Molla-Maija evankelistana

Kun olin pieni, siinä alta kahdentoista, olin hyvin utelias lapsi. Kerran olin isän ja sisarusten kanssa kyläilemässä. Minua on aina kiinnostanut eri paikoissa kyläillessäni kirjahyllyt. Niin nytkin. Eräällä hyllyllä oli pieni puinen kameli. Minulla on sellainen käsitys, että se olisi ollut matkamuisto Israelista ja oli talon pikkupojan. Minua tuo kameli kiinnosti sen verran paljon, että otin sen käteeni ja tutkin sitä tarkemmin, ja kuinka kävikään. Se putosi ja meni rikki. Voi kauhistus! Mikä nyt eteen. Piilottaako kameli ja olla hiljaa? Mutta ei. Pakko oli kertoa ja pyytää anteeksi. Mutta paha mieli minulle jäi ja itkua nielin.
No, miten Molla-Maija tähän liittyy. Hyvinkin. Sillä kävi sitten niin, että taisimme olla jo lähdössä, kun talon lapset toivat tämän Molla-Maijan minulle lohdutukseksi, Minulle, joka olin rikkonut heidän tavaroitaan.
Nyt aikuisena tämä Molla-Maija on alkanut puhutella minua. Se kertoo minulle evankeliumin ilosanomaa hyvin arkisella ja käytännönläheisellä tavalla. Sen sijaan, että minun, joka oli rikkonut heidän tavaroitaan ja olisi pitänyt olla maksussa heille, annetaan lahja.

Juuri tässä on evankeliumin ydin.
Se, mitä nuo lapset tekivät antaessaan Molla-Maijan minulle on juuri se, mitä Taivaan Isä teki, kun hän antoi ainokaisen poikansa, ettei yksikään joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iänkaikkinen elämä.

Meille, jotka olimme maksussa Hänelle, meille Jumala antoi oman rakkaan poikansa. Meille, jotka olimme maksussa Hänelle, Meille Jeesus hankki sovituksen. Hän kärsi rangaistuksen puolestamme, sovitti syntimme. Eikä hän ainoastaan kärsinyt ja kuollut, vaan Hän myös nousi ylös ja voitti kuoleman. Hän elää! Siksi meilläkin on Hänen kauttaan mahdollisuus iänkaikkiseen elämään.

HUUTO!

Mitä tehdä voisin puolesta noiden,
ihmisten minut hyljänneiden,
mielestään pois sulkeneiden?
Kaikuu huuto halki taivaan,avaruuden.
Elämän uuden tahdon antaa teille,
toivon langenneille, tien näyttää eksyneille,
vettä virvoittavaa antaa nääntyneille.
Miksi rakkauteni sijaa ei saa teissä?
Korvat annoin kuulla, silmät nähdä,
sydämen herkän vastaanottamaan ja kokemaan.
Elämää etsitte ja kaipaatte vaan sitä pakenette.
Kuulkaa, kuulkaa, te kaikki, joiden sisin huokaa.
Turhaan alla painojen, huolien noin näännytte.
Puolestanne kerran kaiken annoin,
kärsin, kuolin, ylösnousin.
Synnit  ristinpuulle kaikki kannoin.
Tulkaa, Tulkaa kaikki!
Anteeks'anto varattu on teille.
Mitä vielä tehdä voisin,
rauhan, levon sisimpäänne soisin

Huuto kaikuu, kuulkaa
!Silmät avatkaa ja katsokaa,
kun tarjoaa vettä lähteen raikasta ja hyvää.
Kokekaa, se on elämää  älkää epäröikö enää,
vastaanottakaa ja juokaa,
ELÄKÄÄ!

- Aino Harjula

.


kotisivukone

 

 .
.Takaisin kotiin! 

Copyright 1996-1999 by Namo Interactive Inc.
All Rights Reserved.