Kengitys ja kavio

Lähde: L. J. Fabritius     KENGITYSOPIN KÄSIKIRJA

Kengityksen merkitys
Kengityksen haitat
Hevosen jalan ja kavion toiminta
       Jalan joutolaitos
       Hevosen jalka-asennot
             Raajojen asennot
                         Eturaajojen asennot
                         Takaraajojen asennot
             Varvasasennot
             Hevosen liikkeet
       Terveen kavion tuntomerkit
Kengityksen uusiminen
Kavioiden hoito
       Varsain kavioiden hoito
       Kengittä kulkevien kavioiden hoito
       Kengitetyn hevosen kavioiden hoito
Sairaskengitys

 

Kengityksen merkitys
1. Suojella kavioita liialliselta kulumiselta ja varjella sen sisäosia loukkaantumisilta
2. Säilyttää kavionmuodot, jalka-asennot sekä liikuntatavat säännöllisinä
3. Estää hevosen jalkoja luiskahtamasta jäisillä tai liukkailla teillä ja kaduilla
4. Korjata epäsäännölliset ja virheelliset jalka-asennot sekä niistä johtuvat liikunnan epäsäännöllisyydet
5. Olla apukeinona kavio- ja jalkavikojen parantamisessa             ylös

Kengityksen haitat
1. Sarveiskotelo kuluu raspauksen, naulauksen yms. seurauksena
2. Sarveisaineen rakenne heikkenee kengän suojaavan vaikutuksen alaisena
3. Ylimääräinen paino rasittaa niveliä, siteitä ja jänteitä
4. Virheellisten ja epäsäännöllisten jalka-asentojen syntyminen virheellisen kengityksen seurauksena
5. Kaviomekanismin toiminnan heikkeneminen virheellisen kengityksen seurauksena
6. Kaviosairauksien ja ikävikojen syntyminen virheellisen kengityksen seurauksena             ylös

Hevosen jalan ja kavion toiminta
Kaviomekanismi
1. Edistää verenkiertoa kavioissa ja sen johdosta kavion ravitsemista ja sarven kasvamista
2. Lieventää tärähdyksien kaviolle vahingollisia vaikutuksia
3. Tekee hevosen liikkeet joustaviksi             ylös

1. Jalan joustolaitos
Ruumiinpainon kantamisessa on hevosen jaloilla samanlainen tehtävä kuin pylväillä rakennuksessa. Hevosessa kuitenkin suurempi osa painosta tulee etujaloille. Sen liikkuessa paino jakautuu niille jaloille, jotka kulloinkin ovat maassa, ravissa kahdelle ja laukassa jopa yhdelle jalalle.
Kavion kannettava paino lisääntyy vielä hevosen liikkuessa sillä tärähdyksellä, joka syntyy liikunnasta. Tärähdyksien seuraukset olisivat kaviolle ja jalan nivelille sekä ruumiin muillekin osille varsin turmiolliset, ellei niiden vaikutuksien lieventämiseksi olisi joustolaitosta. Joustavuus syntyy siitä, että jalan luut ovat vinossa suunnassa maata vastaan, että useat raajan luista keskenään muodostavat kulmia sekä että etujalat ovat vartaloon yhdistyneet ainoastaan lihasten avulla. Joustavia ovat vielä siteet, nivelrustot ja jänteet sekä ennen kaikkea kavion joustavat osat. Muutamissa nivelissä, kuten esim. vuohisnivelessä, tämä joustavuus on varsin huomattava.
Kengittä kulkevien hevosten kaviomekanismin toimii vapaammin, syystä että niillä maan vastapaino vaikuttaa säteen kautta voimakkaammin. Etujaloissa kaviomekanismi on vahvempi kuin takajaloissa. Huono kavionhoito, liikunnan puute ja sopimattomat kengitystavat vähentävät kaviomekanismia. Niinpä esim. korkeat hokit nostavat säteen korkealle maasta, jolloin siihen ei vaikuta maan tasapaino ja siitä seuraa, että leviäminen kaviorustojen kohdalla tuntuvasti vähenee.
Mainitut haitat vähenevät, jos kengitys uusitaan oikeaan aikaan, so. ainakin 4 - 6. viikko.             ylös

2. Hevosen jalka-asennot
Hevosen jalka-asennot ja liikkeet voivat olla: I säännölliset, II epäsäännölliset, III virheelliset tai IV sairaalloiset.
Säännöllinen on asento, jos raajat ovat kohtisuorassa asennossa, epäsäännöllinen, jollei raaja kokonaisuudessaan tai osaksi ole kohtisuora, virheellinen, jos jalan keskiviiva on jonnekin päin taittunut ja sairaalloinen asennon ollessa taudin takia muuttunut. Eri asentojen tunteminen on tärkeätä, koska kavion muoto on niistä riippuvainen. Säännöllistä asentoa seuraa myös säännöllinen kavio, jota vastoin jokaiseen epäsäännölliseen asentoon kuuluu epäsäännöllinen ja vino kavio ja säännöllisistä poikkeavat liikkeet.
Jalka-asennot luokitellaan 1. Raajojen ja 2. Varpaiden asentoihin, jolloin vuohisnivel on rajana.             ylös

Raajojen asennot
a)Eturaajojen asennot
Edestä katsottuna asento on säännöllinen, jos olkanivelestä vedetty luotiviiva halkaisee jalan kahteen jotakuinkin yhtä isoon puoliskoon ja sattuu maahan kavion varpaan keskikohdalla.
Säännöllisistä poikkeavia ovat hajajalkaiset ja suppujalkaiset asennot; hajajalkaisessa asennossa suurin osa ruumiin painosta lankeaa kavion sisäpuoliskolle ja suppujalkaisessa asennossa sen ulkopuoliskolle. Epäsäännöllisiä ovat vielä pihtipolvinen ja länkipolvinen asento.
Sivulta katsottuna eturaajojen asento on säännöllinen, jos luotiviiva halkaisee jalan kahtia kyynärnivelestä aina vuohisniveleen saakka ja koskettaa maata kohta päkiäisten takana.
Epäsäännöllisiä asentoja ovat etunojoinen, jossa luotiviiva koskettaa maata raajojen takapuolella ja sen vastakohta takanojoinen eli mahanalainen asento sekä vielä koukkupolvinen asento, jossa polvi on eteenpäin mutkistunut ja sen vastakohta sapelijalkainen asento.             ylös

b)Takaraajojen asennot
Takaa katsottuna asento on säännöllinen, jos peräkannikasta vedettyluotiviiva keskeltä halkaisee kintereen, säären, vuohisen ja kavion. Epäsäännöllisiä ovat hajajalkaiset ja suppujalkaiset, joista edellinen voi olla yhtä aikaa pihtikinttuinen ja jälkimmäinen länkikinttuinen.
Sivulta katsottuna takaraajojen asento on säännöllinen jos reisinivelestä vedetty luotiviiva kohtaa kavion sisäseinämän keskikohdan ja peräkannikasta vedetty luotiviiva kohtaa kinnerpään.
Poikkeavia ovat mahanalainen eli etunojoinen asento, joka usein myös on vääräkinttuinen,sekä takanojoinen asento, joka tavallisesti myös on oikokinttuinen.             ylös

Varvasasennot
Varvasasennot ovat kengitykseen nähden tärkeämmät huomioon otettaviksi kuin raajojen asennot.
Varvasasentojen arvostelemiseksi ajatellaan vuohis-, kehä- ja kavioluun keskeltä vedetyksi suora viiva, jota nimitetään varpaan keskiviivaksi. Säännöllisissä ja epäsäännöllisissä jalka-asennoissa tämä viiva on suora, virheellisissä sitä vastoin taittunut.
Edestä tai takaa katsottuna varpaan keskiviiva halkaisee kavion säännöllisessä asennossa kahteen yhtä suureen puoliskoon, lukuun ottamatta ulkoseinämän suurempaa kaarevuutta.
Epäsäännöllisiä ovat hajavarpaiset ja suppuvarpaiset asennot. Sivulta katsoen varpaan keskiviiva muodostaa säännöllisessä etujalassa 45- 50 asteen ja takajalassa 50-55 asteen kulman maata vastaan.
Suippovarpaiseksi (koko jalka)nimitetään asentoa, jossa varpaan keskiviiva muodostaa etujalassa 45 astetta ja takajalassa 50 astetta pienemmän kulman maata vasten ja pystyvarpaiseksi (koko jalka), jossa kulma on etujalassa 50 astetta ja takajalassa 55 astetta suurempi.
Omituinen varvasasento on karhunjalkainen asento, jossa kavio on pystyasentoinen ja vuohinen painunut sekä varpaan keskiviiva eteenpäin taittunut.
III Virheellisiä asennot ovat varpaan keskiviivan ollessa taittunut, olkoonpa asento muuten säännöllinen tai epäsäännöllinen, sillä kavio ei silloin ole jalka-asentoon sopiva.
IV Sairaalloiset asennot syntyvät tautien seurauksina.             ylös

Hevosen liikkeet
Säännölliset ovat hevosen liikkeet jalka-asennon ollessa säännöllinen, jolloin hevonen vie kavionsa edestä ja takaa katsottuna suoralinjaisesti eteenpäin ja sivulta katsottuna tasaisessa kaaressa.
Epäsäännölliset liikkeet seuraavat kaikkia epäsäännöllisiä asentoja, mikä seikka kengityksessä on otettava tarkasti huomioon.
Hajajalkaiset ja vielä enemmän hajavarpaiset hevoset vievät astuessaan kavionsa kaaressa sisällepäin, suppujalkaiset ja suppuvarpaiset kaaressa ulospäin. Edellisissä ulkovarvas ja jälkimmäisissä sisävarvas saa suurimman sysäyksen hevosen astuessa.
Sivulta katsottuna huomaa epäsäännöllisiä liikkeitä suippovarpaisella ja pystyvarpaisella hevosella. Edellisessä tapauksessa paino vaikuttaa eniten kavion kantaosaan, jälkimmäisessä varvasosaan.
Länkikinttuista ja pihtikinttuista asentoa seuraavat omituisesti kiertävät askelet.
Virheellisiä liikeitä on hevosilla, jotka hivuttavat, takovat, joiden askel laahustaa jne.
Sairaalloisen askel seuraa ontumia.             ylös

Terveen kavion tuntomerkit
Kaviossa tapahtuu usein sekä muodon että sarven laadun muutoksia, joita ei ajoissa huomaa, ellei terveen kavion tuntomerkkejä tarkkaan tunneta.
Sarveisaineen tulee olla joustavaa, ei liian kovaa eikä liian pehmeätä sekä ilman punaisia täpliä.
Terveessä kaviossa kehä on ehjä ja pehmoinen eikä millään kohdalla kutistunut, ei haavainen eikä arpinen.
Sarveisseinämä on sivulta katsottuna suora kehästä aina kannatinreunaan saakka ja kantaseinämät ovat miltei samansuuntaiset kuin varvasseinämä. Kiillekerrospinnan tulee olla tasainen, ilman halkeamia, rakoja tai sarveispilareita. Seinämän sarvessa on jokin määrä renkaita, jotka ovat yhtä etäällä kehästä.
Nämä ns. ravitsemisrenkaat ovat ruokinnan tai martokaviossa tapahtuvan verimäärän vaihtelujen seurauksia. Järkiperäisesti ruokitulla hevosella renkaat ovat epäselvemmät.
Päkiäisten pitää olla pyöreät ja muodoltaan tasaiset. Kaviorustojen pitää olla joustavat.
Kulmatukien tulee olla suorsuuntaiset ja vahvat.
Anturan tulee olla holvikas ja tarpeeksi vahva ja ehjä, niin ettei siinä huomaa kiehkin eikä halkeilemisen merkkejä. Valkoviivan pitää olla kohtuullisen leveä ja sen sarven ehjä. Kannatinreunan pitää olla valkoviivan kohdalla anturan kanssa tasassa.
Terve säde on iso, pehmeä ja joustava. Uurrosten tulee olla kokonaan näkyvissä. Säteen haarat yhtyvät tasan päkiäisiin.             ylös

Kengityksen uusiminen
Kengityksen haitallisen vaikutuksen estämiseksi on kengitys säänöllisin väliajoin uusittava. Tämä uusimisaika eli kengitysväli on eri hevosilla erilainen, riippuvainen niiden liikuntatavasta, työn laadusta ja kelistä sekä kavioiden laadusta. Nopeasti kasvavat kaviot sekä epäsäännölliset ja virheelliset kaviot, joiden kenkien kuluminen on epätasainen, vaativat kengityksen uusimista verrattain lyhyin väliajoin.
Kavion kasvaessa ylhäältä vinosti eteen ja alaspäin siirtyy kenkäkin vähitellen eteenpäin. Kavion laajenemistoiminnan vaikutuksesta kuluvat myös kavion kantakulmat kenkää vastaan matalammiksi, mistä seuraa, että kavio vähitellen muuttuu yhä suipommaksi. Muuttuneen asennon johdosta rasittuvat jalan nivelet, siteet ja jänteet.
Kokemus on osoittanut, että kengitys on uusittava joka 4. -6. viikko. Toiset hevoset, varsinkin sellaiset, joita pääasiallisesti käytetään maanviljelystöissä tai jotka pitkän aikaa ovat työttöminä laitumella, eivät kaipaa kengityksen uusimista niin usein, kuin hevoset, jotka tekevät raskasta työtä kovilla pinnoilla. Avojaloin tuoreilla laitumilla kulkevien hevosten kaviot, jotka eivät tietenkään kulu, vaativat useammin vuolemista, samoin lämminveristen hevosten verrattain nopeasti kasvavat kaviot.

Kengityksen uusiminen käy myös välttämättömäksi:
1. Jos kenkä on irtaantunut, siirtynyt tai luonnottomasti kulunut
2. Jos hevonen ontuu ja epäillään kavionontumaa
3. Jos kengitys osoittautuu virheelliseksi
4. Talvikelin sattuessa
5. Jos kavionmuoto tai jalka-asento on muuttunut epäsäännölliseksi

Kengitys voidaan joko uusia kokonaan tai, kenkien ollessa ainoastaan vähän kuluneet, kiinnitetään ne uudestaan. Vanhoja kenkiä uudestaan käytettäessä on kaviot kuitenkin aina vuoltava ja kengät myös uudestaan muovailtava ja sovitettava.             ylös

Kavioiden hoito
Kavioiden järkiperäisellä hoidolla on varsin suuri merkitys niiden terveinä ja joustavina säilymiselle. Järkiperäisellä kavionhoidolla voidaan edistää säännöllisten kavioiden ja jalka-asentojen syntyminen kasvavissa varsoissa ja säilyttää kaviot edelleen terveinä ja joustavina.
Kavioiden hoito jakaantuu varsain kavioiden, kengittä olevien ja kengitettyjen hevosten kavioiden hoitoon.             ylös

a) Varsain kavioiden hoito
Maitovarsan kavion hoito aloitetaan jo 12 - 14 päivää syntymisen jälkeen, jolloin kavioiden kannat alennetaan sen verran, että säde joutuu ottamaan osaa ruumiinpainon kantamiseen, säteen keskiuurrosta hieman suurrennetaan ja anturapinta vahvistetaan tervalla.
Parhaiten kaviot kehittyvät, jos varsalla on tarpeeksi liikuntaa kuivalla, mutta kivettömällä maalla. Tämä liikunta tarhassa tai mieluummin laitumella aloitetaan varsan ollessa 10 päivän vanha. Varsan liikkuessa vapaasti toimii sen kavioiden joustavuus esteettömästi. Sen vaikutuksesta verenkierto kaviossa huomattavasti helpottuu, mistä taas on seurauksena voimakas sarveisaineen kasvaminen. Jo muutaman viikon päästä varsan laitumelle laskemisen jälkeen voidaan sarveisseinämässä karvarajan alapuolella huomata voimakkaat, lisääntyneestä ravitsemisesta johtuvat sarveisrenkaat. Luonnollisissa oloissa varsan kavioiden kasvaminen ja kuluminen tapahtuu rinnan, mutta siitä huolimatta on joka 4. Viikko tarkastettava kavioiden kunto, jotta mahdollisesti tapahtuneet muodonmuutokset joutuvat aikanaan korjatuiksi.
Varsoille, joille ei suoda tarpeellista liikuntaa ulkona, kaviot eivät säännöllisesti kasva ja kulu. Sen takia niiden kaviot vaativat vuolemista noin joka 3. - 4. viikko, jottei kehittyisi pysyviä muodonmuutoksia.
Koska kengittäminen estää nuoren kavion kasvamisen, on varsa jätettävä mahdollisimman kauan kengittämättä, mutta jotta se tottuisi kengittämiseen, on kasvattaja usein nosteltava sen jalkoja ja vähän koputeltava kavion alapintaa.
Välttämättömäksi käy kengittäminen vasta sitten, kun kaviot kuluvat liiaksi tai virheellinen jalka-asento tai liikuntatapa vaatii kengityksen avulla niiden korjaamista.
Hyvään kavionhoitoon kuuluu vielä, että kaviot usein puhdistetaan ja pestään ja että varsojen alla käytetään runsaasti kuivikkeita.             ylös

b) Kengittä kukevien kavioiden hoito
Vaikka kavioiden säännöllinen hoito varsan ensimmäisinä vuosina onkin tärkeintä, koska tämä kehityskausi suorastaan määrää kavioiden lopullisen muodon ja laadun, on kuitenkin jatkuvasti välttämätöntä valvoa täyteen ikään kasvaneen hevosen kavioiden kuntoa. Säännöllistä huoltoa vaativat ikähevostenkin kaviot.
Hoitamattomat, kauan aikaa kengittä pidetyt kaviot saavat ennen pitkää virheellisen esim. käyrän, vinon tai liian laajan muodon ja kannatinreunasta lohkeaa kappaleita. Ne on sen takia joka 4. - 6. viikko säännöllisesti vuoltava. Avojaloin käymistä varten jätetään kaviot verrattain korkeiksi.
Jos avojaloin kulkevan ikähevosen kavioiden seinämät ovat lohjenneet tai kaviot muuttuneet muodoiltaan käyriksi, tasapohjaisiksi tai muuten luonnottomiksi, on hevonen kengitettävä.          ylös 

c) Kengitetyn hevosen kavioiden hoito
Kengitetyn hevosen kavioiden hoitoon kuuluu ennen kaikkea vuolemisen ja kengityksen uusiminen säännöllisin väliajoin, tehokas teroittaminen talvikelin aikana sekä kengityksen päivittäinen tarkastaminen, ovatko kengät vielä lujasti kiinni vai siirtyneet, onko jokin naula irtaantunut tai hokki kadonnut tai käynyt kelvottomaksi. Aikanaan korjatessaan huomaamansa puutteellisuudet voi hevosmies välttää monta kenkien irtaantumis-, hivutus- tai ontumistapausta.
Järkiperäiseen hoitoon kuuluu myös tarpeellinen liikunta, kavioiden puhdistus ajon jälkeen, niiden kostuttaminen ja rasvaaminen sarveisaineen kuivumisen estämiseksi sekä hyvät tallikuivikkeet.
Säännöllinen ja riittävä liikunta on ensimmäinen ehto hevosen kavioiden terveinä säilymiseksi, sillä liikunta edistää kaviomekanismia ja pitää täten kavion eri osat joustavina. Tallissa seisovan hevosen kaviot kasvavat huonosti, niissä kaviomekanismi toimii heikosti ja seurauksena on, että kaviot ennen pitkää kuivuvat ja kovettuvat, erittäinkin kuumilla ilmoilla ja muuttuvat ahtaiksi ja hauraiksi tai muuten luonnottomiksi.
Kaviot puhdistetaan säännöllisesti työhön lähdettäessä ja päivätyön loputtua. Kaviokoululla poistetaan anturan ja kengän väliin sekä säteen uurroksiin kokoontunut lika ja sora. Päivätyön tai ainakin viikkotyön päätyttyä kaviot pestään puhtaaksi juuriharjalla ja kylmällä vedellä. Hoitoa kaipaavat nimittäin pääasiassa kavioiden alaosat, kantakulmaukset, antura, säde ja säteen uurrokset, sillä nämä kavionosat etupäässä taipuvat kuivumaan ja käpertymään huonon hoidon seurauksena ja säteessä ja säteen uurroksissa ilmestyy helposti sädemätä.
Pestyt kaviot kuivataan ja rasvataan ohuesti voiteella, varsinkin anturat ja säteet, jolloin veden haihtuminen estyy. Rasvaa levitetään ohuesti kavioiden alaosiin ja seinämiin kumminkin varoen, ettei kehää voidella, koska siitä voi aiheutua martokehän tulehdus. Voiteitten käyttäminen kavioita pesemättä on vahingollista, sillä rasva ja lika muodostavat kerroksen, joka ennen pitkää tekee sarveisaineen hauraaksi.
Järkiperäiseen kavionhoitoon kuuluu vielä karsinan lattian kuivana ja puhtaana pitäminen sopivilla kuivikkeilla. Erittäin vaarallista on sen sijaan seisottaa hevosta palavassa lannassa, sillä siihen sisältyvät ainekset turmelevat lyhyessä ajassa sarveisaineen ja synnyttävät ennen pitkää sädemädän.            ylös

Sairaskengitys
Kengityksen avulla voidaan parantaa kaviotauteja, korjata tai ainakin lieventää virheellisiä liikuntatapoja ja lieventää nivel- ja jännesairauksista johtuvia ontumia.
Sairaskengityksen avulla voidaan tehdä työkykyisiksi hevosia, joita ei muuten voida käyttää. Tämä laaja ala vaatii kengityssepältä sekä tietopuolista opiskelua että käytännöllistä kokemusta.             ylös