Ajankohtaista:
6.5.07 - Kassun kuva osio remontissa
Kuvaosio vähän aikaa remontissa...
5.5.07 - Kassusta Suomen muotovalio
Kassun täytettyä 2 vuotta kävimme ensimmäistä kertaa näyttelyssä Leppävirralla. Kotiin tuomisina oli viimeinen serti ja muotovalion titteli. Ja tietenkin pari pokaalia ja ruusuketta. Kassu on myös onnellinen viiden pennun isä. Pennut syntyivät kennel Essenteen 21.4.07.
1.10.06 - Kassun sivut uudistuvat
Uusi osoite on nyt www.tuumaus.fi/kassu
Olen muuttanut emäntäni kanssa Joroisille!
1.5.06 - 1.5.2006 lisäyksiä päiväkirjaani
Päiväkirjaan naputeltu hieman uusia tapahtumia. Ja Kassulla kevättä rinnassa ;)
8.3.06 - Päiväkirjaa raapustettu
Päiväkirjaan olen tuhertanut kuulumisiani
12.2.06 - Kassun sukutaulu lisätty
Etusivulta löytyy nyt linkki minun sukutauluuni. Kavereita sivu on vielä työn alla kun on tassut jäässä, mutta kohta sinne saadaan uutta tekstiä sekä kuvia.
9.1.06 - Päivitys uutisia
Päiväkirjaa päivitetty ja uusia kuviakin lisätty
Kassu Eurasier
Tervetuloa virtuaalikoirankoppiini. Jätä omat tassunjälkesi joko sähköpostiini tai vieraskirjaani.
Olen siis kenties maailman suloisin eurasier-poika Kassu, elikkä viralliselta nimeltäni Milaika’s Captain. Synnyin Tanskassa äitini Dulci vom Vierwindehaus:in, eli Laikan ja Rikke Bentzenin hellään huomaan aprillipäivänä 1.4.2005. Sisarusparveeni kuuluu lisäkseni kuusi muuta suloista karvapalleroa, eli minulla on kolme siskoa ja kolme veljeä.
Tanskasta lensin sinivalkoisin siivin Kukkosen Helenan, varsinaisen omistajani, ja hänen miehensä Arskan kanssa käsimatkatavarana (!!!) kassissa Helsinkiin 12.6.05. Helenan kotona tapasin ihanan eurasiertytön, Minnin, joka kovasti muistutti äitiäni… Mutta jostain syystä ei välittömästi ottanut minua omakseen vaikka kuinka yritin. Enpä ainakaan ehtinyt ikävöidä kotiani, oli sen verran kivaa Helenan luona. Ja kyllä se Minnikin siitä vähitellen lämpeni leikkimään minun kanssani.
Seuraavana iltana Helenan luo tuli outoja tyyppejä: Arto, Satu ja Satun veli Antti. Ihan mukavilta ne vaikuttivat, vaikka Minni kyllä oli se kaikkein kiinnostavin leikkikaveri. Kun tuon porukan lähdön hetki koitti, he nappasivatkin minut kyytiinsä!!! Siitä he olivatkin Helenan kanssa jutelleet, minut annettiin sijoitukseen: nyt matkani vei Jyväskylään Satun ja Arton luo, kotiin. Ja täällä sitä nyt sitten ollaan! Ja mukavasti viihdytään, vaikkei täällä olekaan toista koiraa. Saanpahan ainakin kaiken huomion isäntäväeltäni, ja kyllä Satu ja Arto paremman puutteessa leikkikavereiksikin käy!
Lisää elämästäni ja toilailuistani voit lukea ”päiväkirja” –sivulta.