Loki v.715

<body bgcolor="#ffffff" text="#000000" link="#0000ff" vlink="#800080" alink="#ff0000"> <table align= center border =4 width="90%" cellspacing=10 cellpadding=25> <h2> 2. Skenupaketti: Ranska vuonna 715 </h2> <p> <h3> Hahmoista </h3> <p> - paikalla on yksi uusi hahmo, Yvesin malakiitti Benjamin. Uudet hahmot aloittavat 9-forcen enkeleinä niin kuin muutkin. <br> <br> - mukana tässä skenussa siis ainakin Zebadiah ("Thierry Fignon"), Sadrak, "Taivaan rauhan ylistys" = Vespacius ("Louis") ja Benjamin ("Francis"). <p> <h3> Hahmojen toiminta vuosien 40 ja 715 välillä. </h3> <p> - Sadrak siirsi varsin pian toimintansa itäisille maille toimien siellä erilaisissa Mikaelin Sanaa edistävissä tehtävissä. Oli myös paikalla, kun Kiinan ja Japanin edustajat tapasivat ensimmäisen kerran. Sadrak siirrettiin takaisin länteen, jotta objektiivinen näkökulma säilyisi. <br> <br> - Vespacius vietti aikaansa Roomassa lähes sen tuhoon asti, tosin viettäen yhä pitempiä aikoja myös Galliassa ja niillä tienoin yrittäen edistää rauhanomaisempaa ratkaisua. Kun kansainvaellukset alkoivat, ajautuu Itä-Roomaan ja siellä suorittaa erinäisiä tehtäviä. Nimekkäin niistä oli keisari Justinianusta vastaan suunnattu salamurhajuoni. Vespacius kuuli erään balserafin juonitelleen sellaista, että Belissarius saataisiin tekemään sotilasvallankaappaus ja asettamaan valtaistuimelle sopiva nukkehallitsija. Sattui sitten olemaan erään Novaliksen malakiitin kanssa samalla laivalla balserafin, tämän apulaisen ja Belissariuksen kanssa. Yhdessä malakiitin kanssa Vespaciuksen onnistui kukistaa sekä balserafi että tämän apulainen ja sotilasvallankaappausta ei sitten koskaan tullut. Vespacius ja malakiitti pysyivät ystävinä, malakiitti jopa yritti opettaa Vespaciukselle aseiden käyttöä ("Ei, ei noin. Sitä miekkaa pidetään näin."). Tämän jälkeen Vespacius siirtyi takaisin Galliaan ja yritti pikkukuninkaiden luona vähentää verenvuodatusta (Vespacius:"Mutta eikö ole, niin ettei teidän majestettinne ihan välttämättä tarvitse tappaa tuhatta talonpoikaa?" Kuningas X:"Olette oikeassa, tappakaakin vain viisisataa" Vespacius:"Auts"). <br> <br> - Zebadiah vietti tehden vaihtelevia hommia Roomassa. Pääasiassa hän yritti edistää roomalaisten rakennusprojekteja tavalla, joka ei tosiaankaan edistäisi infernaalisten tetherien syntymistä. Homma sujui vaihtelevalla menestyksellä, Zebadiah oli mukana Colosseum-projektissa (silloin ei vielä tiedetty mihin sitä tultaisiin pahimmillaan käyttämään) ja useissa kylpyläprojekteissa ja homma ei oikein sujunut. Sitten päästiin keisari Diocletianukseen (jossain vuosien 250 ja 300 välillä) ja kristittyjen vainot alkavat tosissaan. Zebadiah oli osana triadia, jonka tarkoitus oli ollut saada kristittyjen oikeuskäsittelyä oikeudenmukaisemmaksi, mutta lopputulos oli se, että kristityille aina nimitettiin valtion puolesta puolustaja, joka oli hyvin perillä tästä ongelmasta ja joka ei suotta vaivautunut puolustamaan… Zebadiah (ja triadin muut jäsenet) päätyivät paperihommiin 150 vuoden ajaksi. Sen jälkeen Zebadiah sai siirron Galliaan edistämään oikeuden toteutumista frankkien parissa osana kiertelevää triadia. Tämä sujui enemmän tai vähemmän hyvin ilman pahempia epäonnistumisia ja oli siellä hyviä onnistumisiakin. Frankkien valtakunnassa (lähinnä ylimystön parissa, mutta myös muualla) kun oli hieman sellaista tapaa, että toisen salamurhaaminen oli ihan hyväksyttävä keino edetä, eli siis saattoi tappaa jonkun ja vielä hyötyä tämän kuolemasta ilman seuraamuksia. Zebadiah onnistui puuttumaan tähän käytäntöön, lähinnä siis keskiluokan parissa, mutta pari kertaa myös ylhäisön parissa ja siksi Zebadiah saakin siirron tällaisiin enemmän luottamusta osoittaviin tehtäviin (saa toimia yksin). <br> <br> - Benjamin viettää suurimman osan tästä ajasta istuen erään kirkon portailla. Benjamin on yhtä vanha enkeli kuin muutkin, ei vain yleensä tee kovin paljon (pieni tönäisy oikeaan suuntaan yleensä riittää, liika töniminenhän voi johtaa siihen, että henkilö suuntaakin kohti fateaan ja sehän ei tosiaankaan ole Yvesin enkeleiden tavoitteena). Varsinkin viimeiset muutaman sata vuotta Benjamin on vain tarkkaillut ympäristöään. <p> <h3> Skenun tapahtumat </h3> <p> - tilanne lähtee siitä, kun Jelial ottaa yhteyttä kaikkiin hahmoihin, keneen mitäkin kautta (olennaistahan vain on, että he olivat lähialueilla). Zebadiah on tosiaan ollut sijoitettuna alueelle tarkoituksena edistää oikeuden tapahtumista näinä huonoina aikoina. Zebadiahin edellinen keikka meni aika lailla putkeen ja kun triadin muut jäsenet siirrettiin muualle päätti Dominic antaa Zebadiahille jälleen pitkästä aikaa mahdollisuuden näyttää kykynsä toimimalla oman järkensä mukaan. Zebadiah tarttuu toimeen. On jo tutustunut Jelialiin, joka vaikkakin on yleensä niitä hiljaisia jäseniä, on kuitenkin mahtavin kenenkään arkkienkelin servitor muutaman sadan kilometrin säteellä. Jelial on ollut (ilman sen lähempää tuttavuutta) Zebadiahin mielestä henkisesti riittävän kunnossa (mikä ei kylläkään ole totta, mutta tuo henkinen puoli ei ole serafin vahvimpia alueita). Jelial on myös muuten pätevä, mutta oli jopa serafin mielestä hivenen onneton suhteissaan ihmisiin. <br> <br> - Sadrak on seudulla aika lailla sattumalta. Mikaelilla ei ollut Sadrakille mitään tähdellisempää hommaa, joten Sadrak sai jäädä tekemään mitä halusi, kunhan se edistää Mikaelin Sanaa. Ja hommaa kyllä on riittänyt. Sadrakkin tuntee Jelialin, tapasi tämän tarkkaan ottaen vuonna 97, kun Jelial viimeksi kävi taivaassa ja kävi pyytämässä Mikaelin enkeleiltä apua demonin tappamisessa (mihin pyyntöön Mikaelin väki mielellään vastasi ja Sadrak oli näiden mukana). Nyt kun Sadrak on tällä seudulla, hän sattui tapaamaan Jelialin kun tämä oli siirtymässä Termondeen (edelleen samassa hahmossa, sen takia tunnistus oli helppoa) ja Jelial jutteli niitä näitä ja pyysi sitten myöhemmin apua (koska keskustelun aikana oli käynyt selväksi, että Sadrak aikoi pysyä seudulla odottamassa tuoreempia määräyksiä). Lisäohje oli auttaa Urielin enkeleitä ja tuhota tiedetyt etherealit jos pystyy (tai raportoida niistä yläkertaan). <br> <br> - merkuriaani on seudulla enemmän tai vähemmän pysyvästi. Novalis asetti hänet tälle seudulle yrittämään saada ihmisiä pysymään rauhallisina ja saadakseen nämä välttämään väkivaltaisia ratkaisuja. Tilanne on jo muutenkin tarpeeksi paha ilman, että sitä tarvitsee vielä lisää pahentaa lisäväkivallalla, väkivalta kun luo vain lisää väkivaltaa ja näin ollen siitä tulee paha kierre. Ja merkuriaani on varsin hyvä puhumaan ihmisiä järkevämpiin ratkaisuihin. Jelial mainittiin mahdollisena taustatukena (mutta myös henkilönä, jota tulee auttaa tarpeen tullen). Tilanne on selvästi mennyt siihen, että Jelial on se joka tarvitsee apua. Merkuriaanihan on siis vähän aiemmin saapunut Raoul Renierdin maille. <br> <br> - Benjamin on viettänyt aikaa lähikaupungissa vain tarkkaillen ympäristöään. Tutustui siellä tarkkaillessaan Jelialiin, joka nyt pyytää Benjaminia mukaan siitä huolimatta että tämä on malakiitti (tai kenties juuri sen vuoksi, tämähän havaitsisi Alinorin oikeamielisyyden resonanssillaan). <br> <br> - ryhmä saapuu joka tapauksessa kylään aiheuttaen paljon juttua. Kaksi aatelisherraa (Zebadiah ja Vespacius), kerjäläinen (Benjamin) ja munkki (Sadrak) etsivät kaikki samaan aikaan puusepänkisälli Vincentiä. Jelial kertoo tehtävästä lähes kaiken ja vaikuttaa kaiken aikaa hivenen hermostuneelta (hän on huolissaan siitä, miten tämä joukko tulee tilanteeseen reagoimaan). Alinorkin pistäytyy paikalla ja tämän lähdettyä Jelial muuttuu entistä hermostuneemmaksi ja poistuu pian Alinorin perään. Benjamin seuraa Jelialia ja kuulee kuinka Alinor kutsuu Jelialia tämän oikealla nimellä (ei siis Vincentiksi). Ryhmä pitää Alinoria yhä etherealina. <br> <br> - sekä Benjamin että Zebadiah käyvät tutustumassa rosvojen leiriin kumpikin vuorollaan ja kumpikin tulee havaituksi (tosin Benjamin halusikin tulla havaituksi, sillä hän testasi vartioidaanko leiriä). Kukaan ei kuitenkaan aja heitä takaa, Zebadiah karkaa liian nopeasti ja Benjaminia luullaan vain typeräksi kerjäläiseksi. <br> <br> - tällä välin Sadrak ja Vespacius käyvät tapaamassa Arnaudia. Vespacius aiheuttaa hivenen levottomuutta Arnaudin mielessä puheillaan miekoista ja paronin miehistä (Arnaud miettii, onko tämä mies Gilles Hainaultin vakooja). "Veli Sadrak" sen sijaan saa aikaan paremman reaktion, hän puhuu Vincentin "selkeästä sopimattomuudesta tälle paikkakunnalle" ja siitä kuinka Alinor ei olisi onnellinen Vincentin kanssa, onpahan vain tämän lumoissa tällä hetkellä. "Veli Sadrak" vihjaa, että jokin rohkea ja urhea teko voisi hyvinkin saada Alinorin taas järkiinsä, sillä varmaankin jokin tällainen viehätti Alinoria Vincentissä noin alkujaankin. Arnaud käy mietteliääksi ja mutisee jotain naisista. <br> <br> - tämän jälkeen ryhmä lähinnä palloilee ympäriinsä miettien seuraavaa toimintastrategiaa. Zebadiah ja Vespacius käyvät puhumassa Jelialille ja Alinorille. Tai alunperin oli tarkoitus puhua vain Alinorille, joka vaikuttaa ujolta ja tuntuu pitävän Arnaudia ihan kunnon miehenä. Pian Jelial kuitenkin saapuu paikalle, sillä hän aistii etäisen vaaran suojattinsa henkeä kohtaan. Zebadiah päättää jututtaa Jelialia samaan aikaan kun Vespacius puhuu Alinorille. Zebadiah huolestuu hieman Jelialin tilasta, sillä tämä tuntuu olevan valmis hylkäämään tehtävänsä suojellakseen Alinoria (Jelial on edelleen kuilun reunalla ja hän tietää että juuri Alinor pitää hänet poissa sieltä, siksi hän pitää tästä niin tiukasti kiinni). Jelial antaa suostumuksensa kuitenkin jonkinlaiseen Arnaudin hämäämiseen kunhan Alinoria ei viedä rosvojen leiriin (Jelial ei tajua täysin mitä kaikkea ryhmä suunnittelee). <br> <br> - ryhmä kokoontuu ja puhuu saamistaan tiedoista. Miettivät, olisiko Alinorkin enkeli (vaikka arvelevat sen jo jotenkin paljastuneen, jos näin olisi ollut). Kai se demoni-mahdollisuuskin käy mielessä, mutta kukaan ei tule ajatelleeksi, että Alinor voisi olla ethereal, tosin vasta Sadrak tietää määräyksestä tuhota etherealit. <br> <br> - päättävät tarkkailla tilannetta, Sadrak majoittuu ihmisten luokse ja kuuntelee mitä nämä ajattelevat tilanteesta ja miten ihmiset suhtautuvat Arnaudiin. Zebadiah majoittuu metsään ja Benjamin majoittuu Alinorin mökin edustalle. Vespacius asettuu Jelialin luokse. <br> <br> - yöllä Tehinnah tulee Margueritena tapaamaan Jelialia. Hän on kuullut Urielin ja serafien neuvoston päätöksestä ja tuli kertomaan siitä Jelialille (hän oli kuullut Jelialilta sattumalta tämän ja Alinorin suhteesta). Tehinnah ei ole paha (itse asiassa hänet voisi saada jopa hakemaan lunastusta, mutta siitä sitten myöhemmin lisää) ja jos hän olisi tiennyt, että tämä tieto tönäisisi Jelialin takaisin aivan kuilun partaalle, hän olisi ollut hiljaa tiedostaan (vaikka Jelialin fate onkin tulla demoniksi). Jelial on tyrmistynyt ja raivoisaan ja samalla myös peloissaan, hän huutaa "se ei ole mahdollista, he eivät voisi tehdä tätä minulle!" ja ryntää muutaman tavaran haettuaan yöhön suuntanaan se Rafaelin tether. Tehinnah on kuitenkin demoni ja vielä Kronoksen demoni kaiken lisäksi. Vespacius seuraa täysin järjiltään olevan oloista Jelialia jonkin matkaa, mutta tämä käyttää song of motionia siirtymiseen ja Vespacius palaa takaisin odottamaan Jelialin paluuta. <br> <br> - aamulla tämä palaakin (Jelial on käynyt ihan taivaassa asti kysymässä tapahtuneesta). Hän on raivoissaan ja peloissaan ja lähes täysin järjiltään pettymyksestä taivasta kohtaan. Jelialin mielessä ei ole muuta kuin tarve suojella Alinoria, pitää viimeisillä voimillaankin kiinni taivaasta. Hän juoksee Alinorin mökille ja ei suostu selittämään mitään sen enempää Vespaciukselle kuin Benjaminille, sanoo vain että "serafien neuvosto on mennyt järjiltään!" ja siirtyy song of motionilla pois (siirrettyään ensin Alinorin pois). Benjamin ja Vespacius jäävät miettimään, kuka oikeasti tässä on järjiltään mennyt. <br> <br> - epäonnekseen Jelial siirtää itsensä ja Alinorin aivan Zebadiahin lähelle. Zebadiahin kuunnellessa Jelial selittää tilanteen Alinorille, joka on luonnollisestikin järkyttynyt ja samalla selviää että Alinor on ethereal. Zebadiah yrittää kommunikoida ylös celestial song of tonguesilla ja onnistuu (mutta celestial song of shields epäonnistuu ja Jelial kuulee äänen tästä). Zebadiah raportoi tilanteen itselleen Dominicille, joka päättää lähettää paikalle joukon malakiitteja (saa apua Urielin malakiiteilta, eli paikalle tulee Bartimeus joukkoineen). Jelial uhkaa Zebadiahia tulisella miekalla, mutta Alinor saa vielä Jelialin päähän sen verran järkeä, ettei tämä hyökkää. Zebadiah puhuu Jelialille myös, yrittää vakuuttaa tälle, ettei väkivalta tässä tilanteessa ole ratkaisu ja pitäisi vielä harkita. Enemmän kuin Zebadiahin vakuuttelu auttaa kuitenkin se, että Alinor on samaa mieltä. Yhdessä vaiheessa Jelial lähes hyökkää Zebadiahin kimppuun, mutta Alinor estää häntä. Silloin Jelial hetken aikaa näkee olevansa kuilun reunalla ja on valmis luovuttamaan, mutta juuri sillä hetkellä Urielin malakiitit saapuvat paikalle ja Jelial palaa entisen raivon valtaan paeten paikalta Alinorin kanssa. Alinor ei voi lähteä, sillä hän on metsänhenki (tai oikeammin puunhenki) eikä hän voi lähteä kovin kauas kotiseudultaan. <br> <br> - malakiitit kuullessaan saaliinsa kadonneen ottavat corporeal-hahmon ja lähtevät perään. Heillä on pinnalliset roolit paikallisen herttuan sotilaina ja etsivät Alinoria ja Vincentiä muka herttuan miehinä (tosin Bartimeus ei edes jaksa keksiä kunnon syytettä). Eräs malakiiteista kuulee lähistöltä äänen, kun Jelial suojaa Alinoria ja malakiitit lähtevät perään. He pyytävät (tai oikeammin käskevät) myös Zebadiahin mukaansa, sillä serafista voisi olla hyötyä. Muu ryhmä seuraa perää salaa. <br> <br> - joukkio saapuu kauniille niitylle, jonka keskellä seisoo ikivanha puu. Tämän puun juurella Jelial yhä yrittää puhua Alinoria lähtemään (Jelial toki tietää, ettei puunymfi voi lähteä, mutta hän on niin sekavassa tilassa ettei välitä). Bartimeus ottaa celestiaalisen hahmon ja vaatii Jelialia toimimaan serafien neuvoston päätöksen mukaan. Jelial ei tietenkään suostu, mutta keskustelu jatkuu. Jelial huomaa ryhmän muut jäsenet ja pyytää näitä auttamaan, mutta nämä eivät tietenkään suostu (tosin kun Vespaciukselle selviää, että juttu ristiretkestä on totta, hän toteaa "Jelial on oikeassa, serafien neuvosto on tullut hulluiksi"). Sadrak lähtee auttamaan tilanteessa, tosin hän aikoo surmata Alinorin. Selviää, ettei Alinor voi palata omin voimin ethereal tasolle (hänellä on bound-discord) ja että hän voi kuolla jos joutuu palaamaan traumassa (haipuu pois, jos ei toivu ajoissa). Siksi Jelial suojelee häntä niin innokkaasti. <br> <br> - malakiitit päättävät seurata Alinoria ethereal-tasolle tuhotakseen tämän siellä (seuraten Urielin ohjetta seurata milloin mahdollista etherealia tämän kotiin lopullista tuhoa varten). Jelial kuulee tämän ja jokin naksahtaa lopullisesti. Jelial ryntää malakiittien kimppuun. Nämä tietenkin puolustautuvat, mutta Jelial on taitava ja kokenut enkeli, monessa taistelussa ollut ja hän puolustaa yhä suojattiaan. <br> <br> - Sadrak suostuttelee Alinorin yrittämään rauhoittaa Jelialia ja Alinor lähtee kohti taistelua, kun Jelial on jo onnistunut pudottamaan kaksi malakiittia. Yksi malakiiteista yrittää hyökätä Alinorin kimppuun, mutta Sadrak torjuu iskun. Samalla taistelu jatkuu. Vespacius päättää heittää song of harmonyn, mutta tulee myöhässä. Bartimeuksen seuraava isku lävistää sekä Sadrakin että Alinorin tuhoten Alinorin maallisen ruumiin (ja aiheuttaen Sadrakillekin aika paljon vahinkoa). Jelialin sydän taivaassa särkyy ja Jelial tappaa vielä yhden malakiitin, ennen kuin hän itsekin kuolee. <br> <br> - samaan aikaan Benjamin on kutsunut Yvesiä, mutta tämä saapuu hieman liian myöhään, Jelial on jo kadonnut limboon (ja siellä ollessaan hän Lankeaa, menetettyään toivonsa ja uskonsa taivaaseen). Yves käskee Urielin malakiittien lähteä pois ja nämä tekevät niin. Yves parantaa Sadrakin ja pyytää, että ryhmä hoitaisi Jelialin tehtävän loppuun ja ryhmä tietenkin suostuu. <br> <br> - Zebadiah päättää seurata Jelialia luullen, että tämä palasi taivaaseen sydämensä luo ja joutuukin limboon (jolloin käy aika selväksi mitä tapahtui). Zebadiah kuitenkin pääsee pakenemaan tästä paikasta ja ilmaantuu sydämensä luo taivaaseen ja antaa pikaisen raportin ennen palaamistaan maan päälle. <br> <br> - muu ryhmä päättää käyttää tilannetta hyväkseen ja kertoa että rosvot tappoivat Alinorin ja Vincentin (ja viedä näiden ruumiit takaisin kylään). Malakiittien ruumiit haudataan metsään ja kerrotaan herttuan miesten menneen pois. Sadrak seuraa Alinorin jälkeä ethereal-maailmaan ja löytää tämän traumasta oman puunsa viereltä. <br> <br> - kun tieto Vincentin ja Alinorin murhasta selviää, päättää Arnaud vihdoinkin toimia. Hän kokoaa kyläläiset ja onnistuu puheellaan innostamaan nämä nousemaan rosvojoukkoa vastaan. Samaan aikaan Marguerite/Tehinnah "aviomiehineen" (aviomies on soldier of hell) saapuu paikalle ja kuulee tapahtuneesta. Ensin Tehinnah luulee, että rosvot todella tappoivat Vincentin ja Alinorin (vaikka ihmetteleekin miten siinä niin kävi) ja menee katsomaan Vincent/Jelialin ruumista kappeliin. Hän on kiukuissaan ja surullinen, Tehinnah oli toivonut, että Jelial olisi selvinnyt, nyt hän pelkää pahinta. Tehinnah mutisee itsekseen, mutta peittää sen "rukoiluun" eli on rukoilevinaan. Lähtiessään pois hän puhuu ensin Benjaminille, jolle hän ei kerro mitään. Sadrak ja Zebadiah taas ovat kappelin ulkopuolella. Kun hän näkee näiden silmissä tarpeen kuulla totuuden, hän kertoo lähes kaiken tietämänsä Vincentistä ja Alinorista ja paljastaa sen verran, että ei ole ihminen (mutta ei tietenkään kerro olevansa demoni). Sen jälkeen hän menee innostamaan ihmisiä nousemaan rosvoja vastaan ajaen samalla Arnaudia kohti destinyään (ja ottaa siitä hyvästä dissonanssia). Jelialin tehtävä on vietävä loppuun, sen verran Tehinnah tuntee olevansa Jelialille velkaa, joka kertoi hänelle taivaasta (vaikka eihän Jelial paras kertoja ollut, itse taivaaseen uskonsa menettäneenä). Kun Tehinnahille selviää myös "herttuan miesten" olleen paikalla hän haastattelee Sadrakia ja päättelee sittenkin Urielin enkelien tappaneen Jelialin. Siitä huolimatta hän päättää auttaa Jelialin tehtävässä, vaikka syvällä sydämessään hän on ottanut jättiloikan pois Lunastuksesta. Taivas ei sittenkään tunnu niin paljon paremmalta paikalta kuin helvetti. Sadrakin kerrottua tästä Tehinnahille poistuu geas Sadrakilta, mutta Zebadiahille jää geas/2. <br> <br> - Arnaud ja maajussit hyökkäävät rosvojen kimppuun ja onnistuvat kukistamaan nämä ilman sen suurempaa apua enkeleiltä. Rosvot eivät ole taktikkoja, joten maajussien taktiikan tuntemuksen puute ei haittaa. Arnaud on täyttänyt destinynsä sen osan, johon tarvitsi hieman apua, jatko sujuu suunnitellun mukaan. Tehinnah poistuu ja samoin hahmot. <p> <h3> Skenun jälkeen </h3> <p> - Jelial tosiaan lankesi. Tehtävä oli Arnaudin osalta menestys, mutta Jelialin lankeaminen oli ikävä tapaus (tosin hahmojen ei oletettukaan voineen auttaa tässä, tilanne oli yllättävä ja ikävä). Tehinnah haastattelee myöhemmin Jelialia ja kuulee tämän (tässä vaiheessa jo hyvin vääristyneen) version tarinasta ja päättää pistää Zebadiahin maksamaan, sillä Tehinnah jutteli myös Alinorin kanssa ja selviää Zebadiahin osuus tarinassa (Alinor:"Jelial olisi voinut sillä hetkellä vielä palata takaisin, mutta ne malakiitit tulivat…" ja Jelial:"se pirun Dominicin serafi varmasti kutsui ne malakiitit sinne, vielä minä sille näytän"). Tehinnah päättää vielä näyttää Dominicin serafille, Tehinnah piti Jelialista ja oli toivonut voivansa hakea Lunastusta tämän avulla. Nyt Tehinnahilta vie monta sataa vuotta edes harkita asiaa uudestaan. <br> <br> - Jelial nousee hyvin pian Belethin verkostossa hyvin ylös. Hän saa tosiaan viimein sen oman Sanansa ja on pian myös luotettu markiisi Belethin joukoissa djinniksi innokkaasti piinaten ihmisiä painajaisilla menettämisestä ja hylkäämisestä. "Ei todellista rakkautta ole, sinä olet yksin, he vain käyttävät sinua", hän hokee ihmisten unissa. Tätä mieltä Jelial itse ainakin on. <br> <br> - Alinor jäi henkiin, jopa Urielin ristiretken kakkosvaiheesta. <br> <br> - Benjamin ottaa tämän tehtävän jälkeen kolmannen valansa "I will not destroy an ethereal being, if it has done no evil". Syy lienee aika selvä… <br><br> <a href="index.html">Takaisin Annan In Nomine sivuille</a> <br><br> </table> </body>