Loki v.1880

<body bgcolor="#ffffff" text="#000000" link="#0000ff" vlink="#800080" alink="#ff0000"> <table align= center border =4 width="90%" cellspacing=10 cellpadding=25> <h2> 6. Skenupaketti: Englanti vuonna 1880 </h2> <p> <h3> Hahmoista </h3> <p> - mukana Zebadiah, Vespacius ("Jean-Jacques Deneuve"), Cornelius ("Gordon"), Sadrak ("Edgar Jones"), Benjamin ("George Randolph"), Iturea ("Richard Watkins") ja Gilgai ("Martin Jonathan Wright Jr.") <p> <h3> Hahmojen toiminta vuosien 1793 ja 1880 välillä </h3> <p> - Iturean toimista vuosien 40 ja 1880 välilläPelaajan kirjoittamana): <ul> <li> Hmm.... Hahmo ei ainakaan ole roikkunut taivaassa. Se sai alkumasennuksen jälkeen oikein suuren inspiraation tutkia ihmisiä ja ns. oikeaa maailmaa, kun se siihen asti oli ollut vain taivaassa eikä ymmärtänyt siis maasta juuri mitään... Aluksi se seurasi ihmisen kehitystä ymmärtääkseen paremmin ihmisen toimintaa. Otti suojelukseensa pari lasta, seurasi heidän kehitystään ja pysyi heidän rinnallaan heidän kuolemaansa asti ja tunsi suurta surua, kun he kuolivat. Toinen heistä osoittautui oikein hyväksi ja kunnialliseksi ihmiseksi eikä joutunut juuri mihinkään vaara tms. tilanteisiin. Toisesta kehittyi hieman toisenlainen ja monesti (pelaaja ainakin olisi) mietti, että kannattaako sitä suojella. Ei se mitenkään pahis ollut, mutta hirveän heikko ja altis houkutuksille ja aiheutti siten paljon päänvaivaa. <br> <br> <li> Seuraavaksi enkelini perehtyi demoneihin. Ehkä taivaassa oli kerrottu niistä, mutta eihän niitä oltu siellä nähty, niin enkeli totesi, ettei hän oikeastaan tiedä demoneista juuri mitään ja jos tiesikin, niin joidenkin kohdalla se kuvattu pahuus yms. oli vain kalpea aavistus oikeasta. oikeasti enkelini ei uskaltanut törmäillä demoneihin, mutta hän etsi ihmisen, joka oli demonin vaikutuksen vallassa ja seuraili tämän toimia. Raukka parka järkyttyi suuresti ja viettikin sitten pitkän ajan (no ihmisajassa pitkän, enkelin ajassa melko lyhyen kuitenkin, eli alle 10v.) ja yritti sulatella kaikkea sitä mihin oli törmännyt. <br> <br> <li> Seuraavaksi enkelini suojeli erästä pientä kirkkoa, joka oli perustettu uuden uskonnon nimissä (kristinusko) ja samalla yritti ilman käskyä edistää kristinuskon leviämistä. Kirkkoa enkelini piti erittäin viihtyisänä ja viettikin siellä paljon aikaansa aina lähistöllä ollessaan, varsinkin silloin kun oli mieshahmossa, koska naisiahan ei taidettu päästää siihen aikaan mihinkään tärkeään. Tätä jatkui aina kunnes kirkko vainojen aikaan poltettiin ja tässä yhteydessä enkeli koki syviä traumoja tai jotain mitä kerubeille nyt tapahtuu kun niiden rakas suojelun kohde kuolee tuhoutuu tai häviää. Välissä enkelilläni oli tosin muitakin juttuja, mutta ne olivat hieman vähäisempiä, vaikka veivätkin enkeliäni pois kirkkonsa luota aika ajoin. Hän muun muassa suojeli erästä henkilöä joka lähti levittämään kristinuskoa muualle tuon kirkon nimissä. Hän toimi tämän henkilön matkakumppanina ja viestinvälittäjänä kirkkoon, niin että saattoi aina välillä ihan fyysisestikin vierailla siellä mutta myös olla suojeluksen kohteensa kanssa. Käytännössä hän keksi aina syyn lähteä käymään kirkolla kun tunsi sen olevan vaarassa tms. ja palasi sitten aina takaisin "lähetysmatkalle". <br> <br> <li> Kerran hän suojeli erästä toista enkeliä, joka toimi yhteistyössä ns. kilttien demoneiden kanssa operaatiossa, jonka tarkoitus jäi enkeliltäni hieman hämärän peittoon. Hän aavisteli jonkin olevan vialla, mutta ei ikinä ehtinyt saada mitään selville, kun kaikki kuitenkin näytti olevan kunnossa. Ilmeisesti enkeli oli liiaksi antanut periksi niiden kilttien demoneiden tavoille tehdä asioita tai jotain muuta (sinä tiedät paremmin miten se menee), mutta eräänä hetkenä enkelini tunsi kumman muutoksen (tai miltä se sitten tuntuukaan) ja huomasi suojelevansa langennutta enkeliä. Kumpikaan ei kai ikinä päässyt selville miten siinä niin pääsi käymään. Enkelini oli vaikea enää suojella tätä, mutta ei olisi halunnut luopuakaan suojelusta, koska olihan tästä tullut hänelle jo rakas ystävä ja tämä sekoitti enkelini todella pahasti. Lopulta ylhäältä tuli käsky päästää irti ja palata taivaaseen "parantumaan" joksikin aikaa. Alkuun tämä toinen kapinoi kaikkea vastaan mikä mitenkään liittyi taivaaseen, eihän hän kai omasta mielestään ollut mitään väärää tehnyt, mutta lopulta hyväksyi tilanteensa ja säilytti ystävyytensä enkelini kanssa, koska ei tästä kovin pahaksi kuitenkaan ollut. <br> <br> <li> Sitten olikin sata vuotta ihan perusjuttuja, eli suojella vähän kaiken näköisiä juttuja ja toimittaa sellaisia enkelin perustehtäviä, joissa ei oikeastaan mitään ikävääkään sattunut, joten unohdetaan sen tarkempi kuvaus. <br> <br> <li> Sitten olikin erikoisempi tehtävä. Enkelini täytyi suojella tyttöä, joka vilpittömästi kuvitteli olevansa enkeli ja toimi siten. Samalla hänen tehtävänsä oli varovasti saada tyttö ymmärtämään, että maailmassa on ihan oikeita enkeleitä, jotka hoitavat suojelu-, pelastus-, parannus- yms. toimintaa, ettei hänen tarvitse. Toisaalta tyttö oli niin viaton ja hyväuskoinen ( = puhdassieluinen? ), että tätä piti myös suojella maailman pahuudelta. Oli aika rankaa tehtävä yrittää pitää demonit yms. hyväksikäyttäjät poissa tytön lähettyviltä, ettei tämä olisi kieroutunut enää muulla tavalla, kuin sillä että kuvitteli olevansa enkeli ja siten tahtomattaan aiheuttaa paljon väärää. Siis tehtävä oli saada tyttö tajuamaan, ettei ollut enkeli, mutta samalla yrittää säilyttää hänen viattomuutensa ja muu hyvyys ja pitää paha maailma loitolla. Tehtävä onnistui ainakin jollakin tasolla. <br> <br> </ul> - Cornelius puuhasi mitä milloinkin, alkean vähitellen koota pientä taivaallisten sotilaiden joukkoa ja alkaen osoittaa kiinnostusta tiedustelun sanaa kohtaan. Toimi yhteistyössä vakoojien enkelin ja tietenkin edelleen kommandojen enkelin kanssa. <br> <br> - Benjamin käytti suurimman osan ajastaan tutkimalla artifaktien toimintaa ja muuta sellaista Yvesin palveluksessa olevan Hypatian (Liber Reliquarumin seikkailun henkilö) muistiinpanojen avulla. Samaan aikaan Benjamin yritti epätoivoisesti jäljittää edellisessä tehtävässä karkuun päässyttä shediittiä nopeiden pakojen enkelin Terahin kanssa. <br> <br> - Gilgai oli vuosien 40 ja 1880 välillä vaihtanut arkkienkelikseen Mikaelin. Muttaman sata vuotta, eli oikeastaan jo noin vuodesta 1700 lähtien Gilgai oli viettänyt aikaa Amerikan mantereella tehden siellä hyvää ja aiheuttaen monta legendaa. Hänellä nimittäin oli tapana ratsastaa paikasta toiseen ja poistaa pahuutta, eli yksinäinen ratsastaja, joka saapuu pieneen kylään, karkottaa rosvojoukon toisinaan yliluonnollisilta tuntuvilla kyvyillään ja ratsastaa jälleen eteenpäin ennen kuin kukaan ehtii toimia. Mikael oli tyytyväinen tähän toimintaan. <br> <br> - Vespacius oli viettänyt ensin pitkän aikaa paikoillaan Ranskassa, kunnes viimein alkava teollistuminen alkoi kiinnittää hänen huomiotaan ja Vespacius alkoi siirtää huomiotaan siihen. Alkuaikojen kapitalismin keinot eivät tosiaan olleet niitä parhaita ja Vespaciuksen ideana oli yrittää parantaa tilannetta. Hän alkoi sijoittaa rahaa ja kuolemattomuudesta oli toisaalta myös hyötyä noin omaisuuden hankinnan kannalta. Niinpä hän sai kasaan rahaa ja alkoi sijoittaa rahojaan teollisuuteen. Ja kun hän oli monessa yrityksessä pääomistaja, saattoi hän ainakin niissä yrityksissä yrittää edistää työntekijöiden hieman parempaa kohtelua. Vespacius siirtyi Ranskasta Englantiin, koska siellä oli teollistuminen pitemmällä, tosin hän esitti ranskalaissyntyistä herrasmiestä, joka sijoitti rahaa englantilaiseen teollisuuteen. Vespaciuksen hyvä toiminta oli kiinnittänyt arkkienkeli Marcin huomion ja tämä antoi Vespaciukselle distinctioninsa. Vespacius huomaa myös sen, että toisinaan Marcin enkelit saavat dissonanssia nimen omaan Marcin dissonanssiehtojen rikkomisesta, alkuaikojen kapitalismin aikana kun oli monien mielestä pakko tehdä hieman vahinkoa epäreilulla diilillä, jotta suurempi hyvä saavutettaisiin. Vespacius ei tuohon sen kummemmin huomiota kiinnittänyt. <br> <br> - Sadrakin toimista (pelaajan kirjoittamaa): <br> <br> <ul> <li> 1820 Laatutiimi (Sadrain värväämien Sotilaiden joukko) Japanissa ottaa vastaan tehtävän, josta se ei selviä - tai ei olisi selvinnyt, ellei Sadrak olisi sattunut ajoissa paikalle. Järjestäytyneen rikollisuuden piirissä menestynyt henkilö, jonka murhaamisen tiimi oli ottanut hoidettavakseen, osoittautuikin demoniksi - eikä mitenkään heiveröiseksi sellaiseksi! Normaalisti salamurhatehtävät täytyy aina hyväksyttää toimitusjohtajalla, mutta äskettäin klaanin päälliköksi noussut nuori mies oli turhan innokas näyttämään osaamisensa yllättämällä tj:n iloisesti. Yllätys siitä tulikin, kun suunniteltu uhri alkoi repiä ninjasotureilta raajoja paljain käsin... <br> <br> <li> 1843 Kiinan LT:ltä saadut tiedot johtavat taisteluoperaatioon. Sadrak ynnä lauma muita mikaelangeloksia lähetetään pysäyttämään tarkemmin määrittelemätön pirullinen suunnitelma. S. itse toimitti infon perille Yläkertaan, mutta ei tiedä mikä sai esimiehet (tai pomon) reagoimaan niin nopeasti ja voimakkaasti. Tosin nähtävästi demojen kieroilujen takana oli Hänen Alhaisuutensa ruhtinas Vapula, sillä taistelu päättyi melko isoon räjähdykseen. Ei silti valittamista, sillä a) me olimme voitolla ja b) -lie-laite-joka-pamahti-saattoipa-hyvinkin-olla-ihan-tarkoitettukin-räjähtämään oli luultavasti aiottu ensin sijoittaa johonkin muualle. Tai saattaahan olla, että sillä pienellä saarella Shangain edustalla oli jotain, joka suunnattomasti ärsytti demoniruhtinasta... <br> <br> <li> 1871-1876 <i> Jos sun lysti on niin päätäs seinään lyö... </i> Kyllähän näitä on soluttautumista vaativia tehtäviä ennenkin ollut, mutta tämä oli taatusti pahin! Vajaat viisi vuotta englantilaisessa aatelispojille tarkoitetussa oppilaitoksessa, vesselissä. Siis ihan vesseli-vesselissä, oppilaana... Yksin ei tarvinnut sentään olla, kaverina oli koko ajan yksi Novaliksen merkkari (mistähän niitäkin putkahtelee). Lopputulos oli ehdottomasti plussan puolella, nimittäin yksi opettajakuntaan kuulunut ex-meikäläinen ryhtyi jälleen meikäläiseksi. Mutta tuli kyllä pari pistettä dissonanssiakin kerättyä. Jotenkin sitä luulee olevansa itsensä herra, mutta lapseksi ryhtyminen on aika stressaavaa! Sadrak suosittelee kokemusta toisillekin elohimeille. Erittäin opettavaista. </ul> <p> <h3> Skenun tapahtumat </h3> <p> - ryhmän jäsenet oli nimitetty tehtävään erikseen, mutta huomaavat pian olevansa hoitamassa samaa tehtävää. Niinpä päätetään kokoontua ja keskustella yhteisistä tiedoista, eli siitä olisiko jollakulla mitään erityisempää tietoa tapahtumista. Selviää tosin, ettei kenelläkään ole mitään sen kummempaa erilaista tietoa, vaan kaikilla on suurin piirtein samat tiedot. Vain Vespaciuksella on sen verran erilaista tietoa, että hän näki kerran kun ruumis kannettiin taloon sisään. Vespaciukselle annetaan ohje tutkia ruumiin tapausta jollain tapaa. Sadrakilla, Corneliuksella ja Gilgailla on sellaiset roolit, että he ovat jo klubin jäseniä ja he päättävät mennä sisälle tiedustelemaan asiasta. Zebadiahin ja Iturean tehtävänä olisi selvitellä, mistä ihmeestä mahdollinen kultti hankkii mustat kynttilänsä ja kuka niitä tilaa, sillä kellään ryhmästä ei ole aavistustakaan siitä, keitä nämä mahdolliset sorcererit oikein ovat. Kenties okkulttisten tavaroiden tilaajan avulla saattaisi päästä alkuun? Benjamin jää tarkkailemaan klubitaloon meneviä ihmisiä sitä vastapäätä sijaitsevaan kahvilaan. <br> <br> - Zebadiah ja Iturea pääsevät varsin pian selville, siitä mistä okkulttisia tavaroita hankitaan. Toisaalta alkaa käydä selväksi myös se, ettei kyseisen liikkeen omistaja aio kertoa kuka tavaroita on häneltä oikein tilannut. Onneksi liikeen juoksupoika on puheliaampi, varsinkin kun hänelle tarjotaan hieman rahaa vastineeksi. Poika tosin ei tiedä muuta kuin sen, että tilaaja on "sir John" ja ei edes tiedä tämän miespalvelijan nimeä. Mutta alkuun päästiin nyt kuitenkin. Zebadiah vuokraa pari huonetta ja menee sitten vahtimaan liikennettä klubin takaovelle, illalla Iturea tule hänen tilalleen. <br> <br> - tällä välin Sadrak, Cornelius ja Gilgai ovat olleet tiedustelemassa talolla. Sadrak on esitellyt "afrikanmatkaltaan" saamiaan "okkulttisia" tavaroita ja kerää hieman huomiota. Myös Frederick Salinges ("sir Frederick") käy tutustumassa tavaroihin, mutta Sadrak huomaa, ettei tämä ole kiinnostunut. Ilmeisesti ei ole kiinnostunut sen takia, ettei mikään esineistä ole oikea. Sorcererkin kun tunnistaa artifaktin artifaktiksi, tosin ei pysty saamaan selville enempää ilman perusteellista tutkimusta. Niinpä Sadrak meneekin lainaamaan läheisestä portaalista tavallista artifaktiveistä ja onnistuukin kiinnittämään sekä Frederickin että Theodor Summingsin huomion sillä. Benjamin oli jo resonoinut Theodor Summingsin ja todennut, ettei tästä ikinä enää tule mitään hyvää, eli fate on jo kohdattu. Sadrakkin resonoi ja heitoksi tulee 111… Frederick Salinges saa myös tappotuomion ja samalla selviää, että yksi paikan tarjoilijoista onkin demoni… <br> <br> - Gilgai on myös tutustunut Frederickkiin, joka kuuli Gilgain kyselleen hänestä tai oikeammin klubin mahdollisesta okkulttisesta piiristä johon hän kuuluu. Vaihdetaan kohteliaisuuksia joiden tarkoitus on Frederickin kannalta testata, kuka tämä mies oikein on. Frederickillä on testikin, hän tarjoaa Gilgaille saippuoitua lasia, jonka tämä melkein onnistuu pudottamaan (jos se olisi pudonnut, olisi äänen tai sen puutteen perusteella voinut päätellä, oliko Gilgai ihminen vai ei). Gilgai saa kuitenkin lasin kiinni, mikä jo kertoo jotain. Frederick Salinges käskee tarkkailla Gilgain esittämää henkilöä. <br> <br> - Vespacius käy tiedustelemassa sitä, mistä henkilö pystyisi hankkimaan ruumiita leikeltäväksi, jos sellaista sattuisi haluamaan. Hän pääseekin erään kirurgista tutkimusta harjoittavan herran jäljille, joka tietääkin mistä ruumiita saa, vaikka Vespaciuksen ei onnistukaan vielä saada häntä paljastamaan tietojaan. <br> <br> - Tulee ilta ja Zebadiahin tilalle takaovelle asettuu Iturea. Zebadiah jää kuitenkin naapurustoon tarkkailemaan tilannetta ja kiinnittää klubin vahtimiehen huomion. Tämä päättääkin tulla kysymään, mitä ihmettä Zebadiah oikein tekee ja kuka hän on. Väittää kysyvänsä asiaa klubilla olevien herrojen Smith ja Jones puolesta, mikä ei ole lainkaan totta ja Zebadiah tietenkin tietää sen. Zebadiah kuitenkin seuraa nuorta miestä klubille, missä hän pääsee keskustelemaan John Billingsin kanssa. John Billingsin kanssa keskustellessa selviää Zebadiahille, että tässä on tosiaan kyse sorcerereista, jotka ovat olleet tekemisissä joidenkin alueella sattuneiden katoamistapauksien kanssa. John ei tietenkään kerro tätä Zebadiahille, mutta sinfonia tietenkin tietää totuuden. Samaan aikaan John Billings alkaa kuitenkin käydä epäluuloiseksi ja hän kutsuu apuun Roger Willing nimisen miehen. Roger Willings on autellut sorcerereja omista syistään tarkoituksenaan päästä ryhmään mukaan. Roger on jo sorcerer itsekin, tosin hieman mieleltään häiriintynyt sellainen. Hän ei ole vielä sekaantunut mihinkään laittomaan, mutta olisi ollut siihenkin valmis päästäkseen tavoitteeseensa. John käskee Rogerin saatella Zebadiahin kellariin, jossa on aiemminkin käsitelty epäilyttäviä tapauksia (ei tosin lopullisesti, klubilla tapahtuneet katoamiset olisivat liian vaarallisia). Zebadiah ei kuitenkaan aio mennä kellariin ja hyppää ulos ikkunasta. Roger Willings ei pelkää ja vaikka ihminen onkin, hyppää perässä toisen kerroksen ikkunasta ulos. Ja selviää siitä ilman naarmuja (mikä oli ihmeellisintä). <br> <br> - Zebadiah juoksee kohti paikalla ollutta Benjaminia, joka tietenkin pysäyttää Roger Willingsin. Roger ei ole typerä mies ja kun kaksi mahdollisesti hyvinkin mahtavaa henkilöä haluaa keskustella hänen kanssaan, hän suostuu. Roger Willings on herrasmies ja niinpä tuo keskustelu siirtyä keskustelemaan Rogerin aikeista jonnekin sivummalle käydään suunnattoman kohteliaasti ja se sisältää paljon kohteliaisuuksia ja hattujen nostelua. Lopputulos on kuitenkin se, että siirrytään keskustelemaan Zebadiahin vuokraamaan hotellihuoneeseen, paikalla ovat Zebadiah, Benjamin ja tietenkin Roger. <br> <br> - Rogerin kuulustelussa selviää, että hän on aivan uskomattoman rehellinen mies, tosin kuten Benjamin sanoi, hän kertoi paljon asioita paljastamatta juuri mitään. Roger Willings paljastaa sekaantuneensa jossain määrin taikuuteen, tosin Roger tietää asioita todellisesta sinfoniasta (sitä hän ei kerro). Lisäksi Roger myöntää saattaneensa pari henkilöä aiemminkin kellariin, mutta molemmat henkilöt tulivat sieltä myös pois omin avuin (tosin Roger ei kerro missä kunnossa). Lisäksi hän pohdiskelee kaikenlaista ja kiertelee kysymyksiä valehtelematta kertaakaan, mutta jotenkin aina kertomatta koko totuutta. Ainoastaan kerran hän valehtelee, hän nimittäin kertoo olevansa ethereali, mikä on vale sillä hän on ihminen. Tapaaminen päättyy siihen, kun Roger ja Benjamin vaihtavat käyntikortteja ja paljastuu, että Roger on asianajaja (mikä asettaa hupaisaan valoon sen, kun Zebadiah kysyi, tietääkö Roger mitään paikallisista laeista ja että hän voi niistä kertoa… Roger tietenkin sanoi tuntevansa ne, kuten luonnollista olikin). Zebadiahkin saa kortin, vaikka Zebadiah on kieltäytynyt esittäytymästä. Roger onnistuu välttämään kysymyksen siitä, keiksi hän Zebadiahia ja Benjaminia luulee, tosin Roger olisi arvellut Zebadiahin olevan taivaallisen tuomarin serafi ja Benjaminin malakiitti. Zebadiah oli varsin vaikuttunut tavattuaan ihmisen, joka ei valehdellut kuin kerran (ja silloinkin hän uskoi puhuvansa totta). <br> <br> - Roger Willingsin ongelma on nimittäin se, että hän on ihminen, henkisesti hieman häiriintynyt nimittäin. Ei tavallinen sellainen, hänellä on luonnostaan peräti seitsemän forcea ja hän on itseoppinut sorcerer. Sen lisäksi Rogerilla on pieni henkinen ongelma, eli siis vahva usko siihen, että hän on oikeasti ethereaali eikä ihminen. Uskomuksen aiheutti sinfonisesta avautumisesta aiheutunut trauma. Roger on oppinut kaikenlaista magiaa ja on oppinut juttuja myös taivaan ja helvetin välisestä konfliktista, pari yksityiskohtaa sieltä ja täältä (eli tietää kuoroista ja demonien ryhmistä jotain, mutta tiedot esimerkiksi arkkienkeleistä ja demoniruhtinaista ovat aika hajanaisia). Roger kuuli Hatiphasista eli sorceryn demonista ja on ottanut jonkinlaiseksi henkilökohtaiseksi tehtäväkseen yrittää saada tämä hengiltä, mikä tosin on aika lailla mahdotonta ihmiselle. Roger uskoo, että ilman Hatiphasia todella moni ihminen vähemmän joutuisi pahan valtaan, Roger kun uskoo, että sorceryä voi harjoittaa myymättä sieluaan helvetille. Roger osaa muuten corporeal song of entropyn ja pystyy siis elämään hyvinkin kauan… ja onkin jo 150-vuotta vanha. <br> <br> - kun Rogerista oli kuitenkin selvitty, kokoontui ryhmä taas kertaamaan tietojaan. Zebadiah ja Benjamin kertovat kohtaamisestaan Rogerin kanssa, kun Gilgai ja Iturea kuulevat häiriön sinfoniassa klubitalon suunnalta. Kello on tässä vaiheessa kolme yöllä ja ryhmä päättääkin mennä katsomaan mistä oikein on kyse. Mikaeliitit (Sadrak, Cornelius ja Gilgai) menevät sisään takaovesta Corneliuksen avulla. Cornelius on esittänyt Sadrakin miespalvelijaa ja hän pääsee taloon sisälle takaovesta viedäkseen isännälleen tavaraa. Cornelius jättää takaoven raolleen. Samaan aikaan loppuryhmä menee etuovea kohti ja tapaa matkalla Rogerin, joka myös on menossa klubitalolle metelin kuultuaan (heitto oli 111). Roger esittäytyy jälleen kohteliaasti, mutta vaatii päästä mukaan ryhmän päinvastaisista kehotuksista huolimatta. Niinpä Zebadiah suostuu viimein, vaikka häntä hieman hämää vaarantaa noin rehellistä miestä. Mutta oli hyvä, että Roger tuli mukaan, hänellä nimittäin on avain etuoveen… <br> <br> - niin etuovella ollut ryhmäkin pääsee sisään. Kaikki kokoontuvat kellarin ovella, joka havaitaan lukituksi. Roger kuitenkin itetää, missä senkin avain on ja avainta lähdetään hakemaan (tosin Zebadiah ja Benjamin joutuvat auttamaan Rogeria, joka ei celestiaalien tapaan näe pimeässä). Avain kuitenkin löytyy. Samaan aikaan Gilgai on käynyt alhaalla tiedustelemassa, hänhän pystyy kulkemaan seinien läpi (sillä Daavid antoi Gilgain pitää servitor attunementin ja ofaniitin kuoroattunementin). Alhaalla joukko sorcerereja on onnistunut summonoimaan demonin, joka ei kuitenkaan ole Marex vaan itse Hatiphas. Gilgain palatessa ryhmä päättää mennä sisään, mutta ei osaa olla hiljaa ja sorcererit varautuvat. <br> <br> - mutta ei ihmisistä ole vastusta enkeleille. Niinpä pian sorcererit onkin hoideltu, kaksi "mestarivelhoista" lopullisesti (Theodor Summings ja Frederick Salinges). Myöskin tarjoilijana paikalla ollut demoni on hoideltu, tämä oli djinni, joka oli tullut paikalle ihmettelemään meteliä ja tullut värvätyksi sorcererien ryhmään ihan ihmisenä. Hatiphas on kuitenkin kovempi vastus, hän kun osaa jos jonkinlaista laulua ja temppua. Ongelmaksi muodostuu pitää myös Roger pois paikalta, hän tunkee väkisin mukaan, tosin kun Zebadiah seisoo kellarin oven edessä, ei Roger pääse ohi. Hänen taitonsa kun ovat enemmän tuolla henkisellä puolella… <br> <br> - lopulta Hatiphas saadaan kuitenkin hoideltua ja ryhmä päättää mennä hänen peräänsä helvettiin. Zebadiah, Sadrak, Benjamin ja Iturea menevät alas hakkaamaan häntä. Paikalle tulee vartijoitakin, mutta Sadrakin ja muiden onnistuu tuhota sekä yhdeltä shediitiltä että Hatiphasilta yksi force. Vaikuttavaa. <br> <br> - ryhmä kuitenkin vetäytyy, kun Lucifer itse saapuu paikalle hälyn kuultuaan. Neljä enkeliä kuitenkin tekee 40 pistettä meteliä saapuessaan ja se kiinnosti kovin ensimmäistä balserafia. Ryhmä ei kuitenkaan palaa taivaaseen (mikä olisi ollut se järkevä teko) vaan menee maan päälle, minne Lucifer heitä tietenkin seuraa. Cornelius summonoi Mikaelin paikalle, mutta tässä välissä Lucifer keskustelee kaikkien kanssa erikseen (hidastamalla aikaa) ja tarjoaa näille vastapalvelusta tehdystä palveluksesta. Tai oikeastaan tässä ei ollut kyse palveluksesta, mutta Lucifer on balserafi ja hän pystyy perustelemaan itselleen mitä vain. Kukaan muu ei innostu Luciferin tarjouksesta, mutta Vespacius keskustelee pitkään tämän kanssa ja Lucifer selittää agendaansa (koska se sattuu häntä juuri silloin kiinnostamaan). Lucifer kertoo, että hänen tavoitteenaan on tietenkin maa, jossa kaikilla olisi asiat paremmin, vapaus toimia. Ainoa syy, miksi hän ei voi tehdä hyvää on se, että taivas estää sen. Vespacius pyytää Luciferia todistamaan väitteensä johdattamalla joku ihminen kohti hyvyyttä ja Lucifer suostuu hyväntahtoisesti siihen. Ja häipyy. <br> <br> - Mikael saapuu sitten kun Lucifer on jo mennyt ja ryhmä saa selittää tilannetta. Mutta ilman sen kummempia ongelmia homma sitten päättyi siihen. <p> <h3> Skenun jälkeen </h3> <p> - ei mitään sen kummempia, kukaan arkkienkeli ei nyt ollut ylen määrin tyytyväinen, mutta ei toisaalta tyytymätönkään. Luciferin vierailun johdosta tosin ryhmä sai keskustella pitkään ja huolella Dominicin triadien kanssa. Ja Lucifer tosiaan piti lupauksensa Vespaciukselle ja teki mitä pyydettiin, eräs huomattava henkilö kääntyi hyväksi ja yritti parantaa tapojaan, taivas varasti kunnian (vai varastiko, Lucifer kun on balserafi). Ja samaan aikaan Lucifer lähetti lehtileikkeen jutusta, jossa taivas oli tehnyt pahaa ihmisille (toisaalta voisi jälleen viitata siihen, mihin ryhmään Lucifer kuuluu). <br> <br> - Benjamin alkaa värväämään Rogeria taivaalliseksi sotilaaksi. <br><br> <a href="index.html">Takaisin Annan In Nomine sivuille</a> <br><br> </table> </body>