Skenujen tapahtumat, uusi sukupolvi
1. Rooma v.40
Hahmot:
- Marcin merkuriaani Jaramel (roolina suhteellisen hyvin menestyvä kauppias), Rafaelin elohiitti Nimdel (erään korkea-arvoisen tuomarin lasten kotiopettajana ja tuomarin itsensä apuna), Urielin malakiitti Micah (kiertelevä laulaja), Yvesin serafi ? (edellämainitun kauppiaan kirjanpitäjä).
- Kaikki hahmot olivat olleet maanpäällisissä tehtävissä varsin vähän aikaa, kaikki sentään sen verran että jonkinlaisen roolin olivat saaneet kehiteltyä.
Skenun idea lyhyesti:
- Ideana on, että nuorien enkelien kykyjä testataan. Tarkoitus on ottaa mahdollisimman paljon tietoja Roomassa sijaitsevasta ja vasta löydetystä Malphasin portaalista. Portaalin olemassaolo on jo arvattu aiemmin, mutta vasta vähän aikaa sitten Januksen ofaniitti Terah sattui muita tehtäviä hoitaessaan osumaan juuri oikeaan paikkaan. Malphasin portaali sijaitsee hienommalle väelle yksinomaan tarkoitetussa kylpylässä jonne ei edes pääse sisään jos ovivahti ei tunne (/ ole sopinut pääsyä etukäteen jonkun vakioasiakkaan kautta). Terahilla ei ollut ollut mitään virallista asiaa, olipahan vain turhan utelias (jos sinne on kielletty menemästä, niin siellä on pakko olla jotain jännää).
- Joka tapauksessa paikka löydettiin ja päätettiin ensin että olisi syytä saada paikan puolustuksesta ja muusta hieman lisätietoa. Lisäksi olisi hyvä saada tietää jos olisi jokin muu keino hoidella paikka kuin raaka voima. Vilkkaasti liikennöidyllä kylpyläaueella sijaitsevan portaalin hoitelemisessa voisi nimittäin tulla jokunen ongelma. Ajatus oli että tämän ei pitäisi olla liian vaikea homma tuoreemmallekaan enkelille, samalla ajatus oli opettaa hieman yhteistyön tekemisestä eri arkkienkelien ja eri kuorojen välillä. Noh, ajatus oli hyvä…
- Hahmoilla on kontaktihenkilönä Yvesin kerubi Shemariah, jolla on rooli pretoriaanikaartin upseerina. Shemariah ei ole lainkaan innostunut paimantajan tehtävästä, sillä hänen suojattinsa on jatkuvassa vaarassa palatsissa. Olisi siis parempaakin tekemistä kuin avhtia ja neuvoa tässä hommassa, varsinkin kun Shemariah ei tiedä asiasta juuri sen enempää kuin hahmotkaan.
- Muuten taustatiedot ovat alkuperäisen materiaalin mukaan (kts. historiallinen kampanja).
Tapahtumat (näitten järjestys ei välttämättä ole aivan oikein):
- Aivan ensimmäiseksi hahmot tietenkin tapaavat toisensa ja päättävät ensin mennä tapaamaan vähemmän avuliaaksi osoittautuvaa kerubikontaktiaan. Shemariahilla ei ole hirveästi lisättävää hahmojen saamiin hyviin niukkoihin ohjeisiin. Lisäksi kommentoi jotain siitä, ettei voi auttaa kovin plajon hahmoja niiden hommassa sillä Shemariahilla on muutakin hommaa. Niin ja apua ei ainakaan kannata tulla kysymään jos on joutunut vaikeuksiin jostain oikeasti pahasta rikoksesta (kuten murha tai vastaava).
- Tämän jälkeen päätetään aloittaa paikan tarkkailu. Yhtenä ideana on myös ottaa yhteyttä paikan ensin löytäneeseen ofaniitti Terahiin ja Shemariah suostuu kysyttäessä tekemään sen verran (tunnusti sentään tuntevansa ko. ofaniitin). Ofaniittia odotellessa ryhmä asettuu tarkkailemaan portaalia ja sinne liikkuvia henkilöitä läheisestä tavernasta käsin. Pian joku huomaa että he eivät ole ainoita jotka tarkkailevat paikkaa, sillä serafin silmään pistää paikkaa tarkkaileva kerjäläinen. Resonointikierros paljastaakin pian että kyseessä taitaa olla Baalin demoni…
- Paikkaa tarkkaillessa selviää myös että eräs pretoriaanikaartin upseeri joka käväisee paikalle (Ephesus) on myöskin demoni. Lisäksi ryhmä huomaa kuinka konsuli Marcus Velius ja muutama muu huomattava henkilö käy paikan päällä (salaliittolaisilla on jälleen tapaaminen liittyen tähän suunnitelmaan senaattorin hoitelemiseksi). Marcus Veliuksesta Jaramel jopa muistaa jotain, toisen Nimdel tunnistaa erääksi hyvin tunnetuksi tuomariksi. Kolmaskin olennaisin salaliittolainen (IIRC) tunnistetaan tässä vaiheessa.
- Jaramel päättää mennä kertomaan Shemariahille nähdystä ja ainakin nyt siitä että pretoriaanikaartissa on demoni. Tämä ei tule Shemariahille minään yllätyksenä, itse asiassa Shemariah tiesi tämän jo. Ei ole voinut tehdä asialle mitään pilaamatta rooliaan, ainakin tietää kuka se pahis tässä tapauksessa on (tunnistettua pahaa on helpompi pitää silmällä). Shemariah oli tosin aavistuksen verran kohteliaampi (tosin huomasiko kukaan eroa, on asia erikseen).
- Konsuli vaikuttaa varsin lupaavalta henkilöltä portaalin tuhoamissuunnitelmassa ja resonansseilla saattoi selvitä jotain siitäkin ettei konsuli Marcus Velius ole oikein tyytyväinen ystäviensä suunnitelmiin senaattorin suhteen. Pienellä kyseslyllä selviää Marcus Veliuksen riita senaattorin kanssa, aiemmin senaattori ja konsulihan olivat olleet hyviäkin ystäviä. Marcus Velius uskoo yhä voivansa ratkaista ongelman vain puhumalla, muut ovat jo aika lailla Hamathin portaalin vaikutuksen sumentamia logiikaltaan. Epäilevät jo toisiaankin, tosin kaikki tuntuvat yhä luottavan Marcus Veliukseen (joka on roomalaiseksi konsuliksi harvinaisen kunniallinen).
- Kutsut eivät olleet suuri menestys, tosin konsuli ainakin otti lahjan vastaan. Tosiasiassa hänellä oli jo muutama samantapainen esine kuin minkä Jaramel antoi, mutta ainakin ajatus oli hyvä (ja vaikutelma ei kuitenkaan ollut negatiivinen). Kaiken kaikkiaan tässä vaiheessa oli vielä hyvä alku.
- Paikkaa tarkkailtiin ja samaan aikaan mietittiin miten kylpylää pääsisi katsomaan sisältäpäin. Jaramel halusi myös päästä keskustelemaan konsulin kanssa, mutta se oli hieman hankalampi järjestää. Lopulta hän kuitenkin kuuli eräältä asiakkaaltaan että konsuli Marcus Velius oli tulossa tämän asiakkaan juhliin. Koska asiakas oli varsin tyytyväinen Jaramelin liikkeeseen, sai Jaramelkin kutsun (sitä pyydettyään). Jaramel selvitti myös millaisia kiinnostuksen kohteita konsulilla oli, tarkoituksena oli antaa sopiva lahja ja jättää siten positiivinen mielikuva (tai jopa herättää sen verran kiinostusta että voisi päästä puheisiin konsulin kanssa paremmalla ajalla).
- Terah poistuu paikalta kuultuaan demoneista ja puhuen jotain niitten hoitelemisesta. Nimdel ja Micah ovat edelleen kylpyläalueella kun he kuulevat kovan häiriön sinfoniassa suunnasta johon Terah vain hieman aiemmin viiletti. Pian he saapuvatkin paikalle josta löytyvät sekä Terah että ruumis ja kaiken lisäksi kauempaa kuuluu pain vartiomiesten askelia. Terah päättää juosta tässä vaiheessa karkuun jättäen Nimdelin ja Micahin keskustelemaan vartiomiesten kanssa. Helinän määrä vastaa ihmisen kuolemasta lähtevää määrää ja hahmot epäilevätkin Terahin tappaneen ihmisen innostuksissaan hoitaa joku demoni (tosiasiassa Terah todella hoiteli demonin, yhden Baalin demoneista noin tarkkaan ottaen).
- Aluksi tarkoitus oli vain olla kuin mitään ruumista ei olisikaan ja antaa vartijoitten jatkaa rauhassa kierrostaan. Valitettavasti yksi vartijoista kuitenkin huomaa roskakasan takaa pilkistävät sandaalit ja tulee liian uteliaaksi. Hetken kuluttua sivukujalta kuuluukin "Täällähän on ruumis!" ja alkavat kyselemään Micahilta ja Nimdeliltä tietoja. Micah vaikuttaa epäilyttävältä, mutta Nimdel saa tilanteen tällä erää selviteltyä. Äänet olivat saaneet myös Hamathin lähettämään yhden gremlineistä katsomaan mistä oli kyse ja gremlin raportoi näkemästään Hamathille (joka muistaa nähneensä nämä tyypit ennenkin portaalinsa lähistöllä).
- Saman yön aikana kuin tämä tapahtui, tarkkailtiin myös konsulia ja tämän liikkeitä muutenkin. Valitettavasti mitään sen kummempaa ei kuitenkaan tapahtunut, Marcus Velius halusi vain päästä takaisin kotiinsa lepäämään ja miettimään millä saisi yllättävän omituisiksi muuttuneet ystävänsä luopumaan hullusta suunnitelmastaan.
- Ephesus saa kuulla Hamathilta että paikkaa tarkkailivat nyt muutkin kuin se Baalin kapteeni ja suoraan sanottuna se ei oikein sopinut Ephesuksen (tai Hamathin) suunnitelmiin. Kun Micah oli ollut paikalla murhan aikaan (ja sattui olemaan helpoin kohde = näytti joltain tavalliselta köyhältä), päätti Ephesus hoidella ongelmallisen henkilön helpolla tavalla pois. Eli siis järjesti Micahin pidätetyksi ja syytetyksi murhasta. Tuhoaapa ainakin moisen riesan roolin.
- Nimdel oikeuslaitoskontakteineen yrittää ottaa selvää että millä perusteella Micahia oikeastaan tuosta murhasta syytetään. Selviää lopulta että on ilmaantunut pari todistajaa jotka vakaasti vannovat nähneensä Micahin itse teossa. Pienellä selvitettelyllä selviää jopa että keitä nämä todistajat oikeastaan ovatkaan. Todistajat on tietenkin lahjottu, mutta valitettavasti asiaa selvittelemään lähtenyt Jaramel ei saa puristettua porukasta mitään tietoa irti. Kyseessä on kolmen miehen porukka, kaikki kuuluvat enemmän tai vähemmän Rooman alamaailmaan (pikkutekijöitä tosin). Ainoa joka tiesi kuka heille maksoi oli porukan johtaja, joka taas ei ollut oikein innostunut puhumaan kokemuksistaan kenellekään (ainakaan saamatta lisäkorvausta vaivoistaan). Hahmot kuitenkin saavat selville sen, että selvästi kaikki kolme on lahjottu, tosin porukan kaksi muuta jäsentä saivat osuutensa porukan johtajalta.
- Myös ofaniitti Terah saa kuulla että Micah joutui liemeen hänen takiaan. Terah kyllä vannoo että tapettu henkilö oli demoni ja serafi voi vahvistaa että ainakin Terah itse uskoo vakaasti niin. Joka tapauksessa Terah tulee tarjoamaan apuaan Micahin pelastamiseksi (lupaa auttaa tämän ulos), mutta viisaasti Micah kieltäytyy avusta. Terah kuitenkin mainitsee tästä ongelmasta eräälle tutulleen joka sattuu olemaan Januksen merkuriaani ja pyytää merkuriaania auttamaan ("Mutta minä luulen ettei se halua tulla tiedätkö pelastetuksi sillain vankilapaolla."). Merkuriaani saa osan samoista tiedoista kuin Nimdelkin (hieman eri keinoilla tosin) ja päätyy lahjomaan miehet hiljaisiksi ja fiksummat kaksi kolmikosta päättävät tässä vaiheessa häipyä Roomasta. Tyhmin jää ja katuu sitä myöhemmin. Ephesus ei nimittäin ole tyytyväinen kun maksetut todistajat peruvat todistuksensa ja häipyvät. Yhtä kaikki Micah pääsee vapaaksi.
- Nimdel onnistuu järjestämään isäntänsä yhden tapaamiseen tarkkailtavaan kylpylään. Nimdel hoitaa kaikki valmistelut (tai taisi hoitaa ne jo tätä edeltvänä päivänä) ja ajatellaan ainakin että nähdään paikka sisältäkin (ja kuullaan jonkun vähemmän hätäisen kuvaus siitä, Terahhan oli myös käynyt sisällä aiemmin).
- Jossain vaiheessa serafi huomaa että häntä seurataan. Seuraaja on tosiasiassa yksi konsulin esi-isistä joka on kovin kiinnostunut siitä mitä nämä henkilöt oikeastaan puuhaavat. Käyttäytyvätkin niin epäilyttävästi, että eivät takuulla ole ihmisiä. Esi-isät ovat huomanneet sukulaispoikansa ahdingon ja miettivät parhaillaan parasta toimintatapaa asian suhteen. Toivovat myös että enkelit ja demonit hoitelisivat tuon ikävän paikan, sillä esi-isät eivät ole kovin voimakkaita ja Hamath on kuitenkin senesalkki. Esi-isät olivat saaneet paljonkin taustatietoa selville myös Hamath-Ephesus kuviosta, mutta heiltä ei koskaan kyselty mitään sen tarkemmin. Kun eivät heti puhuneet (yksi esi-isistä kävi juttelemassa hetken aikaa), päättivät hahmot luovuttaa. Oh well…
- Sitten saatiin selville, että ensinnäkin konsuli Marcus Velius oli menossa tapaamaan portaaliin senaattoria (mikä sentään herätti hälytyskellot kaikkien päässä). Hamath hykerteli tässä vaiheessa varsin tyytyväisenä, pieni attunementin käyttö ja kaikki olisivat toistensa kurkussa. Miten osuva esimerkki ihmisten soveltumattomuudesta Jumalan valituksi roduksi. Hahmot eivät oikein tienneet mitä tehdä.
- Loppujen lopuksi päätetään että porukan paras hiipijä (tai no, lähes ainoa hiipimiseen kykenevä) eli Micah hiipii portaaliin samoihin aikoihin kun Nimdel on siellä työnantajansa kanssa. Niin ja onhan konsulikin siellä paikan päällä tovereittensa kanssa… Tarkoitus on jotenkin estää tilanteen vyöryminen totaalisesti hallinnasta, tosin tällä hetkellä alkoi näyttämään siltä että Hamathin suunnitelma portaalin vahvistamiseksi saattaisi hyvinkin toimia.
- Nimdel päättää hieman seurata tilannetta sisällä. Valitettavasti Nimdel ei tiedä, että Hamath on tässä vaiheessa hänen suhteensa hyvin epäluuloinen ja valmis jopa ottamaan riskin ja hoidella tämä henkilö (jos tarpeen tulee, ajatus oli käyttää henkilöön resonanssia ja saada tämä hyökkäämään ensin). Taisteleminen tosin saattaisi pilata Hamathin suunnitelman, joten aina Nimdel liikkuu johonkin, hän huomaa että Hamath siirtyy paikkaan josta näkee mitä Nimdel tekee. Nimdel sentään näkee minne konsuli seurueineen menee mutta ei pysty tekemään juuri mitään.
- Myös Ephesus on saapunut paikalle seuraamaan suunnitelman kulkua ja auttamaan Hamathia (siitä saa geasin). Pretoriaanikaartin upseerina Ephesus voi paljon helpommin käyttää voimaa jos sille tulee käyttöä, ainakin helpommin kuin Hamath joka on vain kylpylän omistaja.
- Micah yrittää hiipiä (Nimdelin yrittäessä vältellä Hamathia) sisälle portaaliin. Se on kuitenkin hieman liian vilkkaasti liikennöity (ja hyvin vartioitu), joten Micah päättää (IIRC) vain kävellä sisään varsinkin kun äkkiä siitä huoneesta jonne konsuli meni kuuluu hillitön helähdys sinfoniassa. Kaikki ryntäävät paikan päälle katsomaan, tosin Micah ja ethereaaliformin laulanut Nimdel päättävät viisaasti olla ottamatta matsia Hamathia ja Ephesusta vastaan. Niinpä jää hieman epäselväksi mitä konsulille (tai senaattorille) on tapahtunut, tosin vaikuttaa siltä etteivät Hamath ja Ephesuskaan sitä tiedä. Hamath syyttää hahmoja epäonnistumisesta, taistelua ei kuitenkaan tule. Ephesus lähettää hakemaan pretoriaanikaartin paikalle ja Nimdel ja Micah häipyvät paikalta hyvin liukkaasti (Nimdel suosittelee myös ihmistyönantajalleen paikalta poistumista ja kauhistelee tälle matkalle kuinka kummassa kunniallisessa paikassa voi tapahtua tällaista, konsuli on kateissa ja pretoriaanikaarti tulossa).
- Konsulin esi-isät olivat saaneet tarpeekseen odottelusta ja kun he huomasivat ettei noista enkeleistä ainakaan mihinkään ole, päättivät he toimia itse. Tarkoitus oli alunperin antaa selestiaalien hoidella tämä sotku, mutta taas joutui tekemään kaiken itse jotta se tulisi kunnolla tehtyä. Konsuli oli nyt hyvässä turvassa. Ainoa ilo PC:ille tästä välikohtauksesta oli, että konsulin katoaminen ilmeisesti vasten tahtoaan muuten niin turvallisena pidetystä kylpylästä teki todella häijyä paikan maineelle. Korkean tason juonittelijat eivät enää käyneet siellä. Tämä ei kyllä ollut hahmojen ansiota. Senaattori ja Marcus Velius saivat sovittua myöhemmin välinsä.
Skenun jälkeen:
- No, arkkienkelit eivät todellakaan olleet kovin tyytyväisiä kenenkään suoritukseen ja tästä tuli selestiaalista perunateatteria ihan tasapuolisesti kaikille hahmoille. Ethereaalit olivat kyllä suhteellisen tyytyväisiä.
2. Ranska v.715
Hahmot:
- Marcin merkuriaani Jaramel (roolina kiertelevä puuseppämestari), Rafaelin elohiitti Nimdel (vaeltava munkki ja oppinut), Urielin malakiitti Micah (metsänvartija)
Väliaikana puuhailtua:
Nimdel:
Elikkä jotain viitteitä siitä mitä hahmo olisi tehnyt tuossa kuluneiden satojen vuosien aikana jonkinmoisessa aikajärjestyksessä
- tutustumista roomalaisiin juonitteluihin
- senaattorin avustajana
- roomalaisten käyttämien tekniikoiden tutkailu
- tiet, akveduktit, sotilasjärjestelmä, lääketiede, liikennöintimuodot
- erilaisten mekaanisten järjestelmien kehittelyä
- siinä 200 ad tienoilla siirtyminen Itä-Roomaan ja tutustumaan bysanttiin
- lakimiehenä ja politikkojen neuvonantajana
- roomalaisen lainkäytön seuraaminen ja kehittyminen
- kemiallisten yhdisteiden tutkailua (tainnutuskaasut! ;)
- vuosien 400-500 tienoilla kiertelyä keskisemmässä Euroopassa
- Länsi-Rooman luhistumisen seuraaminen
- Patrikin mukana Irlannissa seuraamassa uskon levityksen metodeja
- yhteiskunnallisten rakenteiden muodostumisen edesauttaminen
- siviilihallinnon byrokratian luontia kuohunnan keskellä
- Corpus Juris Civilis (527) -lakityöhön osallistuminen taustavoimana
- arabialaisen kulttuurin katselmus aina Persiaa myöten
- kalifien ja sulttaanien tiedemiehenä ja henkilääkärinä
- arabialaisten tieteet ja mystiikat
- vuoden 600 tienoilla viriävät uudet aatteet (Islam)
- lyhyet ekskursiot Intiaan tutustumaan paikallisiin uskontoihin
Elikkä hahmo on kovasti yrittänyt ymmärtää ihmisluonnetta ja siitä seuraavia yhteiskunnallisia rakenteita ja mullistuksia. Kiinnostuneena seuraa myös kaikkea teknistä kehitystä jota ihmiset saavat aikaan itse ajoittain joitakin lahjakkiampia hienovaraisesti oikeaan suuntaan tökkien.
No eihän tästä kaikesta ihan romaania saa, mutta kuitenkin.. ;)
Skenun idea lyhyesti:
- Taustatiedot menevät lähes täysin alkuperäisen skenun mukaan. Ainoana isompana poikkeuksena on, että Urielin malakiitti (ja Vassal of Purity) Bartimeus ei ehkä ole aivan niin fanaattisen ehdoton määräystensä noudattamisessa. Ei tosin ole tälläkään kertaa paikalla vain ihan sattumalta
Tapahtumat:
- Hahmot ovat saaneet tiedon, että Jelial (korkea-arvoinen Blandinen kerubi) tarvitsee apua tehtävässään. Koska hahmot tunsivat toisensa ja lisäksi sattuivat olemaan ainoat suhteellisen vapaana olevat enkelit lähistöllä, lankesi tehtävä heille. Hahmot eivät saa sen kummempia ohjeita kuin mennä Termonden kylään ja ottaa yhteyttä Jelialiin jolla olisi rooli puusepänkisälli Vincentinä. Jaramel hykertelee jonkun aikaa hiljaa mielessään, hänellä on sentään rooli puuseppämestarina (harvemmin sitä edes teoriassa pääsisi muuten komentelemaan Master –tason enkeliä).
- Kolmikko saapuu pian kylään ja kertovat tarinan siitä että puuseppämestari tarvitsee aivan tietynlaista puuta (jota kuitenkin kasvaa tällä seudulla) uusinta projektiaan varten. Joku kyläläisistä arvelee että Vincent voisi tietää jotain, tosin heti voi huomata että suhtautuminen Vincentiin on jossain määrin nihkeää. Joka tapauksessa Vincentin hakeminen ei ole mitenkään liian vaikeaa, elelee muista kyläläisistä hieman syrjemmässä.
- Jelial/Vincent selostaa tilanteen ja tehtävän ja ilmaisee kautta rantain senkin, että ei ole kovin hyvä ihmisten kanssa. Kyllä hän oli yrittänyt hoitaa homman, mutta kun varsinkaan Arnaud ei pidä hänestä, niin minkäs teet. Ja Arnaudia tässä pitäisi kaikista mahdollisista henkilöistä auttaa. Jelial on hieman nihkeä, tosin se johtuu siitä että epäröi sitä miten paljon tässä oikein voisi kertoa.
- Keskustelun aikana Alinor sattuu myös paikan päälle, tosin poistuu aika pian. Jaramelin ja Nimdelin resonanssit kuitenkin paljastavat että Alinor rakastaa Jelialia ja tunne taitaa olla molemminpuoleinen. Tästä Jelial ei tässä vaiheessa mainitse yhtään mitään ja mutisee vain jotain siitä että asia ei kuulu näille tulijoille (päättäen keskustelun (IIRC) vetoamalla arvoonsa). Hahmot ovat tässä vaiheessa vakuuttuneita että Alinor on vain ihminen. Jelialilta kuitenkin selviää että Arnaud saattaisi olla rakastunut Alinoriin, mutta kuulemma Alinorin ja Arnaudin liitto ei ole optio (mikä kyllä on aivan tottakin).
- Joka tapauksessa ryhmä palaa kylään ja alkaa keskustelemaan kyläläisten kanssa. Tekevät myös tuttavuutta Arnaudin kanssa, joka kutsuu vierailijat asumaan perheensä luokse. Termonde on pieni kylä ja sen ohi kulkee harvoin vieraita, joten siellä ei ole majataloa. Arnaudin isä on majoittanut vierailijat silloin kun sellaisia ohitse sattuu kulkemaan. Jaramel ja Nimdel tutustuvat Arnaudiin ja kertovat haluavansa etsiä jotain puita. Arnaud tarjoutuu toki auttamaan, tosin valittelee sitä että paras paikka olisi lähellä rosvojen leiriä ja sinne ei kannata mennä.
- Illan kuluessa Nimdel myös antaa vinkkejä siitä miten eräällä pellolla oleva kiusallinen kivi saataisiin siirrettyä. Arnaud (joka on hyvin oppimishaluinen) kuuntelee mielenkiinnolla munkkiveljen ideaa ja on valmis kokeilemaan. Arnaudin isä on hieman skeptisempi ("Ei noin vaan ennen ole tehty", ajattelee mielessään). Ryhmä kuulee myös Alinorin taustatarinan (asui ennen äitinsä kanssa mökissä, äitinsä kuoleman jälkeen on ollut yksin). Arnaudin äiti ei ole kovin tyytyväinen poikansa ihastuksen kohteeseen.
- Yöllä Micah kiertelee ja katselee paikkaa ja käy myös Alinorin mökillä. Siellä on aivan hiljaista (Alinor oli kyllä paikalla lepäämässä) ja Micah ei poikkea juttelemaan. Micah löytää myös Alinorin puun, tosin tässä vaiheessahan ei tiedetä että se on Alinorin puu. Kunhan vain on vanha puu aukiolla, jolle on selvästi uhrattukin (ruokaa ja kukkia, ei mitään sen verisempää) ja jolle kulkee selkeä polku metsikön halki. Micah palailee takaisin aamunkoitteessa ja sattuu näkemään Alinorin joka kuljeskelee itsekseen lauleskellen (eikä huomaa mitään vaaraa). Micah päättää hieman testailla ja käyttää essenseä, minkä Alinor luonnollisestikin huomaa (juoksee samantien pakoon).
- Aamun tullen Arnaud ilmoittaa, että lähtee kyllä katsomaan niitä puita, mutta ensin voisi koettaa saada sen kiven siirrettyä. Nimdelin neuvot ovat varsin päteviä ja kivi saadaankin siirrettyä. Arnaud on tyytyväinen ja kylän muut miehet hieman yllättyneitä. Yhtä kaikki tämän jälkeen on hyvä lähteä juoksentelemaan metsään etsimään juuri oikeanlaista puuta puuseppämestarin projektiin (sellaista ei tietenkään löydy). Arnaud muistaa että ehkä Alinor tietäisi paremmin paikkoja ja tarjoutuu käymään kysymässä. Arnaud myös kommentoi kaikenlaista synkkää Vincentistä.
- Paluumatkalla kohdataan jälleen Alinor ja tällä kertaa resonanssi kertookin sitten hieman enemmän Alinorista ja siitä mikä Alinor oikeasti on. Aiemmin oltiin ajateltu että Alinor pitäisi jotenkin saada kiinnostumaan Arnaudista, mutta nyt suunnitelma ei tunnu ihan yhtä hyvältä. Jelial suostuu viimein vahvistamaan epäilyt (ja myöntää myös rakkautensa). Tämä alkaa tuntua hieman ongelmalta, tosin Jaramel taisi edelleen harkita jos vaikka Alinorista ja Arnaudista sittenkin saisi parin. Ei oikeastaan ollut tosin tässä vaiheessa mikään optio (tai no, ei se oikeastaan ollut sitä missään vaiheessa).
- Joka tapauksessa Nimdel juttelee Arnaudin kanssa koettaen rohkaista Arnaudia. Resonanssi oli paljastanut että Arnaud hieman epäröi ryhtyä tässä asiassa toimeen. Hän on kyllä toiminut jonkin aikaa paikallisen lordin sotilaana (erosi kun ei ollut samaa mieltä siitä miten pitäisi toimia), mutta muut ovat vain tavallisia maanviljelijöitä. Ja nämä ihmiset ovat kuitenkin Arnaudin ystäviä ja tuttavia ja sukulaisia. On hieman kovempi kynnys lähteä tekemään jotain tällaista varsinkin kun ei tiedä miten sitten käy (miten lordi suhtautuu oikeuden omiin käsiinsä ottaviin maalaisiin). Nimdel koettaa rohkaista, tosin osa jutuista on hieman… no… ei Arnaud ole tyhmä. Kohtelias kylläkin. Joka tapauksessa munkkiveljen opetukset kiinnostavat ja kun Nimdel tarjoutuu opettamaan lukemaankin, on Arnaud valmis. Mutta rosvoja vastaan toimimiseen Nimdel ei vielä onnistunut Arnaudia rohkaisemaan.
- Päivä kuluu, jossain vaiheessa puuseppämestari lahjoittaa kyläs lapsille yhden puusta tehdyn leikkikalun ja saa aikaan kovan riidan lasten parissa ("Mestari antoi sen minulle! Se on minun!", "Eipäs!", jne.). Jaramel tekee lopulta muillekin lapsille omat kappaleet. Harkitaan myös tiedustelureissun tekemistä rosvojen leiriin ja sitä aletaan valmistelemaankin.
- Ilta tulee ja yö saapuu. Joskus hyvin myöhään yöllä lilim Tehinnah ryntää kylään uutisineen (miten sai ne ennen paikalla olevaa Urieliittia onkin asia erikseen…). Hahmot ihmettelevät pitäisikö asia tarkistaa ja viimein Micah suostuu lähtemään katsomaan (Nimdel ja Jaramel jäävät 'nukkumaan').
- Micah huomaa kuinka joku naishenkilö (ei Alinor) joksee kohti Jelialin mökkiä. Ei siinä mitään, Micah seuraa perässä ja kuulee pian keskustelun loppupuolen (T:"Minä vannon että asia on niin!", J:"Eivät ne voi tehdä minulle tätä!"). Jelial lähtee juoksemaan kohti Alinorin mökkiä Tehinnah perässään (J: "Lakkaa seuraamasta minua!"). Joka tapauksessa Jelial pääsee Alinorin mökille ja raahaa hämmentyneen ja hieman säikähtäneen Alinorin mukaansa ja aikoo lähteä paikan päältä kokonaan. Ei luota hahmoihin…
- Micah seuraa perässä ja koko joukko saapuu Alinorin puulle. Micah saa tässä vaiheessa uudet käskyt, kaikki maan päällä olevat ethereaalit on poistettava. Jelial arvannee jotain ja asettuu Alinorin ja Micahin väliin ottaen esiin sen tulisen miekkansa. Micah laulaa itselleen hieman vahvistusta taisteluun. Normaalisti tämä ei olisi kuulunut kylään asti, mutta Nimdelin perception heitto oli 111 ja Nimdel ja Jaramel ryntäävät myös paikalle.
- Tällä välin tilanne on hieman jumissa. Micah olisi valmis antamaan Alinorin poistua portaalin kautta, tosin haluaa olla varmistamassa että Alinor sitä myös käyttää. Jelial ei luota lainkaan Urielin malakiittiin ja tilanne on varsin uhkaava. Tehinnah yrittää tehdä parhaansa tilanteessa, mutta on järkyttynyt siitä miten pahaksi tilanne meni. Jos olisi tiennyt tämän, ei olisi koskaan kertonut Jelialille uutistaan…
- Nimdel ja Jaramel saapuvat paikalle ja Nimdelin resonanssi paljastaa, että jos Alinor nyt menettää kehonsa, Jelial lankeaa. Pitää siis hoitaa tilanne niin ettei Alinor kuole. Lisäksi Tehinnahista (joka kulkee nimellä Marquerite tässä vaiheessa). Kaikki arvelevat että Tehinnah on Sotilas, tosin on hieman epäilyksiä siitä kummalla puolella sotaa tämä Marquerite oikeastaan on (Tehinnahille oli selvinnyt että Micah on malakiitti ja alkoi panikoitumaan silkasta ajatuksesta). Kun Jelial lähtee perääntymään paikalta, päättää Nimdel että on parempi että Marquerite ei livistä minnekään. Seuraa melkoinen määrä uhkailua ja kiristystä, lopulta uhkaillaan silläkin että jos 'Marquerite' ei ole kunnolla, usutetaan malakiitti hänen kimppuunsa. Nyt on jo aika varmaa että tässä on yksi kappale demoneita (joka tosin on rakastunut Jelialiin ja haluaisi toisaalta auttaa). Lopulta Marqueriten kuitenkin annetaan mennä tiehensä (Tehinnah ei tosin mene kauas).
- Pysytellään Jelialin perässä ja sitten Jelial sattuu törmäämään paikalle saapuvaan Bartimeukseen ja hänen ryhmäänsä (osaan siitä). Bartimeus ei ole todellakaan niin joustava käskyjensä tulkinnoissa ja vaikuttaa aikovan toteuttaa ne. Lisäksi selviää että lähistöllä ollut ethereaaliportaali on juuri tuhottu (ja sinne Jelial ja Alinor olivat menossa). Alinor ei tiedä toista paikkaa ja Bartimeus on hieman kärsimätön.
- Tässä vaiheessa Jaramel päättää summonoida pomonsa paikalle saadakseen konsultointiapua hieman hankalaan tilanteeseen. Jelial häipyy (cel. motionilla) tässä vaiheessa. Marc kuuntelee tilanteen ja on sitä mieltä että ei tosiaankaan pidä antaa Jelialin langeta tämän Urielin käskys takia. Kertoo suhteellisen lähellä sijaitsevasta ethereaaliportaalista ja kehottaa sitten Jaramelia hoitamaan tilanteen (ja muille tuli ohjeet auttaa). Bartimeus päättää tässä tilanteessa vetäytyä hakemaan lisäohjeita (perääntyy paikalta).
- Jaramel lähettää sitten Jelialille selestiaaliviestin ja kertoo ethereaaliportaalin paikan ja ehdottaa tapaamistakin. Jelial ei kommentoi mitenkään, ei edes kuittaa viestiä. Tulee kuitenkiin kertoneeksi siitä Alinorille joka pyytää että olisi varmaan syytä ainakin mennä tarkistamaan paikka. Alinor on hyvin huolissaan Jelialista, joka on hyvin suunniltaan raivosta (ja hyvin, hyvin lähellä lankeamista). Hahmot miettivät mitä nyt pitäisi tehdä. Miten tämä Alinorin katoaminen oikein vaikuttaa Arnaudiin? Ja miten sitä voisi käyttää hyväksi, siis voisiko sen avulla saada Arnaudin viimeinkin kiinnostumaan tarttumaan toimeen?
- Tässä vaiheessa Tehinnah palaa ja tarjoaa apuaan. Sattuu osaamaan selestiaaliformin ja osaa myös näytellä suhteellisen vakuuttavasti. Hieman demonin apu mietityttää, mutta loppujen lopuksi päätetään järjestää niin että Arnaud löytää kuolemaisillaan olevan Alinorin joka rohkaisee sanoillaan Arnaudia tarttumaan toimeen. Tehinnah suostuu, vaikka se rohkaiseekin Arnaud'ta kohti tämän taivaallista kohtaloa (ja Tehinnah on Kronoksen demoni). Yhdessä päätetään ettei Vincentistä puhuta juuri mitään, siis ellei ole pakko.
- Onkin jo aamu ja aamun tullen Arnaud sitten löytääkin kuolevan Alinorin mökkinsä luota. Tehinnah pistää näyttelijänlahjansa peliin ja Arnaud lähtee päättäväisesti kohti kylää aikomuksenaan tappaa ne kaikki rosvot. Nimdel lähtee Arnaud'n matkaan hieman rauhoittelemaan tätä. Ei olisi hyvä että sattuu vahinkoja, Arnaud oli aika vihainen. Puhuu myös lordin hoitelemisesta tavalla tai toisella (kun ei kerran hoida hommiaan, tämä on myös lordin vika) ja sellainen kyllä johtaisi siihen ettei Arnaud ehdi täyttää omaa Destinyään. Arnaud ei kuitenkaan ole tyhmä, vaan pitää puheen kyläläisille siitä mitä on tapahtunut ja miten nyt pitäisi toimia. Kaikki miehet innostuvat ja lähikylistäkin lähdetään värväämään väkeä. Ryhmä kertoo Arnaudille että 'Alinor' haudattiin tämän toiveiden mukaisesti pyhän puun juurelle. Sinne kaivetaan hautakin, tosin ruumista sinne ei saada.
- Jaramel, Micah ja Tehinnah suuntaavat sitten sille ethereaaliportaalille. Tehinnah sattuu mainitsemaan (tämä saattoi tosin tapahtua jo hieman aiemminkin), miten Jelial oli kertonut hänelle kauniita asioita taivaasta. Se kaikki oli vaikuttanut varsin hyvältä… Micah taisi olla hieman epäluuloinen (ihan syystäkin, redeemaavat demonit eivät ole kovin yleisiä). Toisaalta merkit olivat aika selkeitä, Tehinnah alkoi puhumaan jotain halusta yrittää päästä taivaaseen, siis jos taivas hänenkaltaisensa haluaisi ottaa (mitä Tehinnah kyllä itsekseen hieman epäili, oli tullut tehtyä kaikenlaista ikävää ja väärää).
- Joka tapauksessa Jaramel, Micah ja Tehinnah pääsevät ilman välikohtauksia ethereaaliportaalille asti. Sen senesalkki johdattaa ryhmän itse portaaliin ja toteaa sitten ettei hän ainakaan ole huomannut että tänne olisi tullut ketään muuta. Micah ei ole tyytyväinen ja on pieni epäilys siitä onko Jelial livistänyt jonnekin muualle. Päätetään kuitenkin jäädä odottamaan (no, vaihtoehdot olivat aika vähissä).
- Jelial kuitenkin saapuu kuin saapuukin portaalille Alinorin kanssa. Ei käyttäydy lainkaan loogisesti ja uhkailee ja mulkoilee ja kävisi pienimmälläkin tekosyyllä jonkun kimppuun. Ei varmaan tarvitsisi muuta kuin katsoa Alinoria hieman rumasti. Alinorin läsnäolo kuitenkin hillitsee Jelialia edes hieman ja niinpä Alinor ja Jelial käyttävät portaalia.
- Tässä vaiheessa Tehinnah päättää mennä myös, ajatus hieman dissonantin Tehinnahin mielessä on yrittää auttaa ja saada Jelialia rauhoitettua. Jaramel ei tee mitään estääkseen vaikka Micah on sitä mieltä että Jelial saattaa nykyisessä mielentilassa saattaisi hoidella Tehinnahin joka sitten päätyisi traumassa helvettiin. Ja helvetti ei tosiaankaan olisi paikka jonne Tehinnah pitäisi päästää, siellä ajatukset redeemaamisesta kyllä unohtuisivat. Micah ei tosin itsekään tee asian suhteen mitään (no, se oli hyvä päätös, Jelial olisi suhtautunut hyvin nihkeästi häntä ja Alinoria seuraavaan urieliittiin).
- Mäihäheitto oli kuitenkin 111… Jelial tyyntyy jonkin verran päästyään ethereaalitasolle ja Jelial on myös yhä enkeli joka on käyttänyt vuosia puhuakseen Tehinnahia ympäri. Niinpä Jelial sanoo jotain jopa rohkaisevaa ja kahottaa sitten Tehinnahia palaamaan takaisin maan päälle ja pyytämään siltä Jaramelilta apua. Uskomatonta säkää, koska suurin todennäköisyys oli tosiaan siihen että Jelial vain hoitelisi Tehinnahin (demoni = paha = uhka Alinorille). Tehinnah palaa takaisin ja puhuu siihen tyyliin, että Jaramel päättää toimia asian suhteen heti. Tehinnah viedään lähistöllä sijainneeseen Yvesin portaaliin ja Jaramel suuntaa hakemaan arkkienkeliä. Päätös oli etsiä Eli, sillä Eli tuntui parhaalta valinnalta homman hoitamiseen.
- Ylhäällä Jaramel suuntaa sitten Elin katedraaliin ja jonottaa ensin Elin päivystäjän puheille (jonka luokse on harvinaisen lyhyt jono). Päivystäjä kuuntelee asian ja toteaa sitten että Jaramelin lienee paras kertoa asiasta Elille itselleen, kolmas ovi oikealta ja sano että lähetin, SEURAAVA! Jaramel noudattaa suunnistusohjeita ja löytääkin arkkienkelin itsensä puuhaamassa jotain. Eli ei tunnu huomaavankaan Jaramelia ja kun huomaa, pyytää vain ojentamaan jakoavaimen. Lopulta Jaramel kuitenkin saa asiansa kerrottua (saaden jopa Elin jakamattoman huomion) ja Eli päättää siitä paikasta mennä tapaamaan tätä enkeliehdokasta. Alhaalla portaalissa Eli sitten juttelee hetken Tehinnahin kanssa ja vakuuttuu siitä että yrittää nyt ainakin kannattaa. Tehinnah selviää yrityksestään ja suuntaa kohti taivasta Elin kanssa hämmentyneen onnellinen ilme kasvoillaan. Tehinnah alkaa myöhemmin käyttää itsestään nimeä Marquerite, on parempi nimi.
- Tämän jälkeen piti vielä hoitaa Arnaudin ja kyläläisten suuri taistelu rosvoja vastaan. Alinorin kuoleman inspiroima Arnaud ei kerran jotain päätettyään enää helpolla luovutakaan ja muut vain seuraavat johtajaa. Pääasia tässä oli varmistaa ettei Arnaud vain kuolisi taistelussa, koska sitten homma ei oikeastaan toimisi. Taistelu meni varsin hyvin, sillä vaikka kyläläiset eivät olleet mitään sotilaita, niin niin eivät olleet myöskään rosvotkaan. Tilanne oli pian ohi, tosin Arnaud otta kaksintaistelun rosvopäällikköä vastaan ja voitti, rosvopäällikkö taas kuoli. Muut rosvot saateltiin naapurilordin maille saamaan oikeutta (ja Arnaud jopa ymmärsi varoittaa lordia etukäteen miksi aseistettu maalaisten joukko lähestyi hänen kartanoaan, muuten olisi lordi saattanut kuvitella että kyseessä oli talonpoikaiskapina). Naapurilordi otti asian hoitoonsa ja myöhemmin hahmot saivat kuulla että Arnaud oli edennyt odotetusti ja Arnaudin jälkeläiset olivat sitten Yvesin enkelien toivomassa asemassa.
Skenun jälkeen:
- Uriel ei oikeastaan ollut edes tyytymätön. Yksi ethereaali pääsi maan päältä ethereaaliportaalin kautta ethereaalitasolle, mutta ainakin yhden salaisen ethrereaaliportaalin paikka paljastui (no Uriel ei tiennyt siitä). Lisäksi tämä ethereaali ei ollut siitä pahimmasta päästä. Ja tietty tässä oli sekin pointti että Alinorin kuolema olisi aiheuttanut ilmeisesti yhden enkelin lankeamisen, mikä ei olisi ollut hyvä asia. Valitaan kahdesta pahasta siis se pienempi paha. Micah tosin kuunteli hieman liikaa Jaramelin neuvoja ja antoi merkuriaanin säheltää omillaan puuttumatta selkeästi huonoihin päätöksiin.
- Eli nyt oli tietenkin tyytyväinen saatuaan riveihinsä yhden bright lilimin lisää. Sekä Rafael että Marc hieman harmittelivat kyllä bright lilimin menemisen 'ohi suun', tosin Rafael ei ehkä ollut aivan niin pettynyt (elohiitti kun on). Kaiken kaikkiaan olivat kyllä tyytyväisiä siihen miten tilanne oli hoidettu mallikkaasti ja ilman että siitä tuli ihan sellainen katastrofi kuin mitä siitä olisi voinut tulla. Jaramel sai henkilökohtaisen kutsun yhteen Elin bileistä ja pääsi vaihtamaan pari sanaakin Elin itsensä kanssa. Kutsu päätyy kehystettynä Jaramelin työhuoneen seinälle. On tosin sanottava, että suurin kunnia tästä lankeaa silti Jelialille joka teki kaiken pohjatyön Tehinnahin saamiseksi taivaaseen.
- Hahmot kuulevat myös että Jelial oli viimein päätynyt takaisin taivaaseen ja on tullut siirretyksi pelkästään selestiaalisiin hommiin. Ei puhu Alinorista juuri mitään (alinor on kuitenkin hengissä ja turvassa, sen Jelial varmisti). On kuulemma saanut pitää arvonsakin, tosin kehotuksella välttää taivaasta poistumista…
3. Ranska v. 1095
Hahmot:
- Marcin merkuriaani Jaramel (roolina kalligrafiaan erikoistunut käsityöläinen (?)), Elin elohiitti Nimdel (munkki ja oppinut), Laurencen malakiitti Micah (henkivartijan roolissa)
Väliaikana puuhailtua:
Nimdel:
Toimimista Jacquesin (vai kuka se olikaan ;) "neuvonantajana" alkuvaiheessa ja hänen ja tämän lapsien opettamista lukemaan ja kirjoittamaan. Kierteli myös muutenkin ympäri Ranskaa ja tarkkaili hieman Kaarle Suuren toimia. Vuosisadan loppupuolella oli Touloisessa Pyhän Benedictin johtamassa neuvonantajaryhmässä, joka toimi toimi osaltaan Louisin kouluttajana (Kaarlen poika).
Oli myös myöhemmin mukana antamassa ideoita ja suuntaviivoja Imperium Christianum -suunnitelmalle, mutta koki kirvelevän epäonnistumisen kun ei osannut tarpeeksi hyvin arvioida ihmisluonteen piirteitä jalojen ajatustenkaan edessä.
Eksyy hieman liikaa strategiselle ja militääripuolelle ja auttaa kehittämään ritarijärjestelmää jonkinlaisen yhteiskunnallisen järjestyksen säilyttämiseen. Tutustuu myös rakennustekniikoihin ja kehittää linnoitettujen rakennusten valmistustekniikoita.
Tästä pikkuhiljalleen kiertäen Välimeren eteläpuolta ja tutustuen Espanjan saraseeneihin ja maureihin ja arabien lääketiedetaitoihin. Matka jatkuu aina takaisin Bysanttiin saakka, jossa on todistamassa itä- ja länsi- osien kirkkojen välirikkoa 1000-luvulla. Tämän jälkeen suuntaa
takaisin kohti Ranskaa erään piispan palvelukseen lainopilliseksi avustajaksi ja lopulta kirkolliskokoukseen tämän piispan seurueessa.
Skenun idea lyhyesti:
- Taustatiedot menevät lähes täysin alkuperäisen skenun mukaan. Pois on jätetty vain ne kaksi avustavaa demonia, sillä tällä ryhmällä se ei ollut ihan niin hupaisa ajatus. Tiedustelutieto kuitenkin kertoi että paikalla olisi pari Asmodeuksen demonia, mutta ainakaan PC:t eivät heitä kohdanneet.
Tapahtumat:
- Hahmoille selostetaan tilanne. Vapaalla jalalla on yksi monelle harmia aiheuttanut demoni, josta ei tosin tiedetä juuri mitään, siis edes sitä kenen palveluksessa on. Sen verran sentään tiedetään että kyseessä on impudiitti (ja joku on aivan varma ettei ko. impudiitti ole Baalin palveluksessa). Joka tapauksessa se demoni pitäisi etsiä ja hoidella pois ja ryhmän tehtäväksi jää tämä. Operaation päällikkönä toimisi paikalla oleva Laurencen merkuriaani-eversti (ainoa laatuaan), jolla olisi tosin oman roolinsakin takia (piispa) aika lailla muutakin hommaa. Ja kaikki ylemmät tietty olettivat, että jos apua tarvitaan, sitä kysytään. Ei pitäisi olettaa… Hahmot ovat kuulleet myös osan näihin henkilöihin liittyvistä juoruista.
- Hieman tilannetta ihmetellään ensin, mutta sitten päätetään vain päästä resonoimaan kaikki mahdolliset ehdokkaat. Ensimmäisenä ryhmä suuntaa apotin luokse, mutta tapaamaan pääseminen osoittautuu hieman hankalammaksi. Niinpä Jaramel vain keskustelee yhden apotin seurueeseen kuuluvan munkkiveljen kanssa, resonanssi ei paljasta mitään epäilyttävää (ja mitään epäilyttävää ei olisi ollutkaan, tässä oli ihan tavallinen munkkiveli joka tosin piti hieman liikaa hyvästä ruuasta ja tiesi sen itsekin).
- Tämän jälkeen käydään etsimässä myös piispaa ja paronia, mutta kumpikin näyttäisi olevan teillä tietämättömillä. Niinpä päätetään odotella iltamessua, jossa varmasti kaikki käyvät. Näyttäisi nimittäin pahalta varsinkin kirkolliskokouksen aikaan jättää iltamessu väliin. Tällä välin hahmot kuulevat vielä hieman lisää huhuja (ts. GM muisti vasta tässä vaiheessa muutaman hahmojen tiedossa olevan seikan).
- Iltamessun aika tulee. Hahmot valitsevat kirkon joka sattuu olemaan lähimpänä sekä apotin että paronin asuinpaikasta katsoen. Apotti on kuitenkin toisaalla messussa, mutta paroni seurueineen kyllä saapuu paikan päälle. Paronin resonointi paljastaa tosiaan sen, ettei kyseessä ole kovin mukava mies. Paronin 'oikea käsi ' on myös paikalla (ja ei ole sen parempi henkilö kuin isäntänsäkään) ja selviää että paronilla on apulaisineen tekeillä jokin juoni johon he tarvitsevat erään toisen aatelisherran apua. Tästä aatelisherrasta ei selviä mitään ihmeellistä, syy kiinnostukseen taitaa olla aatelisherran valtavassa määrässä kontakteja.
- Koko iltamessun ajan paroni vaikuttaa pitkästyneeltä ja hänen apulaisensa tökkii paronia (jotta tämä pysyisi hereillä). Mukana on myös apulaisen ainoa poika, jota tämä kouluttaa seuraajakseen valtaistuimen takaisena voimana. Poika ei kuitenkaan ole vielä antautunut korruptoivalle vaikutukselle ja uskoo yhä sellaisiin asioihin kuin aatelismiehen velvollisuus väkeään kohtaan (ja sitten vieläpä myös kaikkeen kristilliseen juttuun). Isän vaikutus tosin ei välttämättä tule auttamaan asiaa.
- Iltamessun jälkeen ryhmä suuntaa kohti apotin asuinpaikkaa tarkistamaan ja ehtivätkin paikan päälle hieman ennen apottia. Resonointi ei oikein onnistu Jaramelilta, mutta Micah saa selville kaikenlaista apotista (sinfoninen potentiaali: ihan kamala, harvoin tapaa näin pahoja esimerkkejä ja sitten vielä ihmisuhrit ja saatananpalvonta ja summonointirituaaleja). Olisiko tässä sitten se demoni? Ainakin apotti tietää nimen Kronos ja Kronos tuntuu olevan jonkin sortin pomo tälle henkilölle (apotti on ihminen, mutta totaalisen hullu. Kuullut Kronoksesta oikealta demonilta). Kun tilannetta tarkkaillaan ja muita ihmisiä katsellaan, heitti joku 666. Koska demoniruhtinas olisi ollut liikaa, päätin heittää mäihäheiton. Sekin oli 666… Hmm, ei silti demoniruhtinas. Jotain ikävämpää piti silti laittaa ja niinpä paikalla sattui olemaan Baalin korkea-arvoinen upseeri Rufus joka kiinnostui näistä omalaatuisista tyypeistä ja alkoi seuraamaan heitä djinnin pakkomielteenomaisuudella.
- Tämän jälkeen mennään vielä katsomaan jos vaikka piispa löytyisi, mutta piispa näkyy vain ohimennen (Nimdel aistii kuitenkin paranoian määrän ja Jaramelkin aistii ystävien ja tuttavien vähyyden, heitto ei tosin paljastanut mitään demonista itsestään). Sen sijaan ryhmä pääsee puheisiin piispan sihteerin kanssa. Tämä innostuu suunnattomasti kuullessaan Jaramelin esittäytyvän (roolinsa nimellä tietenkin), sillä piispa oli juuri saanut tehtyä uuden kirjan. Olisi aivan upeaa jos siitä saataisiin tehtyä mahdollisimman kauniita kopioita, teos on sihteerin mielestä ansainnut sen. Nimdelin pyynnöstä sihteeri myös referoi joitain pointteja. Sihteeri lupaa järjestää arvoisille veljille tapaamisen piispan kanssa.
- Yön aikana kukaan ei tee mitään kovin ihmeellistä, tehdään suunnitelmia ja vertaillaan tietoja. Apotilla on ilmeisesti tietty lähipiiri joista kaikki ovat sekaantuneet noituuteen ja ihmisuhreihin ja sille olisi syytä tehdä jotain. Micah on sitä mieltä ettei apotti kuitenkaan ole etsitty impudiitti, koska impudiitti ei voisi antaa muitten vahingoittaa ihmisiä läsnäollessaan. Paras ehdokas demoniksi on kuitenkin piispa jolla tuntuu olevan pajon ihailijoitakin (ihan niin kuin impudiitilla voisi olla). Paroni vaikuttaa kaikesta inhottavuudesta huolimatta vain ihmiseltä.
- Aamun tullen saadaan sana että veljet voisivat päästä tapaamaan piispaa. Piispa ei anna suudella sormustaan (ylläri). Joka tapauksessa Nimdel käy keskusteluun piispan uudesta kirjasta ja koko ajan koettaa puristaa lipsahdusta joka kertoisi että tässä ollaan tekemisissä jonkun muun kuin ihmisen kanssa. Demoni on kuitenkin hyvin fiksu (mikä sekin on merkki jostain) ja välttää kaikki sudenkuopat. Piispan kirja tosiaan vaikuttaa jälleen yhdeltä turhalta teologiselta teokselta (merkittävyydeltään samaa luokkaa kuin ne teokset joissa pohditaan enkelien määriä). Nimdelin kyselyt tosin paljastavat impudiitille ttä hänen jäljillään ollaan ja niinpä demoni päättää tiivistää suunnitelmansa aikataulua. Joka tapauksessa impudiitti hermostuksissaan kaataa pikkupöydän ja sillä olleet kristallipikarit menevät rikki (ja tähän maailmanaikaan ne ovat hyvin arvokasta tavaraa). Sen enempää Jaramel kuin Nimdelkään ei silti kuule häirötä sinfoniassa.
- Ulkopuolella päätetään katsoa huomaako piispa jos essenseä käytetään ja niinpä Micah laulaa itselleen hieman taisteluapua (varmuuden vuoksi). Piispa teeskentelee hyvin ettei huomannut, mutta Micah huomaa kuitenkin muutaman pienen merkin siitä että piispa tajusi jotain. Samalla piispan veli paljastuu ihmiseksi tai ainakin aika kuuroksi…
- Jälleen tilanne meni hieman arpomiseksi. Käytiin vielä tarkistamassa apotti iltamessun aikaan ja nyt Jaramelkin sai resonanssillaan tuloksia (ja ei pitänyt apotin lempiharrastuksista). Joka tapauksessa epäilykset demonin identiteetistä kohdistuivat hyvin vahvasti piispaan, impudiitit harvemmin tosiaan uhraavat ihmisiä. Tai suostuvat olemaan sellaisissa jutuissa paikalla. Oltiin kuitenkin sitä mieltä etä apottikin oli demoni, sillä Jaramel oli saanut apotin 'demonisen' nimen selville.
- Jaramel käy myös tarkistamassa vielä paronin ja tämän perheen tilanteen. Huomaa sitten palaillessaan että paronin oikean käden poika ryntää selvän tunnekuohun vallassa pois paikalta ja Jaramel seuraa perässä (tai kiertää edelle tavoittaakseen pojan). Poika ei ensin ole oikein juttutuulella, mutta suostuu sitten viimein ripittäytymään. Poika oli kuullut joistain isänsä hyvin kunniattomista teoista ja on nyt hyvin vihainen ja järkyttynyt. Jaramel jakaa neuvoja ja sanoo ettei ole väärin jos poika ei enää pysty kunnioittamaan isäänsä, sillä isä on menettänyt oikeuden kunnioitukseen. Kehottaa kuitenkin poikaa palaamaan takaisin isänsä luokse, ainoastaan pitämään mielessään sen ettei tule toimimaan samalla tavalla. Poika kuuntelee ja tulee olemaan paljon parempi lordi kuin isänsä ikinä.
- Seuraavana päivänä oli tarkoitus tarkkailla tilannetta vielä hieman lisää ja seurasi aika lailla vaeltelua ja pohdintaa tulevasta toimintamallista. Jossain vaiheessa Micah huomaa että heitä seurataan. Rufus oli tässä vaiheessa seurannut PC:itä jo pitemmän aikaa, aina siitä apotin ensimmäisestä resonoinnista lähtien. Sitä ennen hän oli vain lähinnä vetelehtinyt paikan päällä (oli Rufuksella tehtäväkin, mutta se ei kuulu tähän). Djinnin päättäväisyydellä oli sitten seuraillut ryhmää ja saanut kaikenlaista pääteltyä, kuorotkin noin suurinpiirtein oikein (Micah tosin tuotti päänvaivaa, arvaus oli joko serafi tai malakiitti). Ryhmä ihmettelee hetken ja päättää sitten katsoa jos vaikka heitä seuraava henkilö seuraisi heitä tavernaan. Siellä oli tarkoitus kutsua henkilö samaan pöytään istumaan ja hieman keskustelemaan.
- Näin tehdään ja Rufus seuraakin ryhmää tavernaan. Ja asettuu samaan pöytään istumaankin, on tässä vaiheessa varsin vakuuttunut ettei tästä porukasta ole hänelle kovin suurta uhkaa. Rufus taisi käydä hieman hahmojen hermoille, hymyile koko ajan ja vaikutti huvittuneelta (sekä hahmoille että jossain määrin myös itseensä huvittunut). Esittäytyi roolinsa nimellä ja kieltäytyi kertomasta sen tarkemmin miksi seurasi. Malakiitin resonanssi paljasti kyllä tietoja Rufuksesta aina CD6:een asti ja ryhmä oli utelias tapaamaan Rufuksen herran. On sanottava tässä yhteydessä että PC:t eivät tässä vaiheessa tienneet että Rufuksen herra on Baal… Kuvittelivat että kyseessä oli roolin herra (eräs rajaparoni, suhteellisen kunnollinen mies). Rufus rohkaisi tätä mielikuvaa (valehtelematta kertaakaan, yksi näistä henkilöistähän saattoi olla serafi ja Rufus ei muutenkaan valehtele usein).
- Rufus (esiintyen nimellä Laurent) johdatti ryhmän sitten tapaamaan roolinsa herraa. Selvisi että tämä paroni oli kaiken kaikkiaan ihan kunnon mies ja joka oli enemmän kuin hieman harmissaan siitä että rajaparonit jätetään omilleen. Tuntui myös nauttivan kovasti kunnon taistelusta ja nahisteli toisinaan myös naapureidensa kanssa (silloin kun ei nahistellut rajan yli taikka jahdannut rosvoja). Yritti tehdä kuitenkin parhaansa maittensa ja niillä asuvan väen hyväksi. Ei pitänyt Laurentia mitenkään erikoisena ja selvisi myös ettei tämä tainnut olla se herra josta resonanssi aiemmin kertoi. Rufus oli lähinnä hiljaa itsekseen huvittunut tästä kaikesta. Teltan ulkopuolella Jaramel ja Rufus juttelevat hieman ja sitten Jaramel hieman lipsauttaa tietoja heidän nykyisestä tehtävästään (apottiin liittyen) vaikka tässä vaiheessa alkoi jo kaikilla olla epäilys siitä että tämä Laurent saattaisi olla demonikin.
- Ryhmä päättää mennä raportoimaan asiasta merkuriaanille, joka hermostuu tästä kovasti. Pystyy heittämään pari arvausta tämän henkilön henkilöllisyydestä ja menee sitten vilkaisemaan ulos. Ryhmä oli kyllä koettanut varmistaa ettei heitä seurata, mutta Rufus on aika hyvä tässä (djinn on hyvä seuraamaan, yllätys?). Merkuriaani käy vilkaisemassa telttansa ovelta ja Rufus vilkuttaa. Merkuriaani vilkuttaa takaisin ja ei ole yhtään tyytyväinen tapahtumien saamaan käänteeseen. Ilmoittaa selvittelevänsä jotain asioita ja käskee ryhmän jatkaa hommaansa. Ja antaa luvan tehdä myös sille apotille. Voi olla ihminen, mutta ei ole kyllä hyvä sellainen ja saa siten mitä tilaa.
- Ilta alkoi lähestyä ja illan pimettyä kuului hillitön häiriö sinfoniassa. Ryhmä ryntää paikalle tarkistamaan tilanteen ja saapuvat jossain kaupungin laitamilla sijaitsevan talon luokse joka on nyt ilmiliekeissä. Talosta ryntää nainen joka on kovin hysteerinen. Talo palaa tavalla joka ei ole oikein luonnollinen, vähän kuin se olisi valeltu bensiinillä (ei kovin kaukana totuudesta). Nainen joka tapauksessa selittää jotain lapsistaan ja osoittaa kohti taloa. Hahmot seisovat ja ihmettelevät mitä tehdä.
- Rufuskin on paikalla (hahmot olivat huomanneet tämän, ignoroivat tosin tämän läsnäolon). Rufus tulee paikalle ja kuulee jutun ja sen jälkeen menee sen kummempia puhumatta sisälle palavaan taloon. Palaa jonkun ajan kuluttua mukanaan vauva ja antaa vauvan äidilleen. Siirtyy sitten sivummalle katselemaan. Jaramel koettaa saada selville mitä tapahtui ja naishenkilö puhuu vain jotain hyökkääjistä ja lapsistaan. Nimdel päättää yrittää ottaa hieman lisää selvää (eth. tongues) ja saa selville että ilmeisesti loput lapset on viety. Rufus sanoi ennen vetäytymistään ettei talossa ollut ollut muita.
- Tässä vaiheessa paikalle alkaa saapua muutakin väkeä. Naishenkilön sukulaiset ottavat hänet huostaansa ja alkaa myös talon sammuttaminen. Micah koettaa etsiä jälkiä päätelläkseen minne ryöstäjät ovat juosseet, mutta niitä ei löydy. Jaramel taas koettaa löytää jotain lapsille kuulunutta (jäljittämiseen laulun avulla), mutta kaikki on palanut talon mukana. Jaramel on hyvin kiukkuinen ja haluaisi kovasti löytää lapset.
- Käydään tarkistamassa tilanne ja pian selviää että apotti (jota Jaramel epäili ryöstöstä, ymmärrettävästi) oli yhden kätyrinsä kanssa jossain tapaamisessa. Jaramel koettaa päästä apotin huoneeseen tarkistamaan tilannetta, mutta ovivahti on hyvin nuiva. Jaramel onnistuu kuitenkin lopulta ylipuhumaan vartijan menemään alakertaan (apotti on muka siellä) ja pääsee tarkistamaan apotin nyt hyvin tyhjän huoneen. Samoin apotin kätyriksi paljastunut kellarimestari on poissa, myös kaikkine tavaroineen.
- Käydään vielä tarkistamassa piispan tilanne. Piispan telttaan hiipii Micah, joka löytää kyllä kaikki tavarat paikoiltaan. Ainoastaan piispan kirjoittamat kirjeet (ja muutama muu henkilökohtainen tavara) on poissa. Impudiitti Raoul on häipynyt saatuaan diilinsä hoidettua. Tarkoitus oli täällä ryöstää pari kirjettä, lisäksi Raoul oli sattunut huomaamaan ryöstetyissä lapsissa melkoisesti potentiaalia (ja päätti antaa ne kontaktilleen lisäbonuksena). On rynnännyt nyt tapaamiseen.
- Ryhmä palaa palaneelle talolle ja mikään selvitys ei tuo mitään millä lapsia voisi lähteä jäljittämään. Tässä vaiheessa Rufus tarjoutuu auttamaan (nyt tosin kyse ei ole enää epäitsekkyyden puuskasta vaan kehittyvästä suunnitelmasta) ja sanoo pystyvänsä jäljittämään lapset. Ei kerro miten. Vastapalvelukseksi haluaa vain että hänelle tarjotaan tuopillinen olutta (totta tässä vaiheessa). Joka tapauksessa Rufus suuntaa suoraa uraa metsän halki, kunnes lähestyy aukiota. Käy tiedustelemassa ja kertoo että siellä se tyyppi taitaa olla, lapsetkin olivat siellä + joku muukin henkilö. Micah menee edeltä hieman eri reittiä kuin Nimdel ja Jaramel (jotka eivät osaa hiipiä). Rufus tarjoaa taas apuaan ja Jaramel ottaa avun vastaan.
- Pienellä metsäaukiolla on piispa ja joku henkilö, piispa on ilmeisesti antamassa lapset tälle henkilölle. Jaramel koettaa järjestää hämäyksen ja saa Raoulin käyttämään yhtä attunementtiaan Jarameliin (alkaa henki kulkea vähän huonosti). Micah ryntää sivustasta impudiitin kimppuun samalla kun Rufus käy tämän tuntemattoman henkilön kimppuun (ja hoitelee tyypin aika pian). Nimdel käy nappaamassa lapset taistelun tieltä turvaan.
- Micah käy hurjan taistelun impudiittia vastaan, joka on impudiitiksi suhteellisen hyvä tämänkaltaisessa toiminnassa. Joka tapauksessa Micah voittaa lopulta (impudiitin dodgasi 111:llä suoraan Micahin iskun tielle), ei saa apua taistelussa keneltäkään (Rufus tosin taputtaa taistelun lopuksi ja tarjoaa apuaan paranatamisessa. Micah kieltäytyy). Rufus poistuu tämän jälkeen.
- Lapset viedään takaisin äidilleen ja kaikki saavat kovasti kiitosta paikalla olevilta ihmisiltä (ja etenkin lasten äidiltä). Tämän jälkeen päätettiin lähteä hoitelemaan se apotti. Ei ehkä ollut kaappauksen takana, mutta on kyllä muuten mahdollisimman ikävä henkilö. Päätetään väijyttää apotti apulaisineen jo matkan varrella lisätietojen hankkimiseksi. Lisäksi päätetään värvätä taisteluun hieman lisäapua.
- Lisäapua lähtee värväämään Micah, joka saa helposti mukaansa pari Mikaelin malakiittia. Jaramel taas menee apotin kotiluostariin onkimaan selville muut pieneen kultistien piiriin kuuluvat. Lisäksi oli tarkoitus yrittää onkia selville paikka ja aika milloin tapaamisia oli.
- Micah ja mikaeliiitit asettuvat kytikseen tien varteen. Ideana oli että kun apotti ja kätyri tulevat, pysäyttävät mikaeliitit heidät ja kysyvät vaikkapa tietä. Tällöin joku hyökkää syrjemmästä ja nappaa kiinni ja mikaeliitit tietty avustavat. Ongelmana vain on, että mikaeliitit vaikuttavat lähinnä maantierosvoilta… Joka tapauksessa apotti tulee yksin ja hänet saadaan helposti taltutettua. Apotin kuulusteleminen ei myöskään ole ongelma, apotti ei kaiken kaikkiaan ole kuitenkaan kovin rohkea. Niinpä tapaamismetodi ja –paikka selviävät. Myös hieman perässä tavaroitten kanssa saapunut kätyri saadaa kiinni ilman että kukaan sivullinen huomaa mitään.
- Ajatus oli että joku esiintyisi apottina ja houkuttelisi muut kultistit normaaliin tapaamiseen. Siellä heidät oli tarkoitus säikäyttää siltä varalta että joku vielä katuisi pahoja tekojaan ja olisi pelastettavissa. Tämä säikäyttäminen olisi Jaramelin homma, kun merkuriaani sentään muistuttaa eniten ihmisten käsitystä siitä miltä enkelin 'pitäisi' näyttää. Tähän hommaan lainattiin jopa tulinen miekka.
- Ongelma vaan oli se, ettei kukaan osannut cel. formia ja näin kyennyt muuttamaan ulkonäköään. Sitten joku muisti Marqueriten, joka oli yhä hengissäkin (ihan hyvin bright lilimiltä). Marquerite suostui mielellään auttamaan hommassa ja sovittiin jopa että 'apotti' enkelin ilmestyessä olisi kovasti katuvan kuuloinen. Apotti ja kätyri raahattiin lähistöllä sijainneeseen Mikaelin portaaliin (tämän takia mikaeliitit värvättiin mukaan).
- 'Apotti' meni luostariin ja sai sisäpiirinsä jäsenet uskomaan että seremonia olisi kuten normaalisti juuri sinä samana iltana. Niinpä illalla kultistit kokoontuivat aloittamaan menonsa kun paikalla marssi Jaramel ensin kehossaan ja ottaen sen jälkeen selestiaalisen muotonsa. Käski kaikkia katumaan, jolloin Marquerite aloitti oitis näytelmän (joka kyllä upposi). Kun apotti luovutti, ilmoittivat kaikki muutkin katuvansa (ei kukaan sitä kuitenkaan aidosti tehnyt). Jaramel ilmoitti hoitavansa itse joukon päätekijän ja raahasi apotin mukanaan (tai oikeammin raahatuksi tulemista näytelleen Marqueriten, Jaramelhan oli selestiaalimuodossa). Muut kultistit jäivät Micahin ja mikaeliittien hoidettavaksi. Näitä sidottaessa saattoi metsästä vielä kuulla kuinka 'apotti' aneli armoa ja sitten seurasi valonväläys ja hiljaisuus (Marqueriten idea lisätä vaikuttavuutta tilanteeseen). Vangitut kultistit vietiin Mikaelin portaaliin ja ei ole tietoa mitä sitten tapahtui. Kaikki olivat kuitenkin ihmisiä.
Skenun jälkeen:
- No, Marc ei ollut tyytyväinen. Lainkaan. Rufuksen kaltaiselle henkilölle tietojen lipsauttaminen ei tosiaan ole fiksun enkelin asia. Totta kyllä siinä vaiheessa ei tiedetty että Rufus oli, no, Rufus, mutta oli syytä olettaa että kyseessä voisi hyvin olla demoni. Ei silloin lipsautella tehtävän kannalta olennaista materiaalia… Tästä huolimatta Jaramel sai luvan käydä tapaamassa jatkokohtaamisia ehdottanutta Rufusta. Rufus käykin vuosien säännöllisesti keskustelemassa Jaramelin kanssa milloin mistäkin aiheista (suosikkiaiheet uskollisuus ja hyvän ja pahan ongelmat).
- Toisaalta Marc ei ollut hirvittävän vihainenkaan, päähomma saatiin hoidettua ja bonustehtäväkin suoritettua. Sorcererit ovat ikävää sakkia ja ihmisuhrit ehdottoman väärin.
- Laurencekaan ei ollut kovin tyytyväinen homman toteutukseen, tosin tässä kohtaa oli isompi on syy oli se että Micah tuntui seuraavan hieman liikaa Jaramelin ideoita silloinkin kun ne eivät olleet kovin järkeviä. Rufukselle tietojen lipsauttamisesta tuli myös pahaa karmaa myös malakiitin niskaan. Ja sitten oli vielä se yhteistyö Rufuksen kanssa siellä metsässä… (vaikka siinäkin oli kyse pienemmän pahan valitsemisesta, siksi ei tullut selestiaalista perunateatteria). Toisaalta homma oli muuten varsin mallikkaasti suoritettu.
- Elillä ei ollut paljon kommentoitavaa. Pahat ihmiset hoideltiin, pari lasta pelastettiin, demonikin saatiin ainakin traumaan. Hyvinhän se sitten oikeastaan meni. No, lukuun ottamatta sitä Rufus-juttua. Rufus toisaalta on niin kiero, että voi olla aika paha vastustaja normaalille enkelille. Mitäköhän se tuolta oikein haki?
4. Firenze v.1451
Hahmot:
- Marcin merkuriaani Jaramel (roolina suhteellisen menestyvä venetsialainen kauppias), Elin elohiitti Nimdel (toimii Firenzen yliopistossa opettajana), Laurencen malakiitti Micah (ei muistikuvaa roolistakaan)
Väliaikana puuhailtua:
Nimdel:
Tässäpä taas hahmon tekemisiä ennen Firenzeä
- 1100-luvun alussa kiertelee Ranskaa ja Italiaa opettaen ihmisiä, mm. Peter Abelardea, johon logiikkaopetukset tuntuvat purevan hyvin
- Bolognan yliopiston perustamista 1140 lain opiskelua varten, erityisesti roomalainen laki
- Pariisin yliopiston perustamista 1100-luvulla (teologiaa, filosofiaa)
- sekoittuu ristiretkiin sen verran että käyttää sitä keinona paperin valmistustiedon tuomiseen Eurooppaan arabeilta 1147 esiintyen karanneena ristiretkeläisvankina
- 1200-luvun alussa kiiruhtaa Konstantinopoliin venetsialaisten kanssa pelastamaan siellä olevia teoksia ristiretkeläisten tieltä
- näiden tapahtumien johdosta näki että tarvitaan jotain roomalaisen lain vastaavaa teosta ja pani liikkeelle Magna Cartan laadinnan Englannissa 1215
- auttaa osaltaa perustamaan Padovan yliopiston 1222, jossa tutkii ja opettaa lääketiedettä jonkin aikaa; käyttää näitä havaintoja apunaan kehitellessään "vaarattomia" tapoja ihmisten tainnuttamiseen
- siirtyy Roomaan, jossa on osaltaan vaikuttamassa yliopiston perustamiseen 1244
- siirtyy Englantiin tutustumaan Oxfordin yliopistoon, päätyy opettamaan Roger Baconia ja on osaltaan vaikuttamssa hänen teoksensa On Experimental reasoning valmistumiseen 1268, jota pidetään induktiivisen päättelyn perusteoksena; lisäksi auttoi häntä kehitelemään edellisenä vuonna camera obscuran, eräänlaisen kameran esiasteen
- uskoo paperin olevan keino lisätä tietämyksen tasoa ja aktiivisesti levittää paperin valmistusta ympäri Eurooppaa mm. Englantiin ja Saksaan 1300-luvulla
Skenun idea lyhyesti:
- Taustatiedot menevät lähes täysin alkuperäisen skenun mukaan. Tässä kohtaa jää tosin puuttumaan se alkuperäisissä mukana ollut idea hieman hahmojen rajojen testaamisesta (ts. miten valmiita ovat hankalassa tilanteessa rikkomaan dissonanssiehtojaan).
- vastassa olevien demonien päällikkönä ei toimi lilim, vaan tällä kertaa ihan vaan balserafi.
Tapahtumat:
- Ensimmäiseksi hahmot jälleen tapasivat. Hiljaisuus seurasi kun kaikki tajusivat jälleen kenen kanssa olivat tekemisissä, mutta sitten päätettiin mennä tapaamaan tätä sotilasta jonka poika oli kadoksissa. Tässä vaiheessa kolmen päivän aikarajasta oli mennyt jo yksi päivä. Hahmoilla ei ollut aavistustakaan miksi heidät oli tähän valittu (tarvittiin nopeasti väkeä).
- Herra di Zirondi itse ei ole paikalla, mutta hahmot pääsevät keskustelemaan rouvan kanssa. Rouva on kyllä kuullut mieheltään että avuksi on tulossa väkeä ja yrittää auttaa. Paikalle kutsutaan kaappauksen aikaan poikaa vahtinut vartija, josta on enemmän iloa kun Nimdel käyttää eth. tonguesia vartijaan. Näin saadaan yhden kaappaajan tarkempi kuvaus. Vartija tuskin on syyllinen, vaikka ei ole mikään ihmiskunnan valio, ei ole mikään kidnappaajakaan.
- Selviää että poika oli kaapattu ihan di Zirondien pihasta, mutta kukaan ei ilmeisesti ollut nähnyt yhtään mitään. Ryhmä päättää tässä välissä poistua paikalta ja mennä tapaamaan Maria Riminaldoa. Poituessa Jaramel yrittää pyytää jotakin kaapatulle pojalle kuulunutta esinettä tai vaikkapa jotain hiusta. Ylipuhuminen ei kuitenkaan onnistu ja rouvasta tulee hyvin epäluuloinen. Oli puhunut edellisellä viikolla pitkään joittenkin ystäviensä kanssa ja noituuskin oli tullut silloin puheeksi. Hänen miehensä ystävät ovat kovin omituisia. Ja nämäkin kyselevät hiuksia. Noidathan tarvitsevat noitakonsteihinsa hiuksia ja muuta sellaista. Eivät nämä kai noitia olleet, mutta eihän sitä tiedä millaisia tuttavia näillä hänen miehensä oudoilla ystävillä on.
- Niinpä ryhmä saa toistaiseksi tyytyä olemaan ilman niitä hiuksia (tai muutakaan pojalle kuulunutta). hahmot suuntaavat kulkunsa kohti Riminaldojen taloa ja kysyvät sinne saavuttuaan talon rouvaa. Palvelija virnistelee ja iskee silmää käsittäen tulijoitten sanomiset totaalisesti väärin. Lähtee kuitenkin hakemaan rouvaa (eikä informoi tulijoista herra Riminaldolle, joka kyllä on kotona).
- Hetken kuluttua Maria Riminaldo saapuu, on nuorempi naishenkilö, kaiketi ihan hyvän näköinenkin. Jaramel muistelee että oli kuullut jotain juttua tästä, herra Riminaldo oli ottanut edellisen vaimonsa kuoltua uuden ja nuoren vaimon.
- Ennen kuin juttu Marian kanssa ehtii alkaakaan, saapuu herra paikalle vaikuttaen kovin epäluuloiselta (on kovin mustasukkainen nuoresta vaimostaan). Jaramel koettaa kovasti ylipuhua herra Riminaldoa ja vakuuttaa tulijoitten olevan hyvällä asialla, mutta sattuu heittämään 666… Hyvä ettei herra vedä asettaan esiin ja haasta Jaramelia siinä paikassa kaksintaisteluun, sillä Jaramelin puhe suorastaan tihkuu Mariaan liittyviä vihjauksia. Joka tapauksessa on nyt vakuuttunut että hänen vaimonsa pettää häntä, mahdollisesti tämän venetsialaisen(kin) kanssa. Venetsialaiset eivät ole Firenzessä kovin suuressa huudossa. Hahmot poistuvat kiireen vilkkaa paikalta ja Marian avun saaminen muuttui juuri hyvin hankalaksi (samoin Marian auttaminen).
- Hahmot odottelevat ja palaavat sitten takaisin di Zirondien kaupunkiasunnolle. Kiertelevät talon puutarhassa ja käyvät keskustelemassa porttivahtien kanssa. Micahin resonanssi paljastaa että toiselle vartijoista oli tarjottu muutamaa viikkoa aiemmin lahjuksia, mutta tämä oli kieltäytynyt (oli niissä kunniallisissa teoissa). Lisäksi selviää että taloa tarkkaillaan, tosin ilmeisesti tarkkailija on vain jonkin kilpailevan suvun asettama (tässä tapauksessa tarkkailija oli Benzojen sukua, tosin ei tiennyt kaappauskuviosta mitään).
- Herra di Zirondi (Johannes oli etunimi) palaa myös kotiin neuvottelustaan (oli puhumassa Cosimo de Medicin kanssa). Herra itse on avulias ja kertoo luonnolisestikin kaiken mitä tietää, se ei valitettavasti vain ole kovin paljon. Järjestää myös hahmoille hieman poikansa hiuksia jäljittämistä varten ja antaa myös lunnaskirjeet hahmojen käyttöön (niissä ei sanota suoraan että halutaan tietoja taivaan operaatioista, annetaan vain vahvasti ymmärtää). Johannes koettaa auttaa ja kertoo jo luvanneensa palkkion tiedoista joilla löydettäisiin se yksi havaittu kaappaaja. Hahmot päättävät kysellä lisätietoja itsekin alamaailmasta ja Johannes antaa pari nimeä. Yksi on Januksen sotilas (suhteellisen tuore sellainen) ja toinen hieman hankalampi tapaus. Ei kuitenkaan taida olla Valeforin palkkalistoilla.
- Samalla hahmot pyytävät herra di Zirondia järjestämään heille tapaamisen Maria Riminaldon kanssa (ja vihjailevat jotain Jaramelin kämmistä). Johannes toteaa että herra Riminaldo on tavattoman mustasukkainen ja ettei hän sellaista voi sopia, mutta että hän voi puhua vaimolleen. Sillä lailla se voisi toimia. Lupaa ilmoittaa kun tietää ajankohdan tarkemmin.
- Tämän jälkeen hahmot päättävät mennä sopimaan tapaamisen tämän Januksen sotilaan kanssa. Sotilas löytyykin kerjäämästä (näyttää siltä ettei hänellä ole jalkoja) ja tapaaminen sovitaankin pian. Sotilas on lähinnä utelias ja päättää mennä ainakin vilkaisemaan (ei ole jalaton ja tulee myöhemmin kommentteja ihmeparantumisesta). Ennen tapaamista hahmot kuitenkin käyttävät corp. attractionia saamiinsa hiuksiin ja ne alkavatkin mukavasti vetämään jonnekinpäin. Ensin täytyy kuitenkin hoitaa se tapaaminen.
- Januksen sotilas saapuu sovittuun aikaan tapaamiseen ja lupautuu innolla auttamaan (on innoissaan päästessään auttamaan enkeleitä). Lupaa ottaa mahdollisuuksien mukaan selvää tästä kuvaillusta henkilöstä (Nimdelin resonanssi paljastaa että aikoo ottaa myös hieman liiankin isoja riskejä silkassa innossaan auttaa). Sotilas lupaa jättää yliopistolle sanan, jos/kun jotain selviää.
- Tämän jälkeen alkoikin jäljitysoperaatio. Pojan paikka tuntui vaihtuvan aina parin tunnin välein ja paikat ilmeisesti sijaitsivat kaupungin ulkopuolella. Essenseä kaappaajilla ainakin paloi aivan riittämiin. Joka tapauksessa hahmojen varsin pätevä idea oli (kun olivat ensin juosseet sinnepäin mistä ääni viimeksi kuului) vain liikkua kohti yhtä paikkaa ja jäädä sitten kyttäämään sitä. Valitettavasti tässä vaiheessa operaatiota johtanut balserafi (joka oli käynyt hoitamassa muita bisneksiä) palasi ja tyytyi vain säännöllisin väliajoin blokkailemaan laululla mahdolliset jäljitysyritykset. Niinpä hahmot palasivat takaisin kaupunkiin.
- Januksen sotilas oli jättänyt viestin ja pian hänet tavoitettiinkin. Sotilas oli kuullut eräältä suhteellisen luotettavalta henkilöltä että kuvaillun näköinen henkilö oli nähty Benzojen kaupunkiasunnon pihassa. Oli liikkunut siellä niin kuin olisi kuulunut sinne (ei siis ollut luvattomilla asioilla). Muitten johtolankojen puutteessa hahmot päättävät tarkistaa Benzojen paikan. Pikainen tarkistus ulkopuolella paljastaa ainakin sen, että vartijat ovat kovin huolissaan ja peloissaan siitä ettei heille käy vain huonosti. Ilmeisesti jollekin vartiossa nukahtaneelle vartijalle oli käynyt niin… Paikka on siis ainakin hieman epäilyttävä.
- Yöaikaan hahmot sitten saapuvat talon muurien ulkopuolelle. Paikkaa vartioidaan suhteellisen tarkkaan ja muurin yli pitäisi päästä kiipeämään. Tässä vaiheessa kaikki tajuavat, ettei kukaan heistä oikeastaan osaa kiivetä (tosin kuten myöhemmin huomataan, se lukkojen aukaisutaidon puute on isompi ongelma). Joka tapauksessa Micah pääsee muurin ylitse ja hiipii pihan poikki aivan talon seinustalle.
- Ajatuksena oli mennä ikkunasta sisään, mutta kaikissa ensimmäisen kerroksen ikkunoissa on vahvat luukut, joita ei saa sujautettua tikarinkärjellä auki. Pitäisi olla jotain kapeampaa (kuten luottokortti, mutta niitä ei vielä ole). Toisen kerroksen ikkunoista osa on kuitenkin jopa auki, joten Micah päättää yrittää kiivetä. Seinän kiipeäminen ei kuitenkaan ole helppoa ja satutettuaan jalkansa pudotessaan toisella yrityksellä hieman korkeammalta, päättää Micah kokeilla toista tapaa. Vartijat eivät tosin kuule yhtään mitään.
- Micah menee takaovelle, jota vartioi kaksi henkilöä. Hän yrittää saada vartijat pois ovelta heittelemällä kiviä pusikkoon, mutta vartijat eivät huomaa yhtään mitään (pienin heitto taisi olla 553). Micah heittelee isompia kiviä ja päätyy viimein heittämään isoja kiviä pihalla sijainneeseen koristelammikkoon ennen kuin toinen vartjoista kuulee jotain ja päättää mennä tarkistamaan. Toinen jää kuitenkin paikoilleen.
- Tarkistuskierrokselle lähtenyt vartija ei kuitenkaan mene kovin kauas ja on jo palaamassa takaisin kun Jaramel päättää hieman auttaa ja heittää myös pari kiveä muurin yli. Mäihä oli sitten 666, joten vartija saa kivestä päähänsä (ei tosin kovin kovaa) ja Jaramel saa dissonanssia. Auts. Se ilo tästä kuitenkin on, että kivestä saanut vartija huutaa jotain perhanan kakaroista ja poistuu muurien ulkopuolelle toisen porttivahdin kanssa (toinen jää portille katselemaan, portti jää auki). Nimdel ja olonsa hyvin huonoksi tunteva Jaramel johdattelevat vartijoita ympäri aluetta.
- Valitettavasti toinen ovella vahtineista vartijoista jää paikoilleen. Micah huokaa ja kolkkaa sitten vartijan (mutta ei huomaa tarkistaa onko vartijalla avaimia!). Kolkattu vartija raahataan pusikkoon ja Micah päättää yrittää kiivetä toiseen kerrokseen takaoven kohdalta. Siellä onkin apuna köynnöskasveja ja kaikenlaisia koristeita, joten Micah onnistuu kuin onnistuukin nousemaan toiseen kerrokseen ja pääsemään sisälle yhteen huoneista.
- Huone on tyhjä ja toinen kerros varsin hiljainen. Micah hiipii ovelle ja alkaa tarkistamaan toisen kerroksen huoneita. Vain yhden oven takaa kuuluu jotain ääntä, joten Micah päättää sitten tunkeutua sinne. Huoneesta löytyy sidottu ja suukapuloitu mieshenkilö joka tuijottaa hämmästyneenä Micahia. Micah huomaa myös mieshenkilöllä jonkinlaiset artifaktikahleet. Resonointi antaa tuloksia jotka viittaavat hyvin vahvasti Yvesin merkuriaaniin (on kyllä merkuriaani, mutta ei Yvesin). Micah vapauttaa merkuriaanin köysistä, mutta merkuriaani tunnustaa ettei voi omin avuin lähteä huoneesta minnekään. Kertoo myös että demoneita on kolme, niitten pomon ei pitäisi nyt olla täällä ja että herra Benzo on helvetin sotilas. Ei ole nähnyt tässä talossa ketään muuta vankia (tosin olisi voinut kysyttäessä kertoa kuulleensa eräästä toisesta jutusta joka voisi olla vanki ja jota säilytetään yhdessä Benzojen huvilassa kaupungin ulkopuolella). Micah ei varmaan ollut tilanteesta iloinen, mutta päättää toki auttaa merkuriaania.
- Ensin Micah kuitenkin aikoo tarkistaa miltä talossa näyttää. Micah ottaa selestiaalimuodon ja katsoo talon läpi siinä muodossa. Balserafin seurueeseen kuulunut djinn hälyttää tässä vaiheessa balserafin paikalle ja löntystää sitten kohti merkuriaanin huonetta (värvättyään ensin mukaan hieman tykinruokaa taisteluun malakiittia vastaan, djinn huomasi kyllä Micahin).
- Kohta paikalle ryntäävätkin sekä djinn että kaksi vartijaa. Ensimmäisen vartijan Micah onnistuu riisumaan aseista ja merkuriaani istuu vartijan miekan päälle (kun ei muutakaan voi). Toinen vartija käy Micahin kimppuun, joka onnistuu potkaisemaan vartijaa sen verran lujaa että kuolee (ei tainnut olla täysin edes Micahin syytä, olisiko dodge ollut hyvin huono tai peräti vartijan kannalta huonompi interventio?).
- Jäljelle jäävät vain Micah ja djinn (sen yhden vartijan yhä yrittäessä saada miekkaansa merkuriaanin alta). Djinn on suhteellisen hyvä, mutta Micah on parempi (tosin joutuu hieman parantelemaan itseään). Joka tapauksessa Micahin tavoite oli yrittää ottaa djinn elävänä kuulusteltavaksi, mutta djinnin dodge oli 666. Lusifer ei ilmeisesti halunnut että djinniä kuulustellaan ja djinn kaatuu Micahin iskun voimasta taaksepäin ja lyö päänsä johonkin terävään kulmaan. Pam. Traumaan.
- Jäljellejäänyt vartija on saanut miekkansa takaisin, mutta päättää olla taistelematta Micahia vastaan (hyvä päätös). Vartija paketoidaan ja Micah lähtee raahaamaan merkuriaania ulos talosta (merkuriaani pahoittelee kovasti ettei voi auttaa).
- Tällä välin vartijat ovat palanneet paikoilleen ja kolkattu vartijakin on löydetty. Talossa huudetaan hälytystä ja talon isännän henkivartijakin käy tarkistamassa tilanteen (ei jää tappelemaan Micahin kanssa). Merkuriaania raahatessaan Micah kohtaa pari vartijaa, joista yhden hän potkaisee rappusia alas (vartija jää henkiin) ja muut päättävät luovuttaa.
- Valitettavasti balserafi valitsee tämän hetken ilmaantuakseen paikalle. Tyytyy ensin vain komentelemaan merkuriaania, eli käskee tämän tapella vastaan kun Micah raahaa häntä turvaan. Merkuriaanin will-roll ei onnistu ja niin käy. Lopulta Micah päätyy kolkkaamaan merkuriaanin siihen paikkaan.
- Micah saapuu takaovelle joka tietenkin on lukossa. Micah koettaa ensin murtaa merkuriaanilla oven (heittämällä merkuriaanin päin ovea), mutta kun se ei auta, murtaa oven itse. Tässä vaiheessa balserafi viimein päättää toimia itse ja vetää aseen esiin. Hieman aiemmin pihaan livahtanut Nimdel seuraa tilannetta ja jopa käyttää cel. lightia tehdäkseen hieman vahinkoa balserafiin, mutta se ei riitä. Balserafi on liian kova vastus Micahille ja Micahkin putoaa. Nimdel poistuu paikalta, tosin näkee kuinka sekä Micah että Micahin ulos raahaama henkilö viedään takaisin taloon.
- Jonkin ajan kuluttua tästä balserafi päättää ettei halua säilyttää tätä enkeliä täällä ja vakuuttaa itselleen ettei tämä ole malakiitti. Ja vaikka olisikin, ei ikinä saa heti uutta kehoa. Niinpä sen voi hoidella pois ja se palaa takaisin vasta liian myöhään. Micah herääkin jonkin ajan kuluttua oman sydämensä vierestä ja suuntaa oitis hankkimaan uutta kehoa. Laurencella on kiire ja seuraava tapaamisaika menee varmastikin parin päivän päähän, joten Micah päättää mennä kysymään apua Mikaelilta. Mikael ottaakin Micahin vastaan ja antaa kehonkin, tosin kuittailee tyyliin: "Täytyyhän sitä pojua auttaa, kun se ei itse ehdi." ja "Mitäköhän se poju taas säheltää", kun Micah kertoo ettei Laurence ehdi auttamaan. Mikael kyllä nautti tilanteesta.
- Lopulta Micah pääsee maan päälle ja takaisin Firenzeen paikallisen Elin portaalin kautta. Elin portaalissa Micah pyytää vahvistuksia senesalkilta joka värvääkin apuun Elin malakiitin ja kerubin ("Ei niillä kuitenkaan ole parempaa tekemistä.").
- Tällä välin Jaramel ja Nimdel ovat etsineet sitä Januksen sotilasta. Sotilas oli maininnut että kaupungissa olisi yksi Januksen enkeli, Nopeiden pakojen enkeli Terah jota sotilas oli luvannut auttaa. Nyt Jaramel ja Nimdel päätyvät sitten värväämään ofaniittiWB:n auttamaan tutkimuksissa. Sotilas oli myös saanut yhden Benzojen huvilan olinpaikan selville, joten nopeiden pakojen enkeli lähetettiin tutkimaan asiaa. Palaa aika pian ja toteaa että paikka oli tyhjä, mutta siellä oli ollut ihan kivaa tavaraa (ja esitteleekin jotain patsasta). Seuraavaksi Terah sitten usutetaankin Benzojen kaupunkiasunnon kimppuun samoihin aikoihin kun Micah päättää Elin malakiitin ja kerubin kanssa myös katsoa miltä siellä näyttää.
- Löytävätkin Terahin kyttäämässä paikkaa ja hihittelemästä itsekseen. Loppujen lopuksi päätetään tehdä yhteistyötä, Terah tarkistaa yläkerran ja Micah ja Elin malakiitti kellarin (kerubi jää vahtiin). Tutkimus sujuu välikohtauksitta, tosin kumpikaan malakiitti ei meinaa ensin nähdä kellarin salaovea. Lopulta Elin malakiitti ottaa selestiaalimuotonsa tarkistaakseen paikan ja löytää kuin löytääkin salaoven ja avaa sen sitten Micahille.
- Salaoven takaa löytyy hieman huonommassa kunnossa oleva merkuriaani, joka ei sano tällä kertaa yhtään mitään (sai käskyn pitää suunsa kiinni). Ilmaisee kuitenkin että paikasta löytyy salaovi jota kumpikaan malakiiteista ei tietenkään löydä. Elin malakiitti ottaa sitten viimein uudelleen selestiaalimuodon ja tarkistaa asian ("Kun olisi tajunnut tämän äsken…") ja löytyyhän sieltä vielä yksi huone lisää. Huoneessa on jotain papereita jotka malakiitit korjaavat saman tien parempaan talteen (bonuspisteet tästä). Lähtevät sitten raahaamaan merkuriaania ulos. Merkuriaani vastustelee (se aiempi määräys on yhä voimassa), joten päätyy taas kolkatuksi.
- Samaan aikaan ofaniitti Terah on tutkinut talon aiheuttaen melkoisesti hämminkiä. Joka tapauksessa tuli tarkistaneeksi koko paikan ja pakenee viimein heittämällä aika ison patsaan ikkunasta ulos (sillä rajalla että oli täysin mahdotonta). Terah katoaa yöhän (palaa juttelemaan Jaramelille ja Nimdelille näkemästään). Malakiitit eivät ole kovin tyytyväisiä, mutta pääsevät ulos suhteellisen siististi. Merkuriaani jätetään kerubin hoiviin ja malakiitit suuntaavat takaisin sisälle.
- Talo tutkitaan vielä yhden kerran lisää. Vartijat eivät enää tässä vaiheessa ole mikään ongelma, sillä päättivät häipyä paikalta. Talosta löytyy vain herra Benzon vaimo, joka lyöttäytyy malakiittien seuraan kun näiden puheista saattaisi ymmärtää että he auttaisivat rouva Benzon pakoon varsin ikävältä aviomieheltään. Micahilla on sopiva auttajakin jo tiedossa… Malakiitit ja rouva Benzo poistuvat, hieman rouva tosin ihmettelee (hiljaa mielessään) mukana raahattavaa tajutonta ja kahlittua miestä. Ei sano kuitenkaan mitään, toivoo vain kovasti ettei päädy ojasta allikkoon.
- Merkuriaani viedään Yvesin portaaliin ja siellä Yvesin senesalkki irrottaa kahleet onnistuneesti. Merkuriaani virkoaa ja on hyvin, hyvin kiitollinen Micahille, ei meinaa lopettaa kiittelyään. Merkuriaani (pitäisi kai antaa nimikin, olkoon vaikka Maximilian). Micah kuitenkin häipyy paikalta jättäen merkuriaanin senesalkin huoleksi. Micah myös koettaa jättää rouva Benzon senesalkin hoidettavaksi, mutta senesalkki sanoo että hänellä on jo nyt kädet täynnä työtä, joten jos Micah suinkin vain keksisi jonkin toisen keinon niin senesalkki olisi kiitollinen (lupasi kyllä hoitaa asian jos muuta keinoa ei ole).
- Jaramel ja Nimdel ovat kuulleet että Micah on ilmeisesti palannut takaisin, tai ainakin liikkeellä on joku joka vaikuttaa kovasti häneltä. Lähettävät Terahin etsimään Micahia ja Terah suostuu mielellään. Yhyttääkin Micahin ja Elin enkelit (ja olihan mukana vielä rouva Benzokin) ja kertoo heille paikan jossa Jaramel ja Nimdel odottelevat. Sinne enkelit sitten suuntaavatkin.
- Jaramel ja Nimdel odottelivat tavernassa ja sinne koko joukko nyt kokoontuukin. Ensin Micah pyytää Jaramelia auttamaan rouva Benzoa ja Jaramel lupaa järjestää asian. Rouva Benzo järjestetään asumaan Venetsiaan. Rouva Benzo tietää myös kaksi Benzojen huvilaa joista hänen ei oikeasti oikeastaan pitäisi tietää. Ne päätetään tarkistaa, toinen (josta hahmot olivat tainneet kuulla toistakin kautta) jää Terahin tarkistettavaksi samaan aikaan kun ryhmä suuntaa Elin enkeleitten kanssa toiseen paikkaan. Rouva Benzo viedään loppuyön ajaksi di Zirondien asunnolle, Johannes lupaa järjestää aamun tullen kyydin rouvalle jotta tämä pääsee Venetsiaan.
- Keskustelun aikana joku huomaa että Jaramel vaikuttaa hieman huonovointiselta ja joku huomauttaakin asiasta. Elin malakiitti päättää resonoida ja heittää 666… ja saa todella huonot vibat tästä henkilöstä. Päättää jättää yhden pahan hoitamisen hieman tuonnemmaksi, sillä tämä enkeli ei vielä ole langennut (tosin malakiitti on vakuuttunut siitä että se on vain ajan kysymys). Joka tapauksessa tösö oli tärkeämpää hommaa juuri nyt.
- Ryhmä suuntaa toiselle huviloista. Siellä näyttäisikin olevan ainakin hieman elämään, sillä alimman kerroksen ikkunasta kajastaa valoa. Tämä ikkuna on alimmassa kerroksessa ainoa, joka on auki, muissa on vahvat luukut. Micah sattuu mainitsemaan jotain siitä miten vaikea noita on saada auki ja saa Elin enkeleiltä ihan omaksi suurin piirtein luottokortin kokoisen ja paksuisen kappaleen metallia ihan tätä tarkoitusta varten. Vain Micah ja Elin enkelit menevät ensin taloon sisään, Jaramel ja Nimdel tulevat myöhemmin jos tarvetta on.
- Micah hiipii vilkaisemaan nopeasti ikkunasta ja näkee jonkinlaisen huoneen jossa joku mieshenkilö istuu pöydän ääressä ja pelaa shakkia itseään vastaan. Tämä henkilö on balserafia avustava impudiitti, tosin Micah ei saa mitään lukemaa sillä sinfonia ei tällä kertaa vastaa kysymyksiin (tai vastaa, mutta Micah ei osaa tulkita). Vilkaistuaan sisään Micah menee sisään toisesta ikkunasta.
- Talon alakerta on varsin hiljainen ja ilmeisesti siellä ei ole ketään sitä yhtä jo aiemmin nähtyä henkilöä lukuun ottamatta. Micah törmää kerubiin joka on matkalla hoitelemaan tämän henkilön (tajuttomaksi), tosin Micah ei aivan osaa tulkita kerubin käsimerkkejä (jotka tosin olivat hieman luovia). Micah ja malakiitti suuntaavat yhdessä yläkertaan.
- Yläkerrassa vain yhdeen oven takaa kuuluu ääntä ja niinpä Micah ja Elin malakiitti ryntäävät ylläköllä huoneeseen. Siellä ollut balserafi onnistutaankin yllättämään ja kumpikin malakiitti saa muutaman iskun perille ennen kuin balseragi edes tajuaa mistä on kyse. Huoneessa on balserafin lisäksi myös di Zirondien kadonnut poika.
- Balserafi tajuaa häviävänsä taistelun, mutta päättää yrittää ottaa di Zirondien pojan mukanaan ja tekee villin loikan kohti vuodetta jolla poika makaa. Micah ei kuitenkaan jää toimettomaksi ja taklaa balserafin hienosti aivan sängyn viereen. Poikaa käsketään poistumaan huoneesta samaan aikaan kun Micah pitää balserafin maassa ja Elin malakiitti potkii sen tajuttomaksi (aika raakaa hommaa kun sen ilmaisee noin). Elin malakiitti on myös hahmottanut että kyseessä tosiaan on balserafi (onnistuttuaan resonanssissaan varsin hyvin).
- Taistelun päätyttyä balserafi raahataan alakertaan. Elin kerubi poikkeaa kertomaan että se keittiössä ollut kaveri on myös hoideltu ja on tajuton. Ja ei takuulla ollut ihminen. Di Zirondien poika on piiloutunut lipaston taakse (mistä näistä tietää mitä väkeä nämä nyt sitten ovat). Jaramel kutsutaan houkuttelemaan poika pois ja pian päästäänkin lähtemään. Demonit toimitetaan portaaliin kuulusteltaviksi, ryhmö suuntaa palauttamaan poikaa vanhemmilleen.
- Samalla kun äiti hössöttää onnellisena poikansa kanssa ja herra di Zirondikin vaikuttaa tyytyväiseltä, saapuu Maria Riminaldo sovittuun tapaamiseen. Tapaamisessa jutellaan niitä näitä ja hahmot huomaavat että hän kävelee hieman jäykästi, sai mieheltään selkäänsä (ei toki sano niin). Selviää myös että oli nukkunut muutenkin huonosti, sillä yöllä oli kuulunut kovin ihmeellistä ääntä ulkoa. Ei oikein osaa kuvailla sitä, mutta aika ja idea vastaavat sinfonista häiriötä. Herra di Zirondin vastuulle jää asian hoitaminen eteenpäin. Vaatii kovasti työtä monelta taholta, sillä Marian aviomies muuttui tuon aiemman välikohtauksen jälkeen kovin epäluuloiseksi. Mariakin on hieman varovainen ja ei kovin innostunut ajatuksesta, ei halua antaa aihetta miehelleen mustasukkaisuuteen (joten Jaramelin 666 sotki kuviota hieman tältäkin osin).
- Demonien kuulustelussa selviää joitain tapauksen yksityiskohtia (eivät kuitenkaan kerro ihan kaikkea) ja se miten merkuriaani oli päätynyt demonien käsiin.
Skenun jälkeen:
- Täytyy sanoa, ettei muitten suorituksessa ollut hirveämmin valittamista, mutta Marc ei tosiaankaan ollut tyytyväinen enkelinsä toimiin. Mietti sopivaa rangaistusta henkilölle jolla ei selvästikään ollut kunnolla kontrollia sanomistensa ja tekemistensä suhteen. Sitten Marcille tuli mieleen lupaava nuori apuhenki Ziv, joka oli osoittanut (tähän asti) paljon enemmän itsehillintää kuin Jaramel. Päätti sitten antaa Jaramelin roolin ja kehon Ziville ja laittaa Jaramelin avustamaan Ziviä. Eli Jaramelille käsky tehdä niin kuin Ziv sanoo ja ottaa mallia. Ja oppia sitä itsehillintää. Ja sitten kun Marc on tyytyväinen siihen että Jaramel on oppinut jotain, saa Jaramel taas toimia itsenäisesti. Ziv oli kyllä aika järkyttynyt päätyessään 'ison enkelin' käskijäksi. Ziv oli tosin melkein iso enkeli itsekin.
- Laurence melkein jopa kehui enkelinsä suoritusta. Mainitsi tosin lukuisia pointteja joissa olisi voinut parantaa, mutta kaiken kaikkiaan homma oli hoidettu suhteellisen tyylikkäästi. Pisteitä alensi hieman se, että Micah oli käynyt kysymässä Mikaelilta kehon (ja että Mikael oli sattunut kuittailemaan siitä Laurencelle), mutta ei Laurence tyytymätön ollut kuitenkaan.
- Elillä ei ollut paljon kommentoitavaa. Elillä oli eräs projekti pahasti päällä ja ei tuo tehtävä nyt kovin huonosti mennyt (tai huonosti meneminen ei nyt suorastaan ollut Nimdelin syy). Kun Nimdel tosin yritti ehdottaa, että jatkon kannalta vaikkapa pienoisräjähteet voisivat olla hyvä keino saada lukkoja auki, pääti Eli sen sijaan antaa tiirikointitaidon enkelilleen. Viisas päätös?
- Se mikä skenun jälkeen unohtui, oli ne paperit jotka Micah ja Elin malakiitti (Edwin) löysivät. Niissä oli jonkin verran ihan hyödyllistä tietoa Valeforin Firenzen operaatioista + lisänä vielä hieman Baalin väeltä varastettua tiedustelumateriaalia. Näitten toimittaminen oli melkoinen bonus. Lisäksi merkuriaanilla olleet will-shacklesit päätyvät Laurencen väelle muutaman mutkan kautta. Vaikka ne ovat inhottavia kapineita, pitää ajatella käytännönläheisesti… Tästä olisi kyllä tullut oikeastaan ihan kehujakin Micahille. Hmm, takauma seuraavan skenun alussa kun saatu materiaali oli analysoitu?
5. Espanja v.1705
Hahmot:
- Marcin merkuriaani Jaramel (roolina Philippe Crusamonde, taidekauppias?), Elin elohiitti Nimdel (Felipe), Mikaelin malakiitti Shandeen (Diego Perez), Marcin kerubi (Vassal of Trade) Ferdinand + Zadkielin malakiitti Alexandros (roberto Alejandro Perez)
Väliaikana puuhailtua:
Nimdel:
Tässäpä taas jotain hahmon tekemisiä vuosien varrella (enpä muuten muista tuliko missään vaiheessa mainittua se seuraavan kerran tarkka vuosiluku)
- Liikuskeli Espanjassa 1400-luvun puolivälin jälkeen tutkaillen maurien tapoja ja kulttuuria. Näki vaarana islamin leviämisen ja lähti edesauttamaan Aragonin ja Castillian valtioiden yhdistämistä, joka tapahtuikin 1469. Toimi tuona aikana Ferdinandin neuvonantajana.
- Siirtyy Espanjasta takaisin Firenzeen seuraamaan kuinka viime kerralla aikaansaadut tapahtumat ovat kehittyneet. Toimii uuden sotilaan kontaktihenkilönä. Samalla tulee tutustuneeksi erääseen nuorukaiseen nimeltä Leonardo da Vinci. On hyvin vaikuttunut hänen kyvyistään. Seuraa tätä tarkemmin ja siirtyy myös Milanoon. Innostuu ideoimaan hänen kanssaan erinäisiä keksintöjä 1480-luvulla ja innostuu hieman liikaakin herättäen tiettyjä epäilyksiä.
- Kiertelee taas Eurooppaa ja päätyy Saksaan, jossa käy mielenkiintoisia keskusteluja sivistyksen levittämisestä ja kirkon osuudesta siihen. Esittää Lutherille mm. ajatuksia kirkonmenojen pitämisestä kansan omalla kielellä. Luther vie ajatukset vielä pidemmälle vaatien suurempia uudistuksia ja aiheuttaa lopulta kirkon jakaantumisen, vaikka Nimdel yrittäkin vielä paikkailla tilannetta
- Viettää puolivuosisataa "toimistotöissä", yrittää käyttää ajan hyödyksi kehittelemällä tehokkaampia lukonavauskeinoja ts. vähentää räjähdyksen liiallista tehokkuutta
- Palaa maan päälle 1580-luvulla ja toimii melko vaatimattomissa komiteatöissä Vatikaanissa, mutta osallistuu kuitenkin komiteaan, jossa luodaan periaatteista gregoriaanista kalenteria varten
- Onnistuu saamaan siirron Ranskaan ja pääsee Henry IV:n neuvonantajaksi 1590-luvulla. Pyrkii korjaamaan katolilaisten ja protestanttien välisiä ja lähtee tekemään ehdotuksia, jotka
muodostava 1598 Nantesin ediktin, joka lopettaa Ranskan sisällissodan uskontokuntien välillä
- Jatkaa toimintaa Ranskassa ja toimii 1600-luvun alussa opettajana, oppilaana mm. eräs Armand Jean du Plessis, joka otti myöhemmin käyttöön nimen Richeliu. Ei onnistu myöhemmin vaikuttamaan häneen kovin suuresti mutta saa hänet kuitenkin perustamaan Ranskan akatemian
- Kiertää tämän jälkeen eurooppalaisia yliopistoja antaen opetusta. Sattuu olemaan myös Cambridgessa 1660-luvulla ja opettaa lahjakasta miestä nimeltä Isaac Newton
- Tapaa Pietari Suuren, joka kiertelee Eurooppaa incognitona. Seuraa tätä Venäjälle ja kulkeutuu häneen hoviinsa. Edesauttaa Pietaria toteuttamaan Eurooppaan avautumiskuvioitaan ja tämän hedelmänä on 1717 Pariisissa allekirjoitettu sopimus Ranskan ja Venäjän välillä
Skenun idea lyhyesti:
- Okei, tämä on ihan uusi juttu, tulee vuoden 1792 (?) skenun tilalle. Hahmot saavat kuulla että aiemmin pelastettu (ja hengissä tähän asti pysynyt) bright lilim Marquerite on kadonnut. Sydämestä ei ole paljon apua ja Eli haluaisi saada hieman lisää tietoa missä Marquerite on ennen kuin ryntää itse paikan päälle enkeliään pelastamaan. On olemassa mahdollisuus että on jo helvetissä ja Eli ei mitenkään välttämättä halua mennä moikkaamaan Asmodeusta (tai kenen hyvänsä luona Marqurite sitten onkaan), kyseessä voi olla ansakin. Lisäksi Eli ainakin haluaisi saada tietää miten tässä näin pääsi käymään, tämä varsinkin jos Marqueriten pelasteminen ei muuten onnistukaan. Elillä on myös uusi hyvin iso projekti käynnistymässä, mutta siihen palataan sitten myöhemmin (ei ole tämän skenun asia). Marquerite ei ole ollut kadoksissa kovin kauan.
- Marquerite oli Espanjassa, roolinaan Alicia Bejarano, paikallisen varakkaamman pikkuaatelisen leski. Leskeys on uusi juttu, aviomies Fernando (Elin elohiitti Kael) menetti henkensä puolustaessaan joitain maalaisia rosvoja vastaan (trauman jälkeen siirtynyt muihin hommiin). Tämä tapahtui elohiitti Kaelin tahdosta, sillä eräs Kaelin vanha tuttava pyysi apua. Kaelin tarkoitus on ollut palata myöhemmin toisessa roolissa Marqueriten avuksi.
- Jos jotakuta kiinnostaa, elohiitti Kaelin hommana taas oli tukea erästä paikallista nuorta lupaavaa taiteilijaa. Tällä yhteistyöllä Marqueriten kanssa vain järjestyi sopiva roolikin. Roolin kuoleminen oli suunniteltu juttu, Kael oli (oikein) arvioinut että tukijan kuolema herättäisi kenties taiteilijan uinuvat lahjat. Tarkoitus oli tosiaan palata jonkin ajan kuluttua ja varmistaa ettei tästä dramaattisesta käänteestä tule liikaa ongelmia. Marquerite oli luvannut pitää taiteilijaa silmällä väliaikana. Kael oli nimittäin yllättäen saanut kutsun lyhyeen tehtävään jossa häntä tarvittiin (eräs vanha tuttava on lankeamisvaarassa). Kaelin auttaman taiteilijan nimi on Alonzo.
- Marqueritella ei ole kerubivahtia säännöllisesti kannoillaan, tosin silloin tällöin lähinnä kerubi nimeltään Neah on hoitanut sitä hommaa (lähinnä pyydettäessä ja silloinkin vain kun on muilta kiireiltään ehtinyt). Lähinnä vahtihommaa on hoitanut kuka tahansa joka Marqueriten kanssa sillä hetkellä tehävällä sattunut olemaan.
- Marquerite teki töitä suhteellisen itsenäisesti, tosin hänellä oli tapana silloin tällöin tulla kertomaan tekemisistään ja menemisistään Remielille (joka on Mikaelin malakiitti ja on varustettu Master –tason distinktiolla). Remiel ei tosin tiedä ihan tarkkaan mitä Marquerite juuri nyt puuhaa, Remiel ja Marquerite olivat riidelleet vähän aikaa sitten ja riita on yhä sopimatta (tosin näitten tietojen puristaminen Remielistä on vaikeaa). Remiel haluaisi auttaa tässä, mutta on aika lailla kiinni nykyisessä tehtävässään jonka sai Mikaelilta itseltään. Tarjoaa silti apuaan (jos sitä kysymässä käydään).
- Marqueriten hommana Espanjassa on ollut lähinnä tarkkailla ja auttaa sen mukaan mikä on vaikuttanut hyvältä. Niinpä Marquerite oli kehittämässään roolissa (status 4 / level 5) asettunut neuvomaan lähinnä paikkakunnan naisväestöä erityisesti aviollisissa ongelmissa. Lisäksi Marquerite oli aina valmis auttamaan lasten kanssa (ja oli lasten kanssa hyvä). Paikkakunnalla ollaan hyvin huolissaan rouva Bejaranon katoamisesta, tosin tietojen saamista voi hieman haitata paikan nurkkakuntaisuus. Ovat hieman epäluuloisia tulijoita kohtaan.
- Paikkakunnalla on myös ihan oikea demonikin, joka sattuu olemaan vastuussa Marqueriten katoamisesta. Demonin nimi on Marex. Marex on Belialin impudiitti, tosin hyvin taistelukyinen sellainen. Marex on myös arvoltaan kapteeni ja osaa kyllä asiansa (tosin ei ole kovin rohkea).
- Marquerite oli havainnut että Marex oli paikkakunnall, mutta valitettavasti Marex oli myös huomannut Marqueriten. He olivat jopa keskustelleet ja Marex oli tajunnut että tässä oli eräs lilim joka oli hänelle yhä palveluksen velkaa. Marex toki teeskenteli ensin ettei tiennyt että Marquerite oli tehnyt parannuksen (uutsiet eivät aina kulje, edes 1000 vuodessa) ja lipsautti (oikeasti) myös pari faktaa varsinaisesta hommastaan. Hän päätti käyttää Marqueritea suunnitelmassaan syöttinä (ja antaa Marqueriten sitten tehtävän jälkeen bonuksena Belialille/Asmodeuksen väelle).
- Marex on täällä odottelemassa erästä Samingan joukkiota jolla olisi joitain tietoja jotka Marex haluaa käsiinsä ennen kuin ne päätyvät Samingalle (tai ylipäätään kenellekään muulle demoniruhtinaalle kuin Beliallile). Marex tietää ettei pysty hoitamaan kaappausta yksin, joten hän on pakottanut hommaan mukaan erään habbaliitin. Lisäksi hänellä on mukanaan yksi gremlin ja kaksi Helvetin Sotilasta.
- Marqueriten katoamiseen liittyy pieni sivujuonikin, joka liittyy erääseen paikalliseen pikkufarmariin. Kyseinen henkilö asuu hieman syrjemmässä ja käy kovin harvoin kylällä. Mies (Rodrigo) on kyllä naimisissa, mutta hänen vaimoaan ja lapsiaan ei nähdä kuin joskus kirkossa. Marquerite oli selvitellyt Rodrigon ja hänen perheensä juttua ja saanut selville että yksi lapsista (Angelina, 5v.) oli tavattoman lahjakas laulaja (ja Angelinalla oli ilmeisesti 6 forceakin). Ongelmana tässä vain oli että Rodrigo ei ole mikään hyvä mies (kuitenkin vain ihminen) ja hakkaa vaimoaan ja lapsiaan. Tilanne on sen verran paha että pikku Angelina on täysin lukkiutunut omaan maailmaan ja muitten lapsien tilanne ei ole juuri sen parempi.
- Marquerite oli käynyt aina välillä salaa puhumassa lasten äidille (Rosalinde) ja vakuuttanut että jos tämä jättäisi Rodrigon, hänelle järjestettäisiin kyllä paikka jostain. Rouva Bejaranolla oli kyllä tuttavia jotka ottaisivat kyllä Rosalinden palvelukseensa. Mukavia ihmisiä ja maksaisivatkin sen verran että perhe tulisi kyllä toimeen varsinkin kun pari vanhemmista lapsista pystyisi jo auttelemaankin. Rosalinde ei kuitenkaan ollut valmis jättämään miestään aivan vielä (kuka tietää miksi).
- Joka tapauksessa Marquerite oli ollut jälleen tapaamassa Rosalindea ja sai kuin saikin tämän viimein suostumaan lähtemään (lasten takia). Tavarat pakattiin ja matkaan lähdettiin, varmuuden vuoksi ensin hieman eri kautta jotta ei tiellä törmättäisi vain Rodrigoon (Marquertie arveli että se saattaisi saada Rosalinden muuttamaan jälleen mielensä ja palaamaan).
- Tässä vaiheessa Marex luuli että Marquerite on häipymässä ja vaati geasinsa takaisin. Hän joukkioineen väijytti ihmiset ja sulki koko joukon lähistöllä sijaitsevaan käytöstä poistettuun kaivokseen. Marex toki lupasi että kaikki pääsisivät pois heti kun tehtävä olisi ohi, mutta Marquerite ei oikein uskonut niihin lupauksiin (ihan viisaastikin).
- Marqueritehan voisi hyvin helposti paeta paikalta, mutta se ei taitaisi auttaa näitä ihmisiä (Rosalindea ja pikku Angelinaa). Lisäksi siitä tulee dissonanssia, tosin dissonanssin Marquerite olisi valmis nielemään jos vaarana olisi jäädä kiinni. Pakeneminen tarkoittaisi sitä paitsi roolin menettämistä ja siihen ei juuri nyt oikein olisi varaa ('rouva Bejaranolla' on ihan piakkoin eräs tärkeä tehtävä).
- Marquerite koettaa kovasti pitää pikku Angelinan hengissä. Hän ei ole nähnyt Angelinan silmiä mutta kuullut kyllä äänestä kuinka kovasti Angelina toivoo ettei Marquerite jätä häntä. Angelina myös näki Marqueriten viimeiseksi jääneen yrityksen aikana jotain. Marquerite itse on hieman sekava eikä oikein tiedä mitä tehdä.
Eurooppa (/Espanja) v. 1705
- Ludvig XIV on vielä kuningas, tosin ei enää kovin kauan (kuoli v. 1715). Yksinvaltius on aika lailla päivän sana monessakin paikassa. Britannia oli tietenkin oma lukunsa…
- Espanjassa tilanne oli hieman sekavampi. Espanjan kuningas Kaarle II oli kuollut vuonna 1700 jättämättä perillistä. Hän oli kuitenkin ehtinyt ennen kuolemaansa nimittämään Anjoun prinssi Filipin perillisekseen. Tämä ei sopinut Euroopan muille suurvalloille jotka pelkäsivät Ranskan vallan kasvavan hallitsemattomiin mittoihin. Niinpä Preussi, Englanti, Hollanti ja Itävalta solmivat liiton jonka tarkoituksni oli saada Itävallan arkkiherttua Kaarle Espanjan valtaistuimelle.
- Espanjan perimyssota ei alunperin mennyt kovin hyvin Ranskan kannalta, mutta sitten vuonna 1711 Itävallan keisari Josef I kuoli ja hänen perillisensä oli arkkiherttua Kaarle. Tämä uhkasi antaa Habsburgeille liikaa valtaa (enemmän kuin Espanjan antaminen Ranskalle olisi antanut) ja niinpä lopulta solmittiin Utrechtin rauha v. 1713, jossa Ludvig XIV:n onnistui saada Espanjan kruunu Filipille sillä ehdolla ettei Ranskaa ja Espanjaa koskaan yhdistettäisi. Itävaltalaiset olivat ymmärrettävästi hieman käärmeissään mutta suostuivat allekirjoittamaan sopimuksen seuraavana vuonna. Englanti hyötyi sodasta ihan mukavasti.
- Englanti oli tässä vaiheessa se nouseva suurvalta. Iso-Britannia nimitys otettiin käyttöön vuonna 1707 kun Skotlanti ja Wales otettiin virallisesti osaksi kokonaisuutta. Myöskin siirtomaakilpa oli vasta alkamassa ja britit pärjäsivät siinä oikein mainiosti.
- Venäjällä tsaarina oli Pietari Suuri. Tässä vaiheessa Pietari oli sodassa Ruotsia vastaan (sota oli alkanut 1700) ja oli kärsinyt hieman tappioita. Ruotsin kuninkaan Kaarle XII:n tarkoituksena oli ollut ensin varmistaa itselleen Puolan kruunu ja vasta sitten kiinnittää huomio Venäjään. Pietari oli kärsinyt tappion Kaarlen joukoille Narvassa (vaikka hänen joukoillaan oli ollut 5-kertainen ylivoima), mutta Pietari sai pian valloitettua Narvan takaisin kun Kaarlen huomio tosiaan oli Puolassa. Sodan lopputulos oli se, että Ruotsin suurvalta-aika oli ohi ja Venäjän alkamassa. Baltianmeren alueella Venäjä alkoi olla se suurempi mahti Ruotsin sijaan. Sota loppui 1721.
Tapahtumat:
- Hahmoille kerrotaan hyvin niukasti taustatietoa, ainoastaan sen verran että Marquerite on kadonnut ja että hahmoille on annettu tehtäväksi Marqueriten etsiminen. Kokoontumispaikaksi ehdotettiin Elin katedraalia, Marqueritehan on Elin enkeli.
- Pienellä selvittelyllä selviää että Marquerite oli ilmeisesti ainoa selestiaali kaupungissa sillä hetkellä. Hänellä oli ollut apunaan elohiitti Kael, joka tosin oli tällä hetkellä Milanossa tekemässä jotain muuta. Hahmot tapaavat Neahin ja Ilainin, Neah lupaa ottaa selvää mitä Kael tietää.
- Elin päivystäjältäkin käydään kyselemässä. Koska jono on tälläkertaa hyvin pitkä, käyvät Jaramel ja Ferdinand kysymässä omalta esimieheltään (Neuvottelujen enkeli) että tämä järjestäisi heille paikan vähän edempää rivitsä. Se järjestyykin, tosin Elin päivystäjä ei ole tyytyväinen etuilusta. Kertoo kuitenkin sen mitä tietää, eli että Marquerite oli havainnut alueella demonista toimintaa ja aikonut tehdä asialle jotain. Ja ettei Marqueriteen tällä hetkellä ollut attunoituneena yhtään kerubia, tosin päivystäjän tarkoitus oli ollut järjestää paikalle varmuuden vuoksi joku enkeli avuksi. Ei ole ollut vain aikaa. Päivystäjä ei tiedä enempää koska ei ole saanut raportteja… "Miten minä voin hoitaa hommani jos minä en saa niitä raportteja?!!!" (sanottu hyvin kovalla äänellä)
- Selviää myös että lähimmät portaalit ovat Novaliksen ja Mikaelin, tosin Mikaelin portaalista sanotaan että se on jossain määrin epävakaa ja sen käyttöä ei niinkään suositella. Sitä paitsi Novaliksen portaali on lähempänä ( 2 km kaupungista). Hahmoille selviää että joku on käyttänyt portaalia joku aika sitten, mutta tyhjäpäinen Novaliksen merkuriaani ei muista kuka se oli ja alhaalla ollut senesalkki taas ei tiedä.
- Novaliksen senesalkki (kerubi Joel) ei tiedä mitään Marqueriten katoamisesta ja kieltää portaalinsa käyttämisen demonien säilytykseen. Suostuu kuitenkin että mahdolliset vangittavat ihmiset voidaan tuoda sinne jos sillä vältytään turhilta kuolonuhreilta. Senesalkki osaa jopa kertoa missä Marquerite asui ja miltä hän on näyttänyt. Osaa mysö mainita että Kael oli kiinnostunut taiteilija Alonzosta joka on nyt ollut sitten Marqueriten vastuulla.
- Ryhmä siirtyy kaupunkiin ja käy ensimmäiseksi Marqueriten asunnolla. Oven avaa taloudenhoitaja (ihan tavallinen ihminen, pitää työnantajistaan) joka on huolesta suunniltaan kun rouvakin on kadonnut. Kertoo sitten että rouva oli kadonnut vain hieman aiemmin, oli lähtenyt yhdelle aamukävelyistään ja ei ollut palannut. Toki rouvaa on etsitty, mutta mitään ei ole löytynyt. Ryhmälle kerrotaan myös missä rouvan on ollut tapana käydä ja saavat oppaakseen taloudenhoitajan pojan (Jose).
- Jose kertoilee juttuja matkalla, mainitsee pari sanaa ilkeästä sepästä (oli antanut Joselle kerran selkään kun tämä oli varastanut omenoita) ja myös muutaman sanan paikallisista kirkonmiehistä. Kommentti sepästä oli selvästi Josen oma, mutta kirkonmiehestä Jose käytti vähemmän pikkupoikamaisia termejä (kuullut ne Kaelilta). Joka tapuksessa Jose kertoo aika paljon kaupungin kermasta.
- Ensin käydään katsomassa paikkaa jossa Marquerite kävi usein ihailemassa maisemia. Mitään erityisempiä jälkiä täältä ei kukaan löydä, vain se on selvää että täällä on käyty usein. Niin ja ettei täällä juurikaan ole käyty ratsain (Marquerite pitää kävelemisestä). Koska paikalta ei löydy mitään, päättää ryhmä käydä jututtamassa taiteilija Alonzoa.
- Taiteilija on yhä nukkumassa hurjan yön jäljiltä (kello oli noin kaksi iltapäivällä). Ryhmä herättää taiteilijan ja Alexandros jopa keittää kahvia Alonzolle (joka terästää sitten kahviaan jollain vahvemmalla). Jaramel tutkailee tauluja joista melkoinen osa on aika hyviä, mutta aika harva on kovin valmis. Jaramel aloittaa juttelun arvostelemalla yhtä Alonzon lempitauluista, mutta jatko sujuukin jo paremmin ja Alonzo mainitsee että rouva oli viime aikoina käynyt aika usein Rodrigon tilalla. Antaa jopa ohjeet sinne (ja piirtää viimein kartankin).
- Ryhmä suuntaa Rodrigon tilalle ja jossain matkan varrella useampikin henkilö huomaa että ryhmää seurataan. Ferdinand päättää yrittää väijyttää miehen, mutta ei oikein onnistu hiipimään. Mies (Gaiska nimeltään) väittää kivenkovaan ettei seurannut, mutta ei vakuuta väitteessään. Lopulta Gaiska vain pakenee paikalta ja Ferdinand antaa hänen mennä (mihin Shandeen ei ollut kovin tyytyväinen).
- Saavutaan Rodrigon talolle. Rodrigo on vahvasti humalassa ja ei kovin yhteistyöhaluinen (ja resonanssin perusteella hänestä selviää että mies on aika pohjasakkaa, ihminen ilmeisesti kuitenkin). Selviää kuitenkin että Rodrigon vaimo oli häipynyt lapsien kanssa samoihin aikoihin kun Marquerite oli kadonnut. Jaramel käy vilkaisemassa Rodrigon mökin sisälle (Rodrigo protestoi, mutta ei pysty kävelemään Ferdinandin yli). Mökistä ei löydy sen enempää Rosalinden kuin lastenkaan tavaroita, joten ilmeisesti Rosalinde oli saattanut vain lähteä, kenties vanhempiensa luokse?
- Päätetään käydä katsomassa Marqueriten taloa ja jos sieltä löytyisi jotain jolla Marqueritea voitaisiin jäljittää. Tähän hommaan lähtevät Nimdel ja Ferdinand. Shandeen ja Alexandros taas saavat hommakseen käydä katsomassa Rosalinden vanhempien luota jos Rosalinde lapsineen olisi ilmaantunut sinne.
- Rosalinde ei ollut vanhempiensa luona, joten Alexandros ja Shandeen pääsevät hyvin pian palaamaan takaisin kaupunkiin. Kaupungissa he huomaavat ryhmää aiemmin jäljittäneen miehen (Gaiska) ja Alexandros päättää mennä juttelemaan miehen kanssa. Valitettavasti keskustelu ei oikein suju hyvin ja mies päättää livistää karkuun. Shandeen lähtee sitten miehen perään ennen kuin tämä livahtaa vaikkapa kertomaan demoneille.
- Ferdinand ja Nimdel ovat tällä välin käyneet Marqueriten talolla. Nimdel ei ole mikään hiipijä ja joutuu jäämään hieman sivumpaan sillä välin kun Ferdinand hiipii takaovelle ja aukaisee sen. Nimdel tulee perässä, mutta onnistuu keittiössä tiputtamaan kattilan lattialle ja taloudenhoitaja herää. Nimdel livistää ulos, mutta Ferdinand jää sisälle. Kaikeksi onneksi uninen taloudenhoitaja ei huomaa mitään, sulkee vain takaoven ja mutisee jotain kissasta…
- Ferdinand hiipii sisälle ja hiipii yläkertaan. Muualta ei löydy mitään kovin mielenkiintoista, mutta yksi lukittukin makuuhuone on. Ferdinand menee sisään ja paljastuu että huone on Marqueriten. Sisältä löytyy joitain kaupungin naisten Marqueritelle kirjoittamia kirjeitä (mutta ei yhtään Marqueriten itse tekemää) ja muutama taulu, ilmeisesti kolmen eri tekijän tekeminä. Ferdinand nappaa näytteen kaikista (tosin yhden tekijän tekemää on vain yksi kappale) ja poistuu talosta parvekkeen kautta yhtä hiljaa kuin tuli sisäänkin. Nimdel seuraa sivummalta mielenkiinnolla.
- Tässä vaiheessa Jaramel kuulee jotain meteliä kadulta. Hetken harkinnan jälkeen Jaramel päättää vilkaista mitä kadulla tapahtuu ja huomaa kuinka kaksi miestä on käynyt pikkupojan kimppuun. Jaramel ei oikein erota tarkkaan mitä tapahtuu, mutta toisen lyödessä poikaa kuuluu helinää sinfoniassa joka lähtee siitä kun joku ei-ihminen satuttaa ihmistä… Jaramel ei kää katsomaan sivusta vaan päättää puuttua asiaan. Tätä habbaliitti oli toivonutkin. Gaiska oli käynyt raportoimassa ja gremlin oli sitten tarkkaillut tulijoita ja habbaliitti oli osannut laskea sen jälkeen 1+1=2. Habbaliitti ei kertonut tästä Marexille mitään, vaan päätti katsoa ensin itse ansaitsivatko nämä enkelit paikkaansa taivaassa vai olivatko heikkoja…
- Joka tapauksessa Jaramel loikkaa mukaan ja laulaa eth. Song of harmonyn. Habbaliitti onnistuu mokaamaan will-heittonsa, helvetin Sotilas taas onnistuu kuin onnistuukin omassaan… (aikamoinen yllätys). Jaramel päättelee tietenkin että kaveri joka jatkaa toimintaa on demoni ja Sotilas rohkaisee mielikuvaa (ja Sotilaalle on kerrottu että tässä on merkuriaani).
- Jaramel käy taisteluun ja onnistuu viimein saamaan sotilaaseen iskun perillekin… mikä tietty johtaa dissonanssiin. Tämän jälkeen Jaramel tyytyykin vain väistelemään iskuja, Jaramelin onneksi Sotilas ei ole kovin hyvä taistelija (ei sen parempi kuin Jaramelkaa) ja lisäksi Ferdinand tietää Jaramelin olevan vaarassa ja ryntää paikalle. Sotilas ja habbaliitti päättävät tässä vaiheessa ottaa pitkät. Ferdinand on tästä hieman eri mieltä ja onnistuu pidättelemään Sotilasta (habbaliitilla on liikaa etumatkaa).
- Ferdinand katsoo sekä Jaramelin että pikkupojan (jonka nimi oli Pablo) tilanteen ja molempia parannetaan. Selviää että pikkupoika oli viemässä viestiä isänsä puolesta (kahden aikaan yöllä!) ja oli palaamsaa kotiin. Jaramel päättää viedä säikähtäneen pojan kotiinsa. Ferdinand jää tässä vaiheessa vahtimaan sotilasta ja odottelemaan että muut saapuisivat paikalle.
- Jaramel menee viemään pojan ja tapaa siinä yhteydessä tällä hetkellä täälläpäin asuvan Nerin. Neri oli kyllä ollut katsomassa koko sotkua kuultuaan myös metelin, mutta ei ollut halunnut sekaantua asiaan kun paikalla oli jo selvästikin selestiaaleja. Joka tapauksessa on kiitollinen avusta, tosin antaa itsestään Jaramelille hyvin sekavan kuvan (Jaramel kyllä tajuaa jo resonanssinsakin takia olevansa tekemisissä selestiaalin ja outcastin kanssa). Neri ei ole innoissaan ja Jaramel lupaa sitten ettei kerro asiasta eteenpäin ja että Neri saa olla rauhassa. Neri ei ole vakuuttunut ja valmistautuu perheineen jättämään kaupungin.
- Tässä välissä Alexandros on saapunut kujalle Ferdinandin kanssa. Ferdinand poistuu Jaramelin perään (ja on itse asiassa mukana keskustelussa Nerin kanssa), kun taas Alexandros hoitaa Sotilaan sivummalle. Rikkoo myös helvetin sotilaan toisen polven jottei tämä juoksisi pakoon. Nimdel on palannut myös majatalolle taulujen kanssa.
- Shandeen taas on tavoittanut miehen (Gaiska) jonka perään lähti juoksemaan. Gaiska on kauhuissaan mutta kun Shandeen vihjailee joutumisesta vaikeuksiin myös kruunun kanssa ja sitten vihjaa että ehkä miestä perheineen voitaisiin auttaa, taipuu tämä viimein kertomaan mitä tietää. Kertoo tekevänsä työtä kappalaiselle (Belialin impudiitti) ja Shandeen käskee sitten miestä hakemaan perheensä. Tarkoitus on järjestää koko lössi Novaliksen senesalkin avulla jonnekin turvaan (mikä myös järjestyy).
- Sotilasta kuulustellaan ja selviää että kappalainen on demoni. Kappalaisen apuna on toinen sotilas, yksi habbaliitti ja yksi gremlin. Sotilas ei tiedä tarkemmin mitä täältä oikein haetaan. Tässä vaiheessa kuuluu meteliä sinfoniassa ja ryhmä lähtee liikkeelle metelin suuntaan. Neri on päättänyt käydä kostamassa demoneille (oli kyllä tietoinen että kappalainen oli demoni ja mainitsi siitä Jaramelillekin aiemmin). Neri hoitelee toisen sotilaista ja on siirtynyt taisteluun demoneita vastaan.
- Ryhmä ryntää paikalle ja havaitsee että kirkon pihamaalla on kaksi henkilöä ja yksi on tipahtanut maahan. Neljäs henkilö juoksee juuri paikalta (Neri huomasi että tulee lisää väkeä ja päätti perääntyä hieman kauemmas). Shandeen resonoi perääntyvää Neriä ja antaa ohjeeksi jättää tämän rauhaan. Sitten ryhmä käykin taisteluun demoneita vastaan.
- Taistelu menee varsin hyvin vaikka Jaramel ei osaa taistella ja habbaliitista kuullut Nimdel on alunperin päättänyt jäädä hieman sivummalle (ihan fiksua, habbaliitti koetti käyttää resonanssiaan ja Nimdeliin se olisi saattanut tehotakin). Joka tapauksessa pian on jäljellä vain Belialin impudiitti, joka päättää aloittaa oman ruhtinaansa summonoinnin paikalle. Kun tuskaillaan mitä nyt tehdä, joku ampuu pyhällä luodilla impudiittia selkään. Impudiitti ei putoa, mutta Ferdinandin on tämän jälkeen varsin helppo tiputtaa impudiitti (on tajuton, habbaliitti päätyi traumaan).
- Ampuja on Neri, joka alkaa nyt lataamaan asettaan hoidellakseen ilmeisesti malakiitit ja elohiitin (joiden läsnäolosta hänelle oli kyllä mainittu). Ferdinand menee väliin ja lopulta Neri luopuu ajatuksesta ja lähtee vain paikalta. Nerin silmissä oli tässä vaiheessa varsin mielipuolinen kiilto.
- Tämän jälkeen impudiitti päätetään viedä Mikaelin portaaliin ja niin myös tehdään. Impudiittia sitten kuulustellaan (Marqueriten pelastamisen jälkeen ja sen aikana), kidutustakin käytetään tehokeinona. Impudiitti sitten kertoo Samingan väestä ja näitten tulevasta käynnistä kaupungissa. Valitettavasti ovat jo ehtineet käydä siinä vaiheessa kun tämä selviää ja nämä sotasuunnitelmat jäävät saamatta.
- Tätä ennen kuitenkin lähdetään etsimään Marqueritea. Jaramel tunnistaa yhden löydetyista tauluista Alonzon tekemäksi ja yksi taas saattaisi olla Marqueriten (nimikirjainten avulla päätelty). Ennen jäljitystehtävälle lähtemistä Alexandros käy hirttämässä yhä tallin ylisillä olevan helvetin sotilaan ja saa taas kaivettua esiin Nerin (kun on meteliä niin pakkohan grigorin se on tarkistaa). Alexandros tosin saa Neriltä melkein positiivista palautetta…
- Marqueritea sitten jäljitetään taulun avulla ja löytyyhän Marquerite lopulta kaivoksesta. Marquerite oli kyllä ihan kunnossa, mutta ei voinut geasin takia poistua kaivoksesta. Myöskin Rosalinde lapsineen oli kaivoksessa, vieläpä hieman heikossa kunnossa. Rosalindelle ja perheelle annettiin syötävää ja juotavaa ja heidät kiidätettiin turvaan (marqueritella oli heille jo paikkakin valmiina), kun Marquerite taas jäi kaivokseen odottelemaan viikon kulumista. Seuraksi jäi ainakin Alexandros, mistä Marquerite ei lainkaan pahastunut…
Skenun jälkeen:
- Kaiken kaikkiaan homma meni ihan hyvin. Jarameliakaan ei haukuttu asian takia, vaikka dissonanssia tulikin. Jaramel pääsi hoitamaan dissonanssin pois Novaliksen portaalissa (jossa myös Alexandros vietti hieman aikaa kasvimaata kitkien).
- Eli oli erityisen tyytyväinen, saihan hän bright liliminsä takaisin yhtenä kappaleena. Nimdel koettaa selvittää hieman juttuja Neristäkin, mutta kovin paljon tietoja ei oikeastaan irtoa.
5.1. Pohjois-Espanja v. 1706
Paikalla:
- Zadkielin malakiitti Alexandros
Idea&tapahtumat (ei-niin) lyhyesti:
- pieni tutustuttamisskenu In Nominen maailmaan. Alexandros saa tehtäväkseen toimia henkivartijana eräälle aatelisherralle (don Luis), jolta eräs Laurencen Sotilas (don Pedro) koettaa pumpata tietoja epäillystä demonisesta toiminnasta. Don Pedro oli kuullut don Luisin puhuvan muutamasta henkilöstä tavalla joka sai hänet epäilemään että alueella olisi demoninen portaali. Tätä olettamusta vahvisti sekin seikka että hieman aiemmin partioimassa ollut Laurencen enkeli ja don Pedron hyvä ystävä (joka myöskin oli Sotilas) olivat kohdanneet vaikeuksia. Enkeli on traumassa, don Pedron ystävä oli kuuleman mukaan saapunut taivaan porteille…
- niinpä don Pedro koettaa pumpata don Luisilta lisätietoja, mutta se on osoittautunut tavallistakin haastavammaksi hommaksi. Don Luis ei oikein tunnu haluavan jutella don Pedrolle, joka tosin ei aio luovuttaa ennen kuin saa tiedot. Don Pedro vain alkoi epäilemään että demonit saattaisivat hoidella don Luisin ja jos niin kävisi, tietoja ei ikinä saataisi. Niinpä päätettiin kutsua apua ja koska Alexandros oli lähistöllä ja Alexandrosilla ei ollut parempaakaan tekemistä. Päätettiin värvätä A. hommaan mukaan.
- homma vain ei ole aivan suoraviivainen. Joka tapauksessa Alexandros saapuu paikalleja näkee sekä Don Luisin että Don Pedron. Don Pedro ei tässä yhteydessä ehdi kertoa kovin paljon sillä paikallinen markiisi on lähdössä matkalle tapaamaan vaimonsa veljeä (joka myös on markiisi). Lähes kaikki lähiseudun aateliset ovat lähdössä samalla matkaan, on nimittäin varsin harvinaista että markiisi matkustaa minnekään ainakaan isommalla seurueella (ja vieläpä sanoisi että seuraan saa liittyä). Don Pedro kuitenkin sanoo, että hänen vaimolleen voi puhua asioista niitten nimillä, Maria tietää kyllä koko kuviosta. Markiisilla on maine varsin kovana, mutta oikeudenmukaisena miehenä. Tyyli on aika askeettinen ja jotkut mutisevatkin ettei hän elä asemansa vaatimalla tavalla ja että suosii liikaa rahvasta omiensa kustannuksella (kansa kyllä pitää markiisista, tämä on pelätty mutta kunnioitettu mies).
- Alexandros ei saa mitään lukemaa markiisista, mutta Don Luisista sentään sen verran että tämä on viimeisen vuoden aikana onnistunut sekä järjestämään itsensä pahoihin velkoihin (pahoja tekoja) että niistä pois loistavalla kaupalla (hyvä teko). On tosin joutunut huonoihin väleihin ainoan poikansa kanssa.
- Alexandros käy läpi myös Don Luisin perheen ja katsoo markiisinkin perhettä. Mitään ihmeellistä ei kuitenkaan selviä ja niinpä Alexandros vain odottelee että pääsee yrittämään uudemman kerran joitain henkilöitä. Siestan jälkeen markiisi lähtee liikkeelle. Hänelle tulee myös mieleen että merkuriaani voisi olla tehtävässä hyvä apu. Lähistöllä itse asiassa on yksi Zadkielin merkuriaani, jonka kutsumista mukaan Alexandros harkitsee, mutta ei tee vielä mitään.
- Matkan varrella selviää että Don Luisilla on kaksi tytärtä (toinen on naimisissa) ja tosiaan yksi poika. Vaimo vaikuttaa vieraantuneelta ja, hänen elämänsä tuntuu keskittyvän lasten ympärille (mikä on tottakin, Don Luisin avioliitto ei ole onnellinen ja Don Lusin vaimo elää vain lapsilleen). Don Pedrolla taas on kaksi poikaa ja tytär (minkä Alexandros havaitsee).
- Alexandros resonoi myös markiisin perheen siltä varalta että sinne olisi soluttautunut demoni (eihän sitä koskaan tiedä). Vaimo kuitenkin vaikutti varsin tavalliselta (onkin sitä, on hyväätarkoittava ja hieman kanamainen hölmö) ja lapset (6v ja 2v) olivat ihan tavallisia lapsia.
- Illalla koko valtava matkaseurue leiriytyy ja Alexandros käy kunnon herrasmiehen tapaan esittäytymässä markiisille. Markiisi vaikuttaa varsin tarkkanäköiseltä mieheltä, mutta ei näytä kiinnittävän Alexandrosiin sen kummempaa huomiota. Markiisi myös kehottaa Alexandrosia kääntymään taloudenhoitajansa puoleen majoituksen saamiseksi (markiisi on lupautunut järjestämään kaikille majoituksen, majoitus on teltoissa). Markiisista Alexandros ei meinaa saada parempaa tulosta irti, selviää sentään että on kitkenyt korruptiota seudulta. Alexandros hommaa majoituksen Don Luisin teltan lähistöltä. Tätä hieman ihmetellään, Don Luisilla on maine kovin pinnallisena hännystelijänä (ei ole ihan niin tyhmä kuin mitä esittää).
- Aamuyöstä Alexandros viimein päättää kutsua merkuriaanin apuun ja koska tämän asemapaikka sattuu olemaan lähistöllä, suuntaa merkuriaania hakemaan. Aamu on jo valjennut tässä vaiheessa. Merkuriaani suostuu tulemaan mukaan, sanoo hyvin voivansa ola yhden päivän poissa. Merkuriaanin hommana oli sovitella eräässä kylässä parin suvun välejä ja homma alkaa olla aika lailla ohi, ollaan jo valmisteltu avioliittoakin näitten kahden suvun nuoren välille.
- Merkuriaani tulee paikalle ja aloittaa resonoinnin markiisista… ja hämmästyy. Markiisi taitaa kyllä olla ihminen, mutta ikää markiisilla on jo 100 vuotta… ja markiisi näyttää vain 30-vuotiaalta. Lisäksi markiisi on sekaantunut noituuteen ja taitaa kuvitella olevansa ethereaali. Merkuriaani ei oikein pysty selvittämään miksi näin on, mutta on hyvin varma siitä että markiisi kuitenkin on ihminen.
- Alexandroskin saa viimein markiisista hieman enemmän irti. Selviää että markiisi on kaiken kaikkiaan suhteellisen kunniallinen ja tässä olisi mahdollisuus värvätä taivaalle yksi kappale velhoja joka ei vielä ainakaan ole liannut käsiään noituuden likaisempiin puoliin. Toki markiisilla on vikansa (hieman liiankin häikäilemätön toisinaan, vaikka hyvän asian puolesta toimisikin), mutta kaiken kaikkiaan vielä ihan hyvä mies. Merkuriaani ei tiedä mitä sanoa.
- Don Luisista ei oikein selviä sen kummempia, Don Luisin pojan kohdalla kuitenkin selviää riidan syyksi (Don Luisin kunniattomiin tekoihinhan kuului välien huonontuminen omaan poikaan) pojan kiukku isän moraalittomiin kauppoihin. Alexandros miettii millaisestahan kaupasta on oikein ollut kyse ja liittyyköhän se jotenkin siihen mitä Don Pedro koettaa saada selville.
- Tähän kaikkeen selvittelyyn ja resonointiin menee kuitenkin aika lailla aikaa ja päivä kuluu. Jossain vaiheessa Alexandros huomaa sekä Don Luisia ja markiisia tarkkailevan parivaljakon joissa on selvästi jotain epäilyttävää. Hän mainitsee asiasta sekä merkuriaanille (jolle sinfonia ei suostu enää puhumaan) ja Don Pedrolle. Don Pedro katselee parivaljakkoa ja sanoo että ainakin toinen noista henkilöistä on demoni. Alexandroskaan ei vielä saa vastausta sinfonialta näistä tyypeistä.
- Tyypit ovat Asmodeuksen balserafi Izrann ja Asmodeuksen impudiitti Shemas. Heillä on hommana tarkkailla sekä markiisia (jonka Asmodeuksen vöki tietää harjoittavan noituutta) että Don Luisia (jonka epäillään saaneen kuulla jotain luvatonta). Izrann on päättänyt värvätä markiisin hevetin palvelukseen ja saada sillä lailla kapteenin arvon (hän on jo ritari). Lisäksi markiisin värvääminen ja tämän yrityksen poistaa korruptiota mailtaan tuhoaminen ja muuttaminen diktatuuriksi olisi jotenkin niin… sopivaa. Ei enää kunnioitusta markiisia kohtaan, vain sitä pelkoa. Kuinka hupaisaa. Shemas ei hiljaa mielessään ole samaa mieltä.
- Joka tapauksessa viimein Alexandros saa lukeman Shemasista ja huomaa että vaikka Shemas on aika syvällä suossa, on Shemasilla ihan selkeästi vielä toivoa paremmasta. Itse asiassa on olemassa ihan selkeä mahdollisuus töniä Shemasia oikeaan suuntaan, tosin se ei oikein ole malakiitin homma. Alexandros jää hieman ihmettelemään tilannetta. On markiisi joka on 100-vuotias (hyvin säilynyt ikäisekseen?) ja joka kuvittelee olevansa ethereaali, pari demonia (joista toisen voisi ajaa oikeaan suuntaan) ja vielä Don Luisin tilanne. Siinä soppaa kerrakseen.
- Illalla (leiriytymisen jälkeen) demonit käyvät juttelemassa markiisille joka tajuaa kenen kanssa on tekemisissä. Markiisi vihaa hyvin paljon demoneita ja päättää kutsua apuun pari ethereaalituttavaansa. Hän ottaa teltastaan (sulkeuduttuaan sinne ensin hetkeksi miettimään) summonointivälineensä ja suuntaa kahden paikalla olevan ethereaalikaverinsa kanssa metsään rituaalia suorittamaan. Ethereaalit jäävät vartoimaan sillä aikaa kun markiisi suorittaa.
- Alexandros huomaa kun markiisi menee metsään laatikon kanssa (ja niin huomaavat myös demonit). Alexandros seuraa perässä ja huomaa pian että markiisi on tekemässä jotain summonointijuttua ja pelkää että markiisi on tuomitsemassa sielunsa helvettiin. Niinpä Alexandros yrittää puhua markiisin luopumaan ideasta, ottaa jopa selestiaalimuotonsa ollakseen vakuuttavampi. Markiisiin tällainen ei kyllä pure, vaan hän jatkaa hommaa.
- Izrann oli päätellyt myös markiisin olevan summonoimassa demonia ja aikoi antaa asian olla. Hän kyllä seurasi jonkin verran markiisia metsään (Shemas on mukana), mutta vasta kuullessaan jonkun menevän selestiaalimuotoon päättää Izrann puuttua asiaan. Ethereaalit (jotka eivät nähneet tai kuulleet aiemmin ohi mennyttä Alexandrosia) huomaavat kyllä Izrannin ja Shemasin. Izrann hoitelee molemmat hyvin nopeasti, Shemas auttaa hieman toisen kohdalla.
- Demonit saapuvat aukiolle jossa markiisi yhä jatkaa rituaaliaan. Izrann alkaa puhua omasta lemmikki malakiittista (ei siis juokse pakoon) ja koettaa käyttää resonanssiaan Alexandrosiin. Alexandrosiin moiset puheet eivät kuitenkaan tehoa ja Alexandros palaa takaisin korporeaalimuotoonsa ja käy ensin markiisin rituaalin sotkettuaan Izrannin kimppuun.
- Markiisi päättää häipyä ja kokoaa tavaransa kadoten metsään Shemas kannoillaan. Izrann ja Alexandros ottavat matsia, tosin taistelu menee Alexandrosin kannalta huonommin viimeistään siinä vaiheessa kun Izrann parantaa itsensä. Alexandros päättää mennä markiisin perään ja koettaa estää ainakin tämän joutumisen helvetin kynsiin, jos ei muuten niin ampumalla markiisin.
- Tilanne menee hankalaksi, Izrann roikkuu Alexandrosin mukana ja Alexandros joutuu viimein laulamaan korporeaalikilven estääkseen lisävahingon. Hän päättää myös yrittää summonointia, mutta tässä vaiheessa Izrannin painostama Shemas käyttää omaa resonanssiaan ja lumoaa Alexandrosin uskomaan että Shemas on Alexandrosin paras kaveri ja ettei mitään summonointia tarvita. Alexandros sotkee kuitenkin markiisin rituaalin jälleen kerran.
- Tässä vaiheessa markiisi tajuaa ettei ehdi suorittaa rituaaliaan millään ja laulaa sen sijaan itselleen sekä kynnet että panssaria ja ryntää sitten huutaen "Kuole, demoni!" Izrannin kimppuun. Markiisi ei ole soturi, joten heti toisella kierroksella hän sitten tipahtaa (on tosin vain tajuton ja kumma sattuma saa aikaan sen etteivät laulut lopu kun markiisi tipahtaa). Alexandros liittyy toki mukaan taisteluun ja kun Izrannin dodge on yhdessä vaiheessa 111, tipahtaa Izrann hyvin pian ja jäljelle jää vain impudiitti Shemas.
- Shemas on tässä hieman miettinyt asioita. Tai oikeastaan hän on miettinyt niitä jo pitkään ja nyt päättää että lienee parempi tipahtaa traumassa tai jotain. Koko tämä juttu tuntuu niin kamalan väärältä. Niinpä Shemas ei suostu taistelemaan mutta itsesuojeluvaisto sentään potkaisee ensimmäisen lumouksesta toipuneen (ja hieman käärmeissään olevan) Alexandrosin perille saaman iskun jälkeen ja Shemas laulaa korporeaalikilven.
- Jotenkin Shemas vakuuttaa Alexandrosin (alkoi väsyttämään, en muista tätä osaa enää kovin hyvin) että tappaminen ei ole vaihtoehto. Lisäksi Alexandrosin resonanssi kertoo että Shemas on lähempänä sitä oikeaa valintaa kuin ennen. Niinpä Alexandros nappaa mukaansa tajuttoman markiisin ja käskee Shemasin seurata. Shemas seuraa, sillä on hieman huolissaan siitä mitä malakiitti aikoo tälle ihmiselle tehdä (enemmän sen takia että ei ihmisiä saisi satuttaa kuin mistään itsekäästä motiivista). Shemas on myös hyvin, hyvin huolissaan siitä että hänen pomonsa saa tietää mitä hän tekee ja on ihan oikeassa epäillessään että se mitä Asmodeus hänelle tekisi jos saisi tietää olisi paljon pahempaa kuin mitä taivas ikinä suostuisi tekemään… Tätä Alexandros käyttää hieman hyväkseenkin ja lupaa että Shemasia voidaan suojella.
- Joka tapauksessa Alexandros kantaa markiisin leirin reunalle ja menee sitten Shemasin kanssa Don Pedron puheille. Don Pedrolta pyydetään lainaan mattoa jotta markiisia voitaisiin kuljettaa. Samalla selviää että apuna ollut merkuriaani on palannut kyläänsä jotain häistä mutisten. Don Pedro järjestää vaimonsa kautta Alexandrosille maton ja sanoo myös että lähistöllä on yksi Blandinen portaali. Sinne Alexandros sitten suuntaa.
- Kun ollaan melkein perillä, palaa markiisi tajuihinsa. Markiisi on opetellut vuosien varrella escape-taidon ja kun onnistuu heittämään kaksi kertaa peräkkäin 114, pääsee vieläpä siteistä irti. Alexandros auttaa lopuissa jottei hyvin heikossa kunnossa oleva markiisi vain kuolisi tipahtaessaan hevosen selästä.
- Markiisille selviää mihin ollaan menossa ja hän kieltäytyy ehdottomasti menemästä Blandinen portaaliin (hänhän kuvittelee yhä olevansa ethereaali). Alexandros on hieman kireä tässä vaiheessa, mutta suostuu sitten suuntaamaan kohti Mikaelin portaalia, mikä taas saa impudiitin hermostumaan. Kun Alexandros ehdottaa Novaliksen portaalia, tulee Shemasille mieleen että lähistöllä kyllä on yksi Gabrielin portaali jonka senesalkkia hän ja Izrann koettivat saada tuloksetta lankeamaan. Sinne sitten mennään.
- Senesalkki on aika ärtyisä, mutta lupaa pitää silmällä demonia ja velhoa. Mulkoilee pahasti Shemasia (jonka jo tunteekin ennestään). Alexandros suuntaa taivaaseen hakemaan hieman neuvoa. Päätyy jonottamaan Zadkielin puheille, matkan varrella saa Terapeuttien enkelin menemään vilkaisemaan tilannetta maan päällä (Shemas koetti paeta, senesalkki pisti Shemasin will-shackleseihin).
- Alexandros pääsee Zadkielin puheille vain viiden tunnin odottelun jälkeen. Alexadros kertoo tilanteen ja hetken mietittyään Zadkiel päättää itse mennä paikan päälle. Taivaan palveluksessa olevat velhot (tai potentiaaliset sellaiset) ovat sen verran harvinaisia, että Zadkiel haluaa nähdä tämän itse. Ja onhan siellä myöskin parannuksne tekoa harkitseva demonikin, mikä ei ole lainkaan huono asia sekään…
- Zadkiel sitten tulee itse paikalle ja aloittaa keskustelun markiisin kanssa uskonnonfilosofiasta. Alexandros saa luvan mennä tarkistamaan mitä Don Pedrolle kuuluu. Don Pedro on tyytyväinen, hän on viimein saanut Don Luisin puhumaan ja ilmeisesti nyt tiedetään yhden demonisen portaalin paikka (mikä paljastuu ihan oikeaksi oletukseksi). Don Pedro sanoo ettei hän ainakaan tarvitse enää Alexandrosin apua ja kiittää avusta tähän saakka. Markiisitar suuntaa veljensä luokse, markiisin taloudenhoitaja on onnistunut pitämään ohjat käsissään. Markiisia ei ole löydetty, mutta demonien tappamat vartijat kyllä löydettiin ja on jo järjestetty etsintöjä. Markiisi palaa myöhemmin selvittämään asiat ja kertoo joutuneensa kaapatuksi (mutta onnistuneensa pakenemaan).
- Alexandros palaa Garbrielin portaalille ja puhuu vielä hetken impudiitti Shemasin kanssa. Senesalkki (joka on hieman rauhoittunut) tarjoaa kaikille (kiehuvan)kuumaa kahvia. Hieman myöhemmin hän saa kuulla että Shemas on kuin onkin tehnyt parannuksen ja selvisikin prosessista. Liikkuu nykyään nimellä Andrew. Markiisikin on värvätty taivaan palvelukseen. Zadkiel oli hyvin tyytyväinen ja antoi Alexandrosille yhden servitor attunementeistaan.
6. Lontoo v.1880
Hahmot:
- Marcin merkuriaani Jaramel (Jean-Marie de Crusamonde, mesenaatti ja taidekauppias), Elin elohiitti Nimdel (Thomas Robertson), Novaliksen bright lilim Melody (Ian Williams, Alec Whyten miespalvelija), Zadkielin malakiitti Alexandros (Alec Whyte)
Väliaikana puuhailtua:
Otteita Alexandrosin päiväkirjasta
Rakas Päiväkirja,
En vieläkään ymmärrä, miten Andrew sai ylipuhuttua minut pitämään
päiväkirjaa. Paperitöissä on muutenkin tekemistä. Hän oli kuulemma
kuullut tämän ajatuksen joltain elohiitilta. En myöskään näe, miten
kynä voisi olla miekkaa mahtavampi. Ehkä minun täytyy pyytää
elohiitteja selittämään minulle, mitä he tällä tarkoittavat. Kenties
kysessä on joku Jeanin väen keksimä salainen ase. Noh, pitää nyt
yrittää kirjoittaa jotain. Kaikkea sitä menee lupaamaan "parhaalle
kaverilleen".
Elokuu, 1706, Pohjois-Espanja
Joskus minusta tuntuu siltä, että arvon kolleegani saavat suurta
hupia kokemattomuudestani.
Käväisin maan päällä lyhyellä tehtävällä. Sattumalta paluumatkani vei
minut jo puolitutuksi tulleen Gabrielin portaalin kautta. Senesalkki
oli poikkeuksellisesti hyvällä päällä, ja hakattuani hänelle hetken
verran halkoja hän kutsui minut yllätyksekseni syömään. Otin tietenkin
kutsun vastaan. Ruoka oli oikein maittavaa, joskin ehkä hivenen
liian tulista omaan makuuni. Ruoan tulisuus ei kuitenkaan vetänyt
vertoja senesalkin tarjoamalle itsetekoiselle "tuliliemelle", jota
erehdyin hänen kehoituksestaan ja kannustuksestaan nauttimaan enemmän
kuin mitä maanpäälliselle keholleni oli selvästikään hyväksi.
Häpeäkseni minun on myönnettävä, etten muista paljoakaan loppuillan
tapahtumista, mutta seurannutta aamua en varmaankaan unohda milloinkaan.
Arvon senesalkkikin vaikutti kyllä varsin vaisulta ja jopa hivenen
myötätuntoiselta, ja vain hänen väliintulonsa esti minua vannomasta
taivaallisen sieluni nimeen, etten enää ikinä koske moiseen tavaraan.
Kenties jo tuhannen vuoden päästä voin muistella tapahtunutta lämmöllä.
Helmikuu, 1719, Pohjois-Espanja
Henkilökohtainen vapaapäivä. Don Pedron hautajaisissa. Tämä
uskollinen ja hyvin palvellut Laurencen soturi pääsi vihdoin
lepoon täysin palvelleena. Toivottavasti hän löytää pian tiensä
häntä jo pari vuotta odottaneen rakkaan vaimonsa Marian luokse.
Ihmisten nopea vanheminen tulee minulle edelleen melkein yllätyksenä.
Tilaisuus oli hyvin yksinkertainen mutta silti lämminhenkinen.
Don Pedron lapsenlapsi Estavan seuraa ukkinsa jalanjälkiä
Taivaan riveissä. Hänestä tulee vielä kelpo sotilas.
Marraskuu, 1791, Turkin ja Venäjän raja
Pelastustehtävä: ryhmä Taivaan (lähinnä Novaliksen) väkeä oli jäänyt
pinteeseen Turkin ja Venäjän välisen sodan jalkoihin. Vastus
osoittautui paljon odotettua suuremmaksi; kyseessä oli varmaankin
demonien laatima ansa, joka kuitenkin epäonnistui, sillä he eivät
olleet selvästikään ottaneet huomioon Zadkielin malakiittien
uhrautuvuutta. Aivan kaikkia emme saaneet pelastettua. Koin
ensimmäisen Traumani. Epämiellyttävä kokemus, joskin kiitollinen katse
eloonjääneiden kasvoilla oli sen kaiken arvoista. En tosin ollut
ainoa "kaatunut", muutama toverini koki saman kohtalon. Yksikään
ei jäänyt demonien käsiin. Pieni ihme sekin.
Marquerite on sitä mieltä, että minä olen liian ankara itselleni.
Hän sanoi tietävänsä, että tein kaiken minkä suinkin voin, ettei
kukaan olisi voinut pelastaa kaikkia siinä tilanteessa, ja että
minun pitäisi lopettaa itseni syyttely. Komentava upseerini sanoi
samaa. Andrew:kin vaikuttaa olevan minusta huolissaan. Ehkä he ovat
oikeassa. "Kaikkia ei voi aina pelastaa." Silti pitää yrittää.
1792, Taivas
Kutsu Novaliksen juhliin. Juhlien aihe on Tanskan ilmoitus
orjakaupan hylkäämisestä ensimmäisenä valtiona maailmassa.
Epäilen, että ystävilläni on jotain tekemistä saamani kutsun
kanssa. Oli tai ei, on tullut aika kohdata Novaliksen väki ja
esittää heille henkilökohtainen anteeksipyyntön viimevuotista.
1792, Taivas, Novaliksen juhlien jälkeen
Olen sanaton. Yksi vuosi sitten pelastetuista oli jo silloin
raskaana oleva nainen, nykyään onnellinen kaksoistyttärien äiti.
Novaliksen väki vei minut tapaamaan häntä ja hänen perhettään.
Kuinka pieniä vauvat voivatkaan olla. Roberta ja Alexandra.
Lasten äiti oli nimennyt tyttärensä minun mukaani. Liikutuin
kyyneliin asti, ja yrittäessäni sanoa jotain - en enää muista
edes mitä - en voinut muuta kuin itkeä ja itkeä. Heidän
lohdutuksensa, myötätuntonsa, ymmärryksensä, anteeksiantonsa
ja kiitollisuutensa lämpö ympäröi minut.
Kun vihdoin sain koottua itseni - en tiedä kauanko siinä meni -
oli katkeruuteni ja syyllisyyteni tunteeni mennyttä, kyynelteni
poishuuhtomana. Kun nostin katseeni, huomasin katsovani itse
Zadkielia kasvoihin. Olin juuri aikeissa kiittää häntä, mutta
hän vain puisti hiljaa päätään ja sanoi puhdistuksen tulleen
sisältäni. Nyökkäsin sanattomana -- mitä olisinkaan voinut sanoa?
Hän hymyili ja kysyi, josko olen jo valmis uudelle komennukselle.
Suoristauduin ja ilmoitin olevani heti valmiina kaikkeen... mutta
jokin sai minut lisäämään, "Luvallanne, Ylhäisyys, kiittäisin
ensiksi kahta ystävääni." Hän hymyili ja pyysi minua välittämään
omat kiitoksensa heille hyvin tehdystä työstä.
Ehkä tämän päiväkirjan pitäminen ei sittenkään ollut hullumpi
ajatus.
1793, Amerikka
Uusi vuosi, uusi tehtävä, uusi manner. Espanjalaiset ovat huhujen
mukaan löytäneet Uudelta Mantereelta jonkinmoisen artifaktin, jolla
on selestiaalista merkitystä. Artifakti pitäisi käydä vapauttamassa,
tai ainakin estää sen joutumista demonien käsiin. Tehtävästä tekee
erityisen vaikean se, että artifaktin tyypistä tai sijainnista
ei ole juurikaan tätä parempaa informaatiota.
Johtolanka? Kyseessä taitaa olla satoja vuosia vanha esine,
Etelä-Amerikan natiiviheimojen aarteita, joka on - toisin kuin
suurin osa aarteista - päätynyt jonkin Espanjan edustajan -
kuvernööri? - kokoelmiin. Rajattu puoli mannerta pois etsinnästä.
Havaittu myös syitä epäillä, että demoneillakin on jälleen
oma lusikkansa sopassa. Vastaavanlainen etsintäpartio?
Löytynyt 1 kpl aikaisemmin tuntemattomia demonisia portaaleja.
Raportoitu yläkerralle. Etsintä jatkuu.
Yhteenotto! Alakerta on arvatenkin palkannut ihmisiä etsintään
tai ainakin hidastamaan meitä. Tietävät meistä, kiusallista.
Hyökänneet ihmiset ajettu pakosalle. Tuskin kiusaavat meitä
enää. Paikallinen opas epäilyttävä.
Opas oli luopio, joka raportoi ryhmäni edistymisestä alakerran
edustajille. Potut maksettu pottuina; oma miehemme soluttautumassa
heidän joukkoonsa. Yhteenotto vaikuttaa väistämättömältä, mutta
ensiksi olisi hyvä saada tietää, mitä he tietävät. Kaikki eivät
ole asiasta samaa mieltä kanssani.
Yhteenotto! Kolme demonia lähetetty takaisin alakertaan. Ei omia
menetyksiä. Krokotiileja komentava kyrioteetti on pelottava
vastustaja.
Karibialla. Havaittu maanpäälisiä etherealeja. Raportoitu
Blandinen väelle. Jälleen umpikujassa. Lähetin nassakallisen
paikallista rommia parin välikäden kautta pohjois-Espanjaan.
Gabrielin senesalkille lämpimiä terveisiä.
Vihdoinkin jäljillä! Löydetty vanhoja lastikirjoja, joista
selviää lastin oletettu lähtösatama ja -aika. Toivottavasti
tehtävämme päättyy pian. Minun tekisi mieli nähdä Roberta ja
Alexandra uudestaan. Andrew:n mukaan heille kuuluu ihan hyvää.
Saavuimme viimein kuvernöörin sukutilalle vain havaitaksemme
olevamme 2 päivää myöhässä; vanha kuvernööri kuoli ja kuopattiin
parisen viikkoa sitten ja hänen perillisensä on kuulemma lopen
kyllästynyt eloon kaukana Espanjan hoveista. Niinpä tämä pakkasikin
taideaarteet laivaan ja suuntasi takaisin kohti Eurooppaa. Saamiemme
tietojen mukaan alakerta on aivan heidän kinterillään.
Takaisin Karibialla. Apujoukoksi saatu ofaniittimerikapteeni.
Meillä on kuvaus etsimästämme laivasta, ja kyriotaattimme
tekeekin tällä hetkellä parhaansa ilma- ja vesitiedustelun
kanssa. Ostettu hirvittävään hintaan laiva miehistöineen.
Aikamoista kurkunleikkajaporukkaa, mutta meillä on liian kiire
pystyäksemme valikoimaan parempaa väkeä.
Ja kapinakin vielä. Ahne miehistö päätti yrittää ottaa ryhmältämme
sekä rahat että hengen pois. Jatkamme matkaa minimimiehistöllä,
entinen miehistö jätetty autiohkolle saarelle. Kapteenimme loukkaantui
pahasti, mutta onneksi sain hänet jälleen kuntoon. Kyriotaattimme
havainnut sekä kohdelaivan että sitä seuraavan merirosvoaluksen.
Meillä on enää nopeus- ja yllätysetu puolellamme, jälkimmäinenkin
on varsin kyseenalainen. Pitää alkaa tutkia tykkien toimintaa.
Niille voi olla vielä käyttöä.
Olemme ylittämässä aluetta, jota jäljellejäänyt miehistö kutsuu
"Bermudan kolmioksi". Kaikenlaista taikauskoa sitä maan päällä
onkin. Vihollinen enää päivämatkan päässä. Uskon nyt osaavani
käyttää laivan tykkejä. Meillä on ollut niin paljon vastoinkäymisiä
matkallamme, enää puuttuu trooppinen myrsky.
Joskus minusta tuntuu siltä, että joku lukee olkani ylitse
päiväkirjaani. Trooppinen myrsky iski kimppuumme yöllä. Menetimme
pari miehistön jäsentä, yhden mastoista, puolet purjeista ja suurimman
osan muonavaroista. Myös ruuti on märkää. Saamme aikaiseksi ehkä yhden
täyslaidallisen. Voimme vain toivoa, että myrsky oli luonnollinen eikä
alakerran keksintöjä, ts. että se haittasi muita yhtä paljon kuin meitä.
Kaikki rätit mastoissa ja vimmattu takaa-ajo käynnissä. Ei puhettakaan
yllätyksestä, tämä kamppailu käydään avomerellä avoimin kortein. Myrsky
lakkasi aamuksi. Loput miehistön jäsenistä laskettu pois laivasta
isoveneellä mukanaan kaikki muona; sen pitäisi riittää juuri maihin
asti. He kaikki koettelevat mielummin onneaan meren kuin meidän
kanssamme. Elohiittimme sanoi sen olevan "täysin loogista".
Nolo tasapeli. Saavutimme vihdoin takaa-ajamamme alukset. Syntyi
kaaottinen meritaistelu, jossa me tulitimme demonialusta, demonit
espanjalaisia ja espanjalaiset meitä. Jahdattu artifakti toimi -
elohiittitiedeupseerimme mukaan - jonkinnäköisenä portaalina tai
summonointifokuksena ethereaalisen ulottuvuuden suuntaan. Taistelun
tiimellyksessä näimme, kuinka kuvernöörin poika asteli ulos hytistään,
mukanaan outoa valoa hohtava suurehko kultainen käärmepatsas. Samalla
hetkellä espanjalaisten aluksen ruutivarasto räjähti - lieneekö
demoneilla ollut osuutta asiaan, vai oliko kyseessä vain onnettomuus?
- ja raskas patsas lennähti laidan yli mereen. Pian sen jälkeen
merestä nousi jokin valtava käärmemäinen peto, valtavat suomut
kultaisena hohtaen. Se hyökkäsi raivoisasti kimppuumme, tuhoten
kaikki kolme alusta merikelvottomiksi alta aikayksikön, palaten
sitten aaltoihin joista se ilmestyikin. Ainoa lohdutuksemme siinä
tilanteessa oli se, että vastustajamme näyttivät vähintään yhtä
typertyneiltä kuin me itse.
Omalla esimiehelläni ei ollut paljoa sanomista
loppuraporttiini. Ainakin yksi infernaalinen portaali tuli löydettyä
ja hoideltua, ja muutama demoni lyötyä takaisin alakertaan. Muuten
saldo jäi vähän laihaksi, mutta ei siitä voi oikein meitäkään syyttää.
Turvallisuuspuolessa ei siis mitään varsinaista huomautettavaa.
Marc:in edustaja taitaa tosin saada vähemmän mairittelevaa puuhaa
joksikin aikaa...
Nimdel:
- Jatkaa 1700-luvun alussa keskeytynyttä Venäjän tutkimista Pietari Suuren hovissa. Toimii neuvottelijana sopimuksessa Venäjän ja Ranskan kesken 1717. Toimii aktiivesti muutenkin liennytyspolitiikan puolesta, jonka seurauksena Venäjä solmii rauhan Ruotsin kanssaa 1721.
- Palaa takaisin Englantiin 1725 Pietari Suuren kuoleman jälkeen jatkaakseen keskustelu Isaac Newtonin kanssa. Tutustuu samaan aikaan myös tämän lahjakkaaseen oppilaaseen joka kulki nimellä Voltaire. Miesten välinen keskustelu oli erittäin hedelmällistä mutta Newtonin kuolema 1727 johtikin pohdintojen siirtymisen filosofisempaan suuntaan. Tutustuu Lontoossa myös toiseen nuoreen ja lahjakkaaseen oppilaaseen nimeltä Benjamin Franklin.
- Päättää lähteä tutustumaan Uuteen Mantereeseen ja lyöttäytyy 1740-luvulla jälleen Franklinin seuraan. Esittää ideoitaan yliopistojen perustamisen tärkeydestä ja auttaa lopulta Franklinia perustamaan Pennsylvanian yliopiston 1751. Innostuu myös Franklinin suorittamista salamakokeista ja näkee sähkövirtojen mahdollisuudet. Antaa myös osaltaan lainopillisia ohjeita ja neuvoja Franklinin hahmotellessa ensimmäisiä unionisuunnitelmiaan.
- Palaa takaisin Eurooppaan ja Lontooseen 1760-luvulla ja jatkaa sähkökokeiden tekmistä Henry Cavendishin kera. Suorittaa myös kemiallisia kokeita, joiden seurauksena Cavendish julkaisee 1766 tutkielmansa vedyn erottamiseksi. Havaitsee kaasun mielenkiintoiset ominaisuudet kuten sen räjähdysherkkyyden. Tekee ensimmäisiä kokeita yksikseen ovien lukkoihin. Saa ystävällisen kehoituksen lopettaa kyseiset kokeet "lupa-anomuksen käsittelyn" ajaksi.
- Saapuu vuonna 1783 Pariisiin auttamaan Franklinia rauhansopimuksen neuvottelussa jolla päätetään Amerikan sisällissota.
- 1789 Ranskan sisällissodan pyörteissä, yrittää parhaansa mukaan hillitä verenhimoisia väkijoukkoja ja auttaa väärintuomittuja lainopillisin keinoin. Onnistuu vapauttaa vallankumousten jälkeisellä terrorin ajalla mm. lahjakkaaksi havaitsemansa matemaatikon Joseph Fourierin. Toiminta tuottaa sen verran kitkaa muiden innokkaampien lainoppineiden kanssa että on pakotettu pakenemaan Italiaan välttääkseen itse giljotiiniin.
- Pavian yliopistossa Italiassa ja tutustuu Voltan tekemiin havaintoihin sähköstä. Lisää näihin tutkimuksiin omat havaintonsa ja yhteistyön seurauksena Volta julkistaa paristonsa 1800. Kokeiden aikana huomaa myös suureksi mielenkiinnokseen sähkövirtojen lamauttavan vaikutuksen. Tästä syntyneiden ideoiden esittely ei synnytä riemunkiljahduksia taivaassa.
- Saa ystävällismielisen ehdotuksen tulla tuotekehitystyöskentelyyn taivaan "turvallisemmille" työpajoille. Lähtee kehittämään "kellokorttiporttia" ja viimeistelemään muita sallittuja kokeita
Skenun idea lyhyesti:
- Tämä menee lähes alkuperäisen suunnitelman mukaan, tosin ethereaaliksi itseään kuvittelevaa Rogeria ei paikalla ole. Paikalla on kyllä tuossa välijutussa ollut markiisi, kulkee nimellä Roger Willings (ja on asianajaja, ikää 280 vuotta…).
Tapahtumat:
- Vain hieman ennen jutun alkua Jaramel on saanut kutsun Marcin toimistoon. Siellä Marc selailee Jaramelin kansiota ja pyytää Jaramelin kommenttia niihin. Jaramelilla ei ollut paljon sanottavaa, mutta Marc vaikuttaa suhteellisen tyytyväiseltä. Niinkin tyytyväiseltä että hämmästynyt Jaramel saa ylennyksen vasalliksi (ja pääsee näin vastaamaan seuraavan skenun hoidosta).
- Kaikki hahmot tapaavat paikallisessa Marcin portaalissa (Lontoon pörssi). Päätetään aivan ensimmäiseksi mennä tapaamaan Alexandrosille tuttua Rogeria (väliajalla tapahtuneen skenun markiisi ja taivaan palveluksessa oleva velho, toinen niistä siis). Ajatuksena oli että jos Roger vaikka pystyisi antamaan jonkin vinkin tämän herrakerhon suhteen taikka vaikka hommaamaan pääsyn sinne. Alexandros kertoo kyllä muille minkä sortin henkilö Roger on.
- Ryhmä saapuu Rogerin ja tämän yhteistyökumppanin asianajotoimiston eteen ("Asianajotoimisto Willings&Marsh"). Roger ottaa toki ryhmän vastaan ja hetken kiertelyn jälkeen selviää että ryhmän jäsenet ovat selestiaaleja. Rogerin toimiston korostunut järjestelmälliyys herättää hetkeksi Jaramelissa (?) halun hieman sotkea paikkoja. Melody lukee Rogerin silmissä tarpeen saada se yksi demoni kiinni ja päästä viimein kenties taivaaseen. Toinen, hieman helpommin toteutettava need oli löytää aiemmin hukkuneet avaimet (ne Melody löytääkin ja palauttaa Rogerille).
- Roger itse ei pysty järjestämään pääsyä herrakerhoon, mutta hänellä on tuttava sir George, joka siihen kyllä pystyy. Sir George on hieman... eksentrinen herrasmies, mutta kuuleman mukaan varsin mukava, Roger antaa ryhmälle suosituskirjeen vietäväksi sir Georgelle. Lisäksi Roger pystyy kertomaan muutamasta paikasta josta potentiaalinen velho voisi saada hommassaan tarvittavaa kirjallisuutta. Toista paikkaa pyörittää Kronoksen väki, toista ihan tavallinen (ainakin ilmeisesti) ihminen joka vain ostaa okkulttista kirjallisuutta ja ei juuri tunnu välittävän mitä myy ja kenelle.
- Roger pystyy myös kertomaan jotain mahdollisista epäilyttävistä henkilöistä. Roger pystyy mainitsemaan nimeltä kaikki kerhon päävelhot (vaikka eihän Roger tiedä että nämä olivayt sitä). Pystyy myös antamaan kuvauksen henkilöistä ja mainitsemaan että yksi porukan jäsenistä, Theodor
Summings on juuri tehnyt itsemurhan. Vai onko se "itsemurhan"? Siihen kysymykseen Roger ei osaa vastata.
- Tämän jälkeen päätetään mennä tapaamaan sir Georgea. Tämän puheille on suhteellisen helppo päästä, Sir George tuntuu elävän täysin omissa maailmoissaan ja hän vaikuttaa varsin hajamieliseltä. Ainoa mikä tuntuu kiinnostavan on kummitukset ja aaveet ja niihin liittyvät tarinat ja esineet. Sir George päätyy jopa kertomaan tarinaa ensimmäisestä aaveesta jonka hän tapasi (kaunis naishenkilö, joka oli murhattu sen lammen rannassa missä kummitteli, Jaramel arvasi oikein että yhä naimaton sir George oli rakastunut aaveeseen). Jaramel kertoo kummitustarinan johon törmäsi Kiinassa oleskellessaan ja mainitsee myös esineestä joka liittyy tarinaan. Esine on Pariisin konttorissa, mutta jos sir George sen haluaa niin toki asia järjestyy.
- Sir George vain innostuu ajatuksesta niinkin paljon että on siltä istumalta jo järjestämässä matkaa Pariisiin ja unohtaa kokonaan että lupasi viedä ryhmän herrakerholle. Sir George laittaa hovimestarinsa järjestämään asiaa. Hovimestari näyttää olevan sir Georgen taloudessa se henkilö joka katsoo että kaikki asiat sujuvat jotta sir Georgella on aikaa omistautua harrastukselleen (keittiössä palvelijoiden puheita kuunteleva Melody jää käsitykseen että palvelusväki pitää sir Georgea hulluna, mutta ihan
mukavana ja harmittomana sellaisena).
- Jossain vaiheessa sir George kuitenkin saadaan suostuteltua menemään kerholle ja hovimestari menee saman tien laitattamaan vaunut kuntoon. Niinpä pienellä tönimisellä sir George saadaan kuin saadaankin liikkeelle. Jaramel päättää olla mainitsematta tällaisista jutuista enää, olisi saattanut sir George karata Pariisiin innossaan uutta esinettä kohtaan...
- Kerholle kuitenkin päästään ja sir George esittelee ryhmän jäsenet Henrik Thwaitelle (joka on yksi velhoista). Resonanssit paljastavat että Henrikiä hieman vaivaa Theororin "itsemurhaan" liittyvät seikat ja että hän on erityisen tyytyväinen saatuaan viimein selville rituaaliin tarvittavat yksityiskohdat. On ilmeisesti myös saanut selville yhden demonin todellisen nimen, joten rituaali voi alkaa. Tämä ei tosiaan vaikuta hyvältä. Ryhmä hengailee kerholla jonkun aikaa toivoen näkevänsä muutkin sisäpiirin
jäsenet, mutta muut eivät naamaansa näytä ja Henrikkin poistuu suhteellisen pian.
- Sir George kutsuu (muistaessaan taas että hänellä oli vieraitakin mukana) ryhmän syömään kanssaan ja lähettää Melodyn asialle (kyllä, Melody esittää Alexandrosin miespalvelijaa, mutta sir George ei muista tätä). Paikka varataan läheisestä ravintolasta ja matkaa jatkuu sinne päin. Tässä vaiheessa seuraan liittyy Rufus, jolla olisi ollut hieman asiaa Jaramelille, Rufus kuitenkin epäröi kun mukana on muutakin porukkaa (no, epäröi muutenkin). Alexandrosin resonanssi nyt ei paljasta Rufuksesta
mitään uutta, mutta Melodyn resonanssiheitto on 111... Okei, selviää että Rufuksella on alitajuinen tarve löytää joku Baalin tilalle. Siis joku jota hän voisi kunnioittaa (ja ehkä ihaillakin) hieman samaan tapaan kuin Baalia aikoinaan. Ei kuitenkaan täysin samaan tapaan, sokea uskollisuus ja usko (ja vaatimus) "Sankarin" täydellisyydestä on kyllä jäänyt matkan varrelle. Rufus ei oikein pidä hämmentyneenä silmiin tuijottavasta Melodysta ja arvaa kyllä mistä on kyse.
- Joka tapauksessa mennään ravintolaan. Ruoka on siellä varsin hyvää, mutta hieman makua ruuasta vie se kun Rufus huomauttaa hiljaa ohimennen Jaramelille että tämä on Haagentin paikka. Rufus toki syö ruokansa tyytyväisenä loppuun (ja samoin tekee sir George), mutta muut hieman nikottelevat annoksensa kanssa. Sir George muistaa äkkiä olleensä menossa Pariisiin ja häipyy jättäen muut lopettelemaan ateriansa. Rufus poistuu kertomatta asiaansa.
- Tässä vaiheessa päätettiin käydä Marcin portaalissa kertomassa tapahtuneesta. Senesalkki järkyttyy hieman kuullessaan Jaramelin juttelevan useamminkin Rufuksen kanssa. Tieto Haagentin paikasta toki kiinnostaa, mutta senesalkki päättää käväistä ylhäällä kysymässä lisäohjeita. Ja kieltää ryhmää sillä välin poistumasta (pistää jopa Marcin malakiitin hoitamaan vahtimispuolta). Lopulta senesalkki kuitenkin palaa ja asia on sillä kertaa selvä. Melody saa malakiitin houkuteltua mukaan tanssimaan
(kun malakiitti oli erehtynyt tunnustamaan osaavansa tanssia ja tietävänsä paikan jossa Novaliksen väki toisinaan käy). Melody lähtee tanssimaan, muuta tekemään jatkosuunnitelmia ja hommaamaan kaikkien velhojen asuntojen paikat tietoonsa (ajattelevat käyttää Rogeria ja Rogerin arkistoja hyväkseen).
- Melody lähtee tanssimaan ja kaikki meneekin ensin ihan hyvin. Sitten päättää resonoida malakiittia ja heittää 666... Resonanssi ei tietenkään kerro mitään, mutta pian paikalle ilmaantuu eräs Melodyn vanha tuttu alakerran ajoilta. Tuttava on balserafi, suhteellisen päteväkin sellainen jolla ei ole tapana liikkua yksin (ketään muuta ei tosin näy). Malakiitti puree hammasta, mutta suostuttelee Melodya jäämään tänne ihmisten keskelle (turvallisempaa). Balserafi lyöttäytyy seuraan ja koettaa resonoidakin Melodya saadakseen tämän uskomaan että he ovat yhä kavereita. Balserafi kuitenkin tietää vallan hyvin että Melody on loikannut.
- Joka tapauksessa siinä keskustelun kuluessa päätetään lähteä ulos ja balserafi ei tosiaan ole liikkeellä yksin. Mukaan liittyy myöskin Melodylle tuttu kalabiitti, joka virnistelee lähinnä häijysti. Matkaa Marcin portaaliin on vain 500 metriä ja Melody toivoo että sinne päästäisiin. Balserafi on kuitenkin hieman eri mieltä ja baserafi ja kalabiitti hyökkäävät Melodyn ja malakiitin matkaan. Malakiitilla on rutkasti huonoa onnea (heittää 666) ja malakiitti tipahtaa. Melodysta ei ole vastusta balserafille ja niinpä Melody kolkataan hyvin nopeasti.
- Muut ovat Rogerin luona ja ovat saaneet muitten velhojen osoitteet selville kun joka hakkaa oveen. Tämä joku myös sanoo potkaisevansa oven sisään jos se ei pian aukea... Oven takana on Rufus joka informoi siitä että Melody on napattu. Sanoo myös että kaappaajat ovat ilmeisesti menossa kohti Vapulan portaalia saaliinsa kanssa, mutta menee aika tuppisuiseksi kun kysytään missä se portaali on. Valitettavasti paikalliset enkelit eivät ole kuulleetkaan ko. paikasta, joten Jaramel viimein lupaa Rufukselle että Jaramel tekee Rufukselle vastapalveluksen kunhan se ei saa Jaramelia lankeamaan tai mene taivaan intressejä vastaan. Tämän jälkeen Rufus kertookin paikan.
- Ryhmä suuntaa paikalle hälytettyään myös Marcin senesalkin apuun. Ennen kuin nämä saapuvat, päättää ryhmä hidastaa balserafin ja kalabiitin kulkua. Balserafi yrittää vakuuttaa että hän on kaikkien läsnäolijoitten kaveri, mutta tämä uppoaa vain Jarameliin (joka ei ollut vahvatahtoisimmalla tuulellaan). Alexandros taas päättää hyökätä demonien kimppuun. Balserafi pyytää Jaramelia auttamaan kaveriaan, mutta kun Jaramel ei oikein tiedä mitä tehdä, tyytyy Jaramel juoksemaan pois ja huutamaan kovasti apua. Syrjemmässä seisova Rufus (jolla ei ole aikomustakaan puuttua asiaan)
ravistelee vain päätään (tosin tietää kyllä miten hankala balserafi on, kokemusta nimittäin on kun Baalkin on balserafi...).
- Joka tapauksessa taistelu ei mene kovin huonosti ja kalabiitti tipahtaa. Balserafi päättää yrittää teleportata tiehensä Melodyn kanssa, mutta se ei onnistu. Balserafi ei kuitenkaan jää paikalle, joten tajuton Melody jää voitollisten taivaan joukkojen huomaan. Melodya parannetaan ja Melody palaa tajuihinsa. Kaiken kaikkiaan ainakin tältä osin lopputulos oli ihan hyvä.
- Tämän jälkeen päätetäänkin siirtyä taas päätehtävän kimppuun. Päätetään mennä Henrik Thwaiten talolle katsomaan jos velhoilla olisi rituaali jo tänä iltana suunnitteilla. Ryhmällä on onnea (?) ja tämä tosiaan on homman nimi. Yön pimeydessä ryhmä hiipii takaportille jonka Nimdel nopeasti aukaisee. Ylipäätään lukot eivät vaikuta varsinkaan tänä yönä olevan minkäänlainen este Nimdelille... Kaikki ovet ja lukot aukeavat varsin helposti.
- Sisällä ainoastaan Nimdel kuulee alhaalta kuuluvan chanttauksen. Muutkin kuulevat sen sitten viimeistään siinä vaiheessa kun päästään kellariin asti. Talo on muuten hiljainen ja autio (Henrik antoi palvelusväelle vapaapäivän). Kellarihuoneessa löytyy vielä toinen ovi jonka Nimdel (jälleen kerran) aukaisee lähestulkoon vasemmalla kädellä puolessa sekunnissa... Joka tapauksessa ovi saadaan auki.
- Valitettavasti velhot ovat jo ehtineet kutsua demonin paikalle ja kaikki näkevät kun huoneeseen ilmaantuu balserafi (Velhouden demoni Hatiphas). Tässä vaiheessa tilanne menee hieman sotkuisemmaksi. Nimdel käyttää yhden testauksesta päässeistä kranaateista (tainnutus sellaisen, IIRC), joka tehoaa lähinnä ihmisiin. Kun Hatiphas ei (yllätys) putoa, Marc päätetään kutsua paikalle (WB demoni on aika kova vastus), mutta Hatiphas sotkee ensimmäisen yrityksen laulamalla cel. lightin joka sotkee pahasti Jaramelin keskittymisen.
- Seuraava yritys menee pieleen kun Nimdel heittää toisen kranaatin (tehty Transubstantionilla viinipullosta) sisälle huoneeseen. Se ei juuri satu Hatiphasiin, mutta muutama velho kyllä tipahtaa lopullisesti ja kun heitto jää lyhyeksi joutuvat myös enkelit väistämään sirpaleita oven taakse (vahinkoa ne eivät olisi paljon tehneet). Tämä haittaa jälleen summonointiyritystä. Hatiphas kyllästyy ja päättää kutsua oman pomonsa paikalle.
- Ryhmä hieman panikoituu ja sekä Jaramel, Alexandros että Nimdel kutsuvat omat pomonsa paikalle.
Kronos oli jo ehtinyt saapua tässä vaiheessa, mutta päättää poistua kun paikalle tulee kolme arkkienkeliä. Hatiphaskin näkee paremmaksi luikkia paikalta kiireen vilkkaa. Sinfoniassa soi rankemman mukaan, yhteensä tässä oli tehty muutamassa minuutissa 150 pistettä häiriötä Sinfoniaan. Paikalle saapuneet Eli ja Zadkiel eivät olleet kovin pahoillaan ja lähtivät yhdessä paikalta varmistuttuaan että tilanne oli kunnossa (Eli oli hyvällä päällä ja tykkäsi vastata summonointeihin, perusmahdollisuus oli 6 ja Zadkiel näki että Alexandros&kumpp. olivat suojelun tarpeessa). Marc taas ei ole tyytyväinen, metelin määrä on kamala ja kolmen arkkienkelin summonointi täysin tarpeetonta. Kyllä Jaramelin vasallina olisi pitänyt jo ymmärtää vähän paremmin ja yrittää koordinoida tehtävä paremmin... Marc poistuu.
- No, eloonjääneet velhot kootaan nippuun ja päätetään viedä Lontoon laitamilla sijaitsevaan Novaliksen portaaliin. Novaliksen senesalkki _ei_ ole tyytyväinen kuullessaan miten hommassa oli toimittu. Nämä saattoivat olla velhoja, mutta olivat kuitenkin ihmisiä. Tällainen määrä väkivaltaa oli täysin tarpeetonta. Nimdelin kommentti tyyliin "rapatessa roiskuu" ei auta senesalkin mielialaa lainkaan (hieman anteeksipyytävämpi sävy olisi uponnut paremmin). Muutenkin ryhmä onnistuu lähinnä ärsyttämään senesalkkia joka tosin lupaa hoitaa Thwaiten talosta löytyvät velhouteen liittyvät
kirjat talteen (käskee hahmojen pitää näppinsä poissa sieltä). Senesalkki ilmoittaa myös tekevänsä tästä valituksen Tuomiolle.
- Ryhmä päättää kuitenkin tarkistaa myös muilla velhoille kuuluneet talot. Vain yhdestä löytyy isompi kirjasto ja kun ryhmä ei tiedä mitkä kirjat ovat vahingollisia ja mitkä eivät, otetaan yhteyttä paikalliseen Yvesin portaaliin. Sieltä luvataan hoitaa kirjat parempaan talteen. Sitten onkin
enää vain kerhotalo tarkistamatta...
- Ryhmä saapuu kerholle ja törmää täällä viimeisen kerran tämän skenun aikana Rufukseen. Rufus sanoo jo käyneensä sisällä ja hoidelleensa paikan (miten, voisi joku kysyä). Rufus on viimein myös päättänyt tehdä sen mitä alunperinkin aikoi ja ojentaa Jaramelille lahjan. Poistuu sitten paikalta
ennen kuin Jaramel ehtii kommentoida asiaa sen tarkemmin. Jaramel ei avaa lahjaa heti vaan ensin suunnataan portaaliin.
- Lahja paljastuu patsaaksi, joka esittää naishenkilöä joka suojelee kahta jaloissaan olevaa henkilöä miekka kädessään. Patsas on oikein kaunista työtä ja se on myös artifakti kaiken muun hyvän lisäksi (corp. shields ja song of healingit). Esine on myös Rufuksen itsensä tekemä... Jaramel on hieman hämmentynyt. Tämän jälkeen suunnataan taivaaseen raportoimaan.
Skenun jälkeen:
- Zadkielin väellä ei ole hirvittävästi sanottavaa, mutta Tuomio oli jo käynyt ottamassa yhteyttä ja Alexandrosia kehotettiin menemään puhumaan Dominicin enkeleille asiasta. Alexandros meneekin ja saa kuunnella nuhdesaarnan liiallisesta metelöinnistä ja sen vaikutuksista (lähistöllä oli ollut potentiaalinen portaali joka nyt jää muodostumatta). Muuten Alexandros selviää varoituksella kun kerran tekee kiltisti yhteistyötäkin Tuomion kanssa. Alexandrosilta Tuomio saa kuulla että mukana oli myös Melody (jonka nimen Novaliksen senesalkki oli jättänyt valituksestaan pois).
- Nimdelin Tuomio myös väijyttää ja suorittaa saman nuhdesaarnan kuin Alexandrosillekin. Elin väki noin muuten ei ole tehtävään tyytymätön. Ne tyypit olivat kuitenkin velhoja ja summonoivat demonin paikalle (erinomainen tapa tuomita oma sielu helvettiin).
- Melodynkin jäljille päästään ja Melodykin saa kuulla Tuomiolta nuhdesaarnan (Melody ottaa sen raskaasti ja Tuomion serafi hieman lieventää äänensävyään kun Melody puhkeaa itkuun). Melody saa myös kutsun mennä juttelemaan sen Novaliksen senesalkin kanssa joka haluaa selittää miksi äskeinen juttu oli väärin ja mitä Melody kenties olisi voinut asiassa tehdä. Senesalkki ei kuitenkaan ole vihainen tuoreelle enkelille.
- Jaramel saa pahiten lokaa niskaansa. Kyllähän nyt vasallin olisi pitänyt tietää paremmin. Marc on vihainen kun Jaramel raportoi (Rufukselta saatu patsas jää tässä vaiheessa Jaramelin työpöydälle). Jaramel saa myöskin painua ihan oma-aloitteisesti Tuomion haukuttavaksi. Tuomiolta tulee myös lappu vietäväksi Marcille. Marc ottaa lapun ja rypistää sen roskakoriin ja käskee Jaramelin vain häipyä. Jaramelille kerrotaan että lienee parempi olla summonoimatta Marcia ihan vähään aikaan... Outoa kyllä patsas kuitenkin päätyy takaisin Jaramelille tästä huolimatta.
Skenujen jälkeen:
Nimdel:
- Matkustelee Venäjällä 1800-luvun lopussa ja opettaa erinäisissä oppilaitoksissa. Puhuu myös aiemmin Englannissa kuulemiaan ajatuksia Karl Marxilta. Pitää ajatuksia sinänsä ihan kannatettavina mutta ehkä hiukan idealistisina ja käykin monia pitkiä keskusteluja asiasta oppilaansa Vladimir Iljich Ulyanovin kanssa. Epäilee kuitenkin että Vlamidirin tulkinnat ovat hieman turhan radikaaleja.
- Nähtyään Venejällä lisääntyvän levottomuuden määrän päättää Matkustaa USA:han ja auttaa siellä mm. Wrightin veljesten ensimmäisten luonnosten parissa. Totesi myös muutamaan otteeseen että ihmisten gravitaation sietokyky on rajallinen ja edisti laskuvarjon
kehitystä lainaten ideoita, joista oli keskustellut da Vincin kanssa 1400-luvun lopulla. Tutustuu samoihin aikoihin myös New Yorkissa Leo Baekelundiin, jonka kemialliset kokeet herättävät suurta mielenkiintoa. Näiden seurauksena syntyvät ensimmäiset muovit tuovat myös Nimdelin päähän uusia hienoa ideoita, mutta hän päättää vielä toistaiseksi vaieta niistä epäillen että viimeisimmän "kenttätestin" jälkeen maaperä ei ehkä ole otollisin.
- Toteaa myös samoihin aikoihin että Yhdysvalloissa ihmisten alkoholin käyttö saa kohtuuttoman suuret mittasuhteet ottaen huomioon ihmisten käsissään olevat teknologiat ja aseet. Edistääkseen ihmisten keskittymistä itsensä kehittämiseen hän lähtee pikkuhiljaa hieman ylioptimistisesti edistämään alkoholin käytön vähentämistä säännösten avulla. Tämän myyräntyön seurauksena 1919 astuu voimaan kieltolaki, jonka pian voi havaita olleen liian jyrkkä käännös. Lähtee kehittämään ideaa hieman toiselta kantilta kieltolain kumoamisen jälkeen ja järjestää vuonna 1935 ensimmäisiä AA-kerhon kokouksia. Tutustuu asian joka puoleen omakohtaisilla kokemuksilla varmistaakseen että on ymmärtänyt alkoholin merkityksen nyky-yhteiskunnan näkökulmasta. Havaitsee erityisesti haitalliset vaikutukset henkilön kykyyn muistaa asioita jälkeenpäin. Saa tästä idean kehittää esineen, jonka avulla olisi mahdollista tietää jälkeenpäin tapahtumista. Innostuu asiasta niin kovin että ei heti
tajua kehittävänsä Song of Memoryn lisälaitetta.
- Pysyttelee poissa toisen maailmansodan suurimmista linjauksista, mutta päättää yrittää tehdä jotain Euroopan raskaan ilmapiirin auttamiseksi. Erityisesti muutama ensimmäisillä muoviräjähteillä tehty koe on omiaan motivoimaan siirtymistä hetkeksi toisiin maisemiin. Näkee kuitenkin erityisesti Stalinin kuoleman jälkeisen tilanteen otollisena kehittää Itä-Europpan oloja suotuisampaan suuntaan. Erityisesti Unkarissa hän toimii ahkerasti osaltaan jopa osallistuen vuoden 1956 kansannousuun. Toteaa Neuvostoliiton asenteet liian tylyiksi tavallista työmiestä kohtaan.
- Palaa Yhdysvaltoihin huomatessaan siellä viriävän fotonitutkimuksen kehityksen. Lyöttäytyy Theodore Maimanin tutkijaryhmään, minkä seurauksena valmistetaan ensimmäinen laser 1960. Käyttää tutkimustuloksia osaltaan hyödykseen kehitellessään samalla esinettä jolla voitaisiin vahvistaa Song of Lightin muodostamaa energiavirtaa. Näinä Kalifornian aikoina tutustuu myös useihin ihmisiin, joiden kera käy joskus hieman filosofiaankin vivahtavia keskusteluja. Näitä utopistisen, mutta samalla teknologiaan suuresti luottavan
yhteiskuntakuvan antavia keskusteluja hän käy myös erään G. Roddenberryn kanssa. Tähän hän tekee kuitenkin myös suuren vaikutuksen logiikkakeskeisellä ajattelullaan.
;)
- Toimii tämän jälkeen valtionhallinnossa ja pyrkii lisäämään liennytystä ja onnistuu osaltaan lisäämään halukkuutta vetäytyä Vietnamista. Järjestää osaltaan myös liennytysmatkoja Kiinaan ja toimii Kissingerin apulaisena tämän neuvotellessa Israelin ja Egyptin välisessä rauhassa.
- Näkee Neuvostoliiton politiikan muutoksessa mahdollisuuden ja lähtee 1980-luvun lopulla takaisin Eurooppaan tutkailemaan tilannetta ja pyrkien toistamaan 50-luvun toimintansa hieman paremalla menestyksellä käyttäen hienovaraisempia menetelmiä. Saavuttaa huomattavasti parempaa menestystä erityisesti Saksassa.
- Lähtee tämän jälkeen takaisin taivaaseen viimeistelemään aiemmin kehittelemiään esineitä ja ideoita. Palailee takaisin ennen vuosituhannen vaihetta siirtyen Skotlantiin pitämään asianajoliikettä. Havaitsee autiot nummet myös erityisen otolliseksi paikaksi testailla asioita, joita ei halua muiden havaitsevan. Onnistuu kuitenkin siinä sivussa herättämään muutaman uinuvan paikallisen taikauskoisen legendan nummien kirouksista ja hirviöistä.