Sadrakin seikkailut vuosina 745-1451

120-740 Roomasta itään kauppakaravaanien mukana tai yksin. Lähinnä siis apostolinkyydillä, ilman portaaleja. Mongolia, Kiina, Korea, Japani... Tarkempia selostuksia suullisesti, tilauksesta.

745-750 Muutama vuosi Jelial-keikan jälkeen meni Taivaassa, oli paperityötä, oikeudenkäyntiasiaa, seminaareja ynnä muuta sellaista. Muut vuodet, jotka seuraavassa jäävät mainitsematta, ovat kuluneet joko pikkutehtävissä maan pinnalla tai yläilmoissa sekalaisissa puuhissa (en ole täysin tietoinen siitä, mitä In Nomine -enkelit tekevät Taivaassa). Tässä mainittu vain joitain merkittävimpiä sekä muutama pieni päälle.

750 Komennus pienehköön kaupunkiin Konstantinopolista kaakkoon. Vähän aikaa tarkkailua, sitten - yhdessä muutaman muun mikaelilaisen kanssa - nopea yöllinen isku yhteen sataman lukuisista varastorakennuksista, jota vahtimassa oli pieni demonijoukko. Käskyn mukaan varasto ja kaikki tavarat sen sisällä piti polttaa, ja näin myös tapahtui.

758-955 Keskusteltuaan pitkään ja hartaasti toisten elohimien kanssa aiheesta "Järki ja tunteet" päättää tehdä empiirisiä tutkimuksia. Jo puolitoista vuosisataa Sadrak on näet kehitellyt ajatusta, että elohiirille yleinen omien tunteiden tukahduttaminen tai kieltäminen on huono ratkaisu. Parhaan lopputuloksen saa, kun osaa sekä tunnistaa että käsitellä tunteensa ennen päätöksiä ja toimintaa. Näin välttää kuvitelman siitä, että on tunteiden "yläpuolella", mikä on (Sadrakin mielestä) vaarallisimpia harhoja elohimille. Harva näet todella on tunteidensa herra...

Tunteet ja omat mielipiteethän eivät sinänsä ole pahasta - päinvastoin juuri Hyvästä! - vaan niiden mukaan heittäytyminen ilman harkintaa. Ja tämäkin siksi, että niin tekemällä tulee usein huono lopputulos. Eli mikäli malakiitti henkilökohtaisen moraalisen närkästyksen (ts. raivon) vallassa voittaa muuten ylivoimaisen vihollisen, tunne on ollut selvästi hyödyllinen. Näin ollen kannattaisi harkita sellaista vaihtoehtoa, että elohim voisi, ei vain kontrolloida, vaan myös käyttää hyväkseen tunteitaan. Tätä ei tietenkään voisi tehdä ilman todella hyvää itsetuntemusta ja analysointikykyä, mutta miksi nämä olisivat mahdottomat saavuttaa?

Yllä olevat näkemykset olivat joidenkin keskustelukumppanien mielestä naurettavia, haaveilua tai jopa täyttä heresiaa. Jotkut kuitenkin pitivät ajatuksia selvittämisen arvoisina, ja niinpä Sadrak päätti kahden elohimin, yhden kerubin ja harvinaisen selväpäisen malakiitin kanssa kokeilla niitä käytännössä. Sovittiin, että kahdensadan vuoden aikana kukin harjoittaa itsetutkimusta, ja kahden vuosikymmenen välein kokoonnutaan palaute- ja analyysikeskusteluun.

Sadrak katsoi, että koska negatiiviset tunteet ovat selvemmin "vaarallisia", kannattaisi aloittaa niiden tutkimisesta. Positiiviset tunteet, kuten myötätunto, rakkaus jne. ovat toki tavallaan salakavalampia, koska niitä ei tunnista vaarallisiksi yhtä helposti, mutta niiden "keinotekoinen" hankkiminen tuskin olisi kovin helppoa tai hyödyllistä.

Niinpä seuraavat vajaat 200 vuotta Sadrak haali nk. paskahommia saadakseen aitoja koetilanteita. Näihin keikkoihin kuului mm. surkean pikkudemonin toimien vahtiminen nyk. Kamtchatkan niemimaalla asustelevien paimentolaisten kekuudessa (18 vuotta tylsää nyhjäämistä ilman minkäänlaista havaittavaa syytä), rottasotaa kahdessa italialaisessa pikkukaupungissa (kun ne riiviöt sai häädetyksi yhdestä, ne siirtyivät toiseen ja päinvastoin) sekä osallistumista kepein ja kivin käytyihin kahakoihin kahden Ruotsin kuningaskunnan itäpuolella olevan alueen metsissä asustelevan pikkukylän välillä.

Kokeilun tarkka analyysi jääköön seuraavaan kertaan. Riittänee kun kerron, että useammin kuin kerran meinasi pinna palaa (pari kertaa paloikin) ja että Sadrak on yhä samaa mieltä kuin ennenkin, ja uskoo kaikesta olleen hyötyä.

966-1008 Edellä mainittu kokeilu päättyi suunniteltua aiemmin, kun Sadrak useiden muiden mikaelangelosten kanssa määrättiin soluttautumistehtäviin. Siinä sitten kului yli 40 vuotta rattoisasti. Alkuun melko pieneltä ja yksinkertaiselta vaikuttanut tehtävä päättyi melko kovaan meteliin. Toimet, joita Sadrakkin laitettiin tarkkailemaan, liittyivät nimittäin osaltaan erään suuria luuloja (ja voimia) omaavan demoniruhtinaan suunnitelmiin. Lopputulos lienee GM:llekin tuttu : ).

Mainittakoon vielä, että myös Sadrak osallistui suureen taisteluun. Vaikeinta hänelle ei tosin ollut itse tappelus (missä kyllä sattui aika lailla), vaan loppuvaiheiseen saakka reservissä olo. Tämä ei kylläkään johtunut omasta riehumisinnosta vaan siitä, että elohiiri joutui hillitsemään muutamaa komentoonsa annettua nuorta malakiittia siihen saakka kun hyökkäyskäsky viimein tuli...

1053-1217 Pisin tehtävä tähän saakka, tosin välillä oli vuoden tai parin taukoja. Porukkaan kuului vaihtelevasti pari keba- eikun kerubia, kyris, kaksi merkkaria ja toinen elohiiri sekä ajoittain myös muutama malakiitti. Homman nimi oli "Etsikää Keski-Afrikan viidakoista hemmo nimeltä X, tuntomerkit ohessa, ja pitäkää siitä ja sen perheestä huolta kunnes syntyypi poika Y jota sitten seurailette ja koulutatte jotta se isompana ottaa heimon hallintaansa ja samantien naapuriheimonkin ja sitten vielä n sukupolvea katsotte että suku pysyy vallassa eikä sammahda täysin vaikka siinä välissä tuleekin monta sotaa ja sillai ja aina välillä ujuttakaa kulloisellekin kingille sellaisia ja tällaisia ajatuksia ja katsokaa, ettei vihulainen saa jalansijaa ko. heimojen keskuudessa". Tosin homma tietenkin sai uusia käänteitä ajan mittaan, näin paljon oli selvillä vasta pitkällisen uurastuksen jälkeen.

1233 Keikka Ethereaalilandiaan, tarkoituksena tuhota yksi tietty painajainen, miksi lie. Alku sujui hyvin, saatiin otus jo näköpiiriin. Sitten paikalle marssi isompi lauma inhoja otuksia, ja iskuryhmä katsoi parhaaksi siirtyä kaseikkoon. Ko. näkösuojasta Sadrak havaitsi, että joukon johdossa oli tutun näköinen, ehkä hiukan aiempaa synkempi hemmo. Elohiiri piti parempana olla moikkaamatta Jelialia - ei nääs näyttänyt hyväntuuliselta - ja ryömi muiden kanssa takavasempaan. Se siitä.

1270 Kohtalaisenkokoinen yhteenotto pirujen ja näiden liittolaisten kanssa Gobin autiomaan pohjoisosissa. Myös meitillä oli ihmiskavereita mukana. Kyse lienee ollut portaalista ja Alakerran mongoleita koskevista tulevaisuudensuunnitelmista.

1300-1329 Suhteellisen rauhallisia vuosia maanviljelijänä ja epävirallisena, joskin kaivattuna järjestyksenvalvojana pienessä koillisenglantilaisessa kylässä. Hommaan kuului nauriita, porkkanoita, omenaa, vuohia sekä silloin tällöin rosmojen kurittamista. Mikä lie ollut tehtävän tavoite...

1368-1391 Komentavana upseerina pienehkössä palkkasotilasjoukossa Italian seuduilla. Aina kun tuli työtarjous, Yläkerrasta kerrottiin saako ottaa vastaan vai ei.

1412-1420 Pyhiinvaellusmatkalla Rooma-Santiago-Jerusalem. Tuli tehtyä kaikenlaista, mutta siitä joskus toiste.

1428 Mentihin turvaamaan yhden ihmisloikkarin matkaa Lontoosta Baseliin. Tuli vuoristossa vastaan enkelijoukko, vaativat henkilöä itselleen. Sadrak ja sen kaveri yrittivät neuvotella, että jos me nyt kuitenkin hoidetaan hommamme ja saatetaan hemmo perille, mutta olivat todella sitkeitä ja epäkohteliaita. Kun näytti siltä että aikovat antaa turpiin ja viedä suojattimme, päätettiin iskeä ensin (pomo oli sanonut, että tehtävä on varsin tärkeä). Niitä oli neljä ja meitä kaksi, mutta olivat nähtävästi nuoria eivätkä ymmärtäneet esimerkiksi selän taakse teleportoinnin etuja… Sadrak raportoi asiasta, luonnollisesti, mutta ei ole tietoinen, kenen väkeä olivat he.

1449 Tarvitaan pätevä henkilö hävittämään rottia eteläitalialaisesta kaupungista. Joku riemuidiootti löytää arkistoista tiedon, että "tämä tyyppihän on ennenkin ollut sellaisella komennuksella, laitetaan se hommaan!". Seuraa hillittyä itkua ja hammasten kiristelyä, sitten paljon "thump"- sekä "skviik"-ääniä ja liekkien rätinää...

1451 Rottakeikka jää onneksi muille, kun tuli käsky rientää Firenzeen vapauttelemaan erään liittolaisen lasta Vihulaisen kynsistä. Onnistuihan se, vaikkakaan ei päästy kovin paljon loistamaan. Pääasiahan on että työ tehdään, ei kuinka se tehdään - vai mitä?

1453 Noutokeikka Konstantinopolista. Muuten simppeli juttu, mutta kohteen nimestä ei ollut tietoa, vain ulkonäkö oli selvillä (liittyi jotenkin jonkun outoihin uniin, ainakin näin Sadrak käsitti). Hidasteena toimivat myös turkkilaiset, jotka halusivat jostain syystä vallata kaupungin.

1498-1522 Maltalla johanniittaritarina. Perustehtävä oli ottaa vastaan ja analysoida ihmisliittolaisten raportteja vihollisen toiminnasta Välimeren seudulla. Sen lisäksi tuli kyllä osallistuttua saaren puolustamiseen arvoisan sulttaanin kiinnostukselta (sori, Khalid, vai oliko se Khaled?). Tehtävä päättyi, kun johanniitat siirtyivät Rodokselle. Turpiin siis tuli, mutta toisaalta, tehtävähän ei ollutkaan voittaa taistelua... Kyllä silti harmitti jonkin verran.

1525 Johanniittahommasta inspiraation saaneena, kolmen vuoden suunnittelun jälkeen Sadrak anoo ylemmiltä lupaa yrittää perustaa Kiinaan, Koreaan ja Japaniin jotain vastaavaa, toki paljon pienemmässä mittakaavassa ja vähemmän julkisesti. Perusteluita: Idässä ei uskonnollisista syistä, ts. monoteismin väistymisestä tai sen puutteesta johtuen, liene yhtä paljon liittolaisiamme kuin lännessä (tämä on pelaajan oletus, toki varsin järkevä sellainen). Ja vaikka väkeä olisikin, ei lisä ole koskaan pahasta - varsinkin, kun tarkoitus on värvätä apureita ensisijaisesti Mikaelille. Ja vaikka värväyshommiin löytynee pätevämpiäkin, on Sadrak viettänyt useita vuosisatoja siellä päin, mikä ei liene aivan pieni asia. Tietenkin olisi toinen pätevä enkeli suureksi avuksi...

Mikäli lupa tulee, homma menee pääpiirteissään näin: Riittävän pitkän etsiskelyn ja tarkkailun jälkeen valitaan kolme tai useampia kohteita, väh. yksi kustakin maasta. Toki on mahdollista, että sopivia löytyy eri aikaan eri paikoista; kullekin tehdään luonnollisesti yksilöllinen aikataulu. Sitten lisää tarkkailua, minkä jälkeen kohteelle alkaa ilmestyä unessa olento, joka kertoo kaikenlaista outoa. Ei välttämättä yhdellä kertaa kaikkea; täytynee aloittaa melko perusjutuista. Aluksi kohde saa toki uskoa kaiken olevan unta, mutta luultavasti jossain vaiheessa hän alkaa epäillä, että asiassa on muutakin.

Kun kohde on sopivasti informoitu, hän saa vieraan tai vieraita valveilla ollessaan. Tässä vaiheessa katsotaan vielä, onko hän sopiva tehtävään vai ei. Mikäli on, keskustellaan syvällisiä. Tarkoitus ei ole paljastaa kaikkea arkkienkeleiden nimistä Taivaan poliittisiin kuvioihin asti vaan pysytellä yleisemmällä, kuitenkin totuudenmukaisella linjalla. Hyvän ja Pahan taistelun teoriaa ja käytäntöä jne.

Kohteiksi on tarkoitus valita Mikaelin tyyliin sopivaa väkeä eli henkilöitä joilla on joko fyysisiä tai henkisiä kykyjä (tai molempia) sotataidon alalta. Jonkinasteinen vaikutusvaltakaan ei olisi pahitteeksi, Japanissa kyseeseen voisi tulla esim. pienehkön klaanin päällikkö (tai tämän perijä), ninja-klaanikin kävisi mainiosti; sopivanhenkinen luostarin esimies; jonkin taistelulajin mestari jne.

Värvätyille olisi neljänlaista käyttöä. Ensinnäkin, he pyrkisivät hankkimaan asialleen lisää seuraajia. Tämä olisi helpointa nimenomaan silloin, kun värvätty jo valmiiksi olisi esim. klaanin päämies. Toiseksi, heitä tietenkin käytettäisiin yksittäisiin operaatioihin kuten liittolaisia yleensäkin. Tosin heidän rajoitetut tietonsa luonnollisesti jonkin verran rajaisivat myös mahdollisia operaatioita. Kolmas, myöskin tavanomainen tehtävä olisi informaation kerääminen meikäläisten käyttöön. Neljänneksi heille annettaisiin huolella suunnitellut yleisohjeet, joiden mukaan he voisivat toimia myös ilman jatkuvaa ohjausta ja toimeksiantoja [tyyliin "Puolustakaa YK:n peruskirjassa lueteltuja arvoja" : ), jonkinlainen ritarisäännöstö]. Lisäksi he olisivat ylimääräinen reservi siltä varalta, että jossain vaiheessa tilanne käy erityisen tukalaksi...

Tarkoitus ei olisi laittaa heitä Sodan etulinjaan, vaan lähinnä toimimaan pirulaisten juonittelujen seurausten kanssa. Eli he pikemminkin paikkailisivat taloa kuin yrittäisivät tuhota termiitit... Tästä olisi useita etuja: Perinteisistä "edellytyksistä" (Force min. 6) ei tarvitsisi välittää värväyksessä; he eivät helposti kiinnittäisi vihollisen huomiota, koska he eivät olisi kovin syvällä henkimaailman hommissa eivätkä yleensä aiheuttaisi "meteliä"; mikäli johtajat olisi valittu hyvin, heille voisi jättää vastuuta niin ettei toimintaan tarvitsisi jatkuvasti puuttua.

Oikeastaan näin pitkät perustelut ovat loppujen lopuksi melko turhia, sillä jokainen strategi ymmärtänee hyvin motivoidun, kykenevän ja salaisen joukko-osaston hyödyllisyyden. Eri asia sitten on, liikeneekö pomolta yksi tai pari enkeliä yritykseen, joka saattaa myös mennä aivan pieleen. Mikäli kuitenkin Mikael (tai joku muu esimies) antaa luvan, Sadrak viettää melko suuren osan ajastaan jatkossa tämän projektin parissa.

1562 Kiinasta aiemmin löytynyt kohde värvätään tarkkailujakson jälkeen Laatutiimiin [Quality team, jatkossa käyttämäni työnimi perustettaville ryhmille, lyhenne LT]. Kyseessä on korruptioon kyllästynyt ja eläkkeelle siirtymistä harkitseva ylempi virkamies, joka saakin uutta innostusta työhönsä. kohta hän siirtyy opettajaksi valtion ylläpitämään kouluun, joka valmentaa nuorukaisia hallinnon palvelukseen. Sattuneesta syystä Kiinan LT tulee keskittymään enemmän tiedonkeruuseen kuin toimintaan - tai onhan lainsäädäntö ja -tulkinta yhtä lailla toimintaa, hitaampaa vain.

1568 Korean Laatutiimi perustetaan, kun pienehkön luostarin esimies valaistuu, tosin tavalla, jota ei aavistellut. "Kuka olisi saattanut aavistaa, että niiden valkonaamaisten pirulaisten (l. portugalilaisten jesuiittojen) puheet ylimmästä jumalasta olivatkin totta! Pakkohan se on uskoa, sen jälkeen mitä olen nähnyt ja kuullut... Tosin kyllä kiellettiin puhumasta näitä juttuja edes niiden papeille - eli nekään eivät siis tiedä kaikkea! Hitto, elämästähän saattaa sittenkin tulla kiinnostavaa. Täytyypä hiukan muokata luostarin säännöstöä ja kenties karsia väkeä vähemmän luotettavasta päästä..."

15?? Vuosiluku ei valitettavasti ole nyt tiedossani, mutta homma tapahtui varmasti 1550-1582, luultavasti 1570-1581, kenties 1570-luvun lopulla. Suuria linjoja ei ole muuteltu - ainakaan kokonaan. Tuli kyllä turhan pitkä ja "dramaattinen" juttu, ottaen huomioon että sillä ei välttämättä ole vaikutusta in -game-tapahtumiin...Sori.

Sotaherra Oda Nobunaga on suureksi osaksi yhdistänyt hajanaisen, useasta keskenään taistelevasta valtiosta koostuvan Japanin. Kukistettuaan pyhän Hiei-vuoren luostarien temppelien niskuroivat soturimunkit (temppu jota aiemmat shogun-wannabet eivät uskaltaneet tehdä) hän kääntää katseensa kohti Igan maita.

Seudun lääninherrat eivät ole vielä alistuneet Nobunagan valtaan, mutta siitä huolimatta hän on jättänyt heidät rauhaan. Hyvin informoidut tahot pitävät syynä sitä, että tuolta alueelta on lähtöisin ja siellä majailevat Iga-ninjat. Kyseessä on yksi merkittävimmistä ninja-koulukunnista koko valtakunnassa, eikä edes suuri sotaherra ole katsonut turvalliseksi lähteä taisteluun heitä vastaan...

Nyt tilanne on kuitenkin muuttunut, ja Nobunaga uskoo olevansa kyllin voimakas toimimaan. Hän ei aio pelkästään kukistaa Igan lääninherroja vaan myös hävittää maan päältä vaaralliset shinobit jotka ovat hänen vihollistensa palveluksessa.

...

Vaikka on yö, ikkunoista kajastaa sisään punertavaa valoa. Liekit ovat jo lähes tuhonneet ulomman, korkean aidan ja siirtyvät pian sisemmän kimppuun. Sen jälkeen on viholliselle avoinna tie Koohoozanin, Loistavan huipun vuoren, temppelin päärakennukseen, joka tällä hetkellä on Arashikage-klaanin viimeinen puolustuslinja.

Aiemmin päivällä käydystä taistelusta hengissä selvinneet klaanin vanha päämies sekä joukko nuorempia jäseniä perheineen ovat jo alistuneet kohtaloonsa. Vielä muutamaa tuntia aiemmin käytiin kiivaita väittelyitä siitä, mikä olisi paras toimintatapa; osa halusi nujertaa piirittäjät nopealla hyökkäyksellä, toiset pitivät parhaana odottaa apua. Nyt itse kukin on jo joutunut myöntämään, että vihollinen on ylivoimainen eikä apujoukkoja ole odotettavissa. Koolla olevat pienen klaanin jäänteet saattavat hyvinkin olla kaikki, mitä on jäljellä kerran niin mahtavasta Iga-ninjojen joukosta. Eikä Arashikagen väki halua, että maailma pitäisi heitä pelkureina, jotka anoisivat armoa viholliselta tai antaisivat ottaa itsensä kiinni. Ei, parempi on ottaa itsensä hengiltä kunniakkaasti, kaikki yhdessä!

Hiljaisuus vallitsee temppelin pääsalissa, kun klaanin vanhin ottaa esille tantoon, lyhyen miekan. Ennen kuin toiset ehtivät seurata esimerkkiä, tapahtuu jotain käsittämätöntä: keskelle salia ilmestyy mies kuin tyhjästä. Suuret kaksoisovet ovat yhä kiinni; kattoparruista mies ei ole voinut pudottautua, sillä koko ikänsä tarkkaan havainnointiin koulutetut vartijat olisivat huomanneet hänet jo aikaa sitten; lattiassa ei ole aukkoja, ellei lasketa klaanin omia, salaisia kulkuteitä joita myös vartioidaan.

Kaikki paikalla olevat soturit hyppäävät jaloilleen, ja aseet ilmestyvät heidän käsiinsä lähes yhtä äkisti kuin tunkeilija äsken saliin. Kukaan ei kuitenkaan hyökkää miehen kimppuun, koska päämies ei ole antanut käskyä. Mikäli tuo pieni merkki tulisi, muukalainen hakattaisiin kappaleiksi silmänräpäyksessä...

Kuluu vielä muutama hetki äänettömyyden vallitessa. Klaanin johtaja avaa suunsa ja aikoo selvästi puhua, mutta tunkeilija on se jonka ääni rikkoo jännittyneen hiljaisuuden. Olette tuhon partaalla, mies sanoo. Ne joita palvelitte on surmattu, samoin kuin suuri osa teistäkin. Jäljellä on enää kuolema, joko vihollisen tai oman käden kautta.

Kukaan ei vastaa hänelle. Kaikki tuo tiedetään, mutta tuntuu jotenkin erilaiselta, lopulliselta kuulla se tasaisella, rauhallisella äänellä puhuvalta tuntemattomalta. Ja vasta nyt salissa olijat huomaavat, että muukalaisen ympärillä kiertelee ikään kuin himmeästi hohtavaa usvaa.

Mies jatkaa: Arashikagen klaanin aika ei kuitenkaan ole vielä päättynyt. Olen tullut käskemään teidät herrani palvelukseen. Tämä tuo jo eloa kuulijoihin. Kuka on herrasi, ja mikä sinä olet komentamaan meitä? Me emme palvele kuin omaa herraamme - joka on nyt kuollut - ja jumalia!

Ajatus tulee lähes samaan aikaan kaikkien mieleen. Olisiko tuossa kenties jumalten lähettiläs? Ennen kuin kukaan ehtii lausua sitä ääneen, mies hymyilee ja sanoo: En jumalten, vaan yhden, korkeimman Jumalan.Ja mitä tulee oikeuteeni käskeä,vaadin sen itselleni voitettuani joka ikisen teistä, yksi kerrallaan. Tämän kuultuaan päämies antaa äänettömän hyökkäyskäskyn yhdelle sotureistaan.

Kun nujakka on ohi, Arashikagen päämies ei enää epäile. Hän ei kuitenkaan ymmärrä, miten klaani voisi palvella ihmeellisen soturin ilmoittamaa Herraa; on aivan selvää, ettei yksikään - muukalaista ehkä lukuunottamatta - pääse ulos temppelistä hengissä. Hän sanoo tämän miehelle, joka hymyilee jälleen. Sallikaa minun esitellä teille muutama ystäväni, mies sanoo, ja samassa lisää tuntemattomia ilmestyy saliin...

--------------------------------------------------------------------------------------------

Juu. Sadrakin tarkoitus oli toki hoitaa homma hiukan pidemmän kaavan mukaan, mutta tulikin kiirus. Erästä toista tehtävää suorittamassa ollut elohiiri sai melko myöhään tiedon, että Nobunaga on parhaillaan tekemässä selvää hänen suunnitellusta Japanin Laatutiimistään eli Iga-ninjoihin kuuluvasta Arashikagen klaanista. Ei auttanut muu kuin tehdä pikaisesti uusi suunnitelma, lähteä toteuttamaan sitä kylmiltään ja toivoa, että tietyille ystäville lähetetyt viestit menisivät perille.

Loppujen lopuksi kaikki sujui yllättävän hyvin; hankalin osuus oli nujertaa urhot yksitellen niin, ettei kukaan siirtyisi ajasta iäisyyteen tai tulisi pysyvästi toimintakyvyttömäksi... Kaveritkin tulivat juuri ajoissa apuun (yksi oli jo alusta mukana, ajatusten tarkkailu ei yleensä ole riittävän tehokasta vain yhdenlaisella resonanssilla). Lopuksi Arashikagen porukan silmät sidottiin, minkä jälkeen heidät teleportattiin saartorenkaan ulkopuolelle. Force kävi itse kullakin sen verran vähiin, että täytyi painua yläkertaan ja ottaa taas uusiin alaisiin yhteyttä hiukan myöhemmin.

Arashikagen klaani siis muuttaa nimensä ja ryhtyy free lance -porukaksi, joka opitaan alalla tuntemaan pätevänä mutta kalliina. Ja ovat ryökäleet nirsojakin, saattavat harkinnan jälkeen kieltäytyä tarjotusta työstä eivätkä muuta mieltään, vaikka kuinka paljon rahaa tarjoaisi! (Eli toimitusjohtajalla on luonnollisesti veto-oikeus, ettei vain tulisi vahingossa edistäneeksi väärän puolen suunnitelmia... )

Japanin LT on kolmesta porukasta monipuolisin; siltä sujuvat yhtä hyvin vakoilu ja soluttautuminen kuin sabotaasi ja taistelukin. Tosin koossa ei ole kehumista, mutta laatu toivottavasti korvaa määrän.

1570 Työvierailu Unimaahan, jonka osassa Z kuulemma tapahtuu jotain outoa (eikös siellä aina?). Valitettavasti ei selviä mitä, sillä pieni mutta urhea joukkomme törmää liian suuriin esteisiin - tai oikeastaan niitä on liian monta. Kun muutama demonipartio on hakattu maahan ja lisää näyttää olevan vielä edessä, päätetään palata uusia ohjeita hakemaan.

1594 Korean LT kohtaa loppunsa, kun Nobunagan seuraajan, sotilashallitsija Toyotomi Hideyoshin Koreaa valloittamaan lähetetty armeija tuhoaa matkan varrelle sattuneen luostarin ja surmaa sen asukkaat. Sadrak päättää olla perustamatta uutta tiimiä, sillä kaksi jäljellä olevaa vievät yllättävän paljon aikaa. Suunnittelemista ja informaation analysointia ja eteenpäin toimittamista riittää! Sadrak joutuu myös käytännössä osallistumaan johtamiseen, etenkin Japanissa, jonka LT on operatiivisempi kuin Kiinan. Uusien jäsenten värväämisessäkin loppusilaus kuuluu enkeleille; Sadrak ynnä joku ystävä jolta liikenee aikaa tutkivat ehdokasta resonoimalla. Ja kun kaikki tämä on tehty, ei ole pahitteeksi hiukan tarkkailla, miten tilanteet ja ihmiset kehittyvät... Muille tehtäville jää siis huomattavasti vähemmän aikaa kuin ennen.

1622- Japani alkaa sulkeutua länsimailta ja kristinusko kielletään. LT auttaa maasta pois tai maan alle melkoisen määrän kirishitaneita ja ryhtyy saman tien harjoittamaan myös tavaroiden ja informaation salakuljetusta.

1630(?) Sotilasleiri Magdeburgin liepeillä, iltahämärän aikaan:

"älä nyt, minä vain kerron mitä Dietrichiltä kuulin! Yhtä oudolta se minustakin vaikuttaa... Mihinkäs minä jäin? Niin, se äijä sen talon pihalla. Oli siis vain pyytänyt heitä - Dietrich taisi sanoa että hänellä oli viisi miestä mukana - poistumaan paikalta. Juu, sen vääpelin viinanhimo kyllä tiedetään, taisi olla kännissä taas. Väitti tosin, että muutkin voisivat vannoa sen miekkosen hohtaneen kirkasta valoa... Ei, en ole kysynyt heiltä, ovat saattaneet keksiä koko jutun yhdessä - en tosin ymmärrä miksi! Niin, tämä lyhyt kalju mies - aivan, vielä kuulemma hiukan pulleakin! - oli siis seissyt jonkin hilparin näköisen aseen kanssa yltä päältä veressä keskellä ruumiskasaa. Muutama raato oli kuulemma halkaistu siististi keskeltä kahtia... Ja kun pikkumies pyysi Dietrichiä ja hänen miehiään poistumaan, nämä poistuivat! Oli kuulemma ollut jotenkin pelottava äijä, vaikka ei se juopporetku kyllä osannut sanoa millä lailla pelottava. Kertoi vain, että se oli ollut rauhallisen oloinen ja melkeinpä kohteliaskin! ...ei, en kyllä uskonut lainkaan selitystä, että olivat menossa vettä pyytämään. Kyllä minä ne miehet tunnen, kaupungissakin olivat ensimmäisinä ryöstämässä ja... No totta kai tarkistin, kyllä siinä jutussa sen verran perää oli että ruumiita löytyi. Neljä tunnistin meikäläisiksi, ei tosin minun alaisiani, mutta kolmea en tuntenut, eikä myöskään Gottfried, vaikka sen kääkän väitetään tuntevan ainakin näöltä joka miehen joen tältä puolen. Ja muutama oli tosiaan halkaistu aika inhan näköisesti! Oli siellä joku muukin verta vuotanut, vaikutti siltä että joku olisi kannettukin pois, tai niin ainakin kersantti oletti. Jaa että uskonko, älä naurata! Jos olisi edes kertonut että taivaalta laskeutunut siivekäs jätti tai jotain, mutta että pieni ja pyylevä ja vielä kaljukin..."

1638 LT ynnä Sadrak itse - saatuaan käskyn ylemmiltään - antavat selustatukea Shimabaran kapinallisille talonpojille. S. itse menetti hyvän vesselin, "kun niitä oli niin tolkuttoman monta ja kuka olisi arvannut, että tykinkuula osuu kahdesti samaan henkilöön..."

1701 Aih. Oih. Krunts. Trauma. Nähtävästi koko homma oli huijausta, se niljake, ei kun siis nyttemmin epärehelliseksi havaittu informantti oli vaihtanut puolta! Nähtävästi kukaan ei kuitenkaan jäänyt vangiksi, hyvä niin. Kosto on turhaa tunteilua, mutta lienee kuitenkin välttämätöntä jollain tavalla osoittaa, ettei petoksesta selviä ihan helpolla... Toivottavasti pomo antaa homman minulle - ettei nääs jää turhaa katkeruutta jonnekin mielen sopukkaan elämää häiritsemään (tässä kohden virnistys).

1730 Operaatio suoritettu menestyksekkäästi loppuun - Wangin maaherran asema turvattu toistaiseksi - Vihollistoiminta alueella eliminoitu - Tarkempi raportti palattuamme (telepatiaviesti päättyy; vastaa/poista?)

1745 Kiinan tiimi on vähällä tuhoutua, kun mukaan pääsee varotoimista huolimatta henkilö, joka ei ollutkaan valmis kuolemaan, eikä edes elämään köyhänä, aatteen puolesta. Hänet saadaan poistettua kuvioista juuri ennen kuin korvaamattomia tappioita syntyy. Nimenomaan poistettua kuvioista, ei eliminoitua. Mies näet kolkattiin ja toimitettiin (suurella vaivalla) erään vieraanvaraisen heimon luokse Keski-Afrikkaan...

1769 "Luottamuksellinen lisäys edellä antamaani raporttiin: Katson velvollisuudekseni ilmoittaa erään tapahtuman, vaikkakaan se ei vaikuttanut millään lailla tehtäväämme. Varsinaista operaatiota edeltävänä tarkkailupäivänä ryhmäni jäsen Sadrak katsoi asiakseen puuttua - vartiovuoronsa aikana - lähellään havaitsemaansa kaupustelijan pahoinpitelyyn. Kyseessä ei suinkaan ollut käskyn rikkominen (mistä olisin tietenkin ilmoittanut varsinaisessa raportissani) ja Sadrak kertoi nimenomaan tulleensa harkinnan jälkeen siihen tulokseen, että toimiminen ei vaarantaisi tehtävää. Mielestäni hän toimi elohimille sangen epätyypillisellä tavalla; kovin pitkään hän tuskin ehti harkita tilannetta. Huomatkaa, että tämä ei suinkaan ole mikään moite, itse olisin saattanut tehdä samoin. Kuitenkin, ottaen huomioon eräät viimeaikoina sattuneet lankeamistapaukset, katsoin tarpeelliseksi tuoda asian esille."

1820 LT Japanissa ottaa vastaan tehtävän, josta se ei selviä - tai ei olisi selvinnyt, ellei Sadrak olisi sattunut ajoissa paikalle. Järjestäytyneen rikollisuuden piirissä menestynyt henkilö, jonka murhaamisen tiimi oli ottanut hoidettavakseen, osoittautuikin demoniksi - eikä mitenkään heiveröiseksi sellaiseksi! Normaalisti salamurhatehtävät täytyy aina hyväksyttää toimitusjohtajalla, mutta äskettäin klaanin päälliköksi noussut nuori mies oli turhan innokas näyttämään osaamisensa yllättämällä tj:n iloisesti. Yllätys siitä tulikin, kun suunniteltu uhri alkoi repiä ninjasotureilta raajoja paljain käsin...

1843 Kiinan LT:ltä saadut tiedot johtavat taisteluoperaatioon. Sadrak ynnä lauma muita mikaelangeloksia lähetetään pysäyttämään tarkemmin määrittelemätön pirullinen suunnitelma. S. itse toimitti infon perille Yläkertaan, mutta ei tiedä mikä sai esimiehet (tai pomon) reagoimaan niin nopeasti ja voimakkaasti. Tosin nähtävästi demojen kieroilujen takana oli Hänen Alhaisuutensa ruhtinas Vapula, sillä taistelu päättyi melko isoon räjähdykseen. Ei silti valittamista, sillä a) me olimme voitolla ja b) mikä-lie-laite-joka-pamahti-saattoipa-hyvinkin-olla-ihan-tarkoitettukin-räjähtämään oli luultavasti aiottu ensin sijoittaa johonkin muualle. Tai saattaahan olla, että sillä pienellä saarella Shangain edustalla oli jotain, joka suunnattomasti ärsytti demoniruhtinasta...

1871-1876 Jos sun lysti on niin päätäs seinään lyö... Kyllähän näitä on soluttautumista vaativia tehtäviä ennenkin ollut, mutta tämä oli taatusti pahin! Vajaat viisi vuotta englantilaisessa aatelispojille tarkoitetussa oppilaitoksessa, vesselissä. Siis ihan vesseli-vesselissä, oppilaana... Yksin ei tarvinnut sentään olla, kaverina oli koko ajan yksi Novaliksen merkkari (mistähän niitäkin putkahtelee). Lopputulos oli ehdottomasti plussan puolella, nimittäin yksi opettajakuntaan kuulunut ex-meikäläinen ryhtyi jälleen meikäläiseksi. Mutta tuli kyllä pari pistettä dissonanssiakin kerättyä. Jotenkin sitä luulee olevansa itsensä herra, mutta lapseksi ryhtyminen on aika stressaavaa! Sadrak suosittelee kokemusta toisillekin elohimeille. Erittäin opettavaista.