Rufus

Djinn General of the War

Demon of ?


Forces:

Corporeal/6 strength 12, agility 12

Ethereal/6 intelligence 12, precision 12

Celestial/6 will 12, perception 12


Word Forces: 16 (?)


Vessels: Human male/6 (hp 144), Human female/5 (hp 132)


Roles: Adrianne Smith (accountant), level/3, status/3 (vessel level 5); Mr Yang (shopkeeper) level/4 (vessel level/6), status/3


Attunements&Distinctions:

Djinn of the War, Balseraph of the War, Habbalite of the War, Lilim of the War

Djinn of Fire, Djinn of Technology

State of Ophis, Art of Combat, Jinx, To the Death, Weak Link

Knight of the Infernal Furnaces

Knight of Combustion

Baron of Victory

General

Demon of (?)


Rites: All for Baal + 1 basic for Belial (Spend an hour resting in 50° C heat (1 Essence)) + own rite (1 essence)


Skills: Large weapon(sword/6, axe/6), Small weapon(axe/6, knife/5), Ranged weapon(rifle/6, pistol/6, shotgun/5), Tactics/6, Strategy/6, Lying/6, Detect Lies/6, Fast-talk/6, Emote/6, Dodge/6, Singing/4, Knowledge(expolsives/5, Traps/4, Heaven/3, Hell/6, intelligence analysis/6), Languages(several)/1-4, Electronics/4, Lockpicking/4


Songs: Healing(all)/6, Might(all)/4, Form(all)/5, Motion(corp/2, eth/2, cel/6), Seals(all)/4, Draining(all)/3, Charm(all)/3, Forbidding(all)/3, Dreams(all)/2, NC (claws/5, plates/3, tail/3, tongue/3), Possession/2, Tongues(all/4), Shields(all)/4, Thunder/3, Affinity(all)/3, Location(all)/3, Light(all)/2, Attraction(cel.)/3, Lending(all)/1, Shadows(all)/2, Silence(all)/1, Battle(all)/2, Correspondence(all)/1, War(all)/2, Truth (eth/3, cel/2)


Artifacts: Sword (corp/6, eth/0, cel/0), Hand-axe (corp/6, eth/0, cel/0), 2*Reliquary/4, Amulet (cel/0), 3*Sword (eth/1, cel/6, Art of War talisman (sword-skill)/6), (Hand-axe (eth/5, cel/6, talisman (axe-skill)/6)), Dagger of Binding (pow +3), 2*Will Shackles, Unholy Gun/6 + 12 bullets/6 Huom! Kaikki em. artifaktit ovat piilotettavissa sinfoniaan. Armor (corp/4, eth/4, cel/6, talisman (dodge)/6) Motto artifakteista: "Älä koskaan ota tehtävälle mukaan esinettä, jota et ole valmis menettämään."


Discord: Geas/3 (Jolindalle), Geas/2 (Jolindalle), 3*Geas/6


Damage: Base damage: 7+(skill)+(power)+(accuracy)+CD

With normal weapons (corp); Sword 17+CD, (Axe 15+CD,) Rifle (+3 power) 15+CD, Dagger 13+CD

With special weapons (corp); Sword 23+CD, (Axe 21+CD,) Dagger 12+CD, NC(claws) 17+CD

With special weapons (eth); Sword 19+CD, (Axe 24+CD,) Dagger 12+CD

With special weapons (cel); Sword 25+CD, (Axe 25+CD,) Dagger 22+CD, NC(claws) 17+CD


Amulet (cel/0): Tunnus on 0-levelin artifakti, eli siinä ei ole erityisiä voimia. Rufuksella on se aina oikeassa hihassaan selestiaalimuodossa ja muillakin tasoilla silloin kun ei haittaa jos hänet tunnistetaan. Tunnusta pidetään Rufuksen omana, tosin sillä on toinenkin merkitys: se kuvaa alunperin viiden kerubin ennen Lankeemusta Baalille antamaa kahta valaa. Niin kauan kuin Rufus on uskollinen valoilleen, hän kantaa tunnusta. Tunnus on viiteen osaan jaettu ympyrä, ympyrän keskellä on kaksi helmeä (muodostavat yhdessä keskiosan, muoto neliö), helmien värit sininen ja punainen. Jokaisessa osassa on pieni kirjainmerkki (joista yksi on Rufuksen).


Haarniska: Korporeaalissa muistuttaa ulkonäöltään modernin armeijan sotilaan haarniskointia. Siis kevlar-liivi ja -kypärä, maastopuku, riki jne. Selestiaalissa haarniska oli aiemmin puoleensääreen ulottuva pitkä maili, jossa on pitkät hihat. Rufus on kuitenkin vaihtanut mallia nyttemmin. Nyt selestiaalinen haarniska muistuttaa persialaisen sotilaan raskaampaa haarniskointia (jostain 1000-luvulta). Tosin haarniskaan päällä saattaa olla sellainen ilmeisesti jatkuvasti tuulessa hieman liheuva väljä, monikerroksinen ja peittävä kaapu.


Aseet:

Yksi miekoista on suora ja kaksiteräinen, terä on varsin leveä, mutta ei mahdottoman pitkä (pitempi kuin lyhytmiekka, lyhyempi kuin pitkämiekka), ei mainittavasti väistimiä; kirves on lyhyt, noin käsikirveen mittainen, yksiteräinen, hyvin lyhyt piikki päässä; näistä kumpaakaan Rufus ei enää käytä. Tyyliseikka, aina välillä pitää vaihtaa tyyliä.

Käytännössä Rufus käyttää nyt pääasiassa kahta scimitar-tyyppistä miekkaa. Sopii muuhun tyyliin varsin hyvin. Scimitarit kaunista työtä, yksinkertaiset väistimet ja terät aivan tavalliset. Pommelissa on Baalin tunnus.

Lempiampuma-ase on mikä tahansa 7.62 kivääri, Rufus ei juuri harrasta sen järeämpiä (tai kevyempiä); Dagger of Binding on hieman käyrä, aika lyhyt ja yksiteräinen; epäpyhä ase on Derringerin kokoinen revolveri.


Rufuksen ulkonäkö: (selestiaalissa): Anubis, jolla on lepakonsiivet ja tulisena loimuavat silmät noin jos mielikuvaa haetaan. Lisäkuvauksena voisi sanoa, että muistuttaa myös jossain määrin ihmissutta (muulta olemukseltaan). Ulkomuoto jopa on pelottava. Yleensä univormu päällä ja sen vasemmassa hihassa Baalin tunnus ja oikeassa Rufuksen oma tunnus.

(selestiaalissa taisteluvarustuksessa): Ylläkuvattu haarniska päällä. Haarniskan päällä saattaa myös olla tabardi, jossa on Baalin tunnus ja Rufuksen sen hetkinen arvo Helvetin armeijassa. Oikeassa käsivarressa Rufuksen oma tunnus.

(korporeaalissa/Adrianne Smith (accountant)): Sievä keskimittainen ja keskipainoinen n. 28-vuotias nainen. Asuu ja työskentele Bristolissa pienessä tilitoimistossa. Firma on yksi osa Baalin rahanteko-operaatioita (kirjanpitopuolta), Rufus lähinnä käyttää tätä roolia Baalin demoneiden rahankulutuksen tarkkailuun. Vain Baal tietää Rufuksen tästä roolista. Muut firman demonit ja Helvetin sotilaat tietävät vain että djinni "Sifher" on yleensä kiireinen muissa projekteissa. "Sifher" pääsee silti lukemaan ainakin lähes kaikki tilit, jos ei muuten niin salaa…

(korporeaalissa/Mr Yang (shopkeeper)): Pieni kiinalainen mies. Ikää sellaiset 56 vuotta. Pitää kauppaa Taiwanissa, tosin kaupanhoito jää usein hra Yangin nuoremmalle pojalle (joka on oikeasti impudiitti Baalin palveluksessa). Hra Yang matkustelee paljon ja on varsin varakas, melkoinen osa matkoista on hankintamatkoja, Yangin kaupasta löytyykin kaikenlaista eksoottista (ja jos on hyvissä väleissä Yangin kanssa, myös kaikenlaista laitonta).


Rufuksen bunkkeri Gehennassa:

Rufuksen oma bunkkeri ei ehkä ole niitä kaikkein suurimpia, mutta sijaitsee varsin hyvällä paikalla (helposti puolustettavissa). Rufuksen bunkkeri on Rufuksen yksityisaluetta, sinne ei kenelläkään demoniruhtinasta vähäisemmällä henkilöllä ole kutsumatta mitään asiaa. Edes silloin kun Rufus on väliaikaisesti arvoltaan jotain muuta kuin kenraali… Bunkkerin kaikki sisäänkäynnit (niin näkyvät kuin salaisetkin) on varustettu hyvin rankoilla turvavälineillä. Niissä voi lähteä henki moneltakin kovalta wordboundilta. Lisäksi täällä on enemmän kuin yksi forcecatcher ja nimenomaan sitä portaalimallia (yksi pystyy nielaisemaan 36 forcea ennen täyttymistään, yhteensä niitä on neljä).

Bunkkerissa on useita huoneita, joista suurin on Rufuksen karttahuone, paikka jossa on tarkat kartat niin korporeaalitasosta kuin monesta selestiaalisestakin paikasta. Siellä on myös summittaisia karttoja ethereaalitasosta ja nämäkin kartat ovat niin ajan tasalla kuin kartta ethereaalitasosta ylipäätään voi olla. Keskellä huonetta on iso pöytä jolle on levitetty ne kartat jotka liittyvät Rufuksen senhetkisiin projekteihin. Pöydän päälle saa suunnitelmia sotkematta nopeasti levitettyä peittävän kankaan, siis jos Rufus haluaa esitellä karttahuonettaan esittelemättä suunnitelmiaan.

Parissa huoneessa on kokoelma haarniskoita ja aseita. Mikään näistä ei oikeastaan ole kovin toimiva, aseetkin on valmistettu (selestiaalisesta) kumista… Rufus ei halua näytille aseita joita voitaisiin edes teoriassa käyttää häntä vastaan. Kaikki aseet ja haarniskat ovat kuitenkin hyvin aidon näköisiä.

Yksi kuuluisimmista huoneista on Rufuksen muistohuone. Sen yhdellä seinällä on melkoinen kokoelma korvia. Huhu kertoo että ne on kaikki leikattu demoneilta jotka koettivat pettää taikka tappaa (tai molempia) Rufuksen. Tämä huhu on jopa paikkansapitävä, Rufus tosiaan on leikannut nämä korvat irti petollisilta demoneilta. Huoneessa on myös muita sekalaisia muistoesineitä, mukaanlukien yksi mikaeliittien taistelulippu, jonka Rufus kuulemma itse nappasi sitä kantaneen Mikaelin mahtavan wordboundin kädestä (totta sekin). Muitakin taistelulippuja seinällä on (arkkienkelien ja demoniruhtinaiden lippuja). Huoneessa ei ole yhtäkään asetta.

Rufuksella on myös bunkkerissaan pieni (mutta hyvinvarustettu) keittiö ja sen vieressä hyvin ylellinen ja mukava ruokailutila+seurusteluhuone. Ruokailutila on hieno, astiat hyvin hienoa posliinia ja valaistus yleensä tunnelmallinenkynttilävalaistus (verrattuna muiden huoneiden kylmään loisteputkivaloon). Tämä huone on paneloitu tummalla puulla (tai jollain mikä muistuttaa sitä) ja tuolit ovat massiivisia. Mutta hyvin mukavia. Seurustelutila on samaa tyyliä, paitsi että siellä istuimina on hyvin mukavia nojatuoleja. Rufuksella on hyvin edustava kokoelma kaikenlaisia juomia tässä tilassa. Näihin tiloihin pääsevät vain harvat ja valitut.

Rufuksen asevarasto on oikeammin asekomero. Siellä on Rufuksen sotasaaliiksi saamia oikeita artifakteja joita Rufus ei ole vielä kaupannut eteenpäin ja lisäksi muita käyttökelpoisia artifakteja tulevaa käyttöä varten. Asevarasto on miinoitettu ja suojattu sen verran hyvin, että varkaalla olisi täysi työ päästä sinne sisään. Täälläkin on forcecatcherit ihan vain kaiken varalta viritettynä (2*20 forcea).

Tarkkailuhuoneessa on kaikki bunkkerin tarkkailuun liittyvä tavara keskitettynä. Kaikki kamerat on linkitetty tänne, isot forcecatcerit ovat täällä, jne. Täällä on myös pienempi asekätkö hätätilanteiden varalta, kaikki tavara selestiaalista ja aiheuttaa lähinnä stunnia, jne.

Rufuksen makuuhuone ja työhuone. Aika karun oloisia paikkoja. Työhuoneessa on vain pöytä, tuoli ja viisi isoa arkistokaappia (miinoitettuja, lukittuja ja varustettuja pienemmillä forcecatchereilla 5*12 forcea). Makuuhuoneessa on kaksoissänky (ihan mukava) ja vaatekaappi. Vaatekaapissa on Rufuksen selestiaalinen vaatekokoelma (pääasiassa univormuja). Makuuhuoneessa on vielä yksi artifaktikätkö. Täällä on kaikkein arkaluontoisin materiaali ja pari sellaista artifaktia joita Rufuksella ei pitäisi

olla. Kätkö aukeaa vain Rufukselle, muuten se on viritetty räjähtämään heti.

Bunkkerissa on tietenkin myös odotushuone, jossa on kokoelma vaihtelevantasoisia istuimia. Osa on mukavia nojatuoleja ja osa taas hyvin epämukavia ja kovia penkkejä. Tavallisen sotamiehen on paras istua sille penkille tai muuten alkaa neuvottelu kenraalin kanssa hyvin huonosti…

Rufuksella on myös yllättäen vierashuone, hyvin karusti sisustettu ja aika pieni tila. Huoneessa on yksinkertainen vuode (vaikka selstiaalin ei tarvitse nukkua, vuoteesta on iloa), yksinkertainen pöytä ja tuoli, pieni vaatekaappi ja yöpöytä. Sisustus on karu ja valona on yksi ainoa himmeästi valaiseva hehkulamppu. Jotain sentään…

Rufuksen bunkkerista löytyy myös kylpyhuone. Paikan ainoa pointti tuntuu olevan sen keskellä oleva allas, jossa vesi on höyryävän kuumaa. Ei siinä kuitenkaan aivan itseään polta. Altaan vieressä olevassa suihkusta tulee taas pelkästään jääkylmää vettä. Sekä allas että suihku ovat tarkoituksella tällaisia.

Rufuksella on myös toinen työhuone/askartelutila. Siellä Rufus rakentaa artifaktejaan silloin kun siihen riittää aikaa ja Rufusta sattuu moinen huvittamaan. Rufus on tehnyt käytännöllisesti katsoen kaikki käyttämänsä artifaktinsa itse (ihan muutamaa esinettä lukuunottamatta, siis käytännössä binding dagger + will shacklesit). Rufus tekee artifakteja vain ja ainoastaan omaan käyttöönsä (saattaisi toki tehdä niitä muillekin Baalin erillisestä käskystä). Työhuoneessa on korkeintaan pahasti keskeneräisiä töitä, vähänkään valmiimmat työt laitetaan huolellisesti talteen kassakaappiin. Ja salaisempia töitä Rufus ei koskaan säilytä työhuoneensa pöydällä. Askartelutilassa on ahjokin, Rufus takoo aseensa itse…

Rufuksella on bunkkerissaan vielä yksi huone. Se on aivan paljas ja karu, ilman mitään huonekaluja. Huoneen vastakkaisilla seinillä on kahdet kahleet. Kahleet laittavat niihin laitettuun henkilöön song of sealsin, joka estää poistumasta paikalta. Tämä on Rufuksen omassa käytössä oleva pidätysselli. Rufus ei harrasta itse kidutusta, joten sellaisia välineitä bunkkerista ei edes löydy.



Rufuksen tarina

Kauan sitten Rufus palveli uskollisesti ja lähes fanaattisesti sitä arkkienkeliä jota Rufus rakasti kaikkein eniten. Ja samaa herraa Rufus palvelee yhä, tosin paljon on muuttunut ajoista ennen Lankeemusta. Mutta Rufus kerubina vannoi seuraavansa Baalia vaikka minne ja Rufus on pitänyt valansa seuraten Baalia Helvetin syövereihin asti. Tai kuten Rufus itse selittää tilannettaan hieman sen jälkeen kun on näennäisesti pettänyt kaikki periaatteensa ja puukottanut jotakuta (henkisesti ja kirjaimellisesti) selkään.

R: "Katsos… Asia on niin, että kauan sitten kun olin vielä kerubi… niin, minä tosiaan olen ollut joskus kerubi… palvelin herraani Baalia, joka tuolloin oli vielä arkkienkeli. Niin oli silloin joskus, eihän sillä enää ole merkitystä. Minä palvelin herraani parhaan kykyni mukaan, mutta olin vain yksi kerubi monien joukossa. Rakastin herraani, hänen kunniallisuuttaan ja rohkeuttaan ja sitä että hänen kaltaisensa mahtava serafi, kolmas luotu enkeli, huomioi sellaisenkin vähäisen olennon kuin minä. Herrani voitti sieluni huomiomalla yhden vähäisimmistä palvelijoistaan, jonka urheus ja saavutukset monesti jättivät toivomisen varaa. En ollut ainoa jonka sielu voitettiin niin."

R: "Minä ja muutama muu… kaikki kerubeja… vannoimme pyhästi seuraavamme herraamme minne tahansa, milloin tahansa, olivat olosuhteet mitä tahansa, kyselemättä ja uskollisesti." (seuraava sähähtäen): "Petturit. Heti kun vaikeuksia ilmeni, he hylkäsivät herransa…" (normaalilla äänellä, tosin hieman katkeruutta mukana): "Sanoivat että he seuraavat sitä mitä herrani edusti, eivät herraani jos tämä itse pettää asiansa. Ja Taivaan. Mutta minä rakastin ja rakastan yhä herraani, en jotain tiettyä aatetta. Seuraisin herraani vaikka hänen sanakseen tulisi "Rakastetaan kaikkia ja ei tehdä pahaa kärpäsellekään". En tosin väitä että tilanne helpottuisi siinä tapauksessa nykyiseen verrattuna…" (pieni virnistys)

R: "No jaa… Siinä meitä oli viisi kerubia yhdessä ja vain yhdellä meistä oli sen verran ansioita että hän oli saanut ensimmäisen distinctioninsa. Kaikki näytti olevan aika hyvin, kunnes ihmiset tulivat mukaan kuvioihin… Kyllä kai sinäkin Sodan historiaa sen verran osaat, että tiedät mitä seuraavaksi tapahtui. Aamutähti kiersi monien enkelien joukossa ja puhui heille Eeden-kokeesta, ihmisistä ja enkeleistä. Tuttu tarina, eikö? Kyllä Ensimmäinen Balserafi itse kävi puhumassa minullekin, mutta minä näin vain herrani ja asiani hänelle. Sanoin silloin ja sanon yhä: "Minulle ei ole väliä mitä te puhutte. Minä seuraan herraani ja jos herrani haluaa kiinnittää huomiotaan asiaanne, niin se on hyvä. Jos ei, niin sekin on hyvä. Herrani on minua monin verroin viisaampi ja tietää mitä tekee." Aamutähti lähti hymyillen itsekseen ja kiitellen uskollisuuttani."

R (itsekseen hyvin hiljaa): "Joskus toivon että herrani olisi tiennyt mitä teki…"

R (huokaa): "Turha sitä on kuitenkin surra. Herrani päätti viisaudessaan seurata Lusiferia. Minä syytän Mikaelia. Mikael varjosti aina herraani. Aina parempi, aina mahtavampi, aina ensimmäinen. Esikoinen, erikoisasemassa Jumalan silmien edessä."

R: "Tai mitä sitä ketään syyttämään… Onko sillä tässä vaiheessa enää väliä, mitä ne syyt silloin olivat? Ne syyt ovat merkityksettömiä. Me kaikki olemme jo liian syvällä tässä, että mikään mielenvaihdos tai suunnanmuutos voisi pelastaa enää kenenkään sielua. Ainakaan minun herrani sielua. Sitä vain on pärjättävä niillä korteilla jotka on tullut pakasta nostaneeksi. Tai oikeammin valinneeksi…"

R (väsyneesti): "Niin, niin. Kyllä minä olen kuullut Andrealphuksen parannuksen teosta. Luuletko tosiaan että asiat ovat muuttuneet paremmiksi sen jälkeen? Taivas vain on joutunut entistä suuremman hajaannuksen kouriin, Malphas varmaan nauraa itsensä kipeäksi. Ja herrani suunnittelee ja ei takuulla parannuksen tekoa. Olen ollut viime vuodet taas tarpeeksi lähellä herraani, jotta luulisin huomaavani jos mitään merkkejä paremmasta olisi." (on hiljaa hetken)

R (havahtuu): "Niin, Lankeemus. Mikael heitti Valontuojan alas Taivaasta ja herrani seurasi, omin avuin, tämän perässä alas Helvetin syövereihin. Minä ja neljä kerubitoveriani seisoimme Taivaan reunalla ja katselimme alaspäin katoavaa herraamme. Ja muut epäröivät. He eivät aikoneetkaan seurata valansa mukaisesti herraamme minne tahansa ja missä olosuhteissa tahansa. Voit kenties arvata kiukkuni."

R: "Ehkä olisi pitänyt niellä ylpeys. Ehkä olisi pitänyt niellä periaatteet. Ehkä olisi pitänyt rikkoa se vala jonka olimme antaneet. Tai sitten ei. Kuka minä olisin jos pettäisin sen ainoan periaatteen, jolla loppujen lopuksi on minulle mitään merkitystä? Näin päättelin silloin, tätä mieltä olen yhä. Sanoinkin silloin tovereilleni: "Minä vannoin seuraavani herraani vaikka minne. Minä aion pitää valani, vaikka te ette aiokaan. Minä vannoin palvelevani herraani uskollisesti ja kyselemättä, olivat olosuhteet mitä tahansa. Minä aion pitää myös sen valan. Tuli mitä tuli, minä en petä herraani heti kun olosuhteet muuttuvat arvaamattomiksi. Minä olen uskollinen hänelle. Aina ja ikuisesti, olkoon Sinfonia todistajani." Ja hyppäsin sen jälkeen herrani perään."

R: "Tyhmästi tehty? Ehkä. Mutta tekisin yhä saman samoissa olosuhteissa, vaikka tiedän mitä kaikkea siitä valinnasta seurasi. Silloinhan sitä ei voinut tietää. Ei edes arvata… Ei kukaan voinut tietää mitä kaikkea tuosta seurasi. Tai ehkä Valheiden ruhtinas tiesi, mutta ei kukaan muu. Ei silloin. Kyllä se tarpeeksi pian kävi kuitenkin selväksi… Pakko tosin myöntää, että jos valoja vannoessani olisin tiennyt sen minkä nyt… olisin saattanut jättää ne vannomatta. Tai sitten en. Turhahan moisella on spekuloida."

R: "Ensimmäiset Helvetissä vuodet olivat… vaikeita. Hyvin vaikeita. Sai koko ajan varoa selkäänpuukotusta ja petosta ja piti itsensä lisäksi yrittää pitää silmällä juonia herraanikin vastaan. Tietenkin asia on niin yhä, mutta silloin… kaikki oli niin uutta ja hermot olivat kireällä kun oli päädytty Helvettiin, mutta mitään pääsyä ulos ei näyttänyt olevan." (hymy, joka muistuttaa enemmän irvistystä) "Kuvaavaa, eikö? Tuo edellinen kuvaa suurinta osaa elämästäni. Olen päätynyt Helvettiin ja mitään pääsyä ulos ei näytä olevan." (huokaisee)

R: "Ja minä katselin vierestä kun herrani hylkäsi monia periaatteitaan ja loput hän vääristi lähes tunnistamattomiksi. Urheus kaikkien vaarojen ja haasteiden edessä vaihtui pakkomielteeksi voittaa Sota, voittaa Mikael ja näyttää kuka loppujen lopuksi onkaan se kovempi henkilö… Ja silti viimeinen taistelu tullaan käymään Aamutähden ja Mikaelin välillä, ei herrani ja Mikaelin. Tai niin minä uskon."

R: "En oikeastaan tiedä miten selvisin itse niistä ensimmäisistä vuosista. Enkä välitä. Vain sillä on merkitystä että herrani ei sortunut häneen kohdistettujen juonien edessä. Pysyttelin herrani rinnalla ja jos jotain hyvää tästä kaikesta on sanottava, niin ainakin herrani todella huomasi minut nyt. Kun vain saisi muutakin kuin vain huomion…"

R: "Organisaatio alkoi vakiintua, päästiin ulos Helvetistä maan päälle ja tilanne rauhoittui siinä määrin kuin tilanne nyt voi jatkuvassa sotatilassa ja Helvetissä ylipäätään rauhoittua. Onnistuin kipuamaan erinäisten vaikeuksien jälkeen ensimmäisen kerran herrani rinnalle kenraaliksi, mutta pian herrani varsin ymmärrettävä paranoia sai hänet alentamaan minut takaisin sotamieheksi erään varsin triviaalin epäonnistumisen jälkeen. Loppujen lopuksi se tehtävä ei edes epäonnistunut, suunnitelman toteutuminen vain vei hieman ennakoitua kauemmin… Mutta mitä yksityiskohdista. Suunnitelmat pitää tehdä tarpeeksi pitkällä tähtäimellä ja toteuttaa tarpeeksi pitkällä aikajänteellä. Ja suunnitelman olisi hyvä olla jossain määrin omalaatuisen oloinen, jotta jokainen aloitteleva enkeli tai demoni ei pysty niitä tulkitsemaan."

R: "Olen sitä mieltä että aina pitää olla suunnitelma. Suunnittelematta toimiminen on toki joskus olosuhteiden pakostakin aivan välttämätöntä, mutta sellaiseen tuhraantuu turhaan voimaa joka on poissa muusta herrani hyväksi suuntautuvasta toiminnasta. Minä en pidä siitä, tässä on muutenkin riittävästi hommaa ilman että pitää tuhlata kallisarvoista aikaa ja energiaa turhuuksiin. Olet varmaan kuullut etten koskaan toimi suunnittelematta. Useimmiten se onkin totta. Toisaalta toisinaan paras suunnitelma on improvisoida, sitä on vaikeampi vastustajankin ennakoida… varsinkin jos he olettavat tarkasti suunniteltua tehtävää." (vino hymy)

R: "Minun urani on ollut varsinainen vuoristorata. Välillä ylös hurjaa vauhtia ja sitten toisinaan yhtä nopeasti alas. Ja aina on joku joka koettaa joko kostaa tai saada mainetta tai asemaa hoitelemalla yhden alakerran legendoista. Rufuksen, joka on aina uskollinen Baalille." (tuhahtaa) "Typerykset. Minulla on pieni huone Gehennassa, jonne olen ripustanut salamurhaa, petosta taikka vastaavaa minua kohtaan yrittäneiden demonien korvia. Kokoelmani on hieno ja luulen sen alkavan tehdä tehtävänsä. Nykyään yrityksiä tulee vähemmän, vaikka riesa ne ovat silti. Aina on joku joka kuvittelee olevansa tarpeeksi hyvä tai jolla muka on joku ennennäkemätön suunnitelma. Sittenpähän näkevät."

R: "Siis onhan joku joskus melkein onnistunutkin. Edellisestä kerrasta on nyt jonkin verran aikaa… mitäköhän sitä sanoisi… viisituhatta vuotta? Joka tapauksessa sillä kalabiitilla oli oikeasti hyvä suunnitelma ja muutama demoniksi luotettava apurikin. Luulin että loppu tuli… mutta herrani välittää kyllä minusta toisinaan. Olen kai hyödyllinen työkalu. Tai sitten, kuten itse uskon, hän tosiaan arvostaa uskollisuuttani ja näkee että ainakin Rufukseen hän voi luottaa…" (huokaus) "Joka tapauksessa tuolla kerralla herrani itse tuli väliin, tuhosi hyökänneet demonit, antoi minulle hieman voimiani takaisin ja haukkui minut sitten aivan syystä maan rakoon. Olisihan minun pitänyt varoa… Olen yhä pahoillani siitä että aiheutin herralleni turhaan vaivaa. Sain käyttää seuraavat liki kuusisataa vuotta kavutakseni taas kenraalin paikalle."

R: "Olet siis kuullut että minulla on sanakin? Mikaelin lupaama palkkio houkuttelee, vai tavoitteletko tietoa vain tiedon vuoksi? Ei, en aio kertoa mikä sanani on. Voin kyllä kertoa miten sen sain… Niin, olin jälleen kerran vaeltelemassa Gehennassa välttelemässä salamurhaajia ja tarpeettomia taisteluja tiputtuani jälleen kerran arvoasteikossa alaspäin. Ihan syystäkin, se keikka meni pahasti pieleen. Minulla ei ollut tarpeeksi voimaa hoitaa tehtävääni loppuun herrani toiveiden mukaisesti." (tuntuu olevan pahoillaan)

R: "Vaeltelin siis ympäriinsä ja yhtäkkiä erään kulman takaa käveli valkoisiin pukeutunut herrasmies. Tunnistin toki Valontuojan lähes heti ja Valontuoja suvaitsi kiinnittää huomionsa minuun. Hän sanoi: "Olet palvellut herraasi hyvin ja uskollisesti. Tuollainen uskollisuus ansaitsee palkkion. Kysy ja katsotaan mitä voin tehdä". Jäin miettimään asiaa hetkeksi, mutta Valontuojan aikaa ei kannata tuhlata ja sanoinkin siis varsin pian: "Jos voitte antaa minulle jotain, joka auttaa minua paremmin palvelemaan herraani, niin kiitän teitä suunnattomasti ajastanne ja vaivannäöstänne, Aamutähti. Mutta muuta en kaipaa, pystyn kyllä raivaamaan tieni takaisin herrani rinnalle itsekin vaivaamatta jotain niin mahtavaa olentoa kuin te olette." Ensimmäinen balserafi katseli minua jonkin aikaa ja hymyili sitten: "Tuollainen uskollisuus ansaitsee todellakin palkkion. Kenraali Rufuksen saavutukset Baalin palveluksessa ovat suorastaan kuuluisia. Annan sinulle sanan, uskon että tulet havaitsemaan sen hyödylliseksi herrasi palveluksessa." Ja Valontuoja todella antoi minulle sanan, minä kiitin häntä siitä nöyrästi ja jäin katselemaan ihmetellen Valheiden herran perään."

R: "Sanasta oli tosin oitis iloa. Ei kulunut montaakaan päivää kun herrani kutsui minut eteensä ja antoi minulle jälleen kenraalin arvon. Hän ei näyttänyt olevan raivoissaan siitä, että olin saanut sanan vaikka herrani ei sellaisen antamiseen lupaa ollut antanutkaan. Ja olen minä ollut monta kertaa kiitollinen sanani antamasta lisävoimasta, pystyn sen avulla palvelemaan herraani vielä paremmin." (jää miettimään jotain)

R (havahtuu): "Tämä merkki vai, joka minulla on aina mukana? Se on vanhan selestiaalin tunteellisuutta. Jos muistat vielä tarinani niistä viidestä kerubista jotka vannoivat sen valan silloin ennen Lankeemusta. Joista minä siis olin yksi. Meillä oli tunnus, jota me kannoimme valamme merkkinä. Minä en ole rikkonut valaani, joten kannan merkkiä vieläkin. Muut eivät tätä merkkiä kanna enää, tosin niistä neljästä muusta vain yksi on enää edes elossa. Kaikki muut ovat tuhoutuneet jo aikapäivää sitten. Ja minä en tuhonnut heistä yhtäkään. Enkä aio tuhota sitä viimeistäkään, minä en tahraa käsiäni herrani sillä lailla pettäneen vereen."

R: "Miksi en yritä pelastaa herrani sielua vai? Miten voin palvella häntä jos olen tuhoutunut? Sillä se on sellaisen yrityksen ainoa lopputulos. Jo tällaisenaankin ihmettelen toisinaan, ettei rakas herrani ole tuhonnut minua balserafille niin tyypillisen paranoian puuskassa. On niin vaikea uskoa että joku todella on uskollinen kun kukaan muu, itse mukaanlukien, ei sitä ole. Minun tehtäväni ei ole saarnata taikka yrittää muuttaa, minun tehtäväni on palvella uskollisesti ja kyselemättä. Ehkä se on loppujen lopuksi tähän saakka minut säästänyt. Mutta jos herrani katsoo asiakseen tuhota minut, se on hänen oikeutensa. Minä olen vain palvelija. Herrani on minua monin verroin viisaampi." (joka sana sanottu ilmeisesti aivan vakavissaan)

R (hymyillen vinosti): "Pakko myöntää ettenkö mielelläni ottaisi mahdollisuutta palata takaisin Taivaaseen. Palvelisin niin paljon mieluummin arkkienkeli Baalia kuin demoniruhtinas Baalia. Mutta palvelisin herraani vaikka tämä olisi haiseva ihminen. Tai mitä tahansa muuta. Pitäähän sitä olla jotain periaatteita demonillakin. Minä seuraan herraani katkeraan loppuun asti, jos se on mitä vaaditaan. Minä tiedän sen ja herrani tietää sen. Ja minä tiedän varsin hyvin, että palvelemalla herraani hyväksyn infernaalisen kohtaloni. Olkoon sitten niin."

R: "Täytyy tosin sanoa, että toivoisin että Taivas voittaa Sodan. Mutta niin kauan kuin herrani palvelee Helvettiä, tulen tekemään parhaani, että Helvetti myös Sodan voittaa, sillä se on mitä herrani tuntuu toivovan. Ja minä en kysy mitä hän todella toivoo jossain sielunsa syövereissä, vaan teen sen mitä hän sanoo haluavansa. Ja olen valmis uhraamaan kaiken herrani asian eteen. Aivan kaiken. Hitto vie, jos herrani pyytää minua hyökkäämään Mikaelin kimppuun selestiaalimuodossa, minä teen sen. Siitä tulee hyvin lyhyt taistelu, mutta jos se on herrani tahto, niin minun asiani on totella. Kuten sanottu, uskollisesti ja kyselemättä. Vaikka en olisikaan suunnitelmasta ja sen toteutuskelpoisuudesta samaa mieltä…"

R: "Välillä hiljaisina hetkinä mieleeni tulee mielikuva. On suuri taistelukenttä, joka on täynnä kuolleiden demonien ja enkelien ruumiita. Toisella puolella on Taivaallinen sotajoukko ja toisella puolella enää vain aivan muutama demoni. Näen siellä Aamutähden, herrani, Kronoksen, Asmodeuksen ja itseni. Mikael sanoo: "Viimeinen mahdollisuutenne, demonit. Katukaa pahoja tekojanne ja pyytäkää niitä anteeksi. Kenties voitte vielä saada taivaan armon." Ja Valontuoja hymyilee ja kieltäytyy. Asmodeus ei sano mitään, mutta ei liikahdakaan. Kronos sähähtää jotain. Ja herrani katsoo Mikaeliin ja kieltäytyy ylpeästi. Ja Mikael sanoo minullekin: "Rufus. Minä tiedän että haluat liittyä joukkoomme. Mikset tee niin? Vielä ei ole liian myöhäistä." Ja minä vastaan: "Mitään en tekisi mieluummin, Esikoinen. Mutta minä vannoin pysyväni herrani rinnalla ja sen myös teen." Ja sitten minä tuhoudun."

R: "Saat itse päättää oliko loppu onnellinen vai ei."

R: "Sillä minä teen parannuksen vasta jos herrani sen tekee. Ja suoraan sanottuna en usko, että sen suhteen on paljoakaan toivoa… Luulen että näen Belialin luistelevan Tulisella Järvellä käsi kädessä Gabrielin kanssa ennen kuin herrani nöyrtyy pyytämään Taivaan armoa ja joutuisi katsomaan Mikaelia silmästä silmään. Tilanteessa, jossa näyttäisi että Mikael oli aina oikeassa ja herrani todellakin se ikuinen kakkonen. Jos sitäkään enää siinä vaiheessa. Herrani sydämestä ei sellaista nöyryyttä löydy. Valitettavasti."

R: "Ja olen tosiaan pahoillani siitä mitä jouduin ja joudun nyt tekemään. Mikä ei tarkoita, että jättäisin sen tekemättä. Herrani etu tulee aina ennen minun periaatteitani." (Rufus tuhoaa keskustelukumppaninsa)



Resonanssien tuloksia


Malakiitin resonanssin tulokset (Rufus):

CD1 pahin teko:- ; paras teko:-

CD2 molemmat ylläolevat

CD3 kolme parasta:- ; kolme pahinta:-

CD4 kaikki ylläolevat

CD5 Suurin hyve: luotettavuus, Suurin pahe: itsepäisyys

CD6 Rufus on periaatteessa kunniallinen henkilö, joka on kuitenkin valmis hylkäämään kaikki muut periaatteensa kuin uskollisuuden Baalia ja tämän asiaa kohtaan. Vala tulee aina ensin, muut periaatteet vasta sitten. Ja Rufus on demoni, ei kadu mitään tekojaan (pahimpiakaan), tosin saattaa olla osasta vilpittömästi pahoillaan. Mutta ei kadu. Ja Rufus tosiaan on kuolemaan asti uskollinen.


Needs(bright lilimille):

CD1 Jotain pientä, esim. löytää kadonneet avaimet

CD2 Lounas jonkun Haagentin lilimin tekemänä. Ilman geasia

CD3 Saada olla viikon rauhassa Lheranilta

CD4 Saada kenraalin arvo takaisin

CD5 Saada tämänhetkinen tehtävä kunnialla loppuun

CD6 Saad Baalilta joku (hyvin positiivinen) tunnustus tehdystä työstä

111 = Kaikki ylläoleva + Rufuksella on hyvin suuri tarve (hyvin syvällä itseltä haudattuna) löytää joku enkeli/arkkienkeli jolle Rufus voisi omistaa koko sielunsa, tosin jos sellainen herra löytyisi, pitäisi Rufuksen vielä löytää kunniallinen tie ulos valasta jonka Rufus vannoi Baalille. Ja se taitaisi vaatia sen, että Baal vapauttaisi Rufuksen valastaan… No chance in Hell of that. Ja uuden herran pitäisi olla sellainen jota Rufus voisi kunnioittaa. Se, mikä sana herralla olisi (tai olisiko sitä lainkaan), ei olisi merkityksellistä. Ja Rufus todella haluaa tehdä parannuksen. Mutta se siis tapahtuu vasta kun joko Baal tekee parannuksen tai ylläoleva ehto täyttyy.


Elohiitin resonanssin tulokset:

CD1-6 Riippuu tilanteesta. Todennäköisesti ei mitään todellista halua tehdä juuri mitään, ellei ole kyse Baalin antaman käskyn/toiveen/tms. toteuttamisesta.

111 = Kaikki ylläoleva + syvää toivottomuutta oman tilanteen suhteen. Homma on näin ja sille ei voi mitään, Rufus on jumissa paikassa jossa ei haluaisi olla. Toisaalta hyväksyy tilanteen, jos mitään ei voi tehdä, niin sitten on niin. Rufus pysyy Baalin rinnalla.


Fate: Palvella Baalia. (Rufus tietää tämän.)


Destiny: Siirtyä kenen tahansa muun superiorin palvelukseen. (Idea tässä on se, että ketään demoniruhtinasta Rufus ei kauaa palvelisi, vaan hakisi Taivaan armoa heti kun vain siihen pystyisi.) (Ja Rufus tietää tämänkin.)


Rufuksen velvollisuudet: Suorittaa mikä tahansa tehtävä minkä Baal on sattunut antamaan. Palvella Baalia uskollisesti ja kyselemättä katkeraan loppuun asti.



Rufuksen liittolainen:

Jolinda

Free Lilim IST The War

Forces:

Corporeal/6 strength 12, agility 12

Ethereal/6 intelligence 12, precision 12

Celestial/6 will 12, perception 12


Vessels: Human female/6 (hp 144), Human female/5 (hp 132)


Roles: Sheila Merrick (accountant), level/3, status/3 (vessel level 6); Jolinda Meraux (shop assistant) level/4 (vessel level/5), status/3


Attunements&Distinctions:

Lilim of the War, Lilim of Fire, Lilim of Technology

State of Ophis, Art of Combat, To the Death

Knight of the Infernal Furnaces

Baron of Victory


Rites: All basic for Baal


Skills: Large weapon(sword/6, axe/1), Small weapon(knife)/5, Ranged weapon(rifle/4, pistol/3, shotgun/2), Tactics/4, Lying/6, Detect Lies/3, Fast-talk/5, Emote/5, Dodge/6, Singing/4, Knowledge(expolsives/3, Traps/2, Hell/4, intelligence analysis/2), Languages(several)/1-4, Electronics/4, Lockpicking/4


Songs: Healing(all)/4, Might(all)/3, Form(corp.)/5, Motion(corp/2, eth/2, cel/6), Seals(all)/4, Draining(all)/3, Charm(all)/3, Forbidding(all)/3, Dreams(all)/2, NC (claws/5, plates/3), Tongues(all/4), Shields(all)/4, Thunder/3, Affinity(cel)/3 Light(all)/2, Attraction(cel.)/3, Shadows(all)/2, Silence(all)/1


Artifacts: Sword (corp/6, eth/0, cel/0), Reliquary/4, 3*Sword (eth/1, cel/6, talisman (sword-skill)/6)

Discord: Geas/3 (Lilithille), Geas/2 (Baalille), 2*Geas/4 (Rufukselle)


Damage: Base damage: 7+(skill)+(power)+(accuracy)+CD

With normal weapons (corp); Sword 17+CD, Rifle (+3 power) 15+CD

With special weapons (corp); Sword 23+CD, NC(claws) 17+CD

With special weapons (eth); Sword 19+CD

With special weapons (cel); Sword 25+CD, NC(claws) 17+CD


Rufus ja Jolinda ovat harvinainen pari helvetissä. Ei, he eivät ole rakastavaisia, sellainen liitto ei alhaalla kestäisi. Jolinda ja Rufus ovat kuitenkin olleet liittolaisia niin kauan (ja myös ystäviä), että se on jo sinänsä poikkeuksellista. Jollain tasolla Rufus ja Jolinda kuitenkin ymmärtävät toisiaan täydellisesti ja on liian arvokas heittää hukkaan näin hyödyllinen apuväline. Siis ellei ole pakko, kumpikin tietää tämänkin ja hyväksyy sen. Toistaiseksi ongelmia ei ole ollut. Jolinda ei tiedä läheskään kaikkea Rufuksesta, mutta se on vain reilua koska Rufus ei tiedäläheskään kaikkea Jolindasta. Tämä on aitoa ystävyyttä tai ainakin niin aitoa ystävyyttä kuin kaksi demonia ylipäätään voi tuntea, varsinkin kun edes näköpiirissä ei ole risteäviä etuja ja ristiriitoja. Jolinda on hyvin luotettava demoni, hänen olemassaolonsa jatkuminen (ja bisnes) riippuvat siitä.

Jolinda ei kuitenkaan ole Baalin demoneita. Käytännössä Jolinda on ollut IST The War jo aivan riittävän kauan että harva muistaa että Jolinda ei ole Baalin demoni. Toisaalta Jolinda on tehnyt välillä hommaa myös Belialille ja Vapulalle (erilaisia attunementteja ja esineitä vastaan). Tätä on kyllä pidetty vain yhden lilimin lainaamisena liittolaisten kesken. Kaikesta tästä huolimatta Jolinda on kuitenkin Free –statuksessa ja aikoo siinä pysyäkin. Rufus ja Baal vain ovat tähän saakka kyenneet tarjoamaan parhaimmat diilit.

Jolindan ja Rufuksen luonteet ovat aika samantapaiset, vaikka Jolinda ei täysin pysty ymmärtämään Rufuksen lähes pakkomielteenomaisen sitoutumista Baaliin. Se olisikin lilimille aika hankalaa. Periaatteiden kunnioittaminen ja uskollisuus ovat kuitenkin tietyllä tasolla ymmärrettäviä Jolindallekin (siinä määrin kuin ne ylipäätään voivat ymmärrettäviä demonille olla). Jolinda ei aio vaihtaa puolta, taivas ei Jolindan mielestä pysty tarjoamaan vastaavaa toimintavapautta kuin mitä helvetti pystyy parhaimmillaan tarjoamaan.

Jolinda ei tiedä Rufuksen sanaa tai kovin montaa Rufuksen käynnissäolevaa tehtävää. Tämänhetkisistä tehtävistä Jolinda tietää koko Rufus/Ramal –kuvion ja on aina välillä paikkaillut Rufuksen toimintaa. Rufus käyttää usein Jolindaa kakkoskomentajanaan.

Rufus ja Jolinda ovat tunteneet toisensa hieman alle 7000 vuotta. Lilim jota Rufus auttoi pakenemaan Asmodeuksen kourista (kts. fiktio alempana), sattui olemaan Jolindalle hyvin läheinen. Jolinda tunsi jonkinlaista kiitollisuudenvelkaa saatuaan tietää sisareltaan kuka hänet pakoon auttoi. Sisko toki oli typerys loikatessaan taivaaseen, mutta ainakin hän sai mahdollisuuden siihen. Tästä alkoi Rufuksen ja Jolindan pitkäaikainen ystävyys joka ei todellakaan ole ollut ainakaan taivaan suuremmaksi hyväksi, Rufus ja Jolinda ovat hyvin tehokas parivaljakko toimiessaan yhdessä. Tästä tosin kertoo Jolindan arvokin, paronin arvon saavuttaminen jos on vapaa lilim on lähes mahdotonta. Jolinda on yksi helvetin (vähäisemmistä) menestystarinoista ja esimerkki monelle lilimille (siis niille jotka tajuavat että Jolinda on vapaa lilim).



Hassua fiktiota:


Rufus juttelemassa parannuksen tekemisestä. Ehkä tässä Rufus todella puhuu rehellisesti tai ainakin niin rehellisesti kuin osaa. Vuodattaa tuntojaan ja toiveitaan. Tätä ei varmaan tule tapahtumaan ihan heti uudestaan… Tosiasiahan on toisaalta, että vaikka Rufuksesta saattaa toisinaan tuntuakin tältä (parhaissa valheissa lähes kaikki on totta), ei Rufus pettäisi Baalia koskaan. Tämä on vain näytelmää ja petosta.

R: "Minä… todella haluaisin tehdä parannuksen. Todella. Mutta mitä minulle jää jos hylkään periaatteistani viimeisenkin? Mitä vaihtoehtoja minulla on? Voitko rehellisesti sanoa, että Sinfonia riittää? Minä olen aina seurannut jotakuta. Joskus olen ollut ei-kukaan ja toisinaan jo omalla nimellänikin kuuluisa… mutta minä olen aina seurannut jotakuta. Niin, se voi olla säälittävää, mutta…"

R: "En edes tiedä ymmärrätkö. Minä kykenen tekemään päätöksiä. Minä jopa suostun tekemään niitä. Tiettyyn rajaan saakka. Mutta kaikkein mieluimmin minä olen se apulainen joka varmistaa että Sankari saa tehdä päätöksiä rauhassa ilman kaikenlaisten ikävien rutiinien hoitoa. Että Sankari saa tarvitsemansa välineet ja avun tarvittaessa. Että Sankari saa tarvittavat tiedot lähtiessään tekemään päätöksiä. En minä itse kaipaa loistoa taikka kunniaa taikka palveluksia… vain sanan "Kiitos" silloin tällöin. Tunteen että se mitä teen merkitsee jollekulle jotain. Onko se liikaa pyydetty?" (ehkä selvisi syy siihen miksi Rufus toisinaan myös auttaa muitakin?)

R: "Baal… tarjoaa ainakin osan siitä. Jonkun jota seurata ja joka sanoo: "Nyt haluan että tämä tapahtuu. Toteuta se". Se on mitä minä haluan. Selkeitä päämääriä. Baal on paha. Minä olen paha seuratessani häntä. Tai ainakin olen typerä. Mutta… kuten sanoin. Minä en ole yksityinen toimija ja pettäminen… tuntuu pahalta. Väärältä. Vieläkin, kaikkien näiden vuosien jälkeen. Eipä sillä että antaisin sen hidastaa itseäni…"

R: "Mitä Taivas tarjota minulle Baalin tilalle? Minä haluaisin uskoa, että Sinfonia riittää. Mutta jos se ei riittänyt silloin kun olin vielä enkeli… niin miten se riittäisi nyt? Miten se riittäisi, kun jatkuvasti on enkeleitä, suurin osa toki täysiä typeryksiä, jotka havaitsevat myös ettei pelkkä Sinfonia riitä? Mitä Taivas voi tarjota Sinfonian lisäksi?"

R: "Minä rakastin herraani todella… Hän oli suuri ja mahtava ja rohkea ja jaksoi kiinnittää huomiota täysin tuntemattomaan kerubiin jonka rohkeus ja taito jättivät useammin kuin kerran toivomisen varaa. Baal oli mahtava serafi. Minä rakastin häntä. Minä kunnioitin häntä. Minä olisin seurannut häntä serafina minne tahansa. Minä olen seurannut häntä balserafinakin hyvin syvälle kuiluun. Hyvin syvälle. Mutta serafina hän oli esikuva kaikille. Serafina hän oli niin…" (huokaa hyvin syvään, muisto on ilmeisesti kipeä) "… Ja nyt sitä ei enää ole. Pelkkä vääristynyt irvikuva." (on hiljaa pitkän aikaa) "Mutta silloin joskus hän oli yksi kauneimmista ja mahtavimmista. Sinäkin olisit rakastanut Baalia, jos olisit tuntenut hänet silloin…"

R: "Minä teen outoja asioita joskus. Joskus vain koen tarvetta… tehdä oikein. Tai sitä mitä uskon oikeaksi. Kiitosta siitä saa harvoin. Positiivista kunniaa ei koskaan. Korkeintaan jos enkelit saavat tietää… he epäilevät taas uutta juonta. Ja sitten sitä ajattelee: "Jos he kuitenkin epäilevät juonta, niin tehdään siitä sellainen sitten. Taivas tarvitsee vastustajansa ja… olenhan minä paha". Ja sitten se onkin juoni eikä jotain muuta. Vain jos enkelit eivät saa tietää… se ei ole juoni. Eikä osa teoistani ollut sitä alunperin. Mutta kun vaihtoehtoja ei olekaan löytynyt… olen pelastanut nahkani ja jatkanut sellaisen henkilön seuraamista jota lakkasin kunnioittamasta ja rakastamasta jo… jonkun aikaa sitten."

R: "Ja ei sinun merkuriaaniystäväsi pelastaminen ollut juoni. Minä voin tehdä siitä sellaisen. Helposti. Minulla on vuosituhansien kokemus nahkani pelastamisesta ja… pystyn kyllä korjaamaan tilanteen vaikka Game saisi kuulla että olen vapauttanut merkuriaanin heidän kynsistään. Ei ehkä helppo temppu, mutta itse asiassa helpompi kuin ystäväsi vapauttaminen. Pahan tekeminen tuntuu olevan aina helpompaa… älä käsitä väärin… En minä halua tehdä tästä taas uutta kohtaa syntieni listaan. En vain halua myöskään tuhoutua ilman syytä. Ilman päämäärää. Olisin vieläkin valmis kuolemaan Baalin puolesta. Koska ei ole mitään muuta. Itseni takia… en halua tuhoutua."

R: "Ja vielä kerran: Mitä Taivas voi tarjota Sinfonian lisäksi? Koska minä en rehellisesti sanoen usko, että kestäisin taivaassa kovin kauan muuten. Olettaen että selviäisin parannuksen teosta. Mikä ei ole kovin todennäköistä… Mutta jos kävisi niin… nyt minulla on jotain mitä seurata, vaikka se on vain muisto jostain paremmasta. Mutta se on jotain verrattuna ei-mihinkään."

R: "Ihan ilmaisena vinkkinä muuten: Jos koet olevasi minulle jotain velkaa… unohda se. Nyt olen tällainen. Myöhemmin saatan olla taas normaali itseni ja… sinä et silloin haluaisi että tulen pyytämään sitä vastapalvelusta. Et todella halua. Siitä ei seuraa Taivaan kannalta mitään hyvää. "

R: "Ei sillä, minä toivon aina että Taivas voittaisi. Mutta suurimman osan ajasta teen parhaani jotta Helvetti voittaisi. Toiveilla ja rukouksilla on loppujen lopuksi niin vähän väliä. Niin vähän merkitystä. Enemmän on kuitenkin merkitystä sillä mitä tekee. Minä toivon moniakin asioita ja kuinka moni niistä on toteutunut? Ei toiveita. Ei rukouksia… Ei toivoa." (huokaus) "En tiedä miksi jaksan edes yrittää. Mutta joku pieni kipinä ei suostu kuolemaan. Jokin pieni osa minussa jaksaa vielä toivoa, että on joku tie ulos ansasta jonka olen itse itselleni rakentanut. Että pystyn perustelemaan jotenkin. Että olisi joku muu, joka…" (uusi huokaus) "Ja sitten astun taas sen kipinän päälle ja se muuttuu aina vain himmeämmäksi ja himmeämmäksi. Jonain päivänä se tulee sammumaan vielä kokonaan. Ja sitten on vain demoni Rufus, jonka mahdollisuudet parempaan ovat menneet iäksi."

R: "Ja siltä varalta että ihmettelet… kyllä mahdollisuudet parempaan voi menettää lopullisesti. Alhaalla on demoneita joiden kohdalla mahdollisuus parannuksen tekemiseen on niin lähellä olematonta kuin kenelläkään ylipäätään voi olla. Monet heistä ovat demoniruhtinaita. Vielä useammat tavallisia demoneita… Niin, joidenkin demoniruhtinaiden kohdalla on olemassa vielä mahdollisuus, vaikkakin todella pieni, parannuksen tekemiseen. Andrealphus, anteeksi, Andre oli yksi heistä. Muutama muukin on. Andre oli ehkä selkein. Siis näin jälkeenpäin ajatellen, en minäkään tuota etukäteen nähnyt. Mutta kun on alkanut tarkkailla hieman tarkemmin… huomaa sellaisia merkkejä joita ei aiemmin ole huomannut. Tosin lienee aika varmaa että Game on huomannut ne myös. Tai sitten Asmodeus on tullut hitaammaksi vanhoilla päivillään."

R: "Ja siltä varalta että kiinnostaa… Baal on yksi niistä joiden kohdalla sanoisin että näen Belialin ja Gabrielin käsi kädessä luistelemassa Tulisella järvellä ennen kuin Baal tekee parannuksen. Mutta jos Baal yrittäisi tehdä parannuksen… niin yrittäisin minäkin. Ja minä en välitä siitä tuhoudunko minä siinä, kunhan saisin nähdä taivaan valon. Mutta vain itseni takia minä en halua yrittää."

Rufus on taas pitkään hiljaa. Jatkaa sitten puhetta. Aiemmin puheessa on ollut sellainen varovainen sävy, eli jos kuuntelija olisi yhtäkkiä lyönyt leikiksi tai reagoinut jotenkin Rufuksen mielestä muuten väärin, niin Rufus olisi voinut alkaa teeskentelemään vain pilailleensa tai jotain. Eli ottaa sanat nopeasti takaisin. Henkiset defenssit ylhäällä.

R (hyvin nopeasti ja… tulisesti? kiihkeästi?): "Minä olen joutumassa selkä seinää vasten. Minä en todellakaan usko että voit edes ymmärtää millainen hinta… Minä ainakin toivon ettet ymmärrä. Minulla ei käytännössä ole vaihtoehtoja. Tai teoriassa niitä on kaksi, käytännössä taas… Pystyn pelastamaan itseni. Se on niin helppoa. Mutta taidan siinä myydä sielustani senkin lopun hyvän mitä siellä vielä saattaa teoriassa olla. Kova hinta yhdestä merkuriaanista. Joka ei merkitse minulle mitään. En käsitä edes miksi tein mitään. Miksi?" (ihan pienen hetken hiljaisuus)

R (melkein epätoivoisesti, Rufus laittaa ilmeisesti koko sielunsa peliin): "Anna minulle joku vaihtoehto. "Tee parannus" on teoriassa hyvä vaihtoehto… mutta käytännössä… Mitä syytä minulla olisi? Anna minulle jotain… joku syy… melkein mitä tahansa. Joku oljenkorsi, jotain Baalin tilalle. Jotain muuta täyttämään aukko sielussa. Jotain sen tilalle. Minä pyydän…" (sävy menee anovaksi) "Jos koet olevasi mitään velkaa… auta nyt."

Tässä on tilaisuus johonkin, mahdollisesti isompaankin hyvään ainakin yhden sielun kannalta (ja onhan sekin jo paljon). Rufus lienee paljastanut enemmän sielustaan kuin hyvin pitkään aikaan ennen tätä. Jotenkin tulee tunne että vaikka tuo kaikki aiempi höpinä olisi saattanut olla todella loistavaa näyttelemistä (tosin aika epätodennäköistä sekin, toisaalta Rufus on kuulemma loistava näyttelijä), niin näiden parin viimeisen kappaleen sisältö ei oikein millään. Ja sitten on myös tunne, että tässä oleva tilaisuus menee aika äkkiä ohi. Rufus on rohkea tavallaan, mutta tuntuu pelkäävän ottaa viimeistä askelta. Tai siltä näyttää.

Ja siltä tosiaan vain näytti…



Ja koko tämä teksti ja tarinointi paljon lyhyemmin:

Joku sanoo että Rufuksen on valittava kenen puolella hän on. Rufuksen vastaus: "There is no choice," ja sitten Rufus lähtisi Baalin luokse.



Takaisin Annan In Nomine sivuille