">> Okei. Osaa hell-tongueta se t-paitamies. Ja menee Roshanin perässä ja Roshan kipittää reipasta kävelyvauhtia kadulla yrittäen selvästi vältellä sivukujia ja muuta sellaista. Roshan ei tunnu pysähtyvän edes sellaiseksi ajaksi että ehtisi ottaa taksin ja tietty riidan haastaminen tässä kadulla tuskin on hyvä idea.

>No, Z seuraa tapahtumien kehittymistä. Ja Roshania ja t-paitamiestä.

Jep. Tätä jatkuu hyvän aikaa, mutta sitten kadut muuttuvat autiomiiksi ja Roshan alkaa juosta t-paitamies (ja Z) perässään. Eräässä kadunkulmassa paikalle jaa auto, josta saman tien loikkaa pari miestä. Roshan hivauttaa yhtä ja jopa Z kuulee kun Roshan selkeästi kiroaa jotain. Hell tonguella. T-paitamies ja ne kaksi uutta tyyppiä käyvät kiinni Roshaniin, joka pyristelee kovasti vastaan, mutta ei oikein pärjää. Kadulla on pari muutakin henkilöä jotka töllistelevät tapahtumaa ja joku taitaa mainita poliisille soittamisen."

>> R: "Minä en pidä tästä lainkaan. En sitten yhtään. Perhana... Miten kauan vielä?" (kysymys tuntuu olevan heitetty noin maailmalle yleensä, ei Z:lle spesifisesti).

>> R: "Onko sinulla vielä kysyttävää? Sinä sanoit arvanneesi syyn vaikeuksiini... En osaa sanoa arvasitko oikein. Helvetissä ei voi toimia saamatta vihollisia. Demoneita ei voi auttaa oikealle tielle saamatta vihollisia. Ihme ettei Game ole aiemmin minua huomannut, mutta nyt alkavat valttikortit olemaan aika vähissä. Jos vain Menyuah valitsisi oikean tien saattaisin itsekin päästä rukoilemaan pääsyä taivaaseen..."

>Z:"Jos sinä tiedät syyn vaikeuksiisi, niin arvostaisin, jos voisit sen kertoa. Minun arvaukseni olisi liittynyt siihen, mitä kerroit Sadrakin tämänhetkisestä tilanteesta ja siitä, että hän on saattanut tahtomattaan johdattaa Gamen tai muun demonisen joukkion sinun jäljillesi."

>Z:"Minun kysymysteni osalta arvostaisin luonnollisesti kaikkia mahdollisia tietoja, mitä sinulla ehkä on Sadrakista."

R: "Kaikkia tietoja. Sadrak ja Vespacius menivät Oblivionin palatsiin ja yrittivät siellä vapauttaa vankina olleen jonkin joka saattoi päästä pakoon tai sitten ei. Joka tapauksessa Vespacius ja Sadrak jäivät kiinni. Vespacius on pysynyt lujana, mutta Sadrak lankesi. En tiedä mitä siellä tehtiin, mutta tuskin mitään hyvää... Sadrak siirtyi Malphasin palvelukseen jonkin vaihtokaupan seurauksena ja sai distinctionin ja muuta sellaista. En minä kovin paljoa tiedä, mutta voin yrittää ottaa selvää."

>Z:"Menyuahin osalta haluaisin auttaa, mutta minun pitäisi tietää hänestä enemmän.

R: "Ja minä en voi kertoa enempää, sillä se ei ole minun salaisuuteni."

>Mielestäni ei ole oikein, että sinä jatkat demonina olemista vain siksi, että kuvittelet sen olevan välttämätöntä pystyäksesi auttamaan Menyuahia. En tiedä tapauksen yksityiskohtia, mutta mielestäni ei vaikuttaisi mahdottomalta, että juuri se demonisesta perusolemuksesta kiinni, jota itse tunnut pitävän välttämättömänä Menyuahin auttamiseksi saattaa olla se tekijä, joka estää sinua saavuttamasta tavoitettasi."

R: "Minulla on syyni uskoa, että teen oikein... Tai on ollut syyni. Tähän asti olen selvinnyt..."

>[tuossa edellä "mahdottomalta" pitäisi tietysti olla "mahdolliselta"... pitäisiköhön näitä ihan oikeasti edes joskus oikolukea, ainakin noita kaikkein pisimpiä virkkeitä...]

(ehkä, mutta luulen ymmärtäneeni mitä tarkoitit. Ja ainahan voi kysyä vaikeita jos ei ymmärrä)

>Z:"Olet selvinnyt mistä? Menyuahista vai muista demoneista?"

(synkkä hymy)

R: "Sekä että. Minä olen ollut kauan ilman herraa ja olen liikkunut alhaalla jäämättä kiinni. Ja Menyuah on aina haaste. Ja itsestäni olen selvinnyt toki myös. Demoni ja enkeli taistelevat toisiaan vastaan ja todella toivon että enkeli voittaa lopussa."

>Z:"Tarkoitatko sinä sitä, että sinussa _on_ sekä demoni että enkeli samanaikaisesti? Että sinä olet sekä impudiitti _että_ merkuriaani?"

R (hymyilee): "Kuvaannollisesti puhuen."

>Z:"Minä olen itse viime aikoina keskustellut monen parannuksen tehneen habbaliitin kanssa ja varmasti olet itsekin syvällisesti perustunut habbaliittien ajatusmaailmaan. Itse pitäisin epätodennäköisenä, että impudiittina pystyisit vakuuttamaan habbaliitin, joka luulee olevansa enkeli, siitä että hänen pitäisi tehdä parannus. Kuinka demoni voisi saada enkelin uskomaan, että se, mitä enkeli tekee on väärin verrattuna siihen, mitä demoni on?"

R: "Minä olen varsin hyvin onnistunut. Sinun olisi pitänyt nähdä Menyuah 150 vuotta sitten. Niin täynnä raivoa ja vihaa vain se pieni halu parantua haudattuna niin syvälle. Minä olen yrittänyt parantaa hänet. Siis niin pitkälle kuin se on ollut mahdollista minunlaiselleni. Yritän auttaa häntä selviytymään prosessista... Kunpa vain hän näkisi totuuden pian."

>Z:"Onko sinun käsityksesi mukaan jotain, mikä voisi auttaa Menyuahia eteenpäin oikealle tielle? Koska minä en tiedä hänen tapaukseensa liittyviä yksityiskohtia, en pysty myöskään arvioimaan, voisinko jollain tavoin itse tai muiden järjestelyjen avulla, auttaa häntä oikealle tielle. Mitä sinun mielestäsi tarvittaisiin siihen, että Menyuah voisi nähdä

_totuuden_?"

R: "Ihme. Minä alan olla liian väsynyt... Pelkään kadottavasi sen mikä voisi pelastaa minut... ja Menyuahin." (surullinen hymy) "Mutta aion jatkaa katkeraan loppuun asti, jos niin on pakko olla. Tähän kaikkeen on pakko olla jokin syy."

>Z:"Aiot jatkaa mitä? Mahdollisesti toivottomaksi käyvää taistelua Menyuahin pelastamiseksi helvetistä käsin vai yritystäsi pelastaa Menyuah niillä keinoilla, jotka siihen parhaiten soveltuisivat?"

R (huokaa): "Minä olen nähnyt parannuksen tehneitä entisiä demoneita ja parannuksen tekeminen vaikuttaa haitallisesti toimintakykyyn. Siihen ei tässä tilanteessa oikein olisi varaa. Toimintakyvyn alenemiseen siis."

>Z:"Jos tarkoitat toimintakyvyn alenemisella sitä, että sinun pitäisi noudattaa enkelin dissonanssiehtoja, niin etkö sinä noudata merkuriaanin dissonassiehtoja jo nytkin? Jos taas tarkoitat sitä, että _tietää_, miten sinfonian kannalta on _oikea_ toimintatapa tietyssä tilanteessa, eikä sen takia _voi_ valita väärää toimintatapaa, niin minä en kyllä kutsuisi tätä haitalliseksi vaikutukseksi toimintakykyyn. Pikemminkin silloin, jos _voi_ minkään rajoitusten estämättä valita sinfonian kannalta _väärän_ toimintatavan ja sen myös valitsee, silloin toimintakyky on mielestäni alentunut. Silloin toimiin _väärin_. Sen perusteella, mitä olet minulle kertonut olen ymmärtänyt, että sinä todella haluat ja yrität tehdä _oikein_."

R: "Toisinaan hyvin kehnolla lopputuloksella. Mutta aina ei voi voittaa, aina ei yrityksistä huolimatta lopputulos ole hyvä tai oikea. Ja joskus arvostelukyky on vajavainen ja se mitä kuvittelee oikeaksi ratkaisuksi ei sitä olekaan." (kohauttaa harteitaan) "Minä kuitenkin tarkoitin sitä, että kun demoni tekee parannuksen on avautuvan sinfonian loisto niin valtava että en usko että siinä tilanteessa pystyisi tekemään mitään muuta kuin ihmettelemään sinfoniaa. Näin minulle on kerrottu moneenkin kertaan kun minulla on ollut ilo tavata entisiä demoneita jotka ovat päättäneet vaihtaa oikealle puolelle sotaa. Siis taivaan puolelle."

R: "Tai ehkä minä petän itseäni ja koskaan ei ollutkaan mitään syytä. Minä vain kuvittelen ja pidän kiinni jostain omituisesta päähänpistosta jonka sain silloin... Mutta se tuntui niin todelta. En minä tiedä."

>Z:"Mitä tapahtumaan tarkoitat? Jos voisit kertoa tarkemmin, voisin ehkä yrittää auttaa sinua. Jos haluat, voisin yrittää selvittää, vastaako sinun muistikuvasi tapahtumista todellisuutta. Mikäli voisin koskettaa sinua, voisin, tarvittaessa käyttämällä hieman essenseä, yrittää saada selville, vastaako oma käsityksesi tapahtumista sinfonista >totuutta. Vaikka toisaalta on asioita, joista sinfonia ei kerro totuutta, ainakaan minulle..."

Roshan tuntuu sanovan seuraavan ennen kuin miettii sanomisiaan kovin tarkkaan.

R: "Jos sinfonia ei kerro totuutta, on sinfonialla varmasti siihen hyvä syy." (tai GM:llä ;-)

Hätkähtää tämän jälkeen hieman ja hieroo ohimoitaan.

R: "Toisaalta, mitä minä siitä tietäisin. En ole todellakaan asiantuntija sinfoniaan liittyvissä asioissa. Mutta... uskotko että minä todella haluaisin kertoa sinulle mistä oikein oli kyse? Että todella haluaisin saada tietää oliko se kaikki vain harhaisen mielen päähänpisto? Vai tosiaan totuus? Mutta tämä ei ole vain minun salaisuuteni, se on myös Menyuahin salaisuus. Jos Menyuah antaisi luvan kertoa..."

>Z:"Aiheutuisiko siitä haittaa, jos minä tiedustelisin tätä asiaa Menyuahilta?"

R: "En tiedä... Habbaliitteja on niin vaikea tulkita... Ehkä siitä ei ole haittaa."

R: "Mutta minä jatkan. Ja luotan siihen, että kaikella on ollut syynsä. Ja että jonain päivänä minulla on valkoiset siivet. Aranye..." (mutisee itsekseen jotain hyvin hiljaa)

>Z:"Aranye?"

R: "Pitkä tarina. Se on käyttämäni nimi."

>Z:"Kenestä?"

R: "Itsestäni."

>Z:"Minun mielestäni sinun pitäisi, jos todella kadut tekojasi ja haluaisit tehdä parannuksen, luopua siitä demonisesta henkilökohtaisen sinfonian kuoresta, joka estää sinua näkemästä sinfoniaa koko loistossaan. Mitä sinulla on hävittävää? Jos pidät Menyuahin pelastamista tärkeämpänä kuin omaa kohtaloasi, eikö sinun pitäisi koettaa kaikkia käytettävissäsi olevia _oikeita_ keinoja? Kuinka kauan sinä olet impudiittina yrittänyt vakuuttaa Menyuahia siitä, että hänen pitäisi tehdä parannus? Eikö sinun kannattaisi yrittää sitä, että _näyttäisit_ Menyuahille, mikä on oikein tekemällä itse ensin parannuksen ja sen jälkeen osoittaisit Menyuhille, että hänen harhaluulonsa todella ovat harhaa ja voisit yrittää avata hänen silmiään _oikealle_ sinfonialle."

R: "Ei se toimisi noin... Menyuah tietää totuuden. Minun on toimittava niillä keinoilla mitä minulla on käytettävissä. Minä en pysty taivaaseen menemällä vakuuttamaan Menyuahia mistään, niin luulen. Ja en usko... että... minä selviäisin. Ja mitä Menyuahille silloin tapahtuisi? Hän vajoaisi takaisin alas ja en usko että hän koskaan nousee enää takaisin ylös sen jälkeen."

>[saako muuten Roshanista mitään irti "rakkaus-skannilla"?]

Mitäköhän tuolla näkyisi... Ei, Roshan ei rakasta ainakaan Menyuahia. Vähän vaikea sanoa... Ei oikein näy mitään mistä oikein saisi selvää. Eli siis rakkautta on mutta ei oikein selkeää Tosi Rakkautta.

>Z:"Jo pelkkä epäitsekäs omistautuminen toisen pelastamiseen omasta kohtalosta riippumatta on sellainen hyvyyttä osoittava piirre joka mielestäni osoittaa selkeästi, että haluat ja pystyt näkemään oman henkilökohtaisen sinfoniasi ohitse todelliseen sinfoniaan. Vaikka en voikaan väittää _tietäväni_, että tulisit selviytymään parannusprosessista _uskon_ _vakaasti_, kaiken sen tiedon perusteella, mitä minulla on, että sinun _pitäisi_ siitä selvitä."

Roshan katsoo Z:aa pitkää ihan hiljaa

R: "Minä en voi vaarantaa Menyuahia vain sen takia, että todella _haluaisin_ mennä nyt heti rukoilemaan taivaan anteeksiantoa kaikille niille pahoille teoilleni, joita olen tehnyt. Ei se... Minä en voi ottaa riskiä etten selviytyisi. Menyuahin takia. Ja muutaman muun takia."

>Z:"Keitä tarkoitat?"

R: "Paria muuta henkilöä joita tässä yritän samalla auttaa. Siis yritän saada heitä ottamaan yhteyttä johonkin portaaliin tai enkeliin joka voisi heitä paremmin auttaa kuin mihin minä pystyn. Toisen kanssa alkaa olla kiire, Game on kuuleman mukaan epäluuloinen. Ja minähän en ole turvallisinta mahdollista seuraa varsinkaan nykyään."

>Z:"Olisiko minulla mahdollista tehdä jotain heidän hyväkseen?"

R: "Toisen kohdalla olen jo saanut apua ja toinen on yhä helvetissä. Tämä kiirellisempi tapaus siis. Se tekee asiat hieman hankalammiksi, minä en mielelläni juuri nyt viettäisi aikaa helvetissä. Tai en koskaan vietä aikaani mielelläni helvetissä, se on inhottava paikka... Mutta nyt se on myös tavallista vaarallisempi."

>Z:"Toivon, että ilmoitat, jos voin auttaa jomman kumman suhteen."

R: "Toki. Minä ilmoitan kyllä, jos voit auttaa."

R: "Olen yrittänyt melkein kaikkea..."

>Z:"Mitä et ole yrittänyt? Mitä keinoja, oman parannuksen tekemisesi lisäksi, sinulla on vielä kokeiltavina?"

Roshan on hiljaa ja ravistelee päätään.

R: "Voisin koettaa uhrata itseni ja katsoa herättäisikö se hänessä jotain enkelillistä. Ja jos uskoisin että se auttaisi tekisin sen kyllä. Mutta en tiedä... Ja en usko että hänen hylkäämisensä ainakaan auttaisi."

>Z:"Omasta kokemuksestani tiedän, että usein sellaisen, josta todella välittää, vahingoittuminen tai tuhoutuminen nostaa joko nostaa esille erittäin voimakkaita ja usein epärationaalisia tunteita... En tietenkään kuvittele tuntevani habbaliitteja siten, kuin sinä heidät tunnet, mutta voisin kuvitella, että tunteidensa hallinnan menettäminen ei edistäisi habbaliitin mahdollisuutta saavuttaa parannus. Ja jos taas Menyuah ei välittäisi... Silloinhan koko uhraus olisi turha. Ja minun mielestäni sinun uhrautumisesi tilanteessa, jossa sinulla olisi itselläsi mahdollisuus pelastua ja mahdollisuus hyvittää sekä omiasi että Munyuahin pahoja tekoja ja jossa toisaalta ei olisi mitään takeita siitä, että uhrauksellasi olisi minkäänlaisia positiivisia vaikutuksia, ei olisi järkevää."

R: "Olet oikeassa. Sillä tuskin saavutettaisiin mitään suurempaa hyvää. Joskus tuntuu että yritän toimia kovasti elohiitin lailla ja unohdan kokonaan sen mitä olen. Elohiitti on toki parempi kuin demoni... mutta haluasin olla merkuriaani... Mutta..." (huokaa) "Ehkä serafin lähestymistapa? Pakottaa Menyuah kohtaamaan totuus?" (jää miettimään tuota)

>Z:"Jos päätyisit tähän vaihtoehtoon, olen luonnollisesti kykyjeni asettamissa rajoissa valmis auttamaan sinua."

R: "Kiitos. Ehkä serafi olisi parempi kuin minunlaiseni serafia simuloimassa. En tee sitä kovin hyvin. Menyuah jopa tuntui pitävän sinusta, ainakin hän, anteeksi nyt, piti sanaasi huvittavana. Tai omituisena ja hän mietti pitkään serafien neuvoston harkintakykyä ja syytä valita serafi... niin... No tiedät kyllä."

R: "Toisaalta Menyuah on hyvin ailahtelevainen ja hän on kykeneväinen hoitelemaan vesselin hyvinkin nopeasti... En osaa sanoa..."

>Z:"Vesselin menettäminen ei liene kohtuuttoman suuri menetys, jos sillä on mahdollisuus auttaa eksynyttä löytämään oikea tie."

R: "Traumassa oleminen ei ole mukavaa. Mutta eihän se tietenkään ole niin paha kuin jotkin vaihtoehdot..."

>Z:"Eikö yhteys sinfoniaan olisi sellainen keino, jonka avulla voisit paremmin lähestyä Menyuahia ja paremmin ymmärtää hänen ongelmiaan? Monet kaikkein parhaista sielujen parantajista ovat juuri merkuriaaneja.

(katkeran oloinen hymy)

>Z: "Ja mitä sinä voisit hävitä? Jos pelkäät sitä, että tuhoutuisit kääntymisprosessin aikana, niin erään lukemani tilaston mukaan se tapahtuu ainoastaan XX %:ssa kaikista tapauksista ja vallitsevan käsityksen mukaan syynä on yleensä se, ettei parannusta haluava demoni todella _aidosti_ kadu tekojaan vaan haluaisi taivaaseen itsekkäistä syistä. Sinun osaltasi minä en tällaisia itsekkäitä syitä havainnut ja jos todella kadut pahoja tekojasi uskon, että sinun mahdollisuutesi selviytyä kääntymisestä olisivat erittäin hyvät. Joka tapauksessa mielestäni on parempi tuhoutua kuin joutua elämään demonina, joten vaikka kääntyminen jostain syystä epäonnistuisi, saisit joka tapauksessa mielestäni paremman kohtelon kuin mikä sinulla nyt on."

R: "Minä tiedän että parannuksen tekemisestä selviää. Olen lukenut saman tutkimuksen. Monta kertaa. Ja minä kadun joka ikistä pahaa tekoani. Kaikkia niistä..." (huokaa ja puhuu täysin totta, siis vilpittömästi ja aidosti katuu pahoja tekojaan ja sinfonia on samaa mieltä, oletan tässä että Z resonoi niin perhanasti).

>(No joo, yleensä demoneiden kanssa on ollut tapana... Ja yleensä muidenkin kanssa (=viime aikoina lähinnä ne kerubit) silloin, on kysymys jostain merkityksellisemmästä seikasta, kuten siitä, aikooko keskustelukumppani menetellä niin kuin lupaa. Siis resonoida.)

(no hyvä sitten. Eli oletus oli oikea)

>Z:"Näen, että puhut totta. Ja se saa minut toivomaan entistä enemmän, että voisit saada tilaisuuden hyvittää tekosi ja pääsisit kokemaan yhteyden sinfoniaan. Minulla on sellainen tunne, että sinussa voisi olla niin paljon potentiaalia hyvään..."

Roshan huokaa.

R: "Kunpa niin olisikin. Mutta kaikki meistä eivät voi olla niin hyviä kuin sinäkin tunnut olevan. Minä vaellan pimeäsä ja yritän parhaani mukaan pitää suunnan kohti valoa, jonka vain uskon olevan siellä jossain. Jossain edessäpäin. Ehkä minä vain petän itseäni ja mitään valoa ei koskaan edes ollut."

>Z:"Eikä olisi helpompaa, jos et yrittäisi kulkea tietäsi yksin vaan antaisit muiden auttaa sinua pitämään oikean suunnan ja saavuttamaan parannuksen? Jos koet, että sinun on pakko pelastaa Menyuah ennen kuin voit antaa itsellesi mahdollisuuden pelastukseen, niin Jumalan tähden, anna minulle mahdollisuus yrittää auttaa Menyuahia. Kuten itse olet sanonut, sinä olet yrittänyt niin monia keinoja. Eikä olisi järkevää kokeilla myös sellaisia keinoja, joita et ole tähän mennessä voinut kokeilla?"

R: "Tähän liittyy liikaa riskejä... En voisi antaa sinun syöksyä suinpäin tilanteeseen, jonka selvittämiseen minulta meni hyvin paljon aikaa. Jos voisin kertoa sinulle näitä yksityiskohtia, voisi tilanne olla toinen. Mutta en usko että Menyuah antaa lupaa kertoa tästä asiasta enempää. Tämä on enemmän hänen salaisuutensa kuin minun ja en ole vielä kertaakaan Menyuahin luottamusta, sellaisena kuin se on, pettänyt. Enkä aio. Jonkun luottamuksen pettäminen on jotain mitä en koskaan tee kevyin mielin ja jos minun ei sitä enää koskaan tarvitse tehdä, olen hyvin onnellinen."

>Z:"Ja jos pelkäät, miten Menyuahille tapahtuisi, jos kääntymisesi epäonnistuisi, niin minä voin vannoa, että jos sinä tuhoutuisit kääntymisen yhteydessä, niin minun tulisin lopun elämääni yrittämään, käyttäen mahdollisuuksien mukaan hyväksi niitä resursseja, joita taivaalla on tarjota, saada Menyuhia näkemään, mikä on oikea tie ja tekemään parannuksen. Jos sinulle todella on tärkeintä se, mikä on Menyuahin kannalta parasta, niin eikä huonoinkin mahdollinen sinun kääntymisyrityksestäsi seuraava lopputulema olisi parempi kuin nykyinen tilanne, jossa sinun olemassaolosi voi koska tahansa lakata, jos Game saa sinut kiinni. Ja nyt Game ilmeisestikin on päässyt sinun jäljillesi. Kuka sitten auttaa Menyuahia, jos sinä tuhoudut? Anna taivaan auttaa sinua ja Menyuahia."

R: "Game ei ole ongelma... Pari demonia. Heistä pääsee nopeasti eroon ja kukaan ei koskaan saa tietää... Heitä oli niin vähän, etteivät he voi tietää totuutta. Taivas voisi auttaa Menyuahia, mutta Menyuah ei halua että taivas auttaa häntä. Menyuah pitää vieläkin kiinni joistain harhakuvitelmistaan. Tai oikeammin... onko kumpikaan meistä _ansainnut_ taivasta? Mutta älä sekaannu Menyuahin asiaan, se on enkelille liian vaarallista..."

>Z:"Ja mitä minä olen tehnyt ansaitakseni päästä taivaaseen? Tullut luoduksi sinne? Ei kai kenenkään tarvitse _ansaita_ taivasta, käsittääkseni riittää, että _hyväksyy_ taivaan, on valmis toimimaan niiden perustavien sääntöjen mukaan, joita sinfonia asettaa enkelien toiminalle. Ei kai demonia voida tuomita niiden tekojen perusteella, joita demoni on tehnyt silloin, kun hänen henkilökohtainen sinfoniansa on sumentanut yhteyden _todelliseen_ sinfoniaan ja Lusiferin valheet ovat ovat estäneet näkemästä totuutta. Jo pelkästään se, että haluaa tehdä parannuksen osoittaa yleensä, että _ansaitsee_ päästä taivaaseen."

R (tuntuu lainaavan jotain juttua): "Parempi kuolla kuin elää helvetissä."

R: "Ei, demonia joka haluaa tehdä parannuksen ei varmaankaan voi tuomita niidentekojen perusteella joita hän on demonina tehnyt. Jos demoni selviää... luulen että ainakin sinfonia on antanut entiselle demonille anteeksi. En ole asiantuntija näissä asioissa, vaikka olenkin miettinyt tätä paljon."

R: "Ja minä olen jo kauan koettanut toimia niin kuin enkelin pitäisi toimia. Demoniset tavat olen, toivon niin, lähestulkoon hylännyt. En ole käyttänyt impudiitin resonanssiakaan... kuinkakohan kauan siitä jo on? Satoja vuosia."

>Z:"Uskon, että olet tehnyt oikean ratkaisun. Mielestäni sinun ei, oman sielusi turvaamisen vuoksi, pitäisikään tuota demonista kykyä käyttää."

R: "... En edes halua käyttää sitä."

>Z:"Kumpi on vaarallisempaa, sekaantuminen vai se, ettei välitä? Jos minä lakkaisin välittämästä, niin minä luultavasti kuolisin -tai vielä pahempaa.

R: "Kun enkeli lakkaa välittämästä, on tie alas valmis. Olen nähnyt sen hyvin monta kertaa. Liian monta kertaa." (ravistaa päätään)

>Minä en sekaannu Menyuahin asiaan, jos tilanne on se, että minun sekaantumiseni aiheuttaisi enemmän haittaa kuin hyötyä. Mutta minä en jätä sekaantumatta sen takia, että sekaantuminen saattaisi olla minulle liian vaarallista. Mikä on pahin, mitä silloin voisi tapahtua? Tuhoutuisin taistellessani hyvän asian puolesta. Yhden sielun vaarantaminen kahden pelastamiseksi ei liene mikään järjetön ajatus.

R (tiukempaan sävyyn): "Ei. Se on järjetön ajatus. Yhden hyvän sielun vaarantaminen kahden sellaisen sielun kuin minun ja Menyuahin on _järjetön_ ajatus." (sävy pehmenee hieman) "Mutta se että tarjoudut auttamaan on sinulle kunniaksi. Ja vaikka sillä ei varmaan olekaan paljon merkitystä, muistan sinua rukouksissani. Ainakin yksi enkeli on ansainnut paikkansa taivaassa. Siis todella ansainnut sen."

R: "En voisi sinun sielusi autuuden vuoksi ottaa sinua tähän mukaan. Niin itsekäs en ole, että vaarantaisin jonkun hyvän enkelin sielun tämän vuoksi. Usko minua, palvelet sinfoniaa paremmin kun et sekaannu tähän."

>Z:"Minä tiedän monia enkeleitä, jotka todella ovat paikkansa taivaassa ansainneet. Jos haluat, rukoile heidän puolestaan, älä haaskaan rukouksia minuun.

R: "Mikset sinä olisi ansainnut paikkaa taivaassa? Minä en näe mitään syytä sille, ettet... Vaikka tietenkään en tiedä sinusta kaikkea, niin sen perusteella mitä minä olen kuullut ja kuvittelen tietäväni ja sen perusteella mitä olet minulle puhunut, olet enemmän kuin ansainnut paikkasi."

>Tarkoitin vain sitä, että on olemassa vielä paljon parempia enkeleitä, jos haluaisit, niin voisin mahdollisesti järjestää sinulle tapaamisen yhden ymmärtäväisimmistä ja herkimmistä merkuriaaneista, jonka tiedän, kanssa. Ehkä hänenkaltaisensa tapaaminen antaisi sinulle mahdollisuuden arvioida sitä, mistä luovut jatkaessasi yksinäistä taisteluasi helvetistä käsin."

R (hivenen kiihtyneenä): "Minä _tiedän_ mistä minä luovun. Usko pois, minä tiedän..."

R (rauhallisemmin): "Kiitän tarjouksestasi. Minä arvostan sitä kovin ja se saa minut vakuuttuneemmaksi siitä, että sinä olet varmasti niiden parhaiden enkelien joukossa. Ei siihen..." (keskeyttää lauseen tuohon)

>Z:"Minä en tarkoittanut, ettenkö mielestäni olisi sinfonian kannalta enemmän hyödyksi toimiessani taivaassa kuin jossain muualla.

R (hiljaa): "Niin yleensä onkin... kenen tahansa selestiaalin kohdalla."

>Ja minä _olen_ jo mukana tässä asiassa. Luuletko, että minä voisin vain unohtaa sinut ja ystäväsi ja jättää teidät yksin siihen epätoivoiselta tuntuvaan taisteluun, jota tunnutte käyvän oman sielunne peittävää Lusiferin luomaa valheiden ja pahan verkkoa vastaan? Luuletko, että minä en tuntisi, käsittääkseni aivan oikeutettua, syyllisyyttä, jos te menettäisitte mahdollisuutenne pelastukseen enkä minä olisi tehnyt kaikkea mahdollista yrittääkseni auttaa teitä. Kuinka monta... Pyydän, anna minun yrittää auttaa niin kuin parhaaksi katsot, mutta älä sulje minua pois sen takia, että pitäisit sitä liian vaarallisena minulle. Se on päätös, jota sinä et minun käsittääkseni _voi_ minun puolestani tehdä. Se on päätös, joka minun on tehtävä itse."

R: "Jos minä en voi kertoa itsestäni riippumattomista syistä sinulee murto-osaakaan kaikesta, en usko että sinä pystyt tekemään tätä päätöstä järkevästi itse. Jos minä sanon, että yritän pelastaa Menyuahin sielun syistä jotka kuvittelen tärkeiksi, niin... Menyuahiin liittyy niin paljon kaikkea mitä en voi kertoa. Liikaa riskejä, joihin et millään voi varautua koska en voi niistä mitään kertoa ja joihin olisi kuitenkin tarpeen varautua."

>Z:"Jos tiedostat omat pahat tekosi, kadut niitä ja olet valmis tekemään parannuksen, niin tule minun mukaani _nyt_."

Roshan ravistaa päätään. Ilmeestä näkee, että kovasti tekisi mieli lähteä Z:n matkaan, mutta sitten kasvoille tulee surullinen hymy. Mutisee jotain hyvin hiljaa. "Kiitos. Taivaassa on hyviä enkeleitä. Sitä näkee yleensä vain pahuutta ja korruptiota. Olisipa vain niin että voisin tulla... En voi luovuttaa nyt. Ei tässä vaiheessa. Väsyttää vain niin kovin."

>Z:"Parannuksen hakeminen ei ole luovuttamista. älä koskaan erehdy ajattelemaan, että parannuksen hakeminen olisi luovuttamista. Jos olet sitä mieltä, että suuremman hyvän saavuttamiseksi et voi vielä tehdä sitä, minkä tiedät oikeaksi, niin kunnioitan päätöstäsi. En olisi rehellinen, ellen myöntäisi toivovani, että siitä huolimatta, mitä Menyuahille tapahtuu, hakisit nyt parannusta, kun sinulla varmasti on siihen mahdollisuus. Minusta se olisi _oikein_. Mutta meidän jokaisen itse tehdä omat ratkaisumme ja minä on voi muuta kuin yrittää auttaa sinua siihen päätökseen tulemista, mikä mielestäni on oikea."

R: "Ehkä se olisi oikea päätös... "

Näkee taas, että Roshan käy melkoista henkien taistelua. Haluaisi lähteä Z:n mukaan ja liikahtaa hieman Z:n suuntaan. Sitten muistaa jotain ja vetäytyy takaisin.

R: "Ei, olisi väärin jättää Menyuah vain sen takia että yritän pelastaa itseni."

>Z:"Ei parannuksen tekeminen tarkoita niiden hylkäämistä, jotka eivät vielä ole nähneet totuutta. Tiedän parannuksen tehneitä entisiä demoneita, jotka ovat enkeleinä jatkaneet työtään entisten demonituttaviensa pelastamiseksi ja myös onnistuneet siinä. Pelastustyön tekeminen on yleensä paljon helpompaa silloin, kun ei tarvitse taistella itseään vastaan vaan voi toimia todellisen luontonsa mukaisesti ja keskittyä täysin pelastettavan tilanteeseen ja ongelmiin. Jos haluat, minä voisin yrittää järjestää sinulle tapaamisen jonkin tällaisen enkelin kanssa, jotta voisit itse arvioida, ovatko onnistumisen mahdollisuutesi paremmat, jos jatkat, niin kuin olet tehnyt tähänkin asti tai jos päätät, vaikka sitten vain Menyuahin pelastamiseksi, itse hakea pelastusta."

R: "Ei, minä en koe tarpeelliseksi tavata tällaisia enkeleitä. Olen kyllä heitä tavannutkin ja he ovat koettaneet vakuuttaa minut siitä, että minun kannattaisi tehdä parannus. He tarkoittavat hyvää ja olen kiitollinen siitä että he yrittävät auttaa niinkin itsepäistä ja ylpeää henkilöä kuin minä olen." (uskoo puhuvansa totta ja sinfonia on täysin samaa mieltä ainakin siitä itsepäisyydestä) "Mutta ehkä minä tosiaan voisin auttaa paremmin, jos joku suostuisi minut palvelukseensa ottamaan..."

>Z:"Minä palvelen Andrea, rakkauden arkkienkeliä. Olen varma, että hän olisi valmis kuuntelemaan sinun asiasi ja sen jälkeen arvioimaan, voisiko hän auttaa sinua ja millä ehdoilla. Ja vaikka Andre ei harkintansa perusteella katsoisikaan pystyvänsä sinua auttamaan, niin minä tunnen melko hyvin myös muutaman muun mahdollisesti epäsovinnaisille ja luoville ajatuksille avoimen arkkienkelin. Koska joka tapauksessa tulen kertomaan pääkohdat sinun tilanteestasi Andrelle, joka on muuten jo aikaisemmin osoittanut käsittääkseni positiiviseksi tulkittavissa olevaa mielenkiintoa sinun tilannettasi kohtaan, ei kai aiheutuisi haittaa, vaikka tiedustelisin asiaa häneltä myös aivan konkreettisesti. Oletan, että myönteisen päätöksen tekeminen edellyttäisi sinun henkilökohtaista tapaamistasi ja keskustelua Andren kanssa. Jos Andre olisi valmis harkitsemaan sinun ottamistasi palvelukseensa, tai ainakin jonkinlaiseen suojelukseen, olisitko sinä valmis tapaamaan rakkauden arkkienkelin Andren?"

R: "En näe mitä hyötyä siitä olisi. Ja voin nähdä miten siitä voisi olla haittaa. Kiitän tarjouksestasi, mutta tässä tilanteessa en haluaisi tavata kunnioitettua arkkienkeli Andrea. En tosin osaa sanoa, ketä haluaisin palvella, mutta onneksi taivaassa on paljon minua viisaampia henkilöitä, jotka tekevät varmasti sen päätöksen puolestani. Sitten kun voin... Sitten kun haen anteeksiantoa. Arkkienkelin tapaaminen nyt tekisi tästä vain tuhat kertaa vaikeampaa."

>Z:"Toivon kuitenkin, että voisit luvata minulle yhden asian. Jos Menyuahin tilanne muuttuisi niin, että hänen pelastumisensa ei enää olisi mahdollista, jos esimerkiksi hän tuhoutuisi tai joutuisi vangiksi helvettiin, niin sinä annat itsellesi mahdollisuuden ja haet parannusta. Pyydän, että antaisit minulle tilaisuuden auttaa, jos joudut vaikeuksiin.

Roshan ravistaa päätään. "Ne vaikeudet olisivat sellaisia, etten missään nimessä kutsuisi sinua apuun. Kahden sielun menetyksen sijaan menetettäisiin kolme. Se ei palvelisi ainakaan taivaan etua. Tai ehkä minun ja Menyuahin tuhoutuminen jopa saattaisi palvella, mutta ei sinun, niin luulen."

>Z:"Ja tuhouduinko minä tänään? On olemassa monia tapoja auttaa. En olettanutkaan, että kutsuisit minut helvettiin taistelemaan Lusiferin joukkoja vastaan, mutta eteesi voi tulla tilanteita, joissa minä _todella_ voin auttaa. Teidän tuhoutumisenne tai sivullisten kärsiminen sen takia, että olet pyrkinyt suojelemaan minua mahdolliselta vaaratilanteelta ei mielestäni ole oikein, eikä sinun tämän vuoksi pitäisi sulkea pois sitä mahdollisuutta, että pyytäisit apuani vaikeuksissasi. _Minun_ asiani on päättää, autanko minä sinua vai en. Minulla on vastuu omasta olemassaolostani eikä tarkoituksenani ole tuhoutua, ellei sillä olisi saavutettavissa taivaan kannalta selvästi suurempaa etua kuin oman olemassaoloni jatkumisella."

Roshan huokaa hyvin syvään. Ja miettii sitten hyvän aikaa jotain kaikessa hiljaisuudessa.

R: "Minä en ole taistelemassa Lusiferin joukkoja vastaan kovin fyysisesti jollei ole pakko. Ja sivulliset eivät saa vahingoittua, ainakaan jos vaarassa ovat ihmiset." (tuntuu värähtävän ajatuksesta, että ihmisiin voisi sattua) "Enkeliä ei kuitenkaan voi kaiketi laskea täysin sivulliseksi... Minä yritän miettiä ja jos tarvitsen apua jossa uskon sinun voivan auttaa, lupaan ottaa yhteyttä. Ja saat siinä tilanteessa itse päättää autatko vai et."

>Z:"Kiitos."

R: "Kiitos siitä että saat päättää itse vai siitä että otan yhteyttä?" (tuntuu unohtavan etteivät serafit ole taipuvaisia sarkasmiin :-)

Z:"Kiitos siitä, että lupaat ottaa minuun yhteyttä."

Kunnioitan sitä vakaumusta, jolla tehtävääsi hoidat ja toivon, että muistat noudattaa niitä sääntöjä, jotka sinfonia asettaa enkelien toiminnalle. Uskon, että näiden sääntöjen noudattaminen voi auttaa sinua sekä tehtävässäsi että parannuksen tekemisessä."

R: "Minä teen parhaani. Ei ole aina helppoa toimia niin kuin enkelin kuuluisi toimia kun... No... Mutta minä yritän. Ja ehkä saan ne valkoiset siivet vielä. Ehkä."

>Z:"Vaikka ei muussa voisikaan auttaa, niin tämä on ehkä asia, jossa minun apuni saattaisi sinulle kelvata. Minä ainakin _luulen_ tietäväni jotain siitä, miten enkelien _pitäisi_ toimia."

R: "Minäkin luulen tietäväni jotain... Mutta ne tiedot joita minulla on, ovat vanhentuneita tai vääristyneen linssin kautta nähtyjä. Demonilta kuultuja asioita ei voi pitää kovin luotettavina... Minä luulen tietäväni jotain siitä miten merkuriaanin pitäisi toimia, mutta yleisemmällä tasolla. Taivas on muuttunut kovin viime aikoina."

>Z:"Tämänkin vuoksi minusta tuntuisi järkevältä, että sinä voisit tavata merkuriaanin ja todella keskustella hänen kanssaan niistä asioista, jotka sinua kiinnostavat. Ei vain siitä, miten sinun pitäisi tehdä parannus, senhän sinä käsitykseni mukaan tunnut tietävän itsekin."

R: "Enköhän minä sen tiedä... Mutta en koe tarpeelliseksi keskustella merkuriaanien kanssa. Sinä tunnut olevan valmis riskeeraamaan itsesi puhumalla kanssani, mutta oletko varma että haluat riskeerata muitakin? Yhden typeryksen vuoksi joka ei älyä tarttua mahdollisuuteen kun sellaista tarjotaan ja vielä kaksin käsin?"

>Z:"Minä en tahallani aseta vaaraan ketään muuta kuin itseni. Muut enkelit voivat itse päättää, ovatko he valmiita yrittämään auttaa sinua. Itse uskon, että tuntemani merkuriaanit olisivat valmiit riskin ottamaan."

R: "Kenties. Mutta... On parempi ettei heitä kutsuta tähän mukaan. Usko pois, niin on paljon parempi. Tähän liittyy asioita, jotka voivat olla vaarallisia merkuriaanille."

R: "Ja minä lupaan, että jos Menyuahia ei todellakaan voi pelastaa ja siinä tilanteessa vielä pystyn pelastamaan itseni, koetan sen tehdä. En oikein usko mahdollisuuksiini, mutta lupaan yrittää."

>Z:"Toivon myös, että voisit luottaa minuun tai vaikka et voisikaan luottaa, niin että voisit edes keskustella kanssani. Itse olen huomannut, että joistain asioista keskusteleminen auttaa niiden käsittelyä."

R: "Minä luotan sinuun kyllä. Mutta ei ole minun asiani kertoa joistain salaisuuksista, ymmärräthän. Tai et varmaan ymmärräkään, mutta toivon että voin joskus tulla niistä sinulle kertomaan."

>Z:"Valitettavasti minä ymmärrän kyllä, että voi tulla tilanteita, joissa salaisuuksien pitäminen tuntuu järkevämmältä kuin niiden kertominen. Tuollaisessa tilanteessakin saattaisi kuitenkin olla eduksi, jos voi, vaikka itse salaisuuksia ei voisikaan toiselle kertoa, käsitellä salaisuuksien takana olevia periaatteellisia kysymyksiä jonkun ulkopuolisen kanssa. Jos joutuu liian pitkään käsittelemään liian vaikeita kysymyksiä yksin, voi olla vaikeaa osata tehdä ristiriitatilanteessa oikea ratkaisu."

Roshan tuntuu miettivän tuota tarkkaan

R: "Minä olen toiminut hyvin kauan yksin. Se vaikuttaa huonolla tavalla arvostelukykyyni. Se kuvaannollinen demoninen puoli alkaa jälleen päästä voitolle... Ja olen alkanut epäillä, että arvostelukykyni oli alun alkaenkin vahingoittunut... Kenties jotain suurempaa hyvää on siitä huolimatta saavutettu."

>Z:"Mutta eikö silloin olisi järkevää arvioida uudelleen ne seikat, jotka estävät sinua tekemästä sen, minkä käsitykseni mukaan tiedät _oikeaksi_ eli tekemästä parannusta? Käydä nämä asiat läpi jonkun kanssa, johon luotat, enkä minä ole niin itserakas, että kuvittelisin sinun luottavan itseeni, vaikka toivoisinkin voivani joskus olla sen luottamuksen arvoinen. Ja jos päätyisit siihen, että haluaisit käydä näitä asioita läpi kanssani, niin voin kyllä, jos sitä vaadit, vannoa, etten kerro salaisuuksina kertomiasi asioita kenellekään."

R (puhuu enemmän itsekseen): "Käydä nämä asiat läpi jonkun kanssa johon luotan... Lienee mahdotonta... Kuinkahan kauan siitä oikeastaan on kun viimeksi olen todella _luottanut_ johonkuhun? Kyllähän enkeleihin voi tietyssä mielessä aina luottaa ihan niin kuin demoneissa voi aina luottaa siihen, että ne ovat omaa etuaan ajavia..."

R: "älä koskaan lupaudu vannomaan mitään, mitä et varmasti pysty pitämään. Ja oikeastaan vannominen ylipäätään on... no typerää. Siitä ei seuraa kuin harmia ainakin oman kokemukseni mukaan. Malakiitit ovat sitten oma lukunsa..."

>Z:"Onko olemassa mitään, minkä kukaan voi sanoa varmasti pystyvänsä pitämään? Yves ehkä pystyy, pystyykö kukaan muu? Ja kummasta aiheutuu enemmän haittaa, siitä, ettei koskaan saa tietää jotain, millä voisi olla suuri merkitys sinfonian kannalta vai siltä, että joutuu arvioimaan pystyykö pitämään antamansa lupauksen?"

R: "Jos sitä joutuu arvioimaan... Ehkä minulle vielä joskus tarjoutuu tilaisuus kertoa sinulle. Enkä minä tiedä onko tällä kaikella suuri merkitys sinfonian kannalta. Ehkä tällä ei ole merkitystä. Muille kuin minulle ja Menyuahille ja niille muutamille onnettomille jotka sattuvat tiellemme."

Roshan sanoo hiljaa: "Ainakin muutama on saattanut minun myötävaikutuksellani pelastua. Ehkä."

>Z:"Eikä ole mitään syytä, miksi ei voisi pelastua jatkossakin. Jos vain et menetä uskoasi ja jaksat tehdä niin, kuin tiedät olevan oikein."

R: "Kiitos. Niin teen."

R: "Ehkä... Ehkä voisi yrittää sitä että puhut Menyuahin kanssa. Mutta sinun on ymmärrettävä, että jos hän raivostuu hän saattaa repiä vesselisi kappaleiksi harkitsematta lainkaan. Ja Menyuah saattaa raivostua aivan käsittämättömistä syistä. Ja Menyuah on muutenkin _vaarallinen_. Jos... jos aiot puhua hänen kanssaan, sinun on luvattava, että kun minä annan merkin sinä häivyt paikalta saman tien. Minä selviän kyllä Menyuahin kanssa jotenkuten, mutta en voi taata sinun turvallisuuttasi."

R: "Jos et lupaa, en voi ottaa sinua auttamaan."

>Z:"Minä lupaan poistua paikalta heti, jos sinä annat merkin. Minulla ei ole tarvetta vaarantaa sinun työtäsi Menyuahin kanssa. Pyytäisin, että ilmoittaisit hieman ennen mahdollista tapaamista, että voisin suorittaa tiettyjä järjestelyjä liittyen siihen, että vesselini mahdollinen tuhoutuminen ei aiheuttaisi tarpeetonta vahinkoa muille."

Roshan rypistää kulmiaan ja kääntyy sitten nopeasti ympäri ja katselee ympärilleen hyvinkin tarkkaavaisena. Ja murahtaa itsekseen, mutta ei sano mitään selkeää.

R: "Minä en voi taata että olen tavattavissa kovin pitkään tässä, minulla on hyvin paljon työtä muiden asioiden kanssa. Jos aiot tulla tapaamaan Menyuahia, sinun on tehtävä se tänään. Tai sitten tapaaminen lykkääntyy jonnekin kaukaiseen tulevaisuuteen. Pystytkö tekemään järjestelysi nyt? Voin antaa muutaman tunnin verran aikaa. Jos tulet, tule vaikka tuohon kahvilaan, se näyttäisi olevan auki myöhään."

>Z:"Tunnin pitäisi riittää. Jos sinun tarvitsee ottaa yhteyttä minuun, niin kannattaa käyttää tätä puhelinnumeroa, jos et tavoita minua tavallisesta numerosta. Minä tulen tunnin päästä tuohon kahvilaan."

R: "Tunnin päästä. Hyvä on." (ja ottaa Z:n kännykännumeron vastaan).

>Ja olettaen, ettei ole muuta (olennaista) keskusteltavaa, niin Z menee portaalille, soittaa kerubit paikalle ja pyytää Laurence kerubia purkamaan attunoinnin. Z pyytää samaa myös Dominicin kerubilta, perusteluna molempien osalta on, että on olemassa varteenotettava mahdollisuus siihen, että Z:n vesseli tuhoutuu Z:n tehtävän aikana ja vaikka se ei tuhoutuisikaan, niin kumpikaan kerubi ei saa tulla auttamaan Z:a, ellei Z:aa sitten, vesselin tuhoutumisen jälkeen, yritettäisi tuhota. Z ei kuitenkaan pidä tätä vaihtoehtoa todennäköisenä. Jos Dominicin kerubi ei suostu purkamaan attuunausta (=kun, sama tietty, jos Laurencen kerubi ei suostuisi purkamaan attuunausta), niin Z pyytää Dominicin kerubia lupaamaan edellä mainitun, että ei tule 1 km:a lähemmäksi Z:a (kunnes Z toisin ilmoittaa), ellei Z:a yritetä soul-killata.

Laurencen kerubi tekee mitä käsketään, eli Laurencen kerubi suostuu toki purkamaan attunoinnin. Kysyy tosin vielä, että tarvitaanko häntä vielä vai meneekö kerubi hakemaan muita hommia Laurencen päivystäjältä.

Dominicin kerubi on tosiaan vaikeampi tapaus. Kerubi on saanut ohjeensa pomoltaan ja aikoo pitää niistä kiinni katkeraan loppuun asti. Kerubi ei edes suostu pysymään kauempana, sillä Z:aa pitäisi kuitenkin ainakin yrittää suojella tältä mahdolliselta vaaralta, josta Dominicin kerubi haluaa tietää lisää. Jos kerubi joutuu olemaan kilometrin päässä, ei kerubi voi taata sitä paitsi ehtivänsä ajoissa estämään Z:n tuhoamista. Ja miksi Z mainitsee tässä yhteydessä tuon vaihtoehdon? Onko sellainen tässä tapauksessa mahdollista? Jne...

>Z vie hallussaan olevat artifaktit huoneeseensa pöytälaatikkoon Andre katedraaliin. Tämän jälkeen joka tapauksessa Z menee etsimään Andrea tarkoituksenaan antaa pikaraportti siitä, mitä Z on parasta aikaa tekemässä. Jos Dominicin kerubi ei lupaa pysyä 1 km:n päässä, Z pyytää Andrelta lupaa katkaista kerubin auttunointi. Jos Andrea ei löydy, Z laatii nopeasti kirjallisen raportin ja pyytää päivystäjää antamaan raportin (taiteltu kiinni) Andrelle heti, jos tämän näkee.

Okei. Andre löytyy seisomasta peilin edestä ja sovittamasta eri vaatteita. Andrella on kuitenkin aikaa kuunnella ("jollei sinua haittaa jos jatkan tätä samalla"). Z:n asia kuitenkin saa Andren jättämään vaatteiden sovittamisen kesken ja kuuntelemaan aika tarkkaan mitä Z on tekemässä. Andren mielestä koko juttu kuulostaa hyvin epäilyttävältä, mutta Z:lla on Andren lupa katkaista Dominicin kerubin attunointi. Mutta ensimmäisestä vaaran merkistä Z:n olisi syytä painua tiehensä paikalta, Z:n ei pidä ottaa mitään lisäriskejä tämän tapaamisen lisäksi.

>Ja tarvittaessa, maan päällä jossain random-paikassa katkotaan (tarvittaessa) attunointi (käyttäen riittävästi essenseä, eli että CD on aina parempi kuin kerubin CD -tämän voi laskea ;-), teleportataan portaaliin (ylös) ja alas (eli jos on katkotarvetta, tämä vasta juuri ennen tapaamista pitkällä keskittymisellä).

OK. Kyllähän tuolle oli tarvetta. Alkaa Z:n essense käymään vähiin, tämähän on yhä sitä samaa päivää kun Z lahjoitteli kovasti essenseä Roshanille.

>Ja kahvilaan...

Jep. Paikalla on Roshan, joka sen kummempia selittelemättä sanoo että tänne ei voida jäädä. Paikan päältä otetaan taksi ja Roshan sanoo, että Menyuah odottaa eräässä hotellihuoneessa hotellissa x. Roshan ei ole oikein juttutuulella, liikehtii hermostuneesti edestakaisin ja näyttää yhä miettivän onko tämä oikeasti hyvä idea. Antaa sellaiset ohjeet, että jos Menyuah alkaa riehumaan, Roshan antaa merkin tai Roshan päätyy traumaan (ehtimättä antaa merkkiä), on Z:n heti poistuttava paikalta. Kenenkään etua ei palvele se, että Z noissa tilanteissa jää paikalle. Ai, sanoo ettei tämä ole ansa (ja puhuu totta). Varoittaa myös, että Menyuahin resonoiminen voi olla vaikeaa tai jopa mahdotonta, Roshan ei oikein tiedä kumpaa se on. Joinain päivinä Menyuahin resonointi onnistuu käyttämällä essenseä ja toisina päivinä se ei kuulemma onnistu käytti essenseä miten paljon hyvnsä.

Hotellissa mennään hieman isompaan asuntoon, jossa Menyuah odottaa kävellen hermostuneen oloisesti edestakaisin. Roshan menee ensin sisään ja kutsuu Z:n vasta hieman myöhemmin paikalle. Menyuah katselee Z:aa synkästi ja Roshan on asettunut aika lailla Z:n ja Menyuahin väliin.

Menyuah: "Okei, mitä sinä oikein haluat? Kyllä minä enkelien selittelyä jo olen kuullut ihan riittämiin, joten mitä ihmeellistä sinulla on sanottavaa?"

>Z:"Minulla tuskin on mitään ihmeellistä sanottavaa. Minä haluaisin tietää totuuden siitä, miksi sinä estät Roshania, impudiittia, demonia, tekemästä parannuksen. Sen perusteella, mitä minä olen kuullut ja havainnut, Roshan olisi enemmän kuin valmis luopumaan demonisesta luonnostaan ja hakeutumaan taivaan valoon, jos vain sinä antaisit hänelle siihen mahdollisuuden. Jos sinä todella olisit enkeli, niin et kai sinä voisi estää omalla toiminnallasi demonia tekemästä parannusta."

Menyuah tuijottaa Z:aa pitkään ja katsoo sitten Roshania, joka on ehkä vähän kalpea mutta hyvinkin päättäväisen oloinen.

M: "En minä häntä estä enää lähtemästä minnekään. Sopii häipyä jos siltä tuntuu. Tuossa on ovi..." (ja Menyuah osoittaa ovelle päin) "ja ovesta sopii kävellä jos seura ei kelpaa. Sama se minulle."

Roshan ei sano mitään mutta ei tee elettäkään liikkuakseen kohti ovea.

M (Roshanille): "Ala mennä! Häivy!" (ja jotain ilmeisesti hell-tonguella, Roshan ei hievahdakaan)

M (ei puhu oikeastaan kenellekään): "En minä ketään estä. Tuo _demoni_ ei halua lähteä ilmeisestikään. On joko siihen liian heikko tai typerä."

>Z:"Sinä estät Roshania hakemasta parannusta, koska et itse suostu myöntämään, mikä olet ja hakemaan parannusta."

M: "Minä olen enkeli. _Enkeli_ tajuatko?! En _demoni_, niin kuin tuo." (Roshan huokaa ja ravistaa päätään)

>Z:"Sinä väität tietäväsi minun kuoroni.

M (rauhallisemmin): "Serafi. Tosi Rakkauden enkeli. On jotain muutakin, mutta sitä on vaikeampi nähdä."

Z: Miksi minä väittäisin sinun olevan demoni, ellen itse pitäisi sitä totuutena? Miksi minä valehtelisin sinulle?

M: "Totuuksia on monenlaisia... Oletko varma, että kuulet sinfonian etkä jotain muuta.Teikäläisille aina opetetaan että habbaliitti on demoni... Habbaliitti on _enkeli_!"

>Z:"Jos sinä olet enkeli, niin miksi sinä et voi mennä taivaaseen kuten muutkin enkelit? Jos sinä olet enkeli, niin miksi sinä et kuule sinfoniaa vaan ainoastaan oman henkilökohtaisen sinfoniasi? Jos sinä olet enkeli, miksi sinä et yritä palvella sinfoniaa vaan yrität pakottaa omaa henkilökohtaista sinfoniaasi oikean sinfonian päälle? Miksi sinä et voi hyväksyä totuutta?"

M: "Aina jankutetaan tuosta "sinfoniasta". On henkilökohtaista sinfoniaa ja on sitä taivaassa oleskelevien enkelien sinfoniaa. Roskaa kaikki... Koko ajan höpistään jostain henkilökohtaisesta sinfoniasta... Minä en ole koskaan kuullutkaan muuta sinfoniaa. Tämä siis on se ainoa sinfonia joka on olemassa."

>Z:"Se on ehkä sinun käsityksesi mukaan ainoa sinfonia joka _sinulle_, demonille on olemassa. Enkeleillä _ei_ ole henkilökohtaista sinfoniaa vaan yhteys oikeaa sinfoniaan. Mutta sinä kiertelet kaikkein konkreettisinta ja selkeintä kysymystä. Jos sinä olet väittämäsi mukaisesti olet enkeli, miksi sinä et voisi mennä taivaaseen?"

Menyuah ei sano mitään ja tuijottaa vain Z:aa melkoisen ikävä ilme silmissään. Huoneessa on tässäkin kohtaa hyvin ikävä tunne ja se ikävä aura on hyvin voimakas. _Hyvin_ voimakas.

M: "Minun ei tarvitse selitellä mitään sinulle."

>Z:"Ei minulle, mutta itsellesi. Sinun pitää nähdä totuus."

M: "Totuus... Totuus on jotain jota minun on vaikea ymmärtää tai nähdä." (huokaisee)

Z: Minun tietojeni mukaan sinä olet habbaliitti ja habbaliitit usein kuvittelevat olevansa enkeleitä. Käsitykseni mukaan sinulla on tämä sama harhaluulo."

M: "Ei se mikään harhaluulo ole, senkin... "(okei, Menyuah ei jätä kirouksia sanomatta, mutta ne saat itse kuvitella, jos huvittaa)

M: "Minä olen enkeli..."

>Z:"Sinä olet demoni samoin kuin impudiitit, balserafit, djinnit ja kalabiitit. Kun elohiitti lankeaa, elohiitista tulee habbaliitti. Siinä, missä elohiitti pyrkii objektiivisesti analysoimaan tilanteita, habbaliitti on antanut tunteilleen vallan. Elohiitin pystyessä resonanssillaan lukemaan sinfoniasta toisten tunteita, habbaliitti voi resonanssillaan tilapäisesti onnistua pakottamaan henkilökohtaisesta sinfoniastaan kumpuavia tunteita toisten olentojen päälle. Enkelit pystyvät lukemaan sinfoniaa, demonit pyrkivät muokkaamaan sitä. Sinä olet demoni."

Menyuah on pitkään hiljaa.

M: "Minä pystyn lukemaan tunteita. Ihan siinä missä nämä elohiititkin. Eli minä siis pystyn lukemaan tätä sinfoniaa siinä missä taivaassa asuvat enkelitkin."

>(korjaa, jos meni jotain väärin, Z on jopa ihan viime aikoina, Sadrakin takia, joutunut tutkimaan näitä asioita melko syvällisesti -on ollut käyttöä teokselle Completos Habbalitos)

(kyllä tuo ihan oikein meni)

>Z:"Jos sinä pystyt lukemaan toisten tunteita, niin lue minun tunteeni sinua kohtaan. Jos et luota siihen, mitä minä sanon, niin luota siihen vähään, mitä pystyt näkemään todellisesta sinfoniasta."

>(no, jos sattuisi resonoimaan, niin ei varmaan tarvinne kuvata sen kummemmin, päälimmäisenä ehkä huoli siitä, että ei saa Menyuahia tekemään parannusta eikä saa pelastettua Menyuahia ja Roshania, mukana myös sääliä sitä kohtaan, miten Lusiferin valheet ja Menyuahin henkilökohtainen sinfonia estävät Munyuahia näkemästä totuutta)

Menyuah katsoo pitkään ja todennäköisesti käyttää resonanssia, sillä ilme on jotenkin hämmentynyt. Tuijottaa hetken Z:aa ja ei saa sanottua mitään.

M (puhuu nyt Z:lle suoraan): "Vai haluatko että minä raahaan hänet väkisin johonkin taivaalliseen portaaliin? Ottaisivatko he häntä? Oletko aivan varma että tuo (osoittaa Roshania) haluaa mennä? On sillä tähän asti ihan riittämiin tilaisuuksia ollut. Ei sitä ole väkisin tarvinnut täällä pitää."

>Z:"Jos sinä olisit enkeli, niin sinä tietäisit, ettei ketään voi pakottaa tekemään parannusta. Jos sinä todella haluat auttaa Roshania tekemään parannuksen, sinä myönnät itsellesi, mikä olet ja kadut pahoja tekojasi. Jos sinä uskallat hakea parannusta, niin myös Roshan voisi seurata sinun esimerkkiäsi."

M: "Minä tiesin että se on pelkuri. Ja mitä pahaa minä muka olen tehnyt? Ihmiset ovat heikkoja ja eivät _Ansaitse_ taivasta. Sen enempää kuin tuokaan. Tai sinäkään." (Menyuah kääntyy katsomaan suoraan kohti Z:aa) "Mitä _sinä_ olet tehnyt taivaan hyväksi? Kerro pois. Mikä tekee sinusta minua paremman? Kerro." (ja Menyuah tuijottaa Z:aa ja huoneeseen tulee hyvin epämiellyttävä tunnelma, siis alkaa tehdä mieli lyödä jotain, tuhota, ryöstää... vaikeuttaa ajattelua huomattavissa määrin. Näkee että Roshan asettuu vielä selkeämmin Z:n ja Menyuahin väliin)

>(No, Z vastaa levittämällä omaa [vähäistä] rakkauden auraansa... Että Z:n kanssa on mukana olla... Ja tietysti keskittyy kovasti.)

(Joo-o. Mutta hankalaa se on. Z pystyy hallitsemaan itsensä jotenkin, mutta se tosiaan vaatii hyvin paljon keskittymistä)

>Z:"Minä _en_ ole väittänyt olevani sinua parempi. Minä _en_ ole väittänyt, että sinä et ansaitsisi taivasta. Minun käsitykseni mukaan taivasta ei tarvitse ansaista, riittää, kun on valmis tunnustamaan omat pahat tekonsa, katumaan niitä ja hylkäämään oman henkilökohtaisen sinfoniansa _oikein_ sinfonian vuoksi. Nyt ei ole kysymys minusta, Roshanista tai ihmisistä. On kysymys sinusta. Oletko sinä mielestäsi _ansainnut_ päästä taivaaseen? Jos sinä todella olet enkeli, niin miksi sinä et voi mennä taivaaseen?"

M (ei kovin vakuuttavalla tai vakuuttuneella äänensävyllä): "Voisin minä mennä jos haluaisin. Mutta en halua."

>Z:"Miksi sinä et halua mennä taivaaseen? Miksi sinä et menisi taivaaseen edes palastaaksesi demoniksi tietämäsi henkilön sielun?"

M: "Onko minun asiani pelastaa demonien sieluja? Kuinka moni malakiittikaan vaivautuu yrittämään demonin sielun pelastamista? Tai edes kysymään haluaako se demoni pelastua? Lyödään vain eikä edes anneta aikaa puhua. Ja sitten demoni joutuu Limboon tai takaisin helvettiin. Miksi minun pitäisi toimia toisin? Minulla on parempaakin tekemistä."

(Menyuah ei tosin kuulosta itse kovin vakuuttuneelta argumenteistaan)

Z:"Jos sinä olet enkeli, niin mikä sinun mielestäsi on sinun tehtäväsi? Mitä parempaa tekemistä sinulla mielestäsi on? Eihän taivaassa käymiseen kulu aikaa kuin pieni hetki ja kysymys on kuitenkin ainakin yhden ja minun käsitykseni mukaan kahden sielun kohtalosta."

Ikävä aura huoneessa katoaa ja Menyuah näyttää hetken aikaa hieman... no... ehkä tässä on tosiaan mahdollista puhua järkeä tälle habbaliitille. Tunne tosin menee pian ohi ja Menyuah on taas kuten aiemmin, tosin se ikävä tunnelma ei tule takaisin.

M: "Ja mitä se "oikea" sinfonia muuta on kuin harhaa... Pahojen tekojen anteeksianto muka... Se tuskin on minua varten."

>Z:"Mitä pahaa on siinä, jos voi saada pahat tekonsa anteeksi katumalla niitä ja tekemällä parannuksen? Jos sinä _tiedät_ tehneesi pahoja tekoja, niin silloin sinun täytyy tietää, mikä on oikea ja mikä väärä. Jos sinä tiedät, mikä on oikea ja väärä, niin sinun täytyy tehdä _oikein_. Ja sinun täytyy tietää, että demonin, samoin kuin enkelinkin, joka tietää tehneensä pahoja tekoja, pitää tunnustaa väärät tekonsa ja hakea anteeksiantoa."

M: "Minä olen tehnyt pahaa. Mutta mitä se hyödyttää niitä tunnustaa? Se ei tuo ketään niistä henkilöist takaisin. Tai pelasta heidän sielujaan."

R: "Heidät on mahdollista pelastaa ja sinä tiedät sen. Vaikeaa, muttei mahdotonta."

M: "Kysyinkö minä sinulta jotain? Sielujen pelastaminen helvetistä on lähestulkoon mahdotonta. Okei, olemme onnistuneet pari kertaa, mutta... Turhaa hommaa."

>Z:"Minun käsitykseni mukaan sielujen pelastaminen helvetistä on hyvä teko. Sinä toisaalta väität, että nämä heikot ihmiset olisivat ansainneet kohtalonsa ja toisaalta olet ollut valmis vaarantamaan itsesi pelastaakseen heidän sielunsa. Eikö se ole epäitsekästä toimintaa? Jos olet valmis tekemään tämän jonkun sielun eteen, miksi et olisi valmis tekemään sitä myös Roshanin, demonin, eteen, joka kertomasi perusteella vaikuttaa sinulle merkitykselliseltä henkilöltä ja jonka sinä käsitykseni mukaan _tiedät_ haluavan tehdä parannuksen."

Menyuah kääntyy katsomaan Roshania. Katsoo sitten Z:aa ja katsoo taas Roshania. Ja kääntää taas huomionsa Z:aan.

M: "Kaikki tarvitsevat seuraa. Niin minäkin. Jos Roshan on jostain omituisesta syystä saanut päähänsä että hänen pitää auttaa minua, ei se ole kokonaan minun syyni. Ehkä minun olisi pitänyt pakottaa hänet menemään lähimpään taivaalliseen portaaliin jo silloin kun me ensimmäisen kerran tulimme maan päälle. Kyllä minä välitän siitä mitä Roshanille tapahtuu." (Roshanin kasvoille tulee jotaion, joka voisi olla toivoa)

M: "Mutta en minä voi ketään pelastaa. Tuhota ehkä, mutta en pelastaa."

M (epäluuloinen katse): "Mitä sinä oikeastaan tässä yrität? Tämä on joku juoni... Kyllä vain. Tosi Rakkauden enkeli... Hah, taivas on täynnä idiootteja, huomaan. Taitaa olla parempi, etten vie tuota (taas osoittaa Roshania) taivaalliseen portaaliin sittenkään..."

>Z:"Tässä ei ole mitään juonta. Minä haluaisin auttaa sinua ja Roshania. Minä olen havainnut, että Roshan katuu pahoja tekojaan ja haluaisi tehdä parannuksen, mutta ei voi sitä tehdä, koska Roshanin käsityksen mukaan hänen tehtävänään on sinun sielusi pelastaminen.

M: "Hah! Typerys! Minä olen kuullut jo kaiken mitä sillä on sanottavaa. Aina vain samoja asioita... Kauheaa jäkätystä... Pitää tehdä niin kuin on oikein... Mutta miten tämä olisi, jos otat kaikki vaihtoehdot huomioon, mikä on paras vaihtoehto suuremman hyvän kannalta... Kuka sen suuremman hyvän oikein määrittelee, kysyn vaan."

Menyuah kääntyy Roshaniin päin ja huutaa jotain, ilmeisesti ei tällä kertaa hell-tonguella. Z ei silti ymmärrä sanaakaan. Roshanin äänensävy on anteeksipyytävä. Menyuah astuu pari askelta Roshania kohti, joka irvistää ja näyttää valmistautuvan ottamaan damagea, mutta ei tee muuta. Sitten Menyuah vetäytyy taas.

>Z:"Minä en väitä tietäväni vastauksia kaikkiin sinun kysymyksiin. En tiedä, voitko sinä ymmärtää sinfoniaa, jos sinulla ei ole yhteyttä siihen. Jumala lienee ainoa, joka voi varmuudella määrittää, mikä on _suurin_ hyvä. Minäkin luulen kuitenkin tietäväni, että ei ole oikein olla demoni. Ei ole oikein piiloutua sinfonialta oman henkilökohtaisen sinfoniansa taakse ja yrittää pakottaa henkilökohtaista sinfoniaansa luonnollisen ja oikean sinfonian päälle."

M: "Sinfonia on pelkkä harha. Ei tätä enkelien "sinfoniaa" ole olemassakaan. Kyllä te tunnutte siihen kovasti uskovan, mutta se johtuu vain siitä että te haluatte uskoa yhden lajin valheeseen..."

>Z:"Sinä väität, että _enkelien_ sinfoniaa ei ole olemassa. Toisaalta sinä väität olevasi enkeli. Sinä väität olevasi samanlainen kuin enkelit mutta toisaalta väität olevasi erilainen siinä mielessä, että sinä yksin kaikista enkeleiksi kutsumistasi olennoista _et_ uskoisi sinfoniaan etkä pystyisi sitä kuulemaan. Väität, että kaikki enkelit olisivat väärässä ja sinä olisit oikeassa. Väitätkö sinä _todella_ uskovasi siihen, että sinä olet oikeassa ja kaikki enkelit ovat väärässä? Jos kaikki enkelit ovat sinun mielestäsi väärässä niin joko sinä olet myös väärässä tai sinä et ole enkeli."

M: "Minä tiedän olevani oikeassa. Minä en ole koskaan kuullut tätä "sinfoniaa". Roshan on puhunut siitä kauniita asioita. Roshan lukee liikaa. Ja kuuntelee liikaa enkelien puheita. Tuollainen sinfonia ei ole mahdollinen. Minä olen oikeassa. Minä olen oikeassa... " (ja hokee tuota vielä pariin kertaan, tuntuu yrittävän vakuuttaa itseään)

>Z:"Jos sinä olet ollut koko olemassaolon aikasi demoni, niin miten sinä olisitkaan voinut kuulla todellista sinfoniaa? Kuinka sinä voisit uskoa todellisen sinfonian olemassaoloon, jos sinun kuvasi maailmankaikkeudesta perustuu siihen propogandaan, jota helvetin balserafit kirjoittavat. Valheisiin. Miksi sinun pitää yrittää vakuuttaa itseäsi siitä, että olet oikeassa siinä käsityksessäsi, ettei todellista sinfoniaa olisi olemassa, kun keskeinen kysymys on ainakin minun käsitykseni mukaan se, oletko sinä demoni vai enkeli? Jos sinä olet demoni, niin taivaan valon pitäisi polttaa sinua, jos olet enkeli, niin taivaan valo ei vahingoita sinua. Tämän sinä pysyt helposti kokeilemaan ja todistamaan itsellesi, oletko enkeli, kuten itse väität luulevasi, vai demoni."

M: "Minä en _luule_ mitään. Minä _tiedän_. Miksi minun pitäisi todistaa sinunlaisellesi epäonnistuneelle tapaukselle yhtään mitään? Etkös sinä ole se sama tyyppi, jonka mukana pari enkeliä tuli _minun_ sydämeni luokse Perditioniin? Ja jonka kaksi muuta kaveria ovat edelleen alhaalla. Tai en mene takuuseen siitä yhdestä, se kiertelee maan päällä aiheuttamassa harmia Malphasin nimiin. Ja on enkeli. Ja se toinen kaveri on yhä kahleissa Oblivionin kellarissa, vaikka huhu kertoo että kohta se annetaan Vapulalle lahjaksi. Oblivion ja Vapula ovat hyviä kavereita. Oblivion saattaa hyvinkin antaa kaverilleen lahjan. Vapula varmasti arvostaa sitä. Vapulalla on hyvä mielikuvitus, niin olen kuullut. Hän keksii varmasti jotain hauskaa ajanvietettä pikku kaverillesi."

M: "Ja itselleni minun ei tarvitse todistaa mitään."

M: "Ei tuostakaan ole iloa. Ei se ymmärrä omaa parastaan vaikka mitä tekisi..."

Z: Vasta pelastettuaan sinun sielusi Roshan voi hakea parannusta. Tai jos sinä tuhoutuisit lopullisesti tai muuten kävisi lopullisesti ilmi, että sinä et voi tehdä parannusta ja pelastua. Jos sinä todella olisit enkeli, niin miksi et voisi tulla mukanani portaalille osoittamaan oman enkelillisen muotosi nousemalla taivaaseen muiden enkelien pariin. Jos Roshan saisi itse havaita, että sinä todella olisit enkeli, niin uskon Roshanin voivan hakea parannusta heti tämän jälkeen. Jos haluat, niin voisimme kutsua paikalle arkkienkelin varmistamaan sen, ettei taivaan valo tuhoaisi sinua, jos osoittautuisit vastoin omaa käsitystäsi demoniksi."

M: "Joo-o, kutsutaan vaan arkkienkeli paikalle ja katsotaan kuinka monta sekuntia kumpikaan meistä pysyy hengissä. Kaiken sen jälkeen mitä on tullut puuhattua, sanoisin että... Noo, korkeintaan pari sekuntia ja silloin paikalla on Novalis..." (häijy hymy) "Minä tykkäsin Novaliksesta..."

>Z:"Jos sinä olet enkeli, niin miksi Novalis tuhoaisi sinut? Eihän minun tietojeni mukaan Novalis tuhoa edes demoneita, paitsi ehkä joskus, jos ei ole mitään toivoa demonin parannuksesta eikä ole mitään muuta keinoa estää demonia aiheuttamasta vahinkoa sinfonialle. Jos sinä olet enkeli, niin miksi Novalis haluaisi tuhota sinut?"

M: "Sinulla on kova tarve päästä meistä eroon... Ehkä minä hoitelen sinut ensin."

Ja lähtee tulemaan kohti Z:aa, Roshan estää parhaansa mukaan selittäen koko ajan jotain, tällä kertaa hell-tonguella. Menyuah huitaisee Roshania, joka kaatuu ja irvistää ja jatkaa selittelyään. Menyuah murahtaa kiukkuisesti ja palaa takaisin kävelemään edestakaisin.

>Z:"Minä en halua, että te jatkatte olemassaoloanne demoneina. Minulla on tarve saada teidät näkemään, mikä on oikein ja tekemään parannuksen, minkä jälkeen voisitte hyvittää tekiänne pahoja tekoja enkeleinä."

Roshanin silmät vähän laajenevat...

M (huutaa): "Hyvittää!!! Hyvittää!!! Minulla ei ole mitään tarvetta todistaa itseäni teille!!! Minulla ei ole mitään tarvetta ryhtyä hyvittämään jotain sellaista mitä olen tehnyt tyypeille joita ei ole enää olemassakaan! Ajanhaaskausta! Jaa taivaan anteeksianto... Joo, siinä se nähdään mitä se on. Puhutaan hyvittämisestä sitten kun ollaan enkeleitä. En taida kaivata sellaista taivasta."

Roshan yrittää sanoa jotain Menyuahille, mutta:

M: "Suu kiinni! _Sinä_ olet selittänyt minulle jo _ihan_ tarpeeksi!"

Roshan yrittää silti sanoa jotain ja Menyuah tarttuu Roshania paidasta kiinni ja paiskaa seinään.

M: "Minähän sanoin suu kiinni!!"

Roshan ei sano mitään, mutta nousee hetken kuluttua ylös hivenen murheellisen näköisenä.

>Z:"Sinä kuvittelet ilmeisesti, että tämä hyvittäminen olisi jotain, mitä sinulta vaadittaisiin, jotta voisit tehdä parannuksen. Kuvittelen ymmärtäväni ajattelutapaasi, sillä miten sinä voisit ymmärtää, että jotain niin hienoa kuin yhteys sinfoniaan ja pääsy taivaaseen voisi olla saavutettavissa pelkästään katumalla tekojaan ja hakemalla parannusta. Sinä ilmeisesti kuvittelet, että taivas antaisi sinulle anteeksi. Minun käsitykseni mukaan ei taivas ole se, joka antaa sinulle anteeksi. Minun käsitykseni on se, että se on sinfonia, joka antaa parannuksen tekevälle demonille anteeksi. Parannuksen tekemiseksi tarvittavan yhteyden sinfoniaan voi avata vain arkkienkeli, mutta arkkienkeli ei ratkaise sitä, onnistuuko parannuksen tekeminen. Sen ratkaisee sinfonia. Eivät enkelit voi tuomita demonia niiden tekojen perusteella, joita demoni on tehnyt toimiessaan Lusiferin valheiden sumentamana."

M: "Jaa eivät voi? Kyllä ne minun käsitykseni mukaan voivat tuomita ja tuomitsevatkin. Mitä väliä sillä on että sinfonia antaa anteeksi, kun sen jälkeen taivas ei kuitenkaan hyväksy? "Siivet" pitää ansaita. Aina vain valvotaan tekemisiä. Kyllä minä tiedän tästä sentään jotain. Et sinä pysty minua huijaamaan."

>Z:"Miksi minä yrittäisi huijata sinua? Minä yritän kertoa sinulle totuuden, mutta sinä et suostu sitä kuuntelemaan. On totta, että parannuksen tehneitä demoneita velvotaan parannuksen tekemisen jälkeen. Valvomisen motiivina ei kuitenkaan ole epäluulo vaan pyrkimys auttaa uutta enkeliä oppimaan oikeat toimintatavat ja ymmärtämään sinfoniaa. Sinfonian kuuleminen ensimmäisen kerran on häkellyttävä kokemus. Sen perusteella, mitä minulle on kerrottu, kokemus on vielä huumaavampi, jos on aikaisemmin joutunut elämään demonina oman henkilökohtaisen sinfoniansa vankina."

M: "Jaa? En minä ihan tuollaista ole kuullut. Jaa omaksi parhaaksi? Pieni virhe ja olen kuullut ja nähnyt esimerkkejäkin, usko pois, niin taivas kääntää selkänsä uudelle enkelille räpäyttämättä silmäänsäkään. Ja kohta sillä tyypillä on Tuomio perässään. Pieni virhe. Ja muut eivät hyväksy. Syrjitään ja ei luoteta. Pakko todistaa jotain ihan niin kuin helvetissä. "Minä pystyn olemaan tarpeeksi kova pelatakseni teidän säännöillänne." Joo-o, taivaan armoa tosiaan."

>Z:"Se, mitä kerrot, ei ole totuus. Se on helvetin propagandaa. Toivon, että pystyt näkemään sen läpi."

M: "Onko se propagandaa? Oletko varma siitä?" (äänensävy ei ole muuta kuin ehkä utelias)

>Z:"En tiedä, mitä sinulle tarkkaan ottaen on kerrottu ja kuka sen on kertonut.Minä kuitenkin tiedän, että taivaassa pyritään kaikin keinoin auttamaan parannuksen tehneitä entisiä demoneita, jotta he pystyisivät mahdollisimman hyvin sopeutumaan siihen hämmennykseen, jota todellisen sinfonian löytäminen yleensä aiheuttaa. Minä olen itse toiminut tässä roolissa erään parannuksen tehneen lilimin suhteen. On totta, että on tärkeää valvoa, ettei parannuksen tehnyt demoni sorru niihin tapoihin, jotka on oppinut mahdollisesti pitkänkin helvetissä oleskelun ja demonina toimimisen aikana. Vaikka parannuksen tehneen entisen demonin tarkoitukset ovat hyvät, saattaa tämä erehtyä käyttämään vääriä keinoja hyvän tarkoituksen saavuttamiseen. Keinoilla on merkitystä. On totta,että jotkut enkelit saattavat pyrkiä koettelemaan vasta parannusta tehnyttä enkeliä. Minusta se ei ole oikein. Minusta parannuksen tehneitä enkeleitä pitäisi tukea kaikin keinoin. Mutta enkelit ovat erilaisia, eri enkeleillä voi olla erilaiset käsitykset siitä, mikä on oikein. Samalla tavalla, kuin kaikki demonit eivät ole yhtä pahoja, eivät kaikki enkelit ole yhtä hyviä. Enkelien kohdalla tämä on mielestäni erittäin valitettavaa. Mutta se ei ole totta, että parannuksen tehneen enkelin tarvitsisi todistaa mitään ja vielä vähemmän tarvitsee todistaa olevansa kova. Taivaassa ei pelata Peliä."

M: "Se on hyvä. Peli ei ole koskaan kuulunut niihin tahoihin joista erityisemmin olisin välittänyt. Tai välitän vieläkään."

>Z:"Ja minun käsityksesi mukaan sinä "hyvität" pahat tekosi jo pelkästään tekemällä parannuksen. Tekemällä parannuksen sinä tuhoat demonin, jonka perusluonteena on pahan tekeminen, ja annat sinfonian muovata itsestäsi enkelin, jonka perusluonteen mukaista on tehdä hyvää. Tätä on käsitykseni mukaan pahojen tekojen hyvittäminen sinfonialle. Enkelinä sinulla on _mahdollisuus_ halutessasi yrittää konkreettisesti hyvittää aikaisempia tekojasi, vaikka ne eivät ole olleetkin sinun todellisen sielusi vaan sen demonisen vääristymän aikaansaamia. Minä tiedän parannuksen tehneitä entisiä demoneita, jotka ovat omistaneet, omasta tahdostaan, elämänsä aikaisempien pahojen tekojensa korjaamisten yrittämiseen. Ja he ovat usein myös onnistuneet siinä, ainakin osittain."

M: "Jaa? Mainitse esimerkkejä." (tällä kertaa kyseessä lienee aito mielenkiinto, ainakaan äänessä ei ole sitä samaa ikävää äänensävyä kuin useimmiten)

>Z:"Mieluummin kuin kertomalla tarinoita toisten enkelien tekemistä hyvistä teoista minä veisin sinut mieluummin taivaaseen tapaamaan näitä enkeleitä, jolloin voisit itse keskustella heidän kanssaan ja saada mahdollisimman totuudenmukaisia tietoja siitä, miten enkeli voi yrittää hyvittää pahoja tekojaan. Mutta monet parannuksen tehneet demonit ovat onnistuneet auttamaan aikaisemmin tuntemiaan demoneita tekemään parannuksen."

Menyuahin mielenkiinto tuntuu katoavan ja silmiin tulee taas paljon kovempi katse.

M: "Olkoon sitten."

>Z:"Sinun ei tarvitse todistaa minulle tai kenellekään muulle yhtään mitään. Sinun tarvitsee todistaa ainoastaan itsellesi, että uskallat kohdata totuuden ja hakea parannusta. En kuvittelekaan, että pystyisit mieltämään, millaisia ajatuksia sinulla voisi olla, _jos_ olisit enkeli. On ikävää nähdä, että joudut omien harhaluulojesi vahvistamiseksi yrittämään tarrautua yksittäisiin käyttämiini sanoihin ja yrittämään vääristämällä niiden tarkoitusta sopimaan omassa henkilökohtaisessa sinfoniassasi muodostamaasi käsitykseesi siitä, miksi sinä et voisi mennä taivaaseen, vaikka yritätkin uskotella itsellesi olevasi enkeli."

Menyuah ei sano hetkeen mitään.

M: "Miten sinfonia edes voisi antaa minulle anteeksi? Minä ymmärrän kyllä miten se voisi antaa anteeksi Roshanille, joka käyttäytyy välillä niin merkuriaanimaisesti että pahaa tekee, mutta... Miten se voisi antaa anteeksi _minulle_? Minä... en pidä sitä mahdollisena. Ja minä en halua vain tuhoutua..."

(aikoo sanoa muutakin, mutta juttu jää kesken)

>Z:"Sinä itse kerroit minulle, että sinä olet pelastanut sieluja helvetistä. Eikä tämä ole epäitsekäs teko? Eikö se osoita sitä, että sinä pohjimmiltasi _haluat_ tehdä ja _pystyt_ tekemään hyvää, kunhan vain pääset eroon henkilökohtaisen sinfoniasi muodostamasta valheiden verkosta. Ei parannuksen tekemisen kannalta ole merkitystäs sillä, mitä sinä olet tehnyt silloin, kun Lusiferin valheet ovat estäneet sinua näkemästä, mikä on oikein ja hyvää, mikä väärin ja pahaa. Merkitystä on sillä, että sinä _nyt_ näet tämän eron ja _haluat_ tehdä parannuksen, päästä eroon niistä pahoista tavoista ja teoista, jotka ovat lianneet sieluasi aikaisemman olemassaolon aikana. Jos sinä _haluat_ tehdä parannuksen, anteeksianto _on_ mahdollinen."

M: "Noinkohan... Toisaalta, otti sinfonia vastaan Andrealphuksenkin. Vai ottiko? Minä en ole häntä nähnyt sen jälkeen... Ja minulla ei ole kuin Roshanin sana siitä, että Andrealphus tosiaan on nyt enkeli. Roshan tosin ei ole koskaan tietoisesti minulle valehdellut... mutta hänellä kyllä on tapana luottaa liikaa taivaan enkelien puheisiin. Kyllä nekin ovat kykeneväisiä valehtelemaan."

Sitten Menyuahin silmät kirkastuvat vähän.

M: "Serafi ei voi valehdella. Ei ottamatta dissonanssia. Onko Andrealphus enkeli?"

>Z:"Andrealphus on enkeli. Merkuriaani. Tosin hän toivoo itseään kutsuttavan Andreksi."

M: "Andrealphus. Enkeli. Merkuriaani. Kuka olisi uskonut?"

>Z:"Minä näin omin silmin, miten sinfonia muutti himoa huokuneen impudiitti-demoniruhtinaan valkoiset siivet omaavaksi merkuriaaniksi. Muutaman viikon kuluessa Andre sai sanakseen rakkauden. Eikä Andre tietojeni mukaan saanut sanaansa serafien neuvostolta vaan ilmeisesti suoraan Jumalalta."

M: "Andrealphus?! Rakkaus?! No, ei ole sinfoniakaan virheistään opiksi ottanut."

>Z:"Haluaisitko sinä tavata rakkauden arkkienkelin Andren? Olen melko varma siitä, että Andre olisi halukas tapaamaan sinut, sillä Andrella on niin paljon Rakkautta, jonka hän varmasti mielellään jakaisi _sinunkin_ kanssasi."

M: "Niin varmaan. Ei kiitos. Ei Andrealphusta."

(mutisee jotain rakkaudesta ja Andrealphuksesta)

M: "Nyt minä alan ymmärtämään, miksi sinulle annettiin noin omituinen sana."

>Z:"Jos et ole enkeli, mikä minun käsitykseni mukaan on selvästi todennäköisin vaihtoehto, sinun pitää hakea parannusta. Sinä et voi jatkaa olemassaoloasi demonina

M (huutaa): "Minä en ole demoni!!!"

Z: ja kärsimyksen levittämistä maailmaan. Ja jos et voi katua pahoja tekojasi etkä voi hakea parannusta, olisi sinun parempi lakata olemasta. Sillä tavalla vapauttaisit ainakin Roshanin tekemään parannuksen."

M: "En minä sitä enää estä! Sen kun menee!"

>Z:"Mikä sinä sitten olet, jos et ole demoni? Mikä enkeli sinä luulet olevasi?"

M: "Habbaliitti! Habbaliitit ovat enkeleitä!"

>Z:"Sinun mielestäsi. Onko joku muu, mahdollisesti kaikkien helvetin balserafien lisäksi, sinun kanssasi samaa mieltä?"

Menyuah aikoo sanoa jotain ja vaikenee sitten. Kääntyy kohti Roshania, joka ravistaa päätään. Menyuah aikoo taas sanoa jotain, mutta päättää sitten olla hiljaa. Ja miettii tätä.

Ja hetken kuluttua.

M: "Ehkä niin olisi parempikin... Minä en ole turvallista seuraa... Ehkä on parempi että viet hänet pois."

(tämä tulee edelleen huolimatta tuosta edellisestä näytöksestä)

>Z:"Minä en voi viedä Roshania pois, koska hän ei halua lähteä. Hän tuntuu välittävän sinun sielusi kohtalosta enemmän kuin omastaan. Minä en voi sanoa olevani sitä mieltä, että hänen päätöksensä on viisas tai oikea, mutta mielestäni se osoittaa sellaista toisen edun asettamista oman edun edelle, jota harvoin tapaa.

M: "Tehän olette taivaassa. Luulisi sitä siellä näkevän... Ja jos ei näe, niin kaikki teidän puheenne ovat turhia."

>Z:"Miksi sinä yrität koko ajan keksiä itsellesi uusia tekosyitä sille etten yksinkertaisesti voisi käydä taivaassa. Ei kukaan pakottaisi sinua _jäämään_ taivaaseen. _Kävisit_ vain taivaassa todistaaksesi väitteesi siitä, että olet enkeli eikä taivaan valo vahingoita sinua. Jos taas oletkin demoni, mistä olen itse yhä varmempi, niin mitä muuta sinä voit tehdä, kuin tunnustaa itsellesi tosiasiat ja hakea parannusta. Et kai sinä ole pelkuri?"

(ai jai, Z iskee arkaan paikkaan.)

M: "Minä en ole pelkuri! Minä en pelkää ketään! Ja _minä_ _en_ _ole_ _demoni_! Mutta en minä myöskään itsemurhaa yritä tehdä... Kyllä ne siellä taivaassa... Heti kun _minä_ sinne menisin, niin se olisi siinä. Kyllä vain, ne haluavat saada minut tuhottua."

M: "Mutta ehkä se ei olisikaan niin huono vaihtoehto?"

>Z:"Miksi taivaassa haluttaisiin tuhota sinut? Jos sinä olisit todella enkeli, niin eikä taivaassa yritettäisi auttaa sinua sen sijaan, että sinut yritettäisiin tuhota. Ja joka tapauksessa, jos jostain syystä pelkään muiden enkelien suhtautumista sinuun, voin kyllä järjestää sinulle pääsyn taivaaseen siten, etteivät muut enkelit edes näe sinua. Eivät muut enkelit ole sinun kannaltasi suurin uhka, se on taivaan valo, joka tulee polttamaan sinua kunnes lopulta tuhoudut. Mutta ehkä sinun on pakko tuntea taivaan valon polte, ennen kun voit myöntää olevasi demoni ja pysyt hakemaan parannusta."

Menyuah mutisee jotain järjetöntä itsekseen. Vain ihan muutamasta lauseesta vuodatuksen loppupuolella saa jotain selvää.

M: "Valehtelee... Mutta ei voi valehdella?"

(mutinaa)

M: "Ehkä kaikki muukin ollut valetta? Ehkä on parempi tuhoutua kuin jatkaa tällä tavalla? Vähemmän huolta ja murhetta muille."

Ja vaikenee tämän jälkeen pohtien asiaa hyvin tarkkaan.

>Z:"älä hukkaa elämääsi. Hae parannusta. Uskon, että sinussa on paljon kykyä hyvään."

M: "Sinussa on paljon kykyä hyvään. Roshanissa on paljon kykyä hyvään. Minussa tuskin."

Z: Jos sinä todella olisit enkeli, niin miksi sinä et voisi todistaa sitä menemällä taivaaseen? Minä uskon pystyväni järjestämään asian niin, että sinun turvallisuutesi tällaisen käynnin aikana voitaisiin varmistaa, vaikka oletkin käsitykseni mukaan demoni, eikä taivaan valo tuhoaisi sinua. Jos sinä olisit enkeli, niin en näkisi mitään syytä, miksi sinä et voisi todistaa enkelillistä luonnettasi pelastaaksesi demonin sielun?"

M: "Jos demoni ei pelasta itseään, se ei ansaitse tulla pelastetuksi. Miten minä voisin muka sellaisen henkilön pelastaa, joka ei halua tulla pelastetuksi? Roshan, sinun discordisi alkaa vaikuttamaan ajatteluusi hyvin negatiivisesti. Mene."

Ja Roshan ravistaa päätään. Menyuah ei sano mitään, mutta vaikuttaa miettiväisemmältä kuin aiemmin.

>Z:"Minun käsitykseni mukaan Roshan haluaa tulla pelastetuksi. Jostain syystä, jota Roshan ei omasta mielestään ilman sinun lupaasi voi minulle kertoa, Roshan ei kuitenkaan katso voivansa hakea parannusta, ennen kuin sinä Menyuah, habbaliitti, demoni, haet parannusta. Jos kerran tämä demoni tietää sen salaisuutesi, jonka vuoksi hän ei katso voivansa hakea parannusta, niin sinä voinet kertoa tämän salaisuuden minullekin."

M (silmiin tulee outo kiilto, Roshan näyttää levottomalta): "No nyt päästiin asiaan. Kyllähän sinä _sen_ haluaisit tietää, vai mitä? Kyllä vain... Ja sitten kävisit ilmiantamassa minut... Joo-o, ei pelastusta Menyuahille. Tai Roshanille."

>Z:"Kenelle minä voisin sinut ilmiantaa ja mistä? Minun käsitykseni mukaan sinä olet _demoni_. Ei kai sinun tilanteesi voisi olla sen huonompi?"

M: "Eipä niin. Eihän se voisi... Vai voisiko? Onko se?" (ja mutisee itsekseen hetken)

>Z:"Minä tiedän sen, että se voisi olla paljon parempi. Jos vain voisit hakea

>parannusta."

Menyuah ravistelee päätään.

M: "Sitä puhutaan "kauniita" asioita parannuksen tekemisestä... Kunnes päästään asiaan. Tämä _demoni_ tietää salaisuuteni vain sen takia että sattui yllättämään minut."

Roshan keskeyttää: "Se ei ole aivan totta... Sinä yllätit minut."

M: "Annoinko minä sinulle luvan puhua?! Hyvä on. Minä yllätin tämän _demonin_ puhumassa aika hulluja Shal Marin kaduilla. Ja hänen puheensa sattui kiinnostamaan, joten annoin tämän _demonin elää sen sijaan että olisin tuhonnut moisen valheiden puhumisen takia. Pelastusta muka."

Menyuahin ilme muuttuu tässä vaiheessa jotenkin epävarmaksi. Puhuu itsekseen.

M: "Mutta mihin se sielu sitten hävisi?"

>Z:"Minä olen kiinnostunut teidän salaisuudestanne sen takia, että luulen sen osaltaan estämästä ainakin Roshania ja mahdollisesti myös sinua Menyuah tekemästä parannusta. Päätös siitä, haluatteko kertoa salaisuudestanne minulle on luonnollisesti teidän itsenne, mutta jos koette, että tämä salaisuus estää teitä tekemästä parannusta, niin toivon, että voisitte kertoa siitä minulle, sillä jos se suinkin on mahdollista, niin minä haluaisin yrittää auttaa teitä salaisuuteen mahdollisesti liittyvät parannuksen esteen poistamisessa."

R: "Minä en voi puhua tästä ilman Menyuahin lupaa. Minä lupasin hänelle. Ja minä en riko lupausta kevyin perustein. Vaikka olenkin sen kykeneväinen tekemään."

M: "Jos Roshan kuvittelee jotain, se johtuu olosuhteista. Kuinka hulluksi sitä voi sellaisessa ajassa tulla? Sanoisin että melkoisen hulluksi. Hyvin hulluksi. Toisaalta täysin järjissään ja toisaalta puhuu täysin sekavia. Lausunnoissa ei ole mitään logiikkaa."

M: "Miksi..."

Sitten jokin ajatus näyttää tulevan Menyuahin mieleen, Menyuah karjahtaa jotain täysin käsittämätöntä ja laskeutuu siitä paikasta alakertaan. Jäljen näkee. Roshan on hämmentynyt ja huolestuneen oloinen.

R: "Minä en tiedä mistä nyt on kyse, mutta luulen että on parempi jos sinä menet nyt. En tiedä millä tuulella hän palaa. Joka tapauksessa olen hyvin kiitollinen avustasi. Hyvin kiitollinen. Minä luulen, että tämä auttoi. Hän ei voi väittää, että sinä olisit valehdellut hänelle, sinähän olet serafi. Ehkä toivoa on... Kiitos." (viimeinen kiitos näyttää tulevan koko sydämestä)

>Z:"Toivon, että olisin pystynyt tekemään enemmän. Toivon, että otat yhteyttä

>minuun, jos voin auttaa sinua tai Menyuahia."

R: "Olet tehnyt enemmän kuin tarpeeksi. Sinun sanasi tuntuivat uppoavan paremmin kuin minun. Kai hän alkoi olla liian tottunut minun puheisiini. Ulkopuolisen sanat vaikuttavat paremmin."

>Z:"Minä voin poistua täältä, jos sitä haluat ja katsot, että se on viisasta. Mieluummin jäisin kuitenkin odottamaan, jos Menyuah palaa, sillä silloin hän ei ainakaan voisi väittää, että olen jättänyt hänet. Enkä minä halua jättää häntä, enkä sinua."

R: "Kiitos. Mutta minä luulen tuntevani Menyuahin sen verran hyvin, että lienee parempi että poistut. Hän palaa todennäköisimmin pahalla tuulella... ja en haluaisi että joutuisit traumaan vain tämän takia. minua hän ei vahingoita niin pahasti, luulen olevani paremmassa turvassa kaksin Menyuahin kanssa."

>> Ja koko ajan Menyuah kävelee edestakaisin. Ei tarvitse olla Mikaelin malakiitti aistiakseen koko ajan potentiaalisen taistelun tässä huoneessa.

>(Ei ehkä taistelua, mutta potentiaalista vaaraa, väkivaltaa, kuolemaa... Ei taistelua. Ellei sitten Roshanilla ole joitain omituisia ajatuksia vastarinnan suhteen..."

(Okei. Potentiaalista vaaraa, väkivaltaa ja kuolemaa. Selvä juttu.)

> > Zebadiah on työhuoneessaan kirjoittamassa raporttia (tms.), kun oveen koputetaan. Huoneeseen astuu hyvin varovaisen oloisesti merkuriaani. Merkuriaani on selvästi koko ajan varuillaan ja hätkähtää jokaista yllättävää ääntä. Merkuriaani jää seisomaan oven pieleen, hymyilee varovasti ja puhuu sitten.

> > R: "En kai häiritse teitä, kaikkein pyhin? Minä vain ajattelin tulla tapaamaan teitä. Te tunnette minut varmaan parhaiten nimellä Roshan. Ajattelin tulla tapaamaan teitä, sillä te autoitte kovin minua ja Menyuahia. En halua häiritä työskentelyänne kaikkein pyhin, joten jos teillä on kiire voin kyllä mennä."

>Z:"Rakas Roshan... Vai pitäisikö minun sanoa rakas Aranye?" Z nousee rauhallisesti tuolistaan ja lähtee kävelemään (Roshania/Aranyea) kohti säteillen parhaansa mukaan rakkauden auraa. Päästyään noin metrin päähän R/A:sta Z pysähtyy levittää manifestoidut kätensä.

R: "Aranye on hyvä nimi siinä missä Roshankin. Teillä on toki lupa kutsua minua millä nimellä vain haluatte. Aranye on itse annettu nimi, Roshan roolin nimi. Pitäisi kai olla kunnon enkelinimikin..." (näyttää aika epävarmalta ja ei tiedä mitä tehdä tässä tilanteessa. Siis kun Z levittää ne manifestoidut kätensä)

(käytän nyt nimeä Roshan, kun en tiedä mitä nimeä Z aikoo käyttää)

>Z:"Ellei Yves, asioiden nimeäjä, tai kukaan mukaan arkkienkeli ole sinua nimennyt, minun lienee parasta kutsua sinua sillä nimellä, minkä itse tunnet eniten omaksesi. Aranye lienee sinulle kuitenkin mieleisempi kuin Roshan?"

R: "Arkkienkeli Yves ei ole katsonut tarpeelliseksi minua nimetä.

Näyttää pohtivan asiaa hetken aikaa

R: "Aranye on itse annettu nimi. Minä taidan pitää siitä enemmän. Nimi Roshan vain oli leikkimistä sanoilla. Toisaalta, niin on Aranyekin."

>Z:"Se, mitä minä olin tekemässä voi odottaa. Tuskin aiheutuisi mitään merkittävää vahinkoa, vaikka se jäisi tekemättäkin. Minä _haluan_, että sinä häiritset minua, eikä minulla todellakaan ole kiire. Minä olen erittäin onnellinen, että sinä olet päässyt taivaaseen ja olen erittäin kiitollinen siitä, jos sinä haluat keskustella minun kanssani. älä huolehti, jos minulla olisi kiire, minä kyllä kertoisin sen sinulle."

R: "Se on hyvä. En haluaisi tuhlata teidän aikaanne, kaikkein pyhin. Ja minä olen onnellinen ollessani täällä. Ja olen iloinen, että ainakin jotkut ovat iloisia nähdessään minut täällä."

>Z:"Olen varma siitä, että erittäin monet iloitsevat sinun parannuksestasi niin kuin minäkin. Se, etteivät useammat osoita riemuaan, johtunee lähinnä siitä, että he eivät tunne sinua eivätkä näin voi tietää sitä, että olet vasta palannut taivaaseen."

R: "Niin... En edes muistanut kuinka kaunis taivas olikaan. Olen ollut niin kaukana taivaasta, että sitä on ollut vaikea muistaa. Ja eiköhän pian moni saa tietää, että olen täällä. Moni on sanonut haluavansa tavata minut, kun joskus tulisin järkiini. Siis hakisin parannusta."

Z:"Niin, sinähän ilmeisesti tunnet Shemaielin, Ystävyyden enkelin? Hänhän on myös merkuriaani ja uskoisin, että hän olisi myös erittäin kiinnostunut tapaamaan sinua. Jos olet halukas tapaamaan Shemaielia, niin hän lienee tavattavissa Novaliksen enkelien luota, missä Shemaiel tietääkseni on tällä hetkellä lepäämässä."

R: "Sielläkö hän on? Olen ollut täällä niin vähän aikaa, etten ole vielä ehtinyt käymään läpi kovin montaa tutuistani yläkerrassa. Te olitte ensimmäinen jonka etsin käsiini, kaikkein pyhin.

>> Ja koko ajan olemus on hyvin varovainen. Kasvoilla varovainen hymy ja koko ajan aistii että Roshan on varuillaan, ilme on hyvinkin tarkkaavainen. Käytävästä kuuluu kolahdus ja Roshan kääntyy hyvin nopeasti ympäri äänen suuntaan kasvoillaan hyvinkin säikähtänyt ja… taisteluvalmis ilme. Ei oikein sovi tänne. Rauhoittuu kyllä nähdessään ettei kyse ole mistään vaaratilanteesta. Kääntyy takaisin ja sanoo anteeksipyytävästi.

>> R: "Vie aikaa tottua ajatukseen, että täällä ei tarvitse joka hetki pelätä henkensä puolesta."

>Z: "Taivas taitaa olla ainoa paikka, jossa selestiaali voi nykyisessä tilanteessa tuntea perustellusti olevansa turvassa. Toivon, että sinulla on tilaisuus viettää mahdollisimman paljon aikaa taivaassa, jotta voisit levätä. Minulla on sellainen tunne, että sinä tarvitsisit lepoa."

R: "Minä ajattelinkin levätä jonkin aikaa. Mutta en kauaa, ihmiset ovat maan päällä ja haluaisin palata auttamaan heitä omalla vaatimattomalla tavallani. Emäntäni on jo luvannut auttaa minua perustamaan uuden klinikan, ehkä tällä kertaa jonnekin muualle kuin Intiaan."

>Z:"Olet päässyt arkkienkeli Novaliksen palvelukseen? (Olettaen, että nyökkää tai muuten vahvistaa oletuksen oikeaksi.) Olen onnellinen puolestasi. Sen perusteella, mitä sinusta tiedän, uskon sinun pystyvän Novaliksen palveluksessa tekemään sitä työtä, jota todella haluat tehdä."

R: "Itse asiassa palvelen arkkienkeli Zadkielia. Se oli Menyuahin toive ja uskon pystyväni hyvin toimimaan ihmisten hyväksi palvellessani emäntääni. Ja Menyuahin kannalta tämä on ehdottomasti paras vaihtoehto, yrittää korjata ja suojella sitä mitä aiemmin on hajottanut."

R: "Hassua... Minä tiedän olevani täällä turvassa, mutta ainoa paikka missä minusta todella tuntuu siltä, on emäntäni katedraali... Olen ollut... liian kauan jotain muuta kuin minun olisi pitänyt olla."

>Z:"Ehkä meidän pitäisi mennä jatkamaan keskusteluamme sinne? Minä en haluaisi sinun tuntevasi oloasi epävarmaksi tilanteessa, jossa siihen ei käsitykseni mukaan ole mitään tarvetta. Lähdemmekö?"

R: "Jos se sopii teille, kaikkein pyhin. Voisimme kenties mennä tapaamaan Menyuahiakin."

>> Sitten Roshan hymyilee hieman vähemmän varovasti ja ilmeessä on jonkin verran aivan aitoa onnea ja iloa. Hymy on kuitenkin edelleen varovaisempi kuin keskivertomerkuriaanin ja ei todellakaan vastaa juuri parannuksen tehnee merkuriaanin hymyä. Mutta aito hymy se on siitä huolimatta...

> > R: "Minä halusin vain tulla kertomaan teille, että olen nyt täällä... siis taivaassa. Olen niin onnellinen siitä. Olen saanut ne valkoiset siivet joita olen niin kovasti kaivannut."

> > Kääntyy hieman, jotta ne puhtaan valkoiset siivet tosiaan näkyvät. Ele on hyvinkin merkuriaanimainen...

>Z:"Olen onnellinen sinun puolestasi. Sen perusteella, mitä minä sinua tunnen, niin sinä todella olet ansainnut tilaisuuden tehdä sitä, mitä todella haluat eli edistää sitä, mikä on sinfonian kannalta parasta. Ja kyllä, sinun siipesi todella ovat valkoiset ja minun mielestäni ne ovat erittäin kaunis näky."

Roshan hieman punastuu.

R: "Minä käyttäydyn hassusti, eikö vain. Höpisen siivistäni... Minä vain ehdin kaivata niitä aika kauan."

>Z:"Minusta sinun käyttäytymisessäsi ei ole mitään hassua. Minä luulen jossain määrin ymmärtäväni merkuriaaneja ja käsitykseni mukaan juuri huomion kiinnittäminen tämänkaltaisiin yksityiskohtiin on se merkuriaanin olemukseen liittyvä piire, joka mahdollistaa ihmisten paremman ymmärtämisen ja läheisen suhteen ihmiskuntaan. Valehtelisin, jos väittäisin, etten toivoisi itse pystyväni paremmin ymmärtämään ihmisiä, jotta voisin paremmin auttaa heitä. Minusta sinun ei kannata lainkaan hävetä merkuriaanisia piirteitäsi, mielestäni sinun kannattaisi

pikemminkin nauttia niistä."

R: "Kiitos, kaikkein pyhin. On niin vaikea tietää, miten sopii käyttäytyä. Olen ollut aika kauan poissa ja ehdin olla niin vähän aikaa enkeli..." (rypistää kulmiaan ja vaihtaa sitten nopeasti puheenaihetta)

>> R: "Minä vain haluaisin kiittää teitä itseni ja Menyuahin puolesta, kaikkein pyhin. Te autoitte meitä kumpaakin todella paljon ja olen hyvin kiitollinen siitä. Ilman teitä emme varmaan vieläkään olisi täällä. Kiitos."

>Z:"Otan kiitoksenne kiitollisena vastaan, mutta mielestäni teillä ei ole mitään tarvetta kiittää minua. Te itse päätitte tehdä parannuksen. Jos minä pystyin omalta vähäiseltä osaltani auttamaan teitä päätöksenne tekemisessä, niin se lienee hyvä asia. Mikä asiassa on olennaista, on se, että te olette tehneet parannuksen. Siitä minä kiitän teitä."

R: "Teidän osuutenne ei ollut kovin vähäinen. Se ja eräs toinen tapahtuma antoivat Menyuahille viimeisen sysäyksen hakea parannusta. Hänen tyylinsä siinä tosin jätti hieman toivomisen varaa... mutta toisaalta Menyuah oli vielä demoni. Enkä minä sen parempi ollut. Aloin olemaan hyvin sekaisin siinä vaiheessa."

>Z:"Parannuksen tekeminen lienee niitä asioita, joissa parannuksen tekijän tyyli olisi kovin merkityksellinen verrattuna lopputulokseen eli demonisen olemuksen hylkäämiseen ja sielun avaamiseen todelliselle sinfonialle. Voitko kertoa minulle, mikä oli se tapahtuma, joka sai Menyuahin lopulta hakemaan parannusta? Olisin kiinnostunut tästä asiasta jo senkin takia, että se saattaisi auttaa minua paremmin ymmärtämään habbaliitteja."

R: "Minä luulen, että on parempi että Menyuah kertoo siitä itse. Siinä määrin kuin hän pystyy. Mutta luulen, että sillä on jotain tekemistä sen kanssa, että... minä olin vaarassa luisua alas kuiluun. Oli niin vaikea enää nähdä määränpäätä ja... Menyuah kai välitti tarpeeksi auttaakseen minua. Ja kai hän halusi myös osoittaa, että hän ei ole heikko tai pelkuri ja hän uskaltaa mennä taivaalliseen portaaliin. Ja siellä hän näki, että hän tosiaan on demoni ihan niin kuin te olitte sanonut, kaikkein pyhin. Hänen oli pakko kohdata tosiasiat ja päästää irti harhaluuloistaan."

R: "Joka tapauksessa Menyuah on sanonut minulle, että jos te ette olisi puhunut hänelle silloin, tämä toinen tapaus tuskin olisi riittänyt, kaikkein pyhin. Ja kumpikaan meistä ei silloin olisi täällä nyt. Tai kenties koskaan, kuka tietää."

>> Kiitos on vilpitön vaikka aika koruton. Ilme vakavoitui kiitoksen ajaksi, mutta sen jälkeen alussa ollut varovainen hymy palaa kasvoille. Varovainen olemus ei hellitä hetkeksikään ja Roshan ei ole lähtenyt minnekään ovenpielestä. Sitten Roshan muistaa jotain ja hymy katoaa, ilme muuttuu hyvinkin asiallisen bisnesmäiseksi. Roshan tuntuu aika vaistomaisesti ottavan jonkin roolin tässä näin. Itse asiassa ilme ja olemus muistuttavat kovasti impudiitti-Roshanin olemusta.

>Z:"Niin, ja ellet itse halua, niin ei sinun tarvitse kutsua minun kaikkein pyhimmäksi. Voit kutsua minua Zebadiahiksi tai mikä vain sinusta hyvältä tuntuu. Et haluaisi istua alas?"

Hyvin varovaisen oloisesti Roshan tulee ja istuu alas.

R: "Jos se sopii teille, niin käytän edelleen kaikkein pyhintä. Minä kunnioitan teitä liikaa, jotta osaisin käyttää mitään muuta nimitystä."

>Z:"Se sopii minulle erittäin hyvin. Mikä vain tuntuu sinusta parhaalta. Sen suhteen, että sanot kunnioittavani minua liikaa, en voi sanoa tuntevani oloani täysin ongelmattomaksi. En tiedä, mitä sinä minusta teidät, mutta jos sinun tietosi perustuvat niihin tilanteisiin, joissa olet ollut tekemisissä minun kanssani, ei sinulla mielestäni ole syytä kunnioittaa minua yhtään sen enempää, kuin ketään toistakaan enkeliä. Ottaen huomioon, että yksi tapaamisistamme on liittynyt pahoin epäonnistuneeseen pelastusretkeen, ei sinulla ehkä olisi syytä kunnioittaa minua edes niin paljon, kuin jotain täysin tuntematonta enkeliä. älä kuitenkaan ymmärrä väärin rakas ystävä, minä todella arvostan sinun kunnioitustasi, vaikka en ehkä tunnekaan sitä ansainneeni."

R: "Te olette ansainnut minun kunnioitukseni. Ei aina _voi_ onnistua ja te sentään yritätte tehdä oikein, mitä ei kaikista enkeleistä voi sanoa. Valitettavasti. Minä olen nähnyt monenlaista enkeliä ja demonia ja vaikka perspektiivini oli varmasti väkisinkin hieman vääristynyt... niin te olitte ja olette hyvä enkeli. Te olette ansainneet minun kunnioitukseni, vaikka se ei olekaan paljon sanottu. Aranyen kunnioituksella ei taida olla paljon arvoa... Mutta minulle riittää, että te tiedätte sen."

>Z:"Kuten minä aikaisemmin jo sanoin, niin minä todella arvostan sinun, Aranye, kunnioitustasi ja sillä on minulle suuri merkitys."

Aranye näyttää ilahtuneelta. Ilmeisesti on mielissään Z:n sanoista.

R: "Mitä tulee siihen pelastusretkeen... Se meni olosuhteisiin nähden hyvin. Olen nähnyt ja kuullut pelasturetkistä jotka ovat menneet vielä paljon pahemmin... Ehkä minun olisi teidän itsenne vuoksi pitänyt pettää teidät. Pakottaa teidät palaamaan takaisin taivaaseen ja hylkäämään moisen hullun retken. Mutta toisaalta te olisitte voineet yrittää jollain muulla tapaa... ja alhaalla ei ole ketään johon todella voisi luottaa."

R: "Ja te vilpittömästi tunnuitte haluavan auttaa ystävää. Kuka minä olin sanomaan, että te teette väärin ja tuollainen on silkkaa hullun hommaa? Että jos tuo olisi mahdollista, sitä tehtäisiin enemmän? Minä toivoin... että te selviäisitte. Ja olin hyvin murheellinen tavatessani Sadrakin alhaalla... Yksi hyvä enkeli oli menetetty, joku oli taas antanut periksi valheille." (murheellinen ilme)

>Z:"Sinä teit, tuolloin demonina, sen, mitä sinua käsitykseni mukaan mahtavammat enkelit sinulta vaativat. Jos sinä et olisi suostunut auttamaan, olisimme me mahdollisesti yrittäneet jotakin muuta, vielä vaarallisempaa vaihtoehtoa. Mutta meidän ei kannattane enempää keskustella tästä ikävästä aiheesta, sillä mikään keskustelu ei voine muutta tilannetta."

R: "Kuten haluatte, kaikkein pyhin."

R: "Minä tiedän teistä kyllä jotain, kaikkein pyhin. Loppujen lopuksi uskon, että sinfonian kannalta on parempi, että yritetään tehdä oikein, vaikka se ei aina onnistu. Siis niin kauan kuin ei toimita enkelin omalle luonnolle asetettuja lakeja vastaan."

R: "Sinfonia on uskomaton kokemus... Siitä on välillä vaikea tai lähes mahdoton saada selvää, mutta nautin vain siitä että voin kuulla sinfonian... Minä en oikeastaan kaipaa sinfonian vastauksia... kunhan vain voin sen kuulla."

>>R: "Minulla on myös joitain tietoja tästä Sadrakista josta te olitte kiinnostunut, kaikkein pyhin. Jollei teillä ole liian kiire, voin kertoa tietoni nyt."

Z:"Sadrak oli ja toivon mukaan on vielä tulevaisuudessakin henkilö, jota minä kutsuin ystäväkseni. Tämän vuoksi minä olen kiinnostunut Sadrakiin liittyvistä tiedoista. Minä haluaisin yrittää auttaa Sadrakia vaikka en tiedäkään, pystynkö siihen. Mutta todellakin, minulle ei ole liian kiire kuullakseni, mitä sinulla on kerrottavaa. Jatka, rakas ystävä."

>> Ja jos tai kun lupa kertoa asioista saadaan, jatkaa Roshan.

> > R: "Ennen lähtöä helvetistä selvittelin hieman Sadrakiin liittyviä seikkoja ja törmäsin seuraavaan tietoon. Tuttavanne on saanut sanan. Siis demonisen sanan. En tarkkaan tiedä mikä se sana on, mutta Malphas oli kuuleman mukaan tyytyväinen Sadrakin saamaan sanaan... sana on kuuleman mukaan myös suhteellisen voimakas. Lisäksi Sadrak puuhasi jotain isompaa, mutta en ehtinyt saamaan selville mitä se oli ennen kuin minut raahattiin lähimpään taivaalliseen portaaliin."

> > R: "Enempää en osaa sanoa, kaikkein pyhin. Olen pahoillani."

Z:"Kiitos. Eikä sinulla minun mielestäni ole mitään syytä olla pahoillasi niitä tietoja, jotka olet pystynyt hankkimaan. Minä olen kiitollinen niistä tiedoista, joita olet pystynyt hankkimaan, mutta monin verroin kiitollisempi olen siitä,että sinä ja Menyuah olette vihdoin päässeet taivaaseen. Sinun ei tarvitse pahoitella minulle mitään, pelkkä sinun näkemisesi taivaassa noiden valkoisten siipien kanssa on yksi iloisimmista kokemuksista, joita olen saanut olemassaoloni aikana kokea."

Z ojentaa jälleen manifestoidut kätensä R/A:a kohti.

Ja Roshan näyttää edelleen hieman hämmentyneeltä sen suhteen mitä pitäisi tehdä. Eli merkuriaanin vaistot eivät ole aivan kunnossa. Sitten tarttuu varovasti käteen ja katselee Z:aa hieman pää kallellaan.

>Jossa vaiheessa Z varovasti laskee toisen kätensä "Roshanin" olkapäälle.

>Z:"Rakkauden arkkienkeli Andre, samoin kuin muutama muukin hyvin tuntemani merkuriaani on opettanut minulle, että rakkaan ystävän syleily on hyvä tapa osoittaa ystävään kohdistuvia postitiivisia tunteita."

R: "Niin... Olen vain niin tottunut olemaan varuillani. Demonin itsesuojeluvaisto ei tahdo hellittää."

Vetää hieman henkeä ja syleilee Z:aa

>Z samaa takaisin.

Aranye hymyilee tässäkohdin hyvinkin iloisen oloisesti.

R: "Minun todella pitäisi tehdä noin useammin..."

>Z:"Käsitykseni mukaan taivas on otollinen paikka tämän harjoitteluun. Esimerkiksi Novaliksen puutarhassa olevat enkelit tuskin panisivat pahakseen, vaikka menisit joskus, jos sinulla ei ole tärkeämpää tekemistä, harjoittelemaan läheisyyttä myös huonommin tuntemiesi henkilöiden kanssa. Uskoisin, että merkuriaanille tällainen taito voisi olla hyödyllinen."

R: "Kyllähän se... Ei minulla ole ihmisten kanssa ongelmia, heidän kanssaan tulen kyllä toimeen. Mutta selestiaalit ovat kyllä ongelma, olen oppinut varomaan heitä. Kummaltakin puolelta sotaa.

R: "Jos haluatte, voin yrittää auttaa teitä. Siis ystävänne Sadrakin suhteen, sillä tiedän jotain habbaliiteista. Ja..." Rypistää kulmiaan ja näyttää päättävän ettei seuraavaa ole sittenkään hyvä sanoa ja sanookin sitten vain:

R: "Ja jos voin auttaa teitä muuten, ihan miten vain, kertokaa minulle. Te olette auttaneet minua ja Menyuahia, antakaa minun auttaa teitä, kaikkein pyhin."

>Z:"Minä arvostan suuresti teidän apuanne. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tässä vaiheessa pystytte ehkä auttamaan minua parhaiten kertomalla omista kokemuksistanne ja auttamalla minua ymmärtämään niitä olosuhteita, jotka voivat saada demonin ja erityisesti habbaliitin näkemään Lusiferin valheiden läpi ja saamaan yhteyden sinfoniaan. Mutta, kuten sanoin, arvostan apuanne ja pidän todennäköisenä, että tulen sitä teiltä tiedustelemaan sopivan tilaisuuden tullen."

R: "Me yritämme auttaa, jos vain suonkin voimme. Menyuah pystyy kertomaan jotain ainakin yhden habbaliitin ajatusmaailmasta. Ja me haluamma auttaa sinua auttamaan ystävääsi. Tai ainakin minä haluan ja uskon, että Menyuah haluaa myös."

>> Ja ilme ja olemus viestii sen verran, että Roshan on tosiaan aidosti pahoillaan.

> > R: "Jos voin jotenkin auttaa teitä? Olen käytettävissänne. Ja uskoisin että Menyuah on myös käytettävissänne. Hän ei ole täällä nyt, sillä hän on yhä hyvin hämmentynyt tästä kaikesta. Hän oli aina ollut demoni. Kenties me voimme kuitenkin joskus kertoa tarinamme. Se on aika... omalaatuinen sanoisin."

>Z:"Kuten jo aikaisemmin olen sanonut, sinä olet jo auttanut minua enemmän kuin ehkä ymmärrätkään.

(Roshanin kasvoilla on vakava ilme ja Roshan vain nyökkää itsekseen)

Z:"Sinä olet antanut minulle toivoa. Enkä minä edes voi kuvitella käyttäväni teitä mihinkään, mitä te ette itse haluaisi tehdä. Jos taas te todella itse haluatte edistää Rakkauden sanaa tai muuten auttaa minua omassa työssäni, niin olen luonnollisesti erittäin kiitollinen teidän avustanne. Minä tapaisin mielelläni Menyuahin, edellyttäen tietysti, että Menyuah haluaa tavata minut. Olisin myös hyvin kiinnostunut kuulemaan teidän tarinanne."

R: "Menyuah haluaa tavata teidät, olen siitä varma. Elohiitteja on välillä vaikea tulkita, mutta... Olen iloinen että voin sanoa Menyuahista puhuessani, että hän on elohiitti... Joka tapauksessa uskon että Menyuah haluaa tavata teidät. Tulkaa tapaamaan meitä joskus. Ja me haluamme auttaa teitä siinä määrin kuin uudet velvollisuutemme antavat myöten."

R: "Tarinamme keromista varten Menyuahin varmaan pitäisi olla paikalla. En osaa kertoa kaikkia asioita aivan tarkasti oikein ja tällä kertaa se on kenties tarpeen."

>Z:"Tarinanne tarkkuus on luonnollisesti teidän päätettävissänne, itse en luonnollisesti osaa ottaa kantaa siihen. Joka tapauksessa minä olisin siitä erittäin kiinnostunut."

R: "Sitten me kerromme sen toki."

>> Sitten ilme muuttuu taas hyvin araksi ja näyttää siltä, että Roshanin tekisi mieli kysyä jotain, mutta hän ei oikein uskalla. Viimein rohkaistuu sen verran, että sanoo

> > "Minä tarvitsisin hieman apua... En tiedä... En haluaisi häiritä teitä, kaikkein pyhin..."

>> Ja sitten rohkeus pettää ja Roshan pyytää anteeksi ja aikoo poistua.

>Z:"Rakas ystävä, etkö muista, mitä minä sanoin sinulle viimeksi keskustellessamme? Minä todella tarkoitin sitä, että haluan auttaa teitä, jos vain siihen pystyn. Olen kiitollinen siitä, että sinä olet valmis luottamaan minuun niin, että olet tullut luokseni ongelmasi kanssa. Toivon, että voisit vastaisuudessakin kertoa minulle, jos koet jonkin asian ongelmalliseksi. Kerro, rakas ystävä, miten voisin sinua auttaa?"

Roshan pysähtyy ja näyttää hetken hieman epävarmalta.

R: "Minulla jäi asioita hieman kesken maan päällä, kaikkein pyhin. Minä en tunne kykeneväni hoitamaan kaikkia niistä loppuun... Tunnen niin vähän henkilöitä täällä ja te tunnuitte... en haluaisi vaivata, mutta te tunnuitte parhaalta vaihtoehdolta... Te voitte sanoa toki ei ja minä kysyn emännältäni... mutta tiedän voivani luottaa teihin, kaikkein pyhin. Ja tietenkin voin luottaa emäntäänikin, mutta..."

>Z:"Minulle olisi kunnia saada auttaa teitä."

R: "Kiitos, kaikkein pyhin."

R: "Minä puhun liikaa. Mitä minä yritän sanoa on, että minulla oli eräs tuttava, joka on ollut outcast hyvin kauan aikaa. Hän on grigori, luulen. Siitä ei ollut koskaan puhe, mutta kyllähän sitä jotain pystyy arvaamaankin. Hän ei ole halunnut palata taivaasen enkä usko että hän on edes kuullut että hänellä on lupa niin tehdä... Minä luulen että hän vihaa taivasta ja erityisesti tiettyjä arkkienkeleitä ja kuoroja... Ja en usko että te pystytte muuttamaan tilannetta muuksi. Niin paljon vihaa en ole nähnyt kovin monessa henkilössä enkä yhdessäkään enkelissä."

>Z:"Mitä arkkienkeleitä ja kuoroja hän erityisesti vihaa?"

R: "Hän vihaa erityisesti arkkienkeli Dominicia ja arkkienkeli Daavidia. Ja kuoroista hän vihaa eniten malakiitteja." (ravistaa päätään) "Enkä minä oikein voi häntä syyttääkään. Minä ymmärrän tavallaan miksi hän vihaa malakiitteja niin paljon. Mutta ei viha ja katkeruus ole ratkaisu ja kosto ei tuo ketään takaisin. Mutta hänellä ei ole enää mitään muuta. Ja toiseksi eniten kuoroista hän vihaa elohiitteja."

>Z:"Vihaako hän muita enkeleitä, tai oikeampi kysymys pitäisi kai, vihaako hän muita enkeleitä enemmän kuin demoneita? Hän ei kuitenkaan ilmeisesti vihannut sinua, ainakaan silloin, kun olit impudiitti, olettaen hänen tietäneen sinun olleen impudiitti?"

R: "Kyllä hän tiesi mikä minä olin. Ja minä tosiaan luulen, että hän vihaa enkeleitä enemmän kuin demoneita. Jotain tekemistä sen kanssa, että demonit eivät edes teeskentele olevansa hyviä."

R: "Minä en edes pyydä teitä auttaman häntä. Minä pyydän vain että te kertoisitte hänelle että taivas on valmis ottamaan hänet takaisin. Ja että grigoriarkkienkelitkin ovat palanneet. Ja lisäksi minun pitäisi saada takaisin se Beringuezin juttu takaisin. Hän tietää mistä on kyse, se on eräs esine joka uskottiin minun haltuuni ja uskoisin että se on arvokas taivaalle. Niinkin arvokas, että siihen esineeseen voi liittyä ongelmia. Jo muuenkin kuin tämän tuttavani puolesta. Tuttavan nimi on Neri, hänellä on rooli Mihail Rovinskina. Osoite x. Esine on oikeastaan tärkein, en usko että voitte auttaa häntä. Ja jos hänelle alkaa puhumaan taivaasta ja muusta, hän saattaa häipyä ja esine voisi jäädä saamatta. Tai Neri on tärkeä ja toivoisin voivani auttaa häntä, mutta on joitain haavoja joita on hyvin vaikea parantaa." (surullinen ilme)

>Z:"Eli sinun käsityksesi mukaan ensisijaisesti pitäisi pyrkiä tämä esine takaisin. Pitäisikö minulla olla hänelle jokin viesti tai muu todiste, jonka perusteella Neri olisi valmis luovuttamaan esineet minulle. Minkälaisesta esineestä on kysymys ja minkälaisia ongelmia sinun käsityksesi mukaan siihen saattaa liittyä?"

R: "Viestiksi riittää että olet Aranyen asialla hakemassa sen Beringuezin esineen takaisin. Esine on n. 20 cm korkea patsas. Artifakti. Ei kovin voimakas, mutta nykyään harvinainen."

R: "Neri lienee suurin ongelma. Hän on tosiaan hyvin täynnä vihaa... Hän osaa kaikenlaisia lauluja aika paljon, hän on ansoittanut asuntonsa ja hänellä on apulaisia. Ihmisiä ja silloin tällöin joku outcast tai renegade. Neri ei tunnu välittävän siitä, onko enkeli vai demoni kunhan antaa hänen vihata rauhassa... Siitä syystä hänen ympärillään pyörii melkoisen ikävää sakkia, joista osa saattaisi yrittää tehdä jotain yksinäiselle kulkijalle. Ja ne Neriä auttavat ihmiset eivät tiedä mitään Sodasta... mikä tekee asiasta vaikeamman."

R: "Mutta en oikein tiedä... Tämä on niin hankala... älkää ainakaan tehkö tätä yksin, jos teette lainkaan."

>Z:"Onko tiedossasi, edellä mainitsemiesi lisäksi, muita seikkoja, jotka

saattaisivat tehdä tehtävästä hankalan?"

R: "Mieleeni ei tule mitään lisää. Yritän kuitenkin vielä miettiä."

Ja Z ja Aranye (käytetään nyt sitten tätä nimeä) saapuvat Zadkielin katedraalille. Sehän on iso linna, joka ulkoapäin on aika hurjan näköinen. Korkeat muurit ja paljon tarkkasilmäisiä vahteja. Kun päästään sisälle, sen luonne muuttuu. Sisältäpäin se on aika mukava ja miten se nyt meni... siellä voi saavuttaa sellaisen turvallisuudentunteen, jollaista on aika vaikea löytää edes taivaasta. Eli jos ei Zadkielin katedraalissa tunne oloaan turvalliseksi, niin ei sitten missään.

Ja kun Z ja Aranye pääsevät sisään katedraaliin, niin huomaa kyllä miten Aranye tuntuu huomattavasti rentoutuvan ja hymyilee selvästi vähemmän varautuneesti. Olemus on enemmän merkuriaanin olemus.

Katedraalissa Aranye johdattaa Z:n yhteen aika pieneen huoneeseen, joka on aika täynnä erilaisia kirjoja (hyllyssä on näköjään myös "The Complete Habbalah"). Huoneeseen on ängetty kaksi työpöytää ja toisen ääressä elohiitti kirjoittaa raivokkaasti jotain.

R: "Menyuah! Meillä on vieras!"

Elohiitti nostaa päätään ja nähtyään kuka on ovella, pomppaa pystyyn.

M: "Tämä on minulle kunnia, kaikkein pyhin. Haluaisin kiittää avustanne, uskoisin että on oikein sanoa, että ilman teitä en olisi täällä nyt."

>Z:"Minä kiitän teitä, Menyuah, siitä, että olette antaneet minulle mahdollisuuden saada nähdä teidät molemmat taivaassa. Ja te voitte kutsua minua Zebadiahiksi tai miksi tahansa muuksi, minkä koette itsellenne miellyttäväksi."

Menyuah katsoo Aranyeen päin kysyvällä katseella. Aranye kohauttaa harteitaan.

M: "Kiitos, kaikkein pyhin."

(itsepäistä porukkaa)

Aranye raivaa huoneeseen vähän tilaa ja pyytää Z:aa tulemaan sisään. Siis jos Z haluaa ja Z:lla on aikaa.

R (Menyuahille): "Minä ajattelin, että jos kaikkein pyhimmällä on aikaa, voisimme kertoa hänelle tarinamme. Kai se sinulle sopii?"

M: "Minulle se sopii."

Ja kääntyvät katsomaan Z:aa.

R: "Tällainen huone meillä on. Melkoisen ahdasta, kun piti tunkea kaikki kirjat tänne... mutta kyllä sopu sijaa antaa." (hymyilee)

R: "Ja jos te ehdotte kuunnelle, voisimme kertoa tarinamme, kaikkein pyhin."

>Z:"Olisin kunnioitettu, jos saisin kuulla tarinanne."

R: "Miten aloittaisin... Ehkä kerron hieman taustaa... Minä olen alunperin demoni. Tai siis syntynyt helvetissä, en oikeastaan tiedä milloin, aika kauan aikaa sitten. Palvelin Marielia, joka oli edellinen Oblivionin ruhtinas. En ollut kovin menestyvä tai hyvä ja ehkä se ajoi minut kohti taivasta... loppujen lopuksi."

R: "Joskus vuoden 600 aikoihin päätin parantaa tapani ja päädyin palvelemaan arkkienkeli Rafaelia. Hän... oli hyvä mestari. Olin onnellinen merkuriaanina ja varmaan olisin merkuriaanina pysynytkin, ellei Rafael olisi kuollut taistelussa Legionia vastaan..."

R: "Minä... en tarkkaan tiedä mitä tapahtui. Rafaelin kuolema oli järkytys. Pakenin taistelukentältä ja luulisin jääneeni Marielin demonien vangiksi aika pian sen jälkeen. En muista kunnolla... Seuraava asia jonka muistan tarkkaan on se, että olin helvetissä ja pakenin jotain... ja olin impudiitti."

R: Se oli järkytys. En tuntenut itseäni impudiitiksi, en halunnut olla impudiitti. Halusin takaisin taivaaseen, jos ei muuta niin... tuhottavaksi. En uskonut että minua muuten takaisin olisi otettukaan. Mutta minulla ei kertakaikkiaan ollut tietä pois helvetistä, olin jumissa. Yritin kyllä limbon kautta maan päälle ja olin vähällä päästä hengestäni. Ja kaiketi demoninen sinfonia vaikutti sen verran, että en halunnut vain tuhoutua demonisessa portaalissa."

R: "Kun en päässyt pois helvetistä, yritin tehdä parhaani niissä olosuhteissa joissa olin. Siis yritin toimia kuin merkuriaani Shal Marin kaduilla... En suosittele kenellekään. Jotenkin minä kuitenkin selvisin, jotenkin pääsin aina pakoon Gamea ja muita vahvempia demoneita. Silloin minä otin nimen Aranye..."

R: "Aloin uskomaan, että tällä kaikella oli jokin tarkoitus. Yritin auttaa parannusta hakevia demoneita, siis rohkaista heitä ja antaa neuvoja. Ja yllättävän usein neuvoistani oli hyötyä. Autoin myös kadotettuja sieluja ja silloin tällöin... siitäkin oli apua. Pelasin vaarallista peliä, anteeksi ilmaus kaikkein pyhin. Mutta minulla oli tuttavia, joille oli enemmän hyötyä minusta elävänä. Lilimeitä lähinnä. Otin toiseksi hommakseni informaation keräämisen, hyvin informoitu pysyy kauemmin hengissä..."

R: "Olin selvinnyt hyvin kauan... Kunnes eräänä päivänä olin puhumassa eräälle kadotetulle sielulle... Puhuin katumuksesta ja muusta sellaisesta, minulla oli vakiopuhekin... Ja juuri silloin samalla sivukujalle tulee hyvin mahtava demoni... Luulin että loppuni oli viimein tullut, mutta se demoni vain käski minun jatkaa puhettani. Puhuin ja puhuin ja se kadotettu sielu itki. Ja puheen loputtua sielu katosi... luulisin että parempaan paikkaan."

M: "Se oli kaunis puhe, Aranye. Hyvin kaunis."

R: "Kiitos, Menyuah. Paikalle tullut demoni tosiaan oli Menyuah. Mutta Menyuah varman voi kertoa jotain itsestään..."

Menyuah näyttää mietteliäältä.

M: "En aio tuhlata aikaanne, kaikkein pyhin. Kauan sitten minä olin demoniruhtinas. Minä kohtasin joitain ongelmia ja kosketus sanaani heikkeni. Mikä oli hyvä sieluni kannalta, mutta ei se silloin tuntunut hyvältä... Se kuitenkin pakotti minut ajattelemaan. Minut aika lailla unohdettiin, sillä useimmat kai luulivat että tuhouduin ja loput eivät välittäneet. Olin kuitenkin edelleen suhteellisen mahtava ja en ollut menettänyt aivan kaikkia voimiani. Miksi Lusifer ei koskaan tullut poistamaan sanaani, en tiedä. Ehkä hänkään ei tiennyt, että olin elossa. Lusifer ei ole kaikkitietävä tai kaikkinäkevä."

>Z:"Saanko tiedustella, mikä teidän sananne oli, Power?"

(ollaanpa sitä muodollisia)

Menyuah vaikuttaa hieman vaivautuneelta ja harkitsee aika pitkään ja tarkkaan mitä sanoo. Eli Z ehtii hyvin sanoa jotain ennen kuin Menyuah sanoo yhtään mitään.

>Z:"Minun tarkoituksenani ei ollut saattaa teitä epämiellyttävään tilanteeseen. Jos katsotte, että aikaisemman sananne kertominen voisi aiheuttaa enemmän vahinkoa kuin sen kertomatta jättäminen, en tietänkään oleta teidän kertovan aikaisempaa sanaanne. Minun tarkoituksenani ei ollut käyttää tätä tietä mitenkään teitä vastaan ja tiedustelin asiaa sen vuoksi, jotta voisin paremmin ymmärtää aikaisempaa tilannettanne koskevan kokonaiskuvan sekä mahdollisesti paremmin varautumaan tulevaisuudessa ehkä eteen tuleviin, teidän menneisyyteenne liittyviin ongelmatilanteisiin. Mutta en todellakaan halua painostaa teitä asian suhteen ja voitte vapaasti harkita asiaa vielä myöhemminkin. Luotan teidän harkintanne tulokseen."

M: "Minun harkintakykyni ei ole kaikkein vahvimmillaan juuri nyt, kaikkein pyhin. On hyvin vaikea arvioida, olisiko kertominen vai kertomatta jättäminen vahingollista. Luulisin kuitenkin, ettei minulla ole ongelmaa, sillä luulisin että vain Valefor tietää että olen ylipäätään yhä elossa. Yksi demoniruhtinaskin on toki mahtava vastustaja, mutta..."

M: "Minun nimeni oli Genubath ja sanani oli Rapine. Mutta palatakseni tarinaani."

M: "Olin vaellellut pitkään itsekseni ja ajatellut asioita. Olin pohtinut monia suunnitelmia joilla aioin saada mahtini takaisin. Mutta sitten kuulin kuinka Aranye puhui sielulle. Ja se sielu katosi... Korkeampiin taivaisiin, uskon nyt. Mutta minua se kummastutti kovasti silloin. Ja Aranyen sanat koskettivat jotain osaa sielussani, joka etsi jotain uutta ratkaisua. Ja siinä tilanteessa olin avoin kuuntelemaan tarinoita taivaasta ja muista asioista joita olin aina pitänyt valheina."

M: "Aranye on halutessaan hyvä puhumaan. En ole koskaan kuullut kenekään puhuvan niin vakuuttavasti parannuksen tekemisestä ja siitä että taivas on kaikille selestiaaleille se oikea paikka."

M: "En ollut silloin valmis tekemään parannusta, mutta jokin kipinä varmaan syttyi. Sen sijaan että olisin tuhonnut Aranyen, päätin pitää hänet mukanani. Ja se oli varmaan sen astisen elämäni paras päätös."

R: "Kiitän, Menyuah. Jatkanko minä?" (Menyuah nyökkää)

R: "Minä olin siis jumissa puolihullun entisen ruhtinaan kanssa. Ja sitten tajusin, että ehkä tässä oli se tarkoitus, miksi en yrityksistäni huolimatta ollut päässyt pois helvetistä. Teidän on annettava anteeksi hieman omituinen logiikkani, mutta helvetti on kammottava paikka ja se sekoittaa kenen tahansa pään... Niinpä aloin omistamaan aikaani sille, että yritin opettaa Menyuahia toimimaan oikein. Näkemään helvetin valheiden ja propagandan lävitse. Kaksi demonia yrittämässä sellaista... aika surullista... Mutta olosuhteisiin nähden onnistuimme aika hyvin."

M: "Minä en halunnut mennä taivaaseen, koska pelkäsin. Ja toisaalta syntilistani oli melkoisen pitkä siltä ajalta kun olin demoniruhtinas... ja sen jälkeenkin. Ajattelin, että jotta edes uskaltaisin mennä lähellekään taivaallista portaalia, minun pitäisi jotenkin sovittaa syntejäni. Osoittaa etten ole liian heikko saamaan taivaan armoa. Aranye puhui toki, ettei sellainen ole tarpeen... mutta enhän minä sitä uskonut."

R: "Niinpä minä yritin näyttää omalla esimerkillä miten enkelit toimivat, mutta se ei ollut helppoa. Menyuahin läsnäolo ei ollut helppoa, keräsin dissonanssia jota en saanut millään poistettuakaan... Menyuah ei suostunut auttamaan ja en halunnut mennä kenenkään muunkaan puheille. Niinpä me ensin autoimme demoneita ja sieluja helvetissä ja sitten siirryimme maan päälle auttamaan."

M: "On oikeastaan hämmästyttävää miten hyvin Aranye onnistui pitämään väkivaltaisuuden puuskani kurissa. Pelkään pahoin kohdelleeni Aranyea aika kaltoin..."

R: "Ei sillä ole merkitystä. Parempi minä kuin joku sivullinen. Minä en ollut niin heikko, että pari osumaa olisi ollut liian vaarallista."

R: "Ei oikeastaan ole lisättävää. Me kuljimme maan päällä ja koetimme tehdä oikein. Kaiken aikaa minä välitin tietoja ja koetin auttaa ihmisiä, enkeleitä ja demoneita, jotka olivat kyllästyneet demoniseen olemassaoloon. Ja minä yritin kaiken aikaa olla elohiitti ja merkuriaani samaan aikaan, se oli hankalaa."

R: "Ja minä keräsin dissonanssia. Paljon dissonanssia ja loppupuolella sellaista dissonanssia, joka varmaan olisi koitunut kohtalokseni. Mutta Menyuah... pelasti minut."

M: "Se oli vähin mitä saatoin tehdä. Sinä olit aina auttanut minua. Ja yhtäkkiä et ollutkaan kunnossa, sinusta ei saanut yhtään järkevää neuvoa irti. Minä mietin mitä minun pitäisi tehdä. Aranye oli... ystävä. Jotain piti tehdä hänen auttamisekseen. Ja ajattelin, että Aranye oli enemmän enkeli kuin demoni. Ehkä enkelit voisivat auttaa häntä, ainakin Aranye oli useammin kuin kerran auttanut enkeleitä. Ja samalla halusin todistaa teille, kaikkein pyhin, että tosiaan olin... enkeli. Mutta siellä portaalissa viimein tajusin, että olin demoni."

M: "Teidän sananne ja Aranyen tila saivat minut viimein ajattelemaan jonkun muunkin tilaa kuin omaani. Välittämään jonkun muun tilasta. Kohtaamaan totuuden siitä mikä minä olin ja siitä, että oli parempi hakea taivaan anteeksiantoa ja ehkä tuhoutua kuin jatkaa elämistä siinä valheessa, jossa olin elänyt."

R: "Ja minäkin sain anteeksi. Siis lankeamiseni, josta en vieläkään muista miten se tapahtui. Olisin varmaan saanut anteeksi jo kauan sitten, mutta... minä halusin auttaa Menyuahia. Hän oli silloin mikä oli, mutta minä en voinut jättää häntä. Jos olisin jättänyt hänet sinne, luulisin... en osaa sanoa. Sitä on nyt mahdoton arvioida."

M: "Tosiaan."

R: "Sellainen tarina. Hieman sekava ehkä... mutta... Nyt olen ajatellut omistautua sille työlle joka minulta jäi kesken silloin kun olin hetken aikaa merkuriaani. Eli parantamiselle."

>Z:"Se on varmasti hyvä päätös. Teidän tarinanne antaa toivoa siitä, että jonain päivänä Sota voisi olla ohi. En halua viedä enempää teidän aikaanne, sillä teillä on varmasti paljon tekemistä, mutta toivon teidän tietävän, että voitte aina kääntyä minun puoleeni, jos voin jonkin asian osalta auttaa teitä. Toivon, että teidän uusi elämänne on onnellinen."

R: "Kiitos, kaikkein pyhin. Toivottavasti tekin... Tai eihän tämä minulle kuulu."

>> >Ja sitten Z suuntaa (mahdollisten "loppuhöpinöiden" jälkeen)

(no, jos Z antaa ymmärtää että Z voisi poistua, ei loppuhöpinöitä tule. Sen enempää Menyuah kuin Aranyekään eivät ole niitä kaikkein puheliaimpia tyyppejä.)

>Jep, siinä tapauksessa Z kumartaa kummankin suuntaan ja poistuu sitten työhuoneesta. Mennäkseen tekemään loppuun sen, mitä nyt välittömästi oli tekemässä ja heti tilaisuuden tullen Venäjälle...