Rooma v.40

<body bgcolor="#ffffef" text="#000000" link="#0000ff" vlink="#800080" alink="#ff0000"> <table align= center border =4 width="90%" cellspacing=10 cellpadding=25> <img src="roomav402.gif" hspace=200> <p> <br> <br> <h3> <font color="db0000"> Hahmoista </font> </h3> <p> - Hahmot siis aloittivat/aloittavat ihan tavallisina 9 forcen enkeleinä. Kukin palvelee sitä arkkienkeliä joka hyvältä tuntuu, joten variaatiota tuli jonkin verran. Tämä ei sinänsä ole ongelma (tai ainakaan suuri sellainen), sillä hahmot eivät joudu toistensa kanssa tekemisiin kovin usein ja muina aikoina voivat aivan hyvin toimia vain omiensa kanssa. <br> <br> - Pelaajia skenua kohden olisi mielestäni korkeintaan oltava 5, muuten homma ei oikein tahdo pysyä kasassa, varsinkin kun tausta on näinkin outo. <br> <br> <p> <br> <h3> <font color="db0000"> Sota vuonna 40 </font> </h3> <p> Yleistä <br> <br> - sota noin yleensään oli avoimempaa. Ihmisethän uskoivat kaikenlaisen yliluonnollisen olemassaoloon, joten siitä ei ollut niin paljon harmia kuin myöhemmin. Ja koska mitään kunnon tiedonvälitystä ei ollut, tarinat kulkivat hitaammin (ja niitä ei voitu tallentaa filmille kaikkien nähtäväksi). Niinpä harmi ja haitta oli paljon pienempi kuin myöhemmin. Tietty enkeleillä oli se ongelma, että yläkerran hemmo oli tällöinkin kieltänyt liian metelöimisen (ja Sodan paljastamisen kaikille kuolevaisille), mutta toimintavapautta oli silti enemmän. Ja demonit rellestivät vielä avoimemmin (tosin olivat hurjimmista päivistään jo luopuneet Babylon-kokeen jälkeen). <br> <br> - enkeleitä oli varman melkoisesti vähemmän kuin myöhemmin ja suurin osa näistä oli varmasti luotu lankeemuksen jälkeen. Itse asiassa lähtisin siitä, että suurin osa celestiaaleista on luotu vasta lankeemuksen jälkeen, sillä ennen sitä ei tarvittu niin suurta määrää väkeä (kun ei tarvinnut taistella vastustajaa vastaan). Lisäksi ihmisten pienempi määrä vaikutti siihen, ettei väkeä ollut niin paljon kuin kansoitetummilla vuosisadoilla. Vielä eräs lisäetu on siinä, että vaikka paljastuu, ei tarvitse muuttaa kovin kauas ja kukaan ei tunne (ei siis tarvitse vaihtaa ruumista ja henkilöllisyyttä). <br> <br> - demoneita noin yleensä oli varmastikin vähemmän kuin nykyään, sillä tethereitä ja näin ollen essenceä (ja forceja) oli vähemmän. Lisäksi avoimempi sota tuhosi takuulla enemmän demoneita kuin myöhemmin. Sieluja oli vähemmän helvetissä (koska ihmisiä oli vähemmän) ja näin ollen ei myöskään voitu käyttää niiden forceja demonien tekoon. <br> <br> - enkeleistä (tai varsinkaan demoneista) ei taida montaa kristittyä löytyä, kristinusko on sen verran uusi juttu (muutama kuitenkin). Juutalaisia on varmaan selkeästi enemmän. Kristinusko (ja myöhemmin islam) oli Rafaelin, Elin, Yvesin ja Gabrielin idea (joiden mielestä monoteismi heikentäisi etherealien valtaa ihmisistä). Sittemminhän Yves ei enää puutu lainkaan uskontojuttuihin, Gabriel on seonnut päästään, Eli on häipynyt ties minne ja Rafael on kuollut… Kristinuskoa ei pidetty vielä tässä vaiheessa niin hyvänä ajatuksena kuin myöhemmin (ja islam aiheutti seuraavan ison skisman riveissä). <p> Arkkienkelit <br> <br> - Eli on vielä vahvasti kuvioissa mukana, hänhän häipyy omille teilleen vasta siinä vuoden 1960 paikkeilla… Tietenkin Elin systeemi ei ole sen muodollisempi kuin myöhemminkään, Eli ei siis jaa distinctioneja. <br> <br> - Rafael ja Uriel ovat yhä mukana kuvioissa vahvasti. Urielhan häipyy vasta v.745 ja Rafael kuolee v.1008. Siihen on siis yhä reilummanpuoleisesti aikaa. <br> <br> - Yvesillä ei siis ole vielä library card –attunementia (sai sen Rafaelin servitoreilta sitten paljon myöhemmin). <br> <br> - Jean on toki jo arkkienkeli, mutta koska teknologia ei ole vielä osa hänen Sanaansa kovin vahvasti, on Jean heikompi kuin nykyään. <br> <br> - Oannes on jo mennyttä (ja on ollut mennyttä jo sellaisen tuhannen vuoden ajan). Belialhan tappoi Oanneksen hieman Vepharin kuoleman jälkeen <br> <br> - Sen enempää Laurence kuin Khalidkaan eivät ole vielä arkkienkeleitä. Khalid on jo wordboundi (sai Sanansa jo joskus sanotaan vaikka vuonna –1140 (kun Mooses pakeni Egyptistä). Laurencella ei ole vielä edes Sanaa, saa sen vasta vuonna 325 (1. Nikean konsiilin jälkeen), kun kääntyi suurella innolla kristinuskoon Urielin mukana. <br> <br> - Gabriel on mieleltään paljon vakaampi (tosin ei täysin vakaa). Islam-incidentti taisi olla Gabrielille se viimeinen pisara (Belialin korruptoivalla vaikutuksella on ollut toki oma osansa). Gabriel suosii yhä miesruumista. <br> <br> - grigorit on jo ajettu pois taivaasta, sehän tapahtui suhteellisen pian Lankeemuksen jälkeen (ja samallahan häipyivät grigoriarkkienkelit, Azrael (kuolema) ja Zimran (Laulut)). <p> Demoniruhtinaat <p> - Vephar on tosiaan poissa kuvioista (koska Oannes tappoi Vepharin) <br> <br> - Haagenti, Nybbas, Vapula ja Valefor eivät vielä ole edes olemassa (tai kenties Valefor on, saahan hän ruhtinaan paikan v.793). <br> <br> - Beelzebuub (Corruption) taitaa olla yhä ruhtinas. Oli tosiaan ensimmäinen korruption demoniruhtinas, ei vain ole selvää mihin kuoli. Tapahtuu joka tapauksessa aika pian tämän jälkeen <br> <br> - Gebbeleth on yhä salaisuuksien demoniruhtinas, Bithynian tikari on kyllä olemassa, mutta Gebbeleth ei ole saanut mielipuolista suunnitelmaansa vielä päähänsä <br> <br> - Saminga ei ole kerinnyt olemaan demoniruhtinas vielä kovin pitkää aikaa (celestiaalisella mittapuulla), sai paikkansa jonkin aikaa Egypti-keikan jälkeen <br> <br> - Mariel (oblivion), Meserach (sloth), Makatiel (disease) ja Genubath (rapine) ovat vielä demoniruhtinaita. Genubathinhan tuhoaa Valefor v.793, Meserachin ja Marielin syö Haagenti siinä v. 1009 paikkeilla ja Dominic ja Asmodeus yhdessä tuhoavat Makatielin siinä vuoden 1350 paikkeilla (mutta rutto jää olemaan ja tekee tuhojaan myöhemminkin). <p> <br> <h3> <font color="db0000"> Ethereaalit </font> </h3> <p> - fakta on että olivat tiukemmin kuvioissa mukana vielä vuonna 40. Uriel ei ole vielä varmastikaan edes suunnitellut ristiretkeään (sillä luulisin, että osasyy ideaan oli Urielin kääntyminen kristinuskoon vuonna 325). Niinpä kaikki ethereaalit, niin hyvät kuin pahatkin, saattoivat toimia varsin vapaasti maan päällä (ja tekivätkin niin). <br> <br> - voimakkaimmat ethereal-jumalat olisivat varmaan pystyneet pistämään kampoihin jossain määrin jopa arkkienkelille tai demoniruhtinaalle (mutta eivät kyllä olisi pystyneet voittamaan). Joka tapauksessa tavallisen celestiaalin ei tosiaan kannattanut hyppiä ethereal-jumalan silmille, siinä kävi huonosti (siis jos ko. jumala sattui suuttumaan). <br> <br> - tavalliset ethereaalit olivat voimiltaan vaihtelevia, mutta kirjo oli aika lailla suurempi kuin Urielin ristiretken jälkeen. Ihmisillä oli kuitenkin todella paljon erilaisia uskomuksia ja maailma oli täynnä mitä ihmeellisimpiä olentoja. Lisäksi koska ethereaaleja ei vainottu (ainakaan virallisesti) olivat nämä paljon avoimemmin ja voimakkaammin mukana kuvioissa. <br> <br> - tuon ajan essencestä meni varmasti melkoisia osia myös ethereaaleille, vaikka tietty Sodan eri osapuolet saivat kuitenkin siitä suurimman kakun. Mutta ruumiin hankkiminen sujui helpommin ethereaalille kuin myöhemmin (essencen helpomman saannin vuoksi). <br> <br> - ethereaaleilla oli myös paljon enemmän tethereitä (luonnollisestikin). Lisäksi ne olivat voimakkuudeltaan samaan tapaan vaihtelevia kuin celestiaalisetkin tetherit (eivät siis ainoastaan siinä heikoimmassa voimaluokassa). Koska tethereitä oli enemmän, ne eivät olleet samaan tapaan yhteiskäytössä kuin myöhemmin (jolloin käytännössä oli pakko laittaa niitä yhteiskäyttöön). <br> <br> - palvojia oli paljon enemmän (sillä ei juuri kukaan noin aivan suoraan palvonut enkelien ja demonien olemassaolevaksi tietävää jumalaa). Niinpä myös sotilaita oli enemmän ja ethereal-jumalat saattoivat laittaa tiukempia koodeja sotilailleen ja palvojilleen ("Jos kuolet taistelussa, pääset luokseni", kun nykyään se on ennemminkin "koeta pysyä hengissä"). <p> <br> <h3> <font color="db0000"> Rooma v.40 </font> </h3> <p> - Roomaa hallitsee edelleen Caligula (tai oikeammin Gaius). Hän on tosin viimeistä vuottaan keisarina, seuraavana vuonna pretoriaanikaartin sotilaat murhaavat Caligulan. Tämän jälkeen Caligulan germaanihenkivartijat raivostuvat ja alkavat tappaa väkeä palatsissa (ja pretoriaanikaartikin taitaa sekaantua juttuun samoin kuin joukko henkilöitä, jotka näkevät tilaisuutensa tulleen). Tilanne rauhoittuu, kun pretoriaanikaarti löytää Claudiuksen (joka kuului keisarilliseen sukuun) piileksimästä eräästä osasta palatsia ja vietyään (raahattuaan) hänet leiriinsä päättävät tehdä tästä seuraavan keisarin. <br> <br> - kristinusko toki tunnetaan jo, mutta sitä pidetään vain yhtenä juutalaisten lahkona. Kristittyjen vainothan alkavat vasta kun Nerosta tulee keisari yli kymmenen vuotta myöhemmin (Sodan osapuolista ja kristinuskosta oli hieman edempänä). <br> <br> - Rooma on jo suurkaupunki, jonka veroista (kooltaan noin ainakin) ei tulla (ainakaan länsimaissa) näkemään Rooman tuhouduttua kuin vasta sellaiset 1200 vuotta myöhemmin. <br> <br> - Caligulan valtakausi on demonisen puolen mielestä hyvä ja loppuu liian pian. Malphas, Kronos ja Beleth ovat erityisen innoissaan (samoin kuin Kobal, jonka mielestä Caligula on hauska, nimittää nyt hevosensa konsuliksi). Taivaallisella puolella erityisesti Daavid ja Yves vastustavat Caligulan valtaa. <p> <br> <h3> <font color="db0000"> Idea </font> </h3> <p> - arkkienkelit päättävät testata joukon lupaavan oloisia nuoria servitoreja. Siis katsoa mihin he pystyvät ja miten he käyttäytyvät haastavassa tilanteessa. Sopiva tehtäväkin aukeaa, kun Roomassa on varakkaammalle alueelle muodostumassa uusi taivaallinen tether. Ongelmana sen kanssa vain on se, että aivan sen lähellä (500 metrin päässä) sijaitsee demoninen tether. Sellainen nyt ei ole lainkaan hyväksyttävää ja sille demoniselle tetherille pitäisi tehdäkin jotain. Normaalistihan tällaiseen tehtävään laitettaisiin joku paljon kokeneempi joukko servitoreja, mutta tällä kertaa arkkienkelit päättävät ottaa riskin ja laittaa tehtävään testin vuoksi kokemattomampia palvelijoitaan. Osasyynä tähän on kyllä sekin, että kaikki kokeneemmat ovat aika lailla kiinni muissa tehtävissä… Muodostumassa oleva tetherin mahdollisesta arkkienkelistä ei oikein ole tietoa, mutta parhaat veikkaukset ovat olleet Daavid, Mikael, Dominic, Gabriel ja… Novalis. Siksi yhteisoperaatio on juuri näiden välillä (tosin Gabriel lainaa lähinnä henkistä tukea). <br> <br> - idea on nimenomaan testissä. Katsotaan kuinka hyvin kyseessä olevat enkelit kykenevät toimimaan hiljaa, jos se on tarpeen (jos eivät pysty, heitä ei tulla pitkään aikaan lähettämään salavihkaisuutta vaativiin tehtäviin). Lisäksi on tarkoitus arvioida kyseisten servitorien kykyä toimia yhdessä näinkin epätodennäköisellä kokoonpanolla ja muutenkin toimintamalleja. Ovatko nämä enkelit siis todella niin lupaavia kuin kuvitellaan? <p> <br> <h3> <font color="db0000"> Taustatiedot </font> </h3> <p> - hahmot siis lähetetään nimenomaan ensisijassa selviytymään omillaan. Ihan yksin he eivät kuitenkaan joudu toimimaan, vaan heillä on sentään maapäällisenä kontaktinaan Shemariah, Yvesin 13-forcen friend of the sages (roolina pretoriaanikaartin sotilas Aulus Fabius Regillus). Shemariahin tehtävänä on antaa apua uusille enkeleille, vastailla kysymyksiin kykyjensä mukaan ja toimia taustatukena ja yhteyshenkilönä (ryhmän ei ole tarkoitus raportoida suoraan arkkienkelille, sillä vaikka tehtävä on tärkeä, tämä on myös testi). Shemariah on kerubi ja suojelee vielä vuonna 40 varsin vähämerkityksellisenä pidettyä keisarillisen suvun henkilöä nimeltään Claudius… Joka tapauksessa Shemariah on hyvin kiireinen, eikä oikein innostu ajatuksesta, että pitäisi paapoa joukkoa juuri taivaasta tulleita enkeleitä. <br> <br> - ryhmän tukikohtana toimii Yvesin tether, joka sattui olemaan lähinnä tapahtumapaikkaa (vaikka Yves ei suoranaisesti olekaan sekaantunut juttuun, hän suostui silti auttamaan syistä jotka vain Yves tuntee). Tetherin senesalkki on kyriotaatti nimeltään Kenan (13-forcea), tether itse on kylpylä (niin kuin on myös se tuhoamislistalla oleva demoninen tether). <br> <br> - demoninen tether on Malphasin. Paikka on kylpylä niin kuin Yvesinkin tether, mutta ei tosiaankaan ole niin mukava paikka… tetherin senesalkkina toimii Hamath, yksi Malphasin ansioituneimmista habbaliitti-palvelijoista, joka alunperin löysi tämän tetherin Malphasille ja on sai siitä hyvästä pestin sen senesalkiksi (attuned, ei word-bound). Hamathilla on 13-forcea. Tetherissä toimii Hamathin apuna kaksi 7-forcen demonia (kalabiitti ja impudiitti) sekä muutama gremlini (yhteensä neljä). Hamath on muuten entinen Januksen elohiitti, joka lankesi jo satoja vuosia sitten (Yvesin tetherin kyriotaattisenesalkki ja Caius Opsius muistavat tämän). <br> <br> - kaupungissa on tämän lisäksi vapaalla jalalla Janusin ofaniitti Terah (ehkä joku 12-13 forcea), kulkien nimellä Caius Opsius Aponius. Terah oli ensimmäinen joka havaitsi (aivan sattumalta) tämän Malphasin tetherin käytyään vapauttamassa hieman omaisuutta muuhun käyttöön kylpylän vierailijoilta. Terah tarkkaili sen jälkeen (Januksen ofaniitiksi) hyvinkin pitkään paikkaa ja ilmoitti sitten tiedoistaan eteenpäin. Terah on edelleen ehkä parhaiten tietoinen demonisen tetherin kävijöistä, sillä hän edelleen tarkkailee ohikulkiessaan paikkaa ja kerää kaikilta mahdollisilta tarkkailijoilta tiedot (utelee kunnes nämä kyllästyvät tai muulla keinoin), joten hänellä on suurin osa paloista. Terah ei ole skenun alussa paikalla, mutta saapuu pian alun jälkeen. Shemariah ja Terah tuntevat toisensa ja vaikka Terahin mielestä Shemariah on liian hidas käänteissään (mutta eivätkös kaikki muut paitsi ofaniitit sitä ole joka tapauksessa?), on tämä muuten kiva tuttavuus. Shemariahkin pitää Terahista ja he ovatkin auttaneet toisiaan monessa eri tehtävässä vuosien varrella, niin kuin hyvien ystävien kuuluukin tehdä. <br> <br> - demonisella puolella paikalla on lisäksi paikalla koko joukko tarkkailijoita. Baal on kyllästynyt tähän nimenomaiseen Malphasin tetheriin ja on päättänyt yrittää saada sen haltuunsa jollain keinolla. Syynä on se että tämä tether on alkanut heiketä ja Malphas ei näytä välittävän. Koska Baal ei muutenkaan pidä Malphasista, päättää hän napata tetherin parempaan käyttöön (ts. itselleen) ja lähettää sitä tarkoitusta varten balserafi-kapteeninsa nimeltään Seirah (12-forcea) paikalle. Seirahilla on apunaan djinn ja kalabiitti (kumpikin 10-forcea). Seirahin tehtävänä on tönäistä jollain tapaa Malphasin tether Baalin haltuun. Seirah on tietenkin vakuuttunut mahdollisuuksistaan (onhan hän balserafi). <br> <br> - Hamath on kiusallisen tietoinen siitä, että hänen tetherinsä on heikentymässä. Hän ei kuitenkaan ole vielä edes raportoinut asiasta Malphasille ja on kiristänyt avustajansa pitämään myöskin suunsa kiinni asiasta (sai nämä vakuuttuneeksi siitä, että Malphasin kosto ulottuisi varmasti näihinkin). Vielä Hamath ei ole keksinyt todella hyvää keinoa tetherin vakauttamiseksi, mutta uskoo keksivänsä sen varsin pian. Kukaan muu kuin Hamath (apulaisineen) ja Baalin joukkio (Baalin itsensä lisäksi tietenkin) ei tiedä siitä, että tether on heikentymässä (taivaallisella puolella siitä ei siis tiedä kukaan). <br> <br> - Hamath ei kykene pelkästään keskittymään tetherinsä puolustamiseen ja vahvistamiseen, Hamathilla on nimittäin salainen pahe: hän on ihastunut taistelunäytöksiin. Habbaliittina hänestä on upeaa nähdä ihmisten rankaisevan toisiaan ja todistavan selkeästi toisen puolen heikkouden (tämä ominaisuus sopisi ehkä paremmin Baalin habbaliitille). Sitä paitsi tärkein osa taistelunäytöstä tapahtuu kulissien takana, missä tuloksista useinkin sovitaan etukäteen, puukotetaan kanssakilpailijoiden edustajia (siis omistajat myrkyttävät toistensa orjia juuri sen verran, että nämä heikkenisivät ja voitto olisi omalle helppo ja vastustajan omistaja nolattaisiin). Mikä osoitus ihmisluonnon heikkoudesta koko taistelunäytös onkaan! Malphas kyllä tavallaan hyväksyy taistelut, mutta Hamath osoittaa liikaakin kiinnostusta näihin eikä tarpeeksi tetheriinsä. Tästä syystä Hamath on pitänyt innostuksensa osittain salaisuutena. <br> <br> - on Hamathilla tekosyykin mennä taisteluja katsomaan. Malphas ja Beleth ovat toimineet yhteistyössä Caligulan aikana saadakseen tämän pysymään vallassa hieman pitempään ja tämän vuoksi Beleth on nimittänyt paikalle lilim-kapteeninsa nimeltään Ephesus (11-forcea). Ephesuksella on paikka pretoriaanikaartissa (nimellä Sextus Umbrius Caecus, miesrooli siis ja Ephesus ei ole oikein tyytyväinen) ja hänen tehtävänsä on pitää keisari hengissä. Hamathille Malphas taas on antanut ohjeet toimia yhteistyössä Ephesuksen kanssa ja niin Hamath onkin tehnyt tullen yllättävän hyvin toimeen demonin kanssa (Hamathan ei habbaliittien harhaluulolle tyypillisesti pidä itse itseään demonina, hänhän on enkeli). Hamath on saanut Malphasin vakuuttuneeksi siitä, että juuri Ephesus haluaa katsella taistelunäytöksiä ja siksi hänen pitää vierailla niissä lähes aina, kun hän haluaa tavata Ephesuksen. Tästä hyvästä Hamath joutui antamaan geasinkin Ephesukselle, joka näki tuon tarpeen valehteluun Hamathin silmissä. Niinpä Hamath ja Ephesus käyvät yhdessä näytöksissä keskustelemassa asioista. Ephesus käyttää myös Malphasin tetheriä tukikohtanaan, lähinnä poistaakseen dissonanssia sitä saadessaan tai muuten levätäkseen (Hamath osaa myös parantaa, mitä Ephesus ei taas osaa). Liitto on molemminpuolin varsin kelvollinen, Hamathin harhaluulo kun lähinnä huvittaa Ephesusta. <br> <br> - mutta kyllä Hamath pohtii taistelunäytösten välillä (ja toisinaan niiden aikanakin) tetherinsä tilannetta. Jos Malphas saa tietää asiasta (varsinkin kun Hamath ei ole puhunut asiasta), arvelee Hamath ihan oikein, että siinä on loppu hyvin lähellä. Niinpä täytyy keksiä jokin muu keino. Hamathilla onkin parikin juonta menossa sen eteen, että tether vahvistuisi. <br> <br> - ensimmäinen juoni on sellainen, jossa Hamath yrittää luoda uudelleen tapahtumaketjun, jolla tether alunperin syntyi. Tether syntyi kun joukko hieman varakkaampia roomalaisia kokoontui yhteen juonitellakseen eräästä senaattorinpaikasta yhdessä, mutta kaikkien toisiaan kohtaan (varsin luonnollisesti) tuntema epävarmuus johti siihen, että potentiaaliset salaliittolaiset keskittyivät pelkästään puukottamaan toisiaan selkään. Koko juttu huipentui siihen, kun viimeiset kaksi jäsentä onnistuivat tappamaan toisensa juuri kun olivat muka "sopimassa rauhasta". Toinen kuoli myrkkyyn (joka oli rauhanmaljassa) ja toinen tikariniskuun selässä (jonka toinen iski kun taputti "ystäväänsä" selkään). Hamath hykerteli tyytyväisenä ja samaten Malphas tullessaan ottamaan tetherin haltuunsa. Nyt Hamathilla on uusi vastaavan potentiaalin omaava tapaus kiikarissaan, jossa joukko henkilöitä on päättänyt yhdistää voimansa saadakseen myöskin senaattorin paikan yhdelle ryhmän jäsenistä. He vain sattuivat valitsemaan Malphasin tetherin neuvottelupaikakseen ja jo nyt tunnelma on myrkyttynyt. Koko suunnitelman päävetäjinä toimi kaksi henkilöä Flavius Tullius Avienus ja Drusus Fenius Taurinus, joiden ympärille on syntynyt ne kaksi suurinta faktiota (ja pienemmät hoidellaan varmasti aika pian pois kuvioista). Hamath pitää koko episodia selkeänä todisteena siitä, etteivät ihmiset ansaitse taivasta, tällainen heikkous ja selkäänpuukotus on selvä merkki heikkoudesta. <br> <br> - toinen tapaus ei ole niin Hamathin huomiossa, mutta jos Hamath tietäisi kaikki yksityiskohdat, hän varmasti kiinnittäisi siihen kaiken huomionsa. Yksi syy tetherin heikkenemiseen on nimittäin se, että Hamathin toinen juoni on onnistunut sotkemaan tapaukseen varsin hyveellisen (ainakin roomalaisella mittapuulla) henkilön mukaan salamurhajuoneen. Marcus Velius Donicus on konsuli ja pitää hallussaan (konsulina) maa-aluetta Pohjois-Italiassa. Vähän aikaa sitten Marcus Velius ystävineen joutui riitaan varsin mahtavan senaattorin (Titus Oranius Nelius) kanssa. Tunteet kuumenivat puolin ja toisin, sanottiin ilkeitä asioita ja kaikki vetäytyivät tahoilleen murjottamaan. Marcus Veliuksen ystävät näkivät suunnitelmalleen selkeän esteen ja kokoontuivat (Marcus Velius Donicus mukanaan) asiaa pohtimaan epäonnekseen juuri Hamathin isännöimään kylpylään. Pian suunnitelma puhumisesta senaattorin kanssa muuttuikin puheeksi tämän poistamisesta kuvioista lopullisesti, Marcus Veliuksen suureksi kauhuksi. Marcus Velius kun oli, aivan oikeellisesti, sitä mieltä että jos hän ystävineen puhuisi järkevästi ja neutraalilla maaperällä Titus Oranius Neliuksen kanssa, ongelma varmasti selviäisi. Hänen ystävänsä eivät kuitenkaan tuntuneet kuuntelevan mitään järkipuhetta, vaan pitäytyivät suunnitelmassaan. Sen verran Marcus Velius Donicus on kuitenkin onnistunut tekemään, että suunnitelman toteutusta on lykätty ja lykätty (Hamath on kiinnittänyt asiaan aika vähän huomiota, hänen päähuomionsa on tosiaan tuossa ensimmäisessä tapauksessa). Marcus Velius on varma, että jos Titus Oranius Nelius saisi tietää suunnitelmasta (tai se ei onnistuisi), kävisi hänen ystävilleen hyvin huonosti ja sitä hän ei toivo. Itse hän ei aio sekaantua salamurhaan muuten kuin yrittämällä estää sen jollain tapaa vahingoittamatta ystäviään. Juuri Marcus Velius Donicuksen päättäväisyys on ollut lisäisku Hamathin hoitamalle tetherille. <br> <br> - Seirah joukkioineen on kyllä huomannut kaiken tämän ja Seirah on aika vakuuttunut siitä, että Marcus Velius Donicuksella on jotain tekemistä tetherin tilanteen kanssa. Niinpä Seirah apureineen pitää juurikin Marcus Veliusta silmällä. Tämä on hieman hankalaa, sillä Seirahilla ystävineen ei ole kummoistakaan roolia maan päällä, vaan he esiintyvät joukkona kerjäläisiä pitäen majaansa aivan Hamathin tetherin ulkopuolella (olkoon se viisasta tai ei). Toisaalta he ovat sitten varsin hyvin perillä siitä, keitä kylpylässä käy ja kuinka usein. Seirah uskoo kunnon riidan tönäisevän tetherin Baalin syliin, tarvittaisiin paljon verenvuodatusta ja kaartin kutsuminen paikalle (sekaantumaan taisteluun) ja koko homma olisi siinä. Seirah vain ei vielä oikein tiedä, miten hän tämän kaiken oikein toteuttaisi. Seirah on huomannut Ephesuksen roikkumisen Hamathin seurassa, mutta ei tiedä onko Ephesus demoni vai ihminen. <br> <br> - Hamathilla on kaksikin ruumista käytössään. Toinen on ihan tavallinen kylpylän hierojaorja ilman sen kummempia taustoja tai nimiä (sopiva henkilö, joka ei oikein jää kenenkään mieleen) ja sen lisäksi hänellä on rooli kylpylän omistajana (nimi on Lucius Horatius Umbrius) ja jonka kaikki oikeastaan tuntevat. Kylpylän omistaja tunnetaan miehenä, joka pystyy varsin kätevästi järjestämään rauhallisen nurkkauksen jossa keskustella tuttavien kanssa asioista ja joka osaa myös pitää suunsa kiinni (vaikka sattuisi kuulemaan jotain mitä ei tarvitsisi kenenkään ulkopuolisen kuulla). Tämä rooli on yksi syy kylpylän suosioon, sitä pidetään turvallisena paikkana luottamuksellisiin keskusteluihin. Sitähän kukaan ei tiedä, että suurinta osaa keskusteluista kuuntelee (ainakin osan aikaa) jokin neljästä gremlinistä siltä varalta että suunniteltu juoni kiinnostaisi Hamathia. <p> <br> <br> Takaisin In Nomine sivulle: <br> <A HREF="index.html">In Nomine</A> <br><br> </table> </BODY>