Neri

Grigori Vassal of War
Outcast

Forces:
Corporeal/4 strength 9*, agility 9
Ethereal/5 intelligence 10, precision 10
Celestial/6 will 12, perception 12

Vessel: human/4 (hit points 72)

Role: Mihail Rovinski, a russian businessman, status/4, level/6

Attunements&distinctions
Grigori of War
Vassal of War

Skills: Emote/4, Lying/4, Detect lies/4, Dodge/5, Fighting/6, Large weapon (club/3, sword/5, spear/2), Climbing/3, Swimming/3, Small weapon (dagger/2, sword/2), Ranged weapon (pistol/3, rifle/3, shotgun/2), Languages (french/3, english/2, russian/5, german/1, latin/1, hungarian/3, arabian/1, hell-tongue/2), Tactics/3, Knowladge (history/3, bombs/3, mathematics/2), Medicine/5, Move silently/6

Songs: Healing (all)/3, Form (all)/3, Shields (all)/3, Tongues (all)/2, cel. motion/6, Charm (corp/2, eth/1, cel/3), Entropy (corp/3), Dreams (corp/1)

Neri on varmaankin yksi vanhimmista yhä elossa olevista grigoreista. Ja hän on varmasti vanhin niistä, jotka yhä sitkeästi pysyttelevät taivaan ulkopuolella, tosin ei ole varmaa tietääkö Neri että grigoreilla on lupa palata (ja vaikka hän tietäisikin, välittäisikö Neri). Neri palveli Sotaa ja oli varsin taitava taistelija pärjäten hyvin taitavammillekin taistelijoille kärsivällisyytensä ja hiljaisen liikkumisensa ansiosta. Hän menestyi niinkin hyvin että ehti saada ensimmäisen distinctioninsakin ennen kuin muutos tuli.

Neri oli varsin onnellinen Sodan palveluksessa, hänellä oli siihen oikea mielenlaatu ja Neri ei ole koskaan oppinut antamaan periksi muuten kuin todella selkeiden todisteiden edessä, ei edes nyt.

Tässä Nerin tarina Nerin omin sanoin. Tarina on kerrottu toiselle grigorille (Novaliksen joukoista), muuten Neristä olisi mahdoton saada näin paljon irti (ja Neri ei koskaan sanoisi näinkään suoraan olevansa grigori). Joka sana on totta, mutta taivaassa on muutama arkkienkeli ja enkeli joita Neri yhä kunnioittaa. Arkkienkeleistä Neri arvostaa Zadkielia ja Novalista, enkeleissä pitäisi mainita nimeltä muutamia. Joukkoon mahtuu jopa yksi malakiitti, vaikka Neri vihaakin muita mmalakiitteja varsin palavalla vihalla. Tämä poikkeuksellinen malakiitti oli aiemmin Daavidin malakiitti, mutta nykyisin hän palvelee Zadkielia. Nimi on Rosa. Nerin ensireaktio on vihata malakiittia, malakiitin pitää osoittaa (hyvin lukuisilla) teoilla olevansa muita malakiitteja parempi. Muuten Neri olettaa malakiitin olevan yhtä paha kuin muutkin.

"Oikea nimeni on muuten Neri." (ojentaa kättään ja mahdollisen kättelyn jälkeen toteaa "Ei ole yleensä ollut tapana esittäytyä ihan oudoille henkilöille oikealla nimellä."

N: "Halusin oikeastaan vain keskustella jonkun kanssa. Tapaan kovasti paljon kaikenlaista väkeä, mutta toista grigoria en ole tavannut liki kahteentuhanteen vuoteen. Uskoin jo, ettei muita enää olekaan." (huokaus) "Novaliksen grigori... Mikäs siinä. Minä olin mikaeliitti. Jos haluat kuulla voin kertoa jotain itsestäni... En yritä puolustella tekojani ja vaikka osaa niistä kadukin, toisia en kadu lainkaan."

N: "Niin... Minä olin siis Mikaelin grigori silloin kun tuollaisilla jutuilla vielä oli jotain merkitystä. Eihän sillä oikeastaan enää ole. Minä kuitenkin pidin Sodan palvelemisesta silloin ja kai minun työhöni oltiin suhteellisen tyytyväisiä. Vaikka ei silläkään ole enää väliä."

N: "Minun on pakko myöntää, että minä en ollut joidenkin tapaan syytön siihen "rikokseen" jonka takia meidät karkotettiin. Mutta yksikään minun lapsistani ei ollut hirviö, mikä ei kuitenkaan estänyt niitä tekopyhiä %#@!! vainoamasta heitä. Ja julistamasta tuomiota kaikille, syyttömillekin. Ja minun "loistava" päällikköni ei edes yrittänyt puolustaa omiaan. Minä säästin häneltä karkottamisen vaivan ja kävin itse särkemässä sydämeni enkä ole kaivannut sen jälkeen takaisin ainakaan Mikaelin palvelukseen."

N: "Sinulle ei varmaan tarvitse kertoa seuraavista vuosista... Yksi asia tulee kuitenkin mieleen. Silloin jotkut veljet ja sisaret sanoivat, että ne kirotut mustasiivet olivat olleet meille kateellisia ja olivat päättäneet hankkiutua meistä eroon. Minä en uskonut moiseen, eivät... mustasiivet niin pahoilta silloin tuntuneet. Veljet ja sisaret sanoivat myös, että demonit olivat aika hyvin perillä siitä tuomiosta heti kun se tuli ja olivat melkein ovella vastassa aseineen... ihan niin kuin niille olisi annettu vinkki tapahtumista. Silloin en uskonut, mutta... ehkä sittenkin. Se olisi ollut niin niiden mustasiipien tapaista. Eivät voineet itse hoidella meitä, mutta annetaan vinkki vastapuolelle..." (äänessä on, kuten voi arvata, vihaa ja katkeruutta) "Ja ainakin ne muutamat vainosivat aika lailla surutta ketä tahansa grigoria jolla oli hiemankin dissonanssia." (tuo on ainakin fakta. Jos Daavidin tai Dominicin väki kohtasi grigorin ja havaitsivat että grigorilla oli dissonanssia discordista puhumattakaan, niin se grigori yritettiin tuhota heti. Azrael ja Zimran vihaavat vieläkin tämän takia ko. arkkienkeleitä) "Tekopyhät %@#!!. Niin kutsuttuja arkkienkeleitä… Daavid ja Dominic." (sanoo nuo nimet ikään kuin ne olisivat kirosanoja)

N: "Vaikka mitäpä siitä. Minulla oli hieman etumatkaa ja jäin henkiin. Välttelin kaikkia, niin taivaan kuin helvetinkin väkeä. Mietin mitä tehdä ja päätin mennä lopulta lapsieni luo tai siis lapsieni jälkeläisten... ja hyvä olikin että menin. Heillä ei mennyt kovin hyvin ja minä päätin jäädä auttamaan. He olivat kuitenkin minun sukuani."

N: "Eihän auttaminen helppoa ollut, mutta yritin kuitenkin. Piti olla aivan hiljaa ja varovainen siltä varalta että paikalle tulisi muita selestiaaleja, ne perhanat kyttäsivät grigorien perheitä. Mutta minä olin heitä ovelampi ja pysyttelin jatkuvasti taustalla auttaen niin huomaamattomasti kuin suinkin. Sukuni alkoi menestyä paremmin, eli hädin tuskin hengissä pysyneistä maanviljelijöistä tuli hyvin toimeentulevia maanviljelijöitä ja minä olin tyytyväinen."

N: "Ja oman sukuni vahtimiseen olisin tyytynytkin, jos minut ja sukuni vain olisi jätetty rauhaan. Sukuni asettui useiden vaiheiden jälkeen asumaan nykyisen Italian alueelle. Minä kohtasin muutamia ongelmia tässä välissä ja jouduin Limboon ja viivyin siellä sitten hieman pitempään, sillä ajattelin saman tien hankkia kunnollisen vesselin kun kerran Limboon oli jouduttu. Ja oli aikaa ajatella."

N: "Olisi pitänyt tulla aiemmin pois. Sukuni oli joutunut hieman huonoille teille poissaollessani. Suvussani on aina ollut tavallista enemmän lahjakkaita ihmisiä ja lahjakkaalle henkilölle ei aina riitä tavallisen maanviljelijän elämä. Näin oli tässäkin käynyt, muutamasta sukuni jäsenestä oli tullut ethereaalien palveluksessa olevia sotilaita. Minä puhuin siitä heille, mutta minkäs teet? Minä olen aina ollut itsepäinen ja se toisinaan hyväkin ominaisuus on aika ominainen suvussani..." (hymyilee vinoa hymyä)

N: "Eivät he silti olleet pahoja henkilöitä, ymmärräthän. Minä saatan olla puolueellinen, mutta he eivät olleet sen verenhimoisempia kuin kukaan muukaan noina aikoina. Eivät sen pahempia tai parempia. Tietenkin noiden aikojen ethereaalijumalat eivät olleet aina mukavaa joukkoa, mutta nämä sukuni jäsenet eivät sentään olleet valinneet niitä pahimpia."

N: "Se ei estänyt heidän tappamistaan. Ja heidän perheidensä tappamista. Minulle on kerrottu että kyseessä oli erehdys." (kasvoille tulee vihaa) "Mikään erehdys ei oikeuta tappamaan lapsia, jotka eivät takuulla olleet sekaantuneet niihin vanhempiensa "rikoksiin". Ei _mikään_. Ja minä tulin paikalle ja näin mitä tapahtui. Ja en ehtinyt estää muuta kuin muutaman lapsen tappamisen... Kirotut mustasiivet, mädätkööt alimmassa helvetissä kaikki." (äänensävyn pystyy arvaamaan)

N: "Minä käytin paljon aikaa saadakseni selville keitä ne murhaajat olivat olleet. _Paljon_ aikaa, sillä en halunnut erehtyä. Ja sitten minä etsin heidät, kysyin miksi he olivat tehneet mitä olivat tehneet. Osa ei edes muistanut koko tapausta... Ja vain yksi katui sitä. Yksi. Olin järkyttynyt, mutta silloin en tehnyt mitään asialle."

N: "Sen jälkeen pysyttelin sukuni luona jatkuvasti ja tulin mahdollisilta Limbossa vietetyiltä reissuilta niin pian kuin suinkin pois. Uusia välikohtauksia ei kuitenkaan sattunut ja aikaa kului. Sukuni vaurastui ihan omasta ansiostaan, he eivät enää tarvinneet minun apuani siihen. Aika moni heistähän oli tavallista lahjakkaampi, tosin se taitaa päteä kaikkiin grigorien jälkeläisiin. Pysyttelin aina lähistöllä, olin välillä suvun jäsen, välillä näkymätön apulainen taustalla. Suojelin heitä parhaani mukaan, tosin mikään kerubi minä en ole. Jos joku itse aiheutti tuhonsa, niin mikäs siinä sitten. Niin kauan kun selestiaalit tai ethereaalit eivät asioihin sekaantuneet tai joku ei yrittänyt tuhota koko sukuani, saatoin antaa muutamien kuolla oman typeryytensä takia. Tämä voi kuulostaa kylmältä, mutta ihmisten pitäisi antaa elää omaa elämäänsä ilman ulkopuolisten vaikutusta."

N: "Siltä varalta että sinua kiinnostaa voin kertoa, etten ole hankkinut niiden ensimmäisten lisäksi enempää lapsia. Kun se kerran oli kiellettyä, niin se oli kiellettyä. Taivas ei saisi minua vastuuseen ainakaan siitä "rikoksesta". Ja minä välttelin dissonanssia parhaan kykyni mukaan tutkimalla meteliä sinfoniassa henkeni uhalla toisinaan."

N: "Mutta takaisin tarinaan. Rooman valtakunta syntyi ja vaurastunut sukuni asettui viimein asumaan itse Rooman kaupunkiin. Se kaupunki kuhisi selestiaaleja ja ethereaaleja... Mutta oli se myös hieno kaupunki. Elin sukuni kanssa siellä kaikessa rauhassa, mutta erehdyin tekemään sen virheen, etten elänyt aivan hiljaa. En toki ollut varomaton, mutta olisihan minun pitänyt ymmärtää olla täysin hiljaa... syytän seuraavista tapahtumista itseäni. Roomassa oli muitakin grigoreita ja meillä oli tapana juhlia toisinaan yhdessä. Ehkä muut olivat vielä varomattomampia, en tiedä. Olisi ehkä pitänyt välttää muita, mutta mistä minä olisin voinut arvata mitä seuraavaksi tapahtuisi? Oli erilaisia juhlapyhiä ja muita ja yhden sellaisen aikana talooni hyökättiin."

N: "Roomassahan oli joukoittain erilaisia juhlapyhiä ja muita ja yhden sellaisen aikana talooni hyökättiin. Joukko miehiä ryntäsi sisään ja he tappoivat kaikki jotka tulivat heidän tielleen. Kaikki. Minä taistelin tietenkin parhaan kykyni mukaan vastaan sukuni miesten kanssa jotta edes jotkut suvustani onnistuisivat pakenemaan. Ajattelin että demonit olivat käyneet kimppuumme, sillä sitäkin oli joskus tapahtunut. Mutta kun sain hakattua ensimmäisen hyökkääjän maahan... hyökkääjä olikin malakiitti. Malakiitti!!! Murhaavat mustasiivet olivat jälleen palanneet!!! Mitä pahaa minun sukuni oli muka tehnyt?! Jos he halusivat tuhota grigorin, he olisivat koska tahansa voineet väijyttää minut kadulla hyökkäämättä sukuni kimppuun! Minun suvussani ei ollut hirviöitä, ei ollut koskaan ollut. Minä en ollut rikkonut taivaan lakeja vastaan siitä huolimatta että olin monista niistä eri mieltä. Ja olen yhä."

N: "Lopputuloksen voit arvata. Malakiittien tarkoitus kai oli ollut tuhota grigorit ja heidän lapsensa, puhdistaa sinfoniaa meidän vaikutukseltamme... Jotkut grigoritovereista Roomassa eivät ilmeisesti olleet olleet aivan niin hiljaa ja siististi kuin minä. Mutta onko sillä väliä?! Minä ymmärrän, juuri ja juuri, nefilimien tuhoamisen, mutta muitten lastemme... Ne malakiitit olivat murhaajia ja sillä siisti."

N: "Niin kuin näkyy, minä jäin henkiin ja niin jäi osa suvustanikin. Minulla oli melkoisesti onnea mukana, olin vaarassa päästä hengestäni lopullisesti silloin. Ne malakiitit varmaan toivovat että olisinkin. Päädyin Limboon ja tällä kertaa pysyin siellä kauan epätietoisena sukuni kohtalosta."

N: "Viimein tulin pois. Ja olin vihainen. Ensin etsin sukuni käsiini ja päätin sitten jättää heidät rauhaan. Minun varomattomuuteni oli saattanut heidät vaaraan, ehkä oli parempi pysyä heistä kauempana. Ja sitten aloin etsiä niitä malakiitteja jotka olivat sekaantuneet siihen teurastukseen... Löysin osan ja tuhosin heidät kaikki. Enkä kadu tekoani. He olivat murhaajia. Omaa henkeäni kohtaan kohdistuneen yrityksen olisin voinut antaa anteeksi. Mutta viattomien tappamista _en_ voi antaa anteeksi."

N: "Pysyttelin kauempana suvustani, mutta unohdin sen, että monet heistä olivat lahjakkaita. Ja lahjakkuus ei aina jää huomaamatta. Kumpikin puoli Sodasta oli enemmän kuin halukas värväämään minun sukuani ensin tapettuaan heitä. Kaksinaismoralismia. Tai ehkä he lopulta tajusivat, että grigorien lapset ovat tavallista lahjakkaampia. Joka tapauksessa he värväsivät sukuani ja sukuani kuoli selestiaalien takia."

N: "Niin typerä en ole, että syyttäisin kumpaakaan puolta toisten sotilaiden tuhoamisesta. Kyseessä on sota ja sotilaiden tuhoaminen on osa sitä sotaa. Mutta kun tuhotaan perheet sotilaiden mukana... Sitä minä en hyväksy."

N: "Minä tuhoan demonin siinä missä enkelinkin. Mieluummin tietenkin demonin. Mutta jos enkeli tuhoaa minun sukuani... hänellä on paras olla siihen _todella_ hyvä syy. Siis _todella_ hyvä. Jos ei ole, minä tuhoan hänet. Yksinkertaista."

N: "Voisin mainita muutaman muunkin tapauksen, jotka todistivat minulle, ettei Taivas ole sen parempi tai mukavampi kuin helvettikään. Ja että elohiitit ovat melkein yhtä pahoja kuin malakiitit. Tai ehkä pahempiakin, olen tavannut malakiitin jotka todella ovat katuneetkin tekojaan, mutta elohiitti voi teurastaa tuhansia tuntematta lainkaan katumusta... Toisaalta elohiittien motiiveja voi toisinaan jopa ymmärtää."

N: "Olen loppujen lopuksi tullut erilaisten tapausten jälkeen siihen tulokseen, että on parempi jos pysyn sukuni lähellä. Olen sitten ainakin lähellä ja voin saada selville kumpi puoli nyt on kimppuun hyökkäämässä."