Marcos, Fallen Malakite Prince of Oblivion

Tämä kohtalo olisi alkuun samanlainen kuin edellinen, mutta tämä tapahtuu ilman Kobalin sekaantumista. Eli jossakin vaiheessa vähän kesken L:n yksin puhelun Marcos vain sanoo, että " Käytkö kauppaa kanssani Aamutähti." L:hän on aina kiinostunut käymään kauppaa, ja koska tää on ekakerta vangitsemisen jälkeen kun Marcos sanoo mitään niin se on kaksin verroin kiinostavampaa. Marcos sanoo monotoonisella äänellä ehtonsa. "Aamutähti, sinä annat minulle sanan Oblivion, jonka olen kuullut olevan vapaana, sekä siihen kuuluvat vanhat läänitykset. Lisäksi annat minun surmata Gebbelethin." Vastineeksi näistä teoista minä palvelen sinua maailman loppuun saakka, kunnes Armageddonissa asiat ratkaistaan lopullisesti ja peruuttamattomasti. L nyökkää sanomatta mitään, tietäen hyvin että liika puhekin voi olla joskus pahasta.

Marcos astuu siis pois jalustalta, kahleiden rauettua kumartaa L:n edessä ja ottaa oman miekkansa L:n kädestä ja leikkaa sillä omat siipensä pois. [Tämä siis kuvaa hyvinkin sitä, miten ehdottomia malakiitit olis lankeamisen jälkeen. Aina yhtä armottomia omiaan kohtaan, jos näyttäisi siltä joku olisi redeemaamassa itseään niin hänet tuhottaisiin armotta.] Tämän jälkeen Marcos katkaisisi oman miekkansa polveaan vasten, samalla kun miekka helähtää poikki niin kaikki valoja kuvaavat renkaat särkyisivät. Niiden tilalle tulisi vain yksi íso valarengassa, joka olisi jotain tyyliin "Tulen taistelemaan Lucierin armeijoissa aina maailmojen loppuun saakka". Valojen hajotessa Marcos samalla menettäisi muotonsa ja olisi vain mustaa usvaa, siksi tempaiseen ovensuussa olleen tumman sinisen verhon jossa on hopeisia pikku tähtiä suojakseen ja näyttää siltä kuin olisi vain sormusaave pukeutuneena tummansiniseen kaapuun, joka näyttää siltä kuin siinä tuikkisi pieniä tähtiä. Nähtyää tämän L sanoisi, että hyvä olet näköjään onnistunut pitämään itsesi koossa ja kehoittaa hymyillen hoitamaan loput tehtävästä niinkuin oli sovittu.

Suuremmitta seremonioitta Marcos siis lähtee kohti Styygiaa, jossa labyrintti on ja kulkee siis näkyvästi mutta kuitenkin itseään piilottaen halki helvetin katujen suoraan kohti labyrinttiä. Sen porteilla on varmasti monenlaisia vartioita, mutta ensimmäinen kun hajoaa hetkessä tuuleen ja Marcos imaisee hänen irtonaiset forcensa itseensä ja ottaa samalla tämän miekan itselleen. Aina labyrintissä hän kohdatessaan jonkun salaisuuksien palvelijan tämä vain otetaan kiinni ja kysyy missä on Gebbeleth, jos vastaus on jotain muuta kuin tarkkaa tietoa tai en tiedä niin tyyppi hajotetaan ja hänen forcensa lisätään oblivioniin. Idea on siinä, että tälläinen äkillinen ja väkivaltainen hyökkäys on sellainen asia mitä salaisuuksien hemmot ei osaa odottaa ja ei välttämättä tiedä miten reagoida siihen. Lisäksi perinteinen valtahierarkia on hajalla, koska Gebbeleth on tullut takaisin ja laittanut herttuat takaisin paikoilleen, mutta ei ole vielä kerinnyt vakiinnuttaa omaa valtaansa. Eli jossain syvällä labyrintissä käydään eeppinen taistelu, joka pian kuitenkin unohtuu kaikkien mielistä. :-)

Tämän jälkeen jossain syvällä labyrintissä Alaemon kohtaa välkkyvään kaapuun pukeutuneen hemmon, jonka kädet ovat veressä. "Et varmaankaan kaipaa herraasi, ja olet helpottunut tietäessäsi että salaisuuksien sana on jälleen vapaa? Kuitenkin, sinulla on jotain joka on minun omaani. Alaemon vastaa tähän, tunnistaen ruhtinaan kun näkee sellaisen: Herra, en tiedä kuka olet tai mitä haluat mutta ei minulla ole mitää riitaa kanssasi. Tähän päälle sellainen valheellinen ja luottamusta herättävä impudiitin hymy. Outo vieras ei kuitenkaan häkelly, vaan sanoo Alaemonille: älä pelaa kanssani herttua, sillä tahdon Oblivionin laulut ja sinä opetat ne minulle tai tuhoudut. Nyt outo muukalainen tarttuu alemonia kaulasta ja puristaa sanoen samalla: Opeta ne laulut tai muistosikin katoaa maailmasta, eikö se olisi impudiitille kova kohtalo? Myöhemmin Alaemonkaan ei ole varma mitä sen jälkeen tapahtui, mutta hän löytää itsensä harhailemasta Shal-Marista ja melko varmana siitä että jotain tapahtui mutta ei voi vain muistaa mitä sitten oikein todella tapahtui. No varmaankin hän saa salaisuuksien sanan itselleen, myöhemmin jopa tajuten että se tyyppi oli varmasti se uusi Oblivionin ruhtinas, jonka vaati häneltä jotain mutta kun ei voi muistaa että mitä.

Kaiken tämän jälkeen rohkea ja sekalainen joukko Oblivionin palvelijoita asettuu Perditioniin siihen osaan joka oli ennen Oblivionin läänitys. Siellä tutkien unohdettuja käytäviä ja kadonneita salaisuuksia. Myöskin mahdollisesti löytäen sen hurjan joen, jonka vesi tuo unohduksen. Ulospäin alue näyttäisi siltä, että Nybbaksen lähiöiden ulkopuolelta alkaisi jatkuvan kylmän sumun peitossa oleva äärimmäisen petollinen suo, jolle on työnnetty ne jotka olivat Marielin tuhon jälkeen ottaneet omine lupineen haltuunsa osan Oblivionin asuinpaikkoja. Siis sekalaista väkeä ja hirviöitä joilla ei ole virkaa tai muutakaan järkevää käyttöä mutta ovat haitaksi sisään pyrkijöille. Oikeastaan ainoa "turvallinen" reitti Oblivionin luokse on sitä uraa pitkin, minkä Haagentin armeija teki suohon. Se on noin 20 m leveä ja siitä on syöty kaikki puut, kasvit, eläimet ja muut elämän merkit. Eikä siihen luultavasti myöskään kasva mitään aivan lähiaikoina. Marcos jättää sen paikoilleen, jotta itse muistaisi että pelkkä unohdus ei riitä vaan aina kaiken takana pitää luja käsi, joka ajaa vihollisen pois. Asutut alueet tällä suolla on linnoja ja luostarin näköisiä juttuja jotka ovat kukkuloilla ikuisen sumun ja pimeyden yläpuolella. Keskeisin niistä, on Covenant of Oblivion jonne Haagentin ura päättyy ja jossa Mirella tuhoutui. Missä sitten Marcosin varsinainen pesä on, niin sitä ei moni tiedä koska unohdus on koko homman nimi.

Idea on siinä, että mahtavammat palvelijat ja kunnon demonit asuu näissä sumun yläpuolelle nousevissa linoissa ja vastaavissa. Kadotetut ja luuseri pikkudemonit, joita ei edes pidetä Oblivionin palvelijoina sitten pyörivät kukkuloiden juurella, missä sumu ja hirviöt ei ole niin hallitsevia mutta elämä on kuitenkin "helvettiä". Eli monet tulee tänne pakoon Gamea tai omaa ruhtinastaan. Mutta totuus on, että Unohduksen jätteillä eläminen on syvältä ja kukaan siellä olevista ei todellakaan ole parantanut asemaansa vaikka sitä aluksi niin kuvittelikin, sillä siellä on aina vain vaikeampi muistaa mitä olikaan tekemässä ja miksi ja mitä väliä sillä olikaan.Marcos, kun ei ota palvelukseensa kuin 9 forcen demoneita taikka sieluja jotka olivat vahvoja alas tullessaan.

Lisäksi kerran vuodessa Oblivion ottaa 50 demonia, sielua ja mitä tahansa "koulutukseen" josta kaikki selvityjät joita on yleensä 20 nostetaan 9 forcen demoneiksi tai 8 forcen sieluiksi. Tietenkin niillä forceilla, jotka jää ylitse luokan 30 huonoimmasta. Tämä koulu on siitten sellainen kaikkien sika koulutusten isä ja äiti, koostuen pääasiassa obskuurista itämaalaistyyppisestä filosofiasta ja ankarista taistelu harjoitteista. Idea olis, että Oblivionin palvelijat olisi todellakin pimeiden jedien perikuvia. Karsinta olis kovaa jo koulussa ja jatkuis aina katkeraan loppuunsaakka itse organisaatiossa, eli koska voimassa on kyse forceista niin tullessaan Marcosin eteen pyytämään jotain, niin hakijalla on oltava esittää ne forcet joita hänen ylentämisekseen tarvitaan. Oli ne sitten peräisin viran edelliseltä omistajalta tai suolta kerätyiltä sieluilta.

Tälläinen synkkä ja unohduksen täyteinen maailma olisi siis Oblivionin sija maailmassa. Marcos tekee siis yhteistyötä vapulan kanssa, jotta saisi sädeaseet ja lasermiekat niille palvelijoille, jotka ovat palkitsemisen arvoisia. Kuitenkin, Marcos opettaa että jokainen joka ei itse osaa tehdä miekkaansa vaan joutuu hankkimaan sen vapulan väeltä saa sen mitä ansaitseekin. :-) Eli, kunnon jedi oppien mukaisesti kaikki asiat lähdetään perusasioista ja oletetaan että todelliset mestarit tekee aseensa itse. Tosin Vapulan mallien mukaan. Eli niissä on tietenkin, jotain ikäviä peruspuutteita. Mutta se ei pelaa, joka pelkää.

Miten tämä kaikki sitten tukee Oblivionin sanaa? No Marcos on pohjimmiltaan soturi ja hän tulkitsee unohduksen sen kautta. Eli kukaan todellinen soturi ei anna minkään ajattelun hallita mieltään, vaan todellinen Oblivionin ritari taistelee akrobaatti väkkärän lailla pyörien, valomiekallaan vihollista huitoen. Mieli on täysin tyhjä ja antaa vihollisen täyttää sen toimillaa sekä virheillään. Eli teoriassa Oblivionin ritari on varsin kova tyyppi, tosin eihän kukaan Marcosin kovia standardeja täytä, vaan täytyy treenata lisää ja tyhjentää mieltä. Epäonnistujat tietenkin sitten hajoitetaan, koska ne eivät ansainneet olla olemassa ja saavat lopullisen unohduksen. Langenneita malakiittejä Marcos sitten vaihtaa muille ruhtinaille, siten että he antavat jotain kiinostavia artiafakteja, vastaavan forceisia demoneita tai jotain vastaavaa. Ne palvelijat, jotka päätyvät vaihdossa Marcosille yleensä hajoitetaan, elleivät pysty esittämään hyvää syytä jatkaa olemistaan.

Maailmassa Oblivionin ritarit edistävät pomonsa sanaa levittämällä unohduksen viittaa monien tärkeiden asioiden päälle, hyvänä esimerkkinä tästä ovat erilaiset salamurhat ja tiedon lopullinen hävittäminen paitsi milloin kyse on teknologiasta, jolloin se vaihdetaan yleensä vapulalle.