Lontoo v.1880

<body bgcolor="#999999" text="#000000" link="#0000ff" vlink="#800080" alink="#ff0000"> <table align= center border =4 width="90%" cellspacing=10 cellpadding=25> <h2> <font color="000066"> 6. Skenupaketti: Englanti vuonna 1880 </font> </h2> <p> <br> <h3> <font color="333300"> Sota vuonna 1880 </font> </h3> <p> Arkkienkelit: <br> <br> - ei muutoksia aiempaan. Jean on aloittanut yrityksensä ottaa Vapulan teknistä etumatkaa kiinni, mutta on vielä perässä siinä suhteessa. <p> Demoniruhtinaat: <br> <br> - Nybbas nousee aivan muutaman vuoden kuluttua demoniruhtinaaksi (vuonna 1884). Tällä hetkellä Nybbas on kuitenkin tuntematon suuruus Vapulan valtakunnassa. <br> <br> - Alaemon on saanut lähes koko Gebbelethin organisaation haltuunsa. <p> <h3> <font color="333300"> Ethereaalit </font> </h3> <p> - tämä on kaiketi ethereaalien kannalta huonoa aikaa. Toki ihmiset uskovat kaikenlaisiin henkiin, mutta tutkimukset kummitusten ja sellaisten osalta eivät juuri tuo essenceä kuin muutamille ethereaaleille (ja silloinkin yleensä Belethin puolella oleville). 1880-luku oli paha aika olla ethereaali, kun ihmiset uskoivat yhä enemmän järkeen ja ainoa toinen usko sen lisäksi tuntui olevan usko jumalaan. Tilanne näytti varsin pahalta monien kannalta. <p> <h3> <font color="333300"> Englanti vuonna 1880 </font> </h3> <p> - Britannia on suurvalta, jolla on siirtomaita ympäri maailmaa. Kolonialismi alkaa tosissaan ottaa tulta ja siirtomaista kilpaillaan yhä. Pääasiallinen kilpailuhan tapahtuu Ranskan ja Britannian välillä, muille maille jää pääasiassa vain pieniä osia siirtomaista. <br> <br> - nähdään buurisodan ensimerkit, kun buurit julistautuvat itsenäisiksi Britanniasta. Tämähän ei tietenkään käy ja paikalle lähetetään joukkoja, jotka buurit sitten vuonna 1881 voittavat ja syntyy itsenäinen Transvaalin tasavalta, jonka Britannia tunnustaa. <br> <br> - Disraeli joutuu luopumaan pääministerinpaikastaan Gladstonen hyväksi. <br> <br> - edellisenä vuonna (1879) olivat Britannia ja Ranska ottaneet yhteishallintoonsa Egyptin (Britannia saa Egyptin yksin hallintaansa vuonna 1882). Samana vuonna Kabulissa Britannian lähetystön henkilökunta teurastetaan, mikä seurauksena Britannia hyökkää Afganistaniin. Britannia sotii myös zuluja vastaan Afrikassa, voittoisasti. <br> <br> - rautatieverkosto kattaa lähestulkoon Ison-Britannian ihan pohjoisinta Skotlantia lukuun ottamatta (myös Britanniaan yhä kuuluneessa Irlannissa rautatieverkosto on vähemmän kattava). Kirjoituskone on keksitty (1873) ja se yleistyy nopeasti ja helpottaa kirjoitustyötä (samoin kuin hiilipaperin keksiminen). Oikea turismi alkaa ottaa ensiaskeliaan, vaikka se toki on yhä varakkaampien harrastus. Lääketiede kehittyy vähitellen, aletaan päästä oikeasti jyvälle ihmisen tautien perusteista ja ensimmäiset rokotteet kehitetään. Lapsityövoiman käyttö on vähentynyt tai kokonaan kielletty. <br> <br> - oikeuslaitoskin kehittyy vähitellen, ruumiillisista rangaistuksista aletaan siirtyä yhä enemmän vankeusrangaistuksiin ja mielisairaudetkin aletaan tunnistaa osasyyksi. Toisaalta on kovasti muodissa se aate, että ihmisten kallojen ja ruumiin muodoilla on jotain tekemistä rikollisten ja muidenkin taipumuksien kanssa. Rikoksia alettiin ihan vakavasti tutkia ja syitä rikollisuuteen pohtia. <p> <h3> <font color="333300"> Idea </font> </h3> <p> - ideana toimisi joukko sorcerereja, joista on ollut nyt harmia taivaalliselle puolelle. Heidät pitäisi saada luopumaan tästä ikävästä tavasta, sillä vaikka he eivät vielä ole myyneet sielujaan helvetille, niin käy ennemmin tai myöhemmin. Niinpä tehtävään komennetaan joukko celestiaaleja, jotka ovat ennenkin toimineet yhdessä. <br> <br> - tapahtumapaikkana olisi Lontoo täällä Lontoossa tämä sorcererien joukkio pitää majaa, heillä on klubi herrasmiehille, jonka yhtenä toimena on nimenomaan magian harjoittaminen. Klubilla ei ole sen kummempaa nimeä, se tunnetaan vain kadun nimen ja talon nimen mukaan. <p> <h3> <font color="333300"> Taustatiedot </font> </h3> <p> - klubin perustajajäsen, Wilhelm Biggs (varakkaan aatelismiehen nuorempi poika) oli ihan oikea soldier of hell, jolla oli kontakteja myös Hatiphasiin (demoni, joka siis hoitelee näitä sorcery-juttuja). Wilhelm Biggs perusti tämän klubin, mutta aika pian sen jälkeen hän kuoli, kertomatta klubista ja aikeistaan siinä mitään Hatiphasille. Klubin toinen perustajajäsen Henrik Thwaite oli tietoinen Sodasta ja ei missään nimessä halunnut sekaantua siihen, joten hän ei pitänyt yhteyttä Hatiphasiin. <br> <br> - Henrik Thwaite oli kuitenkin kiinnostunut tästä magiasta, hän vain ei (viisaasti) halunnut myydä sieluaan saadakseen pääsyn näihin salaisuuksiin. Niinpä hän ja muutama muu klubin jäsen alkoivat kokeilla ja testata tätä magiaa Wilhelm Biggsiltä jääneiden kirjojen ja kirjoitusten avulla. <br> <br> - aluksi tietenkään ei juuri menestystä tullut ja herrat päättelivät että se johtuu siitä, että heidän pitäisi osoittaa kiinnostuksensa asiaan jollain tapaa, sillä Wilhelm Biggs oli kirjoituksissaan puhunut jotain kosketuksesta isompaan kuvaan ja ankarasta työstä sen saavuttamiseksi ja rituaalista. Tietenkään näillä velhoiksi haluavilla miehillä ei ollut aavistustakaan siitä, millaista kosketusta isompaan kuvaan tarkoitettiin, mitä tarkoitti "ankara työ" ja millainen rituaali tarvittiin. <br> <br> - niinpä joukkio alkoi tutkia muitakin alan opuksia varsin innokkaasti ja uskoivat viimein, vuonna 1872 löytäneensä ratkaisun. He suorittivat rituaalin, jonka aikana kukaan heistä ei muuta kuin torkkunut lyhyitä pätkiä viikkoon, he käyttivät oopiumia ja muita huumaavia aineita ja suorittivat sarjan erilaisia rituaaleja, jotka huipentuivat eräänlaiseen itsensä merkitsemiseen, jokainen nimittäin viilsi kehoonsa ison haavan. Rituaalin loppuun mennessä yksi jäsenistä oli kärsinyt hermoromahduksen ja kolme ei selvinnyt kosketuksesta avautuvaan sinfoniaan, vaan he kuolivat. Kolme kuitenkin oli tarpeeksi vahvoja saadakseen voiman magiaa varten (eli heillä oli nyt 6 forcea ja siis nyt myös symphonic awareness -advi), näistä kolmesta yksi oli Henrik Thwaite. Hermoromahduksen kärsinyt "veli" kiikutettiin kaikessa hiljaisuudessa hoitolaitokseen Ranskassa, hänellä kun ei ollut ollut kaikeksi onneksi läheisiä sukulaisia tai muita ystäviä kuin klubin jäsenet. Pian tämän jälkeen tämä veli kuoli tuberkuloosiin samaisessa hoitolaitoksessa. <br> <br> - mutta kolme selvinnyttä jäsentä (Henrik Thwaite, John Billings ja Theodor Summings) olivat nyt ihan oikeita sorcerereja ja he antautuivat tutkimaan uutta kykyään suurella innolla, mutta myös varovaisuudella. He ymmärsivät, että ainakin tässä vaiheessa demonien kutsuminen olisi täysin poissa kysymyksestä, sillä ainakin vielä he olivat liian kokemattomia moiseen puuhaan. Mutta kenties myöhemmin… Joka tapauksessa pitäisi opiskella lisää. <br> <br> - samaan aikaan heidän klubinsa toimi normaalisti. Klubiin kuului jäseniä, jotka olivat kiinnostuneita paranormaaleista ilmiöistä ja kaikenlaisesta pienestä taikauskosta ja magian yrityksestä. Ydinkolmikko piti kuitenkin suurimman osan näistä henkilöistä toimintansa ulkopuolella, tosin muutamat harvat ja valitut saivat luvan ottaa osaa klubin sisäpiirin rituaaleihin (niihin jotka oikeasti toimivat). Sisäpiiriin valittiin vain henkilöitä, joihin uskottiin voivan ehdottomasti luottaa ja kaikilta vaadittiin vaitiolovala herrasmiehen kunniaa vastaan ja suoritettiin rituaali, jonka tarkoitus oli aiheuttaa onnettomuuksia petturille. Kun eräs jäsen (Alexander Merrick) vähän aikaa sitten päätti kertoa joukosta ihan lehdistölle, häntä tosiaan kohtasi joukko onnettomuuksia ennen kuin hän kuukausi sitten kuoli, ilmeisesti oman käden kautta. Yhtään hänen kertomuksistaan ei julkaistu, miesparkahan oli selvästi ollut järjiltään. <br> <br> - sisäpiirin jäsenistä jokainen saattoi koettaa alkuperäisten jäsenten tekemää rituaalia tietyn initiaatiokauden jälkeen. Tämä takaisi paikan ydinryhmässä ja myöskin pääsyn korkeampiin tietoihin magiasta. Tähän mennessä viisi henkilöä on saanut luvan yrittää ja vain yksi heistä on onnistunut (Frederick Salinges), kaksi muuta kuoli ja loput kaksi on suljettu siihen ranskalaiseen hoitolaitokseen (vaikka toinen piti kuljettaa sinne hänen sukulaistensa tietämättä ja nämä yhä etsivät sukulaispoikaansa epäillen klubin osallisuutta tämän katoamiseen, mutta pystymättä todistamaan sitä millään lailla). <br> <br> - sorcererit ovat aina varsin itsenäisiä ja itsepäisiä persoonia ja kolme sellaista uhkasi olla hieman liikaa yhdessä paikassa. Tällöin joukkio tutustui viisi vuotta sitten (1875) nykyisen sisäpiirin neljänteen ja viimeiseen jäseneen Frederick Salingesiin (ranskalaista syntyperää), joka oli tullut osaksi sisäpiiriä vain vähän aiemmin. Hän oli toinen klubin sisäpiirin jäsenistä (jos alkuperäisiä ei lasketa), joka sai luvan kokeilla initiaatiorituaalia ja hän onnistui. Frederick Salingesilla on tarpeeksi suuri ego viidelle normaalille miehelle, mutta hän uskoo vakaasti, että ydinryhmän pitäisi pysyä koossa, keinolla millä hyvänsä. Niinpä Frederick on uhkaillut, lahjonut, valehdellut ja välillä melkein madellutkin saadakseen ryhmän pysymään kasassa ja ryhmä on siis yhä kasassa (mikä Frederickin mielestä todistaa hänen älyllisen ylemmyytensä toisiin nähden). <br> <br> - Frederickin tultua ydinryhmään muutettiin hieman sisäpiirin rakennetta ja toimintatapoja. Ydinryhmä, "mestarivelhot" ovat keskenään tasa-arvoisia, mutta kuuden kuukauden välein arvotaan "rituaalimestari", jonka tehtävänä on johtaa rituaaleja ja jonka ääni on ratkaiseva, jos muuten ei yhteispäätöstä asioista synny. Sisäpiirin muut jäsenet ovat "oppilaat" ja "kisällit". Oppilaiden tehtävänä on vain seurata ja hivenen avustaa toiminnassa, klubin sisällä he ovat enemmän palvelijoita kuin mitään muuta. He eivät saa itse yrittää mitään magiaan liittyvää (ja eivät kykenisikään) ja he opiskelevat ahkerasti. Heillä ei missään olosuhteissa ole äänestysoikeutta sisäpiirin asioissa. "Kisällit" ovat edistyneempiä oppilaita, jotka saavat äänestää sisäpiiriä koskevissa asioissa ja heillä on puheoikeus kun niistä neuvotellaan. He saavat myös opiskella itsenäisesti ja testata taitojaan, lisäksi he saavat avustaa rituaalien tärkeämmissä osissa. Kisälliksi pääsee, kun selviää joistain "mestarivelhojen" määräämistä tehtävistä ja kun on ollut oppilas vähintään vuoden ajan. Kisälli voi yrittää mestariksi kun hän tuntee olevansa valmis, kuitenkin aikaisintaan vuoden ja päivän kuluttua kisälliksitulostaan. Lopputulos on kisällin omalla vastuulla. Lienee tarpeetonta sanoa, että "mestarivelhoilla" on lopullinen päätäntävalta kaikissa sisäpiirin asioissa. Kaikki jäsenet ovat miehiä, tämä klubi kun ei ota naisjäseniä. <br> <br> - ydinryhmä on vähitellen siirtynyt kokeilemaan yhä vaikeampia ja vaikeampia rituaaleja ja onnistui ensimmäisen kerran vuonna 1878 kutsumaan oikean ethereal-hengen tälle tasolle. Silloin he eivät vielä onnistuneet kovin hyvin käskemään tuota henkeä, mutta kaikeksi onneksi se ei ollut vihamielinen ja tilanteesta selvittiin. Sittemmin ydinryhmä on oppinut myös hallitsemaan ethereal-henkiä ja on valmis siirtymään seuraavalle osaamisen tasolle. <br> <br> - seuraava tavoite on nimittäin kutsua paikalle oikea demoni ja hallita sitä. Aiemmin kuluvana vuonna (1880) ryhmän onnistui saada käsiinsä teos, josta he uskoivat löytäneensä oikean demonin todellisen nimen. Tämä on välttämätön, jotta demonin todella voi sitoa palvelukseensa ja ryhmä on siitä pitäen valmistellut huolellisesti rituaalia. Ryhmä on päättänyt kokeilla ensin kutsumalla maan päälle vähäisemmän infernaalisen hengen, eli siis demonlingin. Tällä tavalla ryhmä melko varmasti tuomitsee itsensä helvettiin, mutta sitä he eivät vielä tiedä (demonien kutsuminen on varma tapa tuomita sielunsa). Ryhmä tuntee itsensä hyvin voimakkaaksi ja totta puhuen he sitä ovatkin. <br> <br> - ryhmä on kuullut ethereal hengiltä Sodasta ja tietää siis myös enkelien olemassaolosta. He ovat kuulleet väitettävän, ettei enkeleitä voi summonoida, mutta heillä on aikomus jatkossa todistaa tämä teoria vääräksi. Ovathan he nimittäin kuulleet huhuja myös siitä, että jokin ryhmä olisi oikeasti onnistunut kutsumaan enkelin ja sitomaan tämän palvelukseensa (vaikka huhua olikin mahdoton todistaa sen enempää oikeaksi kuin vääräksikään). <br> <br> - toinen ryhmän pitempiaikainen tavoite olisi pidentää ikää. Klubin perustajajäsen Henrik Thwaite ei tosiaankaan nuorene, hänellä on jo ikää 65 vuotta ja ikä alkaa tosiaan painaa. Ja Henrik Thwaitella ei ole pienintäkään aikomusta kuolla vielä pitkään, pitkään aikaan. Ja hän uskoo, että kutsuttu demoni voisi kertoa hänelle ja muulle ryhmälle ikuisen elämän salaisuuksista (sillä kyllä se muitakin jäseniä toki kiinnostaa). <br> <br> - demoni, jonka tosinimen ryhmä on saanut haltuunsa on nykyään Samingan palveluksessa oleva balserafi nimeltään Marex. Marex aloitti uransa Andrealphuksen palveluksessa, mutta ei ollut tyytyväinen siellä ja pakeni Samingan luokse (Marexin mielestä on hauskaa tappaa ihmisiä ja muita olentoja). Marex on vanha demoni ja varsin kokenut, joten tässä ryhmällä on melkoinen pala purtavaksi, Marex kun on tullut kutsutuksi tällä tavoin maan päälle ennenkin ja pitää ihmisten huijaamisesta. Marex myös osaa rituaalit, joilla voidaan tehdä ihmisistä muumioita (tai jos huonosti käy vampyyrejä tai zombieita), joten jotain ikuiseen elämään päin viittaavaa hän voi tarjota. Mutta ei ihan sitä mitä ryhmällä on mielessään. Marex on kuullut Hatiphasista, mutta ei tunne tätä eikä välitäkään tuntea. Marex totta puhuen osaa myös hieman sorceryä ja hän osaa song of entropyn kaikki kolme versiota, mutta tulee vaatimaan aika paljon työtä, että hänestä saadaan nämä tiedot irti. <br> <br> - klubi, jossa tämä kaikki tapahtuu on tosiaan yksityinen, mutta jäseneksi pääseminen ei ole kovin vaikeaa, täytyy vain löytää pari klubin jäsentä, jotka ovat valmiita suosittelemaan (ja se ei ole kovin vaikeaa, ainakaan jos hahmoilla on kunnon roolit yhteiskunnassa). Sisäpiiriin pääseminen onkin sitten jo vaikeampaa, se on yleensä prosessi joka vie jopa vuosia selvästi lupaavaltakin ja kiinnostuneelta klubin jäseneltä, hyväksyminen vaatii kaikkien neljän "mestarivelhon" yksimielisen päätöksen. Ja kaikki klubin jäsenet eivät ole kiinnostuneita "sisäpiiristä", heidän mielestään se on vain yksi vaarallinen ryhmä klubin sisällä, johon he eivät haluakaan kuulua (se mitä he luulevat tietävänsä ja osittain tietävätkin haiskahtaa hieman liikaa noituudelta näiden makuun, heitä kiinnostaa vain paranormaali noin yleensä). Kaikki ovat toki kuulleet siitä, mutta uudella jäsenellä kestää aikaa, ennen kuin hän kuulee sisäpiiristä, sillä siitä ei yleensä puhuta ääneen (kaikki tietävät sen, miksi siis puhua). Joku saattaa mainita sen ohimennen, mutta se siitä. Kukaan muu kuin sisäpiirin jäsen ei tiedä tarkkaan keitä sisäpiiriin kuuluu, vaikka useimmat pystyvät kyllä aika tarkkaan arvaamaan. Ainakin ydinryhmän kuuluminen siihen on julkinen salaisuus, siitä vain ei puhuta varsinkaan Alexander Merrickin kuoleman jälkeen. <br> <br> - klubiin kuuluu kaiken kaikkiaan 60 herrasmiestä (eli se on suhteellisen suuri klubi), näistä 10 kuuluu sisäpiiriin (4 mestaria, 3 kisälliä ja 3 oppilasta). Klubin jäsenistä joku 10 lisää saattaisi haluta mukaan sisäpiiriin, loppuja ei tosiaan kiinnosta, he ovat täällä vain sen takia, että klubilla on erinomainen kokoelma okkulttista kirjallisuutta ja siellä pääsee keskustelemaan toisten samoin ajattelevien kanssa. Sisäpiirin touhut vaikuttavat vaarallisilta, mutta ennen Alexander Merrickin kuolemaa kukaan ei oikein uskonut, että sisäpiiri olisi noinkin voimakas (kaikki klubin jäsenet toki uskovat paranormaaleihin ilmiöihin ja noituuteen). Tämä on saanut muutamat harkitsemaan jäsenyyttään ja pari herrasmiestä erosikin (tosin he eivät ole puhuneet epäilyistään, ihan varmuuden vuoksi). <br> <br> - yksi sisäpiirin haluavista kerhon jäsenistä on melkoisen erikoinen tapaus. Roger Willings on autellut sorcerereja omista syistään tarkoituksenaan päästä ryhmään mukaan. Roger on <i> jo </i> sorcerer, tosin hieman mieleltään häiriintynyt sellainen. Hän ei ole vielä sekaantunut mihinkään laittomaan, mutta olisi ollut siihenkin valmis päästäkseen tavoitteeseensa. Roger Willings on aito englantilainen herrasmies, jonka käytöstavat eivät jätä lainkaan toivomisen varaa. Rogerilla on ikää varsin hurjasti, hän on pysytellyt hengissä jo 150 vuoden ajan corporeal song of entropyn avulla. <br> <br> - Roger Willings on aivan uskomattoman rehellinen mies (onnistunut pysymään sellaisena tähän asti), tosin hän on suunnattoman taitava kertomaan paljon sanomatta oikeastaan yhtään mitään tärkeää ja olennaista (ellei hän tahdo). Roger on varsin älykäs ja pohdiskelee mielellään kaikenlaista. Häneltä voi olla vaikea saada suoraa vastausta, hän kiertelee kysymyksiä valehtelematta kertaakaan (! Jokaisella on paheensa), mutta jotenkin aina kertomatta koko totuutta. Roger Willings on ammatiltaan asianajaja. <br> <br> - Roger Willingsin ongelma on se, että hän on ihminen, henkisesti hieman häiriintynyt nimittäin. Ei tavallinen sellainen, hänellä on luonnostaan potentiaalia peräti seitsemään forceen ja hänellä on jo niitä kuusi. Roger on itseoppinut sorcerer. Sen lisäksi Rogerilla on pieni henkinen ongelma, eli siis vahva usko siihen, että hän on oikeasti ethereaali eikä ihminen. Uskomuksen aiheutti sinfonisesta avautumisesta aiheutunut trauma. Trauman aiheutumisesta on tarinanpätkäkin, jossa varmaan riittää loogisia aukkoja. Mutta laitan sen tähän kuitenkin: <br> <br> <cite> Roger tosiaan vihaa demoneja. Erään balserafin teon takia ja sitten isänsä kuoleman takia. <br> <br> Roger oli aikonaan ollut kiinnostunut magiasta. Niin kuin olivat monet hänen perheessään olleet ennen häntä. Roger itse ei kuitenkaan ollut halunnut sekaantua demoneihin ja muuhun sellaiseen, sillä hän oli vakuuttunut siitä ettei asiasta voisi seurata mitään hyvää. Kaikki tämä seuraava tapahtui joskus sellaiset 130 vuotta sitten jossain päin Englantia. <br> <br> Ongelma tuli siinä vaiheessa, kun Rogerin isä, sir Roger (sama nimi, tiedän) alkoi käydä vanhaksi. Ja alkoi pelätä kuolemista niin monen ihmisen tavoin. Mutta Rogerin isä oli velho (Roger itse ei sitä vielä silloin ollut) ja tunsi vähemmän autuaaksi tekeviä rituaaleja kuten demonien kutsumiseen johtavat rituaalit. Ja eräänä päivänä Rogerin isä oli sitten koonnut pienen velhojen piirinsä ja joukkio (kaikki ikääntyviä miehiä) aikoi kutsua demonin. Rogeria ei oltu kutsuttu, mutta hän oli utelias ja kuunteli lukitun oven takaa kuuluvia ääniä. Roger sanoo, että jos hän olisi tiennyt mistä oli kyse, hän olisi yrittänyt estää, mutta tulloin hän oli vasta nuori mies ja ei tiennyt näistä asioista yhtään mitään. <br> <br> Niinpä Rogerin isä joukkioineen summonoi demonin paikalle, oikean balserafin. Mutta jotenkin homma meni niin, että kun balserafi ilmaantui, ei kestänyt kauaakaan, kun paikalle tuli kaksi miestä lisää. Toinen tökkäisi sanomatta mitään Rogeria miekalla (mutta ilmiselvästi Roger jäi henkiin) ja potkaisivat sitten oven sisään. Hoitelivat osan paikalla olleista velhoista (mutta eivät esim. Rogerin isää) ja kävivät sitten demonin kimppuun. Mutta demoni oli aika kova ja ne kaksi miestä sen sijaan kuolivat. <br> <br> Roger ei oikein muista mitä tapahtui sitten. Hän muistaa kokeneensa omituisen tunteen joka täytti hänet uudella näkemyksellä. Rogerilla on vaikeuksia kuvata tapausta, mutta se ilmeisesti oli se kohta kun Rogerin korvat aukesivat todelliselle sinfonialle, eli Roger sai kuudennen forcensa. Roger oli jo opiskellut magiaa ja oli kovasti yrittänyt oppia joitain parantavia loitsuja, niin kuin hän niitä kutsuu. Ja kun hän makasi siinä verissään (ja kenties kuolemaisillaan) hän keksi miten se pitää tehdä ja paransi itsensä. <br> <br> Tämä sitten herätti sen demonin huomion. Demoni lähti tulemaan kohti Rogeria, jolloin hänen isänsä yritti estää sitä. No, tietenkin demoni tappoi isän, kun tämä yritti käyttää sitä vastaan jotain turhaa "loitsua" (siis ilmeisesti jotain laulua). Roger ei oikein tiedä mitä hän teki, höpisi omituisia juttuja lukemistaan kirjoista ja sattui ilmeisesti siinä sivussa sanomaan jotain ethereaaleistakin (ja sattui sanomaan muutaman demoneita auttavien ethereaalien koodinkin). Roger pelkäsi henkensä puolesta, mutta yritti silti jotain toista laulua (joku ethereaalilaulu, joka ei varmasti olisi onnistunut). Joka tapauksessa demoni pysähtyi ja katseli. <br> <br> Balserafi sanoi: "Hmm, sinun täytyy olla ethereaali, että selvisit noiden idioottien hyökkäyksestä... Ja vielä käytät tuollaista lauluakin... Kyllä vain, sinä olet ethereaali ja minulla ei ole riitaa ethereaalien kanssa." <br> <br> Noo, lopun voi arvata. Roger uskoi olevansa ethereaali. Ja hän osaa liikkua ethereaalitasolla (Roger on todellakin hyvin lahjakas ihminen), siten hän ethereaaleihin on törmännytkin. Ei muuten koskaan ole saanut tietää, keitä ne kaksi hyökännyttä miestä olivat. <br> <br> Sittemmin Roger on oppinut korporeaalisen entropian laulun (ethereaaleilta) ja siksi hän on yhä elossa. Hän sanoo, ettei pelkää kuolemista, mutta ei haluaisi kuolla, ennen kuin se demoni on poistettu lopullisesti. Ja hänen syynsä valehtelun välttämiseen on se, että hän vihaa balserafeja varsin palavalla vihalla, valehteleminen olisi alentumista niiden tasolle, totuus on paras tapa taistella niitä vastaan. <br> <br> Ja jos taivas ottaa hänet sotajoukkoihinsa, hän on valmis niihin liittymään. Mutta että hän aikoo jatkaa taisteluaan ilmankin. Roger kun on tuskallisen tietoinen siitä, että vaikka hän on päättänyt tuhota sen demonin, hänellä ei tosiaan ole voimia moiseen. Hän ei kertakaikkiaan ole tarpeeksi mahtava. Niinpä hän on aloittanut henkilökohtaisen ristiretken totuuden löytämiseksi ja tuomiseksi esiin oikeuslaitoksessa. </cite> <br> <br> - Roger on oppinut kaikenlaista magiaa ja on oppinut juttuja myös taivaan ja helvetin välisestä konfliktista, pari yksityiskohtaa sieltä ja täältä (eli tietää kuoroista ja demonien ryhmistä jotain, mutta tiedot esimerkiksi arkkienkeleistä ja demoniruhtinaista ovat aika hajanaisia). Roger kuuli Hatiphasista eli sorceryn demonista ja on ottanut jonkinlaiseksi henkilökohtaiseksi tehtäväkseen yrittää saada tämä hengiltä, mikä tosin on aika lailla mahdotonta ihmiselle. Roger uskoo, että ilman Hatiphasia todella moni ihminen vähemmän joutuisi pahan valtaan, Roger kun uskoo, että sorceryä voi harjoittaa myymättä sieluaan helvetille. Roger olisi itse asiassa hyvää sotilas-materiaalia, vaikka hän on sorcerer, eli itsepäinen ja ylpeä (ja hänellä on omituinen harhaluulonsa), on hän kuitenkin hyvä mies. <p> <br> <br> Takaisin In Nomine sivulle: <br> <A HREF="index.html">In Nomine</A> <br><br> </table> </body>