Tilanteen selvittelyä
Paikalla: Zebadiah, Cornelius, Sadrak, Vespacius ja Benjamin
- jep, Janus on tosiaan ollut kadoksissa ja juuri minkäänlaisia tutkimuksia ei ollut järjestetty asian suhteen. Benjamin alkoi ihmetellä Januksen kohtaloa ja alkoi selvitellä tapauksen taustoja. Selvisi, että Janus oli viimeksi nähty Portugalissa Areinden pikkukaupungissa, jossa oli myös katoamisen aikoihin kuultu hyvin iso meteli sinfoniassa. Juuri kukaan muu kuin yksi Dominicin malakiitti ja muutama Januksen enkeli ei tämän kahdeksan kuukauden aikana ollut Januksen katoamista tutkinut ja kukaan ei ollut saanut selville juuri mitään. Benjamin oli kuitenkin hivenen tehokkaampi (Savelan kanssa käytyä keskustelua aiheesta):
>> On se mahdollista, että se olisi tullut lähempää, mutta ei kovin todennäköistä. Täällä on paljon pieniä kalanpakkausfirmoja ja sellaisia, kalastus on suurin elinkeino maanviljelyn ohella tällä seudulla. Ei tätä aluetta ole kuitenkaan laitettu täyteen erinäköisiä teollisuushalleja tms. alue on aika köyhää noin pikaisesti arvioiden. Vaikuttaisi todennäköisemmältä, että kyseessä oli iso rytinä.
>Joo, no täytyy sitten vaan tutkia niitä kalastusfirmoja sillain periaatteella vilkuillaan vähän miltä näyttää. Jos tulos on "Jep pakkaavat kalaa, niin mietin seuraavaa kohdetta"
Okei. No suurin osa firmoista tosiaan vaan pakkaa kalaa, mutta joukkoon mahtuu kaksi hivenen epäilyttävämpääkin firmaa. On vaikea sanoa, mitä puuhaavat oikeasti, mutta pakkaavat kalaa ilmeisesti vain näön vuoksi, eiävt ansaitakseen sillä rahaa. Tai sitten näiden kahden firman omistajat (eri omistajat ja ei ilmeisesti yhteyksiä muutenkaan keskenään) ovat vain muuten tehottomia ja ajavat firman tuolla menolla konkurssiin alta aikayksikön.
>Benjamin muuten ottaa ympäristöstä paljon kuvia, minusta nääs olis kiva sanoa, että hahmon rooli tekee kirjaa EU:n reuna-alueiden agraari kulttuurin uudet kasvot. Siinä sitten pitäisi olla paljon valokuvia. Saas nähdä sitten miltä tilanne näyttää.
On se mahdollista tuollainen rooli järjestää, ei siinä mitään. Ja hyvä rooli tällaiseen työhön vielä kaiken lisäksi.
>> >mitä se sotilas muuten oli tekemässä?
>> Yrittää edistää Destinyä seudun kalastajien (ja muun väestön) parissa. Ei ole sen kummemmin kouluja käynyt ja on ihan paikallinen kaveri, joka yrittää kovasti edistää seudun asioita ja saamaan ihmisiä aktiivisemmiksi ja silleen. Alue on tosiaan köyhää, on työttömyyttä ja sellaista ja tämä sotilas koettaa saada ihmisiä luomaan alueelle töitä ja muuta sellaista. Ikuisuusprojekti, mutta on tehnyt kuulemma ihan hyvää työtä. Tämä on tosiaan tämän sotilaan työ, hänen hommansa ei niinkään ole tarkkailla infernaalista (tai muutakaan) aktiviteettia, varsinkaan kun normaalista seutu on hyvin hiljainen.
>Hyvä, hän tekee työnsä ja ehkä kirjan avulla vois bonuksena kiinittää EU:n huomiota tälläiseen tärkeään, mutta vähän arvostettuun projektiin. Ellei sun maailmassa kaikki nää jutut perustu siihen, että EU on aamutähden hallinnassa. :-)
Ei, kyllä EU on ihan ihmisten oma aikaansaannos... (for good or worse).
>> Yves on varma, että se pikku kirjasto pysyy pystyssä, vaikka Benjamin ei olekaan paikalla, Yves lähettää sinne varmuuden vuoksi yhden kokeneemmista kirjastonhoitajistaan, kerubin nimeltään Sam.
>Hmm, hyvä homma hanskassa?
Todennäköisesti. Ainakin Sam näyttäisi asiansa ihan pätevästi hoitavan, siis kun Benjamin käy yläkerrassa tutkimusaineistoa hakemassa.
>> Alueella oli hyvin vähän celestiaalista toimintaa, siis se oli oikeastaan aika olematonta. Lähialueella oli tiettävästi ainoastaan yksi celestiaali, hänkin 23 kilometrin päässä Januksen viimeisestä olinpaikasta. Kyseinen Laurencen enkeli oli kuitenkin kuullut metelin, mutta ei ollut ehtinyt arvioida asiaa sen tarkemmin, sillä oli juuri selittämässä bussilliselle koululaisia jostain paikallisesta nähtävyydestä. Laurencen enkeli kuitenkin arvioi, että todennäköisesti kyseessä oli iso rytinä ja hän oli raportoinut tästä eteenpäin niin kuin pitää. Tämän tiedon ja Destinyn sotilaan tiedon perusteella näyttäisi siltä, että kyse oli isosta rytinästä ja se oli suurin piirtein tosiaan siinä pikkukaupungssa, jossa Janus viimeksi nähtiin.
>Hyvä, mutta hän osaa arvoioida suuntaa luultavasti vähän paremmin. Mistä päästäänkin siihen tosiseikkaan, että on alustavasti mahdollista laskea vähän tarkemmin, mistä kohtaa metelin keskipiste tuli. Eli vois vaikka käydä siellä pikkukaupungissa ja vähän katsella paikkoja. Asuuko siellä ketään sotilasta tai jotain vastaavaa.
Ei, täällä ei tiettävästi ole sotilaita ja kyllä suurin piirtein on tiedossa sotilaiden olinpaikat, siis niiden vakituisemmin jossain asustavat. Isoimmat ongelmat on Gabrielin ja Mikaelin sotilaiden suhteen (no jossain määrin myös Elin sotilaiden suhteen), näiden olinpaikkaa ei aina tiedä kukaan muu kuin ao. sotilaat. :)
Mutta kyllä meteli tuli sieltä pikkukaupungista. Toinen niistä epäilyttävistä kalanpakkaamoista on kaupungissa ja toinenkin sen verran lähellä, että se voisi vielä tulla kyseeseen. Eli siis sellaisen 2 km säteellä. Sen tarkemmin on nimittäin aika lailla mahdoton kahden havainnon perusteella vielä paikkaa määritellä.
>> Sotilaat ovat vaikeampi juttu, moni toimii aika itsenäisesti tai jonkun yksittäisen celestiaalin komennossa, eli heistä on vaikeampi pitää lukua. Alueella oli kyllä kuuleman mukaan kuitenkin toinenkin sotilas, Jeanin sotilas joka liikkuu usein ja paljon ja jonka nykyinen olinpaikka on arvoitus. Oli kai suurin piirtein tapahtuma-alueella kun rytinä tapahtui, mutta sitä on vaikea arvioida tarkemmin haastattelematta kaveria itseään. Alonzo da Silva on kaverin nimi, ammatti tuntuu vaihtuvan yhtä mittaa ja miehellä on rikosrekisterikin (murtoja ja varkauksia ja yksi pahoinpitelysyyte).
>Hyvä, keskitän aika paljon energiaa(työtunteja) hänen etsimiseen, sillä hän varmaan pystyis paljon paremmin kertomaan mitä kaikkea on kuullut. Benjamin tsekkaa tietty ensin mitä kirjastolla on kerrottavaa, sitten katselee poliisin kadonneeksi ilmoittamien henkilöiden listoja.
Noo, Alonzo da Silvaa ei ainakaan ole ilmoitettu kadonneeksi ja ei poliisi muutenkaan häntä etsi tai kaipaa. Alonzolla on ikää 33 vuotta ja on sekaantunut kaikenlaiseen high tech rikollisuuteen oikeastaan koko pienen ikänsä, ainakin jos rikosrekisteriä katsoo. Häntä ei muuten pidetä vaarallisena, vaikka siellä se pahoinpitelysyyte onkin, se oli ilmeisesti ollut joku rikollisten välinen välienselvittely, Alonzo oli saanut aika lievän tuomion tuosta.
Jeanin porukassa häntä ei pidetä minään suurena rikollisena, päinvastoin, sillä kaikki tuomiot (ihan muutamia ensimmäisiä lukuun ottamatta) on saatu Jeanille tehtyjen keikkojen takia. Alonzo on Jeanin organisaatiolle niitä hyödyllisempiä ihmisiä ja yksi harvoista ei-tiedemies sotilaista.
Pikkukaupungissa oli asunut halvassa motellissa, oli viipynyt alueella jotain kolme päivää ja oli sitten häipynyt ilmeisesti heti metelin jälkeen.
>Eli kaikkea mahdollista, tarkoitus selvittää missä yöpyi ja jos selviäis ketä hän on autellut Jeanin organisaatiossa.
Autellut useitakin Jeanin enkeleitä vuosien varrella.
>Ymmärsin niin, että Jeanin ja Yvesin porukat tulee hyvin toimeen keskenään. Josko siellä joku tietäis mikä hemmo tää oli ja mikä oli luotettavuuden aste?
Toki tietää, mutta haluavat kovasti tietää, miksi Benjamin hakee Alonzoa. Pienellä selittelyllä kuitenkin selviää sen verran, että Jeanin porukka kyllä luottaa kovastikin Alonzoon, siinä määrin kuin ihmisiin nyt voi luottaa. Alonzo oli nimenomaan varas, jonka tehtävänä ilmeisesti oli tutkia Vapulan hankkeita milloin milläkin seudulla ja sitten toisinaan murtautua ja varastaa joitain tietoja takaisin. Aina kun ei voi käyttää näihin juttuihin celestiaalia.
Niin siis pääasiassa Alonzon kontaktina enkelien puolella on toiminut kyriotaatti nimeltään Raziel, jonka pitäisi tietää miten Alonzo tavoitetaan (jos se on ehdottomasti tarpeen). Raziel on tällä hetkellä jossain maan päällä suorittamassa tehtävää, joka on "hyvin tärkeä" ja jota "ei saa keskeyttää". Jostain syystä suhtautuvat tässä kohtaa hivenen varauksellisesti Yvesin enkeliin.
>> >Infernaalisella toiminnalla viittaan siis tällä alueella normaalisti tapahtuvaan infernaaliseen toimintaa ja sen määrään.
>> Alue on yleensä aika hiljainen. Tai siis: "Ottiatuota, kyl tosta parisen vuotta sitten meni kaveri, sellainen lyhyt ja paksu ja mää voisin vaikka vannoa että se oli sellanen demooni." (Yvesin sotilaan kommentti, kun asiasta kysytään)
>Heh, täällähän on tosi kiivas liikenne. Mutta se on vain hyvä, demoneja nyt ei kaipaa kukaan. Mutta, kun asiaa ajattelee, että jos Janus on houkuteltu tänne niin tää on siinä mielessä hyvä paikka, että täällä ei ole ketään eikä täällä ikinä tapahdu mitään.
Niinpä...
>Joten isokin meteli ei aiheuta mitään muuta kuin puolivillaisen reaktion parin viikon kuluttua. Ei voi muuta sanoa, kuin että pitää vaan jatkaa sitkeesti selvittelyjä. Hmm, oikeestaan aika mielenkiintoista, mitähän Janukselle sanottiin jotta se tulis tänne. Se ei varmaan ollut se vaikea osuus, nyt vaan pitäis ymmärtää että miten Superior vangitaa? Siihen varmaan tarvitaan ainakin toinen Superior, mutta miten se sitten tehdään tarkemmin.
Joo, no tuosta ei ole sen paremmin tietoja, mutta kyllä siihen vaaditaan superior ja varmaan mieluiten useampi kuin yksi. Mikä jo osaltaan voisi selittää metelin määrän...
>Eli jossain vaiheessa, kun tuntuu että sadannnen kalatehtaan jälkeen ei yksinkertaisesti jaksa enään ja ei edes selviä mitään niin Ben menee ylös ja alkaa selvitellä että mitä tarvitsis tehdä jotta vois vangita superioirin ja aiheuttaa edellä kuvatun kaltaisen määrän melua.
>Tarina:
>Joku vanha enkeli tekee kirjastossa jotain tutkimustyötä, Benjamin tulee hänen luokseen istuutuu ja odottaa että toinen huomaa hänen saapumisensa.
"Kas Benjamin, itse velvollisuus mikäs sinut tänne tuo?"
"Zafrael, kysyisin ihan noin teoreettisella tasolla että millaisella toimenpiteellä olisi mahdollista vangita superior ja mitä vaatisi hänen vankina pitämisensä?"
"Miksi kysyt moisia Benjamin?"
"Minä vain tässä pohdiskelen Januksen katoamisen ja eräässä paikassa kuullun hillittömän metelin yhteyttä."
"No onhan noita erilaisia vaihtoehtoja...........plah,plah"
Vaaditaan pari superioria (tai vähintään yksi tosi kova; Baal, Kronos, Asmodeus tai tietty Aamutähti itse). Sen lisäksi vaadittaisiin varmaan joku artifakti tai pari, jotta superior saadaan raahattua yhtään minnekään vastoin tahtoaan ja myös pitämään superior hallinnassa. Ja varsinkin jos kyseessä on pakotaituri Janus, niin keinojen pitää olla aika hyvät. Tietty kyllähän Vapula kaikenlaista kehittelee...
>> Alueella ilmeisesti on aika vähän toimintaa noin ylipäätään, tämä ei ole sodan kannalta tärkeä paikka, lähimpään portaaliin on matkaa yli 80 kilometriä ja kaikkea sellaista. Eli kyllähän alueen läpi saattaa kulkea demoneitakin, mutta eivät ne tänne jää. Tietty voi olla, että täällä on jotain salaisempaa toimintaa, mutta kuka siitä sitten ottaa selvän?
>No, siitähän Benjamin ottaa selvän. Jos täällä pyörii Demoneja niin kyllä niistä suuri kärsivällisyys selvän ottaa. Idea on nääs sellainen, että Benjamin harrastaa jalkatyötä kärsivällisesti ympäri tätä melualuetta, ja kun hyydyttää niin menee ylös haastattelemaan suuria viisaita enkeleitä pariksi tunniksi aiheeseen liittyvistä jutuista. Tyyliin, mitä tapahtuikaan silloin kun siellä ranskassa viimeksi oli tilanne, josta syntyi paljon melua. JNE. Lisäksi kyselen, onko joku muu tutkinut samanlaisia asioita.
Siis tätä aluetta viime aikoina? Alla on maininta niistä parista kaverista jotka ovat sen tehneet.
>> >Jos on tapahtunut jotain erikoista infernaalista toimintaa niin sekin kiinostaa.
>> Ei ole. Valitettavasti alue oli sitä meteliä lukuun ottamatta ollut siihen asti normaalin rauhallinen ja on sitä taas ollut sen jälkeen. Siis jos ei lasketa meteliä tutkineita enkeleitä ja niitä muutamia Januksen enkeleitä, jotka myös ovat käyneet kyselemässä seudulla asioita. Yvesin sotilas ei ole ollut näiden kanssa tekemisissä, tämä tieto tulee muuta kautta.
>Näitä tyyppejä pitää ilmanmuuta haastatella, jos ne vaan löytyy.
No, Januksen enkelit ovat vähän ongelma, mutta paikalla oli käynyt Dominicin tutkiva enkeli selvittämässä vähän, mistä oli kyse. Dominicin enkeli jopa löytyy ilman ongelmia ja tämä malakiitti kertoo, että hän oli raportin 45566D34 mukaisesti tullut seudulle tutkimaan alueella tapahtunutta sinfonista häiriötä. Valitettavasti malakiitti ei ollut saanut mitään sen kummempaa irti, hän oli myös kiinnittänyt huomiota yhteen niistä kalanpakkaamoista joita Benjaminkin oli epäillyt, mutta oli asiaa tarkkailtuaan päätellyt, että kalanpakkaajat taitavat oikeasti olla salakuljettajia. Ei ollut huomannut muuta epäilyttävää, alueella ei ilmeisesti ainakaan enää oluut demonista tai metelöivää taivaallista toimintaa joten malakiitti oli sitten vain lähtenyt pois. Oli haastatellut vain Laurencen enkeliä, sillä ei ollut tiennyt Yvesin sotilaasta. Alueella ei Dominicin malakiitin mukaan ilmeisesti ollut muita enkeleitä tai sotilaita kuin tämä Alonzo, jota malakiitti ei ole pystynyt tavoittamaan.
Januksen enkelien tavoittaminen onkin jo sitten haaste, sillä liikkuvat hyvin paljon ja eivät viivy missään paria päivää pitempään.
>Lisäksi katselen, näkyykö tuttuja tässä tekemässä samaa asiaa. :-
Ei näy tuttuja.
>> >Yritän olla ihmisten näkökulmasta tavallinen opiskelija, joka reppuilee portugalin maaseudulla tai missä tää meteli nyt kuultiinkaan.
>> Selvä. No, kyllähän noita aina silloin tällöin nähdään, joten ei tuo kiinnitä sen kummempaa huomiota.
>Joo, ulkoisesti Benjamin on John Radcliff niminen englantilainen 25 vuotias kaveri, joka tekee jotain obskuuria tutkimusta Mancesterin yliopistolle. Pukeutunut Portugalissa vihreään paitaan ja vihreisiin reisitasku shortseihin, jos on shortsi keli. Selässä on reppu, jossa on vaatteita ja kuvaustarvikkeita. Päässä on vihreä lierihattu ja mukana kulkee aina kainalopitkä vaellus kävelykeppi. Jalkineet on sellaiset aidot vaelluskengät, jotka on erittäin hyvää tekoa.
Tapahtumat
-Benjamin päättää ottaa avukseen muutkin ryhmän jäsenet ja kertoo saamistaan tiedoista. Alonzo da Silva, Jeanin sotilas on paras johtolanka ja hänen olinpaikkansa saattaisi tietää Raziel, kenttätestausten enkeli, jonka Cornelius sattuu tuntemaan aika hyvin. Niinpä Cornelius (joka oli aloitellut omia tutkimuksiaan alueella) saa tehtäväkseen ottaa yhteyttä Razieliin ja pyytää tapaamista Alonzon kanssa. Benjamin ottaa myös yhteyttä Shemaieliin, sillä hän uskoo, että pian on tarpeen tehdä retki helvettiin ja Shemaiel tietää, miten tämä juttu voitaisiin oikein hoitaa. Shemaiel ei ole riemuissaan, mutta lupaa aloittaa järjestelyt ja tiedustelut ja sanoo, että tämä "maksaa omaisuuden".
- hieman ennen skenun alkua myös Vespacius on viimein saanut oman sanansa tajuttuaan viimein mitä Yhteinen etu sanana todella merkitsisi. Serafien neuvosto on varsin tyytyväinen Vespaciuksen selitykseen ja ei anna sen häiritä, että Vespacius on kerran langennut (tosin oli langennut enkeli vain muutaman kuukauden verran, mutta kuitenkin). Vespaciuksen sana antaa 11 word forcea. Eli oli tyytyväinen ja antoi pian Vespaciukselle vastuullisemman homman. Elihän oli viimeisten parin kuukauden ajan rakennellut innokkaasti jotain, joka nyt oli valmis. Eli oli rakennellut kokonaan uuden kuoron prototyyppiä ja nyt tuo prototyyppi (ja uusi enkeli) oli valmis, merkuriaanin näköinen olento, joka oli kokonaan kullan värinen. Uuden enkelin nimi oli Emilia ja Vespaciuksen tehtäväksi tuli tutustuttaa Emilia maan päälliseen maailmaan. Jipii… Eli kehottaa Vespaciusta ja Emiliaa tutkimaan Januksen katoamista.
- ryhmä suunnistaa Portugaliin ja tapaavat kaikki Arienden pikkukaupungissa ja tarkkaan ottaen sen ainoassa hotellissa. Zebadiahkin on paikkakunnalla tapaamassa Vereniä, joka on Zebadiahin pyynnöstä selvitellyt Jelialin kohtaloa. Veren on saanut selville, että Tehinnah pitää Jelialia vankina lilimien kiltatalossa Shal Marissa, siis helvetissä ja Verenillä on antaa yksityiskohdat vartioinnista ja muusta. Vastineeksi Veren saa Zebadiahilta geas/6:n… Shemaiel on tulossa myös Ariendeen tapaamaan Vereniä ja Zebadiahia, sillä hän haluaa tietää, mitä Zebadiah on diilaamassa Verenin kanssa. Shemaiel rakastaa toki Vereniä, mutta Veren on kuitenkin demoni (vaikka onkin luotettava). Benjamin oli huomannut Verenin Ariendessa, oli kertonut asiasta Shemaielille, joka oli tunnistanut kuvauksen.
- Ariendessa ryhmä tapaa ja keskustelee keskenään. Cornelius saa yhteyden Razieliin, joka lupaa järjestää tapaamisen Alonzon kanssa ja tekeekin sitten niin. Alonzo on Lissabonissa ja niinpä koko joukkio päättää suunnistaa sinne kuuntelemaan, mitä Alonzolla on kerrottavaa.
- Alonzo on tosiaan kuullut ja nähnyt jotain. Yksi niistä kalanpakkaamoista on oikeasti Vapulan testauslaboratorio ja Alonzo oli alkanut pitää sitä silmällä mahdollista tunkeutumista ajatellen. Hän oli ollut tarkkailemassa paikkaa eräänä päivänä kahdeksan kuukautta sitten (kaksi viikkoa Marcin lankeamisen jälkeen), kun paikalle oli tullut mieshenkilö suhteellisen siistissä puvussa. Tämä oli ollut neljän aikaan iltapäivällä. Mieshenkilö oli liikkunut levottomasti, ei ollut hetkeksikään pysähtynyt paikalleen. Pian paikalle oli tullut toinen mies, siistissä bisnesmiehen puvussa ja nämä kaksi olivat alkaneet jutella keskenään, se levoton mies oli jopa huutanut sille toiselle. Alonzo oli hiipinyt hieman lähemmäs, mutta ei päivänvalossa uskaltanut mennä tarpeeksi lähelle kuullakseen juuri mitään. Se levoton mies oli kuitenkin kai kutsunut sitä bisnespukuista nimellä "Marc".
- Noin 16.25 paikalle oli ilmaantunut siis vain ilmaantunut kaksi muuta miestä, toinen myös siistissä puvussa, toinen vähemmän siistissä ja tukka sekaisin ja joku ase kädessään (kuvaus vastaisi Vapulaa). Ase kädessä ollut mies oli saman tien laukaissut sen kohti levotonta kaveria, jolloin tämä oli jähemttynyt paikoilleen. Aseesta lähtenyt sinfoninen meteli teki Alonzosta hetkellisesti kuuron, mutta hän kyllä näki kuinka ne kaksi juuri saapunutta miestä ryntäsivät sen jähmettyneen levottoman miehen luo, nappasivat hänestä kiinni ja häipyivät. Se bisnespukuinen kaveri oli jäänyt paikalle joksikin aikaa ja oli sitten myös häipynyt. Ja niin oli tehnyt Alonzokin ja suurella kiireellä… Alonzolla ei ollut enempää kerrottavaa.
- ryhmä miettii jatkotoimia ja Zebadiah käväisee ylhäällä neuvottelemassa Andren kanssa. Hän pyytää lupaa saada mennä vapauttamaan Jelial Shal Marista ja tietenkin Andre kieltää tämän. Riskit ovat liian suuret ja Andre ei halua nähdä yhden harvoista wordboundeistaan uhraavan itseään tällaisen asian takia. Toki tarkoitus on jalo, mutta riskit ovat liian suuret. Andre kieltää Zebadiahia, joka kääntyy sitten toisen arkkienkelin puoleen.
- Eli on myötämielisempi varsinkin kun hän tajuaa, ettei Zebadiahin kieltäminen auttaisi mitään, Zebadiah pitäisi raahata Dominicin eteen ja sulkea lukkojen taakse, jotta häntä voisi estää. Ja aivan sitä Eli ei ole valmis tekemään, varsinkaan kun hän kuulee, että muut aikovat auttaa Janusta, joka on vankina jossain päin helvettiä. Elin pitäisi tehdä puvut, joiden avulla enkeli näyttäisi demonilta riittävän kauan. Ongelma vain on se, että niiden tekeminen on kielletty ja suoraan sanottuna Elin mielestä tämä päätös on ollut ihan hyvä, vaikka hän ei kaikista serafien neuvoston päätöksistä ole ollut samaa mieltä. Helvettiin ei mennä huviretkille… Mutta Eli lupaa auttaa, jos ryhmä hankkii tarveaineet. Hän tarvitsee kaksi kameleontin sielua ("Niitä ei satuteta pahasti ja voitte sanoa Jordille, että minä kyllä korjaan ne heti"), parin demonin vesselin nahat (päästään nylkemään tyyppejä), kyriotaatilta pitäisi lainata forceja (Eli lupaa palauttaa ne heti) ja pari yksisarvisen häntäjouhta.
- Zebadiah jättää Shemaielin vastuulle kaikki muut tarveaineet paitsi ne demonin vesselin nahat, tosin hän pyytää Shemaielia antamaan parin helpon vastustajan nimet ja osoitteet. Shemaiel käy hankkimassa kameleontit (ja saa kärsiä hivenen Jordin kynsissä, tämä nimittäin oli possessoinut leijonalauman Savannillaan), Bartimeus ja Andrew käyvät hakemassa häntäjouhet, Shemaiel suostuttelee kyriotaatin forcestrippaukseen (tilapäiseen) ja hankkii lisätietoja Januksen olinpaikasta Verenin avulla).
- ryhmä suuntaa hankkimaan niitä nahkoja. Eräässä talossa Lissabonissa asuu kaksi pikkudemonia (8-forcea) ja ryhmä käyttää hyvin kauan aikaa operaation suunnitteluun, itse asiassa niin kauan, että Shemaiel hermostuu ja käy Bartimeuksen kanssa hoitelemassa ne loput tarvittavat demonit (mutisten jotain tunareista). Loppujen lopuksi ryhmä kuitenkin saa hoideltua ne demonit (suunnittelivat viiden minuutin operaatiota kai tunnin verran) ja kaikki tarveaineet ovat kasassa. Eli lupaa kasata puvut mitä pikimmiten.
- Shemaiel on tällä välin saanut selville sen, missä Janus on. Benjamin oli onneksi sopinut Yvesin kanssa siitä, että lilimeille ja muille voisi maksaa lahjukset artifakteina, jotka Yves toimittaa, joten Shemaiel ei ole korviaan myöten geas-veloissa, tosin yhden geasin Shemaiel joutuu ottamaan. Janusta pidetään labrassa 37 (ei siis, ihme kyllä, pahamaineisessa labrassa 11, mistä Shemaiel oli hyvin helpottunut) ja Shemaielilla on suhteellisen tarkat tiedot siitä miten pitää mennä sisään ja jopa Janusta pitelevän laitteen kaaviokuvat. Mukaan retkelle lähtee koko ryhmän lisäksi Neah, Januksen merkuriaani ja lukkoekspertti (ja joka aiemmin on ollut impudiitti ja osaa näin ollen hell tongueta). Shemaiel on lupautunut auttamaan myös Zebadiahia vapauttamaan Jelial, kunhan ensin saadaan Janus vapaaksi. Sadrak käy kysymässä lupaa Mikaelilta, joka ei sitä anna. Keikka olisi toki OK muuten, mutta ei sille pitäisi lähettää kuutta wordboundia…
- ryhmä pukeutuu pukuihin ja suunnistaa alas. Menevät alas eräästä Haagentin tetheristä, jonka lilimsenesalkki on saanut vastalahjaksi kivan artifaktin. Matka alas sujuu ilman ongelmia ja kaikki ovat alhaalla Shal Marissa. Ei tunnu hyvältä paikalta, mutta suurempia ongelmia ei heti tule. Kun ryhmä on ohittanut lilimien kiltatalon, törmää Shemaiel kuitenkin vanhaan tuttuun, joka ei meinaa jättää häntä rauhaan ja niinpä Shemaiel päättää hyökätä tämän kimppuun ja kutsuu muun ryhmän mukaan. Koska kukaan muu katselija ei sattunut tuntemaan tätä lilimiä, päättävät he vain katsella sivusta kunnes Asmodeuksen väki tulee paikalle. Tällöin ryhmälle tulee kiire, mutta he onnistuvat pakenemaan partiota vain törmätäkseen toiseen. Tämä partio tosin vain haluaa nähdä passit ja hieman kiusata ryhmän "balserafia", Zebadiah saa pari potkua ennen kuin Asmodeuksen demonit päättävät taas jatkaa matkaansa. Malakiitteja alkaa ottaa päähän se, että he joutuvat jatkuvasti kumartelemaan demoneille…
- mutta Shal Marista ryhmä selviää ilman sen kummempia lisäongelmia ja ryhmä saapuu Tartaruksen rajalle, josta Shemaiel on järjestänyt kuljetuksen paikan päälle. Täyden palvelun retki Tartarukseen… Matka sujuu ongelmitta ja ryhmä nousee bussista erään oven kohdalla. Valitettavasti heti alkavat ongelmat, sillä teknologian demonit ovat hieman säätäneet ovea ja se ei näytä kovin turvalliselta… Valitettavasti tämä on se ovi, josta pitää mennä sisään (sillä vain tältä ovelta Shemaiel osaa reitin labraan 37) ja sitä paitsi muihinkin oviin on kuulemma asennettu sama järjestelmä… Niinpä ryhmän on kokeiltava onneaan. Onneksi mitään vakavampaa ei satu, paria sähköiskua lukuunottamatta kaikki pääsevät turvallisesti sisään täyttämään testausraporttia. Samaa ei voi sanoa siitä teknologian impudiitista, joka tuli ovesta viimeisenä ja joka kärventyi siinä kuoliaaksi…
- joka tapauksessa ryhmä on sisällä ja jatkaa matkaansa. Papereita kysellään välillä ja jo ensimmäisessä kerroksessa Shemaiel joutuu luovuttamaan pari toveriaan "pikakokeeseen", jossa Cornelius saa hopeisen sauvan ja Benjamin mustan sauvan käteensä. Ei selviä mitä niiden olisi pitänyt tehdä, sillä koetta ohjaava tietokone räjähtää vahingoittaen demoneita. Ryhmä jättää teknologian väen selvittämään sotkua ja jatkaa matkaansa. Yhdessä vaiheessa Vespaciukselle annetaan jotain käteen "pidä tätä", mutta ilmeisesti laite ei toimi ja ryhmä jatkaa matkaa (laite toimii vain demoneille…).
- viimein ryhmä on oikeassa kerroksessa, mutta sitten alkavat ongelmat. Labran 43 väki tarvitsee testattavia ja päättää
värvätä nämä paikalle sattuneet demonit kokeeseensa. Shemaiel inttää ja huutaa ja saa aikaan vain sen, että hänet ja Neah jätetään pois testattavien listalta, mutta muu ryhmä ohjataan labraan 43. Heille laitetaan päähän jotkin laitteet ja koe alkaa. Ensin mieleen palaa elävästi jokin positiivinen muisto ja sitten jokin negatiivinen ja sitten laite alkaa näyttämään uudelleen kaikkia muistoja vuosien varrelta, toisinaan hieman muunnellen niitä. Ensimmäisellä kierroksella mitään vakavaa ei tapahdu, tosin Sadrak käy Corneliuksen kimppuun, kun hän "muistossa" uskoo tämän olevan demoni, joka ei ole vielä huomannut Sadrakin tuloa (ja tässähän piti kai hyökätä?). Benjamin pystyy pitämään itsensä hallinnassa ja ei joudu täysin näiden varsin eläväisten kuvien valtaan. Shemaiel ja Neah ovat yhä labran ovella, sillä Shemaiel ei pysty jättämään ystäviään pulaan. Hän tuli tälle keikalle vain ystäviensä takia.
- kun ensimmäinen kierros loppuu, huokaisevat kaikki helpotuksesta… liian aikaisin. Demonit päättävät kokeilla vielä toisenkin kerran. Shemaiel on raivoissaan, mutta Neah saa viimein raahattua Shemaielin pois jatkamaan tehtävää ("Tullaan hakemaan heidät sitten"). Tällä kertaa ryhmällä on huonompi onni. Muut uneksivat ihan rauhassa, tosin Sadrakin ja Vespaciuksen muistot/unet sekaantuvat siten, että Sadrak kuvittelee opettavansa taistelutekniikkaa joukolle opiskelijoita samaan aikaan kun Vespacius on tapaamassa bisneskaveria. Sadrak heittää Vespaciuksen ketoon ja on hetken aikaa pettynyt oppilaisiinsa, ennen kuin Vespacius yrittää melkein onnistuen heittää Sadrakin ketoon (jos bisneskaveri haluaa leikkiä, niin leikitään sitten).
- valitettavasti Zebadiahilla ei ole onni myötä (heitto oli 666) ja hän alkaa kovaan ääneen selostaa tekemisiään. No, hän on toki balserafi, mutta jotain outoa tässä porukassa kieltämättä teknologian demoneidenkin mielestä oli. Ja kun Zebadiah alkaa käyttämään angelic tongueta, on homma selvä. Tässä välissä Sadrakin laitteeseen tulee joku häiriö ja Sadrak toipuu hieman ja hän hyökkää kohti koetta vahtivia demoneita, jotka ovat laskemassa pleksilasia itsensä ja ryhmän väliin. Samaan aikaan kaikki labran ovet sulkeutuvat ja joku käynnistää hälytyksen. Sadrak ehtii juuri ja juuri samalla puolelle pleksilasia kuin demonit ja käy näiden kimppuun.
- joku vääntää lisää poweria muiden kypäriin ja Corneliuksen laite menee oikosulkuun (ja ei onneksi kärvennä Corneliusta). Cornelius vapauttaa äkkiä muut myös laitteista ja malakiitit käyvät pleksilasin kimppuun samaan aikaan kun Vespacius päättää kokeilla saisiko hän labran oven auki hajottamalla lukon. Heitto oli sen verran pieni, että ovi aukeaa raolleen ja ryhmä poistuu. Sadrak on pleksilasin toisella puolelle, mutta hänkin pääsee pian ulos, sillä demonit eivät halua tapella tätä selvästi heitä paljon mahtavampaa olentoa vastaan.
- ulkopuolella joku tärkeän oloinen henkilö käy kysymässä ryhmältä mistä on kyse. No nämä eivät toki ymmärrä mitään, mutta Cornelius keksii leikkiä mykkää. Eli suu käy ja hän on puhuvinaan vilisti, osoittaa sitten suutaan ja sitten labraa ja "puhuu" koko ajan. Tärkeän näköinen demoni arvaa, että koe teki koehenkilöt mykiksi ja päättää tarkistaa tilanteen (tosin lähettää ensin sisään pari apulaista tarkistamaan, että sisään on turvallista mennä). Ryhmä päättää perääntyä, varsinkin kun pian labran 43 demonien hälyttämät vartijat ryntäävät paikalle ajaen ryhmää takaa. Ryhmä ohittaa labran 37, näkee sen oven olevan kiinni ja kaikki päättävät lähteä pois. Muuta menevät taivaaseen, Zebadiah zappaa itsensä takaisin Shal Mariin.
- Zebadiah suuntaa kohti lilimien kiltataloa ja lahjoo tiensä sinne sisälle. Vähän Zebadiahia ihmetyttää se, ettei Shemaiel ole paikalla ja ettei tämä vastaa selestiaaliseen tekstiviestiin. Shemaielilla on kuitenkin ongelma, täyshälytys on tuonut paikalle labraan 37 koko joukon demoneita (ei onneksi Vapulaa itseään) ja Neah ei ole saanut Janusta vapaaksi. Tilanne näyttää toivottomalta, mutta kumpikaan ei aio perääntyä. Zebadiah ei tätä tiedä, vaan päätää hoitaa tehtävän lopun yksin ja suuntaa sisään ja kohti Jelialin oletettua olinpaikkaa. Matkalla Zebadiah törmää lilimiin, korkea-arvoisen oloiseen sellaiseen vieläpä, joka kysyy Zebadiahin asiaa lilimien kiltataloon. Zebadiah kysyy Tehinnahia ja Vereniä, joista kumpikaan ei ole paikalla (ja Tehinnahhan on virallisesti Valeforin lilim). Kysely jää tämän lilimin mieleen ja hän mainitsee tästä sitten myöhemmin sekä Tehinnahille että Asmodeuksen tutkijoille…
- joka tapauksessa Zebadiah ei jää juttelemaan lilimin kanssa vaan zappaa itsensä tästä ohi ja ryntää alas ja kohti Jelialin pitopaikkaa. Huoneen ulkopuolella on kaksi demonia vahdissa, kalabiitti ja djinni, mutta Zebadiah on sen verran kova selestiaalitaistelussa, että djinn päättää mennä vahtimaan toista ovea ja kalabiittikin luovuttaa pian. Zebadiah vapauttaa Jelialin will shackleseista ja molemmat suuntaavat yläkertaan, missä Zebadiah käskee Jelialin odottaa ja suuntaa takaisin Shal Mariin ja sieltä takaisin Tartarukseen.
- tällä välin on tapahtunut kaikenlaista. Cornelius ja Benjamin tapaavat ja Cornelius huomaa, että Januksen katedraalissa tapahtuu jotain ikävää. Benjamin on tavannut Yvesin, joka on sanonut, että Janus ei ole päässyt vapaaksi ja samaan aikaan Sadrak huomaa, että Shemaielin sydämeen ilmaantuu ensimmäinen halkeama… Benjamin ja Cornelius kiroavat hiljaa ja pyytävät päästä takaisin alas auttamaan ja Yves päättää suostua tähän ja kaikki kolme siirtyvät Andren katedraaliin. Tänne on tullut Vespacius, kun taas Sadrak oli lähtenyt hakemaan kavereitaan Yvesin Kirjastosta… Joka tapauksessa Vespacius, Benjamin, Cornelius, Andre ja Yves näkevät, kuinka Shemaielin sydämeen tulee toinen halkeama... Tässä vaiheessa Yves siirtää ryhmän Shemaielin luo ja keskelle valtavaa laumaa demoneita ja taistelua. Shemaiel ja Neah ovat alakynnessä ja hyvin lähellä soul-deathia, jos ryhmä ei olisi tullut takaisin, olisivat molemmat kuolleet. Nyt ryhmä kuitenkin raivaa tilaa, jotta Neah saa rauhassa yrittää saada niitä lukkoja auki.
- Zebadiah saapuu paikalle ja ryntää auttamaan. Hän lähettää ensimmäisenä Shemaielin pois (tällä olikin vain jäljellä enää 4 forcea) ja osallistuu sitten itse taisteluun, pian joukkoon liittyy myös Sadrak, joka oli tajunnut palata takaisin Andren katedraaliin ja josta Yves lähetti hänet taisteluun. Taistelu on hurja, sillä kolmeen forceen tippunut Neah ei ole enää oikein elämänsä kunnossa, edes lukkojen aukaisun suhteen. Ryhmän jäsenet menettävät forceja hurjaa tahtia, vaikka onnistuvatkin tuhoamaan koko joukon demoneita. Taistelu on kuitenkin toivoton, varsinkin kun Cornelius menettää viimeisetkin selestiaaliforcensa ja katoaa paikalta (muuttuu remnantiksi). Onneksi Neahin viimeinen lukkojenaukaisuheitto on 111 ja Janus vapautuu. Janus ja Neah häipyvät saman tien ja muu ryhmä ei kauaa odota ennen kuin seuraa perässä…
- Janus on siis vapaa, mutta kaikki kyllä kärsivät roimasti selestiaalidamagea, alimmaksi ryhmästä tippui Vespacius, jolle jäi vain 5 forcea. Janus on ranaksti heikentynyt ja tarvitsee paljon aikaa toipuakseen, mutta on kuitenkin hengissä ja kiitollinen, jokainen ryhmän jäsen saa Vassal of the Wind –distinctionin. Serfaien neuvosto päättää, että tämä tapaus oli hieno ja kaikkea, mutta siitä ei saisi puhua muille, sillä tämä antaa todella huonon esimerkin siitä, miten sopii toimia. Naamiopuvut tuhotaan. Cornelius käydään raahaamassa takaisin ylös ja Mikael antaa Corneliukselle kaksi selestiaaliforcea. Mutta eihän Cornelius ole enää sama enkeli. Skenu päättyi tähän.
Skenun jälkeen
- Corneliuksella on identiteettikriisi, hän ei tiedä kuka hän on. Siis on paljon väkeä, jotka tuntevat tunteneen hänet aiemmin, mutta kaikki tuntuvat jotenkin vaivautuneilta Corneliuksen seurassa, siis kaikki muut paitsi Shemaiel (joka vain ei näytä sitä). Shemaiel auttaa Corneliuksen alkuun mutta eksynyt Cornelius menee parin viikon päästä menee maan päälle edistämään sanaansa (aiheuttamalla pienen moottoripyöräjengisodan ja tappamalla joitain Shemaielin nimeämien demonien vesseleitä).
- hieman tämän jälkeen Shemaiel oli tapaamassa Vereniä, joka oli auttanut kaikessa tässä, kun Asmodeuksen väki saapuu hakemaan Vereniä. Shemaiel olisi uhrannut itsensä auttaakseen Vereniä ja sitä Veren ei voinut sallia ja niinpä Veren valitsee tämän hetken ryhtyä todella epäitsekkääksi, käyttää geasin ja pakotta Shemaielin palaamaan taivaaseen (ampuu varmuuden vuoksi vielä Shemaielin vesselin). Shemaiel on traumassa, Veren vangitaan ja teloitetaan ja Shemaiel on murtunut. Asmodeuksen väki oli päässyt Verenin jäljille lilimien kiltatalon jutun perusteella, häntä epäiltiin yhteistoiminnasta vihollisen kanssa ja siihe voitiin ynnätä epäily avunannosta tässä Januksen vapautuksessa… Veren olisi ollut hyvin pian valmis parantamaan tapansa, mutta nyt se oli sitten myöhäistä. Shemaiel keskustelee tästä (ja muustakin) Zebadiahin kanssa, kun Zebadiah esti Shemaielia menemästä Verenin perään. Veren oli tuolloin juuri kuollut, siis vain hieman ennen kuin Shemaiel toipui kahden viikon traumastaan. Shemaiel kuitenkin juoksee tiehensä ja Zebadiah huolissaan juoksee perään, yrittäen löytää hänet ennen kuin Shemaiel katoaa maan päälle (jonne Shemaiel ei tosin ole edes menossa, mutta eihän Zebadiah sitä tiennyt).
Shemaiel löytyy aikanaan, Novaliksen puutarhasta. Istuu jossain nurkassa ja itkee itsekseen. Nähdessään Z:n tulee Z:n luokse ja istahtaa jollekin kivelle.
S: "Yksi ystävä on jälleen poissa... Veren on sitten mennyttä." Tuijottaa eteenpäin hirvittävän väsynyt ja murheellinen ilme kasvoillaan.
S: "Kun tämä kaikki alkoi, sitä ei oikein osannut ajatellakaan, mitä kaikkea surua ja murhetta tästä voisi seurata. Sitä tuntee jonkun iät ja ajat, oppii luottamaan ja pitämään tätä ystävänä ja yhtäkkiä tämä on vain poissa. Totta kyllä en oikein aina osannut arvostaa Vereniä sillä tavalla jonka hän olisi ansainnut, mutta silti... Siis olihan hän demoni, mutta luotin häneen enemmän kuin moneen enkeliin. Mihin maailma menisi, ellei sitä voi luottaa ystäviinsä? Ja ei hyvyys ole meidän puolemme yksinoikeus tai pahuus heidän. On niin harvinaista löytää joku, joka ymmärtää ja ei silloin katsota sitä kuka tai miltä puolelta tämä henkilö on. Piti hänenkin valita aika ryhtyä epäitsekkääksi!"
S (itsekseen): "Jälleen yksi ystävä poissa. Jälleen yksi malja enemmän kohotettavaksi sen jälkeen, kun tämä kaikki on ohi..."
S: "Kyllähän me molemmat tiesimme mitkä tässä jutussa olivat riskit, mutta kun oli kulunut jo kolme viikkoa ja ketään ei näkynyt, ajattelimme jo, että kenties Veren oli selvinnyt kuiville. Ettei kukaan ollut osannut yhdistää tätä juttua häneen. Olimme tietenkin väärässä..."
S: "Hän ei edes antanut minun jäädä auttamaan, käytti vain sen kirotun geasin ja käski minun painua heti takaisin ylös odottamaan sydämeni viereen. Ja ampui minut, se kirotun petollinen..." (nyyhkyttää) "Mitä minä sitten olisin voinut tehdä? Asmodeuksen väki vei hänet! Minä... Minun olisi pitänyt... Olisi pitänyt yrittää, viis siitä miten minulle olisi käynyt!"
S: "Kirottu sota. Kuinkahan monta ystävää minä olen jo tämän sodan vuoksi menettänyt? Sitä tutustuu mukavaan henkilöön, huomaa viihtyvänsä tämän seurassa ja pitää tätä ystävänään. Ja sitten äkkiä tämä onkin poissa, kadonnut koko sinfoniasta ja pian häntä ei muista enää kukaan muu kuin Shemaiel, joka lupaa juoda jälleen yhden lasillisen yhden menetetyn toverin muistolle, kun sota on ohi." (nauraa hyvin väsyneesti) "Minä tulen olemaan hyvin, hyvin juovuksissa silloin."
S: "Onneksi en ole vielä menettänyt kaikkia ystäviäni." (huokaa ja yrittää hymyillä) "Tosiaan hyvä, etten ole menettänyt kaikkia, sillä sinä saat luvan auttaa minua juomaan niitä lasillisia menetettyjen ystävien muistolle. älä vain itse päädy sille listalle, tai lupaan tappaa sinut itse." (naurahtaa jälleen väsyneesti) "Tulemme molemmat olemaan hyvin juovuksissa silloin, sillä minulla on paljon menetettyjä ystäviä. Mutta me tulemme istumaan siellä ja kumoamaan lasillisia tovereillemme. Minä luotan siihen, että olet paikalla." (viimeinen on sanottu hyvin vakavasti)
>Z:"Minä yritän olla sen luottamuksen arvoinen."
S: "Totta kai sinä olet! Minä vahdin sinun selustaasi ja sinä minun ja siitä huolimatta tulemme olemaan hengissä maailmanloppuun saakka." (yrittää nauraa, mutta koska Z:kaan tuskin on nauramassa, niin...) "Joka tapauksessa, ainahan sinä olet tullut minun apuuni silloin kun minä sitä olen eniten kaivannut. Jos johonkin on voinut luottaa, niin siihen että Zebadiah on aina minun tukenani. Ja minä olen sinun tukenasi, en kai minä pettäisi ystävääni kuolemalla, hmm?"
(Shemaiel on pitkään hiljaa)
S: "Liian monta toveria menetetty, jotta yksi merkuriaani edes jaksaisi ymmärtää. Välillä sitä miettii, että onko tässä mitään järkeä? Siis me olemme toki oikealla asialla, mutta... kaipaisiko sota yhtä yhtäkkiä koko sotkuun väsynyttä merkuriaania?" (ravistelee päätään väsyneesti ja vastaa sitten itse omaan kysymykseensä) "Ei, kyllä kaipaa, se tarvitsee meitä kaikkia. Ja enhän minä voi pettää ystäviäni, he saattaisivat pitkästyä ellen minä olisi paikalla jatkuvasti." (yrittää taas hymyillä)
S: "Tiedätkö sinä, mitä hän sanoi minulle, kun ampui minut? Siis sen geasin käytön jälkeen? Sanoi "älä ikinä muutu." Hah, ihan kuin olisi mahdollista olla muuttumatta. Mutta ehkä hän tarkoitti sitä, että toivoaan ei saa ikinä menettää... Ja vaihtoehtoa minä olen jo kokeillut... Miksi hän ei uskonut minua, kun sanoin, että hän todella pitäisi olostaan täällä?! Jos hän olisi kuunnellut, me istuisimme nyt Andren katedraalissa ja... Jos ja jos ja jos..."
S: "Tämä on ollut helvetillinen pari kuukautta. Kirjaimellisestikin. Moni arkkienkeli on huutanut minulle. Aika moni WB on huutanut minulle. Pari demonia on huutanut minulle. Minua on ammuttu, lyöty erilaisilla aseilla ja olen melkein itse kuollut jossain labrassa Tartaruksessa. Andre on vihainen, Jordi on vihainen, sillä Eli on palauttanut vasta toisen niistä kirotuista kameleonteista, jouduin hylkäämään ystäväni johonkin Vapulan demonien suunnittelemaan koneeseen, yksi parhaista ystävistäni kuoli, yksi hyvä ystävä on kadottanut sielunsa ja minä yritän teeskennellä ettei se haittaa minua, sillä kukaan muu ei edes sitä yritä... Tämä on kyllä ollut raskasta. Mutta se auttaa, kun on tuollaisia ystäviä kuin sinä, Zebadiah. Sitä ei silloin menetä kokonaan uskoaan siihen, etteivätkö asiat tästä muutu taas paremmiksi. Kyllä minä sovittelen sinun ja Andrenkin välit tässä, älä huoli. Hän on vain hieman pettynyt, mutta ei se maailmaa kaada. Moni arkkienkeli on ollut minuun pettynyt, joten usko pois, minä tiedän. Jopa serafien neuvosto on ollut minuun pettynyt..." (värähtää tuossa kohtaa) "Joten kyllä tämä tästä. Ennen kuin huomaammekaan, Andre on taas hyvä kaveri ja me sähellämme taas jotain uutta hommaa. Vähän vain Jordin lepyttäminen hermostuttaa... Mutta älä huoli, kyllä minä senkin jotenkin hoidan, kenties... Se voisi auttaa."
>Z:"älä sinä minusta murehdi, minä olen itse aiheuttanut sen sotkun, johon olen joutunut. Kyllä minä kestän, sillä minulla on Eiriel ja sinut, Shemaiel, kaikkein rakkain ystäväni. Ja minä ja Eiriel olemme kyllä täällä tukemassa sinua, jos vain meidät huolit. Vaikka miksipä sinä haluaisit minua enää nähdä, sillä minähän sinut ja Verenin sotkin tähän juttuun... Kuten Andre aivan oikein sanoi, minun olisi pitänyt tietää paremmin. Jos sinä haluat, että minä lähden, minä lähden, mutta jos haluat, että jään, niin minä olen kyllä vierelläsi vaikka tuomiopäivään asti."
S: "Totta kai minä haluan, että sinä jäät! Miten sinä voit kuvitella mitään muuta? Sitä pitäisi miettiä tarkkaan, mitä sitä päästää suustaan. Veren tiesi riskit, kun hän suostui auttamaan tässä. Minä tiesin riskit, kun sekaannuin tähän. Et sinä voi syyttää ainakaan itseäsi siitä, että minä en jätä ystävää pulaan ja Veren olisi koska tahansa voinut vain sanoa ei ja minä en olisi häntä siitä syyttänyt."
S (puhuu vakaumuksella): "Kuule, älä edes ajattele etten minä halua nähdä sinua, sinun menettämisesi koskisi enemmän tai sanotaan eri lailla kuin Verenin... Minä olen aina tuntenut voivani luottaa sinuun, siis jos johonkin tässä maailmankaikkeudessa voi luottaa siis Jumalan lisäksi, niin Zebadiahiin. En ole vielä ollut väärässä, enkä usko että koskaan olenkaan. Sinä ja muut veditte minut ulos kuilusta ja se tuntui niin hyvältä. Ja sinä kuuntelit aina kun minä halusin puhua. Aina valmiina auttamaan... Niin kuin silloin kun hain Caliahin pois. Minä en voinut kertoa sinulle siitä mitään, sillä en halunnut vaarantaa sinun asemaasi taivaassa, mutta muuta syytä ei olisi ollut, sillä luotan sinuun." (hymyilee nyt aidosti ja syleilee Z:aa)
>Z:"Kiitos. Tuskin arvaatkaan, miten hyvältä tuon kuuleminen kuulostaa." <ajatellen samalla itsekseen, vaikka ei tiedäkään, onko se täysin totta>
S (hymyilee yhä): "Se on täysin totta. Sinä olet paras ystävä joka tällaisella merkuriaanilla voi olla. Tai kenelläkään voi olla, luota ystävyyden enkelin sanaan."
S: "Ja totta kai minä murehdin sinusta, mitä minä niinkään itsestäni, kyllä minä näistä selviän. Olen aina selvinnyt, lukuun ottamatta sitä yhtä ainoaa kertaa. Ja minä en yleensä tee samaa virhettä toista kertaa."
S (kuulostaen vakuuttuneemmalta): "Kyllä tämä tästä taas muuttuu paremmaksi. Aina se on niin tehnyt, vaikka ei siltä aina tunnukaan. "
(on hiljaa jonkin aikaa)
S: "Hän olisi pitänyt sinfoniasta ja ollut aivan niin rasittava kuin kuka tahansa sen ensimmäistä kertaa kuulut lilim. Kaikkialla sama sointi, upea melodia." (tuntuu kuuntelevan jotain) "ääh, Eiriel osaisi kuvata tämän paremmin. Mutta Veren olisi varmasti ollut haltioissaan." (huokaus) "Turha murehtia sitä nyt. Myöhäistähän se nyt on, kun hän on poissa. Toivottavasti loppu oli edes suhteellisen nopea, etteivät ne..." (ääni murtuu taas)
S (kerää energiaa ja aloittaa ihan erilaisella äänensävyllä kuulostaen melkein normaalilta itseltään): "Ja tässä minä vain puhun itsestäni. Onko sinulla kaikki hyvin? Haluatko keskustella tai kaipaatko apua tai neuvoa johonkin ongelmaan? Oletko toipunut hyvin tuosta taistelusta? Se voi olla aika rankkaa, varsinkin sinfonisen kosketuksen heikkeneminen, minä olen kokenut tämän ennenkin, joten tiedän mistä puhun. Minä aina vuodatan ongelmiani sinulle ja sinä puhut omistasi niin harvoin."
>Z:"Eiköhän meillä kahdella ole kummallakin ongelmia ihan riittävästi useammallekin enkelille. Sitä joskus vain toivoo, että pääsisi eroon vanhoista virheistä, mutta toisaalta tuntuu, että tekee vain koko ajan uusia, entistä pahempia virheitä. Ehkä minun pitäisi keskittyä yksinkertaisempiin asioihin. Ehkä minusta olisi siinä jotain hyötyä. Menneiden asioiden muistelemista ei ehkä olisi minulle hyötyä, sillä tuntuu siltä, että mitä enemmän niitä muistelee, sitä... <pieni tauko ja huokaus> Mutta kerro, rakas Shemaiel, mitä sinä haluaisit tehdä. Siis todella haluaisit?"
(Shemaiel rypistää kulmiaan)
S: "Et sinä ole tehnyt suuria virheitä. Kaikki erehtyvät joskus, joskus pahemmin, joskus ei niin pahasti. Ja sinä olet välttänyt todella suuren virheen, siis sen johon minä itse sorruin... Miten sovitetaan 15 000 vuotta pahoja ja itsekkäitä tekoja? Ei siihen ole olemassa mitään keinoa, niiden ja itsensä kanssa on vain elettävä. Siihen verrattuna sinä Zebadiah et ole tehnyt mitään pahaa. Tietty on eri asia sanoa näin, mutta usko minua Zebadiah, mikään sinun tekemistäsi virheistä ei ole verrattavissa 15 000 vuoteen helvetissä. Ja sinä ja minä olemme tehneet tässä myös monia asioita oikein."
>Z:"Minä toivon, että meitä jokaista arvioidaan ei ainoastaan tekojemme vaan myös niiden mahdollisuuksien mukaan, joita meillä on. Siltä, jolle on annettu enemmän kykyjä, pitää voida vaatia enemmän. Ja sitä, joka kohtuuttoman vaikeassa tilanteessa erehtyy, pitäisi armahtaa. Minun olisi pitänyt pystyä parempaan... Mutta sitä on kai turha enää murehtia, sillä tehtyä ei saa tekemättömäksi."
S: "Jokainen erehtyy joskus ja vaikeinta on antaa itselleen anteeksi, tai ainakin se on ollut minulle kovin vaikeaa... Yritä antaa itsellesi anteeksi. Virheitä tapahtuu, sillä kukaan täällä ei ole täydellinen. Sanoit itse juuri, että sitä joka kohtuuttoman vaikeassa tilanteessa erehtyy, pitäisi armahtaa..."
>Z:"Olet varmasti oikeassa, se vain on niin vaikeaa..."
Tähän Shemaiel vain nyökkää ja huokaa syvään. "Niinhän se on... Mutta kyllä se siitä vähitellen, kun vaan antaa itselleen aikaa."
S: "Ei pahoja tekoja voi sovittaa muuten kuin yrittämällä jatkossa tehdä oikein. Aina sekään ei onnistu, mutta sitten sitä vain itsepäisesti koetetaan jatkaa eteenpäin ja tehdä _siitä_ seuraavalla kerralla oikein. Ja niin edelleen kunnes kaikki oikeasti menee oikein. Kyllä se sitten loppujen lopuksi, vaikka joillakin se vie kauemmin kuin toisilla." (tuntuu puhuvan enemmän itsekseen) "Olethan sinä tehnyt paljon asioita oikein ja vielä vaikeitakin asioita oikein huolimatta siitä, että sinulle on jaettu huonot kortit."
S: "Mutta ei menneitä kannata muistella, jos ainoa mitä ne tuottavat, on ahdistus. Mutta toisaalta, mennyt on aina siellä ja sen kanssa on elettävä. Jos oikeasti haluat keskustella, niin tule ihmeessä puhumaan."
>Z:"Minä olen kerran käynyt vastaavista asioista erään käsitykseni mukaan hyvin viisaan henkilön kanssa ja tuosta keskustelusta ei käsitykseni mukaan seurannut mitään hyvää. Joka tapauksessa luulen tietäväni, mitä minun pitää tehdä. Ainakin se on se, mitä rakastettu johtajamme Andre minulle määräsi. Minä yritän vastuullisen WB:n tavoin edistää sanaani, ja yritän lakata ajattelemasta muita asioita. Mutta sinua ja Eirieliä minä en kyllä suostu unohtamaan, oli minun vastuuni sanaani kohtaan sitten mikä tahansa. Ja voit olla varma siitä, että jos minä haluan keskustella, niin minä tulen kyllä sinun luoksesi... tai ehkä Eirielin, mutta minä en halua sotkea Eirieliä näihin asioihin, ja onhan se serafien neuvoston päätöskin. Mutta eiköhän tämä tästä."
S: "Mitä ihmettä Andre on oikein mennyt sinulle sanomaan? Täytyy mennä keskustelemaan hänen kanssaan." (huokaa) "En usko hetkeäkään, että Andre katsoisi pahalla sitä, että vietät aikaa Eirielin kanssa, mikä tosi rakkauden enkeli se sellainen on, joka hylkää oman rakastettunsa? Luulisin, että saisit uuden saarnan ja tällä kertaa ihan aiheesta." (mutisee, "Minä todella haluan tietää, mitä Andre on sanonut.") "Ja ei sanan edistäminen tarkoita sitä, etteikö voisi ajatella muitakin asioita tai tuntea vastuuta muista asioista. Kuka sellaista on väittänyt?"
>(kyllä Z viettää aikaa Eirielin kanssa, tosin yrittää erittäin tunnollisesti edistää muiden Tosi Rakkauden löytämistä.)
>Z:"Olet varmaankin oikeassa. Mutta tämä kaikki tuntuu niin vaikealta..."
S: "Ei se ole koskaan helppoa. Ja minä ainakin olin eksyksissä pitkään. Sinulla on ollut sanakin vasta niin vähän aikaa ja sekin vaatii totuttelua, siis enemmän kuin muutaman viikon tai edes kuukauden. Ja sitten vielä näitä muita asioita, arkkienkelin vaihtoa, sellaista kaikkea. Ota ihan rauhallisesti äläkä kasaa itsellesi liikaa tehtävää, siis ainakaan aluksi. Ettet sitten koe epäonnistuneesi sen takia, että olet ensin ottanut kokemattomana WB:n tehtäviin ja omaan sanaan liikaa tehtävää ja et sitten kykene kaikkea hoitamaan. Kyllä maailmaan aikaa mahtuu. Mutta jos tulee tilanne, että tarvitset paria lisäkättä, niin tiedät kyllä että voit aina kääntyä minun puoleeni ja katsotaan onnistunko sotkemaan asiasi vielä pahemmin." (virnistää) "Se oli vitsi, Zebadiah."
>Z:"Kiitos, enkä minä tosiaan usko, että sinä voisit sotkea minun asioitani. Eiköhän se ole yksi asia, jonka minä osaan melko hyvin itsenkin."
S: "Emmekös me kaikki. Jotenkin omien asioiden sotkeminen on niin helppoa ja sitten sen sotkun selvittely aiheuttaa lähinnä pahaa mieltä..." (huokaa)
(miettii hetken)
S: "Tai jos et oikein tunne kykeneväsi puhumaan minulle, niin käy ihmeessä juttelemassa yhdelle tuttavalleni. Hän on hyvä kuuntelija, hänelle on helppo puhua. Käy ihmeessä..."
>Z:"Kiitos. Minä otan sinuun yhteyttä, jos tunnen tällaisesta keskustelusta olevan hyötyä."
S: "Se on hyvä."
(miettii lisää)
S: "Niin ja mitä minä todella haluaisin tehdä? Mikään ei miellytä minua suuremmin kuin viettää rauhassa aikaa rakkaan ystävän kanssa. Se on aina se, mitä mitä minä todella haluaisin tehdä, vaikka aina siihen ei ole mahdollisuutta. Mutta nyt on, vaikka tunnelma saisi toki olla hivenen parempi. Mutta itseänihän minä tässä tunnelmasta voin syyttää..." (hymyilee)
>Z:"Jos sinä jotain haluat syyttää, niin syytä minua. Sillä totuus on, että tämä tunnelma on kyllä paljon enemmän minun syytäni kuin sinun. Minun olisi pitänyt tietää paremmin, mutta ei kai sen toistaminen mitään auta... Minäkin todella nautin keskustelusta sinun kanssasi Shemaiel, kuten nautin jo yli tuhat vuotta sitten palvellessani vielä Dominicia. Sinussa on jotain, mikä saa minutkin aina tuntemaan itseni eläväksi... Ja sinulla on minun numeroni, ota yhteyttä aina, kun haluat keskustella, niin minä kyllä järjestän aikaa. Jos minulla ei olisi aikaa rakastamalleni ystävälle, mikä enkeli minä muuten olisin."
S (vaikuttaa jopa hämmentyneeltä): "Miksi minä haluaisin syyttää sinua? älä nyt hulluja puhu. Ei tämä tilanne nyt ainakaan sinun syytäsi ole... Ja totta kai minä tässä jossain vaiheessa soittelen, minulla tuntuu olevan taipumus kääntyä aina sinun puoleesi, kun jokin vaivaa. Johtuu siitä, että luotan sinuun." (hymyilee taas)
(Shemaiel miettii hetken aikaa jotain)
S: "Mitä _sinä_ todella haluaisit tehdä, Zebadiah?"
>Z:"Olla Eirielin kanssa ja auttaa häntä. Valitettavasti siitäkin on viime aikoina tuntunut, siis maan päällä, olevan enemmän haittaa kuin hyötyä... Mutta onneksi minä luulen tietäväni, mitä minun pitää tehdä ja sen minä yritän tehdä. Minä yritän korjata sen vahingon, minkä olen aiheuttanut laiminlyömällä minulle uskotun sanan hoitamisen."
S: "Kuule, olethan sinä Eirieliä auttanut, ihan varmasti olet. Jos nyt ei lasketa tuota Tehinnah-juttua niin olet kyllä auttanut Eirieliä jo pelkästään olemalla olemassa, olen siitä varma. Ja kuten sanoin, älä kasaa itsellesi liikaa tehtävää, kannattaa rauhallisesti tutustua sanasi antamiin näkökulmiin ja siihen, miten parhaiten pystyt sitä edistämään. Siis isoja linjoja ja pieniä linjoja, jos ymmärrät." (mutisee, kenties jopa kostonhimoisesti) "Sille Tehinnahille pitäisi tehdä jotain lopullista..."
>Z:"Shemaiel, lupaa minulle yksi asia. Jos päätät yrittää tehdä jotain Tehinnahille, älä yritä tehdä sitä ilman minua."
Shemaiel katsoo pitkään Z:aa: "Okei, minä lupaan. Hoidellaan se vietävän lilim yhdessä ja lopullisesti. Kunhan tässä ehdin, töitä on rästissä niin ettei ole tosikaan."
- eli tällaisia (huomattavaa on, ettei Shemaiel missään vaiheessa sano rakastaneesa Vereniä, vaikka näin asia olikin). Zebadiah alkaa olla aika lailla väsynyt kaikkeen, hän onnistuu omasta mielestään vain yrittäessään auttaa sotkamaan asioita entisestään. Hän sotki Jelialin asiat ja Jelial on nyt vain lähinnä raunio, Alinor nimittäin on kuollut ja Jelial tuskin toipuu Alinorin menetyksestä. Blandine kuitenkin otti Jelialin takaisin ja laittoi hänet jonkinlaisiin helppoihin tukitoimiin. Lisäksi Zebadiah syyttää itseään parhaan ystävänsä rakastetun tapattamisesta (vaikka ei Verenin kuolema ollut Zebadiahin syy, ainakaan kokonaan). Lisäksi Andre oli ollut vihainen Zebadiahille siitä, että tämä oli kiellosta huolimatta mennyt helvettiin, Andre ylireagoi, mutta hän oli demoniruhtinas vielä kahdeksan kuukautta aiemmin ja vanhoista pahoista tavoista on vaikea päästä eroon. Andre piti saarnan vastuun tuntemisesta ja muusta sellaisesta ja Zebadiah joutui todella alamaihin ja poistuu ainakin tilapäisesti kampanjasta keskittyäkseen pelkästään sanansa edistämiseen. Tai siis Semin sanoin (parilla minun kommentillani):
>Siis nyt ongelmana on juuri se, mitä Z:sta on tullut ja miten tämä "entiteetti" suhtautuu ympäröivään maailmaan. Z:lla ongelmana on lähinnä se, että "sielua" on vasaroitu niin paljon, sen jäljellejääneen osan pelaaminen johtaisi erittäin todennäköisesti sellaiseen tilanteeseen, jossa Z:n panos tulisi olemaan kokonaisuuden kannalta negatiivinen (ensinnäkään Z ei tulisi tod. näk. enää toimimaan minkään kokonaisuuden osana, ellei siihen erikseen määrätä, jolloin roolina olisi tod. näk. passiivinen mukanahiihtäjä). Eikä tämä liity todellakaan (pelkästään) viime skenuun ja sen selvittelemiseen. Fakta vain on, että jossain vaiheessa aina jokin katkaisee kamelin selän (kuten kävi Jelial paralle jo 715). Itse mielsin Z:n luonteen kehittymisen siten (erittäin pelkistetysti), että alussa oli kolmio, jossa olivat Totuus, Luottamus Dominiciin ja Oikeudenmukaisuus. Aluksi painopiste oli vahvasti Luottamuksen (ehkä jopa eniten) ja Totuuden puolella. Vuoden 715 jälkeen alkoi painopiste siirtyä hieman enemmän Oikeudenmukaisuuden suuntaan, mutta Luottamus mahdollisti
sen, että Jelial-case ei ratkaisevasti vaivannut Z:a. Kun sitten Z:n memon jälkeen Dominic menetti Luottamuksen Z:aan (mikä oli todella iso isku Z:lle) ja korruptio tuli ilmi ja vielä perusteltu epäily oman arkkienkelin mahdollisesta harhaoppisuudesta, menetti Z (väkisinkin) Luottamustaan ja tilalle tuli Oikeudenmukaisuuden etsiminen. Ja sydämen särkeminen+outcastius kaikkine mausteineen oli tietysti aivan hirveä isku. Eiriel antoi Z:lle rakkauden, joka korvasi Luottamuksen menettämistä, mutta ei tietenkään täysin. Andren päästyä taivaaseen Z:a toivoi saavansa Dominicin luottamusta takaisin, mutta joutui toteamaan, ettei Dominic enää luottanut Z:aan. Tämä suuri pettymys ja pakotti Z:n vakavaan itsetarkasteluun. Z toivoi saavansa Luottamuksen takaisin suhteessa Andren, joka oli itsekin vasta nähnyt valon ja Z yritti parhaansa mukaan korjata (sitä kipeämpää, mitä tärkeämpää Rakkaus Z:lle alkoi olla, varsinkin sanan saamisen jälkeen) vahinkoa, jonka oli Jealialin ja Alinorin rakkaudelle aiheuttanut. Tämä epäonnistui surkeasti ja Z aiheutti itse asiassa vielä suurempaa vahinkoa, ainakin Alinorille (eli from bad to worse, if possible).
Noo, tarkkaan ottaen Alinoria ei enää haittaa... Jos joku kärsii, niin se on kyllä Jelial, joka on yhä hengissä... Ja Jelial ei tosiaan tule toipumaan kunnolla koskaan Alinorin menettämisestä, se on toki pakko sanoa. Paitsi tietenkin jos löytää uuden todellisen rakkauden (mikä ei ole todennäköistä, koska on kevennetyssä palvelussa suurin piirtein lakaisemassa Blandinen tornin rappusia apuhenkien kanssa).
>Tuskaa lisäsi se, että Dominic katkaisi Z:n sinfonisen yhteyden totuuteen.
Se oli täysin looginen teko, Dominic tekee sen noin defaultilla kaikille, jotka lähtevät hänen palveluksestaan (elleivät siirry Yvesille).
>Janusta pelastettaessa menetetyt selestiaaliset forcet tarkoittivat sitä, että Z ensimmäistä kertaa elämässään menetti yhteyden Totuuteen kokonaan (eli resonointi voi
epäonnistua) ja kun Andre vielä osoitti, ettei Andre tunne minkäänlaista luottamusta Z:aa kohtaan, alkoi Luottamuksen osaltakin tilanne olla varsin heikko.
älä nyt, ei minkäänlaista luottamusta on oikeastaan aika liioiteltua. Lähinnä se mitä Andre tunsi oli tarkkaan ottaen pettymystä, ei niinkään luottamuksen totaalista menetystä. Andrella on toki jonkinverran WB:itä, mutta ei niitä liikaa ole ja Andre oli menettää pari näistä pahimpaan mahdolliseen paikkaan jonka Andre saattoi kuvitella (jos Asmodeuksen palatsia ei lasketa). Ehkä siinä oli säikähdystäkin. Ja Andrella paistaa vielä jossain määrin läpi viimeiset 20 000 vuotta. Kun saa aikaa ajatella, leppyy tuosta kyllä. Mutta tietty vahinko on jo tapahtunut.
>Koko hommaa vain pahensi se, että Z memo Dominicille oli lähtenyt juuri Luottamuksen pulasta ja kaikki, mitä Z oli yrittänyt asian hyväksi tehdä, oli näyttänyt vain johtavan entistä huonompaan tilanteeseen (hetkellisiä valopilkkuja lukuunottamatta). Ja Z ei, ehkä oman rajoittuneisuutensa johdosta, oikein pysty näkemään tähän kaikkeen liittyvää Oikeudenmukaisuutta -miten Z toisaalta voisikaan, kun ei näe edes Totuutta. Jäljellä on oikeustaan vain Tosi Rakkaus Eirieliin ja halu auttaa muita rakastavaisia, Luottamus, Totuus ja Oikeudenmukaisuus alkavat olla aika lailla menetetty. Eli kaikki mitä Z aikaisemmin oli.
Takaisin Annan In Nomine sivuille