Harnepher ("Harn")

Ofanim of Fire

(with 36 points only [– 9 more "to spare"])

Forces:

Corporeal: 6 Strength: 12 Agility: 12

Ethereal: 2 Intelligence: 4 Precision: 4

Celestial: 3 Will: 5 Perception: 7

Vessel: Human male/4 "Trash" (no role, just "Trashcan-Man", although it may have evolved to a status of a role)

Attunements:
Ofanim of Fire

Distinctions:
None

Skills: Large Weapon (0/+5 Munchkin Battle Axe) 6/ Dodge 6/ [Fighting, Acrobatics, Escape, Driving, Knowledge (explosives), Lockpicking]

Songs: Numinous Corpus: Scales (Corp 6), Healing (Corp 1), Might (Corp 1) [Shield corp, Motion corp, cel]

On epäselvää, oliko Gabrielilla Harnepherin luodessaan yksi valoisammista vain pimeämmistä hetkistään. Joka tapauksessa, niin kuin Tulen arkkienkelin osalta on yleensä tilanne, tämä hetki oli räiskyvä. Gabriel kurotti syvälle tulivuorensa uumeniin ja nosti kaksi sieltä kaksi kourallista hehkuvaa ja säkenöivää laavaa. Gabriel tarkasteli laavamöhkäreitä ja havaitsi, että toinen niistä oli edusti voimaa ja toinen ketteryyttä. Yleensä enkelin luomiseen tarvitaan myös muita osatekijöitä, kuten älykkyyttä, tarkkuutta, tahtoa ja havainnointikykyä. Vaikka Tulen arkkienkelin tarkoituksena oli luoda jotain poikkeuksellista hän tiedosti kuitenkin, ettei enkeliä voi luoda ilman näitä osatekijöitä. Niinpä Gabriel iski laajapallot yhteen yhdessä valtavassa räjähdyksessä, jonka jälkeen Garbiel poimi ripauksen älyä sieltä, hieman tahtoa täältä ja kas, Gabriel havaitsi oman suunnattoman suuren ja loistavan tulisen renkaansa sisällä olevan kirkkaasti loistava pieni liekehtivä rengas. Gabriel pyöräytti pienemmän renkaan vauhtiin ja sanoi sille: "Sinä olet Harhepher ja minulla on sinulle tärkeä tehtävä." Pienempi tulirengas pyöri villisti ja Harnepher imi itseensä Tulisen Rouvan lämpöä ja voimaa. Harnepher toivoi, että tämä olotila voisi jatkua ikuisesti.

Gabrielilla oli kuitenkin muita suunnitelmia Harnepherille. Harnepherille oli luomisen yhteydessä annettu poikkeukselliset kyvyt korporeaaliseen taisteluun ja lienee selvää, että tämä tehtävä liittyi jotenkin maan päällä suoritettavaan taisteluun. Joka tapauksessa Gabriel pian luomistapahtuman jälkeen, Harnepherin saatua hetken nauttia Tulen arkkienkelin lämmöstä, vei Harnepherin Tulen portaaliin muinaisen Mount Adamsin tulivuoren sydämeen. Gabriel kertoi Harnepherille, että hän oli antanut Harnepherille 10 vesseliä, joita Harnepher voisi käyttää tehtävänsä suorittamiseen. Tulen arkkienkelillä oli kuitenkin kiire, mahdollisesti tekemään muita tehtävään liittyviä valmisteluja tai hoitamaan muita arkkienkelille kuuluvia tehtäviä, ja Garbriel käski Harnepheriä odottamaan portaalilla, niin Gabriel tulisi hetken kuluttua kertomaan Harnepherille tehtävän yksityiskohdat. Poistuessaan liekkien keskelle Tulinen Rouva totesi vielä portaalin senesalkille, joka nautti täysin siemauksin tilaisuudesta paistatella emäntänsä lämmössä, että tämän tuli kertoa Harnepherille se, mitä tämän tarvitsi tietää taivaasta, maan päällä toimimisesta ja helvetistä. Senesalkki kumarsi syvään ja sitten Gabriel oli poissa.

Niinpä Harnepher oli korporeaalitasolla, pitkän ja hoikan alkuperäisasukkaan muodossa. Harnepher tunsi olevansa hukassa, epätietoisena siitä, mitä hänen pitäisi tehdä. Senesalkki alkoi kertoa Harnepherille taivaasta, Gabrielin enkeleistä ja heidän velvollisuuksista ja kyvyistään, muista arkkienkeleistä ja enkelien kuoroista. Hän kertoi myös demoneista ja niistä keinoista, joilla demonit tekivät julmuuksia ihmisille. Maanpäällisestä toiminnastakin senesalkki yritti Harnepherille kertoa, mutta senesalkki oli viettänyt niin pitkän aikaa omassa portaalissaan, että hän oli jo paljolti unohtanut ne ongelmat, joita julmuutta vastaan taistelemiseen ihmisten keskuudessa liittyi. Arkkienkelinsä käskyn mukaisesti Harnepher kärsivällisesti odotti ja kuunteli senesalkin kertomusta. Mitä pitempi aika kului, sitä kärsimättömämmäksi Harnepher tuli. Tuntui kuin tuli hänen sisällään oli yrittänyt polttaa reikää siihen kuoreen, jonka korporeaalinen vesseli muodosti hänen sielunsa päälle. Harnepher alkoi kiertää portaalia, sitten juosta tulivuoren uumenissa olevia käytäviä edestakaisin. Senesalkki näki Harnepherin tuskan ja kertoi, ettei Harnepherin kannattanut yrittää taistella luontoaan vastaan. Kyllä Gabriel löytäisi Harnepherin sitten, kun aika tämän tehtävän suorittamiseen tulisi. Seneselkin mielestä Harnepherin kannatti lähteä, portaalissa odottamisen sijaan, taistelemaan julmuutta vastaan. Harnepher mietti hetken senesalkin sanoja ja lähti sitten lyhyelle pyrähdykselle portaalin ulkopuolelle.

Minuuttien juoksulenkki muuttui tuntien metsässä samoiluksi, sitten viikkojen retkistä vuorille, metsiin ja niityille, kunnes Harnepher alkoi tehdä kuukausien pituisia matkoja lähiseudulle. Harnepher tutustui paikallisiin asukkaisiin ja vietti monia iltoja näiden leirinuotioiden ympärillä ihaillen liekkien leikkiä ja muistellen sitä hetkeä, jolloin hän ensimmäisen kerran näki Gabrielin loiston. Harnepher tunti saavansa Tulen katselemisesta uutta voimaa ja liekit palauttivat Harnepherin mieleen sen tehtävän, josta Gabriel oli puhunut. Liikkuessaan intiaanien parissa Harnepher havaitsi jonkin verran julmuuksia, joita eri intiaanien heimot tekivät toisilleen. Harnepher näki, etteivät nämä julmuudet olleet oikein ja yritti parhaansa mukaan rankaista julmuuksiin syyllistyneitä. Pahimpien murhaajien, jotka eivät Harnepherin muiden toimenpiteiden johdosta näyttäneet ymmärtävän tekojensa julmuutta ja jotka pienemmistä rangaistuksista huolimatta jatkoivat perusteetonta toisten ihmisten tappamista ja kiduttamista, kokivat Harnepherin käsissä kaikkein kovimman rangaistuksen.

Se julmuus, jota intiaanit harjoittivat toisiinsa nähden oli kuitenkin pientä verrattuna siihen, mitä valkoiset tekivät raivatessaan tietään intiaanien maille. Aluksi Harnepher luuli kaikkien valkoisten, ainakin sotilaiden, olleen Lusiferin joukkoja, joiden tarkoituksena oli vääryyksien ja julmuuksien avulla ajaa intiaanit pois niiltä mailta, joita nämä olivat hoitaneet hyvin satoja vuosia. Valkoiset tappoivat intiaaneja, polttivat heidän kylänsä ja tuhosivat luonnon. Harnepher yritti auttaa intiaaneja taistelemaan valkoisia vastaan, mutta tämä taistelu osoittautui nopeasti toivottomaksi. Vaikka Harnepher itse pystyi taistelemaan varsin tehokkaasti valkoisia miehiä vastaan, heitä oli liikaa. Erään taistelun aikana Harnepher oli kuullut sinfoniassa häiriötä muultakin taistelukentältä ja yrittänyt taistella tietään tämän häiriön suuntaan, sillä Harnepher tiesi häiriön lähteenä olevan joko toisen enkelin tai demonin. Päästessään lähelle häiriön lähdettä Harnepher näki erään poikkeuksellisen rauhallisen ja ympärillään riehuvasta taistelusta huolimatta hymyilevän upseerin kohottavan aseensa, katsovan suoraan Harnepherin silmiin tavalla, jonka Harnepher tunsi tunkeutuvan korporeaalisen vesselin läpi, ja sanovan "Nähdään helvetissä." Harnepher kuuli aseen laukeavan ja seuraava asia, minkä Harnepher näki, oli oma sydämensä kellumassa pienessä laava-altaassa. Harnepher tuijotti sydäntään monta päivää, jonka jälkeen hän pääsi sukeltamaan sydän ympäröivään laavaan. Se tuntui niin hyvältä… Hetken päästä Harnepher muisti kuitenkin Gabrielin sanat ja muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen hän siirtyi seuraavaan vesseliinsä.

Valkoinen mies kukisti intiaanit, mutta valkoinen mies jatkoi julmuuksien tekemistä sekä kukistettujen vastustajiensa henkiin jääneille yksilöille että toisilleen. Joillakin valkoisilla tuntui julmuuksien tekeminen kuuluvan osana ihmisen luoteeseen. Oli lainsuojattomia ja etsinkuulutettuja, jotka toinen toistaan kammottavampien rikosten johdosta pakenivat lakia. Harnepher kierteli villiä länttä ja ihmiset kutsuivat häntä palkkionmetsästäjäksi. Nimitys tuntui Harnepherista todella vastenmieliseltä ja Harnepher halveksui niitä ihmisiä, jotka olivat valmiita tappamaan toisia ihmisiä vain saavuttaakseen heidän hengestään luvatun palkkion. Monet kaikkein julmimmista saivat havaita, että eräänä yönä heidän sänkynsä oli syttynyt tuleen ja että heitä painoi sänkyään kohden ulkoiseen kokoonsa nähden uskomattoman voimakas tumma hahmo, jolla oli huivi kasvojensa päällä. Ja joka ei tuntunut välittävän lainkaan siitä, että liekit nuolivat samalla hänen omia käsiään ja sytyttivät hänen vaatteensa tuleen… Erään tällaisen tulipalon jälkeen Harnepher oli juuri pakenemassa kaupungista kohti sitä ympäröivää preeriaa kun hän havaitsi perässään olevan kolme ratsumiestä, jotka lähestyivät jatkuvasti Harnepheria. Harnepher yritti muuttua selestiaalimuotoon ja käyttää resonanssiaan päästäkseen karkuun, mutta yritys epäonnistui. Ratsastajat saavuttivat Harnepherin ja yksi ratsastajista lauloi jonkin Harnepherille tuntemattoman laulun. Harnepher yritti laulaa itselleen kilpipanssarin, mutta yritys epäonnistui. Harnepher onnistui surmaamaan yhden ratsastajista, jonka hävitessä kuului demoninen helähdys ja hetken aikaa Harnepher näki kuvottavan käärmeen, joka nopeasti katosi. Ja niin katosi myös Harnepher, kun toinen jäljelle jääneistä ratsastajista iski miekkansa Harnepherin vesselin silmään ja Harnepher palasi sydämensä luokse.

Vuosia kului ja Harnepher teki parhaansa taistellakseen julmuutta vastaan ja saattaakseen julmuuksien tehneitä ihmisiä oikeuden tai muun soveliaan rangaistuksen eteen. Aina välillä Harnepher palasi Mount Adamsin portaalille tapaamaan senesalkkia ja tiedustelemaan, oliko toisensa jälkeen Harnepher sai pettyä. Mutta Harnepher koki suunnatonta nautinta siitä, että sai katsella ihmisten kehittymistä ja elämänrytmin nopeutumista. Tämän täytyi johtua Gabrielin antamasta inspiraatiosta, joka sai ihmiset paremmin hyödyntämään sitä toimintakykyä, joka heillä oli. Kaupungeista muodostui elämän keskuksia ja Harnepher nautti suunnattomasti Tulen arkkienkelin inspiroimina toimivien ihmisten vilinästä.

Mutta kehityksenkään myötä jotkut ongelmat eivät poistuneet. Kerran Harnepher oli juuri onnistunut toimittamaan useasta murhasta syytetyn ja Harnepherin käsityksen mukaan selvästi syyllisen henkilön oikeuden eteen Smalltown, Texasiin, kun Harnepher sai kuulla, että murhaaja oli lähes välittömästi vapautettu paikallisen "hirttotuomarin" toimesta jonkin täysin käsittämättömän porsaanreiän perusteella. Harnepher palasi välittömästi kaupunkiin havaitakseen, yleisten levottomuuksien lisäksi, että hirttotuomari ja murhaaja tapasivat kaupungin ulkopuolella. Murhaaja lankesi tuomarin nähdessään polvilleen ja anoi tältä armoa, että hän joutuisi vielä helvettiin, että hän yrittäisi ensi kerralla toimia varovaisemmin, ei antaisi ottaa itseään kiinni, pelaisi Peliä paremmin, ei pettäisi… Missä vaiheessa murhaajan kasvot vääntyivät tuskasta ja hän lysähti hylätyn talon lattialle kuolleena. Ilmeisesti murhaaja rukouksistaan huolimatta oli päässyt. "Hirttotuomari" sanoi käski kahta sivummalta tilannetta seurannutta henkilöä, jotka Harnepher tunnisti paikalliseksi poliisipäälliköksi ja oikeudenpalvelijaksi, siivomaan jäljet ja tulemaan tapaamaan häntä "portille" välittömästi.

Harnepher alkoi seuraamaan "hirttotuomari" ja nopeasti vakuuttui siitä, että "portti" todellakin oli demonin portaali, joka sijaitsi "hirttotuomarin" istuntosalissa, pienen kaupungin laitamilla. Jotain Harnepherin päässä napsahti ja hän nopeasti, mikä todellakin tarkoitti ofaniitinkin osalta nopeaa toimintaa, hankki käsiinsä pienen määrän räjähteitä, muutaman radiolaukaisimen ja läheiseltä rekka-autoilijoiden suosimalta pysähdyspaikalta lainatun täydessä lastissa olevan säiliöauton. Hetken päästä Harnepher näkikin "hirttotuomarin" kävelevän yhdessä oikeudenpalvelijan kanssa oikeustaloon ja säilöauto syöksyi kohti oikeustaloa iskeytyen läpi tiiliseinästä ja räjähtäen "hirttotuomarin" huutoon valmistautuvien kasvojen edessä yhdeksi suunnattomaksi tulipalloksi. Vaikka portaalin ja "hirttotuomarin" tuhonnut tuli ei vahingoittanut Harnepheria, heitti räjähdys hänet pois oikeustalon savuavista raunioista. Samalla Harnepher havaitsi kauhukseen, että tuli oli peittänyt myös lähimmät rakennuksen ja Harnepher pystyi erottamaan ihmisten kauhunhuudot, kun kaiken tuhoava tuli uhkasi heidän henkeään. Kaikella sillä nopeudella, jonka Harnepher pystyi kehittämään hän ryntäsi palaviin rakennukseen ja kantoi loukkaantuneita ja tulen vangeiksi jääneitä ihmisiä turvaa. Jos vain Harnepher ei olisi törmännyt, astuessaan ulos talon valtaansa saaneesta liekkimerestä sillä kapealle kujalle hartioillaan vakavia palovammoja lastaan suojellessaan saanut äiti ja tähän rimpuileva pieni lapsi, poliisipäällikköön ja hänen apulaiseensa… Jos Harnepher olisi huomannut heidät ja ehtinyt laulaa korporeaalikilven… Harnepher muistaa vieläkin laukausten äänet, olkapäillään olleiden ihmisten kirkaisut ja valahtamisen aivan veltoiksi, rintaansa iskeytyneet kolme luotia, jotka tuntuivat polttavan Harnepherin sielua. Ja sitten pelkkä hiljaisuus, oma sydän.

Myöhemmin Harnepher sai lukea lehdistä, että kaikkiaan viisi ihmistä oli kuollut tulipalossa, mukaan lukien arvostettu tuomari ja kolme muut tuomioistuimen jäsentä, jotka olivat olleen pitämässä iltakokousta oikeustalolla. Ajatus viattomista, turhaan kuolleista ihmisistä sai Harnepherin voimaan pahoin. Kului yli vuosi, ennen kuin Harnepher pystyi menemään tapaamaan senesalkkia. Vielä tänäänkään Harnepher ei ole puhunut tapahtuneesta kenellekään ja Harnepher tietää tehneensä väärin. Harnepher tietää käyttäneensä Tulta väärin ja odottaa, että Gabriel rankaisee häntä, kun aika on oikea. Sillä Gabriel varmasti tietää, mitä on tapahtunut. Miten Gabriel voisi olla tietämättä, sillä luodessaan Harnepher näki, aivan varmasti näki, miten Gabrielilla oli suora yhteys johonkin vieläkin suurempaa, mahtavaan, sanoin kuvailemattomaan. Se ei voinut olla mikään muu kuin…

Nykyään Harnepher liikkuu nuoren, noin 20-vuotiaan valkoihoisen, pitkät tummat hiukset omaavan, noin 175-senttisen, 70-kiloisen nuoren miehen vesselissä, joka on Harnepherin laskujen mukaan viimeinen niistä kymmenestä vesselistä, jotka Gabriel sanoi antaneensa Harnepherin käyttöön tehtävää varten. Aikaa on kuitenkin kulunut niin paljon ja niin paljon on tapahtunut, että Harnepher ei ole enää tästäkään aivan varma. Joka tapauksessa Harnepherilla on löysät "hiphoppari" vaatteet (jotka ovat käteviä silloin, jos tarvitsee yhtäkkiä turvautua kilpipanssariin), iso rinkka, josta löytyy mm. FBI:n logolla (joka tosin on sutattu erinäisillä spray-maaleilla) varustetut luotiliivit, rullaluistimet, skeittilauta, korvalappustereot, teknomusiikkia, muutama pötkö dynamiittia (tms.), sytyttimiä ja tietysti yksi todella iso kirves, jonka Harnepher löysi seurattuaan sinfoniassa tuntunutta käsittämättömän suurten häiriöiden sarjaa eräälle niitylle. Kirves oli isketty syvälle vanhaan tammeen ja Harnepher joutui käyttämään kaiken essensensä saadakseen kirveen irti puusta. Ilmeisesti pellolla ollut liikenne oli herättänyt myös pellon omistaneen maanviljelijän, joka saapui paikalle haulikon kanssa. Ilmeisesti pellolla suunnattoman taistelukirveen kanssa pyörinyt ja taisteluliikkeitä kokeillut hiphoppari ei ollut omiaan herättämään maanviljelijän luottamusta ja Harnepher sai tehdä parhaakseen minimoidakseen maanviljelijän haulien aiheuttamat vauriot poistuessaan pikaisesti paikalta.

Harnepher, jota kutsutaan "piireissä" Trashiksi, viitaten Harnepherin taipumukseen ihailla slummialueilla kylminä päivinä palavia roskatynnyreitä, viettää aikaansa lähinnä kierrellen vähäosaisten ihmisten asuinalueita ja pyrkien estämään siellä tapahtuvia julmuuksia –tai ainakin rankaisemaan niitä, jotka julmuuksiin syyllistyvät. Ja tietysti Harnepher käy säännöllisesti paikallisessa kirjastossa tulostamassa tuoreen listan American Most Wanted –listasta… Eihän sitä koskaan tiedä, kehen törmää. Ja jos Harnepher törmää oikeutta pakenevaan julmuuksia tehneeseen henkilöön, Harnepher todella nauttii velvollisuutensa tekemisestä.