Frankkien valtakunta v.715

<body bgcolor="#c7f3b6" text="#000000" link="#0000ff" vlink="#800080" alink="#ff0000"> <table align= center border =4 width="90%" cellspacing=10 cellpadding=25> <h2> <font color="999966"> Ranska vuonna 715 </font> </h2> <p> <br> <h3> <font color="003599"> Hahmoista </font> </h3> <p> - ideana olisi se, että edellisessä skenussa (Rooma v.40) olleet hahmot jatkaisivat tässä skenussa seikkailuitaan. <br> <br> - vanhoille hahmoille voisi antaa vähän kokemusta välissä olleista vuosista, ihan GM:stä riippuen. Lisäpisteitä voisi antaa pelaajille, jotka tuovat/esittävät jonkinlaisen jutun hahmonsa toimista vuosien 40 ja 715 välisenä aikana. Kokemusken määrästä ei ole suosituksia, se riippuu ihan siitä kuinka kovalle tasolle hahmot näiden kuuden historian varrelle sijoittuvan skenun päätteeksi haluaa. <p> <h3> <font color="003599"> Sota vuonna 715 </font> </h3> <p> Yleistä <br> <br> - Rooma-skenun jutut pätevät edelleen, sota on avoimempaa ja enkeleitä (ja demoneita) on vähemmän kuin moderneina aikoina. Määrä on kuitenkin selkeästi lisääntynyt Rooman-vuosista. <br> <br> - enkeleissä on paljon enemmän kristittyjä kuin aiemmin, onhan jopa Uriel kääntynyt kristinuskoon ja islamilaisiakin enkeleitä on (mutta ei vielä arkkienkeleitä, sillä Khalid on vieläkin vain tavallinen wordbound). <p> Arkkienkelit <br> <br> - Gabriel on myös häipynyt taivaasta ja ilmeisesti menettänyt järkensä (alkaa myös liikkua yhä enemmän naishahmossa). Syy lähtöön oli tapaus islam, n. 50 vuotta aiemmin ja Dominicin syytökset harhaoppisuudesta. No tietenkin Belialillakin on voinut olla jotain vaikutusta asiaan… mutta kyllä tuo islam-juttu oli se viimeinen pisara. <br> <br> - Laurence on wordbound (vuodesta 325 eteenpäin). Tulee saamaan aseman arkkienkelinä varsin pian tämän jälkeen. <br> <br> - Rafael ja Uriel ovat siis yhä kuvioissa, tosin Uriel ei kovin kauaa. <p> Demoniruhtinaat <br> <br> - muutoksia tällä rintamalla ei juuri ole, vain Beelzebuub on pudonnut pois joukosta. Valeforkin tekee tempauksensa vasta vuosien kuluttua (793). <br> <br> - Haagenti lienee jo olemassa, tosin lienee vielä aivan tavallinen demoni Belialin riveissä (tai saattaa yhä olla Meserachinkin palveluksessa demonlingina). <p> Sodan tapahtumista <br> <br> - Uriel on kyllästynyt ethereaalien vaikutuksiin ihmisissä ja on päättänyt tehdä asialle jotain. Ihmisten mielet pitää puhdistaa ethereaalien vaikutuksesta ja niinpä ethereaalit on tuhottava maan päältä. Ongelmana vain huhujen mukaan oli aluksi se, että Uriel halusi itse johtaa ristiretkeään, sillä hän ei luottanut Mikaelin kykyyn ja tahtoon asiassa. Mutta Urielhan on tässä vaiheessa taivaallisen sotajoukon komentaja, joten hän voi määrätä tällaisen ristiretken, jos haluaa. <br> <br> - niinpä varsin pian tämän jälkeen (edellisen vuoden lopussa) Uriel sitten julisti, että maa olisi tyhjennettävä etherealeista. Serafien neuvosto suostuu tähän, jopa Blandine on vielä samaa mieltä (on nimittäin muistettava, että Blandine vastustaa sekaantumista ihmisten asioihin <b> korporeaalitasolla </b> Niinpä ethereaalien vaikutuksesta on hyvä päästä). Mikael osallistuu operaatioon yllättävällä innolla (tai ehkä ei niin yllättävällä, hänen Sanansahan on kuitenkin Sota). <br> <br> - Urielin ristiretki alkaa ihan hyvin ja suhteellisen pian maan päältä on tapettu kaikki myyttiset olennot, niin hyvät kuin pahatkin. Tässä vaiheessa Blandine on pahoillaan ja riveissä alkaa tapahtua hajoamista, sillä kaikki eivät ole samaa mieltä siitä, että ns. hyvät ethereaalit pitäisi tappaa kokonaan ja (tai varsinkaan) lopullisesti. Beleth hykertelee mielessään nähden tilaisuutensa tuleen ja tarjoaa suojapaikan jäljellejääneille yksisarvisille ja muille olennoille samaan aikaan kun taivas tappaa liittolaisiaan (mikä upea keino saada lisävahvistuksia katkerista ethereaaleista!). <br> <br> - Käänne entistä pahempaan ainakin ethereaalien kannalta tulee kun Uriel ei päätäkään ristiretkeään tuhottuaan maan päällä olevat ethereaalit vaan jatkaakin ristiretkeään marchesiin saadakseen todellakin lopullisesti tuhottua kaikki epäpuhtaudet. Blandine on raivoissaan ja Beleth riemuissaan, kun yhä useampi ethereaali näkee viimeisen mahdollisuutensa olevan paossa Belethin puolelle laaksossa, vaikka he olisivatkin aiemmin kuinka katkerasti tahansa vastustaneet helvetin asiaa. Taivas menettää lähestulkoon kaikki liittolaisensa, on vaikea pysyä ystävänä, kun toinen osapuoli näyttää päättäneen tuhota sinut lopullisesti. <br> <br> - Blandinen raivoa saattaa selittää myös se, että vaikka hän vastustaa ethereaalien sekaantumista ihmisten asioihin siinä kuin celestiaalienkin, ovat ethereaalit kuitenkin ihmisten unista ja unelmista luotuja. Jos Jumala olisi ei pitäisi siitä, että ethereaaleja on, ei niitä syntyisi. Eli ethereaaleilla on jokin tarkoitus suuremmassa kuvassa. Siksi niiden lopullinen tuhoaminen on väärin. <br> <br> - tämä ei ole ainoa Urielin ristiretken sivuhaitta. Marchesissahan roikkuu toisinaan kuolleiden ihmisten sieluja, jotka eivät ole vielä osanneet päästää irti ja siirtyä lopullista palkkiota/rangaistusta kohti. Urielin tarkoitus oli pakottaa nämä jatkamaan eteenpäin, mutta kävi niin, että monta tällaista sielua luultiinkin ethereaaliksi ja heidän sielunsa tuhottiin. Lisäksi ihmisten unet alkoivat täyttyä kuvista joukosta mustasiipisiä olentoja ja ne eivät aina olleet mukavia unia… Näiden seikkojen paljastuminen oli sitten viimeinen pisara Blandinelle ja monelle muulle rauhanomaisemmalle arkkienkelille ja niinpä Blandine vaati serafien neuvoston edessä vuonna 745 Urielin raahaamista oikeuden eteen ja ristiretken lopettamista. Oikeudenkäynti järjestetäänkin. <br> <br> - Uriel ei tietenkään ymmärtänyt moista syytettä, hänhän puhdisti jumalan sinfoniaa epäpuhtauksista ja siinä ei mikään häntä pysäyttäisi. Blandine oli vihainen ja vaati Urielin tuomitsemista ja Uriel puolustautui luonnollisestikin. Blandinen tuomat todisteet olivat kylläkin aika murskaavia ja jopa Mikael (niin innokas kuin olikin) alkoi epäillä tämän tehtävän jatkon oikeutusta. <br> <br> - Urielin enkelit olivat kuitenkin asiastaan varmoja. He näkivät vain, että serafien neuvosto aikoi tuomita heidän oikealla asialla olleen herransa ja päättivät toimia, Laurence toimi joukon johtajana. Taivasta uhkasi uusi sisällissota ja kun Uriel näki sen, hän säikähti pyytäen jumalalta apua tilanteeseen. Jumala puuttuikin asiaan ja Uriel vedettiin takaisin higher heavensiin vuonna 745. <br> <br> - taivaallinen sotajoukko oli siis ilman komentajaa. Kun pohdittiin sitä, että pitäisikö homma antaa takaisin Mikaelille, puuttui jumala jälleen peliin. Hän teki Laurencesta arkkienkelin (tämäkin yhä vuonna 745) ja samalla myös taivaallisen sotajoukon komentajan. Suurin osa Urielin enkeleistä siirtyi Laurencen palvelukseen. <br> <br> - osa Urielin enkeleistä ei kuitenkaan suostunut hylkäämään Urielin tehtävää ja palvelusta, vaan päätti siirtyä marchesiin odottamaan Urielin paluuta. Heidän mielestään taivas oli pettänyt Urielin vetämällä tukensa pois juuri kun voitto alkoi olla niin lähellä. Niinpä nämä päättivät vetäytyä taivaasta kunnes Uriel palaisi ja jatkaa tämän ristiretkeä. Tämä ryhmä otti nimekseen tsayadim (kreikkaa ja tarkoittaa metsästäjää) ja elää yhä metsästäen ethereaaleja ja demoneita marchesissa. Joukko on toki pienentynyt vuoden 745 jälkeen, kun osa on kuollut ja osa on kyllästynyt/väsynyt elämään poissa taivaasta ja palannut sinne joko Laurencen tai Blandinen palvelukseen. <br> <br> - Urielin ristiretken seurauksena saatiin tosiaan melkoinen joukko ethereaaleja lopullisesti hengiltä ja siinä sivussa muutama demonikin. Lisäksi tosiaan tuhottiin melkoinen joukko marchesiin juuttuneita sieluja (jotkut sanovat että enemmän sieluja kuin demoneita tuhottiin lopullisesti). Ethereaaleilla meni kauan toipua edes jossain määrin ristiretkestä, eivätkä ne ole enää saavuttaneet samaa voimaa kuin parhaina päivinään ennen ristiretkeä kaikenlaisten pakanauskontojen noususta huolimatta. Lisäksi taivas ei enää hyväksy ethereaaleja maan päällä, vaan ne tuhotaan löydettäessä, samoin käy ethereaalien tethereille. Ainoa mahdollisuus on siis enää Beleth, mutta vastineeksi avusta ethereaalien täytyy auttaa painajaisten levittämisessä ihmisten uniin ja antaa demonien käytännössä johtaa tethereitä, joten monien mielestä tämä ei käy (ja Belethkään ei hyväksy mitään vähäistä tetheriä suurempaa, vaan tuhoaa ne). <br> <br> - Urielin ristiretken syistä liikkui silloin (ja myöhemminkin) paljon huhuja. Yksi sitkeä huhu liittyi Gabrieliin ja islamiin. Urielhan oli kääntynyt kristinuskoon ja ei lainkaan innostunut kuullessaan, että Gabriel oli sanellut koraanin Muhammedille. Hän vaati oikeudenkäyntiä harhaoppisuudesta ja saikin sen kun selvisi, että Gabrielin sanelema versio erosi siitä, jonka Yves oli hyväksynyt. Gabriel häipyi, mutta hänen läsnäolonsa ja innoituksensa vain lisäsi islamin tulta ja islam nousi uhaksi Urielin rakastamalle kristitylle maailmalle. Niinpä Gabrielille (joka sitä paitsi näytti menettäneen järkensä) oli tehtävä jotain. Uriel ei kuitenkaan olisi voinut marssia vain taivaan läpi sotajoukkoineen Gabrielin tulivuoreen, vaan oli keksittävä muuta. Niinpä Uriel keksi ristiretken ethereaaleja vastaan, lopullinen päämäärä oli kuitenkin päästä kiertämään marchesin kautta Gabrielin tulivuoren juureen ja sieltä hyökätä sinne (tulivuorihan on taivaan toinen suora linkki marchesiin Blandinen tornin lisäksi). <p> <h3> <font color="003599"> Ethereaalit </font> </h3> <p> - ennen Urielin ristiretken alkua tilanne on aika lailla sama kuin Rooman aikoihin. Osa Rooman jumalista on tosin kadonnut, sillä Euroopassa on siirrytty aika lailla kristinuskoon. Mutta toisaalta monin paikoin vanhat uskonnot ovat vielä hyvin vahvoilla ja monet uskovat vakaasti kaikenlaisiin henkiin ja olentoihin (ja helppoahan se onkin, kun niitä voi omin silmin nähdä). Pantheonit ovat siis vain hieman vaihtuneet, muuten tilanne on varsinkin syrjäisemmillä seuduilla sama kuin ennen (kristinuskon valta-alueilla näkee lähinnä myyttisiä olentoja). <p> <h3> <font color="003599"> Ranska (ja maailma) vuonna 715 </font> </h3> <p> - frankit hallitsevat Ranskaa ja melkoisia osia muualtakin. Frankkien valtakunta on juuri ajautumassa sisällissotaan, kun edellinen kuningas Pepin (of Herstal) kuolee vuonna 714. Häneltä ei jää yhtään laillisesta avioliitosta syntynyttä poikaa, vaan kaksi aviotonta: Kaarle Martel ikää 26 vuotta ja Theodoald, ikää 6 vuotta. <br> <br> - tilanne on kuitenkin se, että Theodoaldin isoäiti Plectrude haluaa sijaishallitsijaksi (ja oman sukulaisensa valtaistuimelle). Niinpä Plectrude vangituttaa Kaarle Martelin vuonna 715 ja sulkee tämän vankilaan. Hän vakiinnuttaa asemansa Kölnissä ja saa itsensä julistettua Theodoaldin holhoojaksi. <br> <br> - mutta kun selvisi, että maan johdossa olikin nyt nainen, alkoivat eri tahojen johtamat kapinat (Plectrude ei ollut Pepinin veroinen johtaja). Ensin valtakunnan läntinen osa (Neustria) nousee kapinaan ja Theodoaldin joukot lyödään Cuisen metsässä. Raginfrid, joka oli kapinallisten johtaja (ja oli ollut kuninkaan palatsin päällikkö, eli käytännössä valtakunnan kakkosmies) johti kapinalliset aina Meuseen asti. <br> <br> - tällöin friisiläiset tarttuivat aseisiin ja yhdessä Neustrian (siis sen läntisen frankkien kuningaskunnan osan) kanssa ryhtyivät kapinaan. Samaan aikaan saksilaiset hävittivät (hattuarianien?) maat <br> <br> - jopa Austrasiassa (valtakunnan itäinen osa) oli tiettyjä tahoja, jotka olivat sitä mieltä, että maata ei pitäisi johtaa nainen ja lapsi, vaan kunnon mies. <br> <br> - tässä vaiheessa Kaarle Martel pakenee vankilasta ja alkaa johtaa Austrasian tyytymättömiä tahoja ollen ensin hivenen epäonninen. Mutta pitemmän päälle Kaarle Martel voittaa vihollisensa ja kokoaa valtakunnan uudelleen (valloittaen uuttakin aluetta). Kaarle Martelista ei koskaan tullut kuningasta (hän tyytyi olemaan palatsin päällikkö, major domus), suurimman osan ajasta kuninkaana oli joku hänen valitsemansa henkilö ja loppuvuosinaan 737-741 Kaarle hallitsi käytännössä kuninkaana, mutta kruunaamattomana (mikä oli kylläkin laitonta, mutta kukaan ei vastustanut). Hänen pojastaan Pepin (lisänimeltään Pieni) tulee frankkien kuningas myöhemmin (tosin välissä on yksi toinen heikko kuningas, jota Pepin Pieni aika lailla kykeni manipuloimaan, hänkin oli ensin palatsin päällikkö, niin kuin isänsä oli ollut koko ikänsä). Kaarle Martel tosiaan kuolee vuonna 741 (siis 4 vuotta ennen Urielin surullisenkuuluisan ristiretken loppumista). Kaarle Martel oli ihan tavallinen ihminen, samoin kuin seuraajansakin. <br> <br> - islamin edustajat etenevät vauhdilla ja vuonna 732 ovat jo Ranskassa asti. Siellä kuitenkin Kaarle Martelin johtamat joukot pysäyttävät heidän kulkunsa Poitiersin taistelussa ja islamilaisten haltuun jää Pyreneitten eteläpuoli (ts. Espanja ja Portugali). Poitiersin taistelun on sanottu ratkaisseen Euroopassa sen, tuliko siitä kristitty vai islamilainen. Mene ja tiedä sitten oliko tämä lopputulos hyvä vai paha. <p> <h3> <font color="003599"> Idea </font> </h3> <p> - skenun tarkoitus olisi saada hahmot sekaantumaan Urielin ristiretkeen ja sen herättämiin ajatuksiin. Siis oliko oikein tehdä mitä tehtiin, siitä huolimatta, että selkeästi osa etherealeista oli pahoja. <br> <br> - skenun taustalla on Jelial, Blandinen kerubi (15-forcea, master of the realms of night). Jelial tarvitsee apua erääseen tehtävään, jota hän tekee Yvesin laskuun ja hahmot sattuivat olemaan ainoat suhteellisen vapaana olevat enkelit 200 kilometrin säteellä. Jelialilla on ongelma nykyisen tehtävänsä kanssa ja hän pyytää siihen apua. Paikkana on syrjäinen kylä jossain Alpeilla tai niiden lähellä (frankkien alueella kuitenkin). Pientä paikkakuntaa (Termonde-nimeltään) terrorisoi joukko rosvoja ja paikalliset eivät ole uskaltaneet nousta näitä vastaan Jelialin yrityksistä huolimatta (Jelialhan ei voi tehdä Blandinen dissonanssiehtojen vuoksi "Katsokaa, olen jumalan enkeli!" –temppua). Sitä paitsi Jelial ei ole mikään haka näissä suhteissa ihmisiin. <br> <br> - pointti ei kuitenkaan ole Jelialin tehtävässä. Jelial on rakastunut metsänhenkeen nimeltään Alinor. Hän ei ole vielä kertonut tästä ylemmilleen (ja koska Jelial on niin mahtava kuin on, hänen ylempänsä olisi arkkienkeli Blandine itse) ja Jelial etsii hyvää syytä ja tapaa puhua asiasta. Alinor on hyvä ja lempeäsydäminen ethereaali, josta tulisi hyvä enkeli Novaliksen palveluksen. Jelial ei ole lainkaan tietoinen tapahtumista taivaassa, hän ei ole juuri pitänyt yhteyttä yläkertaan tehden hommiaan yleensä niin kuin parhaaksi näkee (kuten aika moni Blandinen enkeli). Jelial haluaa saada kuitenkin jonkun muunkin luonnetodistuksen, ennen kuin kertoo asiasta Blandinelle ja jos todistus tulisi mahdollisimman monen eri arkkienkelin servitorilta, sen parempi. Hahmot ovat tuskin juuri sen paremmin informoituja kuin Jelial (mahdollista Mikaelin enkeliä lukuun ottamatta) ja kun totuus Alinorista paljastuu, on tämän hyväsydämisyys jo toivon mukaan kaikille selvää. <br> <br> - Urielin enkelit eivät vain siitä oikein välitä, vaan näkevät vain ethereaalin, olkoon hyvä tai ei. Tilanne voisi kompleksoitua siihen, että paikalle tulee joukko Urielin malakiitteja (5 kpl), johdossaan Urielin vassal of purity ja he aikovat tappaa Alinorin. Jelial ei tietenkään voi hyväksyä sitä, vaan taistelee vastaan (pakenemalla ensin yhdessä Alinorin kanssa, jolloin malakiitit etsivät häntä, Alinor kun ei voi mennä kovin kauas kotialueestaan). Kenen puolelle hahmot asettuvat? Uriel ON taivaallisen sotajoukon komentaja ja käsky on tuhota ethereaalit. Jelial ei aio välittää käskystä vaan puolustaa Alinoria. <br> <br> - jos hahmot eivät puutu asiaan tai auttavat malakiitteja tuhotaan sekä Alinor ja Jelial (joka joutuu traumaan). Hieman tämän jälkeen Jelial Lankeaa (heti toivuttuaan traumasta) ja siirtyy huhujen mukaan Belethin palvelukseen (saaden kenties viimein itselleen sopivan Sanan, jotain tyyliin djinn of nightmares of love). Toisaalta Jelialin ja Alinorin auttaminen johtaa vaikeuksiin Urielin ja Dominicin kanssa (ja kenties oman arkkienkelin), mutta sitten taas toisaalta Jelial ei lankea (ainakaan kovin todennäköisesti, riippuu toki hahmojen toimistakin). <p> <h3> <font color="003599"> Taustatiedot </font> </h3> <p> - Jelial on tosiaan voimakas servitor, joka on viime vuosikymmeninä toiminut enemmän Yvesin kuin Blandinen palveluksessa ja moni arvelee siirron olevan pysyvä (Jelialin ihmissuhdekykyjen puutteesta huolimatta). Selkeästä voimastaan huolimatta Jelialilla ei ole omaa Sanaa, sillä sopivaa vain ei ole tuntunut löytyneen (Jelial ei halua pelkästään uniin liittyvää Sanaa). Jelial on vuosien varrella toiminut myös läheisessä yhteistyössä Elin kanssa (ja on saanut Elin servitor attunementin). Jelial paikkaa Sanasta tulevia voimien puutetta muutamalla Eliltä saamallaan reliquaryllä (pystyy saamaan kasaan sellaiset 6 pistettä ylimääräistä essenceä), jos sellaiseen on tarvetta (siis lisäessenceen). Enimmäkseen hän kuitenkin koettaa olla aika lailla hissuksiin kiinnittämättä itseensä ja kykyihinsä minkäänlaista huomiota. <br> <br> - Jelial on viimeksi käynyt taivaassa vuonna 97, kun hän menetti silloisen ruumiinsa taistelussa demonia vastaan. Jelial suojeli silloin erästä ihmistä samaisen demonin korruptoivalta vaikutukselta (palattuaan takaisin maan päälle tappoi demonin, mutta suojatti oli jo valitettavasti mennyttä). Sen jälkeen Jelial ei ole taivaassa käynyt, nykyinen yhteisymmärrys Yvesin väen kanssa on tullut ihan maan päällä käydyistä keskusteluista. Jelial vierailee silti yhä säännöllisesti marchesissa, sillä hän ei ole vielä aivan valmis hylkäämään Blandinen asiaa. <br> <br> - asiat kuitenkin muuttuvat hiljalleen (ja jos huonosti käy, hyvin nopeasti ja dramaattisesti). Jelialilla on rooli puusepän kisälli Vincentinä, joka on joksikin aikaa asettunut seudulle (no, jotkut arvelevat hänen jäävän pysyvämminkin, sillä Alinorin ja Vincentin suhde on kyllä huomattu ja se ei haittaa, sillä Vincent on pätevä puuseppä vaikkakin luonteeltaan kovin etäinen). <br> <br> - vaikka Jelial siis on viettänyt tavattomasti aikaa maan päällä, hän ei oikein koskaan ole päässyt jyvälle ihmisten luonteesta ja toiminnan syistä. Samat henkilöt, joilla on selvästi kyky unelmoida kaikesta mahtavasta ja suuresta voivat maan päällä olla vaikka kuinka syrjäänvetäytyviä tahansa, he eivät koskaan tee mitään unelmiensa eteen. Varsinkin rakkauden suhteen tuntuu kaikkein eniten olevan näin, kunnes rakkaus muuttuu vihaksi. Jelial ei sitä oikein ymmärrä, eikö rakkauden suhteen tulisi toimia? Hitaasti ja varoen kenties, mutta kuitenkin? Ja sekin on jotenkin pelottavaa, miten helposti rakkaus aiheuttaa tuskaa (Jelial ajatteli aikoinaan hakea Sanakseen Dreams of Lovea, mutta luopui ajatuksesta juuri tämän takia). Alinor on herättänyt hiljalleen alaspäin valuneessa Jelialissa taas toivon kipinän, joka tosin saattaa jäädä viimeiseksi. Jelial kun oli menettämässä toivonsa niin ihmisiin kuin muihin enkeleihin, sillä omatkin tuntuivat kadottaneen rakkauden ja muun ja politikointi ja toisten vainoaminen tuntui olevan tärkeämpää kuin yhteinen asia (Jelialilla ei montaa hyvää kokemusta Dominicin triadeista ole). <br> <br> - Alinor on suhteellisen vanha ethereaali, joka on toiminut paikalla asuvien ihmisten apuna jo vuosisatojen ajan. Alinor pitää ihmisistä ja auttaa myös mielellään enkeleitä "samalla puolellahan tässä ollaan". Ihmisten usko on tehnyt Alinorista ethereaaliksi ihan suhteellisen kovan (9-forcea) ja hänen hyväntahtoisuutensa on taannut sen, että paikalliset ovat myös pitäneet hänestä (eivätkä ole luopuneet uskostaan, vaikka nimellisesti ovatkin kristittyjä). Hän on hoitanut uskollisesti suojelutehtäväänsä aina viime aikoihin asti, kun rosvopäällikkö asettui seudulle. Tämä kuitenkin osoittautui Alinorille liian kovaksi palaksi, mutta silloin Jelial tuli paikalle. Se taisi olla rakkautta ensi silmäyksellä, Alinor ja Jelial rakastuivat ja Jelial oli vain ilahtunut kuullessaan, että Alinor oli ethereaali (sillä vaikka ihmiset ovat toisinaan mukavia, ei Jelial ole koskaan oikein oppinut heitä ymmärtämään). <br> <br> - Alinorilla on rooli Alinor-nimisenä kylän naisena, joka jäi orvoksi jo vuosia sitten ja joka elelee yksinään kylän laitamilla (kaikki pitävät kylläkin Alinorista). Alinor on tietoinen vaikutuksestaan Jelialiin ja toivoo pystyvänsä auttamaan tätä myös pitemmällä tähtäimellä ja olevansa Jelialin luottamuksen arvoinen. Alinor on onnistunutkin herättämään Jelialissa taas uskon siihen, että kaikki voi sittenkin olla paremmin. <br> <br> - Urielin mahdollisesti paikalle saapuvien malakiittien johtaja on Bartimeus, vassal of purity ja 12-forcen enkeli lähellä seuraavaa distinctioniaan. Hänen apunaan on neljä 9-forcen malakiittia varustettuna ikävillä artifaktiaseilla. Jos joku hahmoista ei raportoi ethereaalista omalle organisaatiolleen, ovat malakiitit saattaneet saada tiedon ethereaalista muuta kautta, joku kenties huomasi Alinorin tekemässä jotain sinfonialle ja pian sen jälkeen näki tämän marchesissa ja tajusi helposti mikä tämä oli. Ja sitten tämä joku raportoi asiasta eteenpäin ja Urielin enkeleitä lähetettiin paikalle (jos he olisivat tienneet Jelialin mahdollisesti aiheuttamasta ongelmasta, olisi paikalle varmasti lähetetty joku voimakkaampi kuin Bartimeus). <br> <br> - Bartimeuksen toimintatapa tulee olemaan yksinkertainen: 1. etsi ethereal, 2. tapa ethereal. Hän ja mukana olevat malakiitit ovat fanaatikkoja, jotka eivät kuuntele järkipuhetta ainakaan joukolta tavallisia enkeleitä (eivätkä selvästi puolueelliselta Jelialiltakaan). Odottavat hahmojen täyttä yhteistyötä, tosin ovat valmiit jopa selittämään syitään jonkin verran (Bartimeus on fanaatikko, mutta hänellä on kuitenkin järkeä päässään, tosin jos selitys ei auta, on kyseessä selvä potentiaalinen petturi josta täytyy raportoida seuraavalle vastaantulevalle Dominicin triadille). <br> <br> - paikalla toimii kaksi demonia. Kumpikaan ei lähtötilanteessa tiedä Jelialin tilanteesta. Toinen demoneista on Kronoksen palveluksessa oleva lilim Tehinnah. Tehinnahilla on 12-forcea.Tehinnah on alueella lähinnä sattumalta ja olisi pian ollut jatkamassa matkaansa (mutta erään lähistöllä tapahtuneen ongelmatilanteen vuoksi on vielä täällä, sillä haluaa olla ihan hiljaa vähän aikaa). <br> <br> - toinen demoni on Meserachin lähistöllä sijaitsevan tetherin senesalkki, balserafi nimeltään Aram. Hänen kiinnostustaan asiaan on aika vaikea herättää, ottaen huomioon että Meserachin demonina hän on uskomattoman laiska. Mutta tether voi toimia tukikohtana josta muut paikalle tulevat demonit voisivat toimia. <br> <br> - rosvopäällikkö, joka pitää kylää kauhun vallassa on nimeltään Brantome Villette. Hän on ihan tavallinen ihminen samoin kuin muukin rosvojoukko ja toimii täysin ilman demonista vaikutusta. Hän kiristää ruokaa ja tavaroita (sekä tiettyjä palveluksia naisilta) "suojelua" vastaan. Paikalliset ovat jo koettaneet kääntyä ylempien herrojen puoleen, mutta koska Brantome on tarpeeksi fiksu ollakseen häiritsemättä liikaa paikallista lordia, tämä ei ole suostunut puuttumaan asiaan. Lisäsyynä lienee lisäksi se, että Brantome maksaa lordille (Gilles Hainault) ihan selvää rahaa ja sitä paitsi lordi on kiireinen rajakiistan kanssa (riitelee naapurilordin Raoul Renierdin kanssa). Naapurilordi ei voi puuttua asiaan, sillä paikkakunta on selkeästi Gilles Hainaultin mailla. Gilles Hainault taas on jopa harkinnut Brantomen nimittämistä ritariksi ja pikkukylän antamista tälle läänitykseksi (Gilles Hainault on itsekin sekaantunut rosvoukseen ja siksi nämä kaksi tulevat niin hyvin toimeen). Näin sisällissodan aikana oikeuslaitos ei oikein toimi, varsinkin kun Gilles puhuu Brantomen puolesta (ja Brantome katsoo tarkkaan ketä ryöstää varsinkin kun talonpoikien kiusaaminen on helpompaa). Toisaalta jos talonpojat sattuisivat hoitelemaan Brantomen, ei Gilles Hainault voi oikein käydä näiden kimppuunkaan (varsinkin jos tilanne tulisi naapurilordin tietoon). <br> <br> - Gilles Hainault on 35-vuotias ja hänellä on yksi poika, Jean nimeltään (joka on 15-vuotias ja sukulaisten luona muualla koko skenun ajan). Raoul Renierd on 23-vuotias. <br> <br> - sitä paitsi Jelial on saanut tiedon, jonka mukaan erään paikallisen taivaallinen kohtalo olisi nousta Brantomea vastaan ja saada muu kylä mukaan operaatioon. Kun kylä olisi vapautettu, kyseinen mies, Arnaud nimeltään (joka on myös 23-vuotias), nousisi myös (oikeusteitse) Gilles Hainaultia vastaan ja hänestä tulisi Hainaultin seuraava lordi taaten rauhan alueelle moneksi kymmeneksi vuodeksi vielä kuolemansa jälkeen ja taaten oman sukunsa ja naapurilordin (Raoul Renierdin siis) sukujen välille ystävyyden, joka jatkuu inhimillisesti katsoen ikuisuuden. Ja Arnaudin tyttären ja Raoulin pojan välisestä liitosta syntyisi poika joka tulisi olemaan tiukasti Kaarle Suuren rinnalla yhtenä tämän uskollisimmista miehistä. Ja ennen kaikkea ihmisten pitäisi tehdä tämä itse ilman enkelien liian avointa apua (se on OK, että menee taisteluun mukaan, mutta tosiaan "Olen enkeli taivaasta"-julistus sotkisi kaiken). Ja tässä oli jo monta syytä siihen, miksi enkelien ei pitäisi sekaantua näiden ihmisten kohtaloon liian avoimesti. <br> <br> - niinpä Jelialin pitäisi saada Arnaud kiinnostumaan asiasta ja koulutettua maajusseista sotilaita. Ja se ei sitten onnistu millään. Arnaud on erityisesti kylän nuorison parissa eräänlainen johtohahmo (mutta loppu kyläkin kuuntelee Arnaudia kyllä, Arnaud on hyvä puhumaan ja nuoresta iästään varsin viisas) ja Arnaud ei pidä Jelialin esittämästä Vincentistä lainkaan. Suurin syy tähän on se, että Arnaudkin on rakastunut Alinoriin ja koska Alinor näyttää rakastavan Vincentiä, on Arnaud salaa mustasukkainen Vincentille. Tätä hän ei kuitenkaan sano suoraan vaan verhoaa vihansa toisin sanoin. Arnaud on ihmiseksi suhteellisen fiksu ja omaa taktista silmää luonnostaan jonkin verran. Tämä on syy hänen suosioonsa nuorison parissa. Arnaud on käyttänyt kaiken suosionsa ja taitonsa saadakseen kyläläiset epäluuloisiksi Vincentiä kohtaan ja on onnistunutkin. Kukaan ei kuuntele Vincentin vetoomuksia noususta Brantomea vastaan, suurin syy on kuitenkin se, että kaikki pelkäävät Brantomea ja tämän selvästi parempia sotureita (eivät ole kovin hyvin koulutettuja, Brantome itse on ainoa jolla on aitoa taistelutaitoa). Vincentiä pidetään lisäksi jotenkin ylimielisenä ja moni on sitä mieltä että "Vincent ei kuulu tänne". <br> <br> - Jelialin kaikkien yritysten törmätessä seinään nimeltä Arnaud (jonka vielä kaiken lisäksi pitäisi johtaa kapinaa), pyytää hän siis apua muualta. Hän haalii kokoon sellaisen lauman kuin vain pystyy, vaikka todellinen syy olisikin saada mahdollisimman monen eri arkkienkelin servitorin hyväksyntä hänen Alinorin liitolle. Mutta fakta on, ettei Arnaudin ja Termonden pikkukylän kohtalossa ole juuri tapahtunut edistymistä (ja sekin vähä edistyminen on oikeastaan tainnut mennä väärään suuntaan). Ainoastaan Alinorin jatkuva tuki on pitänyt Jelial/Vincentin näinkin hyvin yhä kuvioissa mukana. <br> <br> - kylässä asuu yhteensä 130 henkeä mukaan lukien naiset, lapset ja muutamat vanhukset. Taistelukuntoisia (tai –haluisia) voisi saada kaiken kaikkiaan kasaan 18. Brantomella on itsensä lisäksi 10 eri kokoista ja taidoiltaan vaihtelevaa rosvoa. Suurin osa ei ole juuri aseistettua maajussia kummempi, mutta muutamalla on ihan kunnon varusteetkin ja jonkin verran oikeaa taitoakin. Brantome joukkioineen asuu hieman kylän ulkopuolella, sinne on kyläläisten avulla pystytetyllä aidalla ympäröity leiri. Tätä paikkaa Brantome käyttää tukikohtanaan toimilleen. <br> <br> - Kronoksen lilim Tehinnah elelee tällä hetkellä tarkkaan ottaen naapurikylässä nimellä Marguerite, mutta hän kuuli kulkiessaan ohi tästä paikasta pienen sinfonisen häiriön (tällä kertaa Jelialin toimesta, pieni poika oli satuttanut itsensä aika pahasti ja Jelial paransi hänet Alinorin pyynnöstä). Tehinnah päätti tutkia ja tarkkailla tilannetta, eihän hänellä ihan hetkeen olisi kiire minnekään (mutta Tehinnah ei siis puutu asioihin kovin mielellään). Meserachin tetherin senesalkki on joskus kuullut että alueella on häiriöitä, mutta ei ole vieläkään jaksanut tutkia asiaa sen tarkemmin. Tether sijaitsee 20 kilometrin päässä kylästä. <br> <br> - Tehinnah tosin tunsi Jelialin jo entuudestaan. Joitain vuosia aikaisemmin sekä Jelial että Tehinnah tekivät töitä yhdessä eräässä lähistöllä sijaitsevassa kaupungissa. Heillä oli yhteinen kohde ja päämäärä (silloin Jelial teki hommia Blandinelle, ei Yvesille) ja he päättivät auttaa toisiaan. Tehinnah ikään kuin alkoi pitämään Jelialista ja he ovat pitäneet jossain määrin yhteyttä tämän jälkeenkin. Luonnollisestikin Jelial on ollut aivan hiljaa yhteydestään tiedettyyn demoniin ja Tehinnah on ollut aivan yhtä hiljaa tästä omalla puolellaan. <br> <br> - lähin taivaallinen tether on Rafaelin. Lähistöllä (50 km päässä) sijaitsee pieni munkkiluostari, joka on parhaansa mukaan koettanut sivistää ympäröivän seudun ihmisiä ja koettanut vaalia tietoa. Luostari on Bramainesin dominikaaniluostari, senesalkki on vain yksi tavallisista munkeista (veli Marc). Veli Marc on oikeasti Rafaelin elohiitti nimeltään Zethar (15-forcea, seneschal of Bramaines). Zethar ei luonnollisestikaan juuri poistu tetheristään, sillä munkilla ei olisi montaakaan syytä lähteä luostarista (mutta monta syytä roikkua alueella :-) Luostarin pari muuta veljeä on Sotilaita ja paikan lähistöllä roikkuu yleensä yksi Rafaelin kyriotaateista (joka tosin myös vaeltelee mielellään ympäristössä, kyriotaatin nimi on Abdeel, tavaramerkkinä on erään tietyn uskonnollisen kappaleen viheltely aina kun se vain on sopivaa). <br> <br> - yksi mahdollinen juonenkäänne olisi se, että lilim Tehinnah kuulee Urielin ja serafien neuvoston päätöksestä ja tulee kertomaan siitä Jelialille (hän oli kuullut Jelialilta sattumalta tämän ja Alinorin suhteesta). Tehinnah ei ole kovin paha (itse asiassa hänet voisi saada jopa hakemaan lunastusta) ja jos hän olisi tiennyt, että tämä tieto tönäisisi Jelialin takaisin aivan kuilun partaalle, hän olisi ollut hiljaa tiedostaan (vaikka Jelialin fate onkin tulla demoniksi). Jelial on päätöksestä tyrmistynyt ja raivoisaan ja samalla myös peloissaan ja todennäköisin toimi tiedon kuulemisen jälkeen on rynnätä yöhön suuntana se Rafaelin tether. Tehinnah on kuitenkin demoni ja vielä Kronoksen demoni kaiken lisäksi. <br> <br> <p> <h3> <font color="003599"> Skenun jälkeen </font> </h3> <p> - tämä voi helposti mennä lose-lose tilanteeksi, jossa tosiaan hahmoilla (ja varsinkaan Jelialilla ja Alinorilla) ei oikein ole mitään keinoa voittaa. Varsinkin Dominic ja Uriel eivät ole lainkaan iloisia jos heidän enkelinsä sekaantuvat tässä tapauksessa väärälle puolelle ja joka tapauksessa Uriel on taivaallisen sotajoukon komentaja, jonka komentoa tulisi totella. Niinpä ainoa tapa selvitä tilanteesta olisi antaa malakiittien tehdä hommansa, mutta silloin Jelial varmasti Lankeaa ("Siinä sen näkee, että kaikki pettävät, ei todellista rakkautta olekaan, varsinkaan taivaassa"). <br> <br> - Jelialin mahdollinen lankeaminen vaikuttaa ainakin lilim Tehinnahiin. Tämä katkeroituu aika lailla siitä, miten taivas kohtelee omiaan ja kuinka hyvästä ja mukavasta kerubista tulee djinn. Taivas ei tunnukaan hyvältä paikalta Tehinnahin mielestä... Jos hahmot sekaantuivat jotenkin Jelialin lankeamiseen, on tässä hyvä mahdollisuus saada uusi vihollinen, kun Tehinnah (ja Jelial) syyttävät heitä tapahtuneesta. <p> <h3> <font color="003599"> Epilogi vuonna 745 </font> </h3> <p> - on Urielin oikeudenkäynnin aika. Jos Jelial Lankesi, on Blandine päättänyt käyttää hänen tapaustaan yhtenä esimerkkinä Urielin ristiretken huonosta vaikutuksesta. Niinkin mahtava ja aikoinaan uskollinen enkeli kuin Jelial menetti toivonsa ja joutui helvetin omaksi Blandinen mielestä sen vuoksi, että Urielin käsky oli kerta kaikkiaan edesvastuuton. Niinpä Blandine pyytää hahmoja tekemään oikein ja kertomaan rehellisesti tietonsa tapahtumien kulusta. Hän ei aio pakottaa ketään todistamaan, vaan vain pyytää. Useimpien arkkienkelit varmaan suostuisivat tai jopa kehottaisivat todistamaan, jos heiltä kysyttäisiin neuvoa (ainakin Eli, Novalis ja Yves kehottaisivat). Urielin enkeli tuskin näkisi malakiittien tehneen mitään väärin ja Dominic ja Daavid (ja jossain määrin Mikael) olisivat tuskin niitä ensimmäisiä kehottamassa puhumaan tässä asiassa (toisaalta sekä Mikael että Dominic ovat serafeja ja tässä on kuitenkin se totuus…). Joka tapauksessa on aivan hahmojen oma asia (noin loppujen lopuksi) mitä he tekevät, oikeudenkäynnissä tämä on vain yksi monista todistajanlausunnoista. Mutta hahmoilla on mahdollisuus nähdä taivasta uhkaava toinen sisällissota aivan lähietäisyydeltä, varsinkin kun he kenties näkevät Laurencen joukkoineen valmistautuvan selvästi johonkin. Tilanteen oikeastaan pitäisi olla aika kamala, tällaista jakoa ei taivaassa ole nähty sitten ensimmäisen lankeemuksen (ja hahmothan eivät ole sitä nähneet sen enempää kuin suurin osa muistakaan enkeleistä). <br> <br> - tästä lisäjutusta (jos sitä tulee lainkaan) ei tule lisäekspoa tai palkkiota (mutta ei myöskään rangaistusta), ellei joku esitä aivan poikkeuksellista roolipelaamista. <p> <br> <br> Takaisin In Nomine sivulle: <br> <A HREF="index.html">In Nomine</A> </table> </BODY>