Tilanne taivaassa
Tilanne ylhäällä on edelleen sekava, mutta vähitellen arkkienkelit alkavat saada servitorejaan jälleen kuriin. Kaikkein vaikein tilanne on kuitenkin Marcin väellä, heidän arkkienkelinsä kun on tavoittamattomissa. Faktahan on että nyt on ensimmäinen arkkienkeli langennut sen ensimmäisen lankeamisen jälkeen, mutta yksikään demoniruhtinas ei ole osoittanut merkkiäkään siitä että he hakisivat lunastusta.
Niinpä aikamoinen epätoivo on vallannut monet ja vain Elin servitorit löytävät hieman lohtua siitä tosiasiasta, että heidän arkkienkelinsä on palannut taivaaseen (ja nyt kukaan ei ole heittämässä häntä selliin, vaan Eli liikkuu vapaasti enkeliensä parissa). Dominicin väki on myös jossain vauhkoontunutta, Marcin lankeamisen yhteydessä sattui aika monta Dominicin enkelin lankeamistapausta, tosin Dominic itse on saanut jo tilanteen kuriin (teloittamalla itse ja henkilökohtaisesti monta uskollisena pitämäänsä servitoria). Epätoivo saa muutaman reunalla olleen pakenemaan maan päälle ja muutama jopa lankeaa, mutta eniten lankeamistapauksia tosiaan Marcin leirissä, suurin osa Marcin enkeleistä seurasi Marcia alas.
Vähitellen tilanne saadaan kuitenkin kuriin, tosin taivas on jonkinasteisen sotatilan vallassa, kun Mikaelin ja Laurencen malakiitit partioivat ympäriinsä pitäen tilannetta silmällä. Kaikkien arkkienkelien katedraaleihin on myös hommattu iskujoukkoja siltä varalta, että joku demoniruhtinas yrittää käyttää taivaan sekavaa tilannetta hyväkseen ja hyökätä tetheriin. Siihen sen enempää Mikael kuin Laurencekaan ei halua antaa heille tilaisuutta, taivas on menettänyt jo liikaa voimaansa yhdelle päivälle. Tilanteen hieman rauhoituttua serafien neuvosto päättää kokoontua pohtimaan tilannetta, nyt on aika tehdä päätöksiä jatkotoimien suhteen ja yrittää vähentää jatkotappiot minimiin. Mutta serafien neuvoston kokous on ainakin aluksi aika ikävä tilaisuus, vanhoja vihamielisyyksiä kaivetaan esiin ja Mikael ei suostu edes katsomaan Dominiciin tai Yvesiin päin (Yves varmasti tiesi tästäkin, miksei hän varoittanut?).
Mikael vaatii pikaista iskua alas ja Laurence taas sanoo, että heti kun Marc vain näyttää naamaansa maan päällä, häntä vastaan lähetetään kunnon iskujoukko malakiitteja, joita Laurence haluaa päästä itse ja henkilökohtaisesti johtamaan. Mikael ilmoittautuu saman tien vapaaehtoisesti liittymään mukaan iskujoukkoon, "En haluaisi ajatella teroittaneeni sotakirvestäni turhaan."
Eli on mukana serafien neuvoston kokouksessa, tosin hän ei ole asettunut omalle paikalleen vaan odottaa kärsivällisesti vuoroaan. Kun on päätetty, että Marc tullaan yrittämään tuhota ennen kuin tämä ehtii vahvistua liikaa, puhuu Mikael:
M: "Entäs Dominic? Minä hoitelin henkilökohtaisesti muutaman hänen servitoreistaan, joilla oli otsaa rikkoa jumalan itsensä asettamaa taistelun kieltämää määräystä vastaan. Keitä he oikein luulivat olevansa?! Tälle Dominicin väen ylimielisyydelle on kerta kaikkiaan tultava loppu! Totta kyllä Elin väki oli suuremmassa vaarassa kuin muut nimenomaan Elin vastuuttoman käytöksen vuoksi, mutta se ei anna oikeutta rikkoa kaikkein korkeimman antamaa määräystä vastaan, vaikka palvelisikin itseään Dominicia!" (viimeinen kommentti on sanottu halveksuen). "Minä vaadin, että arkkienkeli Dominic itse asetetaan tuomiolle toimistaan! Ja onko tuon kirotun viitan alla enää serafi, vai onko siellä jotain muuta?!"
D: "Minä en voi kieltää sitä, etteivätkö palvelijani olisi toimineet väärin. He saavat vastata teoistaan tuomioistuimen edessä siinä missä kuka tahansa muukin ja heitä tullaan rankaisemaan ankarammin kuin muita vastaavassa tilanteessa, sillä heidän olisi pitänyt ymmärtää paremmin. Ja minä olen yhä serafi, Mikael veljeni. Ymmärrän toki kiihtymyksesi, mutta se ei tässä tilanteessa…"
M (keskeyttää): "Selityksiä! Aina vain selityksiä! Kun joku vaatii häntä itseään serafien neuvoston eteen selittämään toimiaan, niin kyllä sitten niitä poikkeustapauksia ja syitä miksi se ei kävisi löytyy! Minä vaadin tätä neuvostoa haastamaan Dominicin vastaamaan teoistaan!"
Yves: "Mikael, tämä tuskin on tilanne jossa meidän kannattaa entistä enemmän hajottaa rivejämme. Dominic toimii Sanansa mukaisesti ja olen varma, että hän pystyy selittämään toimensa."
Blandine: "Mutta minä haluaisin silti kuulla sen selityksen. Mutta Yves on oikeassa. Tämä ei todellakaan ole hetki hajottaa rivejämme lisää, tämä on hetki koota voimamme välttääksemme lisätappiot."
M: "Mutta minä sanon, että tässä on otettava selvää siitä, kuka on vielä uskollinen taivaan asialle ja kuka ei. Kuka olisi arvannut, että Marc lankeaisi? Mistä sen tietää, kuka muu täällä vielä seisoo kuilun partaalla?" (tuijottaa synkästi Dominicia)
Daavid: "Ehkä meidän tosiaan kannattaisi käydä läpi kaikki faktat ja tehdä niiden pohjalta arviot ja sen jälkeen kun kaikki on tullut esiin, koota rivimme. Ei yhtenäisyydestä tule mitään, jos kaikki epäilevät kaikkia. Minua ainakin huvittaisi kuulla mitä Eli oikein on puuhannut kaikki nämä vuodet ja miten hän on yhä täällä, mutta Marc ei. Ja mitä me teemme Marcin ja Novaliksen sanoille?"
Rigziel (ikivanha serafi, joka hoitaa toisinaan puhemiehen virkaa): "Kenties aloittaisimme arkkienkeli Elin selityksestä siitä, mitä hän on tehnyt?"
Paljon nyökkäyksiä ja kaikki kääntyvät katsomaan Eliä, joka suoristautuu, vetää syvään henkeä ja astuu serafien neuvoston eteen kertomaan kaiken. Siis koko suunnitelmansa Andrealphuksen pelastamiseksi, grigorien saamisesta takaisin taivaan avuksi ja epäilyistään siitä, että taivaan riveissä oli joku, joka oli lankeamassa.
E: "Olin kyllä oikeassa siinä, että joku oli lankeamassa, mutta epäilin kyllä aivan jonkun toisen lankeavan. Ja en uskonut, että se kaikki tapahtuisi näin pian, toivoin että minulla olisi ollut paljon enemmän aikaa koota todisteita. Mutta onhan minulla jo jotain, tosin suurin osa todisteistani ja todistajistani on jossain tuolla maan päällä arkkienkelien Azrael ja Zimran huomassa, joiden tänäkin hetkenä pitäisi yrittää saada todistettua muutama asia Andrealphukselle rakkauden todellisesta luonteesta."
Serafien neuvosto on hetken aikaa aivan hiljaa ja sitten kaikki alkavat huutaa kilpaa. Grigorien kanssa ei pitäisi olla missään tekemisissä, heidät karkotettiin todella hyvästä syystä! Mitä ihmettä Eli oikein on ajatellut ja onko hänkin lähellä lankeamista kun hän ajatteleekin noin?
E: "Minun täytyy sanoa, että grigorien karkottaminen oli silloin hyvä ajatus, tosin minun mielestäni koko kuoron karkottaminen oli liikaa. Mutta toisaalta jumala ei puuttunut asiaan, joten kai hän sitten hyväksyi tuomion. Mutta olen keskustellut sekä Azraelin ja Zimranin kanssa ja monien heidän servitoriensa ja voin puhtaalla omallatunnolla sanoa, että monet heistä ovat palvelleet taivaan ja jumalan asiaa paljon pyyteettömämmin kuin monet meistä, ilman toivoakaan siitä, että he koskaan enää näkisivät taivaan valoa. Mutta kyllä nämä vuodet ovat käyneet heidän voimilleen ja he kaipaavat takaisin. Ja meidän tilanteessamme näkisin mielelläni Azraelin ja Zimranin jälleen paikoillaan. Mutta siinä tämä neuvosto oli oikeassa, grigoreita ei pitäisi enää tehdä. Minä pyydän vain, että niille jotka ovat yhä olemassa suodaan se armo, että he saavat palata takaisin tänne."
Elin puhe kirvoittaa lisäkeskustelun, joka ei oikeastaan vielä tässä vaiheessa johda oikeastaan mihinkään. Moni neuvoston jäsen on grigorien paluuta vastaan, mutta moni muu taas alkaa ajatella, että kenties tämä tosiaan on tilanne, jossa heidän karkotustuomiotaan tulisi harkita uudestaan.
M: "Entä Dominic?! Minä sanon, että hän on keskittynyt liian kauan likaamaan omaa pesäämme ja kiinnittänyt liikaa huomiota muiden tekemisiin. Ja silti hän ei huomannut Marcin tilannetta tai omien servitoriensa tilannetta, vaikka ei olisikaan itse lähellä kankeamista. Sanoisin jopa, että jos hän ei ole lankeamassa, niin sitä suuremmalla syyllä hän on syyllinen, sillä hänellä ei ole edes dissonanssin kuuleman mukaan aiheuttaman itse-epäilyn tekosyytä puolellaan!"
Dominicinkin tilanteesta keskustellaan pitkään ja päätetään viimein kaivaa esiin ne Elin mainitsemat todisteet ja todistajat. Mutta monet ovat sitä mieltä, että Dominic on keskittynyt liikaa tuomioon ja liian vähän oikeudenmukaisuuteen. Samoin serafien neuvosto päättää jatkaa Elin tapauksen tutkimista, sillä Eli oli toiminut vastuuttomasti, hänen olisi pitänyt ilmoittaa tekemisistään edes jollekulle (ja faktahan on että Elin servitoreja lankesi Elin toimien seurauksena).
E: "Kehen minä olisin voinut luotta, kun en tiennyt kuka petturi oli? Kyllähän minä Dominicia epäilin, mutta enhän minä voinut olla asiasta varma. Saatoin ainoastaan uskoa siihen, että itse en ollut se petturi ja saatoin vain rukoilla, ettei petturi ollut Mikael, Blandine tai Yves, sillä silloin taivaan asia olisi todella ollut menetetty."
Taivas asettuu hetkeksi nuolemaan haavojaan ja kaikki liian suora toiminta loppuu hetken ajaksi. Monet Marcin enkelit toimitetaan mitä pikimmiten muiden arkkienkelien palvelukseen, tosin muutamat saavat yhä pysyä hetken aikaa itsenäisinä agentteina (suurin osa näistä on malakiitteja).
Tilanne helvetissä
Marcin lankeaminen oli kyllä monelle taholle melkoinen yllätys (ei tosin tilannetta organisoineille Malphasille, Kronokselle ja Asmodeukselle). Isoin pettymys tuolle kolmikolle oli lähinnä se, ettei Janus ilmeisesti seurannutkaan perässä. Helvetissä juhlitaan ja Nybbaksen väki kuvaa Marcin saapumisen ja tapaamisen itsensä Valontuojan, Luciferin kanssa.
Lucifer on tyytyväinen ja Marc saa saman tien uuden Sanan, ruhtinaan arvon ja oman ruhtinaskunnan Shal Marista (mistä osa Shal Marin blokista ei ole lainkaan tyytyväinen). Marcin Sanaksi tulee Deals, mikä on aika lailla sama kuin hänen aiempi Sanansa. Marc alkaa saman tien käydä kauppaa asemastaan ja tiedoistaan vakauttaakseen asemansa helvetin suurimpien ruhtinaiden joukossa ja ilmoittaa saman tien aikovansa niellä Mammoninkin osuuden. Mammon ei luonnollisestikaan ole tästä iloinen, mutta ei oikeastaan voikaan mitään, sillä moni demoniruhtinas huomaa Marcin paljon miellyttävämmäksi keskustelukumppaniksi kuin Mammonin. Mammonin tilanne näyttää suorastaan huonolta ja monia hänen demoneistaan pakenee Marcin riveihin, jolla alkaa pian olla ihan mukavasti väkeä riveissään.
Helvetti yrittää myös hyödyntää taivaan tilapäistä heikkouden tilaa hyökkäämällä monin paikoin tethereihin, mutta Mikael ja Laurence olivat varautuneet tähän ja mitään suuria voittoja ei onnistuta saamaan. Tilannetta sekoittaa lisää Marcin entisten enkelien saapuminen, samoin helvettiin saapuu paljon aikaisempaa enemmän muidenkin arkkienkelien väkeä (erityisesti Dominicin väen suuri määrä ilahduttaa Asmodeusta). Helvettiä myös suunnattomasti riemastuttaa se, että taivas on todella sekaisin tilanteesta, tosin Eli näyttäisi toipuneen sekavuuskohtauksestaan ja taivas on kyllä siltä osin vahvempi. Mutta kyllä tilanne näyttää paljon paremmalta helvetin voitonmahdollisuuksien suhteen.
Tilanne maan päällä
Maan päällä Azrael ja Zimran eivät suinkaan aio levätä vain laakereillaan, vaan aikovat jatkaa toimintaansa Andrealphuksen sielun pelastamiseksi. Itse asiassa suunnitelma alkaa jo olla valmiina, nyt pitäisi vain saada Andrealphus saapumaan sovittuun paikkaan oikeaan aikaan. Tähän Azraelilla ja Zimranilla ei oikein ole aikaa eikä resursseja ja tässä kohtaa ryhmä voi taas auttaa. Azrael ja Zimran lähettävät Elille tilanteessa avunpyynnön ja Eli välittää pyynnön eteenpäin Mikaelille (jonka hän tietää olevan ihan hyvissä väleissä arkkienkeli Azraeliin). Mikael suostuu lainaamaan servitorejaan tehtävään: "Kuinka monta sinä oikeastaan tähän tarvitset?", mutta Eli ottaa vain nämä tapaukseen jo sotkeutuneet.
Dominicinkin servitoria pyydetään mukaan, jos ei muuten niin sen takia, että se on Shemaielin harras toive (ja Shemaielin sanalla on tässä asiassa jonkin verran painoarvoa). Elin servitor nyt pääsee automaattisesti mukaan ja muut tulevat ikään kuin siinä sivussa, kun nyt muutenkin ovat jo tapaukseen sotkeutuneet. Ryhmälle annetaan vain käsky painua maan päälle tapaamaan arkkienkeleitä Azrael ja Zimran ja kysyä heiltä, mikä on tehtävän nimi. Tapaamispaikka on muuten se sama hotellisviitti, missä ryhmä oli kun Marc lankesi.
Azrael ja Zimran ovat molemmat hyvin kiireisiä ja Shemaielin nähdään kävelevän huoneen nurkassa, missä hän jatkuvasti puhuu puhelimeen hiljaisella äänellä (tervehtii kuitenkin ohimennen ryhmää). Sviitissä käy melkoinen vilske ja vilinä, väkeä tulee sisään ja menee ulos jatkuvalla syötöllä ja aina välillä joku tuo jotain papereita tai kysyy kotain Azraelilta tai Zimranilta (ja toisinaan Shemaielilta, joka silloin hetkeksi keskeyttää puhelimeen puhumisen). Viimein Azrael kääntyy ryhmän puoleen. Nyt hahmoilla ei ole epäilystäkään siitä, että Zimran ja Azraeli ovat arkkienkeleitä, tosin keitä arkkienkeleitä nämä kaksi oikein ovat?
A: "Ahaa, siinähän te olettekin, minä jo odottelinkin teitä saapuviksi. Niin, kun te nyt kerran olette sekaantuneet tähän juttuun jo näinkin pitkän aikaa ja meillä muilla on tässä aika kiire toisen osapuolen kanssa, niin teidän täytynee nyt hoitaa toinen puoli." (kääntyy Shemaielin puoleen) "Shemaiel!"
S (Mutisee puhelimeen pikaisen anteeksipyynnön ja kääntyy Azraeliin päin): "Niin, herra?"
A: "Kun ehdit, niin kertoisitko näille enkeleille heidän osuutensa tästä jutusta? Minun ja Zimranin pitäisi nyt oikeastaan mennä."
S: "Kyllä herra."
A: "Ai niin, se palaveri siirtyi huomisaamuun kello kahdeksaan. Toivon mukaan se ei ole kovin suuri ongelma."
S (irvistää): "Voisiko siitä ajasta vielä neuvotella? Minulle on kello seitsemästä lähtien palavereja yhtä mittaan. En minä millään ehdi kahdeksaksi…"
A: "Hmm, miten olisi kello yhdeksän? Zimran, käykö sinulle huomenna kello yhdeksän?"
Z (miettii): "Se saattaisi vielä mennä."
S: "Kai yhdeksän käy. Minä tulen silloin, herra."
Azrael nyökkää ja sitten hän ja Zimran lähtevät huoneesta mitään sen kummempia selittelemättä (eivät suostu vastailemaan kysymyksiin, käskevät kysyä Shemaielilta vastauksia). Huoneistoon jää vielä jonkin verran väkeä ja siellä edelleen kulkee edestakaisin väkeä jättäen raportteja ja toisinaan häiriten Shemaielia, joka puhuu edelleen puhelimeen. Lopulta (noin tunnin kuluttua) Shemaiel kuitenkin sulkee puhelimensa ja huokaa.
S: "Anteeksi vain kauheasti, että tässä kesti näin kauan, mutta koko juttu on ollut yhtä hulinaa viime yöstä lähtien. Tämä päivä ei kyllä muodostunut yhtään sen valoisammaksi kuin edellinenkään, täytyy sanoa ja minulla on aivan hirveä kiire. Mutta olen saanut arkkienkeli Eliltä luvan kertoa teille sen verran kuin voin. Kaikkea ei voi vieläkään kertoa, sillä tämä operaatio on vielä kesken, mutta jos luoja suo, valoa on vielä näkyvissä."
Shemaielin puhelin alkaa soida ja hän vilkaisee sitä ärtyneesti, mutta nähtyään numeron hän mutisee anteeksipyynnön ryhmälle ja vastaa puhelimeen.
S: "Shemaiel… Niin, huomasin… Ei, en minä aio unohtaa sitä, herra… Kyllä, se asia on jo hoidossa… Niin, herra, minä tiedän… Ei, en ole vielä kuullut hänestä mitään… Ei, ei se ole vielä varmaa… Niin, herra… Niin, herra… Ei, herra… Minä kerron sen hänelle kun hän tulee… Kiitos, herra… Selvä."
Sitten puhelin soi uudestaan, mutta vastaa puhelimeen. Kasvoilla näkee jännitystä
S: "Shemaiel… Minä… Minä olen niin iloinen kuullessani sinusta!… Mitä sinulle oikein kuuluu Rinnah?… Olet varmaan jo paremmassa kunnossa?… Juu, minä voin olosuhteisiin nähden hyvin. Niin olethan sinä kuullut jo uutiset?… Se oli… järkytys meille kaikille. Niin, minä tiedän… Mutta toivon mukaan he saavat vielä maksaa petturuudestaan… Niin, minä olen yhä täällä, hoidan hommaa arkkienkelien Azrael ja Zimran kanssa… Juu, sujuu kohtalaisesti, mutta väkeä on ihan liian vähän… Niin, kyllä Eli olisi tässä jutussa tarpeen ja sinä myös, Rinnah… Mmmm, totta… Mutta kuule, minulla olisi… Huh, hyvä, minä tiesin että sinä ymmärtäisit. Kuule, nähdään pian, eikö vain? Selvä… Sinä myös, Rinnah."
S: "Anteeksi, tällaista tämä on ollut viimeiset kuusi tuntia, olen saanut puhua puhelimessa oikeastaan yhtä soittoa" (puhuu sivuun: "Ei, jätä se siihen vain, eiköhän arkkienkeli Azrael lue sen palattuaan") "Mutta tosiaan, minun piti kai puhua teille teidän tehtävästänne, eikös se niin ollut?"
S: "Juu, juttu on katsokaas niin, että…" (jälleen sivuun: "Ei nyt! Minulla on juuri nyt tässä muuta hommaa, minä katson sen kohtapuoliin") "Niin, mitä oli sanomassa… Niin, teidän pitäisi etsiä käsiinne kyriotaatti Andrew. Andrew on yksi hyvin harvoista yhä elossaolevista Andrealphuksen enkeleistä. Siis niistä jotka olivat Andrealphuksen palveluksessa ennen kuin hän lankesi. Andrew on hiukan vaikeasti tavoitettavissa, mutta ehkä te löydätte hänet ja saatte suostutelluksi tapaamaan Andrealphusta."
Shemaiel kirjoittaa vielä numeronsa paperilapulle ja antaa sen sitten jollekin hahmoista. Ovelle ilmaantuu kaksi tummaan pukuun pukeutunutta miestä, joista toinen heilauttaa kättään Shemaielille, joka nyökkää takaisin. Jos joku painostaa Shemaielia siitä, että hänen pitäisi kertoa tästä jutusta hivenen enemmän kuin "etsikää kyriotaatti Andrew", sanoo Shemaiel:
S: "Pitää mennä, minulla on kiireellinen tapaaminen parin kontaktin kanssa. Ei voi mitään, käsky suoraan Zimranilta. Mutta kuulkaa, tämä on iso juttu, voidaan voittaakin taivaalle jotain vain menettämisen sijaan."
Sitten Shemaiel liittyy niiden kahden ovella odottavan miehen seuraan ja ryhmä jää sviittiin, jossa toiminta selvästi vähenee, kun kaikki johtohahmot ovat poissa. Itse asiassa pian ei jää paikalle muita kuin sivummalla työpöydän ääressä istuva pitkä mies, joka tyynesti jatkaa paperien järjestelyä. On kuulemma nimeltään Timotheus.
Takaisin Annan In Nomine sivuille