Tilanne

Paikalla: Andrei (sivurooli), Sadrak, Zebadiah, Vespacius ja Benjamin

- ensinnäkin lähdetään pienistä asioista. Tai oikeammin suurista. Eli tästä langenneesta malakiitista pitäisi päättää jotain.

- eli taivaan tilanteesta voisi lähteä. Alkaa käydä aika selväksi, että malakiitti tosiaan voi langeta ja Benjamin ei suinkaan jää viimeiseksi langenneeksi malakiitiksi. Tai tarkkaan ottaen malakiitti ei lankea asu such, malakiitin pitää hypätä alas. Mutta on joka tapauksessa todistettu, että se on mahdollista. Ja kun ensimmäinen on langennut, seuraa aika pian pari muuta perässä, molemmat liittyvät Benjaminin joukkoihin… Taivas miettii mitä pitäisi tehdä ja malakiitteja aletaan vahtia tarkemmin kuin mitä muita enkeleitä ylipäätään, yritetään ikään kuin korvata useita vuosia kestänyt huomion puute. Toki malakiitit vahtivat itse itseään, mutta se nyt oli pukin laittamista kaalimaan vartijaksi (kuvaannollisesti puhuen). Joka tapauksessa hyvän aikaa tässä malakiitit ovat hyvin tarkkaan vahdittuja ja Dominicin triadit paiskovat entistä kovemmin hommia pitääkseen silmällä malakiitteja (homma, jota ei tee yhtään helpommaksi se, että moni Dominicin enkeli lankesi ja että trideihin ei aina oteta mukaan malakiitteja lainkaan kun mennään maan päälle). Laurence harkitsee taivaallisen sotajoukon komentajan tehtävästä luopumista, mutta luopuu ajatuksesta kun sitä vastustetaan hyvin monelta taholta (Laurence on se pienempi paha, ainoa toinen vaihtoehto kun olisi Mikael, joka olisi monen mielestä se suurempi paha).

- joka tapauksessa taivaassa on melkoinen hullunmylly meneillään, yksi taivaallinen totuus on juuri osoitettu vääräksi ja se ei tee oikein kenenkään mieltä taivaassa onnelliseksi. Helvettihän on asia erikseen, siellä moni sanoo jotain tyyliin "mitäs minä sanoin, kyllä ne lankeaa". Iso propagandavoitto tämä on kyllä helvetille. Taivas ei ole paljastanut langenneen malakiitin nimeä ja helvetissä sitä ei tiedä kuin Lusifer, joka ei omista syistään kerro. Niin tosiaan, taivaassa langenneen malakiitin nimen tietää joukko arkkienkeleitä (Yves, Laurence, Dominic, Eli ja Mikael) ja sen lisäksi Shemaiel. Kukaan näistä ei ole kertomassa kuka langennut malakiitti aiemmin oli, Laurence sanoisi vain "Mitä väliä sillä on kuka se oli?! Menkää ja etsikää ja kun löydätte ilmoittakaa minulle niin tulen tappamaan sen petturin!", muiden kanta samansuuntainen, hieman eri sanoilla vain (Yves tosin kokeilisi sitä, että saisiko Benjaminin takaisin). Shemaielin kantaa ei tiedetä, hän kieltäytyy puhumasta koko asiasta ja vaikuttaa aina ahdistuneelta kun joku sen mainitsee.

- aloitetaan myös kadoksissa olevien malakiittien jäljittäminen ja jos tällainen tavataan, on malakiitti heti toimitettava taivaaseen. Jos malakiitti ei muuten tule, on lupa käyttää voimaa ja jos malakiitilla on dissonanssia tai discordia, tämä on lupa oitis tuhota, jos on pelkoa ettei tätä saada mukaan tai tämä voisi langeta. Taivas ei halua menettää enempää malakiitteja helvetille kuin on aivan pakko. Kaikki eivät ole aivan samaa mieltä tuosta tuhoamismääräyksestä varsinkin kun aika harvalla enkelillä on kokemusta ja taitoa arvioida sitä, onko moinen tuomio ylipäätään tarpeen. Ja harva näkee noin suoralta kädeltä dissonanssia tai discordia. Taivas on onnistunut jälleen jakautumaan mielipiteissään, tosin ennen kuin tästä saadaan lopullinen päätös, on jokainen aika lailla vapaa toimimaan oman mielensä mukaan. Mikä ei todellakaan ole hyvä asia.

- Corneliushan yrittää laajentaa moottoripyöräkerhonsa toimintaa Los Angelesiin. Ongelmana tässä vain on se, että muutamalla taholla helvetissä on selkeää epäilyä siitä, että tämä on taivaan ohjailema moottoripyöräkerho, tosin arvelevat sen olevan Daavidin enkelien komennossa (niin kuin tällaiset kerhot yleensä ovat). Joka tapauksessa eivät aio hyväksyä kilpailijaa omalla alueellaan ja tästä tulee aika veristä… Kuinka paljon tappioita Cornelius on valmis hyväksymään varsinkin kun osa porukasta ei tosiaan ole päätymässä taivaaseen (nämähän eivät olleet taivaan sotilaita?).

Tapahtumat

- joka tapauksessa tarina lähtee tällä kertaa siitä, että Roshan ottaa eräänä päivänä Zebadiahiin ja haluaa puhua eräästä yhteisestä tuttavasta, josta oli puhe jo aiemmin… Zebadiah ei halua keskustella aiheesta sen enempää, vaan ohjaa Roshanin Sadrakin puheille (Zebadiahilla on Tuomion kerubi perässään ja pari muutakin enkeliä). Niinpä Roshan ottaa yhteyttä Sadrakiin, joka suostuu toki kuulemaan Roshanin asian.

- Roshanilla on mielenkiintoisia uutisia. Hän on kuullut huhun, joka kertoo että Benjamin olisi yhä elossa, tosin vankina tämän uuden Oblivionin ruhtinaan kellarissa. Roshan ei pysty vahvistamaan huhua, se saattaa olla valetta, vain osittain totta tai peräti ansa, mutta Roshan ajatteli että Sadrakia voisi kiinnostaa kuulla tämä huhu. Ja niin Sadrakia kiinnostaakin, hän alkaa oitis kyselemään siitä, että miten saattaisi olla mahdollista päästä helvettiin ja tarkkaan ottaen Perditioniin, jonne tämä uusi ruhtinas on palatsinsa laittanut. Roshan osaa neuvoa aika paljon, hänhän oli useita vuosia aikoinaan Marielin palveluksessa ja Roshan arvelee, etteivät faktat välttämättä ole tässä ajassa suunnattomasti ehtineet muuttua. Mutta tietenkään hän ei voi vannoa, että kaikki tämä tieto olisi totta… ja jos Sadrak haluaa hänen apuaan, se maksaa hänelle ja paljon (Roshan toki auttaa enkeleitä, mutta tämä enkeli suunnittelee matkaa helvettiin ja saattaa siten vaarantaa Roshanin turvallisuuden mahdollisesti jopa lankeamalla).

- Sadrak kuitenkin kyselee kaikenlaista, yksityiskohtia Oblivionin alueesta silloin kun Roshan palveli Oblivionia, karttoja, sisäänkäyntejä ja vinkkejä. Roshan kertoo, että Oblivionin maata peittää jatkuva sumu, joka osaltaan tuo unohdusta, joten kannattaa varautua kaasunaamarein. Lisäksi Sadrak haluaa opetella Hell Tongueta ja Roshan suostuu (raskain mielin) opettamaan häntä, kenties se auttaa tätä hullua enkeliä jonkin verran, ehkä tämä saattaisi jäädä henkiin… tai ainakin osaisi jo pari sanaa helvetin kieltä jos lankeaa. Roshan ei toivo sitä, mutta ainakin hän toivoo voivansa antamalla kunnollista tietoa auttaa tehtävässä (tosin Roshanin mielessä käy myös antaa täysin väärää tietoa ja pakottaa siten tämän enkelin luopumaan tehtävästään ennen kuin se kunnolla alkaakaan). Joka tapauksessa Roshan opettaa ja sanoo samalla haluavansa kaikesta avustaan vastapalvelukseksi artifakteja/tietoa tai palveluksia. Valitettavasti Roshan on itse menossa myös helvettiin ja niinpä etumaksuksi on hankittava jotain muuta kuin palveluksia, hän ei tiedä kuinka kauan hän joutuu helvetissä viipymään…

- niinpä Sadrak ottaa yhteyttä sekä Zebadiahiin että Vespaciukseen ja pyytää näiden apua. Zebadiah ei pysty seuraajiensa ja muiden syiden takia auttamaan artifaktien hankinnassa tai muussakaan, vaan vastuu jää Vespaciukselle. Tämä käy ensin tiedustelemassa celestiaalisista kaasunaamareista, joille voisi olla käyttöä Oblivionin soilla. Vespacius tuntee erään Mikaelin malakiitin, joka oli tullut aikoinaan hänelle tutuksi ja päättää nyt turvautua tämän apuun. Malakiitti murjottaa teltassaan eikä ole oikein juttutuulella, mutta sen verran kuitenkin hänestä kuitenkin irtoaa, että malakiitti muisteli kuulleensa jotain juttuja jostain testeistä celestiaalikaasulla. Kuuleman mukaan Jean ja Mikael olivat tehneet jotain testejä useita vuosia sitten, mutta jutusta oli kaiketi luovuttu. Mikaelin varastoon oli kuitenkin tainnut jäädä muutama kaasunaamari, joiden saaminen lainaan ei varmaankaan olisi "kovin vaikeaa". Tämä tiedon Vespacius välittää Sadrakille.

- tämän jälkeen Vespacius menee kiertelemään Luomisen saleissa ja katselee kun eri artifaktien tekijät rakentelevat kaikenlaista isompaa ja pienempää hyödyllistä (ja vähemmän hyödyllistä) tavaraa. Hän etsii jotakuta, joka saattaisi luovuttaa hänelle artifaktin tai pari ylipuhumalla tai muuten. Vespacius kiertelee aikansa ja löytää viimein erään Nemeos-nimisen merkuriaanin, joka rakentaa omituista haarniskasysteemiä, jonka tarkoitus olisi olla suoja erilaisia Vapulan kaasu- ja liekkiaseita vastaan. Jostain syystä Nemeos tarvitsee kuusi tusinaa punaisia ruusuja tietystä osasta Novaliksen puutarhaa tätä tarkoitusta varten ja on valmis antamaan parin hanskoja (talismaanit ja artifaktit samalla kertaa, erinomainen apuväline varkaalle, tehty alunperin eräälle Januksen enkelille, joka ikinä tullut niitä hakemaan). Vespacius päättää hankkia ruusut ja menee Novaliksen puutarhaan keskustelemaan asiasta vastaavan kerubin kanssa. Kerubin vakuuttaminen siitä, että nämä kuusi tusinaa ruusuja ovat aivan välttämättömiä taivaan edun kannalta on itse asiassa suhteellisen helppoa attunementtiaan käyttävälle Yhteisen edun enkelille, joten Vespacius palaa suhteellisen pian Nemeoksen luo ruusujen kanssa ja Vespacius saa hanskat ja poistuu.

- hanskat kuitenkin tuntuvat hieman liian kovalta artifaktilta annettavaksi demonille ja Vespacius jatkaa etsimistä ja törmää merkuriaaniin, joka rakentelee talismaaneja, jotka parantavat medicine-skilliä. Merkuriaani on ajatellut niitä Sotilaiden käyttöön, mutta suostuu antamaan yhden Vespaciukselle, kun tämä suostuu auttamaan merkuriaania eräässä paljon essenseä vaativassa artifaktiprojektissa. Tämän esineen Vespacius jo voisikin antaa Roshanille, joka tuntui olevan hyvin kiinnostunut ihmisten parantamisesta. Pieni lisäskilli tuskin ainakaan varmaan haittaisi Roshania?

- tässä vaiheessa Vespaciukselle tulee mieleen, että naamioituminen helvetissä vaatisi joko naamiopuvun (jota Eli ei aio antaa) taikka celestial song of formin. Vespacius vain ei osaa cel song of formia, joten täytyy kehittää sen tilalle jotain muuta… Kenties artifakti? Vespacius löytää elohiitin, joka on tehnyt tuollaisia artifakteja ja ylipuhuu tämän luovuttamaan Vespaciukselle yhden, Vespacius lupaa tuoda sen pian takaisin… Ja kun elohiitti ei tiedä, että Vespacius on viemässä hänen artifaktinsa helvettiin, antaa elohiitti artifaktin.

- mutta tämäkään ei vielä riitä, Vespacius tekee paljon diilejä tänä päivänä taivaassa. Hän laittaa liikkeelle Januksen enkelien keskuuteen tiedon siitä, että hänellä on artifakti, jonka hän voisi vaihtaa toiseen. Vespacius esittelee hanskoja ja pian onkin eräs kyriotaatti ehdottamassa vaihtokauppaa, hanskat kuudesta djinnin (ja kerubion) resonanssia hämäävästä esineestä ja kivasta artifaktiboksista, jossa on salapohja (laatikossa ei voisi olla salapohjaa muuten, mutta tämä on artifakti…). Kun kaikki tämä on tullut hankittua, ilmoittaa Vespacius Sadrakille tuloksesta.

- Sadrak on tapaamassa vielä Roshania ja sopimassa viimeisistä yksityiskohdista. Eli miten päästiin kellariin silloin kun Roshan yhä palveli Oblivionia, missä tavataan ja milloin kun siirrytään alas ja kaikkea muuta sellaista. Roshan on suostunut hilaamaan ryhmän mukanaan alas, siis hänen ja Menyuahin piilopaikkaan Perditionissa, jos hänelle vain maksetaan siitä (piilopaikka oli jo sen verran vanha, että sen vaihtaminen oli muutenkin jo tulossa). Vespacius tiedustelee Roshanilta vielä joitain yksityiskohtia tämän klinikasta, joka on päätynyt Vespaciuksen haltuun ja Roshan lupaa lähettää paperit Vespaciuksen ilmoittamaan osoitteeseen. Tämän jälkeen Roshan poistuu.

- sitten ei enää tapahdukaan paljoa ennen kuin siirtyminen alas tapahtuu. Roshanin klinikan asiat otetaan Vespaciuksen puolelta hoitoon ja Sadrak ja Vespacius järjestelevät asioitaan siltä varalta että heille kävisi huonosti. Zebadiah ei tee mitään normaalista poikkeavaa ja ei siten kiinnitä häntä vahtivan Tuomion kerubin huomiota (mikä on sitten huono tai hyvä asia, ihan miten asian haluaa tulkita). Joka tapauksessa eräänä aamuna joulukuun lopussa 2001 Sadrak, Vespacius ja Zebadiah kokoontuvat taivaassa, jossa Sadrak on järjestänyt kerubin attunementin katkaisun ja siitä pikaisen matkan alas (ja hieman hidastetta Tuomion kerubille). Katkaisu onnistuu ja ryhmä suuntaa maan päälle, tästä paikasta 700 metrin päässä on tarkoitus tavata Roshan ja Menyuah ja suunnata alas…

- Roshan ja Menyuah ovat toki paikalla kuten sovittua ja ensimmäisenä alas menee Menyuah (jonka sydämen kappaleiden mukaan tässä suunnistetaan). Perässä tulevat sitten Roshan ja ryhmä heti kun Menyuah on kertonut laskeutumisen olevan turvallista. Kukaan ei huomaa, että myös Roshanin laskeutuminen tuotti meteliä… Ongelmaksi jää se, että Vespacius ei pysty kokoamaan tahtoaan mennäkseen helvettiin ja jää jälkeen, mikä ei tee Menyuahia iloiseksi (hänen pitää mennä hakemaan Vespacius). Menyuah huutaa ja karjuu ja heittää Roshanin kerran jopa kohti seinää (ja Zebadiahia), tosin Zebadiahin ensin tekemä väistö ja sitten väliintulo estää vahingot. Loppujen lopuksi Menyuah kuitenkin hakee Vespaciuksen alas… Menyuah oli valmis vaikka kiskomaan tämän typerän merkuriaanin mukanaan, mutta Vespaciuksen heitto oli 111 ja hän olisi päässyt itsekin… Mutta heitto suojaa myös demoniruhtinaan kosketukselta, sillä vaikka Menyuah (joka siis oikeasti on Genubath) on suunnattoman heikko, on hänen kosketuksellaan mielenkiintoinen efekti… Ja tämän efektin tuntevat kaikki jonkin aikaa, kun kiukkuinen Menyuah raivoaa jonkin aikaa ennen kuin Roshan saa hänet rahoittumaan.

- joka tapauksessa matka jatkuu eteenpäin ja ryhmä päättää kiivetä ja lentää kuilua ylös. Roshanin ja Menyuahin piilopaikka kun on luola keskellä kapean kanjonin seinämää, kanjonissa puhaltaa ikäviä tuulenpuuskia, joiden viemäksi joutuminen voisi olla jopa fataalia. Roshan ja Menyuah aikovat joka tapauksessa lentää luolasta pois, mutta kokemattomalle lienee parempi kiivetä ikävimmissä paikoissa ja lentää silloin kun pystyy… Ryhmän kivuttua ylös Roshan osoittaa suunnan kohti Oblivionin suota ja lähtee menemään. Viimeinen kommentti on, että hänet tavoittaa Mariannen pizzeriasta Haagentin ruhtinaskunnasta. Ja että häntä kannattaa kysyä nimellä Aranye, sillä nimellä hänet tunnetaan täällä (Roshan/Aranye ei missään vaiheessa väitä, että hänen true namensa olisi Aranye, sillä se ei olisi totta, hänen true namensa on Amael…). Ryhmän lähdettyä ja kadottua näköpiirin ulkopuolella Roshan ja Menyuah alkavat siirtää tavaroitaan toisaalle Perditionissa.

- joka tapauksessa ryhmä lähtee liikkeelle. Roshan varoitti, että kanjonissa saattaisi liikkua muutamia Nybbasin luuseridemonien kuvausryhmiä. Tällaisissa tapauksissa ryhmän oli tarkoitus käyttää celestial song of formia muuttaaksen ulkonäköään, siis muuttuakseen demonin näköisiksi… Ja kuinka ollakaan, ryhmä kohtaakin joukon demoneita kuvaamassa ja kaikki aikovat muuttua… Mutta Sadrakin heitto on 666… Lusifer nauraa moiselle yritykselle ja Sadrakin muodonmuutos ei onnistu, ei sitten millään. Ja yhtäkkiä yläpuolellakin on joukko demoneita kuvaamassa ryhmää ja yläpuolella olevat demonit näkevät selvästi, että Sadrak on enkeli… Vespacius ja Zebadiah ryntäävät oitis väliin, mutta demonit ehtivät kuvata jonkin aikaa elohiittia kiipeämässä ylös seinää Perditionissa ennen kuin hullu balserafi ja impudiitti rikkoivat kameran ("balserafi" heitti sen kanjoniin). Ja alapuolellakin ollut ryhmä sai pari kuvaa, ainakin muutaman "balserafista" heittämässä kameraa alas… Zebadiah ja Vespacius ajavat ylhäällä olleen kameraryhmän pakoon ja zappautuvat sitten kauas eteenpäin, Zebadiah etääntyy tästä paikasta 50 mailia… Vespacius 30. Sadrak pääsee ylös, kokeilee yhä formia (joka ei toimi) ja päättää sitten viimein kokeilla zappausta… joka sekään ei toimi ennen kuin vasta toisella yrityksellä. Sadrakilla on huono päivä (tosin ei se tästä parane, ei tosiaan). Sadrak sitä paitsi zappautuu vain 4 mailin päähän ja joutuu kävelemään, kiipeämään ja lentämään koko matkan Zebadiahin luo 46 mailin päähän. Tämä ei tee elohiittia iloiseksi, muttamatkan on jatkuttava.

- viimein ryhmä pääsee soille ja he aloittavat harhailun. Sumussa on mahdoton nähdä minne on menossa ja siksi pitää aina toisinaan nousta kukkulalle tarkistamaan suunta. Sumuin yläpuolelle nousevien kukkuloiden harjalla on Oblivionin mahtavampien demonien asumuksia ja on vain ajan kysymys ennen kuin yksi tällainen demoni (avustajineen) huomaa ryhmän. Nämä ovat demonin valepuvussa, mutta joukkoa johtava balserafi tekee pahoja kysymyksiä siitä keitä ryhmä on ja millä asialla he ovat täällä. Hell Tonguella voi valehdella jopa enkeli selestiaalimuodossaan ja Sadrak kertoo ryhmän olevan Nybbasin demoneita, jotka vain eksyivät matkallaan pois (tosin valahtelusta selestiaalimuodossa saa dissonanssia ja näin käy Sadrakille) ja yhteisen avun nimissä (Oblivionin ruhtinas on käskenyt yrittää pitää välejä Nybbasin väkeen) balserafi päättää saattaa nämä luuserit soiden rajalle. Ryhmä ei riemastu… Zebadiahia vielä kaiken lisäksi saattaa djinni, joka saa pakkomielteen tähän "balserafiin" ja attunoituu Zebadiahiin… siitä huolimatta että Zebadiah huitoo ja potkii djinniä.

- niinpä ryhmällä on ongelma, kun he kohtaavat joukon yhtäkkiä avuliaiksi heittäytyneitä demoneita. Pitikö niiden valita juuri tämä hetki ryhtyä avuliaiksi… Joka tapauksessa kun marssia suon halki jatkuu, päättää ryhmä erota demonisista auttajistaan ja kaikki irrottautuvat ja zappautuvat takaisin sille kukkulalle, josta heitä alettiin saattaamaan. Valitettavasti Zebadiahia edelleen seurataan ja vaikka Zebadiah yrittää katkaista attunementin, se ei onnistu vaan aika pian demonit zappaavat perässä takaisin joukkoa johtavan balserafin ikiomaan linnaan. Tällä kertaa tilanne uhkaa mennä ikäväksi, demonit vetävät aseet esiin ja vaativat selitystä ja niinpä ryhmä tekee pikapäätöksen, jossa Zebadiah menee eri suuntaan ja koettaa toimia harhautuksena ja Sadrak ja Vespacius jatkavat tehtävää. Niinpä Zebadiah juoksee suolle ja Sadrak ja Vesoacius zappaavat itsensä aiemmin näkemälleen suolle.

- Zebadiah ei sitten koko loppuskenun aikana tehnyt juuri mitään ihmeellistä, makasi kiven alla Oblivionin soilla kunnes paikalle kuulosti olevan tulossa demoneita (balserafi djinniavustajineen olivat käyneet hakemassa lisävoimia ennen kuin meni "balserafin" perään, sillä he pelkäsivät ansaa). Tässä vaiheessa zappasi itsensä takaisin kukkuloille joiden kautta olivat soille tulleet ja katkaisi djinnin attunementin (tällä kertaa onnistuneesti). Pyysi jopa Eirieliltä lisäessenseä (jota tämä oitis lähetti) varautuakseen jatkoa varten.

- tällä välin Sadrak ja Vespacius jatkoivat matkaansa ja lopulta pääsevät Oblivionin ruhtinaan linnan juurelle. Sadrak käyttää ethereal formin ja kiipeää muuria ylös katsellakseen linnanpihalle ja vahtiakseen onko siellä ansaa. Mitään ei kuitenkaan näy, linnanpihalla on rauhallista ja ansaa ei ole näkyvissä. Oblivion luottaa Soiden mahtiin ja siihe ettei hän vielä ole tarpeeksi kiinnostava muiden mielestä. Sitä paitsi Nybbas kuvaisi oitis minkä tahansa isomman hyökkäyksen… Ja Oblivionilla on kovin vähän väkeä vielä, joten vartiointi on senkin takia vielä vähemmän tarkkaa (niin kuin Roshan oli arvellut asian olevan).

- niinpä Sadrak ja hänen perässään tuleva Vespacius pääsevät sisälle linnaan ilman sen kummempia ongelmia ja he alkavat hiipiä sisään… Kaikki menee aluksi hyvin, mutta sitten erään mutkan takaa tulee melkein suoraan ethereaaliformia käyttävän Sadrakin niskaan kaksi demonia. Nämä huomaavat lähietäisyydellä Sadrakin ja alkavat kysellä, että mitä Sadrak oikein puuhaa. Sadrak kiertelee aikansa ja koettaa komentaa demoneita, joilla on kuitenkin ruhtinaan itsensä käsky kysellä kaikilta epäilyttäviltä kukijoilta näiden hommaa. Niinpä Sadrak joutuu jälleen kerran valehtelemaan ja esittäytyy uutena tulokkaana, habbaliittina nimeltään Joel… Sadrak saa kolmannen pisteen dissonanssia (1. Hell Tonguen opettelu, 2. Demoneille valehtelu soilla hieman aiemmin) ja heittää 221 dissonanssiheittona. Mikä tarkoittaa sitä, että Sadrak ei lankea, mutta hänen taivaallinen sydämensä särkyy, kun dissonanssia on sille liikaa. Sadrak kuitenkin onnistuu vakuuttamaan nämä demonit siitä, että hänessä ei ole mitään kiinnostavaa enää. Sadrakilla on kuitenkin ongelma, koko keikka on mennyt enemmän tai vähemmän pieleen…

- Shemaiel (joka tietää kolmikon olevan helvetissä attunementtinsa perusteella), tuntee kun Sadrakin sydän hajoaa ja paniikissa Shemaiel ottaa yhteyttä Zebadiahiin ja kysyy onko Sadrak hänen mukanaan ja että Sadrakin sydän hajosi juuri (viesti oli sekava). Zebadiah ottaa yhteyttä Sadrakiin ja kysyy onko tämä langennut, mutta Sadrak ei vastaa. Zebadiah on huolissaan maatessaan kiven alla ja miettii mitä tehdä seuraavaksi.

- mutta matka jatkuu linnassa ja pian Sadrak ja Vespacius tulevat kellarin ovelle, jota vartioi kaksi demonia. Sadrak miettii mitä tehdä ja koettaa turvautua hämäykseen, hän ja Vespacius muuttuvat äsken näkemiensä demonien näköisiksi ja yrittävät päästä sisään, sillä "mestari oli käskenyt siirtää vangin". Ei siinä mitään, toki nämä demonit olisivat päästäneet Sadrakin ja Vespaciuksen sisään, mutta he halusivat kuitenkin nähdä käskypaperin… jota Sadrakilla ja Vespaciuksella ei tietenkään ole. Molemmat koettavat vielä hämätä, mutta kun jostain kuuluu lähestyviä askeleitä, päättävät Sadrak ja Vespacius paeta yhä epäluuloisempien demonivartijoiden luota.

- ja hyvä niin, sillä nyt paikalle tulevat (eri kautta) ne kaksi vartijaa, joita Sadrak ja Vespacius esittivät. Kaikki neljä demonia riitelevät aikansa ja meinaavat käydä toistensa kurkkuun, kunnes viimein tulevat siihen lopputulokseen, että tässä on nyt jotain pahasti vialla. Sadrak ja Vespaciu päättävät toimia nopeasti ja Vespacius päättää toimia hämäyksenä, eli esittäen yhä yhtä vartijoista palaa käytävään kaikkien näkyviin sanoo "voi hitto!" ja alkaa juosta pakoon. Tietenkin vartijat seuraavat, tosin yksi oven vartijoista palaa takaisin aika pian. Vespacius juoksee pakoon aikansa, mutta törmätessään pariin vastaantulevaan demoniin päättää zappautua pois linnasta sen ulkopuolelle.

- Sadrak jatkaa matkaa ethereaaliformin turvin. Kun palaavan vartijan huomio on takaa-ajossa kiipeää (ja lentää) Sadrak seiniä pitkin ja kurkkaa sisään kellarin avaimenreiästä, palaa sitten vähän taaksepäin ja zappaa sisään kellariin. Kellarissa on kaksi demonia, jotka kiusaavat jotain aika pientä, jota Sadrak ei yrityksistään huolimatta näe tarkemmin. Niinpä hän joutuu odottamaan ja toinen demoneista luulee huomanneensakin hönet, mutta isompi ja kovempi ei näe mitään ja pienempi saa luvan mennä hakemaan jotain välineitä (jotta lakkaa häiritsemästä isompaa demonia). Sadrak kokee tilaisuutensa tulleen ja järjestää klassisen hämäyksen heittämällä jotain pientä parin laatikon taa. Demoni päättää tarkistaa tämän, mutta on varuillaan koko ajan… Tästä huolimatta Sadrakin onnistuu päästä pienen minimalakiitin luo (josta on mahdoton sanoa onko se Benjamin vai ei) ja vapauttaa se ennen kuin demoni pääsee hänen kimppuunsa. Demoni kuitenkin hälyttää ruhtinaansa… Sadrak zappautuu minimalakiitin kanssa linnan ulkopuolelle.

- tässä vaiheessa kaikki alkaa mennä pahasti pieleen. Sydämen särkymisen takia Sadrak on hieman sekava ja Sadrak ja Vespacius keskustelevat jatkotoimista ja juoksevat suolla käärien samalla minimalakiittia kaasunaamariin, kun ainoa järkevä toimi olisi ollut antaa Benjaminille (sillä tämä oli Benjamin) essenseä ja toivoa että tämä pystyy tulemaan Sadrakin ja Vespaciuksen perässä maan päälle… Joka tapauksessa Sadrak ja Vespacius antavat Oblivionin ruhtinaalle aikaa pohtia toimiian, jäljittää Benjamin djinnin attunementin pohjalta ja saapua paikalle… Sadrak ja Vespacius eivät ehdi tehdä mitään ja molemmat jäävät vangeiksi. Tässä vaiheessa Zebadiah lähettää celestiaaliviestin Vespaciukselle ja kysyy tilanteesta, mutta Vespacius ei luonnollisestikaan vastaa.

- Oblivion ei kuitenkaan kiinnitä huomiota Benjaminiin ja tämä saa koottua tahtonsa rippeet ja paettua maan päälle. Maan päältä Benjamin ei kuitenkaan pääse oikeastaan minnekään, hänellä ei ole enää sydäntä taivaassa ja niinpä kun hän ei enää voi jäädä maan päälle, joutuu Benjamin Limboon. Odotus siellä olisi saattanut kestää viikon (tai ikuisesti riippuen will-rolleista), mutta Zebadiah (joka on yhä helvetissä kiven alla) lähettää vielä celestiaaliviestin Benjaminillekin, joka ei pysty vastaamaan, mutta saa pointin essenseä. Pointilla essenseä saa levelin 1 jänöpupuvesselin, kun ottaa kolme eri selestiaalidiscordia (leveliltä 1) ja Benjamin pääsee pian taivaalliseen tetheriin (Yvesin). Yves käy poimimassa malakiittinsa ja vie Benjaminin takaisin taivaaseen.

- Zebadiah poistuu myös helvetistä olettaen että sekä Sadrak että Vespacius ovat vankeina helvetissä (tai että Sadrak on langennut ja tappanut Vespaciuksen) ja että Benjaminin vapautus ei onnistunut. Hän käy pikaisesti tarkistamassa Sadrakin ja Vespaciusten sydänten tilanteen ja kertoo molempian olevan helvetissä (Vespaciuksen sydän ei sentään ollut rikki). Tämän jälkeen Zebadiah suunnistaa ensimmäisestä Elin portaalista alas ja edistää sanaansa ja miettii mitä pitäisi tehdä jatkossa. Skenu päättyi tähän…

Lopuksi

Ja tämän jälkeen vaihdettiinkin hahmoja. Lopputulos kuitenkin oli hahmojen vaihdon yhteydessä se, että Zebadiah oli melkein valmis liittymään Shemaielin seuraan Novaliksen puutarhaan (lepäämään). Benjamin palasi takaisin tehtäviinsä, kun Yves tosiaan palautti hänelle forceja reilumman mukaan. Benjamin päätti tässä vaiheessa ottaa suureksi elämäntehtäväkseen taivaan toisinaan hyvinkin epämääräisten käytäntöjen selvittämisen esimerkiksi ethereaalien osalta (toisaalta ethereaaleja ei saisi päästää maan päälle ja sitten esimerkiksi jotain Haitin loa-tyyppejä kuitenkin siedetään, jotkut tuhoaa ethereaaleja ethereaalitasollakin ja onko se sitten oikein, jne.). Sadrak lankeaa helvetissä ja siirtyy aiheuttamaan vaikeuksia ja kaaosta Maplphasin palvelukseen joka antaa enemmän kuin mielellään tälle "enkelille" kapteenin arvon riveissään. Sadrak siirtyy aiheuttamaan eripuraa niin demonien kuin enkelienkin välille (syventämään arkkienkelien välisiä erimielisyyksiä). Sadrak käyttää edelleen yhtenä kontaktinaan Roshania (joka murheellisena syvällä mielessään toteaa jälleen yhden enkelin langenneen helvetissä). Vespacius jää helvettiin ja hänen kohtalonsa pysyy epävarmana.