>> S: "Siis, en minä tiedä. Minä yritin auttaa Eliä, sillä uskoin että tuo Elin projekti voisi auttaa tuomaan luottamuksen takaisin. Ja mitään ei ole tapahtunut. Mitään ei ole muuttunut tai jos on niin pahempaan suuntaan. Andre yrittää toki kovasti, mutta hän on vain äskettäin parannuksen tehnyt demoniruhtinas, kuka häntä kuuntelee? Eli, joka tietää tämän asian muutenkin. Yves, joka ei tee asialle mitään. Novalis, jota kukaan war-factionista ei kuuntele."
>> S: "Tuntuu kuin kaikki työ menisi hukkaan. Ja etten oikein voi luottaa edes omiin ystäviini. Cornelius tarkoitti varmasti hyvää omalla tavallaan, mutta on joitain keinoja ja joitain tapoja saada tietää... En minä osaa enää sanoa. En minä tiedä mikä on oikein ja mikä ei. Alan olla liian väsynyt..."
>Z:"Olen todella pahoillani, että en pysty paremmin auttamaan sinua. Sinä olet kuitenkin minun paras ja vanhin ystäväni ja minä haluaisin niin kovasti auttaa sinua. Mutta mitä luottamus sitten on? Sen kokemuksen perusteella, mitä minulla mikaeliiteista on, niin heidän osaltaan voi yleensä luottaa siihen, että he usein toimivat tavalla, joka heidän oman subjektiivisen käsityksensä mukaan parhaiten edistää sotaa. Se seikka, ettei tämä sodan edistäminen läheskään aina ole oikea tapa edistää Jumalan asiaa, tuntuu sivuseikalta. Ehkä tämä johtuu Mikaelin vaikutuksesta tai ehkä minä vain katson näitä asioita jotenkin väärin, mutta tältä minusta tuntuu."
Shemaiel irvistää ja hymyilee sitten hyvin synkästi.
S: "Se on Mikaelin vaikutusta. Usko minua. Tämä on osa sitä, mitä ajattelen jatkuvasti. Pitäisi edistää Jumalan asiaa, ei vain yhden sanan. Mutta kaikki edistävät vain omaa asiaansa välittämättä lainkaan siitä, miten se vaikuttaa... Tai eivät kaikki, mutta liian monet. Edes se, että olemme loppujen lopuksi samalla puolella, ei tunnu useimmiten riittävän. Emme toisinaan ole juuri demoneita parempia..."
>Z:"Ja kyllä Mikaelin enkeillä, ehkä enemmän kuin muilla enkeleillä, tuntuu olevan taipumusta ylpeyteen ja itsekkyyteen. Jokainen tuntuu kuvittelevan pystyvänsä itse parhaiten päättämään siitä, mikä on oikea toimintatapa. Muiden arkkienkelien enkelien käsityksiä asioista ollaan harvoin kiinnostuneita kuulemaan ja vielä harvemmin niitä otetaan huomioon, ainakaan jos ne olennaisesti poikkeaisivat sodan enkelien omista käsityksistä."
S: "Eivät he ole tuossa käsityksessään yksin... Sama tuntuu vaivaavan muitakin, vaikka mikaelittien kohdalla se on kaikkein näkyvintä. Ja miten lähellä se toisinaan tuntuu olevan sitä, miten demonit toimivat. Minä tiedän epäitsekkäämpiä _demoneita_ kuin jotkut tuntemani mikaeliitit. Ja samaa havaitsin muutamissa Dominicin enkeleissä ja kaikki heistä ovat nyt langenneet... tai tuhoutuneet. Ja tämä ajatus saa minut todella pelkäämään..."
>Z:"Jos sinä olet tätä mieltä ja kun minä olen sitä mieltä, että asialle pitäisi tehdä jotain, niin eikö meidän, kuvainnollisesti pitäisi ottaa härkää sarvista ja lähestyä sitä, joka pystyisi asiassa auttamaan. Enkä todellakaan tarkoita tällä Andea tai edes Dominicia vaan Mikaelia itseään. En tiedä, onko sen Dominicin Mikaelia vastaan ajaman syytteen jälkeen kukaan edes todella keskustellut Mikaelin kanssa näistä asioista. Mikael on kuitenkin serafi ja jos meidän sanoissamme on totuus, niin Mikaelin pitäisi nähdä se."
S: "Pitäisi nähdä. Pitäisi. Mutta kuunteleeko hän meitä. Siis todella kuuntelee... En minä sano, että Mikael valehtelisi itselleen tai muille, minä vain ajattelen, että... Siis... En minä tiedä, mitä minä enää ajattelen. Sota on Mikaelille kaikki, sana vie mukanaan... Tietenkin hän on serafi, mutta Sota... Kai Mikaelille voisi silti yrittää puhua, ehkä se voisi auttaa... Ja Mikael edistää oman käsityksensä mukaan Jumalan asiaa, kuinka pari Rakkauden enkeliä voisi ymmärtää häntä paremmin sen, miten Sotaa pitää käydä?"
>Z:"Ja mistä me Mikaelille puhuisimme? Minun mielestäni meidän pitäisi puhua hänelle niistä samoista asioista, joista nyt puhumme. Mikael ei _voi_ olla liian ylpeä ollakseen sokea sille, että yrittämällä voittaa jokaisen taistelun hän saattaa aiheuttaa sen, että taivas häviää Sodan. Jos Mikael pystyisi myöntämään tekemänsä virheet ja nöyrtymään ja näin esimerkillään johtamaan häntä seuraavia enkeleitä, niin uskon, että tämä voisi johtaa tielle oikeaan suuntaa. Aivan samoin kuin Dominic tekee. Eikä Mikael mielestäni häviäisi mitään, vaikka hyväksyisikin tehneensä virheitä."
>Z:"Emme kai me voi kuvitella pystyvämme vakuuttamaan Mikaelia siitä, että meidän johtopäätöksemme olisivat oikeita. Mielestäni ainoa, mitä voimme tehdä, on kertoa hänelle tosiasiat sellaisina, kuin ne itse näemme. Jos hän ei itse näiden tosiasioiden perusteella pysty päättelemään, mikä on oikein, niin silloin emme tosiaan pysty auttamaan häntä. Mutta toisen perspektiivin tarjoaminen asioihin... Siinä me mielestäni voisimme, ehkä, auttaa ja se, ehkä, on jotain, mitä Mikaelilta puuttuu. Hän on sotinut niin kauan..."
S: "Hyvin kauan... Liian kauan. Sota ei ole helppo sana, olen kuullut Yvesin sanovan niin... Ehkä se voisi auttaa, että Mikael saisi toisen näkökulman... Ehkä se voisi auttaa..."
S: "Dominic on Tuomio, hän tuomitsee tarvittaessa vaikka itsensä, se on hänen sanansa... Mikael on Sota... Ja hän todella voittaa aina... Ja mikä on voiton hinta? Kukaan ei ole erehtymätön, paitsi Jumala tietenkin. Pitäisi puhua Mikaelille... Minä voin tulla mukaan, mutta en tiedä, paljonko minusta on apua." (huokaa)
>Z:"Voittaa tuhoamalla kaikki, jotka häntä vastustavat vai voittaa saamalla aikaan tilanteen, jossa Sota käy tarpeettomaksi. Koska jos Sota todella opulta voittaa, niin mitä muuta silloin jää jäljelle kuin Mikael itse? Ja jääkö edes häntä?"
S: "Ei jää... Kun kaikki on tuhottu, ei tarvita enää Sotaakaan... Mutta luulisin, että Mikaelin perimmäinen tavoite on luoda tilanne, jossa häntä ei enää tarvita. Luulisin niin..."
>Z:"Vaikka en minä kyllä voi väittää olevani itsekään syytön ylpeyden syntiin. Kyllä minustakin on muutaman kerran tuntunut hyvältä, kun olen kokenut tehneeni jotain tai osallistunut johonkin, joka on käsitykseni mukaan edistänyt taivaan asiaa. Onko se ollut ylpeyttä... Ehkä, jollain tasolla, ainakin se tuntui hyvältä silloin ja se hyvänolon tunne tuntui lähtevän omasta itsestäni eikä jostain toisesta, niin kuin Eirielin kanssa on tilanne."
S: "Se että tekee oikein tuntuu hyvältä. Ainakin niin kauan kuin tosiaan uskoo tehneensä oikein. Mutta kyllä niin pitää ollakin... Mutta entä sitten kun se, että tekee väärin tuntuu silti hyvältä? Tämä alkaa tuntua niin pahasti siltä, mitä tunsin ja koin viimeisinä vuosinani helvetissä... Minua revitään moneen suuntaan ja en enää tiedä mitä tehdä..."
>Z:"Mihin sinua revitään? Kerro minulle, sillä jos taivaassa oleminen alkaa tuntua samalta, kuin helvetissä oleminen, niin jotain täytyy olla _todella_ pahasti pielessä. Anna minun auttaa sinua korjaamaan se, mikä on rikki. Sinä voit auttaa niin montaa ihmistä ja enkeliä niin monella eri tavalla."
Shemaiel ei sano mitään, tuijottaa vain lattiaa.
S: "Ehkä minä olen erehtynyt... En osaa enää sanoa... Ja ei tämä aivan samalta tunnu, siis ei tämä ole yhtä paha... Mutta jotain sinnepäin... En minä enää tiedä. Minä en todella enää tiedä. Mikä on hinta, jonka olen voiton vuoksi valmis maksamaan? En enää edes tiedä miten voisin auttaa, kaikki tuntuu menevän väärin riippumatta siitä mitä teen..."
>Z:"Sinä et palvele enää sotaa! Ei sinun tarvitse yrittää voittaa jokaista
taistelua. Sinun pitää yrittää tehdä niin, kuin mielestäsi on oikein. Ei kai serafien neuvosto antanut sinulle Ystävyyden sanaa sen takia, että sinä pystyisit paremmin taistelemaan demoneita vastaan tai auttamaan ystäviäsi näiden taistelussa demoneita vastaan? Sinun pitäisi mielestäni yrittää unohtaan, siinä määrin kuin se nyt on meille kenellekään mahdollista, hetkeksi sota ja keskittyä Ystävyyteen. Ajattele hetkeksi vain sitä, mikä edistäisi parhaiten Ystävyyttä."
S (puolittain nousee ylös ja huutaa): "En minä tiedä! En minä todellakaan tiedä mikä edistää parhaiten ystävyyttä! Se vain tapahtuu!!!" (aikoo sanoa lisää, mutta lysähtää takaisin tuoliinsa ja näyttää vain hyvin väsyneeltä... ja ilmeessä on selvää (henkistä) tuskaa)
>Z:"Mutta taas minä vaivaan sinua turhaan puhumalla itsestäni, vaikka minun pitäisi keskittyä sinun ongelmiisi. Cornelius luultavasti yritti auttaa sinua tavalla, joka on mikaeliiteille tyypillinen: jos jokin asia ei onnistu hyvällä, niin ollaan valmiita käyttämään lähes mitä keinoja hyvänsä. Niin heidät ilmeisesti on koulutettu ja niin he ilmeisesti menettelevät. Turha meidän on yrittää antaa tuomiota siitä, onko tämä menettely oikein vai ei. Se on Dominicin tehtävä."
S: "Dominicin... Ei Dominic pysty heille antamaan tuomiota. Tai pystyy, mutta mitä se auttaa, kun he saavat mallinsa herraltaan? Minä..." (Shemaiel vaikenee)
>Z:"Juuri siksi Mikaelin pitäisi mielestäni, omasta vapaasta tahdostaan, näyttää esimerkkiä ja hyväksyä Dominicin oikeus tuomita. Jos Mikael voisi sen tehdä ja samalla osoittaa, ettei hän ole muiden enkelien yläpuolella, voisivat myös mikaeliitit ymmärtää, että he tarvitsevat muita enkeleitä voidakseen edistää Jumalan asiaa ja auttaa taivasta voittamaa sota ihmisten sieluista."
S: "Mikael hyväksyy Dominicin oikeuden tuomita sinä samana päivänä kun helvetti jäähtyy, siis noin kuvaannollisesti puhuen. Mikään ei muutu täällä... Malphas varmaan nauraa meille. Hänen todella täytyy nauraa meille. Ja Lusifer nauraa varmaan myös... Mutta voihan sitä yrittää, siis saada Mikael ymmärtämään tämä asia. Mikael ei olekaan huutanut minulle vähään aikaan."
>Z:"Ja ajattelepa asiaa positiivisesti. Mitä se lopulta tarkoittaisi, jos Mikael päättäisi huutaa meille. Tai vaikka tekisi jotain pahempaa, vaikkakaan en todellakaan usko, että hän sellaiseen ryhtyisi? Ei Mikael ole Jumala, hän on _vain_ yksi arkkienkeli. Enkeli meidän muiden enkelien joukossa, jonka pitäisi parhaansa mukaan edistää Jumalan asiaa. Jos Mikael ei meidän mielestämme hoida tehtäväänsä parhaalla mahdollisella tavalla, eikö meidän velvollisuutenamme ole _ystävällisesti_ ilmaista mielipiteemme asiasta, jotta Mikael voisi harkita uudelleen toimintatapojaan?"
S: "Siinä vasta näky... Täytyy koettaa tuota... Todellakin..."
S: "Minä alan kuulostaa katkeralta..." (näyttää tajuavan jotain) "Ei..." (näyttää jopa säikähtäneeltä)
>Z:"Sinä pystyt käsittelemään tunteitasi. Eikö se ole kuitenkin hyvä asia? Tiedostaessasi, mitä ajattelet ja miksi niin on pystyt löytämään ne epäkohdat, jotka korjaamalla asiat olisivat taas hyvin. Tai ainakin paremmin. Tällä kertaa sinä _puhut_ asioista, jotka vaivaavat sinua, sinä olet viisaampi kuin silloin ennen. Tällä kertaa sinä näet, mikä on oikein."
S (melkein huutaa, on joka tapauksessa tuohtunut ja peloissaan samaan aikaan): "Näenkö?! Mikä sitten on oikein?! Kaikki puhuvat ristiin, välillä tuntuu että ainoa yhdistävä tekijä on se, että me olemme kaikki enkeleitä!" (vetää henkeä) "Ja sitten voi vain olla, että minä en enää näe totuutta. Tai sitä mikä on oikein. Ja olisin siten... " (kalpenee) "lankeamassa." (mutisee itsekseen jotain)
>Z:"Shemaiel hyvä, et sinä _voi_ olla lankeamassa. Minä en todellakaan anna sinun langeta. Ehkä sinä olet vain sekaisin kaikesta siitä, mitä viimeisien vuosien aikana on tapahtunut... Sinä todella olet joutunut kärsimään aivan liikaa."
Shemaiel ravistelee päätään ja ei sano mitään...
S: "Muut ovat kärsineet yhtä lailla ja kestäneet sen..."
S: "Sitä tulee miettineeksi, onko mikään tämän hinnan arvoista, onko mikään sen arvoista, että tuntuu siltä, että menettää kaiken?! Eikö riitä, että menettää sen jota rakastaa; eikö riitä, että menettää yhden parhaista ystävistään; eikö riitä, että menettää vanhimman ystävänsä?"
S : "älä ikinä muutu, hän sanoi minulle. Sinä olet aivan hyvä sellaisena kuin olet, hän sanoi minulle. Menneet virheet ovat ohi, pääasia että olemme nyt täällä, hän sanoi minulle. Pelkkiä sanoja. Pelkkiä sanoja henkilöiltä, jotka eivät voi enää sanoa mitään. Milloin on seuraavan ystävän vuoro?! Milloin seuraava ystävä katoaa sinfoniasta ollakseen palaamatta enää koskaan?! Milloin on jälleen näytetty toteen se, että minä en pysty auttamaan yhtäkään ystävistäni, pyydän siihen apua tai en?!!"
>Z:"Tuo ei ole totta. Sinä olet auttanut ystäviäsi lukemattomia kertoja ja onnistunut aivan uskomattomissakin tilanteissa pelastamaan ystäväsi kadotukselta. Sinä, sen enempää kuin Mikaelkaan, et kuitenkaan ole kaikkivoipa. Sinun kohdalle tulee tilanteita, joissa et _voi_ auttaa ystävääsi. Sinulla on niin paljon ystäviä... Ymmärrän, että Ystävyyden sana vaatisi sinua auttamaan ystäviäsi ja suojelemaan heitä, mutta me olemme kaikesta huolimatta Sodassa Jumalan sotilaina ja valitettavasti Sodassa tapahtuu menetyksiä. Ei se, että sinä menetät ystäviäsi tarkoita, että sinä olisit epäonnistunut, päinvastoin. Jos sinä et menettäisi ystäviäsi tarkoittaisi se, ettei sinulla olisi ystäviä, joita menettää, ja _silloin_ sinä olisit epäonnistunut. Minä en edes yritä kaunistella totuutta sinulle Shemaiel, mutta sinä tulet erittäin todennäköisesti menettämään ystäviäsi vielä lisää. Kukaan meistä ei voi tietää, koska on meidän aikamme uhrautua Jumalan asian puolesta. Tai ehkä Yves tietäisi, mutta ei kerro... Joka tapauksessa sinun pitää pitää kiinni muistoistasi, sillä niissä ystäväsi elävät kanssasi ikuisesti. Ja hankkia uusia ystäviä sekä opettaa heille, mitä todellinen ystävyys merkitsee. Kun sinä onnistuit opettamaan sen minulle, vihatulle Tuomion enkelille, niin kyllä sinä pystyt opettamaan sen muillekin."
S: "Eivät kaikki vihaa Tuomiota... Voi toivoa, ettei Tuomio olisi tarpeen, mutta se on... Mieluummin tuhoutua kuin langeta..."
S (naurahtaa hiljaa): "Joku muu opettaa minua minun sanassani... Useampi kaipaisi tällaista opetusta... Mutta tiedätkö kuinka ystävyyden enkeliin koskee aina kun hän menettää ystävän? Varsinkin jonkin niin rakkaan ja läheisen ystävän kuin... kuin... Olkoon... Minulla on paljon ystäviä ja minä uhrautuisin mielelläni heidän vuokseen, en vain kestä että he uhrautuvat minun vuokseni... En minä ole sitä ansainnut."
>Z:"En voi väittää tietäväni Ystävyydestä mitään. Minä ilmaisen vain oman mielipiteeni, vaikka sillä ei ehkä merkitystä olekaan. Mutta eikö olisi itsekästä, jos ei antaisi omien ystäviensä uhrautua tilanteessa, jossa olisi itse valmis uhrautumaan ystävänsä puolesta? Eikö meidän jokaisen pitäisi saada yrittää toimia tavalla, jonka tunnemme _oikeaksi_?"
S: "Luulisin niin... Mutta..." (ja ei osaa oikeastaan sanoa enempää, siis ei tunnu keksivän sanottavaa)
S: "Joskus tuntuu, että autan vain muita ja Shemaiel unohtuu. Kuka oikeastaan on Shemaiel? Sen niminen enkeli eli kauan sitten taivaassa ja palveli parhaan kykynsä mukaan herraansa Dominicia. Ja se enkeli kuoli kauan sitten, kun todellisuus iski häntä vasten kasvoja ja hän unohti sen mikä oli. Sen jälkeen on ollut vain jotain sellaista, mikä on rikki..."
S: "Minä olen yrittänyt auttaa sinua ja en ole siihen kyennyt. Minä yritin auttaa Vereniä ja en pystynyt siihen. Minä yritin auttaa Rinnahia, ja en pystynyt siihenkään. Minä yritin auttaa niin monia ja en pysty auttamaan. Minä yritän niin kovasti tehdä sen mikä on oikein, mutta kaiken aikaa tuntuu siltä, että mikään mitä teen ei riitä. Mikään ei tunnu riittävän painamaan vaakakuppia takaisin hyvän puolelle, takaisin siihen joskus kauan sitten kuolleeseen enkeliin, jonka nimi oli Shemaiel."
>Z:"Et sinä voi vain yrittää hyvittää sitä, mitä olet aikaisemmin tehnyt väärin. Et voi saada takaisin sitä, minkä olet menettänyt. Usko minua, minä olen yrittänyt... Sinä et ole sama enkeli kuin aikanaan olit, etkä sinä koskaan enää voi samanlaiseksi enkeliksi tulla. Ja kyllä sinä olet pystynyt auttamaan niin monia ja pystyt varmasti jatkossakin, sinun pitää vain oppia näkemään pienemmätkin onnistumiset. Et sinä yksin pysty torjumaan kaikkia helvetin juonia ja niin kauan kuin Sota jatkuu, me tulemme kaikki, jatkuvasti menettämään jotain. Eikä se johdu sinun puutteellisesta toiminnastasi vaan Sodasta. Sinä olet hyvä enkeli."
Shemaiel ravistaa päätään.
S: "Onnistumisia, pienetkin onnistumiset... Kai niitä on. Mutta liian vähän. Takaisin ei voi palata ja mihin minä palaisinkaan? Ei ole mitään mihin palata... Shemaiel kuoli kauan sitten ja on vain kestänyt näin kauan tajuta se."
S: "Niin paljon menetettiin Lankeemuksen yhteydessä, kaikki meistä menettivät jotain. Mutta minä petin taivaan ja hukkasin itseni; moni muu menetti yhtä paljon ja enemmänkin ja he pysyivät uskollisina taivaalle ja sen asialle, mutta minä eksyin omaan kurjuuteeni ja petin kaikki. Jälleen yksi rikkinäinen enkeli enemmän, joka hylkäsi oikean tien ja keskittyi liikaa kuuntelemaan sitä, mitä hän itse halusi kuulla. Joka sulki todellisen sinfonian soinnin ulkopuolelleen ja kuuli vain sen mitä hänen omassa mielessään liikkui. Ei tarvinnut liikaa miettiä vaikeita asioita, ei tarvinnut muuta kuin sulkea totuus ulkopuolelle..."
S: "Ja Shemaiel kuoli. Ja se joka syntyi eräänä heinäkuisena päivänä vuonna 1095 ei ollut se Shemaiel, joka kuoli silloin kauan sitten. Tällä Shemaielilla oli paljon tunnollaan, tämä Shemaiel elää varmaan koko loppuolemassaolonsa, niin lyhyeksi kuin se saattaakin jäädä, tuntien syyllisyyttä erään impudiitin teoista."
S: "Ja tämä Shemaiel ei enää tiedä mitä ajatella, mikään ei tunnu olevan oikein. Minä en edes tiedä mikä on oikein. Taivas ei enää luota edes omiinsa, minä en voi luottaa edes ystäviini! Tietenkin Corneliuskin tarkoitti hyvää, mutta se mitä hän teki oli väärin. Tai luulen niin, en minä enää osaa erottaa oikeaa ja väärää. Kenties hän teki oikein ja minä vain en enää tiedä sitä? Ja mistä Cornelius on saanut mallin tuollaiseen toimintaan? Jos kaikista mahtavin ja loistavin ei pysty opettamaan luottamusta omilleen, niin miten sitä voisi edes olettaa heiltä? Miten taivas voisi oppia jälleen luottamaan?"
>Z:"Sinä tiedät, että tuo ei ole täysin totta. Luotatko sinä minuun? Luotatko sinä Eirieliin? Luotatko sinä Andreen? Jos luotat johonkin meistä, et sinä ole menettänyt luottamustasi. Ja vaikka se ei ehkä mitään merkitse, niin minustakin se, mitä Cornelius teki, oli väärin. Mutta jos hän on yrittänyt tehdä niin, kuin on kuvitellut olevan oikein, niin etkö sinä voi antaa hänelle anteeksi ja keskittyä Ystävyyden edistämiseen. Minun mielestäni sinun pitäisi todella keskustella Corneliuksen kanssa asiasta, mutta Ystävänä. Ehkä sinun kannattaisi kertoa Corneliukselle, miksi sinä koit hänen tekonsa vääräksi. Jos hän itse ymmärtäisi, miltä tämä teko on sinusta tuntunut, niin ehkä hän ymmärtäisi, miksi se oli väärin."
S: "Minä olen antanut anteeksi Corneliukselle, mutta se kalvaa, etten voi enää luottaa häneen samalla tavalla... Etten voisi luottaa ystävääni samalla tavalla. Totta kai minä luotan sinuun ja Eirieliin ja Andreen... Tietenkin minä luotan teihin. Minä osaan vain luottamuksen... Mutta taivas on täynnä... Ja mitä minun puheellani Corneliukselle on merkitystä, minä olen epäonnistunut enkeli..."
>Z:"Et sinä ole epäonnistunut, sinä vain vaadit itseltäsi paljon. Ilmeisesti liikaakin."
Shemaiel vain ravistelee päätään ja mutisee hiljaa jotain demoneista ja pahoista teoista.
S: "Minä toivoin, todella toivoin, että tilanne korjautuisi sen jälkeen kun Andre saataisiin pelastettua. Sen sijaan Marc lankesi ja moni Dominicin enkeli lankesi. Ja, jos se ylipäätään on mahdollista, Mikael luottaa entistä vähemmän Yvesiin ja saa muita puolelleen, se minkä pitäisi muuttua ei muutu enää ja monia muita asioita. Mitä taivas on ilman luottamusta?"
S: "Andre yrittää saada muita ymmärtämään, mutta häneen ei luoteta (ah, tätä ironiaa), sillä hän on vain parannuksen tehnyt langennut enkeli, vaikka kuinka mahtava olisikin. Minä yritän auttaa, mutta en näe enää toivoa tässä tehtävässä. Ja alan olla niin väsynyt tähän kaikkeen, vastuuta ja tehtäviä kasaantuu, minä teen ne ja mikään niistä ei tee muuta kuin kenties hajota taivasta lisää. Ja milloin ei tapahdu niin, menettävät ystäväni luottamusta toisiinsa. Ja minä itseeni. Ja mikä pelottavinta, ystäviini..."
S (hyvin hiljaa): "Minä _olen_ lankeamassa..."
S: "Minun _pitää_ mennä puhumaan Tuomion enkelien kanssa. Ennen kuin petän jälleen kaikki."
>Z:"_Meidän_ pitää mennä puhumaan Tuomion enkelien kanssa. Heti. Tämä on
>asia, joka ei voi odottaa."
Shemaiel huokaa ja nousee ylös ja lähtee menemään kohti Tuomion saleja.
- Shemaiel otetaan Tuomion huostaan ja todetaan pian, että tässä on yksi ylirasittunut enkeli, jonka olisi parempi pysyä Novaliksen enkelien hoidossa, kunnes nämä katsovat, että Shemaiel on toipunut voidakseen jatkaa työtään. Eli Shemaiel passitetaan toipumaan Novaliksen lehtoon, jossa kaikki käyvät häntä aina välillä tervehtimässä…
- Sadrak ei lepää laakereillaan vaan puuhaa myös tässä väliaikana jotain. Los Angeleshan on demonien hallitsema kaupunki ja Sadrak aikoo hiljalleen ja varovasti yrittää tehdä asialle jotain. Antin selostus Sadrakin toimista (minun kommenttini asiasta mukana for further reference), Antin kommenttien edessä >:
>Kuten aiemmin on tullut ilmi, Sadrak on laajentumassa Los Angelesiin. Lueskelin sjgames-sivuilta hiukan ko. kaupungista, ja haastavalta vaikuttaa. ... Kuulemma ei pahemmin meikäläisiä eikä portaaleja, demoneita sitäkin enemmän. Toisaalta: no pain, no rain - tai jotain sen suuntaista.
Jep, LA on aika hankala tapaus. Siellä on tasan se Elin portaali, ei mitään muuta (ja ei paljon toivoakaan saada kenenkään muun portaalia ihan hetkeen...). Ja siellä tosiaan on vain ihan muutama enkeli, lähinnä Elin porukkaa.
>Eli S. on joitain aikoja (1kk tai vähän enemmän, en muista nyt varmasti) sitten perustanut LA:iin dojon (lue: doojoo, j kuten nimessä Jonathan). Sijaitsee hiukan keskivertoa kalliimmalla alueella, tarkoitus alkuun haalia väkeä jota saa helposti liikkeelle kaiken uuden perään. Siitä sitten karsiutuvat ennemmin tai myöhemmin turhat tapaukset.
Seelvä juttu (ja sanan dojo lausumisen olisin jo tiennyt, kun olet sen joskus erehtynyt pelissäkin lausumaan ääneen). Kyllähän sinne jonkun verran väkeä tulee, siis alkuun, katsotaan nyt sitten miten tuo menee jatkossa.
>Mutta tämä on vain ensimmäinen osa LA:n valtausta! Siihen ei menne [Onkohan tällainen muoto sallittu...] niin paljon aikaa, koska toiminta dojolla keskittyy lähinnä kohtalaisen kokoisten alkeisryhmien opettamiseen (mikäli kenjutsu yleensä kiinnostaa paikallisia).
Jossain määrin se tuntui kiinnostavan. Siis sen verran että jonkun ryhmän sai kasaan. Ja jos ei pidä meteliä, eivät demonitkaan kiinnitä paikkaan mitään huomiota, hallitsevat aika tiukalla kädellä vieläkin Los Angelesia (vaikka eivät ole aivan niin vahvoilla kuin jokunen vuosi aiemmin).
>Projektin kakkososa liittyy jengeihin, joita LA:ssa käsittääkseni riittää joka sormelle ja varpaalle. Tarkoitus nimittäin olisi värvätä yksi sellainen - siis jengi, ei sormi tai varvas. Ensin täytyy löytää sopiva porukka eli sellainen, joka a) ei kuulu suurimpiin ja kauneimpiin, vaan on pikeminkin alempaa keskiluokkaa; b) ainakin periaatteessa, mieluummin myös käytännössä noudattaa jonkinlaista code of honoria - niin, kyllä ne kaikki, mutta tässäkin lienee eroja. Esim. sellaiset karsitaan joukosta pois, jotka keskittyvät pelkästään avuttomimpien kiusaamiseen, levittävät lapsipornoa, ammuskelevat huvikseen nunnia, ovat tuhonneet aivonsa täydellisesti aineilla jne. (Mikäli ehdokkaita yleensä löytyy, melko todennäköisesti kulttuuriperinnöltään katolisesta porukasta, olettaisin.) Alustavaa infoa löytynee jonkin verran kirjallisena, joko poliisin arkistoista tai kenties jopa akateemiselta puolelta. Aivan varmasti useampi kuin yksi inha sosiologi- tms. opiskelija on tehnyt gradunsa tai väitöskirjansa tältä alalta...
Löytyy sopivan oloinen jengi, siis eivät nämäkään kaverit mitään pyhäkoulupoikia ole, mutta eivät kyllä niitä pahimpiakaan tyyppejä. Ovat onnistuneet pysymään suurimmaksi osaksi pysymään erossa huumeista (tosin tupakkaa ja alkoholia tuntuu kuluvan sitten toisinaan reilujakin määriä), muutama kaveri tosin käyttää huumeitakin. Varastavat, kiristävät rahaa (alueen liikeyrityksiltä), puuhaavat kaikenlaista laitonta (kuten varastetun tavaran myyntiä), mutta jonkinlainen raja tuntuu olevan. Siis eivät hakkaa sivullisia vain huvikseen ja välttävät turhaa ammuskelua, koska siitä tulee jengin johtajan mielestä yleensä enemmän vaikeuksia kuin saadaan hyötyä. Ylipäätään jengeihin sekaantumattomat tyypit jätetään rauhaan, jos eivät aiheuta vaikeuksia. Siis tietynlainen moraali löytyy ja tiettyjä rikoksia ei suvaita (lapsiin sekaantuminen saisi esimerkiksi kyllä jengin hyvin vihaiseksi ja ennen kaikkea vihamieliseksi syyllistä kohtaan).
Jengin johtaja on latinotaustainen Alberto Santiguez, jonka ansiota/syytä on se, että jengi kuitenkin noudattaa jonkinlaista code of honoria (Alberto on katsonut Kummisetä -leffan liian monta kertaa, lisäksi jotain katolisen äidin opetuksista on jäänyt mieleen). Alberto nimittäin on sitä mieltä, että jos jengin alueella asuvat eivät pidä jengiä kovin pahana, vaan saattavat jopa pyytää apua, niin niiltä saa tarvittaessa vastapalveluksiakin... siis muutenkin kuin uhkailulla ja muulla sellaisella (jotka toki ovat ihan hyviä keinoja nekin, riippuu siitä mikä tehoaa parhaiten...). Alberto on poliisin tuttuja, mutta ei (poliisien kommenteista päätellen) ole niitä pahimpia tyyppejä ja Alberton jengi ei tekisi sitä virhettä, että ampuisi poliisia... johtoajatus tuntuu olevan se, että yritetään välttää pahimpia vaikeuksia (joihin kuuluu huumeisiin sekaantuminen). Varastaminen ja muu sellainen on ihan OK, pitäähän sitä rahaa saada jollain tapaa. Mutta sivullisten vahingoittaminen turhaan on asia, joka näyttää pahalta, jos/kun jää kiinni (Alberto tajuaa kyllä, että kyseessä on kun jää kiinni). Jengiin kuulumaton voi jopa saada (tiettyyn hintaan) apuakin, jos sellaista tarvitsee (tuo mies vai petti sinua? okei, me hoidellaan se, mutta muista että olet palveluksen velkaa).
Jengi ei ole kovin iso ja ei niitä menestyneimpiä, ilman huumerahoja on vaikeampia saada tarpeeksi rahaa kasaan kaikenlaisten tarvikkeiden ostoon. Mutta toisaalta ei mene rahaa huumeiden käyttöön, Alberto on sen verran fiksu, että on onnistunut välttämään tuon paheen (ja yrittää pitää jenginsäkin huumeista erossa, ryöstöjä on helpompi tehdä kun ei ole huumehöyryissä).
Kaikilla jengin jäsenillä on kyllä merkintöjä rikosrekisterissä, mutta lähinnä varkauksia ja pahoinpitelyjä (ja pahoinpitelyjutut ovat yleensä olleet jotain jengien välisiä juttuja). Muutamilla myös syytteitä huumeiden hallussapidosta.
Tästä jengistä ei ole tehty väitöskirjaa...
Niin että jos tämä kelpaa, parempaakaan ei ole tulossa.
Ja muita mahdollisia jengejä ei ihan heti tunnu tulevan vastaan, tämänkin jengin toimintatapa on pelkästään Alberton ansiota, jos Albertolle sattuisi jotain, niin tämä jengi kyllä aika äkkiä palaisi samaan kaavaan kuin alueen muut jengit.
>Koska hommasta tulee melko iso, Sadrak pyytää avuksi vapaaehtoisia enkuleita. Abdeel lienee mukana anyway. Kutsu menee kolmelle iloiselle rosv- eikun siis vanhalle ystävälle eli Mordekaille (ser.), Khrysialle (merk.) ja Benajalle (ker.).
Abdeel juu on tulossa joka tapauksessa.
>Mordekai ja Khrysia ovat tulossa, Benajalla sattuu olemaan joku suojatti, jota ei millään voi jättää. Ties mihin vaikeuksiin joutuisi, jollei Benaja vahdi...
>Sekä myös kolmelle potentiaaliselle minionille : ) eli Alfredille (mal.), Keefakselle (ker.) ja Gwan Nguy`lle (el.). Mikäli apua tulee, jaetaan hiukan tehtäviä ettei mene ikuisuuksia.
Potentiaaliset minionit ovat kyllä tulossa mukaan.
Mutta onhan tuossakin
>Kun alustavat selvitykset on tehty, ryhdytään tarkkailemaan kandidaatteja. Jos sattuu niin kummasti että mahd. porukoita on enemmän kuin yksi, niin ensimäisessä tarkkailuvaiheessa vertaillaan ja karsitaan. Sitten ryhdytään tositoimiin, eli:
>1. Tutustutaan henkilöihin tarkemmin. Tässä olisivat merkuriaanin ja malakiitin resonanssit mucho tärkeitä, joten jos yllä mainituista ei kumpaakaan ole varsinaisesti mukana hommassa, tarttee yrittää järjestää tilapäistä apua.
>2. Pohditaan yhdessä strategia kullekin "uhrille".
Noo, malakiitin kommentti ei ole aina kaunista kuultavaa, ko. malakiitti kun on Laurencen väkeä ja niille kunnia on todella tärkeää... Mutta kyllä tällä jengillä tuntuu jonkinlainen kunniakäsitys olevan ja varsinkin kun siivotaan pari pahinta riitapukaria porukasta pois, niin tapoja saattaisi olla mahdollista siivota vielä hieman lisää.
>Värväyksen valmistelussa käytettävissä olevia keinoja ovat mm. lähestyminen suoraan (esim. avata dojon alueelle ja maksaa "suojelurahaa" ilmaisina martial arts -oppitunteina) tai unien kautta (Sadrakilla tämän mahdollistava laulu joka oli kovassa käytössä Tiimien luomisvaiheessa, mutta mikäli on mahd. saada apua, hyvä. Kenen leivissä Jelial >muuten on?)
Unien kautta vaikuttaminen on ehkä parempi, tämä on muuten aika huonoa aluetta dojolle.
Jelial on Blandinen hommissa. Eli Sadrak käy kysymässä apua Jelialilta? Jelial on heikompi kuin aiemmin, tosin eihän se kokemus häviä forcejen myötä... Siis jos eivät kaikki forcet lähde.
>sekä tilaisuuksien antaminen oikeisiin moraalisiin ratkaisuihin. Esim. annetaan jengille tietoa heidän alueellaan eksistoivasta pedofiiliringistä tai muusta inhasta ja katsotaan miten reagoivat.
Siis tuollaiseen reagoisivat (elohiitin resonanssistakin on apua) ottamalla ne isoimmat pesäpallomailansa ja menemällä hakkamaan moiset tyypit. Eivät siedä tuollaista toimintaa alueellaan, tosin tehdyt ratkaisut ovat aika kovakouraisia. Sama juttu muuten, jos joku diilaa huumeita tämän jengin alueella, ainakin jos se tapahtuu liian näkyvästi. Kuten sanottu, vetävät rajan joihinkin rikoksiin ja eivät aio sietää niitä omalla alueellaan.
>Kaikkia mahd. keinoja käytetään tietenkin yhtä aikaa, tosin vasta sitten kun on saatu selville, onko jengissä lainkaan potentiaalia muuhun kuin pahuuksiin. Kerralla kohteena voi olla joku tietty tyyppi tai koko porukka; hedelmällisintä lienee iskeä joka rintamalla. Erityiskohteeksi otetaan pari johtohahmoa - ainakin yleensä jengit ovat melko epädemokraattisia. Oikeastaan ykkös- tai kakkosmiehen potentiaali ratkaissee koko homman. Jos pomo on toivoton, keskitytään kakkoshemmoon ja rohkaistaan häntä syrjäyttämään alfauros tai sitten hoidetaan se itse, esim. kunnon tuomioon riittävät oikeat tai modifioidut todisteet...
Tässä tapauksessa jengin johtajan syrjäyttäminen ei kenties olisi hyvä asia... Jengin kakkosmies taas voisi kyllä olla niiden pois porukasta järjestettävien listalla. Toivoton tapaus, joka ei ole kovin tyytyväinen jengin nykyiseen linjaan, kun se tuottaa liian vähän. Diilaa huumeita salaa, jos Alberto tietäisi, pistäisi kaverin varmaan itse hengiltä (hänen jenginsä ei diilaa huumeita, sai siitä kuinka paljon rahaa tahansa).
>Jos joskus saavutetaan se tilanne, että Sadrak ja kamut katsovat johtajan (tai tulevan johtajan) olevan valmis vakavaan keskusteluun, niin lähestymistapa täytyy ratkaista tilanteen mukaan. Jos kohdehenkilö on vaikkapa voimakkaasti katolisuuden vaikutuksen alainen, voisi kehittää jotain ilmestyksen tapaista. Jos taas enempi analyyttinen ja omaan järkeen turvaava, niin asiallinen jutustelu lienee parempi tapa.
Jaa-a. Siis Alberto ottaa kyllä vaikutteita katolisesta taustastaan, mutta osasyy tähän toimintatapaan on se, että jos poliisi pitää muita alueen jengejä pahempina, keskittyvät niihin ja eivät siis Alberton jengin toimintaan. Ja siistimmät rikokset tuovat pienemmän tuomion kun jää kiinni. Ja niin edelleen. Mutta kyllä tuo taustakin vaikuttaa. Eli ihan miten hyvältä tuntuu, ehkä asiallinen jutustelu toisi paremman tuloksen.
>Joko tämän jälkeen tai tilanteesta riippuen jo aiemmin täytyy aloittaa ei-toivottujen tapausten eliminointi jengin riveistä. Parhaassakin skenaariossa täytyy olettaa, että osa porukasta on tarkoitukseen sopimattomia. Heidän poistamisensa voisi järjestetää poliisin apua käyttäen (ks. yllä) tai, mikäli harvennuksia tehdään myös pomon värväyksen jälkeen, hänkin voi hoitaa pois potkimisen.
No, osa tosiaan on sellaisia tapauksia, että heidät on parempi poistaa. Kakkosmies ja pari muuta on heti varmaankin listalla, pomo hoitaa kyllä kakkosmiehen heti, jos saa tietää mitä tämä puuhaa (tosin hoitaa sitten lopullisesti, eli jos Sadrak haluaa jonkin vähemmän lopullisen ratkaisun, niin täytyy ottaa poliisi mukaan). Muut toki saadaan pois jengistä ilman väkivaltaa.
>Tavoitteena olisi, että jokainen jengiin jäävä olisi riittävän kunniallinen toimimaan Taivaan puolella. Standardit ovat tietenkin erilaiset kuin kunnon soldiereita värvätessä eli rima on paljon matalammalla; on turha pakottaa porukkaa lopettamaan suojelurahojen keräämistä, varastelua ym. elinkeinojaan. Ainoa varsinainen vaatimus on se, että ovat valmiita tilaisuuden tullen pistämään vap- siis kapuloita pirulaisten rattaisiin joko aktiivisella toiminnalla tai infon välittämisellä. Sadrak toki aikoo opettaa väelle ooikeita periaatteita, mutta kontekstualisoiden eli ympäristöön ja tilanteeseen soveltaen... Luultavaa kyllä on, että onnistuneesta opetuksesta seuraa ajan mittaan moraalisen tason koheneminen, mutta kiirettä ei kande pittää.
Ei kannata juu. Siis jäljellejäävä porukka nyt ainakin suurin piirtein välttää noin moraalin puolelta, siis kun ei välitä siitä, että varastavat ja tekevät kaikenlaista muuta pientä laitonta hommaa. Infon välitys voi olla hankalampaa ja jengi on aika pieni, siis myöskin aktiivinen toiminta isommassa mittakaavassa on vaikeampaa. Toisaalta jengin pomo tuntee aika paljon porukkaa ja jos alkaisi käyttämään kaikkia kontaktejaan hyödykseen (mihin tarvitaan rahaakin), saattaisi infoa olla mahdollista järjestää enemmän kuin nyt.
>Niin juu, ei vain abstraktia vaan myös konkreettista porkkanaa. Sadrak pystyy järjestämään melko hyvää hardwarea ja informaatiota, kunhan ensin päästään yhteisymmärrykseen. Ja koulutusta sekä hand to hand - että muussa mätössä...
Heh. Tuo auttaa varmasti myös sitten myöhemmin. Saavat hivenen etua muihin alueen jengeihin nähden ja se on aina hyvä (näiden tyyppien mielestä).
>Tällaista. Voisi toki tarkentaa vielä paljonkin, mutta riittäköön näin alkuun. Ai niin, vielä sellainen juttu, että ollaan tietysti tarkkoina siitä, ettei jengissä ole demoneita. Eikä mielellään ihan siinä hang around -piirissäkään.
Ihan hyvä tarkennus. Ei kuitenkaan vaikuttaisi siltä erinäisten resonanssien käytön jälkeen.
>Sadrakin aika kuluu siis rattoisasti sukkuloidessa NY:n ja La:n välillä Taivaan kautta. Mitä enemmän tovereita saa värvättyä projektiin, sitä enemmän voi delegoida työtä ja jatkaa samalla oppitunteja NY:n kahdessa vanhassa ja LA:n uudessa dojossa.
Elin senesalkki muuten kommentoi edelleen, että jos on ongelmia demonien kanssa, niin mieluiten ei käytetä hänen portaaliaan. Tietty sitä saa käyttää jos on äärimmäinen hätä (tässä ollaan kuitenkin samalla puolella), mutta jos kuitenkin vasta viimeisenä keinona... Ei muuten, mutta kun tämä on ainoa taivaallinen portaali Los Angelesissa ja Elin piti käyttää henkilökohtaista vaikutusvaltaansa saadakseen tämän luotua.
>Tosin tarkoitus on muutenkin ollut antaa hiukan opetusvastuuta myös Abdeelille, joka pystynee hyvin vetämään ainakin alkeis- ja muita vähemmän edenneitä ryhmiä?
Eiköhän Abdeel noista selviä ilman suurempia ongelmia. Abdeel nyt ei kylläkään ole mikään hyvä opettaja, mutta ihan kohtalaisesti hallitsee tekniikan ja ajattelumallin alkeet.
>Ja toisella NY:n dojoista kyllä on jo hyvän aikaa ollut Japanista tuotu opettaja vakituisesti, mutta Sadrakillakin on ollut opetusvastuuta. Jos oikein tiukalle menee, voisi tilapäisesti pyytää Japanista Raiunin (= Kenjutsukouluprojektissa alusta lähtien ollut malakiitti, tällä hetkellä "vanha mestari"; nimi tark. ukkospilveä : ) hätiin vaikka yhdeksi tai kahdeksi päiväksi viikossa.
OK. Noo, ihan niin tiukkaa ei vielä ole, siis huolimatta kaikista projekteista.
Tapahtumat
-että sellaisia väliaikana, edellisen skenun lopusta on kulunut aikaa kaksi viikkoa, Benjaminilla on vain kaksi kuukautta aikaa. Joka tapauksessa skenu lähti siitä liikkeelle, että Sadrak ja Zebadiah päättävät mennä tapaamaan Roshania, tätä Shemaielin tietolähteeksi suosittelemaa impudiittia. Matkalla alas Kalkuttaan (Roshanin rooli on lääkärinä Kalkutassa) he tapaavat Corneliuksen ja Vespaciuksen, joita vaivaa uteliaisuus siitä, että mitä Sadrak ja Zebadiah ovat menossa tekemään. Lopputulos on kuitenkin se, että Sadrak ja Zebadiah menevät tapaamaan kontaktiaan aivan ilman lisäapua, kun he antavat ymmärtää että lisäapu voisi olla pahasta. Vespacius löytää Emilian (Elin uuden kuoron tuoreimman jäsenen) ja he päättävät mennä kahdestaan tarkistamaan Vespaciuksen bisneksiä (hyväntekeväisyystoimintaa) maan päällä.
- Sadrak ja Zebadiah menevät ja etsivät paikan, jossa Roshanilla on klinikkansa. Paikka on slummeissa, Roshan pyörittää pelkästään lahjoitusvaroilla toimivaa klinikkaa, joka hoitaa useimmiten täysin maksutta alueen köyhiä. Tämä saa kylläkin Sadrakin ja Zebadiahin epäilemään, että Roshan hankkii toisentyyppistä maksua näiltä ihmisiltä (eli imee essenseä). Joka tapauksessa molemmat pääsevät tapaamaan Roshania ja tämä kyselee yksityiskohtia tapauksesta ja loppujen lopuksi suostuu auttamaan enkeleitä. Asia on suhteellisen hyvä, vaikka pelastusretki helvettiin ei tunnukaan kyllä hyvältä ajatukselta (ja Roshan kyllä tietää että sellainen olisi jopa kiellettyä, jos serafien neuvosto tai Dominic saisi asiasta tietää). Roshan lupaa ottaa asiasta selvää ja haluaa vastapalvelukseksi joko kopion kirjasarjasta habbaliiteistä joka löytyy Yvesin kirjastoista tai sitten apua erään puolen vaihtoa harkitsevan demonin (habbaliitin) tapaukseen. Sadrak ja Zebadiah tapaavat mennessään ulos myös pitkän ja vihaisen oloisen miehen, joka mulkoilee heitä pahasti. Tämä oli entinen (ja tavallaan nykyinenkin) demoniruhtinas Genubath, joka käy huutamassa Roshanille siitä, että tämä on taas tekemisissä enkelien kanssa (Genubath pelkää jäävänsä kiinni tai että Roshan jää kiinni ja sitä paitsi hänelle on taas jäänyt demonisempi vaihde päälle). Pian Sadrak ja Zebadiah vetäytyvät kuitenkin taivaaseen kun he uskovat, ettei tämä uusi tulokas ole liian suuri uhka Roshanille.
- taivaassa jäävät odottelemaan sitä, että Roshan ilmoittaisi heille jotain lisätietoja ja juoksentelevat lähinnä paikasta toiseen (edistämässä kukin sanaansa omalla tavallaan). Roshanilla menee pari päivää aikaa. Väliaikana Vespaciuskin tapaa Roshanin. Vespacius on kierrellyt kouluja ja tarkistellut että niihin laitetutusta hyväntekeväisyysrahasta edes osa päätyy sinne minne pitääkin. Tällaisella tarkistusmatkalla hän tapaa kuulemma hyväntekeväisyydestä köyhien lapsia hoitavan tohtorin ja Vespaciuksen silmään pistää se, että tällä on aurinkolasit sisälläkin (Roshanilla on vestigium/2 discord). Vespacius resonoi ja saa selville, että tässä on impudiitti nimeltään Roshan, jonka harrastuksiin kuuluu Lunastusta hakevien demonien auttaminen, köyhien ja sairaiden ihmisten auttaminen ihan vaan auttamisen ilosta ja harrastuksiin ei kuulu essensen varastaminen… Siis todella poikkeuksellinen impudiitti. Niin ja ihmisten vahingoittaminen ei ole Roshanin mielestä oikein (ja impudiittihan noin teoriassa voi satuttaa ihmistä, kunhan ei tapa tätä).
- Vespacius päättää mennä tapaamaan tätä tyyppiä ja juttelee ensitapaamisella mukavia siitä, että hänen edutamansa sijoitusyhtiö haluaisi sijoittaa rahaa tähän selvästi hyödyllistä työtä tekevään klinikkaan. Roshan myöntää, että rahaa tarvitaan, vaikka lääkkeet eivät omaisuuksia maksakaan ja hän itse tarvitsee niin vähän rahaa, niin silti toiminta on tappiollista (koska Roshan ei veloita kuin sellaisilta jotka oikeasti pystyvät maksamaan). Vespacius saa Roshanin harkitsemaan rahan ottamista (Roshan on myös resonoinut Vespaciuksen ja tietää että tämä on enkeli). Roshanin luo tuodaan potilas, joka on saanut myrkytyksen ollessaan työssä eräällä laittomasti kemikaaleja käyttävässä firmassa. Vespacius pistää firman nimen muistiin ja menee pois, lupaa tulla tapaamaan Roshania myöhemmin. Matkalla ulos tapaa pitkän miehen, jonka nimi kuulemma on Menyuah (tämä siis on Genubath) ja josta Vespaciukselle tulee hyvin pahat vibat.
- illalla Vespacius palaa ja juttelee lisää Roshanin kanssa. Vespacius tarjoaa Roshanille klinikkaa varten summan, jonka Roshan saa itse määritellä (Roshan laittaa paperille hyvin pienen summan). Siinä jutellessa käy aika lailla molemmille selväksi, että molemmat ovat selestiaaleja, Roshan teeskentelee tietämätöntä siitä, että tietää että Vespacius on merkuriaani (ja että Roshan tietää muutakin hänestä kuin vain sen faktan). Menyuah käy jälleen ja huutaa ja raivoaa ja melkein käy Vespaciuksen kimppuun, mutta Roshan estää häntä ja joutuu heitetyksi seinään siitä hyvästä (mutta Roshan osaa kyllä parantaa itsensä). Rsohan sanoo, ettei hän vielä halua vaihtaa puolta, hänellä on liikaa asioita kesken ja yksi tärkeimmistä projekteista on Menyuah, "jonka suhteen on vielä toivoa olemassa", kuten Roshan sanoo. Vespacius kuitenkin jättää korttinsa ja lupaa apuaan, jos Roshan sitä sattuisi tarvitsemaan ja Roshan lupaa ottaa yhteyttä jos sille tulee käyttöä (mutta tuskin tulee ottamaan yhteyttä, jo pelkästään Menyuahin takia). Vespacius lähtee tämän jälkeen ja tulee kirjatuksi Roshanin hyvien tyyppien kirjaan.
- joka tapauksessa seuraavana päivänä Roshan ottaa yhteyttä Sadrakiin ja Zebadiahiin ja kertoo saaneensa ne tiedot joita he kaipasivat. Sadrak ja Zebadiah lähtevät oitis Kalkuttaan ja Roshan kertoo saaneensa kuulla, että Benjaminia pidetään alemmassa helvetissä ja häntä pitää siellä itse Lusifer… Roshan ei oikeastaan pysty kertomaan tämän lisäksi mitään muuta kuin sen, että Benjamin todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin kaupataan muualle. Sadrak ja Zebadiah kiittävät tiedoista ja miettivät mahdollisuuksia päästä alempiin helvetteihin ja Roshan kertoo kahdesta mahdollisesta reitistä (Abaddonissa on vuori, jossa on luola josta saattaisi päästä alas ja Tartaruksessa on yksi bunkkeri josta saattaa päästä). Zebadiah ja Sadrak pumppaavat lisätietoja ja Rsohan muistelee, että Shal-Marin viemärien kautta saattaisi päästä ja lupaa hankkia kartan, kun Sadrak antaa ymmärtää että sellaista tarvitaan. Roshan ilmoittaa hankkivansa sellaisen. Roshan kertoo haluavansa vastalahjaksi tiedoista Benjaminin kohtalosta joko sen kirjasarjan kopion Yvesin kirjastosta tai sitten apua erään habbaliitin vapauttamiseen eräästä Belethin tetheristä (ja kertoo siitä tetheristä tietämänsä tosiasiat). Habbaliitin vapautus kuulostaa paremmalta idealta ryhmästä.
- ryhmä alkaa suunnitella hyökkäystä siihen Belethin tetheriin ja toteaa sen olevan melkoisen paha pala, sillä se on vahvasti puolustettu. Joka tapauksessa päättävät kuitenkin yrittää, sillä jos habbaliitti todella haluaa tehdä parannuksen niin kuin Roshan väitti, ei tätä voi oman onnensa nojaankaan jättää. Joka tapauksessa Roshan kuitenkin soittaa pian ja sanoo, ettei apua tarvitakaan, kiitos vaan, habbaliitti oli päässyt omin avuin turvaan. Mutta pyysi kuitenkin sellaista palvelusta, että jos ryhmä kertoisi selvisikö habbaliitti Lunastusprosessista vai ei ja kertoisiko ryhmä mahdolliselle uudelle elohiitille terveisiä? (tätä Roshan ei kertonut, mutta Menyuah oli saanut epäitsekkyyden puuskan ja mennyt hieman aiheuttamaan hämminkiä jonka turvin habbaliitti oli päässyt pakoon… Ja Roshan kertoo myös, että se Shal-Marin viemäreiden kartta olisi nyt haettavissa, jos se sattuisi kiinnostamaan.
- Sadrak ja Zebadiah käyvät hakemassa kartan ja saavat kuulla siitä yksityiskohtia Roshan kertoo kaiken mitä tietää (tällä kertaa). Menyuah tulee paikalle ja karjuu Roshanille jostain (keksit ovat loppu) ja estää Sadrakia ja Zebadiahia lähtemästä seisomalla oviaukossa (tosin ei estä tietoisesti, ei kiinnitä näihin vierailijoihin mitään huomiota). Sitten Menyuah huomaa enkelit ja arvaa oitis näiden kuorot ja sanat, Zebadiahin sana saa kyllä Menyuahin nauramaan… "Antoiko serafien neuvosto sinulle oikeasti sanaksi Tosi Rakkauden?" ja nauraa katketakseen. Menyuah lahjoittaa Sadrakille katanan (hienon ja vanhan ja tietenkin varastetun) ja Zebadiahille hindinkielisiä rakkauskertomuksia (Roshanin kirjahyllystä otettu). Molemmat kiittävät lahjoista ja poistuvat.
- Cornelius ja Vespacius ihmettelevät, että kuka tämä kontakti oikein on ja Zebadiah ja Sadrak käskevät menemään kysymään Shemaielilta (joka ei oikeastaan olisi kunnossa tällaisia kysymyksiä varten). Cornelius ja Vespacius menevät ja saavat kuulla että Roshan on impudiitti, joka voisi tehdä parannuksen vaikka heti ja mitä todennäköisimmin selvitä siitä (sekä samat asiat mitä Sadrak ja Zebadiah ovat jo kuulleet). Shemaiel käyttäytyy hieman oudosti, mutta hän onkin hermoromahduksen partaalla.
- ryhmä ottaa selvää siitä, saako kirjoja kopioida demoneille, mutta tämän nimenomaisen kirjasarjan kohdalla se kuulemma ei ole ongelma. Niinpä Sadrak alkaa kopioimaan, sillä ei tuo habbaliitin pelastamisessakaan auttaminen oikein käy laatuun, kun selvisi hommasta ilmeisesti omin avuin. Samaan aikaan Zebadiah ottaa selville tosiasioita eli saisiko valepukuja helvettikeikkaa varten lainaksi Eliltä. Eli sanoo ei, enkeleiden ei pidä jatkuvasti käydä helvetissä ja hän ei aio lainata pukuja ellei kyseessä ole arkkienkelin vapautusoperaatio. Zebadiah pohtii vaihtoehtoja joista yksi on celestial song of formin käyttö, mutta Zebadiahin pitäisi opetellakin se ja hän pyytää Eirieliä opettamaan sen itselleen… Eiriel ei tietenkään kieltäydy (mutta saattaisi ajatella toisin jos tietäisi mitä tarkoitusta varten Zebadiah sen haluaa oppia). Zebadiah jatkaa myös hell tonguen opettelua, jonka oli jo aloittanut tässä ennen skenun alkua.
- Sadrak menee tässä välissä kertomaan Roshanille, että habbaliitti on nyt elohiitti ja Blandinen huomassa. Samalla hän vie kirjat Roshanille joka kiittää kauniisti niistä ja on iloinen saatuaan kenties lisäapua Menyuahin hoitamiseen (Genubath on habbaliitti ja kirjasarja kertoo habbaliiteista). Menyuahille Sadrak antaa kauniin pienen jadepatsaan vastalahjaksi siitä katanasta (joka tosiaan oli varastettu, mutta se oli varastettu haudasta). Sadrak pyytää Rosshania ilmoittamaan jos hän kuulee, että Benjamin aiotaan kaupata jollekin demoniruhtinaalle ja Roshan lupaa harkita tuorta ehdotuista ja lupaa ilmoittaa jos ilmoittaa… tähän Sadrakin täytyy tyytyä. Sadrak lähtee.
- ryhmä miettii mitä tehdä seuraavaksi. Vespacius ryhtyy toimiin sitä aiemmin mainittua laittomia kemikaaleja käyttävää yhtiötä vastaan mutta kohtaa yllättäviä ongelmia sen suhteen, etti kukaan yhtiön omistajista tai johtajista puhu englantia. Vespacius hankkii tulkin ja sen jälkeen tekee yhtiölle tarjouksen lainasta… josta yhtiön johto kieltäytyy.
- tällä välin Sadrak ja Zebadiah miettivät jatkotoimia ja päättävät kääntyä Dominicin puoleen (en oikein päässyt koskaan selville motiiveista). Joka tapauksessa Zebadiah (jolla oli vieläpä dissonanssia Hell tonguen opettelun takia) pyytää audienssia Dominicilta, joka toki sellaisen myöntää muutaman päivän viiveellä. Zebadiah menee puhumaan Dominicille siitä, että jos kävisi niin että Benjamin laitettaisiin kaupan helvetissä, niin voisiko Dominic hieman kysellä hinnasta. Tai joku jolla on kanavia alakerran suuntaan ja joka tuntee luotettavia demoneita ja niin edelleen… ilkeä vihjaus Asmodeuksen väkeen. Dominic leikkii ettei ymmärrä mitä Zebadiah vihjaa ja on joka tapauksessa hieman pettynyt siihen, että Zebadiah ehdottaa tällaista. Ja luotettavaa demonia ei ole edes olemassa, se on paradoksi. Niin ja Zebadiah ei saa sekaantua tähän millään lailla, sillä vaikka Benjamin on hyvä ja kunnollinen enkeli, olisi hinta varmaankin tässä tapauksessa liian suuri (tässä ei neuvotella Gamen hallussa olevasta enkelistä) ja jos Zebadiah suunnittelee asiaan sekaantumista, hän tulee ensin kertomaan siitä Dominicille. Zebadiah ei suostu lupaamaan tällaista ja kun Dominic saa kuulla miten Zebadiah on saanut sen pointin dissonanssia joka hänellä on, päättää Dominic pidätyttää Zebadiahin. Ihan varmuuden vuoksi.
- Dominic saa kuulla, että Sadrak on myös jotenkin sekaantunut asiaan ja lähettää oitis triadin pidättämään Sadrakin. Sadrak viedään suorinta tietä selliin ja kuulustelut alkavat. Sadrak ei halua kertoa ensin sitä, mistä kaikki tämä tieto on saatu (siis keneltä ja kuka antoi vinkin informantista) vaan vetoa päällikköönsä (joka ei ole antanut mitään määräystä salata tietoa ja ei tule olemaan tästä valikohtauksesta mitenkään iloinen, sillä vaikka Mikael ei pidä lainkaan Dominicista, ei kannata haastaa riitaa aina ja aivan turhaan). Triadi lähetetään kysymään Mikaelin leirin mielipidettä ja Sadrak soittaa Shemaielille kysyäkseen voiko tämän puolesta kertoa Roshanista Dominicin väelle, Shemaiel antaa luvan ja käy selittämässä asiasta Dominicin triadille (ja saa hieman vaikeuksia, sillä vaikka Roshan on oikein hyvä tyyppi ilmeisesti, tämä on silti demoni, sitä paitsi ennen ilmoittautumistaan Shemaiel oli varoittanut Roshania siitä, että tämän perään saattaisi tulla triadi). Kuulustelujen jälkeen Sadrak päästetään vakavien nuhteluiden jälkeen vapaaksi ja hänelle annetaan 50 vuotta ehdonalaista (joka pian pienennetään vuoteen, kun Dominic itse käy tapauksen yksityiskohdat läpi).
- Zebadiahin tilanne on hivenen pahempi, hän oli oikein opiskellut kiellettyä Hell Tongueta ja sen lisäksi oli vielä sekaantunut tähän juttuun. Loppujen lopuksi Zebadiah kuitenkin suostuu kertomaan sen verran, että hänelle määrätään kuukauden itsetutkiskelujakso "miksi luulet että tällainen laki on tehty?" ja sen lisäksi hänelle määrätään vuoden ajaksi kerubi vahdiksi, ihan vaan varmuuden vuoksi (Tuomion kerubi kun ei edes ota dissonanssia siitä, että suojatti vahingoittuu). Zebadiah menee itsetutkiskelujaksoonsa mukisematta, Andre tosin käväisee poistamassa sen opiskellun Hell Tonguen.
- kuukausi kuluu ja Benjamin valitsee Faten sijaan Destinyn ja jää silti jumiin helvettiin, kun eräs toinen malakiitti päättää valita Faten… Ryhmän jäsenet ovat edistäneet väliaikana sanojaan ja Vespacius on korjannut sen laittomia kemikaaleja käyttäneen firman tilanteen uhkaamalla saattaa asian poliisin tietoisuuteen (ja teki niin, firma olisi mennyt konkurssiin ilman niitä Vespaciuksen sijoitusfirman rahoja, joiden saannin ehtona oli tiettyjen toimintatapojen korjaaminen…). Zebadiahin koetusaikakin päättyy.
- kaikki sattuvat tulemaan samaan aikaan tapaamaan Shemaielia, joka on siis toipumassa Novaliksen lehdossa. Jutellaan mukavia ja kysellään kuulumisia, kun äkkiä Shemaiel muuttuu kasvoiltaan aivan harmaaksi silkasta kauhusta (tuo toinen malakiitti on juuri langennut). Mitään sanomatta Shemaiel zappaa itsensä huoneeleen, jonka tämä laitta heti kiinni, ryhmä tulee juuri ajoissa paikalle saadakseen Shemaielista kiinni ennen kuin tämä zappaa itsensä Azraelin katedraaliin. Täällä ryhmä koettaa saada jotain Shemaielista irti, mutta Shemaiel on henkisessä shokissa ja ryntää vain eteenpäin, laulaen kerubin attunementin hetkeksi katkaisevan laulun. Sitten Shemaiel zappautuu taas ja karkaa tällä kertaa ryhmältä. Zebadiah epäröi vain hetken ja summonoi sitten arkkienkelinsä paikalle ja Andre tulee Azraelin katedraaliin (ja Andre saa selittää syyn Azraelille kyllä myöhemmin). Joka tapauksessa Zebadiah selittää nopeasti tilanteen ja Andre päättää siirtää kaikki omaan katedraaliinsa ja siellä Shemaielin huoneeseen.
- Shemaiel on tällä välin ottanut yhteyttä langenneeseen malakiittiin, joka tulikin paikalle ja nappaa Shemaielin mukaansa helvettiin. Helvetissä tämä vahvistaa Shemaielin epäilyt ja on tosiaan nyt Oblivionin demoniruhtinas… Shemaiel saa oikeastaan nyt sen hermoromahduksen, joka oli ollut tulollaan jo hyvän aikaa, malakiitti aikoo tappaa Shemaielin, mutta ei pysty siihen, aika enkelinä on vielä liian lähellä ja Shemaiel oli kaveri. Niinpä Shemaiel pääsee pois.
- taivaassa Andre saattoi vain todeta, että Shemaiel on helvetissä ja häntä ei mennä sieltä pois hakemaan vaikka mikä olisi, paikalla kun on ilmeisesti myös demoniruhtinas. Niinpä ryhmä ja Andre eivät voi muuta kuin odottaa ja noin tunnin kuluttua Shemaielin onnistuu jotenkin (lähinnä vaistomaisesti) hakeuduttua takaisin taivaaseen sydämensä luo (on hyvä ettei Shemaielin selestiaalimuotoa voi havaita tavallinen ihminen, muuten olisi voinut tulla ihmettelyä, kun Shemaiel päätti siirtyä ylös aika vilkkaasti liikennöidyn tien varresta). Shemaiel on shokissa ja ei saa sanottua yhtään mitään järkevää, ainoat kommentit ovat omituinen hymy ja kaikille paikalle olijoille vuoron perään sanottu "hei". Andre päättää toimittaa Shemaielin takaisin Novaliksen enkelien huomaan, ei tässä muukaan oikein auttanut.
- niinpä ryhmä käy silloin tällöin tapaamassa Shemaielia, josta ei tämän asian suhteen saa mitään irti, kun asiaan päin edes vihjataan muuttuu Shemaiel hysteeriseksi. Kuluu sellaiset kolmisen kuukautta ja paikalla sattuu olemaan Vespacius. Vespacius ja Shemaiel juttelevat ja Vespacius vihjaa hyvin kautta rantain siitä, mitä tapahtui kolme kuukautta aiemmin. Shemaiel hallitsee itsensä jotenkin, mutta kädet alkavat täristä aika pahasti siitä huolimatta. Shemaiel kuitenkin kokoaa itsensä ja haluaa puhua arkkienkelin kanssa. Tässä vaiheessa Zebadiah päätyy paikalle (ja tuli kommentteja siitä, ettei Zebadiah taida olla arkkienkeli…). Zebadiah summonoi Andren paikalle ja Shemaiel juttelee Andren kanssa… mutta kahden. Zebadiah ja Vespacius näkevät kuinka Andren kasvot muuttuvat aika harmaiski kun Shemaiel kertoo tarinaansa ja sitten äkkiä Andre vain katoaa. Zebadiah ja Vespacius ryntäävät kysymään Shemaielilta mistä oikein on kyse, mutta tässä vaiheessa paikalle saapuvat Laurence ja Andre, jotka jälleen hätistävät ylimääräiset henkilöt syrjemmälle ja juttelevat Shemaielin kanssa. Hetken kuluttua Laurence sanoaa, että hänen on pakko varmistaa asia ja katoaa maan päälle ja lujaa. Andre poistuu.
- paikalle saapuu myös Cornelius ja Shemaiel saa melkein hysteerisen kohtauksen nähdessään malakiitin (Shemaiel on tässä vaiheessa jo täysin sekaisin). Hän ei rauhoitu ennen kuin nykäisee Corneliusta siivestä ja näkee että se on yhä paikallaan niin kuin pitääkin ja sittenkin Shemaielin levollisuus on aika näenneistä… Shemaielista ei saa irti muuta kuin sen, että Benjamin on tuhoutunut, joku paha tyyppi on tuhonnut Benjaminin ja paha tyyppi on demoniruhtinas (Shemaielin mielessä Benjamin kun on tuhoutunut, Shemaiel ei kykene aistimaan enää Benjaminin läsnäoloa, kun demoniruhtinaan läsnäolo peittää sen, onko Benjamin elossa vai ei). Shemaiel muuttuu hysteeriseksi ja hokee jatkuvasti "Malakiitti ei voi langeta", äänensävyn muuttuessa yhä hysteerisemmäksi ja kovemmaksi… Vierailijat poistuvat paikalta, mutta viimeinen mitä he kuulevat on "Malakiitti voi langeta!"
- ryhmä seuraa tilannetta, yksikään arkkienkeli ei tässä tilanteessa ole oikein valmis jakamaan informaatiotaan, heillä on hieman muutakin tekemistä. Joka tapauksessa kaikki yrittävät saada infoa irti, mutta vasta serafien neuvoston hätäistunnon jälkeen arkkienkeleistä saa jotain tietoa irti ja silloinkin vain hyvin vähän. Jotain tosin voi päätellä eri arkkienkelien toimista, Mikael määrää aika pian kaikki malakiittinsa (myös Corneliuksen kotiarestiin ja niin edelleen). Ennen tätä Cornelius on kuitenkin saanut kuulla, että malakiitti on langennut… Tietoa ei kuulemma saa vielä levitellä eteenpäin, serfaien neuvosto haluaa varmistella joitain tosiasioita… mutta ilmeisesti info pitää paikkansa. Kukaan ei vielä tiedä kuka langennut malakiitti on, sillä serafien neuvoston haastattelun perusteella arvellaan, että langennut malakiitti tappoi Benjaminin ja on saatu selville että uuden ruhtinaan nimi on. Ainoa uuden ruhtinaan ihan omin silmin nähnyt on tosiaan edelleen hulluuden partaalla oleva Shemaiel, jonka Novalis itse ottaa hoitoonsa.
- seuraa kaikenlaista sekavaa toimintaa, Cornelius tosiaan viettää hyvän aikaa kotiarestissa ja joutuu ihan Mikaelin määräyksestä triadin kuulustelemaksi. Tämä ei tee Corneliusta hyväntuuliseksi ja vielä vähemmän hän on hyvällä tuulella kuullessaan, ettei saa poistua taivaasta ilman arkkienkelin antamaa kirjallista lupalappua ja että Mikaelin luokse on ainakin kilometrin mittainen jono… Sadrak käväisee maan päällä Roshanin luona saadakseen kuulla helvetin tuoreimmat huhut, joissa kuulemma myös puhutaan malakiitin lankeamisesta, mutta kukaan ei oikeasti ole kuulemma nähnyt tuota langennutta malakiittia. Sadrak pahoittelee, että Roshan joutui jättämään roolinsa ja klinikkansa ja Roshan on myös siitä pahoillaan. Sadrak lupaa ottaa asian suhteen yhteyttä Vespaciukseen, joka kenties pystyy järjestämään asian niin, että klinikka voisi jatkaa ja Roshan on tästä kiitollinen. Sadrak poistuu.
- taivaassa Eli ihmettelee miten saisi nähdä, että kaikkien sydämet ovat yhä kunnossa ja Eli keksii luovan ratkaisun. Bileet tunnelman rentouttamiseksi, bileet joihin kaikki tuovat sydämensä mukaan… Omituista, luovaa ja tehokasta. Bileet laajenevat pian ja Vespacius saa Eliltä tehtäväksi koettaa saada kerubi Andreita rentoutumaan (Andrei on Savelan uusi hahmo). Myös Zebadiah ja Cornelius tapaavat tämän uuden henkilön.
- skenussa ei tämän jälkeen tapahtunut mitään ihmeellistä, vain yleistä ihmettelyä sen suhteen, että mitä nyt pitäisi
tehdä.
Takaisin Annan In Nomine sivuille