Wasteland-sessiot, osa 3
8. 10. 2006

Teksti: Janne

Sunnuntai 8. 10. 2006. Kielisoitinhelvetti jatkuu. Optimistisena toiveena on saada kaikki pohjakitarat valmiiksi. Kuten muusikkopiireissä usein sanotaan: oha se varma.

Palaamme taas samalla kokoonpanolla Anjalaan, missä banjot soivat, pontikka porisee metsätehtaissa ja luodit viuhuvat korvissa. Tällä kertaa paroni von Pétas on paikalla jo ennen meitä. Tempaisemme kamat kokoon ja aloitamme työt. Ensimmäisenä työn orjana toimii Olli. Lämmiteltyään mies saa ison vaihteen silmään ja ryhtyy paiskomaan narulle rumaa kitaran räimettä nopeasti, tarkasti ja paikoitellen jopa tehokkaasti. Varsinkin Meat Puppetsissa komppaus loksahtaa basareiden kanssa niin jämptisti kohdalleen, että jopa Dino Cazares saisi erektion, mikäli se hänen keskivartalollaan on fysiologisista syistä edes mahdollista, ehe ehe. Olivíer murjoo narulle Drug Slutin ja Puppetsin sekä uusii osuutensa Veinsissä. Mies on taukonsa ansainnut.

Kuten kaikki tiedämme, jos yhdellä menee erittäin hyvin, niin toisella menee yleensä vastaavasti päin persettä ja kovaa. Tällä kertaa se toinen on Niko. Kun hän viimein pääsee töihin käsiksi, käy ilmi että päivä on hänen kannaltaan paskin mahdollinen. Yritys on kovaa, mutta tosiasiat on myönnettävä: kun ei irtoa, niin silloin ei yksinkertaisesti irtoa. Vähän aikaa rimpuiluaan hän toteaa tilanteen mahdottomaksi ja luovuttaa suosiolla. Ollikin ilmoittaa, ettei jaksa louhia enempää. Jumalauta! Kehtaa sanoa niin päin naamaani! Mikä röyhkeys! Saatana, lähetän hänet Siperiaan! Auschwitziin! Turkuun!

Koska epäoleellista paskaa on turha jauhaa ja teksti uhkaa jäädä muuten mitättömäksi, otetaanpa tähän väliin lyhyet luonnehdinnat biisimateriaalista:

Veins
Takuuvarma keikkahitti, nopein biisimme tähän asti. Rouheaa kitarointia ja Arise-tyyppistä triolijyrinää, säkeistöissä nopeaa humppakomppia. Selkeä ykkösraita, avaa levyn kuin rasvaamaton nyrkki pahaa aavistamattoman ruumiinaukon.

Drug Slut
Pääriffi on kuin Slayerin Paybackin ja System of a Downin War?-biisin intron groteski ristisiitos. Jyräkkää menoa. Toisen säkeistön alun rumpukompissa vahvaa Raymond Herrera -vaikutetta. Bridgessä yksinkertaista mutta tehokasta polyrytmiikkaa: seitsenjakoinen riffi kolmi- ja nelijakoisen kompin päällä.

Path of Needles
Keskitempo-osastoa. Melko simppeli säkeistöriffi, mutta sitäkin ahkerammin otelaudalla vaeltava kertsi, jota Olli muokkasi varmaankin 50 kertaa. Väliosassa jokseenkin omituinen melodia, joka varmasti taas herättää Slayer-vertauksia, vaikkei Slayeriltä kuulostakaan.

Meat Puppets
Rytmikästä jynkytystä, rynnii kuin kiimainen sonni. Säkeistön riffi melkoista komppirunkkausta, kertsi kuitenkin rauhoittaa (vaan ei kevennä) tilannetta. Militaristinen, lähes kansallissosialistinen intro. Basarit saavat kyytiä pitkin biisiä.

Pestilence
Old-school shit. Alussa ja lopussa Testament-melodiaa, bridgessä klassista basaritulta, joka sekin varmasti herättää Slayer-vertauksia, vaikka biisi ei Slayeriltä kuulostakaan. Väliosassa hieman modernimman kuuloista rytmittelyä, komppimuutoksia, death metal -riffiä ja blastia – vähän kaikkea, siis. Vain laukkakomppi puuttuu.

Näillä näkymin biiseistä neljä tulee päätymään levylle, yksi (joko Meat Puppets tai Pestilence) jää nettijulkaisuksi.