Wasteland-sessiot, osa 2
3. 10. 2006

Teksti: Janne

Tiistai 3. 10. 2006. Paluu studiolle. Niko ja Olli ovat jo viikko sitten aloittaneet kitararaitojen naruttamisen, ja tänään työt jatkuvat. Asiaan perehtymättömille muuten tiedoksi, että kyseinen toiminta on yleensä yhtä helvettiä. Nyt saavun itsekin paikalle natsihomodiktaattorimulkun ominaisuudessa hylkäämään kaikki aikaisemmin tehdyt otot. Kaikki uusiksi. Mikään ei tule kelpaamaan. Mikään ei tule menemään läpi, eivät vanhat otot, eivät uudet. Ein Band, ein Demo, ein Führer!

Saavun yliopistolta noin kello 15:00. Tuskin ehdin kahvia keittää, kun Niko jo soittaa ja ilmoittaa aikataulumuutoksesta: studiolle hankkiudutaankin jo kello 16:00 aikaisemmin kaavaillun kello 18:00:n sijaan. No mikä ettei. Lähdemme liikkeelle puolen tunnin sisällä.

Saavumme Anjalaan sulttaani Järvetsalon mystilliseen palatsiin. Olli saapuu joitakin minuutteja myöhemmin. Hommat studiolla on jätetty siinä määrin mukavasti lähtökuoppiin, että äänityskaluston saa nopeasti pystyyn ja valmiuteen. Keitämme oitis kahvia. Kuuntelemme kappaleisiin Veins ja Path of Needles viikko sitten tehtyjä raitoja. Natsiupseerin korvani erottavat kiilausta siellä täällä, mutta muuten homma kuulostaa lupaavalta. Etenkin Veins antaa odottaa tappavaa menoa. Intense shit!

Niko aloittaa hommat Pestilence-nimisen rallin parissa. Ensin hän soittaa joitakin täysimittaisia ottoja, mutta riittävään tarkkuuteen on vaikea päästä. Lisäksi parissa riffissä on pieniä nyansseja, jotka täytyy palauttaa mieleen. Miehellä on makuupäivä, jonka vaikutukset sekä mentaaliseen että fyysiseen toimintakykyyn ovat valitettavia. Parin pitkän oton jälkeen tulemme siihen tulokseen, että valittu metodi muistuttaa kuuluisaa perse edellä puuhun kiipeämistä. Päätämme siis tehdä ottoja vanhan mallin mukaan: pienissä pätkissä, kohta kerrallaan, kunnes tulos on tyydyttävä. Joitakin riffejä nysvätään antaumuksella, ja Nikon päästä voi selvästi erottaa kuuluvan pieniä naksahduksia, aivan kuin joku astelisi metsässä kuivien risujen päälle. Lopulta biisiin saadaan ainakin ensi kuulemalta kelvolliset otot, ja voimme siirtyä seuraavaan. Olli odottelee jo sormet syyhyten vuoroaan. Sitä hän ei kuitenkaan saa, vaan Niko haluaa kokeilla Meat Puppetsia. Huonona makuuhuonebasistina voin sanoa, että veisu on vittumainen. Se vaatii oikealta kädeltä liikettä ja tehokkuutta, joilla voittaisi runkkauksen SM-kisat koska vain. Biisi sujuu kuitenkin yllättävän helposti, tosin miksaamattomasta äänitteestä on vaikea kuulla, ovatko otot riittävän tarkkoja. Seuraavissa sessioissa asia selvinnee.

Niko pitää taukoa ja Olli ryhtyy rakastelemaan Les Pauliaan rajusti. Miehen pelivire tuntuu olevan kohdallaan, joten Pestilenceen saadaan hyvää jälkeä melko kivuttomasti, tosin jotkut kohdat menevät taas lieväksi nysväämiseksi. Ennen pitkään kuitenkin toteamme, että biisiin on nyt saatu pohjakitarat kelvolliseen malliin. Seuraavaksi Olli päättää korkata Drug Slutin, kavereiden kesken Lutkalaulun. Huomaamme, että biisin introon kapuloilla nakuttelemani klikki on perseestä, joten taputtelen siihen uuden. Teimme muuten saman tempun myös Pestilencen kohdalla. Clap your hands and say yeah! Kello on kuitenkin tässä vaiheessa jo niin valitettavan paljon, että Ollin homma tyssää alkuunsa. On lyötävä pillit pussiin ja lähdettävä kotiin nukkumaan. Saatanan opiskelu, on minulla tärkeämpääkin tekemistä!

Saldo: biiseissä Veins ja Path of Needles molemmissa kitararaidoissa pientä korjattavaa, Pestilencessä ehkä jo tarpeeksi kelvolliset pohjakitarat, Meat Puppetsissa Nikon kitarat valmiina, ehkä joitakin korjauksia vailla. Että tähän malliin. Jatkamme harjoituksia alustavien suunnitelmien mukaan sunnuntaina.