Kuusaa Rocks '06
25. 8. 2006

"Premature Ejaculation"
(Honey, I Swear This Has Never Happened to Me Before)

Teksti: Janne

Miten tämä on mahdollista? Meillä on illalla keikka, mutta sää on poutainen eikä vettä tule kuin pari pisaraa päivän aikana. Tämän on pakko kostautua myöhemmin. Jumalani, miksi meitä näin koettelet?

Illan keikka on lyhyin tähän asti, soittoaikaa vain 20 minuuttia. Settilistaamme tulee siis vain neljä nimeä: Pathological, Path of Needles, Asphyxiation ja Veins. Köyhää. Setin lyhyyden vuoksi keikalle annetaan nimeksi Premature Ejaculation. Hah hah, olen humoristi!

Päivä menee lähinnä odotellessa, tosin saan järjestettyä itselleni pientä puuhastelua tutustumalla lähemmin HH-leirin herra Bållsin Iron Jeremy, eikun Cobra -tuplikseen, jota mies on suosiollisesti suostunut lainaamaan illan keikkaa varten. Pari pikaista hienosäätöä ja omien pedaalien nuijat kiinni, niin tuntuma alkaa olla toivotunlainen. Sitten vain tarvittavat pellit pussiin ja ständit nippuun ja voin suihkun jälkeen taas jatkaa odottelua. Tämä on tätä, niin tätä.

Illalla noin kello seitsemän herrasmiessulttaani Järvetsalo saapuu tiluksille siskonsa kyyditsemänä. Ryhdymme välittömästi siirtämään laitteistoa auton kyytiin. Arvaatteko, mitä tapahtuu? Kyllä, sillä hetkellä Esteriltä repeää perse. Jumala kääntää Oraksen hanat auki ja sadekuuro kiihtyy suorastaan saatanalliseksi. Kirosanat sinkoilevat, kun itse sinkoilen kellarin ja auton väliä edestakaisin. Huomaan, että monet hiet itseensä absorboinut Sepultura-paitani haisee märkänä vastenmieliselle, vaikka sen pestynä ylleni puinkin. Saatana. Treeni-/keikkapaidaksi jääköön se, siis.

Saavumme herra Laineen residenssille, jossa Teemu ja Samuli (A.K.A. Thor ja Thor Junior) jo odottelevat. Tapamme aikaa, jauhamme paskaa, Joni polttelee tupakkia. Värväämme Samulin illan action-kuvaajaksi. Vähän ennen yhdeksää Jomppa-setä keksii, että Siwasta on saatava muutama tölkki keikyä. Mikäpäs siinä, Samuli ratin taakse ja asfaltti rullalle. Miesten palatessa laitteisto siirretään Samulin autoon ja matka Kuusankoskelle voi alkaa.

Keikkapaikalla näkyy olevan porukkaa ihan mukavasti, legendaarisilla pussikaljareissuilla näemmä. Shattered Within soittaa parhaillaan saapuessamme kulmille. Soitto tapahtuu perinteisellä rekkalavalla. Vähän aikaa tilannetta arvioituamme paroni Olivíer von Pétas saapuu paikalle leuka pystyssä, monokkeli silmällään, silinterihattu päässään ja silkkinen viitta liehuen. Hän kopauttaa ohimennen paria teiniä kävelykeppinsä hopeisella nupilla päähän. Teinien ryhtyessä protestoimaan hän vain kohottaa silkkihansikkaalla verhottua kättään ja nämä hiljenevät heti ja peruuttavat kumarrellen pois paikalta.

Vaikka onkin erittäin hienoa, että tällaisia bänditapahtumia järjestetään, niin käytännön järjestelyistä on pakko antaa hieman risuja. Ensinnäkin kukaan ei tunnu tietävän mistään mitään. Yritämme etsiä jotain henkilöä, jolle voisimme ilmoittaa saapuneemme, mutta ketään emme löydä. Lopulta illan juontaja, noin 120-senttinen poika, kertoo, ettei mitään erillistä ilmoittautumista edes tarvita. Voin vain kuvitella, kuinka ahdistava tällainen tilanne saattaisi olla ensimmäistä keikkaansa soittavalle bändille. Ei näin. Toiseksi mitään edes etäisesti backstageen viittaavaa ei ole, ei edes sadekatosta. Soittokamat tuodaan avomaastoon lavan taakse. Sateen sattuessa kaikki menisi vituiksi ja nopeasti. Ei näin. Aikataulutkin pitävät vain suurin piirtein paikkansa, emmekä näe missään minkäänlaista esiintyjä-/ohjelmalistaa. Ei näin. No, pääasia että bändit pääsevät kuitenkin soittamaan eikä kenenkään soittoaikaa lyhennetä.

Hieman myöhemmin myös Niko ilmestyy duunipäivän jälkeen alueelle. Viisikko on siis täysi. Panemme merkille, että illan yleisö on pääasiassa alaikäistä. Ryhdymme siis oitis harjoittelemaan oikeaoppisen Pedo-smilen™ väläyttelyä. Ollin versio on helvetin karmiva, mutta Teemun hymy suorastaan painajaismaisen pelottava. Soulwound - Suomen henkisesti kypsin bändi!

Lopulta Phantom Painin karpaasit rynnistävät lavalle ja voimme itse ryhtyä valmistelemaan omia kamojamme. Tehtävä onkin jokseenkin haastava pimeässä (taas yksi miinus järjestäjille), mutta selviydymme kuin amerikkalainen action-tähti julmien kommunistinatsien kynsistä. Ilmassa on pientä hermostuneisuutta, mutta se ei ole ollenkaan epätavallista tällaisissa tapahtumissa, joissa roudaus- ja valmisteluaikaa on minimaalisen vähän. Phantom Painin keikan venyessä pitkälle roudausaikamme päälle huomaamme, että aikataulut eivät aivan pidä. No, saammepahan lisää valmisteluaikaa. Huomaan jättäneeni rumpujakkarani Teemun kämpälle. Kirottua. No, onneksi se ei ole välttämätön. Tempaisen ED-pullon huiviin ja olen valmis. Niin ovat muutkin. Phantom Pain lopettaa.

Heitämme kamat lavalle ripeästi ja tehokkaasti. Meidät spiikataan sisään ja pyöräytämme myllyn käyntiin tuttuun tapaan Pathologicalilla. Soitto kulkee kohtalaisen mukavasti, tosin paikalle tuotu rumpujakkara on luonnollisesti säädetty matalammalle kuin mihin itse olen tottunut, joten jalkatyö menee reidet hapoilla paikoitellen aika bostaphiksi. No, kukaan ei tee ainakaan kuuluvia kämmejä, ja Teemu innostuu etenkin Asphyxiationin säkeistöissä varsin tunteikkaaseen tulkintaan. Miehen spiikki ennen kyseistä veisua käsittelee jotenkin vajoamista syvälle Kymijoen pohjamutiin. Tulee elävästi mieleen sketsisarja Pulkkisen radiojuontaja Osmo, joka välillä yllättyy omista kielikuvistaan. "Mistä tämä tuli? Tuliko hyvää tuubaa tällä kertaa?" Kaiken kaikkiaan vetomme on ns. perushyvä kaikessa lyhykäisyydessään. Yleisössäkin näkyy muutamia tuttuja naamoja, mikä on aina varsin mukavaa.

Keikan jälkeen ei ole aikaa starailuun, vaan kamat on niputettava välittömästi. Ulkona on vielä pimeämpää, joten tehtävä on vieläkin haastavampi. Sehän ei kuitenkaan suomalaisia urheilijanuorukaisia estä. Saatuamme kamat autoihin jäämme tsekkailemaan Jane Insanen settiä, jonka jälkeen haemme vielä Nikon kitarakaapin pois lavalta ja autoon. Sitten voimmekin vähitellen suunnistaa kohti Myllykosken ghettoa. Viimeinen asia, jonka näemme Ollista on hänen selkäpiitä karmiva Pedo-smilensa autonsa hämäristä. Kiitos siitä, minä kun ajattelin vielä nukkua yöllä.