Maximum Perversium, osa 8
6. 3. 2008

Teksti: Janne

Fuck yes! Tavoite saavutettu! Kerrankin! Instrumentit sooloineen narulla, enää "laulut" puuttuvat! Tuokaa kuohuviiniä! Tuokaa sikareita! Tuokaa kokaiinia ja silikonitissejä joilta imuroida sitä! Limusiini! Poreallas! Heroiinia! Strippareita! Nahkanaamareita!

Tänään fallossymbolit kolisevat ja egot pullistelevat, kun kaksi kitarasankaria keskittyy tilutteluun. Niko ja minä siirrymme studiolle joskus hieman ennen viittä, ja Ollikin saapuu kul... anteeksi, kitara uhmakkaasti pystyssä sykkien pari minuuttia myöhemmin. Niko on jo ehtinyt säätää omaa lead-soundiaan, mutta Ollin kansallissosialistisia piirteitä ilahduttavasti omaksunut korva huomaa heti soundin humisevan häiritsevästi. Liikaa pedaaleja, huono muuntaja. Seuraa säätelyä, mutta siitä selvitään. Niko ottaa ensimmäisen vuoron.

Suppression saa ensin tilua kahdessa osassa Machine Head -komppijytinän ja sitä seuraavan humpan päälle. Seuraa nysväystä, epäpuhtaita nuotteja, tahtikiilailua, kiroilua, "uusiks"-toteamuksia, vittuilua. Ankara taistelu kuitenkin tuottaa lopulta tulosta ja soolo sullotaan purkkiin. Seuraavaksi onkin aika höllätä hieman tahtia ja soittaa Condemnedin väliosan Fear Factory -nytkyttelyn päälle hieman Testamentilta tuoksahtava melodia. Näin sitä tuodaan uusi ja vanha koulukunta yhteen, saatana! Olemme neroja! Myös Wasteland saa väliosaansa tunnelmamelodian, jota ryyditetään wah-pedaalilla. Niko valittelee Cry Babyn jättävän äänialan ehkä turhan kapeaksi, mutta ei se paskalta kuulosta.

Seuraavaksi on muistaakseni Ollin vuoro. Hän heittäytyykin toden teolla villiksi ja tuplaa Nikon kitaralla Condemnedin soolon tehden jo alun perin perverssistä nypläyksestä vielä perverssimmän. Ulvontaa, häiriintynyttä täppäystä, rekkamiesmeininkiä, sikaääniä, all in one. Kuulostaa hyvältä. Pitäisi kysyä, että mikä se fyysinen gepardeeri siinä oikein on, että keinuuko se sisään vai ei. "Pystyt sä Olli säveltäjänä heittään jonkinlaisen komposiitin niinku täst paketist, et siivooks sä koko sielus siihen sisään vai jätät sä niinku jotain smegmaa siihen viereen kelluun?" Niko puolestaan ottaa käsittelyyn Wastelandin (eli Vyötärömaan, ehe ehe!) tilut. Siihen mies vasta onkin itselleen kuopan kaivanut, soolo on nimittäin pitkä kuin nälkävuosi ja kiemuroita täynnä. Ottoja joudutaan taas tekemään muutama hassu. Tässä vaiheessa allekirjoittanut joutuu lähtemään Kouvolaan asioille ja jättää sävelkulkulaitoksen modulaatiosukat sorvin ääreen.

Palatessani laitteet ovat säpissä ja työt tehtyinä. Olli on kadonnut paikalta kuin nimetön spagettilänkkärin pyssysankari. Miehet ovat keksineet todella yllättävän ja toimivan vedon, nimittäin Suppressionin intromelodia on tuplattu Niko umpipaskalla, nimettömällä SG-kopiolla jossa intonaatiot ovat aivan pitkin vittuja. Siihen päälle vielä flanger-efekti ja lopputulos kuulostaa, vähintäänkin yllättäen, aivan helvetin hyvältä. Idea lähti Ollin puoliksi vitsinä heittämästä keksinnöstä, vaan osoittautui suorastaan nerokkaaksi. Epävireisyys ja huojunta tukevat melodian luonnetta ja fiilistä oivallisesti. Otamme biiseistä tehdyt .wav-tiedostot USB-tikulle ja suuntaamme Anjalaan viemään niitä Ilkalle. Niko kommentoi soundien miksaamatomuutta, mutta Ilkka toteaa kuunnelleensa viime päivinä niin paljon black metallia, että tuotoksemme kuulostaa suorastaan taivaalliselta. Katsomme myös Ilkan sooloprojektin Kakkavasaran keikkatallenteen Viialan hallista. Ihmiset, se on paikalliskulttuuria se!

Mitä seuraavaksi? Parit treenit ja vokaaliäänitykset. Elleivät asiat siis mene aivan päin helvettiä, meillä on runsaan viikon kuluttua täysin äänitetty tuote. Pitäkäämme peukkuja.