Maximum Perversium, osa 6
24. 2. 2008

Teksti: Janne

Sunnuntai. Niko ja Olli kävivät perjantaina kahdestaan taikomassa jo kitaratiluja nauhalle, allekirjoittanut veti samaan aikaan alkoholia Kouvolassa. Vaikutukset olivat samanlaisia kuin ennenkin. Nyt kankkunen on jo taakse jäänyttä elämää, kuin muisto lapsuuden kuumehoureista, ja kentälle astuu uusi pelaaja: basson, tuon sykkivän, suonikkaan, purppurapäisen, smetanaa sylkevän falloksen ystävä, kumppani ja rakastaja Joni Järvenmäki. On siis aika taikoa kappaleisiin vähän kiveksiä.

Haemme ensi töiksemme Jonin Peavey-kombon treenikämpältä. Tuo kömpelö, kirottu ja kurja yksikahvainen laite painaa aivan saatanasti ja ulkona on lumen alla märkää jäätä. Kukaan ei kuitenkaan kaadu, eikä laitteitakaan rikota. Emme siis tee elämässä vieläkään virheitä. Vedämme piuhan suoraan vahvistimen linjaulostulosta, mutta tästä aiheutuu ongelman poikanen: ekvalisaattori ei tuolloin vaikuta soundiin. Ratkaisu kuitenkin löytyy suhteellisen helposti Ollin GT-8:aa ja Tube Screamer -pedaalia hyödyntämällä. Soundista saadaankin pienen särön avulla tanakka ja murea, mutta mukavan selkeä. Sopii hyvin yhteen kitaroiden kanssa. Olemme tyytyväisiä.

Joni valittelee treenien puutteesta ja sovituksellisista epäselvyyksistä johtuvaa (kuulostaa jokseenkin tutulta) epävarmuutta, mutta käy urhoollisesti hyökkäykseen. Aloituskappaleena toimii, aivan kuin Nikolla ja allekirjoittaneella, Wasteland. Alku menee totutellessa, kunnes Niko keksii loihtia miehelle kellarin kätköistä lääkettä: kylmän tölkin Grafen Walderia. Työ alkaa välittömästi maistua silminnähden paremmalta. Viilaamme yksityiskohtia kohdilleen ja etenemme huolellisuutta osoittaen. Kun rallista on saatu noin puolet taltioitua, on tupakkitauon aika. Toteamme, että biisit vaativat huolellista yhteisharjoittelua, jahka nauhoituksissa jokaiselle on selvinnyt jokaisen nuotin kesto ja korkeus. Viime demon äänitysten jälkeen esim. biisi Drug Slut alkoi välittömästi kuulostaa treeneissä helvetisti paremmalta, kun kellään ei enää ollut mitään epäselvyyttä yksityiskohdista. Odotamme samanlaisen ilmiön tapahtuvan näidenkin biisien kohdalla.

Kolmikko palaa sorvin ääreen, ja päätän itse käydä sillä aikaa lyömässä vähän rumpua, sitäkään kun ei ole ainakaan kahteen viikkoon tullut tehtyä. Tuntuu sinänsä tutulta, mutta kapulat ovat omituisen kevyet ja käyttäytyvät jokseenkin hallitsemattomasti. Samoin jokin helvetin poltergeist liikuttelee basaripedaalien nuijia välillä omia aikojaan. Vähitellen soitto alkaa kuitenkin taas kulkea ja hiki virrata. Viikon päästä olenkin hiihtolomalla, jolloin täytyy aloittaa tehokas treenaus.

Käyn suihkussa ja palaan kotkanpesään. Weistländ on saatu purkkiin ja Condemned on työstön alaisena. Biisi etenee myös hitaasti mutta varmasti, ja mikä parasta, kuulostaa bassoraidan kanssa helvetin hyvältä. Ollikin toteaa, että homma alkaa vähitellen kuulostaa louhinnalta. True dat. Jonilta valitettavasti loppuu aika, jolloin biisi jää paria riffiä vaille. Sovimme sessioita jatkettavan viikon päästä lauantaina. Kuuntelemme vielä Wastelandin ennen lähtöä. Saatana, sehän uhkaa potkia!

Näihin kuviin (paitsi ettei kamera sattunut tällä kertaa mukaan), näihin tunnelmiin ja täältä tähän.