|
Voikukka
Vihreä varsi, voikukan verso.
Auringon valolle onpi se perso.
Kukkansa niityllä heittävi kultaa,
juurensa hellivät maaemon multaa.
Oi voi, oi voikukka
keltaisna hohtaa kuin rentukka.
On niityn se helmi ja lapsoset telmi,
vaan eivät koskeneet kukkaseen.
Vielä silmä sen muistaa,
kun kätönen luistaa
talvella lämpöiseen rukkaseen...
Aamuinen aurinko taivaalle herää,
voikukka oikoilee lehtien terää.
Eessä on niityllä uutoinen päivä
häivähtää korsissa tuulosen häivä...
|