|
Katselen ikkunasta
pihalleni ja huomaan syksyn saapuneen.
Puista putoilee lehtiä ja menen haravoimaan niitä pihalta pois. Me jotka
asumme omakotitaloissa
haluamme pitää siistinä pihojamme ja se tuottaa mielihyvää kun syksyn
lopussa on piha puhdas.
Sydämelläni on ollut pitkään teema ”Yksin
Rakkaus”ja siihen liittyy kertomus Laupiaasta Samarialaisesta.
Laupias Samarialainen välitti lähimmäisistä ja auttoi hädässä olevaa kun hän
makasi tienojassa.
Me välitämme kyllä siitä miltä
pihamme näyttää mutta välitämmekö siitä miltä sydämemme
näyttää. Rakastammeko lähimmäistä niin kuin itseämme. Onko meissä vielä
Rakkautta.?
Se on yksi tärkeimmistä asioista, mitä voimme tehdä lähimmäistemme
hyväksi.
Onko maailma muuttumassa kylmäksi ja välinpitämättömäksi vai löytyykö
ihmisissä
vielä
rakkautta huomata lähimmäinen. Fransiskus Assisilainen kirjoitti”
Vain antamalla voimme itse saada”.
Jokainen rakkauden teko lähimmäiselle, auttaa meitä paljon paremmin
jaksamaan tässä maailmassa.
Rakkaudesta voisin tehdä mitä
vaan; mä aavan meren ylittäisin.
Rakkaudesta lentäisin siivin särkynein, saadaksein olla siinä hetken.
Rakkaudesta poistan esteet vahvimmat, myrskytkään ei voi mua estää.
Se on suurempaa kuin katse kaipaava. Se on jotain joka meidät yhdistää.
|