LuLu ja Ystävien logo

Jutut


Alkuun

<---

Rumba 13/1999
Levyt
© Markku Halme

LULU JA YSTÄVÄT
Puu
LUULEVY/OMAKUSTANNE

7

LuLujen edellinen levy oli pakattu hieman hankalasti avautuvaan nahkaflompsaan. Tällä kertaa kansimateriaaliksi on valittu raakalauta, mitä myötä paketin hankalaksi paksuudeksi tulee viitisen senttiä. Musiikillinen sisältö ei kuitenkaan ole muuttunut mihinkään, mikä on samaan aikaan LuLujen voima ja heikkous. On nimittäin myös niin, että yhden levyn kappaleet muistuttavat sen verran paljon toisiaan, että repeat-nappulan vahingossa tapahtunutta painaltamista ei välttämättä kovin nopeasti huomaisi. Tähän kiekkoon ihastuville ei edellistä albumia kannata suositella, mutta toisin päin homma vielä toimii, sillä tehossa on jonkin verran parannusta edelliseen nähden syntynyt.

Saatekirjeessä LuLut luokittelevat akustisen musiikkinsa "psykoottiseksi etnoksi", mutta minun kielitajuni vaatii "psykoottisuuden" yhdeksi osatekijäksi villin hurjuuden, joka tässä korvautuu muinaisen Teurastamo 5:n mieleen tuovalla karhealla melankolialla. Kevyt, mutta intensiivinen kitara antaa tilaa pehmeille rytmisoittimille ja joskus myös viululle, tai poistuu kokonaan haitarin tieltä.

Biiseissä on tasaista laatua, mutta ylittämätöntä yltiökauneutta löytyy Pahasta, jonka kruununa on kaunisäänisen Mari Selinin duetointi (huom. miespuolisen) LuLun kanssa, jonka teknisesti heikko ja esteettisesti kamala ääni kummallisine tavujakoineen on yksi orkesterin vahvimmista ja omimmista puolista. Hirveen ankara homma.


<---