LuLu ja Ystävien logo

Jutut


Alkuun

<---

Jyväskylän Ylioppilaslehti 22.1.1998
© Jukka Yli-Lassila
Kuvat: Jaana Kautto

Laulut pukivat parhaat päällensä

LuLu Virtasen nuotiopunkissa yhdistyvät eri musiikkilajit

LuLu Virtanen
ei sytytä tupakkaa, ei, vaikka se epäilemättä olisi kuin piste i:n päälle hänen ulkoiselle imagolleen. LuLun lierihattu, poncho ja bootsit viittaavat siihen rock-perinteeseen, joka versoaa - kuten alan termejä vapaasti yhdistellen voisi sanoa - bluespohjaisesta boogiejyräämisestä. Mutta siihen yhtäläisyydet sitten jäävätkin. LuLu ei ole "rock" perinteisessä mielessä.

Keith Richards -mukaelmasta ei siis ole kyse, mutta mistä sitten? Jyväskyläläinen LuLu Virtanen ei itsekään keksi mitään valmista määritelmää musiikilleen, jota tuoreimmillaan edustaa uusi "ystävien" kanssa tehty Luma-cd.

"Joidenkin mielestä se on nuotiopunkkia. Tai eräänlaisia lasten nuotiolauluja", LuLu pohtii.


LuLu keittiössä

Puhuessaan omista laulunteksteistään LuLu käyttää useaan otteeseen termiä hertsiluku. Sillekin löytyy selityksensä.

"Jos istut yksin huoneessa, voit nähdä ja tuntea kaikenlaista. Siitä tilanteesta tekstit usein lähtevät liikkeelle. Hertsiluvulla tarkoitan sitä, että esimerkiksi puu elää ja kommunikoi eri taajuuksilla kuin todellisuus."

Joihinkin LuLun tarinoihin on tullut mukaan myös vapauttavaa mustaa huumoria.
"Huumoria on lauluissa mukana, mutta ne eivät ole mitään vitsiä", LuLu painottaa.

Luma-levyn mottona on lause "Kun nää laulut lähti, ne puki parhaat päällensä".

"Laulut ovat kuin lapsia, jotka lähtevät maailmalle. Niille voi tehdä mitä vaan siihen asti, kun ne levytetään. Levyllä ne kuitenkin ovat jo valmiina lähtöön", LuLu visioi.

Vaan muuttuvatko rakkaat lapset myöhemmin, soitettuna yleisön edessä?
"Totta kai, niihin tulee erilaisten fiilisten myötä uusia sävyjä".

Siis pelimannihenkeä, omia kokemuksia ja aistimuksia. Tosissaan, mutta ei tosikkomaisesti tehtynä. Summa summarum?

"Ääniä, joita kerääntyy päähän ja sanoja, mitä ihmiset sanovat", lausuu LuLu Virtanen joka sanaa tarkkaan painottaen.

Uusi levy on LuLun ja ystävien kolmas. Siltä löytyy yllättävän paljon sävyjä, jotka assosioituvat niin rockiin, kansanmusiikkiin kuin lastenlauluihinkin. Kaiken taustalla säteilee tekijän sanoin "vilpitön pelimannihenki".

"Lauluni eivät ole sen kummemmin kansanmusiikkia kuin rockiakaan, vaan oman näkemykseni mukaisia laulelmia tai ralleja. Itsekin olen vain soittaja ja pelimanni, en mikään suuri lauluntekijä."


Uuden levyn apupelimanneina on toiminut joukko kavereita, jotka tarpeen tullen seuraavat LuLua myös keikoille. Ahkerista ja taiteellisista ystävistä oli apua myös omakustanteena ilmestyneen cd:n kansitalkoissa. Huolellisesti harmaaseen nahkakuosiin pakatut kannet on suunnitellut Jyväskylästä kotoisin oleva taiteilija Kimmo Schroderus.

"Kannet pakattiin talkoilla. Levynteon ja kansien väsäämisen vaiva olikin melko lailla yhtä suuri", LuLu naurahtaa, ja syystä. Toista samannäköistä cd-koteloa tuskin heti kävelee vastaan.

Hertsiluku määrää tahdin

Luma-levyllä on haikeiden yksinäinen soittaja, kitara ja haitari-tyylisten tunnelmointien lisäksi toisenlainen, mörköjä, menninkäisiä ja salaperäisiä etelän psygoja (g:llä, aivan niin) vilisevä maailma. LuLu Virtasen mukaan kyseessä ovat yhtä kaikki kokemusperäiset ilmiöt ja tapahtumat.


"Eivät ne satuja ole, vaan asioita, jotka on koettu hieman eri tavoin kuin todellisuus. Totuuspohjaisia tarinoita, joissa ei ole kerrottu ihan kaikkea", analysoi LuLu Virtanen salaperäisesti.


LuLu ja haitari


<---