LuLu ja Ystävien logo

Jutut


Alkuun

<---

CITY Jyväskylä 5/1999
© Jessi Kolehmainen

LuLu

Itsensä voittamista Lulu kokeilee inkkarikanootillaan ensi kesänä Simojoella. Lulu ei pelkää kaatumisia kylmään veteen, päin vastoin: ne ovat kuulemma lajin suola.

Raakaa puuta

Lululle on kerääntynyt matkoilta ympäri Eurooppaa erilaisia soittimia parikymmentä kipaletta. Kitaran, huuliharpun, kazoon eli räkäpillin ja muun muassa banjon lisäksi Lulu soittaa mieluiten haitaria, joka löytyi kirpputorilta viidellä kympillä. Haitari soi myös Lulun ja Ystävien uusimmalla Puu-levyllä.

- Meitä kuunteleva yleisö on hieman poikkeavaa. Jotkut sanoo, että meidän biisit kuulostavat milloin lastenlauluilta ja psykoottiselta etnolta tai rallatuksilta. Minusta biisit ovat enemmänkin ääniä, jotka on laitettu omaan järjestykseen, pohtii musiikintekijä Lulu Virtanen (33) uusinta tuotantoaan.

Kesän alussa ilmestyvä omakustannelevy Puu on sarjassaan neljäs. CD-levy on nimensä mukaan todellakin puuta: paksua raakalautaa, jonka sisällä levy lepää. Paksu ja painava cd-kotelo takaa jo yksistään sen, että levyä tuskin koskaan tullaan myymään suuremmissa levykaupoissa. Lulu ja Ystävät ei edes halua suuren yleisön suosioon. Pääasia on, että levyjä menee sen verran kaupaksi, että tuotolla saadaan taas seuraava levy kasaan.

Keikkoja Lululle ja Ystäville on tarjottu pääasiassa festareilta. Pian nelihenkinen kokoonpano nähdään muun muassa Yläkaupungin Yössä Jyväskylässä ja kesällä Herrasmiesrockissa Seinäjoella. Jos keikkoja ei heru, soittelee Lulu myös yksin kadulla.

- Kadulla soittaminen on paljon fiiliksistä kiinni. Reissussa tulee soiteltua enemmän, koska kadulta saa lisää matkarahaa, ruokaa ja viiniä sekä uusia kavereita. Suomessa rahaa tulee nollasta markasta 80 markkaan tunnissa - ei siis mikään kovin nopea rikastumiskeino. Kadulla esiintyminen on enemmänkin hupia, Lulu vakuuttaa.

Matkustaminen ja musiikki ovat Lululle psyykelääkettä parhaasta päästä. Poppakonsteja löytyy Lululta enemmänkin; minigolf, melonta ja pöytälätkä. Aikaisemmin Lulu kävi kavereineen pelaamassa minigolfia omilla puumailoilla salaa öisin. Nykyään he maksavat kiltisti tuntivuokraa, lunastavat rautamailat ja pelaavat päivisin.

- Meillä on joka kesä turnaus, jonka mestari mä olen ollut jo seitsemän kertaa, Lulu nostaa ylpeänä rinnuksiaan voiton merkiksi.


<---