Klassisen musiikin erikoislehti RONDO (6/05) ja Kare Eskola maalailee:
Kalevala- ja kansanmusiikkivaikutteisia kuorolevyjä
on viime aikoina riittänyt:
Philomelan Mieli, Suden ajan Etsijä,
Tallan Punapaula, Veijo Tormisin uusi tuleminen...
Ilona Korhosen Marian virsi Arhippa Perttusen teksteihin
erottuu joukosta edukseen monessa suhteessa.
Korhonen yhdistää itämeren-suomalaista lauluperinnettä
pohjoismaiden kuulaaseen kuoromusiikkiin, mutta teoksessa
on vahvasti läsnä myös keskiaikainen gregoriaaninen
ja polyfoninen tunnelma. Se avaa tekstiä eurooppalaisten
myyttien suuntaan - niistähän Kalevalan loppupuolen
kristillisissä legendoissa on kysymys, ei metsäläisten eepoksesta.
Kuoroaan Korhonen käyttää todella vaihtelevasti.
Unisonot, soolot, vuorolaulu, puhekuorot, vähäsäveliköt,
kromatiikka, urkupisteet, kvartit ja sekunnit seuraavat toisiaan,
mutta levyn mittaisen teoksen kaari kestää.
Yksittäisistä osista mieleen jäi Saunanhakuvirren
Jouluna jumala synty, joka pärjää voimassa, väessä ja
joulutunnelmassa Rajaton-yhtyeen versiolle samasta tekstistä.
Nuorekas Vantaan kamarikuoro navigoi kansan- ja
kuoromusiikin rajoilla kunniakkaasti, vaikka herkimmissä
ja hankalimmissa paikoissa varmuutta voisi olla enemmän.
Levyn raikas grafiikka täydentää Marian virrestä
yhden vuoden iloisista kuoroyllätyksistä.
Suomalainen kulttuurilehti Hiidenkivessä 3/05 Risto Blomster, fil. tri ja SKS:n kansanrunousarkiston tutkija kirjoittaa:
Vantaan kamarikuoro on ensi vuonna kunnioitettavaan kahdenkymmenen vuoden ikään yltävä nuorten aikuisten sekakuoro. Kuoron johtajana toimii musiikin maisteri Ilona Korhonen. Tatiteellisesta nosteesta tällä hetkellä nauttiva Korhonen on nuori ja tunnustettu musiikintekijä: Elvis ry:n asiantuntijaraati tilasi häneltä kesän 2004 Kaustisen kansanmusiikkijuhlille sävelteoksen vanhoille kansansoittimille , ja kuluvana vuonna hänen sävellyksensä Kehtolaulu sai Suomen naiskuoroliiton sävellyskilpailun kolmannen palkinnon.
Vantaan kamarikuoron toinen levy Marian virsi on Korhosen Arhippa Perttusen laulamaan kalevalamittaiseen legendarunoelmaan säveltämä kuoroteos Jeesuksen syntymästä. Legenda omaksuttiin karjalaiseen suulliseen perinteen ortodoksisen kirkon kautta ja sitä on oletettavasti esitetty eri muodoissa kansanomaisena jouluevankeliumina.
Korhosen sävelteos on on mukavasti uskollinen kalevalaisen runon esitysperinteelle ja muodolle. Sävellyksessä hyödynnetään sujuvasti ja luovasti esilaulajan ja kuoron vaihtelua ja samalla säiilyy riittävästi runon metristä svengiä.
Säveltäjälle antaa paikan irrotella "Ruotus ruma päivyläinen" -jakso, joka toistuu kolmesi klassisten satujen ja tarinoiden tapaan. Jaksossa Maria kiertelee etsimässä synnyttämisen paikkaa. Tempovaihdokset, puhelaulut ja muut tehokeinot onkin sijoitettu juuri näissä jaksoissa puhuvan kansan suuhun.
Myös kuoron äänenmuodostus sitoo teoksen maahan, kansaan. Kursailematon suora laulu on puhdasta ja soivaa. Ilahduttavaa on myös miesäänten selkeys ja vahvuus.
Legendan kohokohta, Jeesuksen syntymä soi kirkkaasti naisäänten duurissa. Lopun jakso, jossa Maria etsii kadottamaansa lastaan, on seesteisessä hämmenntyksessän mainio lopetus koko tarinalle. Tiet, kuu ja päivä lohduttavat harhailevaa Mariaa: "Tuol on pieni poikuosi, kullainen omenuosi, ylisessä taivosessa, isän jumalan sialla, tulee sieltä tuomitsemaan."
Suomen laulajien ja soittajien liiton lehden, Sulasolin (3/05) Mari Koistinen arvioi:
Vuonna 1986 perustettu, noin 30-henkinen, Vantaan kamarikuoro on jälleen tarttunut uusiin ja erilaisiin haasteisiin. Kuoron uusin levy Marian virsi on kokonaan kuoron oman johtajan, Ilona Korhosen käsialaa. Marian virsi perustuu Arhippa Perttusen Elias Lönnrotille vuonna 1834 laulamaan legendaan Luojan virsi, joka kertoo Krituksen vaiheet sikiämisestä ylösnousemukseen asti. Runojen esittäjät ovat alun perin olleet enimmäkseen naisia, joten siitä syystä esitykseen on tullut voimakas naisnäkökulma, Marian näkökulma, ja siksi runoelmaa nimitetään myös Marian virreksi.
Korhosen sävellys Marian virrestä on hyvin moniulotteinen. Siinä käytetään vanhaa runolauluperinnettä muunnellun perinteisesti sekä myös uudella, persoonallisella tavalla. Runot niveltyvät musiikillisesti yhteen niin, että tiiviin kokonaisuuden voi helposti kuvitella näyttämölliseksi musiikkidraamaksi. Vaikka sävellyksessä naisäänillä nimensä mukaisesti on suuri rooli, miesääniä ei ole unohdettu, vaan ne tuovat lisää syvyyttä ja tummuutta juuri sopivissa kohdin.
Kamarikuoro ja solistit - eli melkein jokainen kuoron laulaja vuorollaan - luovat varmalla, harmonisella laulullaan esityksestä nautittavan kokonaisuuden, jota ei todellakaan voi kuunnella pätkissä. Kuoron terve, puhdas perusäänenkäyttö sekä hyvin yhteen sopivat äänet antavat laadukkaan kuvan nuorekkaan kuoron osaamisesta ja musikaalisuudesta.
Laatutyötä korostaa vielä levyn tyylikäs ulkoasu ja tarkkaan mietitty ohjelmalehtinen.
Kansan Musiikkilehti Friitissä (2/05) säveltäjä Pekka Jalkanen kirjoittaa:
Ammattikansanmuusikkojen piiristä on viime vuosina noussut virkeä kuorosäveltäjien kaarti. Tellu "Suden aika" Turkka ja Sanna Kurki-Suonio ovat työstäneet raikkaasti omaa ohjelmistoaan muun muassa naiskuorojen paraatikokoonpanolle Philomelalle. Oma lukunsa on Kurki-Suonion hulvaton Kalevala-tajunnanvirta, kuusituntinen (!) koulutusproduktio Mieleni minun tekevi Joensuussa viime helmikuussa. Tekoprosessissa luotetaan kirjoituspöydän ja nuottipaperin ohella omaan muusikkouteen, jonka avulla teokset kiteytyvät lopulliseen muotoonsa vasta harjoitus- ja esitysvaiheessa kokeilujen, vaiston ja improvisoinnin avulla.
Samalla tavalla on myös Ilona Korhonen operoinut oman kuoronsa, Vantaan kamarikuoron kanssa. Marian virren tekstit ovat Arhippa Perttusen Luojan virreksi nimetystä messiadista (1834). Marian raskaaksi tulo marjasta (paratiisinpuu?), synnyttäminen tapomäen (Golgata?) tallissa, luonnon ylistykset lapselle ja lapsen karkaaminen (Dionysos?), kuvataan Marjavirren, Saunavirren ja Lapsenetsintävirren mukaisesti moneen kertaan ja monelta puolelta, kuin vanhauskoisten liturgisessa rituaalissa. Musiikki tyylittelee kalevalaista esitystapaa ja melodiikkaa, josta Korhonen rakentaa hienolla vaistollaan ilmavia, usein tavallista laajempia intervallejakin hyödyntäviä kulkuja. Dramaattisina mausteina on kirkonkellotyylitelmiä, puhelaulua ja laajoja puhekuoro-osuuksia. Kokonaisilme pysyy kuitenkin hyvin eheänä ja muistuttaa pelkistyneisyydessään Veljo Tormisin tapaa työstää itämerensuomalaista melodiikkaa. Teoksen puolivälissä mukaan tulee uutta, gregoriaanista sävyä: sooloihin ilmaantuu veisuun niekkuja ja koraalin häivettä, harmoniassa pistävät esiin borduna, kvintti ja kvartti vanhan organumin tapaan. Kalevalais-grogoriaaninen sävy säilyttää koko ajan balladin tai keskiaikaisen kirkonseinämaalauksen luonteen: se on näennäisesti ilmeetön, mutta pitää tosiasiassa sisällään ankaria jännitteitä. Vanhan ja uuden ajan murroksessa syntynyt kansanruno saa arvoisensa toteutuksen.
Marian virsi on oikeaa joulumusiikkia ilman läskiä ja karamellia myös toteutuksen osalta. Vantaan kamarikuoro laulaa Ilona Korhosen otteessa intensiivisesti ja hyvällä maulla, lukuisat etnisin värein maustetut kuorosoolot soivat ilmeikkäästi.
Musiikkikirjastoalan lehti Aksentin (4/05) Risto Blomster arvioi:
Marian virsi on Ilona Korhosen Arhippa Perttusen laulamaan kalevalamittaiseen runoelmaan säveltämä kuoroteos Jeesuksen syntymästä. Legenda omaksuttiin karjalaiseen suulliseen traditioon ortodoksisen kirkon kautta ja sitä on oletettavasti esitetty eri muodoissaan kansanomaisena jouluevankeliumina.
Sävelteoksesta löytyy mukavasti uskollisuutta kalevalaisen runon esitysperinteelle ja muodolle. Korhonen käyttää sujuvastii ja luovasti esilaulajan ja kuoron vaihtelua säilyttäen myös riittävästi runon metristä svengiä.
Klassiseen tapaan kolmasti toistuva "ruotus ruma päivyläinen"-jakso, jossa Maria kiertelee etsimässä synnyttämisen paikkaa, antaa säveltäjälle paikan irrotella. Tempovaihdokset, puhelaulut ja muut tehokeinot onkin sijoitettu kansan suuhun.
Myös kuoron äänenmuodostus sitoo teoksen maahan, kansaan. Kursailematon suora laulu on puhdasta ja soivaa. Ilahduttavaa on myös miesäänten selkeys ja vahvuus - johtuu se sitten onnistuneesta äänityksestä tai sitten ei.
Legendan kohokohta, Jeesuksen syntymä soi kirkkaasti naisäänten duurissa. Lopun jakso, jossa Maria etsii kadottamaansa lastaan, on seesteisessä hämmenntyksessän mainio lopetus koko tarinalle. Tiet, kuu ja päivä lohduttavat harhailevaa Mariaa: "Tuol on pieni poikuosi, kullainen omenuosi, ylisessä taivosessa, isän jumalan sialla, tulee sieltä tuomitsemaan."
Kauppalehti noteeraa Marian virren 3.5. numerossaan näin:
Parikymmenvuotinen Vantaan kamarikuoro koostuu innokkaista laulun
harrastajista,
jotka ovat asiassaan mukana tosissaan, mutta eivät liian vakavasti. Nyt he ovat
ikuistaneet osaamistaan cd-levylle vetäjänsä Ilona Korhosen johdolla. Sen myötä
kuoro heittäytyy kansalaulujen ja runonlaulannan mielenkiintoiseen maailmaan.
Marian virsi - cd on Korhosen tekemä sovitus vienankarjalaisesta ja
kalevalaisesta
runonlaulannasta. Tekstit ovat Elias Lönnrotin vienankarjalaiselta
runonlaulajalta
Arhippa Perttuselta 1800-luvulla tallentamia. Uudessa cd:ssä yhdistetään
perinteistä
runonlaulua ääni-improvisaatioon ja erilaisiin perkussioinstrumentteihin.
Lopputuloksesta henkii rakkaus musiikkiin!