Elvis ry:n juhlakonsertti Kaustisella 11.7.2004

TERO HAUTAMÄKI kirjoittaa Ilkassa 13.7.2004:

Muinainen ui moderniin uusien sävelmien konsertissa

Elvis ry:n kustantamaan juhlakonserttiin oli sunnuntai-iltana löytänyt vain kourallinen kuulijoita. Monelta jäi näkemättä muinaisten soitinten konsertti, jossa sähköä ja mekaanista äänentoistoa oli niin, että hyvä jos talon ampeerit riittivät.

Samalla monelta jäi kuulematta erilainen, lähes hämmentävä konserttikokemus. Illan kolme teosta eivät todellakaan edustaneet kansanmusiikin mainstreamia, vaan rohkeaa uutta musiikkia reunoilta ja rajoilta.

Illan kauneimpia sävyjä tarjosi Ilona Korhosen Kansallis-Sarja. Kolmiosainen teos alkoi arkaaisesta ja eteni riitasointien kautta kohti tätä päivää. Viimeinen osa lähti upeaan lentoon, kun Korhonen avasi kuulaan ja vivahteikkaan äänensä ammolleen, tulkitsi hauskan tektinsä talvisista ylioppilaista ja muunteli sanomaansa taiturillisin kääntein.
(...)
Erinomaisen epäkaupallinen, hieno ja haastava konsertti, joka omalta osaltaan nosti tämänvuotisten juhlien taiteellista tasoa. Tällaista totaalitavaraa ei kuule Kaustisellakaan joka vuosi.

ILARI HYLKILÄ kirjoittaa Keskipohjanmaassa 13.7.2004:

Suomalaisen kevyen musiikin tekijöiden yhdistyksen Säveltäjät ja Sanoittajet Elvis Ry:n raati valitsi viime talvena 20 hakijan joukosta kolme säveltäjää, joilta se tilasi sävellykset vanhoille soittimille. Kaustisen Festivaalien ja Elviksen yhteistyön tuloksena syntyi monipuolinen konsertti, jossa kaikki teokset olivat tyyliltään hyvin erilaisia.

Konsertin aloitti Ilona Korhosen Kansallis-Sarja. Se oli tehty kolmelle esittäjälle, siis varsin pienelle kokoonpanolle. Teoksen instrumenttivalikoimaan, kuului 10-kielinen kantele, kaksi Saarijärven kanteletta, jouhikko, ähtäväharppu ja nyckelharpa. Korhonen vastasi itse laulusta, mutta välillä lauluun yhtyivät myös soittajat, Pauliina Kauhanen ja Lassi Logren. Kansallis-Sarja oli kokonaisuudessaan varsin pirteä ja melodiamaailmaltaan raikas teos: Vaikka teos pelasi toisinaan minimalistiikalla, ei paikoittainen vähäeleisyys muuttunut tylsäksi. Teos tuntui tukeutuvan, erityisesti alkupuolella, vahvasti urkupisteisiin. Aina ne eivät olleet kuitenkaan kuultavia vaan sävellajitunnun kautta ilmeneviä.

Sarjan toisessa osassa alkoi ähtäväharpusta ja Saarijärven kanteleesta yllättäen kantautua säveliä, joita saattoi aluksi epäillä soittajien työtapaturmiksi. Pian musiikki oli niin paljon "raiteiltaan", ettei epäselväksi voinut jäädä se, että kyseessä oli säveltäjän hauska pila.

Korhosen Kansallis-Sarja osoitti, että melko vähälläkin voi saada paljon aikaan. Teos ja sen esitys oli kokonaisuudessaan tasapainoinen. Suurten linjojen lisäksi teoksen pienet yksityiskohdat toimivat. Erityisen onnistuneena osa-alueena todettakoon koko esittäjäryhmän yhteiset korvia hivelevät lauluosuudet.