- Pumppuvoimala olisi pumpannut sähkövoimalla vettä Vaarun päälle rakennettavaan altaaseen, ja tuottainut sähköä laskemalla veden takaisin Päijänteeseen. Prosessissa olisi hukkaantunut fysiikan lakien mukaisesti sähköä vähintään 90-135 GWh/v. (IVOn mukaan laitos olisi kuluttanut sähköä 25-33 % enemmän kuin tuottanut.) Tuota sähkön "varastointia" voi verrata maidon varastointiin juottamalla se toiselle lehmälle.
Jos pumppuvoimalan vaatima sähkö (vesioikeuspöytäkirjojen mukaan väh. noin 390 GWh/v ) olisi tuotettu ydinvoimalla, olisi ydinsähkön pumppulakierros Vaarulla aiheuttanut sellaista ydinjätettä, jonka vastineeksi ei olisi saatu sähköä kuluttajille.
Tuon turhimman korkea-aktiivisen polttoainejätteen määrä olisi ollut noin 400-600 kg vuosittain /1/.Tästä noin 0,9 %, siis noin 4-5 kg olisi ollut plutoniumia /2/. Samalla olisi kertynyt noin neljäsataa tonnia radioaktiivista uraanikaivosjätettä.
Ilmeisesti pumppuvoimalan käytön aiheuttamat ydinjätteet olisi haudattu Konginkankaan Kivettyyn, vajaan 100 kilometrin päähän pohjoiseen Vaarusta, saman Päijänne-Viitaasari -vesireitin varteen, jos sekä pumppuvoimalahanke että ydinhautahanke Kivettyyn olisivat toteutuneet.
/1/ Loviisan yhden reaktorin vuosittain vaihdettava polttoainemäärä on 14 tn (Loviisan voimalaitosesite, IVO 1979). Pumppuvoimalakierroksella hukkaantuu sähköä helposti 135 GWh vuosittain.
Loviisa 1:n vuosituotanto =
käyttöaste (0,86) x 24 x 365 x 440 MWh =3 300 GWh.
(135 GWh / 3 300 GWh) x 14 000 kg = n. 600 kg
/2/ Polttoainejätteestä 0,9 % on plutoniumia ("Hyvä tietää ydinvoimasta", Suomen Voimalaitosyhdistys 1978, vastaus 35).
0,9 % x n. 600 kg = n. 5 kg
Takaisin pumppuvoimalasivulle
Juhani Paavola, vaarun.vuori(at)pp.inet.fi
Tätä sivua on muutettu 13.5.2001
