Vesipyramidi

Vesi on totuuden, puhtauden ja ikiaikaisuuden vertauskuva. Mutta joissakin yhteyksissä vesi symbolisoi myös virheitä, vääristymiä ja harhakuvia.
  Eräässä Pentti Haanpään novellissa rikas isäntä palkkaa miehen kantamaan vettä edestakaisin kuopasta toiseen. Ohikulkijoiden ihmettely ei isäntää haitannut, saipahan työllistettyä miehen ja työn haitat rajoittuivat korvien väliin.
  Albanialaissyntyisen Ismail Kadaren kirjassa "Pyramidi" oli kansa muuttunut vallanpitäjien mielestä niin vapaamieliseksi, että se uhkasi jo heidän auktoriteettiään. Oli löydettävä keino vaarallisen hyvinvoinnin eliminoimiseksi. Lyhyesti: jotain kuluttavaa ja tuhoisaa ruumiille ja hengelle ja ehdottoman turhaa. Sellaista, josta ei toivuttaisi ennen kuin uutta keinoa jo suunniteltaisiin. Syntyville vahingoille määriteltäisiin riittävän väljät normit, jotta vahingot eivät ylittäisi ennakoitua, siis "hyväksyttyä" määrää. Lopulta pohdittiin loputtoman reiän kaivamista maahan, pyramidin pystyttämistä ja keinotekoisen putouksen rakentamista. Vallanpitäjät valitsivat pyramidin.
Vaarulle suunniteltu vettä edestakaisin purskuttava keinotekoinen vesiputous olisi yhtä vähän elämälle ystävällinen kuin Kheopsin pyramidi, ja suunnilleen yhtä tarpeellinen. Kuten muinais-uskonnossa ikään, laitos olisi pantava juuri tiettyyn paikkaan. Pumppula olisi kuin kymmenen Kheopsin pyramidia litistettynä 30 metriä korkeaksi laataksi vuoren päälle. Rakennelma painaisi nesteineen 20 kertaa enemmän kuin kaikki suomalaiset yhteensä. Loviisan jompikumpi ydinpyramidi voisi puskea altaan täyteen 15 tunnissa, mutta pumppulakierroksella haihtuisivat IVOn uskottelemat energiansäästöhaaveet viiden ydinreaktoritunnin sähköntuotannon mukana kuin faaraon sielu taivaan tuuliin.

Vesiputousta koskevaan IVOn käynnistämään vesioikeusprosessiin on tälläkin kertaa kulunut satoja työtunteja niin vallanpitäjiltä kuin Vaarun suojelijoiltakin. Mutta yksi pisara vesilakia riittää saastuttamaan kuutiometrin oikeutta. Ja kun syntynyt liemi imeytetään kapulakieleen ja ympäröidään pykäläpuomeilla, se palaa vesikäräjillä helposti torsoksi.
  Vesioikeus tunnusti Vaarun luonnonarvoja yhtä vähän kuin faarao elämän oikeuksia, energiansäästötavoitteista puhumattakaan. Vesiylioikeus siunasi päätöksen äänin 3-1.
  Vaikka suojelijat ovat valittaneet päätöksestä ja vesiputouksen pääsuunnittelija on jo ajat sitten jäänyt eläkkeelle, on päätöksen oleellinen muuttuminen korkeimmassa hallinto-oikeudessa yhtä epätodennäköistä kuin pumppulapiirustusten repiminen IVOn pääkonttorissa.
Onko vesioikeuskäsittelyyn osallistuminen puhtaan veden, luonnon ja elämän kannalta turhaa tällaisissa isojen poikien pyramidihankkeissa? Laulun sanoja mukaillen: Turhaako? Ei! Mutta tunnustakaa, ei vesioikeus luonnolle oikeutta jaa.

                Juhani Paavola (julkaistu Vaarunlehdessä 1/1994)
(Huhtikuussa 1995 korkein hallinto-oikeus vahvisti vesioikeuden päätöksen äänin 4-3. Tammikuussa 2001 IVOn alue siirtyi kuitenkin Metsähallitukselle luonnonsuojelutarkoituksiin noin 11 miljoonan markan -vajaat kaksi miljoonaa euroa- kauppasummalla. Vesioikeuslupa vanheni 19.4.2001.)

Takaisin Vaaruntarinaa-sivulle

Juhani Paavola, vaarun.vuori(at)pp.inet.fi

Tätä sivua on muutettu 13.5.2001