|
Luonto | Pumppuvoimalahanke Vaaru, Alta, Vuotos -vertailu | Kannanottoja Luontopolku | Vaaruntarinaa | Vieraskirja English | Svenska |
![]() |
| Sivun alkuun - Pääsivulle
|
Sivua on muutettu 1.5.1999 Juhani Paavola, vaarun.vuori(at)pp.inet.fi |
|
Voitto lehtoneidonvaipoille lähes varma:
Jos Jyväskylän kaupunginvaltuusto hyväksyy IVO:n ja kaupungin välisen laajan, 820 mmk:n arvoisen energiasopimuksen Vaarunvuori-kylkiäisineen, pumppulalle varatun alueen omistus siirtyy Jyväskylälle, luonnonsuojelutarkoituksiin. "Emme tule Jyväskylän kaupungin omistamalle Vaarulle rakentamaan pumppu-voimalaa", sanoi IVO:n pääjohtaja Heikki Marttinen osapuolten järjestämässä tiedotustilaisuudessa tänään tiistaina. Uudenvuoden paukkua oli tarjoilemassa myös Jyväskylän kaupunginjohtaja Pekka Kettunen.
Mikä sai Suomen suurimman voimayhtiön perääntymään, vaikka sillä oli mm. hallussaan maat Vaarulta jo kolmisenkymmentä vuotta, vesioikeuden jatkettu lupa ja esimerkiksi Keski-Suomen liiton, Korpilahden kunnan ja K-S:n kauppakamarin tuki? Pääsyy oli ydinvoiman "voittokulun" lopahtaminen. IVO osti Vaarulta 2,35 neliökilometriä pumppulaa varten samoina kuukausina kuin teki ensimmäisen ydinvoimalan alustavan tilauksen Neuvostoliittolaiselle yhtymälle, ja kun aloitti ydinvoimalan alustavat työt Loviisan Hästholmenissa. Noina vuosina syntyneet suunnitelmat viidennen ja kuudennen ydinreaktorin rakentamiseksi Suomeen ovat siirtyneet käytännössä ainakin ensi vuosituhannelle, vieden 1,5 mrd markan hintaisen pumppuvoimalahankkeen mennessään.
Vielä 17.7.1995 IVO:n silloinen pääjohtaja Kalevi Numminen kertoi kirjeessään Vaarun-liikkeelle, että "Imatran Voima ei voi luopua (pumppuvoimala)hankkeesta". Samana vuonna pumppulahanke runnottiin Keski-Suomen liitossa osaksi perättömin väittein uuteen seutukaavaehdotukseen, josta Vaarun-liikkeen edustajat valittivat ympäristöministeriöön. IVO:n imagolle alkoi kertyä muitakin rasitteita, kuten Vaarun osoittautuminen luonnonarvoiltaan ainutlaatuiseksi, Pohjois-Euroopan ainoan pumppulahankkeen osoittautuminen energiasyöpöksi, ja toisaalta yhtiön ydinjätteen hautaussuunnitelmat Äänekosken Kivettyyn, noin 100 km Vaarulta pohjoiseen.
Lähes kolmikymmenvuotinen kamppailu Vaarun puolesta ja massiivista sähköntuhlauslaitosta vastaan näyttää merkittävimmiltä osiltaan johtavan ympäristönsuojelijoiden voittoon. Lämmin kiitos ajatuksin tai teoin Vaarun suojaamisessa mukana olleille!
"Lopullinen päätös tehdään lähiviikkoina"
IVO:ssa on lopuillaan pumppuvoimalahanketta koskeva keväällä alkanut selvitys, joka valmistuu muutaman viikon sisällä. "Lähiviikkojen aikana olemme valmiit päättämään, mitä Vaarunvuoren alueen kanssa tehdään", kertoi ympäristönsuojelupäällikkö Leena Nurmento Korpilahti-lehdelle viime torstaina (Korpilahti-lehti tänään 22.10.). Vaarun-liikkeessä odotellaan perusteltua päätöstä IVO:lta. IVO:n ura suuryhtiönä alkoi rakentamalla vesivoimala kansallispuistoksi valmistellulle suojelualueelle Imatrankoskella; tuskinpa samankaltainen temppu nytkään olisi IVO:n loppu. Toisaalta Vuotos-hankkeen tapaus ei anna aihetta täysin luottaa pumppulahankkeen peruuntumiseen kokonaan, vaikka yhtiö sellaisesta kertoisikin. IVO omistaa Vuotos-allasta havittelevan Kemijoki Oy:n vesivoimasta 62 %.
IVOn ympäristönsuojelupäällikkö
pumppuvoimalasta: Jos Imatran Voima Oy:n ympäristöpäällikkö Leena Nurmennon lausunto osoittautuu paikkansa pitäväksi (julkaistu Elonkehä-lehdessä 1.10.1997), Vaarun ainutlaatuinen luonto saa tähän mennessä ehkä kauaskantoisimman jatkoajan. Vaarunvuori-liike pääsisi tällöin tärkeimpään välitavoitteeseensa, sillä uuden jatkoajan saaminen vesioikeudelta pumppulan rakentamiseksi on epätodennäköistä. Pumppulahanke vaatisi siten uuden vesioikeuskäsittelyn, jossa suojelijoiden, täplämustakeijujen ja lehtoneidonvaippojen mahdollisuudet olisivat entistä paremmat. IVO:n lakiosaston apulaisjohtaja Ensio Kahanpää ei Korpilahti-lehdessä 1.10. vahvistanut lausuntoa, mutta "piti todennäköisenä, että rakentamista ei aloiteta" (nyt?). "IVO ei ole muuttanut kantaansa asiaan, mutta toisaalta olemme täysin tietoisia, mitkä tuulet yhteiskunnassa puhaltavat". Pumppulahankkeella on IVO:n tarvitsema vesioikeuden päälupa. Nykyinen, jatkettu lupa umpeutuu 19.4.2001. "Jollei työtä ole olennaisilta osiltaan suoritettu ennen nyt määrätyn ajan päättymistä, on lupa sanotun lain 12 §:n mukaisesti rauennut" (vesioikeuden päätös 24.6.1993). Yhtiö on arvioinut rakennusajaksi kolme vuotta. Hanke Pohjois-Euroopan ensimmäiseksi pumppuvoimalaksi on siirtynyt jo parisenkymmentä vuotta viidennen ydinvoimalan rakentamisen siirtymisen myötä. Yhtiön mukaan 1,5 miljardin markan hintainen pumppuvoimala kuluttaisi noin 25...33 % enemmän sähköä kuin tuottaisi, sähkönsiirtohäviöitä lukuunottamatta. Vielä 1970-luvulla lähes yksimielisesti juhlittu, "välttämätön" pumppulaprojekti onkin osoittautunut epävarmaksi, ainutlaatuisen arvokasta luonnonaluetta vaarantavaksi äärihankkeeksi. Yhtiö ei ole kuitenkaan ilmoittanut luopuvansa hullunmyllyhankkeestaan.
Vaarun luonnon arvo osoittautunut aikaisemmin arvioitua suuremmaksi. Suomen valtakunnallisesti uhanalaisista lintulajeista 6 (lähes viidennes) pesii Vaarulla. Toisaalta alueella pesii myös 14 EU:n lintudirektiivin suojelemaa lajia (noin 20 % Suomessa pesivistä). EU:n luontodirektiivien suojelemista lajeista on Vaarulla 20, ja direktiivien luontotyypeistä 8. Valtakunnallisesti uhanalaisia on Vaarun eliölajeista ainakin 25. Alue onkin ehdolla Suomen tärkeiden lintualueiden luetteloon.
Vaarun eliöstön arvo on noussut samassa tahdissa kuin pumppulahankkeen laskenut. Alue on yhtiön ensimmäisen lupahakemuksen jälkeen sisällytetty osittain tai kokonaan mm. lehtojen-, rantojen- ja vanhojen metsien suojeluohjelmiin. Suojeluohjelmapeitto Vaarulla lieneekin Suomen ennätys. Viimeksi Vaaru sisällytettiin itsestään selvästi NATURA 2000-ehdotukseen.
Keskustavetoinen kunnanjohto yritti häätää Vaarun-liikettä?
Pumppuvoimala-hanketta kannattava kunnanjohtaja toi 5.5.1997 kunnanhallituksen kokoukseen yllättäen ohi esityslistojen "mielenkiintoisen ostotarjouksen" kiinteistöstä, jossa Vaarun-liikkeen tiedotuspiste on ollut jo toista vuosikymmentä. Keskustaenemmistöinen kunnanhallitus nyökytteli asian samantien päätökseksi "avoimesta" tarjouskilpailusta. Tieto asiasta ehti sanomalehti Keskisuomalaisen uutiseksi ennen kuin kyläläiset tai puoluepolitiikan ulkopuolinen, Vaarun-liikkeen tiedotuspistettä hoitava perhe tiesi asiasta mitään.
Ympäristöministeriö ehdotti Vaarun Natura 2000-ohjelmaan.
Myös pumppuvoimalalle kaavailtu alue on mukana tässä Korpilahden suurimmassa Natura-kelpoisessa alueessa. Ministeriön Natura-ehdotuksessa 4. huhtikuuta 1997 (6,16 neliökilometriä) on mukana IVO:n omistama ja pumppuvoimalalle kaavailema alue. IVO:n alueesta (yht. 2,35 neliökilometriä) on jäänyt pois vain pari hehtaaria, lähinnä ohitustien ja Kärkisten siltapenkereeseen louhetta tuottaneen alueen kohdalta. Luonnonarvojensa monimuotoisuuden puolesta Vaaru on Keski-Suomen ympäristöministeriön ehdottamista alueista tärkein ohjelmaan Keski-Suomesta.
Natura-ohjelmalla kartoitetaan ja suojellaan sekä lajeja että luontotyyppejä jälkipolville.
Suomen Natura-ohjelma vietiin lokakuun alussa ministerityöryhmään, jonka on määrä tehdä lopullinen ehdotus valtioneuvoston päätettäväksi maaliskuun 1998 aikana. (Vielä loka-marraskuussa uskottiin ympäristöministeriössä käsittelyn päättyvän vuoden 1997 loppuun mennessä). IVO vaatii todennäköisesti joko jo silloin tai myöhemmin pumppulamahdollisuuden säilyttämistä hankkeen epävarmuudesta huolimatta. Tämä on ääritapauksessa mahdollista aikanaan valtioneuvoston poikkeusluvalla.
|
Sivua on muutettu 1.5.1999 Juhani Paavola, vaarun.vuori(at)pp.inet.fi |