Luonto | Pumppuvoimalahanke   Vaaru, Alta, Vuotos -vertailu | Kannanottoja   Luontopolku | Vaaruntarinaa | Vieraskirja   English | Svenska

Suomen energiarakenteen perustuminen uusiutuvaan energiaan, säästöön, ja aiheuttaja maksaa -periaatteeseen vähentäisi sähkönkulutuksen vuorokausivaihteluita. Nopeasti toteutettavia vaihtoehtoja itse pumppulalle ovat ilmanpainevoimala, kaasuturbiinit ja pidemmällä aikavälillä vetymenetelmä. Yksinkertaisin vaihtoehdoista olisi, jos pumppuvoimalaa olisi oikeasti tarvittu, pumppulan suunnitellun sijoituspaikan vaihtaminen.

• Vaihtoehtoinen energiarakenne:
  Sähkönkulutuksen vuorokausivaihtelun kasvu ei ole luonnonlaki, mutta yli 1000 megawatin voimalayksiköt, etenkin ydinreaktorit, kasvattaisivat pumppulatarvetta. "Mikäli verkon suurimman yksikön koko kasvaa 1000 megawattiin, nousee myös varavoimavaatimus. Myös säätövoiman tarve kasvaa. Tässä tulee mukaan Vuotos Š Korospohjan kaavailtu pumppuvoimalaitos kuuluu samaan ryhmään". (Tutkimuspäällikkö Markku Nurmi, energiapolitiikan neuvoston jäsen. Suomen luonto 8/93)
     Merkittävin ja laajakantoisin vaihtoehto pumppuvoimaloiden tarvetta kasvattavalle Suomen energiantuotantorakenteen kehitykselle on Suomen luonnonsuojeluliiton energianeuvoston loppuvuodesta 1992 esittämän, säästöön ja uusiutuvaan energiaan perustuvan energiamallin toteuttaminen: sekä sähkönkulutuksen vuorokausivaihtelu että vuodenaikaisvaihtelu olisi nykyistä pienempi, ilman että tuotanto siitä kärsisi ( Petäjä, Hausen: Teknillisen korkeakoulun raportti 24/1988, s. 86). Uusiutuva energia on paljon edellä esim. fuusiotekniikkaa (Worldwatch: Maailman tila 1991, s. 35).

• Aiheuttaja maksaa
  -periaatteella valinnanvapaus lisääntyisi: kokeilut mm. Oulussa ja Kajaanissa ovat yllättäneet sähkön kuluttajat myönteisesti. Nykyisin on sähkö kuluttajalle Suomessa maailman halvimpia, myös sähkön huippukuluksen aikaan. Tavallinen lukulampun käyttäjä maksaa osan huippukuluttajien kulutushuippuina käyttämän sähkön kalliimmista tuotantokuluista.

• Kaasuturbiinit:
  Kulutushuippujen kattamiseen on jo pitkään ollut käytössä suhteellisen halpoja, nopeasti käynnistettäviä kaasuturbiineja. Myös Altan surullisenkuuluisa vesivoimala Pohjois-Norjassa laskettiin jo etukäteen voitavan korvata 50 megawatin kaasuturbiinilla, jonka hinta olisi ollut vain kymmenesosa Alta-joen katkaisukustannuksista (esim. Altahøringen, s. 11 ja 101. Folkeaksjonen mot utbyggning av Alta/Kautokeinovassdraget 1981).

• Ilmanpainevoimala:
  Vaarulle suunnitellun pumppuvoimala kaltainen laitos voidaan korvata muualle, entiseen kaivokseen sijoitettavalla ilmanpainevoimalalla, joka on jo maailmalla käytössä oleva vaihtoehto. Pohjois-Saksassa on vuodesta 1978 toiminut Huntfordin 290 megawatin paineilmavoimala (varaston tilavuus noin 0,3 milj. m3). USA:n Alabamaan valmistui syksyllä 1991 McIntoshin paineilmavoimala (varaston tilavuus 0,5 milj. m3). Japaniin Hokkaidon saarelle suunnitellaan 35 megawatin laitosta. (HS 14.3.1993)
     Pyhäsalmen vuonna 1998 tyhjilleen jäävän kaivoksen kuiluihin on Revon sähkö Oy suunnitellut yhdessä VTT:n kanssa 20-200 megawatin, noin 200 milj. markan hintaista ilmanpainevoimalaa. IVOn yhteistyöhaluttomuus näyttää olevan este laitoksen toteutumiselle: "Tällä hetkellä laitos olisi kannattavampi isommassa yksikössä, esimerkiksi valtakunnallisessa organisaatiossa" (Jukka Malkamäki, Revon sähkö. Keskisuomalainen 19.2.1993).

• Vetymenetelmä:
  Vety on pidemmällä aikavälillä vahvin ehdokas sähkön varastoimisen väliaineeksi. Johtamalla sähkövirta veden läpi vesimolekyylit hajoavat hapeksi ja vedyksi, jonka energiasisältö on kolminkertainen fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna. Se on puhtaimmin palava polttoaine: vetyä voidaan polttaa öljyn, kivihiilen ja maakaasun sijasta. Sen polttaminen tuottaa vain vesihöyryä ja pieniä määriä typpioksideja. Mitään kokonaan uusia teknologioita ei tarvita. (Worldwatch: Maailman tila 1991, s. 35). Menetelmää kehitellään mm. Saksassa. Sen arvioidaan olevan suurimittakaavaisessa käytössä muutaman vuosikymmenen kuluttua.

• Sijoituspaikan vaihtaminen
  Korpilahden Heinosniemessä,10 km päässä Vaarulta pohjoiseen oli IVOn seuraavaksi parhaaksi valitsema sijoituspaikka. Pumppulan alakanava olisi auennut Päijänteen Ristiselälle. IVOn mukaan rakentamiskustannuksissa ei olisi ollut oleellista eroa.

   Paluu sisältösivulle

Tätä sivua on muutettu 13.5.2001