• Miksi Vaaru on säilynyt pumppulalta

   Vaarunvuori-liike

Kamppailu Vaarusta kattaa Suomen ympäristöliikkeen kaikki vaiheet.
   "Niin suuri ei maan ja puun nälkä voi vielä Suomessa olla, ettei tällaisen luonnonmuistomerkin säästämiseen olisi varaa", kirjoitti professori Niilo Söyrinki Suomen luonto-vuosikirjassa n:ro 5 jo vuonna 1946.
   Suojeluliike-elämä Vaarun ympärillä joutuikin venymään Suomen pitkällisimpien ns. yhden asian ympäristöliikkeiden joukkoon, kuten ydinvoiman vastaisen liikkeen, ja Vuotoksen suojeluliikkeen.

Aktiivisen Vaarunsuojeluliikehdinnän alkuna voidaan pitää suojelijoiden aloitteesta Vaarulla vuonna 1972 pidettyjä Vaarunkäräjiä. Sen aikaisessa ilmapiirissä Vaarun suojelu painostettiin paljolti taipumaan muutama vuosi aikaisemmin julkiseksi tulleen pumppuvoimalahankkeen toteuttamisesta aiheutuvien haittojen vähentämiseen.
   Kun Vaarulle suunnitellun omituisen pumppulan rakentaminen kuitenkin siirtyi, ja kun kokemus oli osoittanut ettei tällaisia suuria luonnontuhohankkeita voida estää pelkällä luonnonharrastuksella puuttumatta aktiivisesti tuhon aiheuttajaan, perustettiin itse pumppulahankkeen kaatamiseksi Juhani Paavolan aloitteesta Jyväskylässä 24.4.1982 Vaarunvuori-ryhmä. Jälleen IVO ilmoitti hankkeensa siirtymisestä.

Päivystys- ja tiedotuspiste

• Vaarunvuori-ryhmän päivystys- ja tiedotuspiste siirtyi pian Jyväskylästä Juhani Paavolan ja Heljä Taavitsaisen perheen kotitoimistoon Korpilahden Päiväkuntaan. Sieltä piste joutui lähes kolmentoista vuoden jälkeen siirtymään perheen mukana kuntakeskustan liepeille 25.6.1997. Syksyllä 2002 arkistot ja yhteysosoite siirtyivät Putkilahteen, n. 3 km Vaarulta etelään, ja syksyllä 2008 Muurameen, perheen muutettua Heljän lapsuudenkotiin.
     Useiden hiljaisempien, pumppulahankkeen jäissäolovuosien jälkeen suojelijoiden sitkeästä pienestä purosta kasvoi Vaarunvuori-liike, jonka osoitteiston noin 300 yksityisestä ja yhteisöstä enemmistö myös toimi Vaarun puolesta. Mm. useat viranomaistahot, Suomen luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piiri, ja Vaarun-liike puolustivat pitkään  Vaarua mm. eri oikeusasteissa. Vaarulta adoptoi suojelutarkoituksissa neliömetrin maata noin sata henkilöä tai ryhmää. Suomen luonnonsuojeluliitto myönsi Vaarun-liikkeelle ympäristöpalkinnon maailman ympäristöpäivänä 5.6.1997.
• Kokonaisuutena Vaarua suojaava liikehdintä oli itsenäisistä osista koostuvan verkon värinää, keskipisteessään puolueista, uskonnoista, elinkeinoryhmistä yms. riippumaton, kokonaan vapaaehtoiseen palkattomaan työhön perustavan Vaarun-liikkeen tiedotuspiste. Vaarun-liikkeellä ei ollut esimerkiksi hallitusta, jäsenistöä tai toimikuntaa, koska sellainen olisi ollut helppo vallata esim. puolueiden tai muiden eturyhmien tarkoituksiin ­ pelko oli valitettavasti aiheellinen. Kuten monissa muissakin samankaltaisissa liikkeissä, ovat toimintamallin hyödyt osoittautuneet haittoja suuremmiksi.
• Vaarun-liike kannattaa sekä Vaarun luonnon, että vapaan Vaarun puolustamisen toimintakeinojen monimuotoisuutta. Käytössä ovat olleet keinot kirjeistä, kirjoituksista, adresseista ja valituksista lievään kansalaistottelemattomuuteen. Liike toimi yhteistyössä erityisesti luonnonsuojeluliikkeen kanssa. Liike  julkaisi mm. Vaarunfaktat ( 38 s.,1995) ja useasti vuosittain, maailman ympäristöpäivän 5.6. aikaan Vaarunlehden.

  IVOn pumppuvoimalalle hankkima 2,35 km2 laaja alue siirtyi Metsähallitukselle luonnonsuojelutarkoituksiin noin 11 miljoonan markan kauppahinnasta vuoden 2001 alussa. Pumpppuvoimalaa ei rakennettu; vesioikeuslupa vanheni 19.4.2001.

Suojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelma hyväksyttiin ympäristöministeriössä vuonna 2008.

Vaarun-liikkeen tunnus, Vaarun-lintu, kuvaa ikiaikaista, symbolista elämän suojelun hahmoa, Vaarun maastonpiirteiden ja äänestysoikeudettoman elämän yhteyttä. Yläperä ­Vaarun profiili­ tuulta vasten se vartioi kuin Korpilahden vaakunasta elämään herännyt Suomen kansallislintu joutsen omaa pesäpounuaan, elämän jatkumista.