Radioaktiivinen säteily on rajaton saaste. Se ei haise eikä näy, mutta leviää äänettömästi ilman, veden, kasvien ja eläinten kautta. Jos säteilymäärä ei ole suuri, se voi vaikuttaa vuosikausia, ennen kuin sen aiheuttamat sairaudet ja vauriot tulevat esille meissä tai meidän vielä syntymättömissä lapsissamme.
Tshernobylin ydinvoimalaturmaan asti radioaktiivinen säteily oli meille suhteellisen tuntematon uhka. Vasta onnettomuus osoitti maailman pienuuden ja ihmisen turvattomuuden säteilylle. Vielä viisi vuotta onnettomuuden jälkeen oli Suomessakin syytä rajoittaa ahvenen, hauen, mateen ja kuhan syöntiä 23 kertaan viikossa.
Pienimmätkin annokset vaarallisia
Jälkeenpäin kerrottiin, että onnettomuus lisäsi syöpää vain hyvin vähän, mutta vahinko on suuri, kun se osuu omalle kohdalle huolimatta siitä, että tutkijat puhuvat tilastollisesta riskistä.Eri asiantuntijat saattavat muutenkin arvioida terveysvaaran hyvin erisuuruiseksi. Esimerkiksi arvio radonin Suomessa vuosittain aiheuttamien syöpätapausten määrästä vaihtelee yhdestä neljäänsataan arvioijasta riippuen! Asiantuntijat ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, ettei radioaktiiviselle säteilylle ole olemassa mitään hyväksyttyä alarajaa, koska pienimmätkin annokset voivat olla vaarallisia.
Säteilyn vaikutukset ihmiseen voivat olla välittömiä tai myöhäisvaikutteisia. Välittömät vaikutukset ovat vaurioita, jotka ilmenevät heti tai muutaman kuukauden kuluttua säteilylle altistumisesta. Säteilystä sairastunut saattaa silloin potea väsymystä, ripulia, kuumetta, hiusten lähtöä ja verenvuotoa. Säteilysairauden riski on yleensä vain onnettomuuden lähialueilla.
Vauriot esiin heti tai seuraavissa polvissa
Myöhäisvaikutukset voivat esiintyä kaukanakin tapahtumapaikasta. Ne havaitaan, kun syöpämäärät lisääntyvät tilastoissa. Myöhemmin ilmeneviin vaikutuksiin kuuluvat myös ns. geneettiset vauriot, jotka ilmenevät eriasteisina haittoina seuraavissa sukupolvissa.Ydinjätteiden radioaktiivisista alkuaineista plutonium on ongelmallisin. Sen puoliintumisaika on 24 000 vuotta, ja Suomessa syntyvässä ydinjätteessä on plutoniumia lähes sadan ydinpommin verran. Ydinvoimateollisuuden edustajat olettavat, että ydinjätteet pysyvät säilössään ikuisesti, mutta kukaan ei voi sitä taata tai edes ennustaa.
Ydinjätettä sisältävien kapselien rikkoutuminen aiheuttaisi jätteiden liukenemisen pohjaveteen ja kulkeutumisen sen mukana kaivoihin ja pintavesistöihin sekä edelleen ravinnon kautta ihmiseen. Hyvinkin pieni radioaktiivisuuden määrä johtaisi heti ison alueen veden käytön sekä kasvien ja lihan syönnin kieltoon. Pikku hiljaa alkaisi ilmetä myöhäisvaikutuksena syöpää ja synnynnäisiä vaurioita.
Kun kysytään, miksi ihmiset viihtyvät Keski-Suomessa, pidetään parhaana puolena luontoa. Vasta toiselle sijalle asetetaan palvelut, kolmannelle asuinviihtyvyys ja neljännelle harrastusmahdollisuudet. Mitä puhtaampana ja monipuolisempana luonto saadaan säilytettyä, sitä arvokkaampi se on ja sitä enemmän se tarjoaa virikkeitä ja mahdollisuuksia myös ihmisen psyykkisen tasapainon ylläpitämiseksi.
Säteilyuhka tuo henkisiä paineita Jokainen tietää, että tiedon puutteen vuoksi on merkittäviä tekijöitä voinut jäädä ydinjätteen hautaamisen turvallisuuslaskelmissa huomioimatta. Sen takia ydinjätehauta tuo monille henkisiä paineita.
Myös tieto siitä, etä paremmassa asemassa olevat yhteisöt ovat kyenneet estämään epätoivotun varaston rakentamisen omalle alueelleen, kolhii itsetuntoa. Kun säteily vaikuttaa fyysiseen terveyteen, vaikuttaa säteilyn mahdollinen uhka henkiseen terveyteen. Terveyden kannalta radioaktiiviselle säteilylle hyväksyttyä alarajaa ei todellakaan ole olemassa.
Pieter van Ooik, lääkäri, Kivetty-liikkeen lehti 1994
Tätä sivua on muutettu 31.12.96