Jo vanhastaan Vaarulla oli kaksi kansainvälisestikin arvokasta luonnonsuojelualuetta: "Vaarun niittu" ja jalavalehto, sekä Vaarunjyrkän luonnonsuojelualue, joka ns. etelävuorien kalliokasvillisuuksineen olisi jäänyt laitosrakenteiden puristuksiin.

• IVO on vastusti kaikkia suojelualuetavoitteita alueellaan, mutta jo vanhastaan alueella oli Vaarunjyrkän kansainvälisesti arvokas, jo vuonna vuonna 1947 rauhoitettu luonnonsuojelualue. Se on 4,4 hehtaarin laajuinen (eräissä tilastoissa 5,8 ha) alue Päijänteen rannassa, siis vain noin 2 % IVOn pumppuvoimalalle hankkimasta alueesta. Louhokset ja vallit olisivat eri puolilla ulottuneet vain muutaman kymmenen metrin päähän luonnonsuojelualueesta, ja Päijänteeseen rakennettava työpato olisi tullut siihen kiinni.

• Pumppulahankkeen ulottumattomissa oli vuonna 1946 perustettu "Vaarun niittu" ja jalavalehto (2,8 ha) Oittilan kylän puolella, Vaarunjärven laskupuron varrella.

• Lehtojensuojeluohjelmaan v. 1989 :
  Vaarulla on Keski-Suomen arvokkaimpiin kuuluvia lehtoja. Lehtojensuojeluohjelmaan sisällytettiinkin suunnitellulta pumppula-alueelta Jyrkkäkallion lehtoalue (3,2 ha) ja pumppulahankkeen ulottumattomista Vaarunjärven puronvarresta 1 ha.
     Jyrkkäkallion lehdossa, välittömästi Vaarunjyrkän eteläpuolella, on lehtokasvillisuus parhaimmillaan. Alueelta on muiden muassa löytynyt Suomessa nopeasti harvinaistunut metsänemä v. 1990. Pumppulasuunnitelmassa tunnelin noin 100 m leveä, lähes 40 m korkeudelle Päijänteen pinnasta ulottuva suuaukkolouhos Korospohjanlahden rannassa olisi osunut juuri lehtoon. Tässä kohdassa on päällekkäin myös rantojen- ja maiseman-, ja vanhojen metsien suojeluohjelmat.

• Rantojensuojeluohjelmaan v. 1990:
  Rantojensuojeluohjelmaan sisällytettiin joulukuussa 1990 valtaosa pumppulalle kaavaillusta alueesta, Korospohjanlahden vastaranta, sekä pumppulahankkeen ulottumattomissa oleva Vaarunjärven ympäristö ja laskupuro. Pumppulasuunnitelmiin kuuluneista alueista rantojensuojeluohjelmaan sisältyvät myös sekä Juonaanjärvi että Särkijärvi laskupuroineen. Alueet on valittu suojeluohjelmaan ainutlaatuisen kasvilajiston sekä maisemallisten arvojen vuoksi. Ne kuuluvat myös Päijänteen keskiosan viimeisiin rakentamattomiin rantoihin.

• Maisemansuojelualueeksi v. 1993:
  Vaaru kuuluu Putkilahden valtakunnallisesti arvokkaaseen maisema-alueeseen, jollaiseksi Keski-Suomen läänissä on luokiteltu kahdeksan maisemakokonaisuutta.

• Pienvesien suojeluohjelmaan v. 1993:
  Keski-Suomessa arvokas Juonaanjärvi, sekä pumppulahankkeen ulottumattomissa olleet valtakunnallisesti arvokas Hietajärvi, ja Keski-suomessa arvokkaat Niinilampi ja Vaarunjärvi.

• Soidensuojelun täydennysohjelmaan
  on merkitty lähteinen Keskisuo sekä Särkijärveä sitä ympäröivät penet suoalueet yli kilometrin pituudelta (20 ha) ulottuen luoteessa Juonaanjärvelle ja koillisessa lähelle uutta tietä. Särkijärvestä etelään laskevan puron varrella on Suomessa harvinaiseksi käynyttä suotyyppiä, lehtokorpea.
     Pumppulahankkeen ulottumattomiin jäivät Hietajärvi ympäröivine soineen (5 ha) ja sen itäpuolella oleva Könnönsuo.

• Vanhojen metsien suojeluohjelmaan v. 1994:
  Ympäristöministeriö esitti syyskuussa 1994 alueen Vaarun arvokasta lakimetsää ja Korospohjan lahteen viettävän rinteen, yhteensä 59 ha, vanhojen metsien suojeluohjelmaan. Se sisältää koko Päijänteen puoleisen lähes 2 kilometriä pitkän osan IVOn 235 ha laajuisesta alueesta. Alue on ikääntynyttä sekametsää runsaine keloineen ja kuolleine pysty- ja maapuineen.
     IVOn rakennussuunnittelukartassa vuodelta 1992 on alueelle merkitty paitsi teitä (3 km), johtamis-, esittely-, ja sosiaalitiloja ja tunneleiden laajojakin suuaukkoja, myös laaja kytkinkenttä ja osa valtavista allasrakenteista.

• Valtakunnallisesti arvokkaiden kallioalueiden inventointi:
  Elokuussa 1977 julkistettu ympäristöministeriön kallioalueselvitys: Vaaru on Keski-Suomen läänin 239 selvitetystä kohteesta ainoa ainutlaatuiseksi luokiteltu alue, arvoluokassa 1. "Lajistoltaan samanvertaista kohdetta ei löydy muualta Keski­Suomesta eikä koko Suomessa ole montaa näin arvokasta kohdetta". Rajaus 339 ha, mm. koko pumppuvoimalalle kaavailtu alue.

  ---

  
  

  NATURA 2000-ohjelma:

  Vaarun alue oli luonnonarvojensa monimuotoisuuden puolesta tärkein alue EU:n Natura 2000-ohjelmaan Keski-Suomesta. Alueella on EU:n luonnonsuojeludirektiivien lajeista 20. Näistä on lintulajeja 14 (20 % Suomessa olevista), näistä tosin yksi satunnaisesti pesivä, ja toisen (kuhankeittäjä) luokittelu virallisesti epäselvä. Tiukkaa suojelua vaativista lajeista (luontodirektiivi liite IV) on Vaarulla 6, siis 16 % Suomessa olevista direktiivin eläinlajeista.
      Lähes kaikki Vaarun direktiivilajit olisivat joutuneet kärsimään pumppuvoimalan teosta, ainakin hajuheinän esiintymät olisivat tuhoutuneet ja rakennustöiden alle olisi jäänyt liito-oravan reviiri ja metson 1-2 soidinpaikkaa.
     
  Suomen hallitus päätti 20.8.1998 ehdotuksestaan Suomen Natura-verkostoksi EU:lle. Suurin osa Vaarua, 6,25 neliökilometriä, sisältäen koko suunnitellun pumppuvoimalan vaikutusalueen, oli mukana jo ehdotuksessa, joka tulee olemaan osa EU:n tärkeiksi katsomien suojelualueiden verkostoa. Vaarun Natura-alueesta noin kaksi kolmasosaa suojeltiin luonnonsuojelulain nojalla. 
      Valtioneuvoston päätös 20.8.1998 sisältää tosin myös seuraavat virkkeet: "Eräille Natura 2000 -verkostoon kuuluville alueille kohdistuu hankkeita, jotka perustuvat joko myönnettyyn lupaan tai hyväksyttyyn suunnitelmaan. Alueen kuuluminen Natura 2000 -verkostoon ei estä tällaisten hankkeiden tai suunnitelmien toteuttamista". Vaarunvuorelle suunniteltu pumppuvoimalahanke sisältyi edellä tarkoitettuihin hankkeisiin.

     Verkostoa luodaan EU:n elinympäristödirektiivin, ns. habitaattidirektiivin avulla, joka astui Suomessa voimaan vuoden 1995 alussa. "Direktiivin mukaan esimerkiksi suojelualueen ulkopuolelle suunniteltu hanke, jonka toteuttaminen voi vaikuttaa haitallisesti suojelukohteeseen, on yleensä hylättävä" (Ympäristöministeriön EU-esitteen faktalehti 7.10.1994). Oleellisesti luonnonarvoja muuttavat toimet eivät suojelukohteessa olisi sallittuja.
     EU:n komissio on puuttunut Natura-esitysten jäämiseen Suomessa oleellisesti aikataulusta. Mikäli EU:n nykyiset aikataulut pitävät, komissio tekee lopullisen päätöksen unionin tärkeinä pitämistä suojelualueista siten, että päätöksessä mainitut suojelualueet on perustettava jäsenmaissa viimeistään maailman ympäristöpäivänä 5.6.2004.

  Ympäristöministeriö siunasi voittomme Vaarunkaava-kamppailussa 2.8.1999
  Voitimme siis lopulta kaava-asian, vaikka päättäjien virheiden vuoksi vaarun suojelijat menettivät noin 5 000 mk (lähes 1 000 euroa) vuosina 1994-1996 aiempien kaavapäätösversioiden "lunastusmaksuihin".
     Valituksemme muuttaa Keski-Suomen seutukaavaa (5. VK), joka "uudistaa, täydentää ja korvaa kaikki aikaisemmat neljä vaihekaavaa" -näihin kaikkiin pumppuvoimalahanke oli piirretty.
     Pumppulahanketta ja siihen liittynyttä jättimäistä sähkölinjaa (400 kV) koskeva valitus oli ainoa kaavaa koskenut valitus, jonka ympäristöministeriö hyväksyi. Teimme valituksen ympäristöministeriöön äitien päivänä 12.5.1996. IVO ilmoitti Keski-Suomen liitolle vasta 2.12.1998 ettei rakenna pumppuvoimalaa Vaarulle. Liitto vaati voimalan sisällyttämistä kaavaan kevääseen 1999 asti, jolloin vasta veti Naturavalituksensa takaisin korkeimmasta hallinto-oikeudesta (KHO).

  Korkein hallinto-oikeus hyväksyi Vaarun Naturaan 14.6.2000. IVOn alue (2,35 km2) siirtyi Metsähallitukselle suojelutarkoituksiin vuoden 2001 alussa.
  

  Suomen luonnonsuojeluliiton NATURA-sivut löytyvät osoitteesta http://forest.sll.fi/tiedotus/natura/index.html
  

• Biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä koskeva sopimus, ns. Rion sopimus (The Convention on biological Diversity). Rio de Janeiro 5.6.1994.

• Suomen EU:iin liittymisen vaatima YVA-laki.
  Voimaan Suomessa 1.9.1994.

• EU:n luontodirektiivi.
  Tuli EU:ssa voimaan 5.6.1992.
  

• EU:n lintudirektiivi.
  Annettu 2.4.1979.
  Suomessa voimaan Suomen liittyessä EU:iin vuoden 1995 alussa.
  

   Takaisin Vaarun luontosivulle