• 1. KARUN MAAN JÄKÄLÄT
  Jäkälä on sienen ja levän symbioosin tulos. Jäkälä, kuten tällä kohden poronjäkälät, ovat sopeutuneet hyvin äärimmäisiin kasvupaikkoihin. Jäkälälajit kestävät kuivuutta jopa kuukausia ja käyttävät tehokkaasti äkilliset sadekuurot. Ne leviävät ensimmäisinä karuille kallioille, kiville, lahopuille, puiden oksille ja rungoille, jopa hautakiville ja ikkunalasille.
     Koska jäkälät ottavat veden ja ravinteet suoraan ilmasta, ne ovat erityisen herkkiä ilman epäpuhtauksille. Hirvenjäkälää on ihminenkin syönyt hätäravintonaan ­ ja keittänyt siitä viinaa.

     (Pumppuvoimalan vaatima neliökilometrinen allas olisi ulottunut tähän asti.)

• 2. METSÄTYYPPIEN VAIHETTUMISVYÖHYKE
  Mustikkatyypin (MT) kankailla on mustikka päävarpu, myös vanamo on yleinen. Heiniä ja ruohoja on runsaanlaisesti, mm. metsäimarretta ja oravanmarjaa. Pohjakerroksessa on lähes yhtenäinen sammalpeite, jossa valtalajeina ovat seinä- ja kerrossammal. Puusto on pääosin kuusta.
     Puolukkatyypin (VT) metsään, kuivalle kankaalle siirryttäessä kasvillisuuden kuva muuttuu. Puolukka on näkyvin varpu mustikan ja kanervan ohella. Heinien ja ruohojen määrä vähenee, ja sammalen sekaan ilmestyy jäkäliä, erityisesti harmaaporonjäkälää. Yleisin puulaji on mänty.

  (Taulun kaakkoispuolelle IVO hakkautti yllättäen 5 hehtaarin aukon keväällä 1996, jättäen kuitenkin tällä kertaa puita noin 60 kpl/ha. 1980-luvun lopulla koko Vaarunvuoren maanomistajille tehdyssä kyselyssä selvisi, että vastanneista 46 % hyväksyi pehmeän metsänuudistuksen, jossa avohakkuita ei tehtäisi.)

• 3. TURPEEN MUODOSTUMINEN
  Rahkasolujensa ansiosta sammal kykenee sitomaan jopa 25 kertaa oman painonsa vettä. Rahkasammalet kasvavat rajattomasti pituutta, ja kuolleista alaosista muodostuu turvetta.
     Tällä paikalla nähtävä suo on tyypiltään isovarpuista rämettä, jota luonnehtii mm. suopursu.

  (Suo kuuluu soidensuojelun täydennysohjelmaan, ja on saatu säästettyä IVOn hakkuilta.)

• 4. METSIEN KEINOLLINEN UUDISTAMINEN
  Metsän luontainen uudistaminen tapahtuu käyttäen hyväksi paikalla kasvavien puiden omaa siementä. Keinollisessa uudistamisessa vanha puusto korjataan kokonaan pois ja paikalle kylvetään tai istutetaan uusi taimisto ja maan pinta saatetaan muokata.
     Metsien voimaperäinen käsittely, erityisesti avohakkuu, muuttaa lintujen elinympäristöä. Avohakkuiden yleistyttyä on metsänuudistusalojen vaarallisimmaksi tuholaiseksi noussut tukkimiehentäi.

  (IVO hakkautti tälle alueelle noin kilometrin pituisen puuttoman aukon talvella 1985/1986 ja muokkasi maanpinnan. Rasteista tämä oli kaikkein keskeisimmässä paikassa suunniteltua tekoallasta.)

• 5. KASVIEN LIIKKEET
  Särkijärven itäpään rastitaulu kertoo, että matalan, hennon, hyönteisiä "syövän" kihokin lehdissä on tuntosarvea muistuttavia karvoja, jotka erittävät sitkeätä limaa. Lehtien mekanismia voi kokeilla Särkijärven rannassa vaikkapa lihan- tai juustonpalalla.

  (Särkijärven keskipaikkeilta olisi lähtenyt pumppulan 15 metrin läpimittainen vesitunneli pystysuoraan kallion uumeniin. Rannat kuuluvat soidensuojelun täydennysohjelmaan.)

• 6. SÄRKIJÄRVI
  Sähkönjohtavuus mittaa suolojen määrää. Suomen vedet ovat yleensä vähäsuolaisia (5­10 mS/m). Tästä johtuu vesiemme huono puskurikyky eli kyky vastustaa happamuuden muutoksia. Särkijärven sähkönjohtavuus oli 11.8.1989 vain 2,7 mS/m. PH oli 5,6.

  (Särkijärvi olisi "hukutettu" noin 30 metrin syvyyteen. Altaan vedenkorkeuden vaihteluväli olisi ollut peräti 25 metriä. Rastitaulun viereen Särkijärven länsireunalla valmistettiin IVO:n luvalla nuotiokehä, tulentekopaikka lokakuussa 1997.)

• 7. VAARUNJYRKÄN LUONNONSUOJELUALUE
  Täällä esiintyy mm. vuorimunkki, joka kasvaa vain kaikkein paahteisimmilla kalliopinnoilla. Löytyypä rinteestä yllättäen myös tunturilajeja, mm. pahtarikko. Vaarunjyrkkä on Suomen ainut etelänlimijäkälän näihin päiviin saakka säilynyt kasvupaikka. Alue onkin kansainvälisesti arvokas.
  Älä poikkea luontopolulta täällä.

  (Suojelualue olisi jäänyt pumppularakenteiden puristuksiin. Pumpppulatunnelin laaja suuakkolouhos olisi osunut 100­150 metrin päähän rastitaulusta alas etelään, muutaman kymmenen metrin päähän suojelualueesta, ja allasvalli samalla tavalla itään. Rastitaulu on noin 90 metriä edessä aukeavaa Päijänteen Korospohjanlahtea korkeammalla. Tässä olevaan vieraskirjaan laittoi esim. 22.9.1999 - 22.9.2000 nimensä 1681 kävijää.)

• 8. HAAPA ­ Populus tremula
  Luonnon rikastuttajana haavalla on Suomessa arvaamattoman suuri merkitys. Sen vesat ja kuori ovat hirvien ja jänisten mieliruokaa, helposti koverrettava runko on kololintujen mieluisa pesäpaikka ja sen runkojäkälät ovat varsin toisenlaisia kuin havupuilla ja koivuilla. Haapa puulajina on metsäluonnon monimuotoisin ja arvokkain eliöalusta: haavat yhteensä kantavat jopa tuhat eliölajeja ikimetsäkuoriaisista ja perhosista liito-oravaan.

  (Alun perin IVO suunnitteli pumppulatunnelia näille main.)

• 9. TIKKALINNUT
  Kololinnusto on Päijänteen Korospohjanlahteen viettävän rinteen alueella melko runsaslukuinen, mikä kuvastaa luonnontilaisten metsien suurta merkitystä erityisesti kololintujen elinympäristönä. Tikkalinnuista täällä on tavattu mm. pohjantikka, käpytikka, palokärki sekä erittäin uhanalaiseksi luokiteltu valkoselkätikka.

  (Suomen valtakunnallisesti uhanalaisista tai silmälläpidettävistä lintulajeista Vaarulla pesii 11, noin kuudennes.)

• 10. HIRVEN TUHOJA
  Hirvet syövät kesällä lehtiä, varpuja ja ruohoja ja hamuavat usein pää syvällä veden alla mieliruokaansa lumpeita. Talvella pääravintona ovat lehtipuiden kuori ja versot sekä männyn oksat. Erityisesti haapa on hirven suosiossa.

  (Rastitaulut 7 - 13 ovat vanhojen metsien suojeluohjelma-alueella. Näille paikkeille, nykyisen osa-aikapuron päälle yhtiö olisi kasannut noin 30 metriä korkean ja pohjalta 140 metriä leveän allasvallin.)

• 11. EKOSYSTEEMIN ENERGIA LIIKKUU
  Juonaanjärven pohjoisrannan rastitaulu kertoo, että yksittäinen järvi tai lampi on klassinen esimerkki selvärajaisesta ekosysteemistä. Ekosysteemin toiminta on ennen kaikkea orgaanisen, eloperäisen aineen tuotantoa ja kuljetusta. Ravintoketjut ja verkostot ovat niitä teitä, joita pitkin aine ja energia kulkevat eliöltä toiselle.

  (Juonaanjärvi olisi jäänyt tekoaltaan alle. Tämä pikkujärvi on mm. pienvesien suojeluohjelmassa.)

• 12. UMPEENKASVU
  Nykyisin havaittavista soistumisen muodoista vesistöjen umpeenkasvu on näkyvin. Pinnanmyötäisen umpeenkasvun kanssa samanaikaisesti tapahtuu usein myös pohjanmyötäistä umpeenkasvua rannoilta leviävän pohjakasvillisuuden ja vajoavan kasviaineksen kasaantuessa pohjalle.
    Raatteen lehtiä on käytetty lääkitsemiseen ja juurakoita hätäravinnoksi.

• 13. KIVIEN SYNTY
  Amfiboliitti on metamorfinen kivilaji, joka voi alkuperältään olla runsaskalkkista sedimenttiä tai emäksistä magmakiveä. Vaarunvuorten alueen kallioperä on graniittia, jossa on leveähkö amfiboliittiesiintymä. Amfiboliitin rapautuessa maaperään vapautuu runsaammin ravinteita kuin graniitin rapautuessa. Tämä mahdollistaa ravinteistakin kasvualustaa vaativan kasvillisuuden esiintymisen Vaarunvuorilla.

  (Rastitaulu on Vaarun vanhan tien, Suomen jyrkimpiin kuuluvan, vieressä. Taannoista pumppuvoimalansuunnitelman allasaluetta halkaisevaa ajokelvotonta tietä on suunniteltu museotieksi. Allasalueen kiertävä, yhtä korkealla käyvä uusi tie valmistui vuonna 1984. IVO joutui vastustuksestaan huolimatta maksamaan tien siirron kustannuksista noin 40 %, koska vaati tien siirron pumppuvoimalanhankkeen alta)

• 14. KÄMMEKKÄKASVIT
  ovat yksi kasvikunnan suurimmista heimoista. Eniten kämmekkäkasvilajeja kasvaa puiden päällyskasveina trooppisilla seuduilla. Suomessa tavattavat kolmisenkymmentä lajia, kuten maariankämmekkä, herttakaksikko ja valkolehdokki, kasvavat maassa.

  (Tämä on rasteista pohjoisin).

• 15. VALOA JA VARJOA
  Maahan saapuvan valon ja näin ollen myös aluskasvillisuuden määrä vaihtelee metsän eri kehitysvaiheissa. Esimerkiksi mänty on koti, ruoka tai kaveri useille sadoille eliölajeille.

• 16. KUUSIMETSÄN LINTUJA
  Valtaosa Suomen linnuista on metsälintuja. Tiheimmät lintukannat asustavat seka- ja lehtimetsissä, vähälintuisimpia ovat männiköt. Niiden välissä on kuusimetsä.

  (Paikka olisi jäänyt juuri tekoallasvallin ulkopuolelle. Parinsadan metrin päästä rastitaulusta koilliseen on siirretty Kärkisten siltapenkereeseen kivilouhosta, josta on löytynyt kultaa ja hopeaa. Arvokkainta Vaarulla on kuitenkin sen ainutlaatuisen monimuotoinen eliöstö, Vaarun "vihreä" kulta.)

  Ethän poikkea luontopolulta Vaarun arimmilla alueilla!
  Ihmisen loputon vaihtelunhalu, luontomatkailubisnes ja eräiden opettajien vääränlainen luonto-opetus on jo aiheuttanut vahinkoja kansainvälisesti arvokkaalla luonnonsuojelualueella!

   Takaisin Vaarun pääsivulle