Ydinjäte on radioaktiivinen perintö


Suomalaiset ydinvoimalaitokset tuottavat noin 70 tonnia radioaktiivista ydinjätettä vuosittain. Jäte sisältää sekä lyhyt- että pitkäkestoisia radioaktiivisia aineita. Monet näistä aineista ovat vaarallisimpia aineita ja yhdisteitä, joita ihminen on koko historiansa aikana koskaan käsitellyt. Vaarallisimpia ja vaikeimmin käsiteltäviä ovat pitkäkestoiset radioaktiiviset aineet kuten plutonium. Jo mikrogramma plutoniumia riittää aiheuttamaan syövän.

Kun suomalaiset ydinvoimalaitokset suunnitelman mukaan suljetaan, ne ovat tuottaneet tuhansia tonneja jätettä, joka säilyy vaarallisen radioaktiivisena satojatuhansia vuosia. Luonnon radioaktiivisuuden tasolle jätteet palautuvat vasta miljoonien vuosien kuluttua, eli käytännössä ei koskaan.

RATKAISEMATON ONGELMA

Maailmassa ei ole onnistuttu löytämään turvallista ja lopullista menetelmää ydinjätteen käsittelemiseksi Ydinjätteen vaarallisuuden ja sen säilyttämisen vaatiman valtavan pitkän ajan huomioon ottaen on epävarmaa, keksitäänkö sellaista koskaan.
   
Ydinvoiman 40-vuotisen historian aikana jäteongelmaa on yritetty ratkaista toinen toistaan vastuuttomammalla tavalla. Ydinjätettä on yritetty haudata kaatopaikoille, suohon, merenlahtiin ja -syvänteisiin. On jopa kaavailtu jätteen lähettämistä kantoraketilla ulkoavaruuteen tai aurinkoon. Mikään näistä ratkaisuista ei ole osoittautunut turvalliseksi tai toteuttamiskelpoiseksi.
   Jätevuoret kasvavat ja ydinvoimateollisuus yrittää paniikinomaisella kiireellä tuottaa aina uusia ja uusia ideoita, millä se pääsisi omasta kalliista ja vaarallisesta jätteestään eroon ja voisi sysätä vastuun jätteistään jonkun muun kannettavaksi.

KUKA VASTAA JÄTTEISTÄ?

Yksi toisensa jälkeen ideat ovat osoittautuneet käyttökelvottomiksi. Teollisuus ei ole onnistunut esittämään ratkaisua, joka täyttäisi käyttölupahakemusten edellyttämät minimivaatimukset.
   Näitä ovat muun muassa:

Ydinvoimateollisuus on kaikkialla kestämättömässä tilanteessa. Se yrittää parhaansa mukaan vakuuttaa ydinvoiman olevan puhdasta ja turvallista energiaa.
   Todellisuudessa ydinvoimateollisuus ei pysty vastaamaan edes omista jäteongelmistaan. Koska ydinjäte säilyy erittäin vaarallisena lähes määrättömän pitkään, olisi tärkeätä, että nykyiset sukupolvet eivät kiirehtisi toteuttamaan jätteenkäsittelyssä riittämättömään tai epävarmaan tietoon perustuvia "loppusijoitusratkaisuja".

                          (Lähde: Greenpeacen tiedote, s. 2 1996)


Greenpeacen ehdotus ydinjätteen säilyttämiseksi:
Jäte on säilytettävä voimala-alueella maanpäällisessä välivarastossa, jossa siihen päästään käsiksi, mikäli ihmiskunta joskus vuosituhansien varrella keksisi tavan tehdä sen vaarattomaksi. Jätteitä on valvottava ja ne on voitava tarpeen vaatiessa kuljettaa toiseen paikkaan.

(Suomen eduskunta teki vuonna 1994 mm. Greenpeacen painostuksesta päätöksen kieltää ydinjätteen vienti Tseljabinskiin Venäjälle vuoden 1996 loppuun mennessä. Päätös koski käytännössä IVO:a. Tseljabinskia pidetään yleisesti maailman saastuneimpana alueena.
    IVO tutki 1990-luvulla yhdessä TVO:n kanssa mahdollisuutta sijoittaa korkea-aktiiviset ydinjätteensä Keski-Suomen Äänekosken Kivettyyn.)



   Takaisin Kivetty-sivulle

   Vaarun kotisivulle



Juhani Paavola, vaarun.vuori(at)pp.inet.fi

Tätä sivua on muutettu 30.12.96