Pyhävuorella, 62. leveyspiirillä, on saamelaisten muinaishauta. Oliko vainaja Päiväkunnan ensimmäinen nainen?
Lapinhaudan eli -raunion luonteesta tiedetään vain vähän -siitä ovat esi-isämme pitäneet huolen. Haudan kymmenet muutamakymmensenttiset kivet on purettu kalliolle kahden suuremman kiven välistä. Arkeologitkaan eivät tiettävästi ole ehtineet tätä lähes sata metriä Päijänteen pinnan yläpuolelle rakennettua maakunnallisestikin arvokasta muinaismuistoa juurikaan tutkia.
Kulttuurimuistomerkit vastakkain?
Jokaisella ajalla on oma valikoimansa myyttisiä tapoja. Silloin vainajan kasvot näyttävät suunnatun etelään. Hänelle oli varattu näköala länteen kauas yli Kärkisten, sieltä kaareutuen pohjoiseen yli Ristinselän. Museaalisen Päijännenäkymän muutti vasta Kärkisten betonisilta.
Kalastajien on kerrottu vielä viime vuosisadan alkupuolella kunnioittaneen muinaishautoja ja kiertäneen ne vesilläkin kaukaa. Nykyihminen on hakannut Pyhävuoren muinaismuiston ympäristön kulttuuriaan leimaavaksi aukoksi.
Mutta paikka on monelle ollut tärkeä, pyhä. Aikana, jolloin yksikään kone ei suojannut elämää tai myrkyttänyt ilmaa, joku menetti lapsensa, isänsä tai äitinsä. Tuuli ajaa vuoren kiviseen rantaan muovisälää, mutta yli tuhatvuotiseen muistoon se ei pysty.
(Muinaishauta on tallennettu Päiväkunta-diakertomukseen. Virallinen, emeritusprofessori Terho Itkosen elokuussa 1994 välittämä tieto muinaishaudasta Vilhuniemessä, Synsiästä pohjoiseen, perustuu Korpilahdella vuonna 1981 tehtyyn inventointiin, jota säilytetään museovirastossa.)