*********Piirongin laatikko oli juuttunut kiinni. Sain riuhtaistua sen auki, mutta laatikon pohjalta löytyi vain kellastunut kyläesite. "Hikinen, itikan syömä mies rahnusti vaikeakulkuisessa korvessa nelisensataa vuotta sitten valtaamassa itselleen maaplänttiä". Ihan niin kuin rannan Taavetti pilkkireissullaan, se tuore kesämökkiläinen, tuumin lukiessani eteenpäin: "Kun kaksipäiväinen kierros umpeutui, syntyi Päiväkunta: lähes sata neliökilometriä maata ja kuutisenkymmentä kilometriä rantaviivaa. Ensimmäisen naisen tulosta historioitsija ei kerro."
Samassa ovelta kuului vierasperäinen ryske ja Taavetti Penkere syöksähti kuin noiduttuna tupaan.
- En minä pahalla sinusta, parahdin nitropurkkia hapuillen.
- Mitä? Kuule äsken kuulu tuolta lännestä käsin hirviä lojaus, onko siellä joku venäläisiltä jääny ammusvarikko...
- Oittilan yhteisöllä oo yy on vaan ilmavaivoja siellä kultakaivoksellaan, tai lossit törmäs yhteen siltamontulla. Älä hyvä mies tuolleen säikytä. Meinas pumppu huljahtaa justiin pestyihin pöksyihin.
- Jaa no sitten. Täällä on muuten ollu niin ihanata kuule, et usko, vaikka säikytin.
- Vieras on hyvä vaan, urisin synkästi.
- Vieras! Höh. Mutta se on kuule soma kuunnella kun laineiset liplattaa venheen kylkiin ja ongen koho veessä hyppii...
- Täällä kana karvat nyppii.
- ...ja aurinko laskee kuin kultakerä vuorten taa.
- Sinne se menee, ja kauas. Sinä näit päiväunta! Herää, retale, ulkona sataa kuin sinttejä Sainin saavista.
- Tosiaan, niitä ihania nuottareissuja Pajulahdella minä muistan.
- Millon sinä oot nähny ihanan nuotanpohjan. Sehän on kuin paikattu verohaavi, ei pääse kuin neulaset läpi ja niidenkin on puhallettava ensin keuhkonsa tyhjiks. Verottasivat menoja eikä tuloja.
- Mutta tääl' on tyyli, tääl' on lyyli, tääl' on aito kokomait...
- Kulkee mökkikansan tuhti raito. Viettää päivän, viettää kaksi, kuvittelee kultakalaksi, minä jatkoin Taavetin retosteluun. -Tosson sulle Irjan leipäjuustoa ja nimettömän sahtia. Eiköhän hiljene torventoitotus hetkeksi.
Ei sitä rauhaa kauan kestänyt.
- Kuule, miten te täällä elätte kun ei oo kauppaa, vaihtoi Taavetti taktiikkaa puolikas Maaritin leipomaa pellavansiemensämpylää suussaan.
- Nyt päästit Penkere niin ison läjän, että tarttis Riston kauhakuormaajaa ja Karin kaivuri siistimään. Kuule, vaikka Päiväkunnan kauppa kohosi savuna autuaammille kaupustusmaille, on elintarvikehuolto turvattu: Rutalahden kauppias ei polta.
- Eikös tämmösessä eräkylässä tuppaa henkilösuhteetkin tulehtuun, niin kuin sanotaan, Taavetti lasketteli kallistuen silmät viiruina takakenoon.
- Menneet on menneitä. Pontikan tehtailu myö jätettiin Viinaselle. Kolmannesvuosisata sitten valmistunut soraränni on päästänyt höyrypäisimmmät kirkolle ja Turun linnaan, ja laskenut tilalle toistasataa kesähupilaa. Lehmä, tiikeripython ja tietokoneella kauraa ja sanoja viljelevät sulattavat eväänsä sulassa sovussa, minä heittelin öljypuomeja Taavetin liukkaisiin päästöihin.
- Lehmä, Taavetti maiskautti suutaan kuin kansalliskala.
- Juu kerran näin semmoisen nuuskivan karja-autoa, ihan se oli niin kuin maitotölkissä...
- Täällä on kuule puolet enemmän lehmiä kuin asukkaita. Ja se tölkki on tehty toisesta aitopäiväkuntalaisesta merkkituotteesta, puusta. Siitä jotkut pölkkypäät veistelee täällä painotuotteitakin.
Taavetti oli hetken hiljaa. Näkeeköhän teidän lapset maalimaa muualta kuin sieltä sinivalkoisen maitotölkin takaa, hän narahti.
- Sano mulle joku muu paikka, jossa koululaisia viedään kuuluisan vuoren yli neljästi päivässä. Samalla reissulla risteillään kahdesti yli Päijänteen tukkilauttoja ja isokenkäisten hurrikaaniveneitä väistellen.
- Jaa. Eikös niitä ruotsalaisia kaaneja seilaa enempi siellä pallomerellä. Ja mistäs te tiedätte edes, mihin terveyskeskukseen pallot ja puremat pitää kyörätä paikkuuseen, kysyi Taavetti myötätuntevasti.
- Sitä varten on ennustajapuhelin. Sillä sinäkin kalapaikkojas etsit.
Aidaspampukka 11.9.1994
(Päiväkuntanainen 1/94)
*********
Tätä sivua on muutettu 21.12.96