Vs. apulaisprofessori Esa Konttinen, Jyväskylä, Sanomalehti Keskisuomalaisen puheenvuoropalstalla 16.8.1995 :

Korkein hallinto-oikeus jatkoi vastikään kuudella vuodella Imatran Voiman lupaa rakentaa pumppuvoimalaitos Korpilahden Vaarunvuorelle. Vaikka asenteet ovat Vaarun neljännesvuosisataisen kiistan kuluessa paljon muuttuneet selkeästi Vaarun suojelulle myönteiseen suuntaan, päättäjien enemmistö on edelleen pumppuvoimalan puolella.
   Oikeus perusteli päätöstään jatkaa voimalan rakentamislupaa Imatran Voimalle annetulla aikaisemmalla lupapäätöksellä, ja tarkasteli asiaa ainoastaan siltä kannalta onko luvanhakijan, siis IVOn, kannalta erityistä syytä jatkaa lupaa. Oikeudellinen prosessi sivuutti muut näkökohdat.
Se ei huomioinut sitä, että Vaarunvuoren alueen luontoa koskeva tieto on huomattavasti karttunut 1980-luvun alussa tehdyn alkuperäisen lupapäätöksen jälkeen. Alueelta on löydetty lisää useita harvinaisia kasvi- ja hyönteislajeja. Alue on määritelty Keski-Suomen arvokkaimmaksi luonnonsuojelukohteeksi, ja arvoltaan kansainväliseksi.
   Oikeus ei myöskään huomioinut yhteiskunnassa tapahtunutta muutosta: yleisen ympäristötietoisuuden kasvun seurauksena alulle on pantu lukuisia suojeluohjelmia, joihin moneen on varattu alueita myös Vaarunvuorelta: rantojen-, lehtojen-, soiden-, maiseman-, ja vanhojen metsien suojeluohjelmaan. Ympäristön vaikutusten arviointi (YVA) -menettelyn piiriin hanke ei muodollisesti kuulu, koska hanke on käynnistetty ennen lain voimaantuloa.
   Korkeimman hallinto-oikeuden päätös oli äänestyspäätös. Oikeusnormi ei siis ole kysymyksen suhteen yksiselitteinen, vaan on antanut tilaa normin tulkinnalle. Tulkinnat taas eivät ole vain teknisiä kannanmäärityksiä, vaan niillä on kulttuuri-, arvo-, ja viiteryhmäkytkentänsä.

Juridista prosessia ovat edeltäneet lukuisat paikallistason, ennen muuta kuntaorganisaation päätöksentekoprosessit. Ne koskevat kannanmääritystä lupakysymykseen, suojeluohjelmiin ja alueen maankäyttöön. Erityisesti viimeksi mainittu on tärkeä kysymys paikallisessa päätöksenteossa.
   Vaarun suojelun paikalliset kannattajat ovat vedonneet alueen luontoarvoihin ja hankkeen energiapoliittisiin perusteluihin, joita he eivät hyväksy. Vaarun puolustajien näkökulmat ovat ylittäneet paikallisen perspektiivin niitäkään unohtamatta ­ he ymmärtävät Vaarun alueen paikallisena luontoaarteena.

Voimalan kannattajien argumentit taas ovat olleet puhtaan talouskeskeisiä paikallisesta näkökulmasta, he ovat vedonneet hankkeen hyötyyn rakentamisajan työllistäjänä ja verotulojen tuojana kunnalle.
   Päätöksenteon paikallisuus törmää Vaarunvuoren kohdalla ongelman ylipaikalliseen luonteeseen. Kysymys on kansainvälisesti arvokkaasta luonnonsuojelukohteesta.
Voidaan kysyä, ovatko voimalaa kannattavat paikalliset päättäjät vielä kovinkaan tietoisia näistä laajemmista näkökohdista. Käytety argumentit viittaavat kovin kapeaan kysymyksen ymmärtämiseen.

Pallo on nyt Imatran Voimalla. IVO on taloudellinen toimija ja ilmentää päätöksenteossaan ja vaikuttamisessaan talousintressiään. Tämä käy hyvin ilmi yhiön vesistöpäällikön Jukka Muotkan artikkelista tässä lehdessä (Keskisuomalainen 9.6.1995), jossa pumppuvoimalakysymystä tarkastellaan vain talouden näkökulmasta.
   Yhtiö on mielellään antanut kuvan voimalan suuresta taloudellisesta merkityksestä Korpilahden asukkaille. Hankkeen alkuaikoina puhuttiin kymmenistä pysyvistä työpaikoista, mihin syöttiin suuren työttömyyden ja korkean muuttotappion Korpilahti auliisti tarttui. 1980-luvulla yhtiö joutui myöntämään oikeaksi Vaarunvuori-liikkeen laskelman, jonka mukaan laitos toisi vain 2-3 pysyvää työpaikkaa, ja niihinkin työntekijät tulisivat luultavasti kunnan ulkopuolelta.

Kysymyksiä Imatran Voimalle: Mitä yhtiölle merkitse se, että Vaarunvuoren alue on määritelty Keski-Suomen arvokkaimmaksi luonnonsuojelukohteeksi, jonka arvoluokitus on kansainvälistä arvokas? Miksi Vaarun vaihtoehtoja ei huomioida?

Vaarua koskeva keskustelu, päätöksenteosta puhumattakaan, on jättänyt vähäiselle huomiolle olennaisia näkökulmia. Luonnontutkijat ovat viime aikoina nostaneet voimakkaasti esiin luonnon monimuotoisuuden näkökulman. Sen lähtökohtana on luonnon eliöstön geeniperimän säilyminen, josta elämän monimuotoisuus ja myös luonnon tasapaino osaltaan riippuvat. Lisäksi lajien muuntelevuus ja geeniaines hyödyttävät myös taloutta ja teollisuutta. Kysymys koskee Vaarun aluetta, siellä on lukuisten harvinaisten eliölajien esiintymiä.
   Toinen näkökulma koskee ympäristötietoisuutta, joka on vahvistunut pitkäaikaisena trendinä noin 1970-luvun alusta lähtien. Kehitys on varsin selkeä ja nykyinenkin tieto luonnosta takaa suunnan jatkumisen. Jos siis haluamme orientoitua tulevaisuuden näkökulmasta, Vaarunvuoren kysymyksen ratkaisu ei ole kovin vaikea.
   Tältä pohjalta on myös varsin ilmeistä, että luonnonsuojelun imago-arvo yrityksille tulee kasvamaan. Metsäyhtiöt osaavat jo ottaa asian huomioon ­taloudellisista syistä. Entä Imatran Voima?

   Paluu sisältösivulle

Tätä sivua on muutettu 20.11.96