Vesistöpäällikkö Jukka Muotka Imatran Voimasta vastasi Keskisuomalaisen puheenvuoropalstalla 16.8. apulaisprofessori Esa Konttiselle Vaarunvuoren alueelle suunnitellun voimalan vaikutuksista luonnon monimuotoisuuteen. Muotkan käsityksen mukaan voimalaitos ei tulisi merkittävästi vähentämään luonnon monimuotoisuutta alueella. Kirjoituksessaan Muotka on ymmärtänyt niin monimuotoisuuden käsitteen kuin voimalan ympäristövaikutuksetkin varsin suppeasti.
Luonnon monimuotoisuus käsitteenä on moninainen. Sen määritellään koostuvan kolmesta päätekijästä ekosysteemien, lajien ja geenien monimuotoisuudesta. Ensimmäistä, ekosysteemien monimuotoisuutta Vaarunvuorten alueella kuvastavat sinne vuosina 1946 ja 1947 perustetut suojelualueet. Lisääntynyt tutkimustieto on johtanut siihen, että alue on sisällytetty moniin valtakunnallisiin suojeluohjelmiin lehtojen-, rantojen-, vanhojen metsien, pienvesien ja soidensuojelun täydennysohjelmiin vuosina 1989 1995.
Vielä alkuvuodesta 1995 valtioneuvosto on vahvistanut Vaarunvuoren Päijänteen rantamaisemaan liittyvän alueen osana valtakunnallisesti arvokasta Putkilahden kulttuurimaisemakokonaisuutta. Parhaillaan inventoidaan ympäristöministeriön johdolla luonnonsuojelun kannalta arvokkaita kallioalueita Keski-Suomessa. Alustavan arvion mukaan Vaarun Päijänteeseen laskevat jyrkänteet ovat Keski-Suomen kallioiden kärkijoukkoa. Suurin osa edellä luetelluista kohteista sijaitsee vaarunvuoren alueella ja sen lähistöllä.
Lajiston monimuotoisuudesta kertovat alueelta tavatut yli 45 valtakunnallisesti tai vähintään maakunnallisesti uhanalaiseksi luokiteltua eliölajia.
Geeniperimän monimuotoisuuden arviointi onkin jo huomattavan vaikeaa eikä siitä ole Vaarun alueelta tutkimuksia. Kuitenkin voidaan arvioida, että Vaarunvuorten merkitys myös lajien geeniperimän säilyttäjänä on merkittävä. Vaarulta tavataan toisaalta pohjoista lajistoa (mm. pahtarikko ja pahtanurmikka) jääkauden jälkeisiltä kylmiltä ilmastokausilta, toisaalta hyvin eteläistä lajistoa (mm. vuorimunkki ja pähkinäpensas) lämpimiltä jaksoilta. Nämä lajien ääriesiintymät ovat myös geeniperimältään kehittyneet todennäköisesti aivan omaan suuntaansa.
Vaikka pumppuvoimalan suunnittelun yhteydessä 1970-luvun alussa toteutettiin tuon ajan mittapuun mukaan varsin perusteelliset ympäristöselvitykset, on tietämys alueen luonnosta, luonnonarvoista yleensä sekä ympäristövaikutusten arvioinnista lisääntynyt merkittävästi. Tämän tietämyksen lisääntyminen on nostanut myös Vaarunvuorten alueen arvoa suhteessa Keski-Suomen muihin luonnonalueisiin. Mm. koko läänin alueella toteutetun uhanalaisten putkilokasvien selvityksen perusteella Vaarun arvo on todettu ainutlaatuiseksi.
Itse voimalaitosaltaan, patojen ja muiden rakenteiden alle jäävä alue olisi noin 130 ha. Tämän alueen kasvillisuus on puutteellisesti tutkittu ja tuhoutuisi täysin, mm. alueella olevat soidensuojelun täydennysohjelmaan sisällytetyt Särkijärven ympäristön pikkusuot ja Kaskisuo lähteineen sekä Särkijärven laskupuron lehto lajistoineen. Voimalaitoksen tunnelin suuaukko puhkaisisi rinteen valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan sisällytetyn rinnelehdon kohdalla, aivan Vaarunjyrkän luonnonsuojelualueen vieressä.
Kytkinkenttä ja siitä lähteväksi suunniteltu 400 kV:n voimalinja muuttaisivat alueensa ympäristön niin monimuotoisuuden kuin maisema-arvojen osalta. Hankkeen toteuttaminen edellyttäisi merkittäviem maamassojen (2,5 3 milj.kuutiometriä) saamista. Massojen saantia ja ylijäämämassojen sijoittamista koskevaa selvitystä ei ole esitetty.
Hankkeen merkittävimmät välilliset haittavaikutukset kohdistuisivat Korospohjanlahteen viettävän rinteen kasvistollisesti arvokkaimpaan osaan. Korospohjan lahden avovesikauden pidentymisen, vesihöyryn muodostumisen (myös mahdollisesti jäättömänä pysyvän yläaltaan alueella), kasvistoltaan arvokkaan rinteen jäätymisen, rinteen jääeroosien ja yläaltaasta tihkuvan veden aiheuttaman rinteen vettymisen kautta mahdollisesti aiheutuvan pienilmaston ja kasvupaikkatekijöiden muutokset eivät voisi olla vaikuttamatta haitallisesti alueen kasvistoon (ja välillisesti muuhun eliöstöön), joka pääsääntöisesti on mantereista..
Kaiken kaikkiaan Vaarunvuorten alue edustaa sellaista kasvupaikkatekijöiden, lajiston ja luontotyyppien muodostamaa ekologista kokonaisuutta, jolle ei ole löydettävissä veroista Keski-Suomessa.
Yhtiö ei ole lähtenyt ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain mukaiseen prosessiin, vedoten lain siirtymäsäännökseen, jonka mukaan näin pitkälle edennyttä hanketta prosessi ei koskisi. YVA-lain mukainen menettely olisi kuitenkin keino, jolla hankkeen ympäristövaikutukset saataisiin objektiivisesti punnituiksi, ja yhtiön ympäristöimago nykyistä vahvemman taustan.(Luonnonsuojelupäällikkö Päivi Halinen, Keski-Suomen ympäristökeskus. Keskisuomalainen 24.8.1995)
Juhani Paavola, vaarun.vuori(at)pp.inet.fi
Tätä sivua on muutettu 20.11.1996