Sivua on muutettu 27.11.2000

Luonto | Pumppuvoimalahanke   Vaaru, Alta, Vuotos -vertailu | Kannanottoja   Luontopolku | Vaaruntarinaa | Vieraskirja   English | Svenska

Ethän poikkea luontopolulta Vaarun arimmilla alueilla! Ihmisen loputon vaihtelunhalu, osa luontomatkailubisneksestä ja joidenkin opettajien vääränlainen luonto-opetus on jo aiheuttanut vahinkoja kansainvälisesti arvokkaalla luonnonsuojelualueella!

Vaarun uhanalaiset
• -kasvit
• -hyönteiset
• -linnut
• -nisäkkäät
• -suojelualueet ja -ohjelmat.

  Saamenkielestä nimensä saanut Vaaru, 7 kilometriä 62. leveyspiiristä etelään, tunnetaan paitsi pumppuvoimalahankkeen aiheuttamasta uhasta, myös kansainvälisestikin arvokkaasta eliöstöstään. Jyrkästi 122 metriä Päijänteen pinnasta kohoava kalkkipitoinen Vaaru on luonnonarvojensa monimuotoisuuden puolesta arvokkain alue Keski-Suomessa, arvokkaimpia koko Suomessa.
     Suomen hallituksen 20.8.1998 päättämä ehdotus Suomen Natura-verkostoksi EU:lle sisältääkin pääosan Vaarun alueesta, 6,25 neliökilometriä.

  Mutta taigojen Vaaru ei vielä ole paljastanut kaikkia salaisuuksiaan. Vaikka Vaarun vanhalla tiellä on Suomen jyrkimmät maantiemäet, ja Vaarulta on löytynyt kultaa ja hopeaa, on sen arvokkainta löytöä elävä, vihreä kulta. Erityisen eliöstön mahdollistaa mm. suotuisa pienilmasto.
    Ainutlaatuisen eliöstökokonaisuuden ohella Vaarun erityispiirre on sen luonnon ja maastonpiirteiden moninaisuus, pienten piirteiden liittyminen suuriin suhteellisen pienellä alalla: kuiskivat lehdot ja jylhät kallionrinteet, suot ja pienet järvet, vanhatkin metsät ja suuren Päijänteen ranta.

  "Venematka aamuisella Päijänteellä on unohtumaton elämys. Mahtavat, kallioiset vaarat, äkkijyrkät pahtamaiset kallioseinämät ja korkeat, louhikkoiset niemenkärjet, joden takana laajat, harvaan asutut salomaat levittäytyvät, herättävät jylhän tunnelman. Rauhallisiin siivenlyönnein lentävä hiirihaukka, jonka pesän kiikari paljastaa männyn latvasta louhikkoiselta rinteeltä, lisää maisemaan väärentämätöntä alkuperäisyyttä. On tosiaan suuremmoista, että maamme eteläpuoliskossakin vielä on tällaisia seutuja, jotka saavat ihmisen voimakkaasti tuntemaan luonnon läheisyyden!
    Etelän suunnalta välkähtelee saarien ja niemenkärkien välistä Päijänteen silmänkantamaton ulappa, mutta me käännymme kaakkoon jyrkkärantaiseen, vuonomaiseen Korospohjan lahteen, jonka itärannalla Vaarunvuoren jyhkeät muodot häämöttävät. Pian alkaa veden rajassa näkyä jyrkästi viettäviä kalliopintoja niittymäisine kasvillisuuslaikkuineen..."
    (Prof Niilo Söyrinki, Suomen luonto 5, 1946).

  
  

  Yli yhdeksänkymmentä uhanalaislajia

  Pumppuvoimalalle kaavaillun alueen kiertävä, noin sata metriä Päijänteen pintaa korkeammalla käyvä ohitustie jakaa Vaarun kahteen luonnonoloiltaan erilaiseen alueeseen. Itäpuoliskoa ja sen metsäluontoa on hoidettu maan tavan mukaan. Sitä on pirstoo louhosalue, sorakuopat ja kesämökit teineen. Säästyneelle, leveimmillään puolitoistakilometriselle länsipuoliskolle suunniteltiin pumppuvoimalaa, usein pumppulaksi sanottua laitosta. Nyt hankkeesta on luovuttu.
    Puoliskojen välissä on mm. yli 20 metriä korkea, Korospohjan laakson katkaiseva tiepenger. Vuonna 1984 valmistuneen tien itäpuolella sojottaa pumppula-alueelta siirrettyjen sähköpylväiden jono hengenvaara-kyltteineen. Tien länsipuolen pylväisiin on kuin vastapainoksi kiinnitetty symbolisia linnun kuvia tekstein: 'Suojaa Vaaru'.

  ---

  Vaarunvuorten alue on kokonaisuutena noin 7 neliökilometrin laajuinen. Noin 5/6 Vaarun yli 90:stä vähintään läänissä uhanalaisesta eliölajista (EU:n direktiivilajit mukaan lukien) esiintyy vain sillä noin 2,5 neliökilometrin alueella, joka olisi jäänyt IVO-yhtiön valmisteleman pumppuvoimalan alle tai on hankkeen vaikutusalueella. Tuosta alueesta uuden tien ja Päijänteen välissä puolet (1,5 km2) olisi jäänyt pumppularakenteiden ja -teiden alle. Vertailun vuoksi: osapuilleen sama määrä uhanalaisia lajeja elää Vuotoksen suunnitellulla allasalueella Lapissa lähes satakertaisella alueella.
    Lajeista Vaarulla yli puolet on löytynyt vasta IVOn 1970-luvulla teettämien selvitysten jälkeen. Viime vuosina tämän ns. etelävuoren arvo on noussut entisestään uusien hyönteislöytöjen myötä.

  ---

  Monet Vaarun vähintään Keski-Suomessa uhanalaisista kasvilajeista (51) kohtaavat siellä toisensa esiintymisalueidensa äärirajoilla. Vaarun kiistellyssä kamarassa ovat kiinni toisaalta mm. Suomen pohjoisimmat luonnonvaraiset pähkinäpensaat, ja toisaalta pahtarikko ja Keski-Suomen ainoat pahtanurmikat eteläisillä rajoillaan.
    Täällä elävät maailman pohjoisimmat soukkomittarit, ja alue on vielä säilynyt Suomen ainoana etelänlimijäkälän mahdollisena kasvupaikkana. Itäinen liito-orava viilettää mm. ilveksen, ikimetsäkuoriaisten kuten täplämustakeijun, ja uhanalaisten kasvien kuten lehtoneidonvaipan ja taigaisen hajuheinän asuttamassa vaihtelevassa maastossa. Mahdollisen pumppulan vaikutusalueella lepattaa satoja perhoslajeja, joista kymmenkunta ainoina Keski-Suomessa.
    
  Vaikutusalueella pesii myös 11 valtakunnallisestikin uhanalaista tai -silmälläpidettävää lintulajia (vuoden 2000 luokituksen mukaan), noin kuudesosa em. Suomen lintulajeista. EU:n lintudirektiivin suojelemista lintulajeista Vaarulla pesii 14, 20 % Suomessa olevista. Lisäksi Vaarunjyrkällä on vieraillut valkoselkätikkapari, jolle seudulla on sopivaa elinympäristöä.
    Etenkin Vaarun länsipuolisko onkin Jyväskylän yliopiston tärkeä tutkimus- ja opetuskohde: yhä harvemmassa ovat yhtä hyvin säilyneet luonnonalueet.

  
  

  Riittävätkö suojeluohjelmien suojapeitot?

  Jo vanhastaan Vaarulla on kaksi kansainvälisestikin arvokasta luonnonsuojelualuetta. Pumppulahankkeen uhkaaman parineliökilometrisen alueen poikkeuksellisia suojeluarvoja ilmentää myös sen sisällyttäminen viime vuosina peräti kuuteen päällekkäiseen, kansallisesti merkittävään luonnonsuojeluohjelmaan, muiden muassa vanhojen metsien suojeluohjelmaan. Näin monen suojeluohjelman kohtaaminen parin neliökilometrin alueella on ainutlaatuista ja osoittaa suurta elinympäristöjen monimuotoisuutta.
    Vuonna 1997 valmistuneessa valtakunnallisesti arvokkaiden kallioalueiden inventoinnissa Vaaru luokiteltiin ainoana Keski-Suomen 239 tutkitusta kohteesta luokkaan 1, ainutlaatuinen. Edellisten lisäksi mm. koko pumppulahankkeen vaikutusalue oli osa Suomen ehdotusta EU:n Natura 2000-ohjelmaan. Natura-ehdotus Vaarun osalta (6,25 neliökilometriä) tuli voimaan lähes sellaisenaan.
    
  Pumppuvoimalan rakentaminen Vaarunvuorelle olisi rikkonut ns. Rion sopimusta ja EU:n elinympäristödirektiiviä. Vaarun eliölajien ainutlaatuinen, herkkä kokonaisuus ei olisi kestäinyt pumppuvoimalaa, yli neliökilometristä allasta, suurvoimalinjaa, teitä (3 km) ja muita rakenteita, laitoksen aiheuttamaa pienilmaston ja kosteusolojen muutosta, ja maaperän vettymistä. Räjäytyspöly ja lisääntyvän moottoriliikenteen aiheuttamat ilmansaasteet olisivat vaurioittaneet herkkää jäkälä- ja sammallajistoa.

  EU:n luontodirektiivien lajeista on Vaarulla 20. EU:n luontodirektiivin (liitteen IV) tiukkaa suojelua vaativista lajeista on Vaarulla 6 (16 % Suomessa esiintyvistä): kirjoverkkoperhonen, ilves, karhu, saukko ja taigalajit hajuheinä ja liito-orava. EU:n luontodirektiivin (liite I) luontotyypeistä puolestaan on Vaarulla 11, jotka on säilytettävä vähintään nykytilassa. Näitä ovat mm. vanhat metsät, boreaaliset lehdot, vuoristojen niitetyt niityt ja silikaattikallioiden kasvillisuus. (Keski-Suomen ympäristökeskuksen Natura-ehdotuksen lajiluettelo 4.9.1998).

  Vaarulta on tavattu läänissä tai valtakunnallisesti uhanalaisista, tai EU:n direktiivilajeista yhteensä yli 90. Näistä on putkilokasveja 27 lajia, sammalia 7 lajia, jäkäliä 9 lajia, ja sieniä 8 lajia. Uhanalaisia kasvilajeja on siis yhteensä 51.
     Uhanalaisia hyönteisiä on 20 lajia (aiempi luokitus), valtak. uhanalaisia tai silmälläpidettäviä nisäkkäitä (luokitus 2000) 4 lajia (+ 3 direktiivilajia) ja valtak. uhanalaisia tai silmälläpidettäviä lintuja (luokitus 2000) 11 lajia (14 pesivää lajia [n. 20 %] Suomen lintudirektiivilajeista ).
     Lisäksi Vaaru on useiden perhoslajien ainoa esiintymispaikka Keski-Suomen läänissä.

  Suomen rauhoitetuista eliölajeista Vaarulla esiintyy ainakin 16, mm. lehtoneidonvaippa, vuorijalava, sinivuokko, kirjoverkkoperhonen, rupikonna, vaskitsa, kevätlinnunherne, soikkokaksikko ja metsänemä.

  Kaiken kaikkiaan Vaaru edustaa sellaista kasvupaikkatekijöiden, lajiston ja luontotyyppien muodostamaa ekologista kokonaisuutta, jolle ei ole löydettävissä veroista Keski-Suomesta, eikä montaa koko Suomessa.
     Vaarunvuori on yhä kokemus kuuntelevalle kulkijalle eri vuodenaikoina. Sen säilyttäminen olisi lahja tuleville sukupolville.
  

  
  

  Vaarun uhanalaiset
  • -kasvit
  • -hyönteiset
  • -linnut
  • -nisäkkäät
  • -suojelualueet ja -ohjelmat.

     Paluu sisältösivulle
  
  

  ---

  Juhani Paavola, vaarun.vuori(at)pp.inet.fi