Sivua on muutettu 21.4.1997

Vaarunvuoren uhanalaiset kasvit

Vaarunjyrkän Päijänteeseen viettävät rinteet, 'etelävuori', ja sen myötä erityiset pienilmasto-olot yhdistyneenä pohjoiseen havumetsävyöhykkeeseen eli taigaan ja kalkkipitoiseen kallioperään ovat perusta Vaarun poikkeuksellisen arvokkaalle kasvillisuudelle. Kallion pinta on muualta eliöstön patinoimaa, mutta kallioperustan silkinmustaa amfiboliitti on paljastunut uuden, pumppula-alueen kiertävän ohitustien rajusta, pumppulaa ennakoimaan tehdystä kallioleikkauksessa.
Ensimmäiset selvitykset Vaarun kasvistosta julkaisi sieltä etelänlimijäkälänkin löytänyt E. Wainio jo vuonna 1878. Seuraavat, laajahkot selvitykset julkaisi prof. Kaarlo Linkola (Pentti Linkolan isä) vuonna 1917. Luonnonsuojelualueen rajausta tekemään pyydetty prof. Niilo Söyrinki puolestaan julkaisi silloisessa Suomen Luonto -vuosikirjassa vuonna 1946 viisitoistasivuisen kertomuksen retkestään Vaarunvuorille.
Myöhemmin on erityisesti lehtori Veli Saari (Jyväskylän yliopisto) vastannut lukuisista luontoselvityksistä Vaarulla.

Vaarulla kasvavista Keski-Suomessa erittäin uhanalaisista (E) tai vaarantuneista (V) yhdeksästä kalliokasvilajista kolmea (pahtarikko, mäkikuisma ja ketokäenminttu) ei löydy muualta läänistä, ja neljää tavataan vain yhdestä tai parista paikasta muualla läänissä.
   Uhanalaisista kasvilajeista moni jäisi pumppulan yli neliökilometrisen altaan alle, kuten EU:n suojeltavien listalla oleva taigalajin, hajuheinän, ainoa esiintymä. Muita taigalajeja Vaarulla ovat mm. lehtomatara, korpisara ja kaiheorvokki.
   Tavanomainenkin Vaarun kasvilajisto on osoittautunut erityiseksi rotutasolla.
Vaarun valtakunnallisestikin uhanalaiset kasvilajit (8):
Hajuheinä, huopakääpä, kaulusmaatähti, käpäläkääpä, liiturousku, metsänemä, raidantuoksukääpä, vuorijalava.
  EU:n luontodirektiivin (liitteen I) tiukkaa suojelua vaativista kasvilajeista esiintyy Vaarulla hajuheinä.
  Vähintään Keski-Suomen läänissä uhanalaisia kasvilajeja on Vaarulla 51.

Monilla Vaarun arvokkaimmista kasvilajeista on lähes maagisia nimiä, kuten vuorimunkki ja velholehti tai metsänemä ja lehtoneidonvaippa, toiselta nimeltään aavekämmekkä.

Seuraavassa on lähteenä ollut erityisesti Keski-Suomen ympäristökeskuksen Natura-ehdotuksen lajiluettelo (2.3.1997).Toissijaisena lähteenä on 'Yhteenveto Vaarunvuorten tutkimuksista', joka on Vaarua koskevien luontoselvitysten yhdistelmä (Keski-Suomen liitto, julkaisu C 48, 1995). Viimemainitusta Sari Rautasen kokoamasta yhteenvedosta vastasi Veli Saari.
Kasvilajit on jaoteltu (A) putkilokasveihin, (B) sieniin, (C) lehtisammaliin, ja (D) jäkäliin. (Nimen jäljessä uhanalaisuusluokka, ensin Keski-Suomen läänissä, sitten valtakunnallisesti.)

(A) UHANALAISET PUTKILOKASVILAJIT (27)

Vaarulta on tavattu noin 300 putkilokasvilajia, kuten pahtarikko, lehtoneidonvaippa ja v. 1990 löytynyt metsänemä. Niistä on Keski-Suomessa uhanalaisia 27 lajia, ja valtakunnallisesti 3 lajia. Keski-Suomen uhanalaisiksi luokitelluista putkilokasvilajeista elää Vaarulla noin 25 %.
Läänin alueella toteutetun putkilokasvien selvityksen perustelleella Vaarun arvo on todettu ainutlaatuiseksi. Uhanalaisista putkilokasvilajeista muutamia tavataan jopa vain IVOn pumppulalle hankkiman alueen ulkopuolisilla pienehköillä alueilla, "Vaarun niitulla" ja jalavalehdossa, ja Hietajärven rannalla. Mutta silti Vaarun uhanalaisista putkilokasvilajeista noin 5/6 esiintyy vain pumppuvoimalahankkeen vaikutusalueella. Altaan alle jäisivät mm. pahtanurmikan, hajuheinän, mäkitervakon, tumman raunioisen, velholehden, kirkiruohon, haisukurjenpolven ja lehtopalsamin esiintymät.

Putkilokasvilajit on tässä jaoteltu kalliokasveihin, kangasmetsäkasveihin, lehtokasveihin, suokasveihin.

Kalliokasvit:
Pahtarikko ( E,), vuorimunkki ( V, ), mäkikuisma (V,), kesämaksaruoho (V,), liuskaraunioinen (V,), ketokäenminttu (V,), kirkiruoho (V,), ukontulikukka (V,), mäkivirvilä (V,), tummaraunioinen (Sh,), haisukurjenpolvi (Sh,) , metsänätekelmä (Sh,), hietaorvokki (Sh,), vahamaksaruoho (Sh,), mäkitervakko (Sh,), pahtanurmikka (Sh,).
Keski-Suomen liiton julkaisu 'Yhteenveto Vaarunvuoren tutkimuksista (1995) mainitsee myös kanervisaran (?,), lituruohon (Sh,), hietalemmikin (Sp,).
Kangasmetsäkasvit:
Keski-Suomen liiton julkaisu 'Yhteenveto Vaarunvuoren tutkimuksista' (1995) mainitsee sarjatalvikin (Sh,).
Lehtokasvit:
Jänönsalaatti (E,), pähkinäpensas (V,), lehtoneidonvaippa (V,), vuorijalava (V,St), metsänemä (V,St), hajuheinä (Sh,Sh), lehtopalsami (Sh,), lehtopähkämö (Sh,).
Keski-Suomen liiton julkaisu 'Yhteenveto Vaarunvuoren tutkimuksista' (1995) mainitsee myös sinivuokon (Sh,) ja pohjannokkosen (Sp,).
Suokasvit:
Äimäsara (St,), nuijasara (Sh,).

(B) UHANALAISET SIENILAJIT (8)

Kotiranta ja Niemelä (1981) löysivät Vaarulta 57 kääpälajia, joista Antrodia salicina-lajin ensimmäisenä Suomessa. Pohjoismainen sienikongressi puolestaan löysi Vaarulta 265 sienilajia retkellään elokuussa 1986. 'Vaarun niitun' jalavalehdosta taas löytyi Suomen pohjoisin pähkinärousku vuonna 1976. Vaarulta löytynyt kaulusmaatähtiesiintymä on puolestaan Suomen ainoita.

Kääväkkäät:
Raidantuoksukääpä (V,V), ikimetsien laji harsukääpä (Sh, St), käpäläkääpä (Sh,St), huopakääpä (V, Sh).
Helttasienet:
Liiturousku (-,V), partarousku (Sh, +), pörhöukonsieni (Sp, Sp?).
Kupusienet:
Kaulusmaatähti (E,E).

(C) UHANALAISET LEHTISAMMALLAJIT (7)

Vaarulta on löydetty noin 200 lehtisammallajia, niistä kalkkisammalia enemmän kuin mistään muualta läänissä.

Limisiimasammal (V,), norkkusammal (V,) toinen läänin esiintymistä, lehtopalmikkosammal (V,), kirjorahkasammal (St,), taljaruostesammal (Sh,), suippuväkäsammal (Sh,), pikkukellosammal (Sh,).
Keski-Suomen liiton julkaisu 'Yhteenveto Vaarunvuoren tutkimuksista' (1995) mainitsee myös pallosammalen (V,).

(D) UHANALAISET JÄKÄLÄLAJIT (9)

Jäkälien on havaittu olevan hyviä ilman pilaantumisen indikaattoreita, koska ne reagoivat herkästi saasteisiin. Vaarulle perustettiin 1970-luvulla näytealoja seurantatutkimusta varten mm. pumppuvoimalan mahdollisen rakentamisen varalta. Jo Vuonna 1990 todettiin sormipaisukarveen vähentyneen, otaksuttavasti ilmansaasteiden vaikutuksesta.
Pumppulan rakentamisvaiheen pöly voisi koitua mm. vanhan luonnonsuojelualueen jäkälien tuhoksi.

Suomen jäkäläntutkijain seminaarilaiset löysivät kesällä 1990 suunnitellun pumppulan vaikutusalueelta 170 jäkälälajia, mukana vähintään läänissä uhanalaisiksi luokitelluista seuraavat (paitsi vaikeasti löydettävää etelänlimijäkälää, jonka tapasi Wainio v. 1873):
Etelänlimijäkälä (H,H), viherkultajäkälä (Sh,), kalliohyytelöjäkälä (Sh,), sammallimijäkälä (Sh,), sinilimijäkälä (Sh,), härmäruskokarve (Sh,), siimesnahkajäkälä (Sh,), suoninahkajäkälä (Sh,), hammasjäkälä (Sh,).

Takaisin Vaarun luonto-sivulle

Juhani Paavola, vaarun.vuori(at)pp.inet.fi