SEUTUINFO
Tila ja isäntäväki

Vääntäjän Tila sijaitsee pohjoisessa Kymenlaaksossa Valkealan kunnan itärajalla. Tila on kooltaa noin 100 hehtaaria, josta metsää noin 80 %. Peruselinkeino tilalla on maa- ja metsätalous, mutta jatkuvasti kasvava ja kehittyvä matkailutoiminta muodostaa yhä suuremman osan tilan elannosta.

Tila on ollut suvun hallussa yli 300 vuotta, ja nykyisin sitä isännöivät Sovi ja Matti Vääntäjä, jo kymmenennessä sukupolvessa. Perheeseen kuuluvat lapset, Arttu (-86) ja Hanna-Mari (-89).


Valkealan reitti
Tilan maat jakaa kahtia Valkealan reitin vesistö, jota tällä kohdin kutsutaan Vääntäjänvirraksi. Valkealan reitti, myös Väliväyläksi kutsuttu, saa alkunsa Lemin kunnan alueelta, josta se jatkuu jokien eli virtojen yhdistämien järvien ketjuna eteläisen ja pohjoisen Salpausselän välissä 113 km:n matkan länteen, yhtyen Kymijokeen Kuusankosken yläpuolella.

Valkealan reitti on yksi Etelä-Suomen upeimpia ja vedenlaadultaan puhtaimpia luonnontilaisia vesistöjä.
Sen varrella ei ole teollisuutta tai suuria taajamia jotka likaisivat vettä päästöillään.

Reitin varrella maisemat vaihtelevat jylhistä erämetsistä leppoisiin pelto- ja kylänäkymiin. Koskia koko matkalla on kymmenkunta, suurin osa helppoja aloittelijankin laskea kanootilla. Rannoille on järjestetty levähdys ja ruokailupaikkoja sopivin välein. Suursalmi, Akanlahden mökki oikealla

Vääntäjän Tilan lomamökeistä länteen virta avautuu Immasenjärveksi, jonka takana sijaitsevat
Tirvan
kauniit kosket sekä pieni voimalaitos patoineen. Ylävirtaan mentäessä tulevat ensinnä vastaan Taikina- ja Koivukosken vuolteet sekä kolmiosainen vuolas Kyykoski. Siitä pari kilometriä ylöspäin sijaitsee Kannuskoski pienine voimalaitoksineen, jonka luota usein lähdemme puolen päivän melontaretkelle.

Kaikki edellämainitut kosket on vuonna 1997 kunnostettu luonnontilaisiksi 1900 - luvun alussa puun uittoa varten tehtyjen raivausten jäljiltä.

Lohikaloille on sorattu kutupaikkoja koskien pohjille ja arvokaloja lisätään säännöllisiesti istutuksilla.



Vapakalastusta koskissa, virralla ja järvellä

Kalastuksen harrastajille Valkealan reitti tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet.

Perho- ja uistinkalastajille sopiville koskille Kyykosken yhteislupa-alueelle ylävirtaan on matkaa noin 3 km ja Tirvan koskille alavirtaan noin 2 km. Koskilla vaadittavat erillisluvat voi lunastaa mm. Vääntäjän tilalta, josta saa myös ohjeita ja lisätietoa.
Muualla, paitsi em. koskialueilla saa uistella läänikohtaisella yleisluvalla. Mato-ongella ja pilkillä kalastaminen on vapaata muualla, paitsi koskialueilla.

Kalalajeista istutuksin lisättäviä ovat järvitaimen, harjus, siika, ja kuha. Hauki, ahven, made, ankerias, lahna, sekä lukuisat särkikalat uudistuvat luonnonvaraisesti.



Rantojen alkuasukkaita

Vesistön rannoilla pesii runsaasti erilaisia sorsia. Muuttoaikoina voit tavata myös läpikulkumatkalla olevia joutsenia, hanhia ja isokoskeloita. Talvisin sulana pysyvissä koskissa voi bongata koskikaroja.

Harvinaisen rauhoitetun saukon, sekä majavan, piisamin tai villiminkin voi hyvällä onnella nähdä uivan tai vilistävän rannoilla. Majavien puukekopesät ja jyrsityt puut rannoilla tai saukon ja villiminkin jäljet lumessa huomaa helposti.

Talvisia eläinten jälkiä koskella Eläinten sekä ihmisten viihtyvyyden vuoksi vesistöön on asetettu nopeusrajoitus 10 km/h, suurimpia järviä lukuunottamatta.


Äänekkäitä perämoottoreita ei kukaan varmaan katso kovin suopeasti. Viime vuosina onkin havaittu ilahduttavassa määrin pienten sähkökäyttöisten perämoottoreiden korvanneen meluavia ja saastuttavia bensiinikäyttöisiä laitteita. Suurin osa vakituisista ja kesäasukkaista liikkuu kuitenkin perinteisillä soutuveneillä tai kanooteilla.



Metsät virkistyksen lähteenä

Metsät seudulla ovat pääasiassa hyvin hoidettuja talousmetsiä, joissa liikkuminen
jokamiehen oikeudet ja velvollisuudet muistaen on helppoa ja mukavaa; kiikari, kamera tai marjakori ovat samoilijan varusteista tärkeimmät.

Hyötyliikuntaa
Syksyllä  kerätään sieniä Erilaisia luonnonmarjoja sekä sieniä kasvaa kesästä syksyyn runsaasti, joten hyötyliikunnalle olosuhteet ovat mitä otollisimmat. Eksymistäkään ei tarvitse pelätä, sillä metsäautoteiden verkko on tiheä ja kartat alueesta ovat ajan tasalla.

Tapion karjaa

Metsän asukkaista voi tehdä ainakin jälkihavaintoja päivittäin. Jos sinua oikein onnistaa kohtaat oravan, jäniksen, supikoiran, ketun tai hirven. Jopa itse karhun on havaittu vaeltaneen alueen halki joskus harvoin, vaan sitä ei ole kyllä kukaan nähnyt, sillä se ei halua näyttäytyä kenellekään.

Metsäkanalintuja tapaat usein. Harvinainen metso, sekä teeri, pyy ja sepelkyyhky viihtyvät täällä hyvin.
Komeiden petolintujen kuten kanahaukan, hiirihaukan ja huuhkajan tiedetään pesivän korven kätkössä. Kaikenlaisia muita lintuja riittää bongattavaksi lukematon määrä.
Sivun alkuun



Keskussivulle Puhelinnumerot ja osoitteet Talvilomat Tietoja lähiseudusta Herkkuja tilauksesta Melontaretket Vuokramökit