Suomen susikannan hoito menossa oikeaan suuntaan 

Euroopan parlamentin jäsen Henrik Lax väittää mielipidekirjoituksessaan (HS 12. 3.), ettei susi ole uhanalainen laji. Perusteluna näkemykselleen hän esittää Venäjän vahvaa susikantaa. Luonnonsuojelun yleinen lähtökohta on kuitenkin se, että jokainen maa huolehtii oman alueensa luonnonvaraisten eläin- ja kasvilajien suojelusta. 

Suomen tuoreimmassa uhanalaisten eläin- ja kasvilajien suojelutoimikunnan mietinnössä susi on luokiteltu uhanalaiseksi, vaarantuneeksi eläinlajiksi Suomessa. 

Lax etsii mallia Suomen susikannan hoitoon Venäjältä ja etenkin Kanadasta. Kanadassa susitiheys on kuitenkin noin kymmenkertainen Suomeen verrattuna, joten lähtökohdat susikantojen hoidossa ovat siellä kovin erilaiset. 

Varmasti Suomessakin suhtauduttaisiin eri tavalla vakavaa vahinkoa tuottavien susien poistamiseen, jos susitiheys olisi Kanadan luokkaa tarkoittaen peräti 1 500-2 000 eläintä. 

Suomelle on vastikään laadittu maa- ja metsätalousministeriön toimesta susikannan hoitosuunnitelma. Hoitosuunnitelman päälinjana on maltillisesti laajentaa suden esiintymisaluetta ja vahvistaa nykyistä uhanalaista kantaa. 

WWF:n näkemys on, että hoitosuunnitelma antaa oikeansuuntaisen pohjan pitkäjänteiselle susikannan hoidolle. Suunnitelmassa tulisi kuitenkin nykyistä selkeämmin asettaa tavoitteeksi susikannan suotuisa suojelun taso. Myös vahinkojen ennaltaehkäisyyn ja korvauksiin olisi kiinnitettävä esitettyä enemmän huomiota. 

Susien esiintymisalueilla asuvia ihmisiä ei saa jättää yksin, vaan heitä pitää tukea aktiivisella, asiallisella tiedon jakamisella ja valtion tukitoimilla kuten laidunaitauksien ja koiratarhojen sähköistämiseen myönnettävillä valtionavustuksilla. 

Susivahinkojen korvausmenettelyä tulee nopeuttaa ja omavastuuosuus poistaa. Susien ihmispelon ylläpitämiseen olisi pyrittävä löytämään uusia keinoja. 

Yksittäisten, vakavaa vahinkoa tuottavien "häirikkösusien" kaatamiseen voidaan edelleenkin myöntää lupia. Toiminnalle olisi kuitenkin laadittava nykyistä selkeämmät pelisäännöt. Kyse on tapauskohtaisesta asiasta, ei kiintiömetsästyksestä. 

On myös todennäköistä, että elinvoimaiset laumat aiheuttavat suhteellisesti vähemmän vahinkoa kotieläimille kuin yksinäiset sudet. Susi on petoeläin ja siihen on suhtauduttava sen mukaisella kunnioituksella. Ei ole kuitenkaan mitään syytä lisätä ihmisten huolestumista suden esiintymisalueilla tosiasioiden vääristelyllä. Susi ei tietääksemme ole tappanut tai vahingoittanut yhtään ihmistä Suomessa ainakaan sadan viime vuoden aikana. 

TIMO TANNINEN                                                                                               pääsihteeri 

JARI LUUKKONEN                                                                                              suojelujohtaja                                                                                                         WWF Suomi

Takaisin