|
| 1.
JOHDANTO Karttulan kunta on teettänyt tämän ympäristöohjelman vuosina 1997-98 kootakseen yhteen kunnan omat, kuntalaisten, järjestöjen ja eri viranomaisten ympäristöaloitteet. Tekstin ovat laatineet fil. maisterit, biologit Jorma Knuutinen ja Raimo Pakarinen (t:mi Raimo Pakarisen luontotieto). Työhön on käytetty kunnan omaa, valtakunnallista ja EU:n LEADER-rahoitusta. Työtä on pystytty rationalisoimaan teettämällä se yhteisenä toimeksiantona Tervon ja Vesannon kanssa. Tämä ympäristöohjelma on osanen maailmanlaajuista Agenda 21 -prosessia, ns. paikallisagenda. Rio de Janeiron ympäristökonferenssista 1992 alkaen on tehty eri puolilla maailmaa erilaisia ympäristöohjelmia. Tätä ohjelmaa lähin laajemman alueen kattava ohjelma on Pohjois-Savon ympäristöohjelma, joka tätä kirjoitettaessa on myös luonnosvaiheessa. Myös Karttulan kylille voitaisiin kylätoimikuntien niin halutessa tehdä omat ympäristöohjelmansa. Ohjelma alkaa lyhyellä lähtökohtien esittelyllä. Varsinainen ohjelmaosuus jakautuu 12 sektoriin, joissa käsitellään ympäristönsuojelun eri puolia. Syksyllä 1997 kerättiin yleisökyselyllä karttulalaisten näkemyksiä ympäristöasioista. Vastauksia saatiin 43. Ympäristönsuojelun eri sektoreista kuntalaiset pitivät tärkeimpinä vesiensuojelua ja ympäristön terveellisyyttä. Käytännön toimenpide-ehdotuksia tuli runsaasti, ja niitä on muokattuina liitetty tähän ohjelmaan. Selvää "kansan tahtoa", lukuisten kuntalaisten esittämää yhtä aloitetta, ei kyselystä kuitenkaan ilmennyt. Kussakin sektorissa on esitelty lähtökohdat, tavoitteet ja toimintaperiaatteet sekä toimenpiteet suunnittelukaudella, joka eri toimenpiteissä on erimittainen. Ohjelman pääpaino on näissä toimenpiteissä. Osalle niitä on voitu esittää aikataulu, toteuttajat ja rahoitusarvio. Osa taas on luonteeltaan periaatteellisia ja jatkuvasti huomioon otettavia. Konkreettisten toimenpiteiden osuus saisi tekijöidenkin näkemyksen mukaan olla suurempi. Toisaalta hyvä toimenpide-ehdotus kannattaa toteuttaa, vaikka sitä ei olisi tähän ohjelmaan kirjattukaan - tässä mielessä ohjelmaa ei ole syytä pitää mitenkään ohjeellisena. Ensimmäinen budjettivuosi, johon ohjelma vaikuttaa, on vuosi 2000. Vuodelle 1999 on voitu sijoittaa vain sellaisia toimia, jotka eivät edellytä kunnalta erillistä rahoitusta. Tulevaisuudessa erilaisen hankerahoituksen merkitys pienten kuntien ympäristönsuojelussa kasvaa, mutta useimmissa hankkeissa edellytetään kunnan aloitteellisuutta ja omaa rahoitusosuutta. Vuodenvaihteessa 1998-99 ohjelman hionta siirtyy konsulteilta kunnalle. Kirjoittajat esittävät parhaat kiitoksensa rakennustarkastaja Pekka Huttuselle auliista avusta niin paikallistuntemuksen välittäjänä kuin muissakin asioissa sekä niille lukuisille henkilöille, jotka joko virkansa puolesta tai yksityisinä, aloitteellisina kansalaisina ovat olleet mukana ohjelmaa rakentamassa. 2. YLEISTIETOJA KARTTULAN KUNNASTA Karttulan pinta-ala on 589 km2. Siitä maata on 468 km2 ja vettä 121 km2 eli 21 % kunnan pinta-alasta. Rantaviivaa Karttulassa on 671 km. Karttula on metsien, vesien ja peltojen muovaama maaseutukunta. Maisemamaakuntajaossa se kuuluu pääosin Keski-Suomen järviseutuun, kaakkoisosa kuitenkin Pohjois-Savon järviseutuun. Korkein kohta on Honkamäellä (236 m mpy) Pohjois-Karttulassa, joka muutenkin on kunnan mäkisintä seutua. Kallioita on hajanaisesti myös siellä täällä kunnan keski- ja eteläosassa, mm. Kuttajärven rannoilla. Karttulan merkittävin, noin 20 km pitkä harjumuodostuma ulottuu kaakko-luodesuuntaisena Suonenjoelta Ruuhilammen kaakkoispuolelta Virmasveden Lintuniemeen asti. Kakkisensalolla on laaja kumpumoreenialue. Myös kunnan monet moreeniselänne- eli drumliinimuodostumat ovat maisemallisesti huomionarvoisia. Savikoita esiintyy lähinnä Syvänniemen, Koskenkylän ja Virmaanpään alueella. Valtaosa Karttulan vesistä kuuluu Rautalammin reittiin. Kunnan itäosan järvistä osa on kuitenkin Vuoksen vesistöä. Suurin ja keskeisin järvi on Virmasvesi (62 km2), josta yli puolet sijoittuu Karttulan alueelle. Selvästi pienempiä järviä ovat Tallusjärvi (17 km2), Hirvijärvi (16 km2), Kuttajärvi (11 km2) ja Saittajärvi (8 km2). Iso-Lauaksen (6 km2) ohella kunnan runsasjärvisessä kaakkoisosassa erityismaininnan ansaitsee erämainen Kakkisenjärvi. Jokia ja puroja Karttulassa on runsaasti. Osa niistä on varsin pitkiä, paikoin jopa koskisia. Tunnetuimpia koskia ovat Savi-, Löttö- ja Keihäskoski. Karttulan järviä luonnehtii mataluus ja karuus, monia myös tummavetisyys. Virmasvesi, etenkin laaja Iso Virmas, on kuitenkin kirkasvetinen. Kirkasvetisinä tunnetaan myös mm. Pieni-Tallusjärvi, Iso-Lauas ja Petäinen. Syvin kohta löytyy Iso-Lauaksesta (31 m). Karttula sijaitsee aapa- ja keidassuoyhdistymätyyppien vaihettumisvyöhykkeessä, joskin keidassuopiirteet ovat vallitsevia. Soistuneinta seutua on kunnan keskiosa, mutta merkittäviä suoalueita on myös kirkonkylän pohjoispuolella mm. Suojärven ympäristössä. Suuret suot ovat miltei poikkeuksetta ojitettuja ja lisäksi useat Suojärvensuon ja Petronnevan tapaan turvetuotannossa tai vähintäänkin tarkoitukseen osoitettuja. Laajimpia viljelyaukeiden luonnehtimia maisemakokonaisuuksia on Virmaanpäässä sekä Koskenkylän-Hautolahden-Punnonmäen alueella. Kirkonkylä sijaitsee Pienen-Virmaan Karttulanlahden pohjukassa. Kunnan eteläosa Suonenjoen rajalla Kakkisensalon alueella on erämainen. Karttulassa metsämaa, noin 39 000 ha, kattaa 83 % maa-alasta. Tavallisin metsätyyppi on tuore kangas. Rehevän metsämaan osuus pinta-alasta on hieman vähemmän kuin Pohjois-Savossa keskimäärin. Varsinaisten lehtojen osuus kangasmaista jää kuitenkin vain 0,1 %:iin. Metsäisten soiden eli korpien ja rämeiden osuus metsätalouden maasta on 16 %. Eri puulajien osuus Karttulan yksityismaiden puuvarannosta jakautuu seuraavasti: kuusi 58 %, mänty 26 % ja koivu sekä muut lehtipuut 16 %. Aukeiden, siemenpuumetsiköiden ja taimikoiden osuus metsäalasta on 36 %, nuorten ja varttuneiden kasvatusmetsiköiden puolestaan 41 %. Uudistuskypsiä metsiä on 21 %, vajaatuottoisia 2 %. Virmasvesi edustaa Rautalammin suuria reittivesiä ja kuuluu ruokojärviin. Suojaisissa lahdissa vallitsee ulpukkatyyppi, karuhkoilla sorapohjilla nuottaruohotyyppi. Karttulassa on joitakin reheviä, lintuvesinä tunnettuja järviä, kuten Keihäs-, Pitkä- ja Suojärvi. Osa pienemmistä vesistä on täysin tai liki umpeenkasvaneita. Suurjärvillä tavataan karujen reittivesien luonteenomaista lintulajistoa, kuten tukkakoskelo, kuikka ja viime aikoina taantunut selkälokki. Esimerkiksi Virmasveden pesimälinnustoon kuuluvat myös reheviä vesiä suosivat härkälintu, silkkiuikku, tukkasotka sekä nauru- ja pikkulokki. Rehevillä lintuvesillä pesii vielä vaateliaampiakin vesilintulajeja, mm. mustakurkku-uikku, lapasorsa, heinätavi ja punasotka. Kansallislintumme laulujoutsenen runsastuminen ja levittäytyminen pesimään myös suurten järvien suojaisille lahdille on maisemassa näkyvimpiä viimeaikaisia linnustonmuutoksia. Rautalammin reitin 27 luonnonvaraisesti lisääntyvästä kalalajista useimmat esiintyvät myös Karttulan vesissä. Reitillä luontaisesti lisääntyvä järvitaimen on niistä arvokkain. Rapu on kotiutunut alueelle jo 1800-luvun lopulta alkaneiden siirtoistutusten avulla ja esiintyy monissa vesissä. Karttulan väkiluku oli v. 1998 alussa 3519 henkeä. Yli 65-vuotiaiden osuus on 16 % väestöstä, alle 14-vuotiaiden puolestaan 22 %. Lähes puolet väestöstä, 1623 asukasta, asui keskustaajamassa ja sen ympäristössä; Pihkainmäessä asukkaita oli 529 ja Syvänniemellä 372 (tilanne v. 1996 alussa). Elinkeinorakenteeltaan Karttula edustaa luonteenomaista pohjoissavolaista maaseutukuntaa, joskin myös Kuopion läheisyys on havaittavissa. Vuonna 1995 alkutuotannon eli maa- ja metsätalouden piirissä työskenteli 21 % väestöstä, teollisuus- ja rakennustoiminnassa 19 % ja palveluelinkeinoissa 60 %. Karttulassa toimii noin 120 ns. aktiivimaatilaa (> 3 pelto-ha). Niistä noin 50 on lypsykarjatiloja. Viljelyksessä oleva peltoala on noin 2000 ha (v. 1997 tilanne). Peltoalat ovat kivisyyden vuoksi pienehköjä, poikkeuksena kuitenkin Virmaanpään ja Hautolahden alue. Maataloustuottajia on Karttulassa suhteessa vähemmän kuin esimerkiksi Tervossa ja Vesannolla. Karttulassa oli v. 1997 1252 loma-asuntoa eli 1,9 kpl/ rantakilometri. Merkittävimpiä teollisuuslaitoksia ovat Konepaja Kääriäinen Ky, Erkko-kalusteet Oy ja Rauman Romu Oy. Sähköenergian suhteen Karttula, kuten muukin Sisä-Savo, on maakunnan ulkopuolelta tuotavan energian varassa. Aluelämmön tuotannosta huolehtii paikallinen lämpökeskus (4,6 MW). Keskustan jätevedet käsitellään jätevedenpuhdistamolla. Kunnan yhdyskuntajätteet kuljetetaan jätteenkäsittelylaitokselle Kuopioon. Vilkkaimmin liikennöity tie on Kuopio-Karttula-Tervo-Vesanto-Viitasaari-seututie (mt 551, ns. Sininen tie). Merkittävä on myös Suonenjoki-Karttula-Pielavesi-tieyhteys (mt 548 ja 554). Kantateitä Karttulassa on 22 km, seututeitä 20 km ja yhdysteitä 125 km. Savon rata kulkee kunnan kaakkoisosan Airakselan kylän kautta. 3. KARTTULAN KUNNAN TOIMENPIDEOHJELMA 3.1.1. Lähtökohdat Karttulan kunnassa tiedostetaan ympäristö keskeiseksi kunnan imagotekijäksi. Nykyisten ja tänne muuttavien asukkaiden kannalta luonnon ja myös rakennetun ympäristön tila on tärkein viihtyvyys- ja vetovoimatekijä. Kunnan taloudelliset mahdollisuudet investoida laajoihin ympäristöä parantaviin toimiin ovat hyvin rajalliset. Siksi erityyppinen hankerahoitus on tulevaisuudessa ratkaisevassa asemassa. Tämän ympäristöohjelman tärkein tehtävä on tiedottaminen, koulutus ja asennekasvatus. Ohjelma pyritään saattamaan jokaisen kuntalaisen tietoon. Ohjelma ei ole koskaan valmis, vaan sitä muutetaan vuosittain vastaamaan ajan haasteita ja velvoitteita. 3.1.2. Tavoitteet ja toimintaperiaatteet Karttulan kunnan tavoitteena on ympäristön vaalimisessa: - vähentää luonnon saastumista - turvata luonnon monimuotoisuuden säilyminen - voimavarojen mukaan parantaa ympäristön tilaa, kuten vesistöjen veden laatua, rakennuskantaa, rakennetun ympäristön siisteyttä - ohjata rakentamista ympäristöön soveltuvaksi - suojella erityisiä luonnonarvoja sekä rakennetun ympäristön kulttuurihistoriallisia arvoja 3.1.3. Toimenpiteet suunnittelukaudella 1) Kartoitetaan hallintokuntien omaan työhön liittyvät ympäristönäkökohdat. Ajoitus: 1999 Toteuttajat: Eri hallintokunnat, kunnanhallitus Kustannukset: Virkatyönä 2) Lisätään kunnan eri toimijoiden välistä ympäristöyhteistyötä ja huolehditaan ympäristöasioita koskevasta tiedonkulusta. Koulutusta ja tiedonhankintaa lisätään. 3) Tehostetaan ulkopuolisen ympäristönsuojelurahoituksen hyödyntämistä. 4) Selvitetään tarve ympäristösihteerin viran perustamiseen tarvittaessa yhden tai useamman naapurikunnan kanssa esim. terveystarkastajan virkaan yhdistettynä. Ajoitus: 1999 Toteuttajat: Ympäristölautakunta, Sisä-Savon kansanterveystyön kuntayhtymä Kustannukset:
virkatyönä |
| 3.2.
Kaavoitus 3.2.1. Lähtökohdat Valtakunnalliset lähtökohdat Seutukaavoitus Seutukaavan tehtävänä on osoittaa tulevan maankäytön pääperiaatteet. Seutukaavoitus edistää siten suunnitelmallista rakentamista ja ohjaa kuntakohtaista kaavoitusta ja julkisen vallan muuta toimintaa. Seutukaavoituksesta huolehtivat maakunnalliset liitot. Kaavoituksen toteuttamista edistää se, että liitot toimivat myös aluekehitysviranomaisina. Yleiskaavoitus Yleiskaavoitus on yleistynyt kunnissa tasaisesti viime vuosikymmenien aikana. Etenkin delegoivan yleiskaavan suosio on ollut kasvussa. Yleis- ja osayleiskaavoja on laadittu koko Suomessa 1550 ja tekeillä on 550 (tilanne v. 1997 alussa). Joka viides kaavoista on rakennuslain oikeusvaikutukset omaava vahvistettu yleiskaava. Lähes puolet vahvistetuista ja alistetuista yleiskaavoista on rantayleiskaavoja. Vuoden 1997 alusta voimaan tulleen rakennuslain muutoksen perusteella rantarakentaminen pääsääntöisesti edellyttää vahvistettua yleis- tai yksityiskohtaisempaa kaavaa. Asema- ja rakennuskaavoitus Asema- ja rakennuskaavoitus on vähentynyt Suomessa puoleen 1980-luvun puolivälin ja 1990-luvun alun tasosta. Esimerkiksi v. 1996 asema- ja rakennuskaavapäätöksiä tehtiin 1100. Asemakaavapäätöksistä lähes puolet ja rakennuskaavapäätöksistä noin viidennes ratkaistiin kunnissa ilman alistusta. Rantakaavoitus Voimassa olevia rantakaavoja koko Suomessa on 3743 ja vireilläolevia lähes 1000 (tilanne v. 1996 lopussa). Kaava-alueilla on rantaviivaa yhteensä 12 300 km ja lomarakennusvarauksia 76 000. Esimerkiksi kaudella 1985-96 rantakaavoitetuista lomatonteista kuitenkin yli 30 000 on yhä rakentamatta. Nykyään rantakaavoja laaditaan noin kaksi kertaa niin paljon kuin 1980-luvun alkupuolella. Tilanne Karttulassa Seutukaavoitus Karttula kuuluu Pohjois-Savon seutukaava-alueeseen. Karttulan aluetta koskee kolme vahvistettua seutukaavaa: 1. vaihekaava (virkistys-, suojelu- ja turvetuotantoalueet sekä osa matkailu- ja maa- ja metsätalousalueista), vahvistettu v. 1980 2. vaihekaava (taajamatoimintojen, teollisuuden, liikenteen, teknisen huollon alueet sekä osa maa- ja metsätalouden ja erityistoimintojen alueista sekä 1. vaihekaavan muutokset), vahvistettu v. 1985 3. vaihekaava (mm. harjunsuojelu-, maa-ainestenotto- sekä maa- ja metsätalousalueet, kyläalueet, kalastuksenhoidon aluevaraukset, rantarakentamisen mitoitus, rakennussuojelukohteet, liikennealueet ja -väylät, ulkoilureitit, yhdyskuntateknisen huollon alueet), vahvistettu v. 1989 Voimassaolevien seutukaavojen aluevarauksia on Karttulassa 1775 ha:n alalla. Tämä on 3,0 % kunnan pinta-alasta. Savon Liitto julkisti ehdotuksensa uudeksi Sisä-Savon seutukaavaksi v. 1997 alussa. Kyseisessä 4. vaihekaavassa on yhdistetty aiemmin vaiheittain laaditut seutukaavat yhdeksi kaavaksi ja saatettu ne samalla ajan tasalle. Kaavassa on seitsemän uutta aluevaraustyyppiä. Kaava on hyväksytty Savon Liiton maakuntavaltuustossa v. 1997. Parhaillaan se on vahvistettavana ympäristöministeriössä. Yleiskaavoitus Karttulassa on laadittu seitsemän kunnanvaltuuston hyväksymää osayleiskaavaa: Syvänniemen osayleiskaava Yleiskaava käsittää melko laajan alueen, jonka keskuspaikkana Syvänniemen kyläkeskus. Kaava-alueelle on osoitettu kahdeksan asuntotuotantoon ja osaksi pienteollisuusrakentamiseen tarkoitettua erillistä aluetta. Kunnanvaltuusto on hyväksynyt kaavan v. 1984. Pihkainmäen osayleiskaavat I-III Alueen kaavoitus on suoritettu kolmessa vaiheessa, ja kattaa jokseenkin suppean alan. Alueelle osoitetaan omakoti- ja rivitalotontteja sekä asunto/pienteollisuustontteja. Kunnanvaltuusto on hyväksynyt kaavat v. 1985, 1988 ja 1990. Ilveslampien osayleiskaava Kaava-alue sijaitsee Pihkainmäen osayleiskaava-alueen läheisyydessä. Osalle omakotitonteista osoitetaan mahdollisuus rakentaa pienteollisuusrakennuksia. Kunnanvaltuusto on hyväksynyt kaavan v. 1992. Kirkonkylän osayleiskaava Kaava sisältää aluevarauksia paitsi asumiselle, palveluille, teollisuudelle ja liikenteelle myös yhdyskuntatekniselle huollolle, virkistykselle, luonnon- ja rakennussuojelulle sekä ampumaradalle. Kaava on kunnanvaltuuston v. 1996 hyväksymä ja Pohjois-Savon ympäristökeskuksen samana vuonna vahvistama. Virmasveden rantaosayleiskaava Rantaosayleiskaavassa alueelle, jonka rantaviivan pituus on 100 km, osoitetaan yhteensä 293 rakennuspaikkaa. Niistä noin 100 on uusia. Osayleiskaava on hyväksytty kunnanvaltuustossa v. 1997, ja Pohjois-Savon ympäristökeskus on vahvistanut sen samana vuonna. Syvänniemen osayleiskaavan muutos Kaava-alue sijaitsee Kuttajärven koillisrannalla Syvänniemen-Sourun alueella. Osayleiskaavassa alueelle osoitetaan 80 uutta rakennuspaikkaa. Samalla se turvaa mm. merkittävän teollisen kulttuuriympäristön (mm. Sourun rautaruukki) säilymistä. Osayleiskaava on hyväksytty kunnanvaltuustossa v. 1997, ja Pohjois-Savon ympäristökeskus on vahvistanut sen v. 1998. Asema- ja rakennuskaavoitus Keskustaajaman rakennuskaava Keskustan ensimmäinen rakennuskaava on kunnavaltuuston ja Kuopion lääninhallituksen v. 1970 vahvistama. Myöhemmin kaavaa on muutettu useaan otteeseen uusien tarpeiden ja tavoitteiden mukaiseksi. Rantakaavoitus Karttulassa on laadittu yhdeksän rantakaavaa. Niissä on osoitettu loma-asunnoille kaikkiaan 137 rakennuspaikkaa: Lehtoniemen rantakaava Rantakaavassa on osoitettu 6 rakennuspaikkaa. Rantakaava on kunnanvaltuuston hyväksymä ja Kuopion lääninhallituksen vahvistema v. 1977. Sourun/Korppiniemen rantakaava Kaava-alueeseen (50 ha) kuuluu Kuttajärven pohjoisrantaa Syvänniemen kylän molemmilla puolilla sekä kaksi saarta. Rantaviivaa alueella on 4,6 km. Rantueelle osoitetaan 19 rakennuspaikkaa, pääosin Sourun alueella. Rantakaava on hyväksytty v. 1985 ja vahvistettu seuraavana vuonna. Naaransalon rantakaava Kaava-alue (103 ha) käsittää osan Naarajärven etelärantaa. Rantaviivan pituus on 8,0 km, josta Täyvyslammella 1,4 km. Rakennuspaikoista (26 kpl) pääosa on osoitettu Naaranniemeen. Rantakaava on hyväksytty v. 1985 ja vahvistettu seuraavana vuonna. Keihässalon - Ukko-Lokin rantakaava Kaava-alue (34 ha) on Kuttajärvellä käsittäen Ukko-Lokin ja Keihässalon sekä joukon pienempiä saaria ja luotoja. Rantaviivaa alueella on 4,6 km. Rakennuspaikkoja (11 kpl) on etenkin Keihässalossa. Rantakaava on hyväksytty v. 1993 ja vahvistettu seuraavana vuonna. Saarelan tilan rantakaava Kaava-alueeseen (37 ha) kuuluu osa Kuttajärvellä sijaitsevan Kuttasalon koillisrantaa ja saaren itäpää sekä kymmenkunta muuta pienempää saarta, osaksi Kuttasalon luoteispuolella. Rantaviivaa alueella on 5,5, km. Rakennuspaikkoja osoitetaan 13 kpl, lähinnä Kuttasalon rannoille. Rantakaava on hyväksytty v. 1993 ja vahvistettu seuraavana vuonna. Kuttasalon rantakaava Kaava-alue (79 ha) käsittää osan Kuttasalon länsi- ja pohjoisrantaa, Keihässalon pohjoispään sekä runsaat 10 pienempää saarta Kuttajärvellä. Rantaviivaa on 12 km, ja rakennuspaikkoja osoitetaan 25 kpl, pääosin Kuttasaloon. Rantakaava on hyväksytty v. 1993 ja vahvistettu seuraavana vuonna. Petäisen rantakaava Kaava-alueeseen (50 ha) kuuluu Petäisen järven koillisrantaa 4,5 km:n pituudelta. Alueelle osoitetaan 14 rakennuspaikkaa. Rantakaava on hyväksytty v. 1993 ja vahvistettu seuraavana vuonna. Lehtosaaren rantakaava Kaava-alue (44 ha) on Saittajärven pohjoisosassa sijaitsevassa Lehtosaaressa. Rantaviivan pituus on 3,9 km, ja rantueelle osoitetaan 10 rakennuspaikkaa. Rantakaava on hyväksytty v. 1997 ja vahvistettu samana vuonna. Lakeismäen rantakaava Kaava-alue (56 ha) on Kuttaniemen kärjessä Virmasveden rantaosayleiskaava-alueella. Rantaviivaa alueella on 3,5 km. Rakennuspaikkoja osoitetaan 13 kpl. Pöntönpään saari varataan lähivirkistysalueeksi (VL/k). Rantakaava on hyväksytty ja vahvistettu v. 1996. Karttulan rakennusjärjestys Karttulan kunnanvaltuusto on hyväksynyt koko kuntaa koskevan rakennusjärjestyksen v. 1991. Rakennusjärjestys ohjaa mm. rantarakentamista antamalla määräyksiä rakennuspaikan sijainnista ja rantaviivan vähimmäispituudesta sekä rakennuksen ulkonäöstä. 3.2.2. Tavoitteet ja toimintaperiaatteet Kaavoituksella maankäytön eri tarpeisiin varataan tarkoituksenmukaiset ja riittävät alueet. Kaavoituksen ympäristöä koskevana yleisenä tavoitteena on turvata ympäristön säilyminen viihtyisänä ja säästää luonnoltaan ja maisemiltaan arvokkaat kohteet. 3.2.3. Toimenpiteet suunnittelukaudella Kaavoituksessa ei aina ole onnistuttu säilyttämään luonnon ja maiseman suojeltavia arvoja. Tulevaisuudessa niiden säilyttäminen ja rakentaminen ovat mahdollisesti ristiriidassa mm. lintuvesillä ja pikkulammilla. Ympäristön kannalta on useimmiten eduksi, jos rakennettaessa pyritään tiivistämään ja täydentämään keskustaajamaa ja kyläkeskuksia käyttäen hyväksi jo valmiita teitä ja teknisiä verkostoja. Loma- ym. hajarakentamista ohjattaessa luonto- ja maisema-arvot on syytä ottaa entistä korostuneemmin huomioon. 1) Laaditaan kaavoitusohjelma, joka sisältää uusien kaavojen ohjeellisen aikataulun sekä kaavojen tarkistuksia määrävuosin. Suurten järvien rantaosayleiskaavoitus viedään loppuun ja kaavoitetaan rakennuslain mukaisesti myös pienemmät järvet, joilla on luonto- ja maisema-arvoja. Ajoitus: 1999 Toteuttajat: kunnanhallitus, tekninen lautakunta Kustannukset: virkatyönä 2) Tarkistetaan kunnan rakennusjärjestystä alle 10 ha:n järvien osalta (ks. luonnonsuojelu: rantaluonto) 3) Paikallisesti arvokkaat luontokohteet, jotka tavallisesti eivät tule esille seutukaavassa, sekä uudet tietoon tulleet luonnoltaan tai maisemaltaan arvokkaat alueet pyritään varaamaan osayleiskaavoissa vähintään maa- ja metsätalousalueiksi, joilla on ympäristöarvoja (MU) sekä asemakaavoissa vähintään viheralueiksi. Ajoitus: jatkuvaa Toteuttajat: tekninen lautakunta, ympäristölautakunta Kustannukset: virkatyönä 4) Selvitetään seutukaavan toteuttamismahdollisuudet ja tavoitteellinen järjestys, jolla luonnon- ja maisemansuojelullisesti merkittävät alueet suojellaan. Toteuttamisen kiirehtiminen on myös maanomistajan etu. Ajoitus: 1999-2000 Toteuttajat: Ympäristökeskus, Savon liitto, ympäristölautakunta Kustannukset:
virkatyönä |
| 3.3. Luonnonsuojelu 3.3.1. Lähtökohdat Valtakunnalliset lähtökohdat Suomessa suojeluohjelmien laatiminen ja luonnonsuojelualueiden perustaminen ovat olleet keskeisiä tapoja toteuttaa luonnonsuojelua. Luonnonsuojelualueverkkomme perusta rakentuu 32 kansallis- ja 19 luonnonpuistosta (v. 1998 alun tilanne). Niitä täydentävät valtioneuvoston periaatepäätöksillään vahvistamat muut suojeluohjelmat: - Kansallis- ja luonnonpuistojen kehittämisohjelma (1978) - Soidensuojelun perusohjelma (1979 ja 1981) - Lintuvesien suojeluohjelma (1982) - Harjujensuojeluohjelma (1984) - Lehtojensuojeluohjelma (1989) - Rantojensuojeluohjelma (1990) - Vanhojen metsien suojeluohjelma Etelä-Suomen valtion mailla (1993) - Vanhojen metsien suojeluohjelma Etelä-Suomen yksityismailla (1996) Tavoitteena on toteuttaa hyväksytyt suojeluohjelmat vuoteen 2004 mennessä. Vuoden 1997 alussa paras toteuttamistilanne (suojeltu tai hankittu suojelua varten valtiolle) oli kansallis- ja luonnonpuistojen, vanhojen metsien suojeluohjelmien sekä soidensuojelun perusohjelman suhteen. Lintuvesien suojeluohjelmaa oli toteutettu vähiten. Harjujensuojeluohjelma toteutetaan pääasiassa maa-aineslain ja -asetuksen perusteella. Parhaillaan Suomessa inventoidaan luonnon- ja maisemansuojelullisesti arvokkaita kallioalueita. Selvitystyötä koordinoi Suomen ympäristökeskus, ja inventointi toteutetaan yhteistyössä Geologian tutkimuskeskuksen, maakunnallisten liittojen, alueellisten ympäristökeskusten ja tiepiirien kanssa. Pohjois-Savon alueella inventointi saataneen päätökseen v. 1998 kuluessa. Maamme luonnonsuojelualueverkostoa täydentävät merkittävällä tavalla luonnonsuojelulain nojalla rauhoitetut suojeluohjelmien ulkopuoliset yksityismaat. Oma merkityksensä on myös rauhoitetuilla luonnonmuistomerkeillä. EU:hun liityttyään Suomi on velvoitettu toteuttamaan maakohtaisen Natura 2000 -ohjelman. Ohjelman tavoitteena on luoda lintu- ja elinympäristödirektiivien tarkoittamien erityissuojelualueiden muodostama suojeluverkko. Valtioneuvosto päätti Natura 2000 -verkostoehdotuksesta elokuussa 1998. Päätökseen sisältyy kaikkiaan 1457 luonto- ja lintudirektiivin mukaista aluetta. Niiden yhteenlaskettu pinta-ala on noin 4,77 miljoonaa hehtaaria. Tästä kolme neljäsosaa on maa-alueita ja yksi neljäsosa vesiluontoa. Natura-verkostoehdotus kattaa noin 12 prosenttia Suomen kokonaispinta-alasta. Valtaosa, eli 97 prosenttia ehdotukseen sisältyvistä maa-alueista on jo aikaisemmin kuulunut jonkin suojeluvarauksen piiriin. Valtioneuvoksen päätökseen voi hakea muutosta valittamalla siitä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Ympäristöministeriö toimittaa ehdotuksen EU:n komissiolle hyväksyttäväksi. Luonnonsuojelun kannalta keskeisiä ovat: - Koskiensuojelulaki (1987) - Luonnonsuojelulaki (1997) Luonnonsuojelulaissa on säädetty (29 §) yhdeksästä pienimuotoisesta luontotyypistä tai luonnonmuodostumasta, jotka tulevat suoraan lailla suojelluiksi. Näitä luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia alueita ei saa muuttaa niin, että luontotyypin ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu. Kunnan tulee ottaa luontotyypit huomioon lupakäytännöissä ja maankäytön suunnittelussa. Suojelu tulee voimaan, kun alueellinen ympäristökeskus on päätöksellään määritellyt suojeltuun luontotyyppiin kuuluvan alueen rajat ja antanut päätöksen tiedoksi alueen omistajille ja haltijoille. Suojellut luontotyypit ovat: 1) luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt 2) pähkinäpensaslehdot 3) tervaleppäkorvet 4) luonnontilaiset hiekkarannat 5) merenrantaniityt 6) puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset hiekkadyynit 7) katajakedot 8) lehdesniityt 9) avointa maisemaa hallitsevat suuret yksittäiset puut ja puuryhmät Osa luonnonsuojelulain valmistelun yhteydessä esillä olleista suojelua edellyttävistä luontotyypeistä on sisällytetty uudistettavana olleeseen metsälakiin. Näitä metsälaissa tarkoitettuja erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset: 1) lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt 2) ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot 3) rehevät lehtolaikut 4) pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla 5) rotkot ja kurut 6) jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät 7) vähätuottoiset hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat Vesilain muutoksilla on vesilain mukaisia päätöksiä tehtäessä kielletty seuraavien vesiluonnon tyyppien muuttaminen: 1) enintään kymmenen hehtaarin suuruiset fladat ja kluuvijärvet 2) muualla kuin Lapin läänissä enintään 1 ha suuruiset lammet ja järvet 3) luonnontilaiset lähteet 4) muualla kuin Lapin läänissä sijaitseva luonnontilainen uoma, jota ei katsota vesistöksi Keskeiseksi asiaksi luonnonsuojelussa on tullut luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen. Tavoitteena on ohjata luonnonvarojen käyttöä ekologisesti kestävällä tavalla ja saada aikaan suojelun taso, joka turvaa luontotyyppien ja lajien säilymisen. Suomi on allekirjoittanut biologista monimuotoisuutta koskevan kansainvälisen sopimuksen v. 1992. Suomen biologista monimuotoisuutta koskeva kansallinen toimintaohjelma vuosille 1997-2005 on äskettäin valmistunut (Ympäristöministeriö 1997). Tilanne Karttulassa Kattavaa perusselvitystä Karttulan arvokkaista luontokohteista ei ole julkaistu. Kunnassa on joitakin luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettuja alueita sekä valtakunnallisten suojeluohjelmien kohteita. Sisä-Savon seutukaavassa Karttulasta on muutamia luonnonsuojelualuevarauksia. Luonnoltaan ja maisemiltaan arvokkaita kohteita on esitetty myös rantaosayleiskaavoissa sekä harjualue- yms. selvityksissä. Luonnonsuojelualueet ja -kohteet a) Natura 2000 -suojeluverkostoon ehdotetut kohteet (suluissa suojelutapa) Rahkasuo Honkamäki Kakkisenjärven alue Kohteeseen sisältyy mm. alue, joka kuuluu valtakunnalliseen vanhojen metsien suojeluohjelmaan Etelä-Suomen yksityismailla (78 ha, josta vanhaa metsää 24 ha) b) Luonnonsuojelulain nojalla rauhoitetut luonnonsuojelualueet ja -muistomerkit Luonnonsuojelualueet Karttulassa on neljä lain nojalla rauhoitettua luonnonsuojelualuetta: Kirkonkylä, Pörönmäki Airaksela, Kauppisneva Itä-Karttula, Tyyrinvirta Soinlahti, Lintuniemi Luonnonmuistomerkit Karttulassa on 15 luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettua luonnonmuistomerkkiä:
c) Valtakunnallisiin suojeluohjelmiin kuuluvat alueet Valtakunnallinen lintuvesien suojeluohjelma Karttulassa ohjelmaan kuuluu kaksi vierekkäistä järveä: Pitkäjärvi Keihäsjärvi d) Osayleiskaavoissa esitetyt luonnonsuojelualueet Talaslouhu Lintuniemi Yleiskaavamerkintä tarkoittaa luonnonsuojelulain nojalla toteutettavaksi tarkoitettua aluetta. e) Seutukaavoissa esitetyt luonnonsuojelualueet Seutukaavassa osoitetaan lähinnä valtakunnallisesti ja seudullisesti merkittäviä luonnonsuojelukohteita. Tarkoituksena on säilyttää edustavia näytteitä maakunnan eri luontotyypeistä sekä luonnonmaisemista. Aluevarausten toteuttaminen tapahtuu luonnonsuojelulain mukaisella rauhoituksella. Ennen rauhoitusta seutukaavassa luonnonsuojeluun varattujen alueiden säilyminen rauhoituksen edellyttämässä tilassa riippuu erityisesti metsänhoidosta ja rakentamisesta. Karttulasta Sisä-Savon seutukaavassa osoitetaan luonnonsuojelualueiksi edellämainittujen alueiden lisäksi seuraavat 11 kohdetta: Valkeisenkallio Niinilammenpuro Heinä-Selkee Suojärvi Itälampi Kakkisenjärvi Rainta-Rytkyn rantasuo Iso Piikamäki Vanhapaikka Vaarunmäki Pirttilampi f) Luonnonsuojelu-, metsä- ja vesilain nojalla suojeltavat luontotyypit tai luonnonmuodostumat Kyseisten luontokohteiden kartoitus on alkamassa Karttulassa, kuten muunkin Sisä-Savon alueella. Toimesta vastaavat Pohjois-Savon ympäristökeskus ja Pohjois-Savon metsäkeskus. g) Muut lakisääteisesti suojellut alueet Karttulan kunnan alueella sijaitsevat Rautalammin reittiin kuuluvat kosket on suojeltu voimalaitosrakentamiselta koskiensuojelulain nojalla. h) Muut kaavoissa luonnoltaan merkittäväksi osoitetut alueet Osayleiskaavojen ja Sisä-Savon seutukaavan maa- ja metsätalousvaltaiset alueet, ulkoilun ohjaamistarvetta tai ympäristöarvoja (MU) Osayleiskaavoissa ja Sisä-Savon seutukaavassa on osoitettu metsätalousvaltaisia alueita, jotka on tarkoitettu maa- ja metsätalouden harjoittamiseen, mutta joilla on ympäristöarvoja ja jotka ovat ulkoilun ja rantarakentamisen kannalta kiinnostavia. Näillä kaavassa MU-merkinnällä osoitetuilla alueilla olisi metsänhoidossa kiinnitettävä erityistä huomiota luonnonsuojelullisiin ja maisemallisiin arvoihin etenkin, jos kyseessä ovat maisemallisesti ja luonnonoloiltaan arvokkaat metsät ja pienvedet ranta-alueineen. Alueille saattaa myös olla aiheellista suunnitella ulkoilun ohjaamistarpeen vuoksi ulkoilureittejä tukialueineen ja rantautumispaikkoja veneilyn ohjaamiseksi. Yleiskaavamerkintänä ja -määräyksinä alueista todetaan seuraavaa: Suunnittelumääräys: Alueella ei saa suorittaa avohakkuuta niin, että muodostuu yli 1 ha suuruinen yhtenäinen aukko, eikä alueella saa harjoittaa muuta maisemaa olennaisesti muuttavaa toimintaa. Seutukaavamääräyksinä alueista todetaan seuraavaa: Suunnittelumääräys: Alueenkäytön suunnittelussa on maa- ja metsätalouden ohella erityisesti otettava huomioon alueeseen liittyvät ympäristöarvot ja ulkoilunäkökohdat. Loma-asunnot on sijoitettava ryhmiin siten, että ne eivät olennaisesti muuta maisemaa ja että rakentamattomaksi jää mahdollisimman suuria yhtenäisiä ranta-alueita. Rakentamismääräys: Rakentamisessa on otettava huomioon alueen ympäristöarvot ja ulkoilukäytön tarpeet. Rakentamisella ei saa vaikeuttaa alueen maa- ja metsätalouskäyttöä. Suositus: Metsänhoidossa olisi noudatettava Metsäkeskus Tapion ja metsähallituksen metsänhoitosuosituksia ja -ohjeita erityisesti teiden ja ulkoilureittien varsilla sekä ranta-alueilla. Karttulasta Sisä-Savon seutukaavassa on osoitettu kuusi MU-aluetta; osa niistä on myös osayleiskaavojen kohteita: Virmasvesi, Kuttaniemi
(kärki, länsiranta) Virmasvesi, Kohomäki
(länsiosa) Virmasvesi, Kuivaniemi
(kärki) sekä Heiskan- ja Pyysaari Virmasvesi, Huuhinsaaret Virmasvesi, Ukonsaaren
eteläpuolinen niemi Poskilammet Naarajärvi |
|||||||||||||||||
| i) Muut luonnoltaan
merkittävät alueet Komiteanmietinnössä vuodelta 1977 Rautalammin reitin vedet kokonaisuudessaan on määritelty kansainvälisesti merkittäväksi vesistöksi. Arvokkaat perinnemaisemat Riuttalan talonpoikaismuseon ympäristö on Karttulan ja koko Sisä-Savon tunnetuin perinnemaisema. Kuopion läänin perinnemaisemainventoinnissa (julkaisematon) Karttulasta mainitaan kaksi kohdetta: Soinlahden kylä, Simolan
hevoshaka Koskenkylä, Kipolan haka Arvokkaat harjukohteet Pohjois-Savon seutukaavaliiton maakunnan harjuluontoa ja -maisemaa koskevassa selvityksessä (Lyytikäinen 1977) Karttulasta mainitaan neljä aluetta. Suojeluperusteina ovat geologia (G), kasvillisuus ja kasvisto (K) ja maisema (M); merkitystä kuvataan asteikolla 1-3 (1 = erittäin merkittävä, 2 = merkittävä ja 3 = jokseenkin merkittävä): Mäkrämäki Lintuniemi-Autuaankannas Hävytönlampi-Kumpunen Leväsen Lintuniemi Arvokkaat pienvedet Pohjois-Savon luonnonsuojelullisesti ja kalataloudellisesti arvokkaita pienvesiä kartoitettiin v. 1989-1994 (Laitinen 1994). Inventointi painottui muille kuin suojeluohjelmiin ja -suunnitelmiin jo sisältyville pienvesikohteille. Merkittävimpinä alueina Karttulasta mainitaan: Ahvenlampi, Pääkkölampi, Vääränjärvi ja Väinämöinen sekä näitä yhdistävät purot Poskilampi ja Eteläinen Poskilampi Erityisen huomionarvoisiksi kohteiksi arvioidaan myös seuraavat kolme kohdetta: Kohisevanpuro Hoikanjoki Vuorinen Virmasveden rantaosayleiskaavassa (kaavan liitteet 2 ja 3) kuvataan myös muita edellä mainitsemattomia geologisesti, kasvistollisesti, eläimistöllisesti ym. tavoin merkittäviä kohteita. Myös Syvänniemen osayleiskaavan muutokseen liittyvässä luontoselvityksessä (1996) esitetään luonnonarvoiltaan arvokkaita alueita. 3.3.2. Tavoitteet ja toimintaperiaatteet Kartoitetaan kunnan arvokkaat luontokohteet. Myös muuta seudun luonnon tuntemusta lisätään. Edistetään seutu- ym. kaavojen suojelualuevarausten toteutumista ja muiden tiedossa olevien arvokkaiden, suojelunarvoisten luontokohteiden ominaispiirteiden säilymistä. Luonnonsuojelu otetaan johdonmukaisesti huomioon myös muualla luontoa muuttavissa toimenpiteissä siten, että alueen luonnon monimuotoisuus eliölajeineen ja luontotyyppeineen säilyy. Samalla turvataan luonnon säilyminen tuottavana ja elinvoimaisena. 3.3.3. Toimenpiteet suunnittelukaudella Luonnonvarojen ja -alueiden tehostuva käyttö voi johtaa luonnonarvojen alenemiseen, jopa arvokkaiden kohteiden tuhoutumiseen. Esimerkkeinä tällaisista toimista ovat mm. rakentaminen, metsänhakkuut ym. metsätaloustoimet, maa-ainesten otto ja kosteikkojen kuivatus. Toisaalta myös hoitamattomuus, kuten niittyjen sulkeutuminen maatalouden muutosten myötä, voi hävittää arvokkaita elinympäristöjä. Kokonaistavoitteena Karttulassa tulee olla, että erilaisia ympäristötyyppejä säästyy jälkipolville ja myös harvinaisista ympäristötyypeistä säilytetään edustavat näytteet. Alkuperäisen luonnon ollessa kyseessä se edellyttää usein alueen jättämistä talouskäytön ulkopuolelle, kulttuurimaiseman suhteen puolestaan aktiivisen hoidon ylläpitoa. a) Metsäluonto Kakkisenjärven alue Kakkisenjärven Sisä-Savon seutukaavassa (1997) erämatkailuun osoitettu alue on huomattavan laaja, osittain erämaisena säilynyt kohde. Merkittävin osa on rakentamattomana säilynyt Kakkisenjärvi ja sen pohjoisrannan vanhan metsän alue, jotka muodostavat laajan Natura-alueen. Aluekokonaisuuden sopivuutta tarkoitukseen alentavat tiheä metsäautotieverkosto, laajat hakkuut sekä lukuisat sorakuopat. 1) Vaalitaan erityisesti Kakkisenjärven alueen niitä luonnon ja maiseman arvoja, jotka edistävät luonnonsuojelun lisäksi seudun erämatkailun kehittämistä. Soranotosta laaditaan suunnitelma osana laajempaa selvitystä. Alueen erä- ja luontomatkailua profiloidaan tuomalla esiin seudun erityispiirteet. Erämatkailu ei saa heikentää jo tiedossa olevien luonnonsuojelullisesti arvokkaiden erilliskohteiden (mm. Kakkisenjärvi, Valkeisenkallio) suojeluarvoa. 2) Selvitetään Kakkisenjärven erämatkailuun osoitetulta alueelta luonnonsuojelu- ja metsälain mukaiset erityisesti suojeltavat kohteet. Vähintäänkin yhtiöiden omistamilta mailta kartoitetaan muut arvokkaat luontokohteet. Kakkisenjärven vesi- ja rantalinnusto selvitetään. Ajoitus: 2000-2001 Toteuttajat: Ympäristölautakunta, alueen metsäyhtiöt Kustannukset: 20 000 mk Pörönmäki Pörönmäki on vanhastaan tunnettu virkistys- ja näköalapaikka. Sen laella on Sisä-Savon vanhin, jo vuonna 1966 perustettu 5 ha:n laajuinen luonnonsuojelualue. Aloitteen luonnonsuojelualueen perustamisesta teki aikoinaan Karttulan Metsänhoitoyhdistys. Luonnonsuojelualueen puustossa on havaittavissa ikääntymisen merkkejä, ja alueella alkaakin olla merkitystä myös vanhojen metsien suojelun kannalta. Alueella on kulttuurihistoriallisesti mielenkiintoinen juoksijaori Erakon-Sisun hautamuistomerkki. 1) Selvitetään mahdollisuus laajentaa Pörönmäen muodoltaan kapeaa suojelualuetta etenkin kunnan omistamalla maalla. Suunnitellan ja rakennetaan Pörönmäelle näkötorni vuoteen 2004 mennessä. Syvänniemen alue Syvänniemen alueella on todettu osayleiskaavoituksen yhteydessä kulttuurihistoriallisten ja maisemallisten arvojen ohella myös luonnonsuojelullista merkitystä. Luonnonarvoiltaan merkittävimpinä kohteina aluetta koskevassa luontoselvityksessä (1996) mainitaan Keihäsjoen varsi, osa Vehkaniemeä ja Keihäsjärven luoteisosa. 1) Keihäsjoen rannat pyritään säilyttämään luonnontilaisena siten, että uhanalaisen liito-oravan esiintyminen alueella ei vaarannu. Myös kasvillisuuden ja kasviston suojeluun kiinnitetään erityistä huomiota. Selvitetään mahdollisuus rauhoittaa joenvarren keskeisimmät osa-alueet (rajattu osayleiskaavan luontoselvityksessä) luonnonsuojelualueeksi. Niin ikään Vehkaniemen ja Keihäsjärven luonnonarvoja vaalitaan. Muut alueet 1) Metsäluonnon suojelemiseksi noudatetaan Pohjois-Savon metsätalouden alueellisen tavoiteohjelman 1998-2002 (Pohjois-Savon metsäkeskus 1998) ehdotuksia metsien monimuotoisuuden turvaamiseksi sekä Pohjois-Savon ympäristöohjelman 1997 Metsätalous ja ympäristö -osan tavoitteita ja toimenpiteitä. Edellämainittuihin ohjelmiin liittyen mm. kartoitetaan luonnonsuojelu- ja metsälakiin sisällytettyjen suojeltavien luontotyyppien ja luonnonmuodostumien esiintyminen Karttulassa, pyritään pitämään metsäkuva ehyenä tärkeillä maisema-alueilla ja metsänhoitoon retkeily- ym. virkistysalueilla kiinnitetään erityistä huomiota. Ajoitus: 1999 alkaen Toteuttajat: metsäkeskus, metsänhoitoyhdistys, ympäristölautakunta Kustannukset: pääosin virkatyönä 2) Kannustetaan maatalouden erityisalueisiin kohdistuvan tuen turvin puustoisten perinnemaisemien kunnossapitoa ja hoitoa. Maisemalliset ja luonnon monimuotoisuuteen vaikuttavat tekijät otetaan samalla korostuneesti huomioon. 3) Sisä-Savon seutukaavassa (1997) ja Virmasveden rantaosayleiskaavassa MU-kohteiksi osoitetuilla alueilla (Kuttaniemi, Kohomäki, Kuivaniemi edustan saarineen, Huuhinsaaret, Ukonsaaren eteläpuolinen niemi, Poskilammet ja Naarajärvi), samoin kuin MY-alueiksi osoitetuilla alueilla (Levänen) noudatetaan annettua metsänhoitoa koskevaa suositusta. Sama koskee myös Autuaankannaksen-Autuaanlammen matkailupalvelujen alueelta annettuja suosituksia. 4) Vähäistenkin suojelualueiden perustamista yksityismaille kannustetaan. Opastetaan ja avustetaan rauhoitusaluetta perustavia maanomistajia rauhoitushakemusten tekemisessä. 5) Kunnan omistamilta mailta kartoitetaan arvokkaat luontokohteet ja selvitetään mahdollisuudet niiden jättämiseen metsätalous- ym. luontoa muuttavien toimien ulkopuolelle. Myös muissa metsätaloustoimissa kunnan mailla otetaan entistä korostuneemmin huomioon luonto- ja maisematekijät sekä metsien virkistyskäyttötarve. Ajoitus: 1999-2000 Toteuttajat: Ympäristölautakunta, metsäkeskus Kustannukset: virkatyönä tai arvokkaat luontokohteet -selvityksen yhteydessä b) Suoluonto 1) Turvataan jäljellä olevien 1) ojittamattomien avosoiden säilyminen luonnontilaisina sekä 2) pidättäydytään myös ojittamattomien metsäisten soiden uudisojituksista. Ehdotukset ovat Pohjois-Savon metsätalouden tavoiteohjelman (1997) sekä Pohjois-Savon ympäristöohjelman 1997 Metsätalous ja ympäristö -osan mukaisia. Kunnostusojituksia toteutettaessa noudatetaan suurta harkintaa. c) Rantaluonto 1) Huolehditaan rantaosayleiskaavoituksen yhteydessä siitä, että rantarakentamisen yhteydessä jää jäljelle varsinkin 1) rakentamattomia saaria 2) vapaata mannerrantaa etenkin niemenkärkiin ja muihin maisemallisesti tärkeisiin paikkoihin. Kaikilla järvillä ja lammilla luonnoltaan arvokkaat rantueet pyritään säilyttämään rakentamattomina. Toteutus tapahtuu kaavoituksen yhteydessä nykyiseen tapaan luonto- ja maisemaselvityksiin perustuvien rakennuspaikkojen sijoittelun ja tarvittaessa rakennusoikeuksien siirtojen avulla. Toimi ei aiheuta ylimääräisiä kustannuksia. 2) Huolehditaan rantaosayleiskaavoituksen yhteydessä siitä, että kaavoitettaville alueille jää pikkulampia, joiden rantavyöhykkeelle ei sijoiteta rakennuspaikkoja. Toteutus tapahtuu kaavoituksen yhteydessä nykyiseen tapaan. Vaihtoehtona voisivat olla sopivat kunnan rakennusjärjestykseen liitettävät täsmennykset. Harkittavaksi otetaan vähintään Vesannon malli. Sen mukaan alle 5 ha:n lammen rannalle voidaan rakentaa vain rantasauna (minimietäisyys lammesta 40 m). 5-10 ha:n lammella rantasaunan minimietäisyys on 30 m, loma-asunnon 50 m. 3) Kauniin vesimaiseman säilymisen tärkeyttä korostetaan entisestään. Esimerkiksi rakennusta muistuttavien grilli- ym. vastaavien rakennelmien rakentamista rantaan pyritään kontrolloimaan nykyistä tarkemmin. 4) Kartoitetaan kunnan matalat, reheväkasvustoiset lintuvedet. Samalla selvitetään alueisiin kohdistuvat erilaiset toiminnot ja suunnitelmat (metsästys ja riistanhoito, ojitukset, rakentaminen, luontomatkailu jne.). Kohteet pyritään säilyttämään mahdollisimman luonnontilaisina myös rantarakentamista välttäen. Tarvittaessa huolehditaan kunnostustoimin järvien säilymisestä vaateliaillekin vesi- ja rantalinnuille mieleisinä. Mahdollisten lintutornien rakentamisessa (Keihäsjärvi-PItkäjärvi) otetaan huomioon etenkin suojelulliset ja maanomistukseen liittyvät tekijät sekä liikenteen vaatimukset. Ajoitus: 2001-2003 Toteuttajat: Ympäristölautakunta, Pohjois-Savon ympäristökeskus, Pohjois-Savon lintutieteellinen yhdistys Kuikka, riistanhoitoyhdistys, matkailuyrittäjät, maanomistajat. Kustannukset: 30 000 mk (vain selvitys- ja suunnittelutyö). e) Luonnonmuistomerkit Luonnonmuistomerkkeinä rauhoitettavissa ovat vanhat puut ja puuryhmät (avointa maisemaa hallitessaan usein jo luonnonsuojelulain mukaan suojeltuja), isot siirtolohkareet, luolat ja muut erikoiset luonnonmuodostumat. Kohteiden arvoa lisää niihin liittyvä nimi tai tarinaperinne. Osalla niistä on huomattavakin nähtävyysarvo. Nykyisin luonnonmuistomerkin voi rauhoittaa kunnanhallitus maanomistajan hakemuksesta. 1) Rauhoitetaan Karttulassa luonnonmuistomerkkeinä ne arvokkaat luonnon erikoisuudet, joilla ei vielä ole lain suojaa. Esimerkkinä mainittakoon Virmaanpäässä sijaitseva suuri siirtolohkare Kissakivi. Muut luonnonmuistomerkiksi soveltuvat kohteet selvitetään yleisökyselyn avulla. Päätösvalta asiassa on aina maanomistajalla, jonka hakemus on virallisen rauhoittamisen edellytys. Toteutus: ympäristölautakunta, metsänhoitoyhdistys, luonnonsuojeluyhdistys, kylätoimikunnat ja metsästysseurat, tiedotusvälineet, kunnanhallitus f) Arvokkaat luontokohteet -selvitys Sisä-Savossa arvokkaiden luontokohteiden selvitys on tehty Suonenjoella ja Rautalammilla v. 1988. Karttulassa on kerätty arvokas asiaa koskeva aineisto (Ari Tossavainen), joka tulisi saada julkaisuun lähiaikoina. Eräiltä osin selvitys on meneillään viranomaistyönä: metsä- ja luonnonsuojelulain mukaiset pienkohteet kartoitetaan Pohjois-Savon ympäristökeskuksen ja Pohjois-Savon metsäkeskuksen toimesta (tiedot eivät kuitenkaan ole julkisia). Osana valtakunnallista tutkimusohjelmaa Suomen ympäristökeskus on viime vuosina inventoinut Sisä-Savossa luonnon- ja maisemansuojelullisesti arvokkaita kallioalueita. Aineistoa arvokkaista luontokohteista on olemassa myös osayleiskaavojen luonto- ja maisemaselvityksissä sekä yksittäisten luontoharrastajien hallussa. Arvokkaiden luontokohteiden selvittäminen on avuksi maankäytön suunnittelussa. Se palvelee erityisesti kunnan teknistä tointa, mutta sillä on informaatioarvoa myös yksityisille maanomistajille, luontomatkailulle jne. Sen keskeinen tavoite on estää tietämättömyydestä johtuva arvokkaiden kohteiden tuhoutuminen. Paikallistason arvokkaiden luontokohteiden luettelo ei ole suojeluohjelma, joka velvoittaisi maanomistajaa pidättymään jostakin maankäyttömuodosta tai oikeuttaisi hänet saamaan korvausta kunnalta tai valtiolta. Se ei myöskään sellaisenaan käy luontomatkailuoppaaksi: jotkin luontokohteet ovat vanhastaan yleisiä luonnonnähtävyyksiä, mutta toisten julkistamista on syytä rajoittaa joko luonnolle (esim. harvinaisten lintujen pesimäpaikat) tai maanomistajalle (kulutus, häiriö) koituvien haittojen ehkäisemiseksi. Tässä ympäristöohjelmassa on tehty jonkin verran pohjatyötä luettelemalla viralliset suojelukohteet, mutta niiden yksityiskohtaista kuvaamista saati uusien etsimistä maastossa ei ole ollut mahdollista sisällyttää ohjelmaan. 1) Kootaan yksiin kansiin ja kartalle Karttulan jo tunnetut luonnoltaan ja maisemallisesti arvokkaat alueet. Selvityksen yhteydessä tarkastetaan myös voimassa olevien luonnonsuojelualueiden ja luonnonmuistomerkkien tila ja merkintä maastossa sekä arvioidaan kohteiden hoitotarve. Ajoitus: 2000-2001 Toteuttajat: ympäristölautakunta, A. Tossavainen, ympäristökeskus, metsäkeskus, metsänhoitoyhdistys Kustannukset: 40 000 mk. Voidaan tutkia mahdollisuutta säästää kustannuksissa yhteisurakalla Tervon kunnan kanssa. 2) Jo tiedossa olevat ja em. selvityksessä ilmenevät arvokkaat luontokohteet merkitään mahdollisuuksien mukaan kunnan paikkatietojärjestelmään. Järjestelmää päivitetään sitä mukaa kuin uusia alueita tulee tietoon. Ajoitus: jatkuvaa Toteuttajat: ympäristölautakunta, Pohjois-Savon ympäristökeskus Kustannukset:virkatyönä 3.4. Maisema ja rakennettu ympäristö 3.4.1. Lähtökohdat Valtakunnalliset lähtökohdat Maisema on jaettavissa luonnon- ja kulttuurimaisemaan. Luonnonmaisema on muotoutunut pääasiassa luonnonlakien ja -voimien pohjalta, kulttuurimaisema puolestaan ihmisen ja luonnon yhteisvaikutuksesta. Maaseudun kulttuurimaisemalla tarkoitetaan useimmiten ihmisen lähinnä maatalouden tarpeisiin muokkaamaa, taajamien ulkopuolista maisemaa, jossa luonnonaineksilla on keskeinen osa. Sen sijaan kaupunkimaisema eli urbaani maisema voi äärimmillään olla miltei kokonaan ihmistyön tulosta. Maaseudun kulttuurimaisemat ovat muuttuneet suuresti viime vuosikymmenten kuluessa. Myös nykyiset maataloustuotantoon kohdistuvat muutospaineet johtavat maisemakuvan muuttumiseen. Viljelyn päättyessä maiseman avoimuus on vähentynyt. Samalla ovat huvenneet laidunnuksen ja niiton muovaamat kedot, ahot ym. monimuotoiset maisematyypit. Kulttuurimaiseman säilyttämistä puoltavat maisemallisten tekijöiden ohella useat muut tekijät: kansanperinteeseen, rakennustaiteeseen ja elinkeinohistoriaan liittyvän kulttuuriperinnön, kasvi- ja eläinlajiston sekä erilaisten luonnontyyppien säilyttäminen. Edustavilla kulttuurimaisemilla on usein myös matkailuarvoa. Selvitys Suomen arvokkaimmista kulttuurimaisema-alueista julkaistiin v. 1992. Siinä kuvataan arvokkaita maisemakokonaisuuksia ja maisemanähtävyyksiä sekä perinnemaisemia. Maisema-aluetyöryhmä esittää myös toimenpide-ehdotuksia kohteiden säilyttämiseksi. Taajamamaisemassa esteettisiä arvoja omaavilla rakennuksilla on tärkeä asema. Kulttuurihistoriallisesti merkittävät rakennukset, erilaiset rakennelmat, puistot ym. pienympäristöt ovat rakennus- ja miljöösuojelussa keskeisiä. Kauneus, ympäristöön sopeutuminen, siisteys ja viihtyisyys luovat miellyttävää taajamakuvaa. Rakennuksia suojellaan tavallisimmin rakennuslailla kaava-alueilla sekä alueilla, joilla kaavan laatimista varten on voimassa rakennuskielto. Rakennuksen, rakennusryhmän tai rakennetun alueen suojelu voi tapahtua myös rakennussuojelulailla. Rakennussuojelulain nojalla koko Suomessa on suojeltu 179 kohdetta. Asetuksella valtion ja metsähallituksen omistamia rakennuksia on suojeltu runsaat 800 (tilanne v. 1997 puolivälissä). Tilanne Karttulassa Karttulasta ei ole tehty koko kunnan alueen kattavaa maisemaselvitystä, jossa esiteltäisiin luonnon- ja kulttuurimaiseman peruspiirteitä sekä erityisen huolenpidon arvoisia kohteita. Yksittäisiä maisemallisesti arvokkaita kohteita osoitetaan kuitenkin mm. eräissä kaavoissa sekä luontoselvityksissä (ks. edellä). Kulttuurimaisema, rakennussuojelu ja muinaismuistokohteet Maisema-aluetyöryhmän mietinnössä v. 1992 ei Karttulasta mainita valtakunnallisesti arvokkaita maisemakokonaisuuksia tai -nähtävyyksiä. Kunnasta ei myöskään osoiteta arvokkaita perinnemaisemia. Museoviraston ja ympäristöministeriön "Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt" -selvityksessä (1993) Karttulasta nimetään seuraavat kaksi kohdetta: Syväniemen kulttuurimaisema Riuttalan talomuseo ja kulttuurimaisema Karttulan kulttuurihistoriallisesti arvokkaat rakennukset inventoitiin v. 1993-94. Selvityksessä arvioitiin valtakunnallisesti merkittäviksi kolme kohdetta: Syvänniemen navetta Syvänniemen kirkko Riuttalan talomuseo Maakunnallisesti merkittäviksi luokiteltiin seitsemän ja paikallisesti merkittäviksi 123 kohdetta. Sisä-Savon seutukaavassa Karttulasta suositellaan rakennuslain tai rakennussuojelulain perusteella suojeltavina rakennussuojelukohteina (SR) edellämainittujen valtakunnallisesti arvokkaiden kohteiden lisäksi seuraavat kohteet: Kirkonkylä, Kirkkotie: tapuli, hautausmaa, sankarihauta-alue, kirkon rauniot, viljamakasiini Syvänniemi: pappila, kanttorila, työväen asunnot sekä rullatehtaan, ruukin ja maatilan rakennukset Ilopuro (kartanotyylinen päärakennus) Punnonmäen entinen koulu (1-kerroksinen hirsirakennus) Savikoski (vanha mylly- ja
sahapaikka) Pölkki (1800-luvun päärakennus) Karttula ja muut Sisä-Savon kunnat ovat v. 1996 esittäneet, että Savon Liiton toimesta toteutetaan Sisä-Savon maisema-alueiden ja perinnemaisemien inventointi valmisteilla olevan Sisä-Savon seutukaavatyön yhteydessä. Selvitystyö palvelisi kunnissa mm. maatalouden ympäristötukiin kuuluvan maisema-alueiden, luonnon monimuotoisuuden sekä perinnebiotooppien suunnittelussa ja arvioinnissa. Sisä-Savon seutukaavassa on varattu kohdemerkinnällä kyläalueita (AT). Nämä ovat alueita, joilla sijaitsee tai joille suunnitellaan maaseudun peruspalveluita ja joita voidaan pitää sopivina rakentamisalueina myös muuta kuin varsinaista maa- ja metsätaloutta varten. Suunnitelutarpeen mukaan kylät jaetaan kolmeen luokkaan: 1. Kylät, joilla on osayleiskaava. Alueille suositellaan kulttuuriympäristön hoito-ohjelman laatimista. 2. Kylät, joille suositellaan osayleiskaavan ja kulttuuriympäristön hoito-ohjelman laatimista. 3. Kylät, joiden maankäyttöä ohjataan kyläsuunnitelmien ja kulttuuriympäristön hoito-ohjelman laadinnan kautta. Kyläalueita (AT) koskevat seuraavat määräykset ja suositukset: Mikäli kyläalue sijaitsee seutukaavan maa- ja metsäalousalueella tai sen välittömässä läheisyydessä, alueeseen kohdistuu seuraava suositus: Rakennettaessa muuta kuin maataloutta varten, ei tule vaikeuttaa maatalouden harjoittamista. Pelloille rakentamista tulee välttää. Rakennukset tulee sijoittaa ottaen huomioon kylärakenne ja kylän maisemallinen kokonaisuus. Niitä kyläalueita, joilla on osayleiskaava, koskee seuraava suositus: Rakentamisen tulee tapahtua osayleiskaavan mukaisesti. Osayleiskaavaa muutettaessa tulee rakennusten sijoittamisessa ottaa huomioon kylärakenne ja kylän maisemallinen kokonaisuus. Pelloille rakentamista tulee välttää. Karttulasta kyläalueina (AT) kaavassa esitetään seuraavat kaksi kohdetta: Airaksela Koskenkylä Suositus: Kylän alueelle tulee laatia kulttuuriympäristön hoito-ohjelma. Karttulan keskustaajamalle on tehty vihreytyssuunnitelma (Raatikainen-Rissanen & Heljä-Askola 1991) sekä liikenne- ja ympäristösuunnitelma (Liikennetekniikka Oy 1992). Muinaismuistokohteet Muinaismuistokohteet on rauhoitettu muinaismuistolain nojalla. Karttulasta niitä on paikallistettu 10 kpl; luettelon kohdetunnus (SM) viittaa merkintään Sisä-Savon seutukaavassa: Riihikallio Aitioranta Tiukkala Sivus Jokiranta Uusipiha Ahinkola Pölkki Savikoski Mutkala Luonnonmaisema Virmasveden rantaosayleiskaavaan liittyvässä luontokuvausosassa osoitetaan useita alueita, joilla on erityistä maisemallista arvoa. Kaavassa näitä alueita on pyritty mahdollisuuksien mukaan suojelemaan. Sisä-Savon seutukaavassa on osoitettu eräitä harju- ja kalliomaisema-alueita. Maa- ja metsätalousvaltaisilla, ympäristöarvoja omaavilla alueilla (MY) ei tulisi suorittaa lainkaan maa-ainesten ottoa lukuunottamatta kotitarveottoa ja mahdollisten vanhojen ottoalueiden maisemointia, sillä ottamisesta ilmeisesti aina aiheutuisi maa-aineslain 3.1 §:n mukaisia seurauksia eli mm. kauniin maisemakuvan turmeltumista. Alueita koskevat kaavassa seuraavat määräykset ja suositukset: Suunnittelumääräys: Alueen maankäyttöä suunniteltaessa on maa- ja metsätalouden ohella erityisesti otettava huomioon maaperän ja maiseman suojelunäkökohdat. Rakentamismääräys: Rakentamisella ei saa huonontaa alueen maisemallisia arvoja. Ennen rakentamiseen ryhtymistä maakunnalliselle liitolle on varattava mahdollisuus lausunnon antamiseen. Suositus: Metsänhoidossa tulisi noudattaa yleisiä maisemanhoidollisia periaatteita ja suosia metsän uudistamista luontaisesti samalla noudattaen metsänhoitoviranomaisten asiassa antamia hoito- ja suojeluohjeita. Karttulasta MY-merkinnällä osoitetaan yksi kohde: Levänen 3.4.2. Tavoitteet ja toimintaperiaatteet Paikannetaan kunnan maisemallisesti merkittävimmät kohteet ja kartoitetaan muutakin maisemakuvaa. Myös mahdolliset korjauksen tarpeessa olevat maisemavaurioalueet selvitetään. Arvokkaat, alueelle luonteenomaiset luonnon- ja kulttuurimaisemakokonaisuudet pyritään säilyttämään. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaat kohteet säilytetään mahdollisuuksien mukaan. Viihtyisän elinympäristön ylläpitämiseksi esteettiset arvot otetaan korostuneesti huomioon ympäristöön kohdistuvissa toimissa. Rakentaminen pyritään sopeuttamaan ympäristöön parhaalla mahdollisella tavalla. 3.4.3. Toimenpiteet suunnittelukaudella Maaseudun maisemakuvaa ovat heikentäneet viime aikoina monet tekijät, kuten metsien voimaperäinen käsittely sekä viljelymaiseman yksipuolistuminen ja toisaalta hoidon puutteesta aiheutuva umpeutuminen. Myös liikenneväylät ja erilaiset tekniset rakennelmat sekä maa-ainesten otto ovat aiheuttaneet maisemavaurioita. Perinteitä kunnioittamaton tai muuten ympäristöön sopimaton rakentaminen on niin ikään paikoin alentanut merkittävästi maiseman kauneusarvoja. Riuttalan talonpoikaismuseo ja kulttuurimaisema Riuttalan talo lähiympäristön rakennuksineen on erityisen merkittävä talonpoikaisympäristöä esittävä muistomerkki ja matkailukohde. Alueella järjestetään kesäisin monia talonpoikaiskulttuuriin liittyviä tapahtumia. Pohjois-Savon metsäkeskus on rastittamassa Riuttalan ympäristöön luontopolkua. 1) Riuttalan talonpoikaismuseon toiminnan edellytykset turvataan ja aluetta kehitetään kokonaisvaltaisesti. Lähiympäristössä mm. myllymäki aidataan lammaslaitumeksi, uimaranta saatetaan kuntoon ja luontopolku toteutetaan suunnitelmien mukaisesti. Sourun ruukki ympäristöineen 1) Sourun ruukki on mukana Pohjois-Savon ruukkiprojektissa, joka toimii museoviraston ohjauksessa. Alueen maisemanhoitotöissä huomioon otetaan vanhan lehtipuuston säästäminen. Hoitotyöt toteutetaan muutenkin luonnonomaisuutta suosien. Myös perinnekasvistoa säästetään. Muut alueet 1) Muut arvokkaat luonnonmaisemat kartoitetaan Karttulan arvokkaat luontokohteet -selvityksen yhteydessä (vrt. edellä). Laaditaan tarvittaessa suunnitelmia kauniin maisemakuvan säilyttämiseksi. 2) Selvitetään luonnonmaiseman mahdolliset vaurioalueet ja mahdollisuudet niiden tilan korjaamiseen. Ainakin ongelmallisimmille alueille pyritään laatimaan kunnostussuunnitelma. 3) Kartoitetaan keskustaajaman ja kyläalueiden maisemallisesti merkittävimmät kohteet sekä toisaalta myös ongelma-alueet. Viime mainittujen kohteiden kunnostamiseksi laaditaan hoitosuunnitelma. 4) Kartoitetaan taajaman puistoalueet ja sellaisiksi sopivat kohteet sekä pienemmät merkittävät viherkuviot. Pyritään turvaamaan alueiden pysyvyys. Selvitetään viherrakentamisen tarve ja missä määrin luonnonmukaisuutta voitaisiin säilyttää viheralueiden perustamisessa ja hoidossa. 5) Edistetään maaseudun perinnemaisemien ja -biotooppien hoitoa ja uusien perustamista maatalouden ympäristötukijärjestelmän avulla. Täydennetään alueella tehtyjä perinnemaisemainventointeja. Myös muiden kuin tukea saavien, jäljellä olevien arvokkaiden perinnemaisemakohteiden hoito pyritään järjestämään. 6) Maatalouden ympäristötukia käytetään enenevässä määrin myös avaran maatalousmaiseman säilyttämiseen ja muiden kuin edellämainittujen arvokkaiden maisemakokonaisuuksien hoitamiseen. 7) Kartoitetaan kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden alueiden ja rakennusten nykytila, tarvittaessa yhdessä Tervon ja Vesannon kunnan kanssa. Koottua rakennusinventointimateriaalia täydennetään tarpeen mukaan ja se pyritään julkaisemaan. Selvitetään mahdollisuudet kohteiden hoito- ja kunnostustoimien järjestämiseen alan asiantuntijoiden opastuksella. Omistajien tulee laatia yhteistyössä paloviranomaisen kanssa sammutus- ja pelastussuunnitelma. Rakennussuojelukohteiden hoito-ohjelma pyritään saamaan valmiiksi vuoteen 2005 mennessä. Toteutus: ympäristö- ja kulttuurilautakunta, Pohjois-Savon ympäristökeskus, museovirasto, paloviranomaiset ja omistajat 8) Muinaismuistoalueiden merkintä maastoon tarkistetaan ja alueiden hoito järjestetään tarpeen niin vaatiessa. 9) Rantaosayleiskaavoituksessa muinaisjäännösten kartoitus sisällytetään osaksi tehtäviä inventointeja. 10) Airakselan ja Koskenkylän maankäyttöä ohjataan laadittavan kyläsuunnitelman ja kulttuuriympäristön hoito-ohjelman avulla. Molemmat ehdotukset ovat Sisä-Savon seutukaavan (1997) suositusten mukaisia. 11) Maisema otetaan entistä korostuneemmin huomioon kaavoituksessa. Esimerkiksi yhtenäisten merkittävien peltomaisemien säilymistä kaavoituksen avulla edistetään. 12) Metsittämiseen kohdistetaan entistä enemmän huomiota maisemakysymyksenä. 13) Tiesuunnittelussa maisemallisille tekijöille annetaan entistä suurempi painoarvo. 14) Ranta- ym. rakentamisen ohjausta lisätään ja valvontaa tiukennetaan mahdollisuuksien mukaan. Rakennusjärjestystä muutetaan maisemaa paremmin huomioon ottavaksi tarvittavilta osin. 15) Selvitetään missä määrin teollisuusalueiden ja -laitosten lähiympäristön tila on kohennettavissa. 16) Selvitetään, onko kunnan alueella tarvetta näkötorniin ja tarvittaessa sellainen rakennetaan sopivalle paikalle, esimerkiksi Honkamäelle. |