Luonnonvalokuvausta: "Aurinkoisia hetkiä"

*Aurinkoisia hetkiä*
	Sisällysluettelo aiheista

Kesäinen auringonlasku Moni valokuvauksen harrastaja halveksii aamu- ja iltaruskokuvia, koska ne koetaan moneen kertaan nähdyiksi ja koetuiksi. Niillä ei saa itselleen kunniaa tai pisteitä kuvauskilpailuissa. Aurinkokuvat ovat kuitenkin niitä ensiksi katsottuja, jos tavallinen kuvien selaaja pääsee kuvia valitsemaan. Siksi näiltäkin sivuilta löytyy muutama auringonlaskukuva romantiikan nälkäisille katsojille. Näistä ensimmäinen kuva syntyi iltakävelyn yhteydessä eräänä heinäkuun iltana 1985 silloisen kotikyläni näköalapaikalta. (200mm objektiivi käsivaralta)
Utuinen aurinko Aurinkoa kuvattaessa on aina oltava varovainen. Kameran läpi katsottaessa silmiin pääsee ultraviolettisäteilyä, vaikka aurinko näyttäisikin etsimessä himmeältä paistaessaan pilvien takaa. Siksi kuvaus on syytä tehdä viivyttelemättä ja suoraan aurinkoon katsomatta. Ajatus tästä kuvasta syntyi eräänä utuisena aamuna koko maiseman kylpiessä oudon kellertävässä valossa. Vallitsevan sävyalan takia normaaliaiheiden kuvaaminen ei tuolloin tullut kyseeseen. Kuva syntyi nopeana onnenkantamoisena parin ruudun valotuksen haarukoinnilla, eikä siitä voi päätellä edes kuvausajankohdan vuodenaikaa niukkojen yksityiskohtien takia. (80-210mm zoom käsivaralta)
Marraskuinen iltapäivä Tässä kuvassa utuisen auringon ajatusta on viety eteenpäin maisemakuvan muotoon. Pakkaspäivän matalalta paistava aurinko muotoilee kauniisti huurteiset oksat ja ilman utuisuus tasaa kontrastieroja diafilmille sopivaksi. Kuvan onnistumiseksi valotusta täytyy haarukoida aukon tai pari ylivalotuksen suuntaan, koska voimakas vastavalo saa valotusmittarin mittaamaan valomäärän suuremmaksi kuin se onkaan. Tunnelmaltaan kuva tuo mieleeni hyvin kuvaushetken routaisen maan ja jalkojen alla rapsahtelevat huurteiset lehdet. Pitkä talvi on vasta aluillaan... (100mm tele, jalusta)
Auringonkehrä Tavoitteenani on ollut kuvata auringonkiekko hyvin lähellä horisonttia ja saada joskus mukaan ns. "Vihreä välähdys". Tämä syntyy, kun maapallon ilmakehä taittaa auringonvaloa ja nostaa matalalla olevia kohteita. Eri värit taittuvat ilmakehässä eri tavalla, joten aurinko näkyy vihreässä valossa eri paikassa (korkeammalla) kuin esim. keltaisessa valossa. Ilmiön vuoksi auringon yläosissa voidaan nähdä hetkellisesti spektrin eri värejä jopa siniseen saakka. Tämän edellytyksenä on tosin erittäin selkeä sää ja näkyvyyttä aivan horisonttiin saakka. Viereinen kuva esittää aurinkoa hiukan ennen tätä vaihetta ja auringon kiekossa näkyy ilmakehän aiheuttama valon taittuminen hyvin selvästi. Toistaiseksi paras (vaan ei kovin hyvä) kuvani vihreästä välähdyksestä on samalta kuvauskerralta kuin pääkuva vain muutaman minuutin kuluttua tästä. Lisätietoja tästä ilmiöstä saa esim. URSA:n kustantamasta "Tähtitieteen harrastajan käsikirja 1:stä". (300mm tele ja 2x + 1,4x telejatkeet, jalusta)
Hehkuva hiillos Tulen kuvaamisessa ei voi koskaan olla täysin varma lopputuloksesta, mutta onneksi nykyiset diafilmit ovat sangen laaja-alaisia sävyjen toistoltaan. Valotusta kannattaa silti 'haarukoida' esim. 1/4s - 1/30s suljinajoilla kameran ollessa runsaasti himmennettynä jalustalla. Käyttämällä lyhyttä teleobjektiivia ei tarvitse mennä aivan hiilloksen viereen, mutta toisaalta lyhyemmät polttovälit antavat suuremman terävyysalueen. Oheinen kuva on sommiteltu valmiiksi käsivaralta ja kamera jalustoineen on tuotu hiilloksen polttavaan hehkuun vasta kuvan ottoa varten. (50mm normaaliobjektiivi + jalusta)
Auringonsilta Saimaalla Suuret kirkkauserot estävät auringonsillan kuvaamisen, jollei taivaalla ole sumua tai utua pehmentämässä sävyjä. Viereinen kuva on Kodachrome 64 filmin sävytoiston äärirajoilla, mutta silti mielenkiintoinen näkemys aiheesta. Kuva toimisi kenties julisteena tai jonkin vastaavan taustakuvana, muttei juuri muuten sävyalan jyrkkyyden takia. (300mm tele + 1,4x telejatke, jalusta)